Pieni työkirja YLE Sápmille *

 Vastaako Ylä-Lappia, Saamelaisten kotiseutualuetta, saamelaisia ja Saamelaiskäräjiä koskevan journalismin organisatorinen ja taloudellinen pohja niihin liittyvine toimittajien henkilösuhteineen ja saamelaispoliittisine kytkentöineen kokonaisuutena ottaen hyvää journalistista tapaa? Onko sananvapaus ja julkaisemisen vapaus saamelaismediassa nykyisellään ennemminkin turvattu vaiko uhattu? 

 

*) Otsikko selittyy sillä, että kirjoituksen lopussa on sarja kysymyksiä, joihin ehdotan YLE Sápmin toimittajien pohtivan vastauksia niin henkilökohtaisesti kuin työtiiminä.

Tähän kirjoitukseen olen lainannut eräitä ajatuksia ja jopa kappaleita Jouni Kitin kirjoituksesta ”Saamelaisradion puolueellisuudesta ja muusta sen toiminnasta” , joka julkaistiin 14.1.2014 osoitteessa
http://nra.fi/saamelaisradion-puolueellisuudesta-ja-muusta-sen-toimista/
Jouni Kitillä on pitkäaikaisena saamelaispoliitikkona ja saamenkielisen Sapmelas-lehden entisenä päätoimittajana harvinaisen pitkäaikainen kokemus saamelaispolitiikan ja saamelaismedian suhteesta.

Korostan, että kirjoitukseni kritiikin kohteen muodostavat YLE Sápmin journalistiset käytännöt. Kun mainitsen saamelaiskäräjien jäseniä ja muita henkilöitä nimeltä, en tee sitä kritisoidakseni heidän henkilöänsä, enkä edes kritisoidakseni heidän politiikkaansa vaikka voinkin olla siitä eri mieltä, vaan ainoastaan koska YLE Sápmi mainitsee heidät uutisoinnissaan. Yritin jopa välillä muotoilla tekstiäni niin että käytin näistä henkilöistä pelkkiä nimikirjaimia, mutta tulos ei ollut luonteva. Jos nämä henkilöt katsovat että ruodin heidän sanomisiaan ilman aihetta, muistutan, että kysymys ei ole heidän esiintymisestään yksityishenkilöinä vaan julkisessa tehtävässä, saamelaiskäräjien edustajina, saamelaispoliitikkoina.

* * *

 28.8.2015 erityisesti statuksettomia saamelaisia edustava Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry. on kehottanut Yle Sápmia siivoamaan arvolatautuneen vihapuheen tarjonnastaan. Aiheen kirjelmään antoi erityisesti tämä 28.8.2015 julkaistu, Pirita ja Minna Näkkäläjärven toimittama saamenkielinen verkkouutinen:

"Sáhttá leat ahte Sámedikkis leat láddelaš olbmot, jus hui funet manná"

Suoma boazosámit -searvi lea fuolas das, ahte bessetgo sámi boazoolbmot váikkuhit iežaset ealáhussii. Nuppe dáfus searvvi ovddasteaddji Ristenrauna Magga eahpida Sámedikki dáiddu ovddastit boazoolbmuid ja nuppe dáfus son ávžžuha olbmuid fuolahit, ahte Sámediggái besset sápmelaš boazoolbmot.

Suoma boazosámit -searvi lea fuolas das, ahte bessetgo sámi boazoolbmot riekta váikkuhit iežaset ealáhusa áššiide boahtteáiggis.

– Ráđđádallan Sámedikkiin ii leat doarvái. Dat sáhttá leat boahtteáiggis nu, ahte Sámedikkis ii leat oktat áidna boazoolmmoš, ahte leat láddelaš olbmot doppe Sámedikkis, jus hui funet manná dát ovddosguvlui, dadjá Ristenrauna Magga Suoma boazosámit -searvvis. 

Suoma boazosámit hálida leat mielde váikkuheamen

 Suoma boazosámit -searvi hálida beassat leat mielde váikkuheamen iežas ealáhussii.

– Iežas ealáhusa addit dakkáriid gihtii, geat eai boazodoalus bargga. Geat vuostálastet boazodoalu. Dat ii leat doarvái. Suoma boazosámit -searvvis leat goittotge álo mielde olbmot, geat barget bohccuiguin. Doppe dihtet mii dat lea dat dárbu ja movt galggašii.

– Sámediggi ii leat gal dat rivttes orgána dan sivas, ahte veadjá muhtin beaivve leat, ahte doppe ii leat oktat áidna boazoolmmoš lahttun.

"Ii dábálaš boazoolbmo veahket ii veháge"

Boazodoallo- ja luonddueáhusaid ruhtadanlága POLURA ođastusa oktavuođas Suoma boazosámit -searvvis bivdojuvvui fas cealkámuš ja sii leat beassán maŋimuš jagiid váljagottiid gullamiidda boazodoalloáššin.

POLURA-láhkaevttohusas lea goittotge, ahte boahtteáiggis ráđđádallan galgá leat Sámedikkiin.

– Iihan dat vaikke ráđđádalale beaivvis beaivái Sámedikkiin, dat ii dábálaš boazoolbmo veahket ii veháge. Dat ferte leat nu, ahte doarjjapolitihkas, dan ollašuhttimis ja doarjjameriin váldit vuhtii, ahte movt doarjut sápmelaččaid, ii dušše beare Sámedikkiin fal ráđđádallat.

"Dál ferte fuolahit, ahte sámediggái besset sápmelaš boazoolbmot"

Ristenrauna Magga ávžžuha nuoraid bargat áŋgirit iežaset ealáhusa ovdii.

– Dat lea nu, ahte jus ii maidege bargga, nu ii dat ábut dalle gal njálbmutge. Gat dat ferte aktiivvalaččat ieš bargat, jos áigu juoidá dán máilmmis ovddidit. Mun hástalan boazosáminuoraid, ahte bargat daid áššiid ovdii. Gal dat ovdánit vehážiid mielde.

– Dál sápmelaš boazoolbmot, dál ferte fuolahit, ahte dohko besset sápmelaš boazoolbmot. Muđuid dat manná endorii dat systema. Juohke okta ferte jienastit, Magga loahpaha.

Vuonna 2012 perustetun Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:n jäseneksi pyrkivän on tunnettava itsensä saamelaiseksi, hänen on oltava sidoksissa saamelaiskulttuuriin ja pystyttävä todistamaan polveutumisensa saamelaisista. Lainaan yhdistyksen yllä olevan uutisen johdosta YLE:lle osoittaman kannanoton tähän kokonaisuudessaan: 

Neutraalin kielen julkinen käyttö saamelaisessa julkisuudessa

Yle Sápmin päällikkö Pirita Näkkäläjärvi on uutisoinut sosiaalineuvos Risten-Rauna Maggan huolen siitä, että lantalaiset valloittavat saamelaiskäräjät. Uutisessa on se ongelma, että siinä viitataan statuksettomien saamelaisten hakeutumiseen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Toiseksi uutisessa vihjataan, että nykyisessä ehdokaslistassa kaikki eivät olisi saamelaisia tai ainakaan saamenkielisten poromiesten mieleen.

Millaiset käsitteet ja ilmapiiri kuuluvat neutraaliin saamen kieleen? Onko saamen kielessä sanoja, jotka ovat negatiivisesti latautuneita? Paljon keskustelua ovat herättäneet sanat riuku ja lantalainen. Keskustelussa on esitetty väitteitä puolesta ja vastaan. On argumentoitu, että riuku ja lantalainen sanat ovat yleissaamea ja saamen kielen perinteisiä sanoja kuvaamaan ulkopuolisia ihmisiä. Toisaalta termejä on pidetty loukkaavina.

Esimerkiksi Ylen Aamu-tv:n keskustelussa vierailleen Kielitoimiston sanakirjan päätoimittajan Eija-Riitta Grönrosin mukaan neekeri-sanaa ei pitäisi käyttää missään yhteydessä (YLE Uutinen 26.5.2011). Grönrosin mukaan sanaa käyttävät muistuttavat sen olevan osa suomen kieltä, mutta hän linjaa, että se ei oikeuta käyttöä, “vaikka kuinka itse ajattelisi, ettei tarkoita pahaa. Se kuitenkin loukkaa, ja se pitää ottaa huomioon.” (YLE Uutinen 26.5.2011) Lisäksi YLE on poistanut halventavia nimityksiä käyttäneen poliitikon uutisoinnistaan: “Kansanedustajaehdokkaan vaalitentti hyllytettiin, koska tämä nimitteli halventavasti afrikkalaisia ja venäläisiä.” (Iltalehti 6.4.2015) Nämä viittaukset kertovat siitä, kuinka YLE valtakunnan tasolla suhtautuu negatiivisiin, arvolatautuneisiin sanoihin.

Uutisen sävy on mielestämme loukkaava, joten siinä mielessä riuku ja lantalainen termien käyttö statuksettomista saamelaisista on tuomittavaa ja halventavaa. Jos saamelaiskulttuurissa on käytänteitä, joiden tarkoitus on loukata, niin ne eivät kuulu 2015 keskustelukulttuuriin. Yle Sápmi ei voi myöskään roolinsa puolesta tukea rasismia missään muodossa. Sen tehtäviin ei kuulu tuoda julkisuuteen ääniä, jotka ovat vihapuhetta. Yle Saamen tarkoitus on sen sijaan tukea ja palvella saamelaista yhteisöä positiivisessa hengessä. Kriittisen äänen tuominen kuuluviin ei tarkoita sitä, että se voi sallia vihapuheen. Saamelainen yhteisö on herkässä tilassa historian ja epäsuhteisen vallanjaon takia, joten pyydämme asianmukaista käytöstä yhteisön valtaapitäviltä. Tähän kuuluvat eittämättä esimerkiksi Yle Sápmi. VGD-Sámit kehottaa Yle Sápmia tekemään itsearviontia siitä, kuinka sen edustamat arvot: luotettavuus, riippumattomuus ja ihmisen kunnioittaminen toteutuvat uutisoinnissaan vaikkapa viimeisten 2 vuoden ajalta.

 

* * *

Suhtaudun hiukan epäillen siihen, että YLE Sápmin johdossa tai toimituksen sisällä haluttaisiin tehdä yhdistyksen peräänkuuluttama itsearviointii. Ilmeisesti toimituksen johtaja ja toimitus kokonaisuudessaan on ymmärtänyt toimituksen erityisasemasta nousevan tehtävänsä niin, että YLE Sápmin ei tule seurata saamelaispolitiikkaa kriittisesti, vaan edistää saamelaiskäräjien politiikkaa ja hiukan ilkeästi asia ilmaisten toimia sitä johtavien saamelaispoliitikkojen äänitorvena.

Suhtaudun epäilen siihenkin, että YLE:n uutistoiminnan johto olisi halukas puuttumaan saamelaistoimituksen poliittisesti pahasti kallellaan olevaan puuhailuun. Vähänkään terävämpi ulkopuolinen tarkkailija, kuten YLE:n uutistoiminnan vastaava päätoimittaja, näkee ja ymmärtää että saamelaiskäräjät ja siihen kytkeytynyt YLE Sápmi ovat ampiaispesä, jota ei kannata sohia. Asetelmaa voi verrata myös siihen, että mies yrittää kusta vastatuuleen – kaikki lentää takaisin silmille tai ainakin housuille.

YLE Sapmin uutisointiin puuttuminen ei-saamelaisen toimesta johtaisi todennäköisesti syytösryöppyyn jossa päällimäisenaä huudettaisiin saamelaisvastaisuudesta, rasisimista, vihapuheesta ja alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta.

Jo pelkästään tästä syystä en täysin luota siihen että YLE:n sisällä tehtäsiin jatkossa juuri mitään. Ei kovinkaan kauan sitten lähestyin itse YLE:n uutistoiminnan vastaavaa päätoimittajaa YLE Sápmin uutisoiniin johdosta. Tällöin oli kyse lähestyvien saamelaiskäräjävaalien ehdokkaiden esittelystä, jonka eräästä silmiinpistävästä yksityiskohdasta huomautin heti tuoreeltaan 13.8.2015. Korostan, että en toiminut kyseisen ehdokkaan toimeksiannosta, enkä edes kysynyt häneltä lupaa yhteydenottooni, mikä varmaankin olisi ollut korrektia. Kopioin alle kokonaisuudessaan YLE:lle lähettämäni kaksi kirjelmää:

13.8.2015
Vastaanottaja:
Yleisradion vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen

ASIA: Asiaton maininta YLE Sápmin ehdokasesittelyssä

Arvoisa vastaava päätoimittaja,

koska YLE Sápmin päätoimittaja on sukuyhteisönsä ja ennen virkaansa astumista julkisesti esittämiensä poliittisten mielipiteittensä kautta sitoutunut, mikä heijastuu selkeästi hänen johtamansa toimituksen työssä, käännyn suoraan puoleenne. Tällä kertaa kyseessä on asia, joka vaikutta ensituntumalta pieneltä, mutta jolla tarkemmin katsoen on suurempi merkitys.

YLE Sápmin sivulla
http://yle.fi/uutiset/vuosttas_geahcastat_evttohaslistui_2015/8223162

on vaaliehdokas KK:n kohdalla(YLE:n uutissivuilla ja viesteissäni KK:n nimi oli kirjoitettu ulos – GP.) seuraava teksti:

"KK lea anárlaš váikkuheaddji, guhte lea mielde earet eará valáštallandoaimmain Inarin Yritys -searvvi bokte ja servodateallimis ja politihkas earet eará lapinkylä- ja Anarâšah-servviid ja guolastanguovlluid ja -gottiid bokte. Alimus hálddahusriekti dohkkehii su sápmelažžan jagis 2011. Ođđa evttohas."

Lause "Alimus hálddahusriekti dohkkehii su sápmelažžan jagis 2011" on suomeksi vapaana käännöksenä "Korkein hallinto-oikeus vahvisti hänen olevan saamelainen vuonna 2011".

Väite on sinänsä tosi, mutta saamelaisalueella ja saamelaisten keskuudessa saamelaisuus, sen tausta ja aste ovat yksilöä koskeva, hänen etnistä taustaansa koskeva arka asia. Vaikka tieto kyseisen henkilön muodollisen saamelaisuuden vahvistamistavasta, vahvistajasta ja vahvistamisen ajankohdasta olisi hyvinkin yleisessä tiedossa, sen esittäminen YLE Sápmin ehdokaslistauksen yhteydessä ei ole asiaan kuuluvaa tai asiallista, eikä sillä ole tässä vaiheessa uutisarvoa tai muutakaan journalistista perustetta. Kun KHO on päättänyt asian, kaikkien asianosaisten on päätöstä tunnetusti noudatettava, eikä sen tällainen ja tässä yhteydessä tapahtuva jälkikommentointi henkilön nimi mainiten ole paikallaan, vaan on omiaan leimaamaan henkilön saamelaisuudeltaan kyseenalaiseksi. Tämä on kyseistä ehdokasta syrjivä menettely ehdokasesittelyssä, jonka tulisi olla neutraali, erityisesti huomioiden YLE:n asema julkisen palvelun yleisradioyhtiönä.

Saamelaiskäräjävaaleja ei olisi olemassa, ellei olisi kyse etnisestä vähemmistöryhmästä tai -ryhmistä, ja siksi KHO-väitteen esittäminen ehdokasesittelyssä ei ole neutraali teko, vaan toimituksen taholta tapahtuvaa politikointia. Väitettä ei esitettä siksi, että se on tosiasia, vaan sen kautta ilmaistaan että ehdokkaan oikeus äänestää ja olla ehdokas ei ole saamelaiskäräjiä ja YLE Sápmia hallitsevan pohjoissaamelaisen etnisen alaryhmän poliittisen etujoukon hyväksymä.

En ole millään lailla saanut asian esille tuomista toimeksiantona KK:lta, mutta tiedän että maininta loukkaa häntä syvästi ja että hän näkee siinä poliittista syrjintää - näkemys, johon minä yhdyn. Tarkoittamatta mitenkään loukata Teitä voin kertoa, että KK itse ei vähänkään luota kykyynne tai tahtoonne ohjata YLE:n saamelaistoimitusta, josta syystä hän tuskin tulee itse lähestymään Teitä. Tästä syystä pyydän itse Teitä Yleisradion Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajana ja vastaavana päätoimittajana vakavasti harkitsemaan, olisiko Teidän syytä pikaisesti ohjeistaa toimitusta kyseisen ehdokaslistauksen korjaamiseksi yllä esille tuomaltani osalta.

Jään odottamaan asiantilan korjausta tai vastaustanne, jossa selitätte miksi asia ei mielestänne edellytä tai mahdollista toimenpiteitänne. Varaan itselleni oikeuden harkintani mukaan julkaista vastauksenne blogissani.

Kunniottaen

Gunnar Pettersson, Vantaa,
toimittaja (eläkkeellä)
Hirvasrumpu-blogin pitäjä

14.8.2015
Vastaanottaja:
Yleisradion vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen

ASIA: Asiaton maininta YLE Sápmin ehdokasesittelyssä / nyt suomeksi

Arvoisa vastaava päätoimittaja,

viitaten eilen 13.8.2015 klo 2.39 lähettämääni sähköpostiviestiin saatan tietoonne, että viestissäni kommentoima asiaton maininta yhdestä saamelaiskäräjävaalien ehdokkaasta on tänään julkaistu YLE Sápmin verkkosivulla:

http://yle.fi/uutiset/ensimmainen_vilkaisu_vuoden_2015_vaalien_ehdokaslistaan/8225578

Lainaan tähän kyseisen kohdan (alleviivaus G.P.):

"KK (alkuperäisessä uutisessa ja kirjelmässäni nimi on kirjoitettu ulos –GP.) on inarinsaamelainen vaikuttaja, joka tunnetaan muun muassa urheilupiireistä ja Inarin Yritys -yhdistyksen toiminnasta. Hän vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja politiikassa muun muassa Inarinmaan lapinkylät- ja Anarâšah-yhdistysten, kalastusalueiden ja kalastuskuntien kautta. Korkein hallinto-oikeus hyväksyi KK:n saamelaiseksi vuonna 2011. Hän on uusi ehdokas."

Edellisessä viestissäni yksityiskohtaisesti esittämilläni perusteilla odotan edelleen maininnan poistamista tai vastaustanne, jossa selitätte miksi tämä hyvästä lehtimiestavasta poikkeava politikointia sellaisen uutisvälineen verkkosivuilla josta te päätoimittajana vastaatte ei mielestänne edellytä tai mahdollista toimenpiteitänne. Varaan itselleni oikeuden harkintani mukaan julkaista vastauksenne blogissani.

Kunniottaen 

Gunnar Pettersson, Vantaa,
toimittaja (eläkkeellä)
Hirvasrumpu-blogin pitäjä 

* * *

Kun en saanut vastausta tähän viestiini lähdin laatimaan tätä käsillä olevaa blogikirjopitustani. Tällöin tarkistin asian YLE:n arkistosta, ja uutinen ehdokkaan saamelaisuuden KHO-peräisyydestä oli siellä edelleenkin täysin alkuperäisessä muodossaan. Ammattitoimittajana minun on nostettava hattua niin päätoimittaja Atte Jääskeläiselle kuin YLE Sápmin johtajalle Pirita Näkkäläjärvelle: ainakaan he eivät anna toimituksen ulkopuolelta tulevien vaikuttamisyritysten vaikuttaa journalistisiin sisältöihinsä. YLE Sápmin kohdalla ollaan ehkä herkempiä viesteille jotka tulevat saamelaiskäräjien johdon piiristä.

Vasta kun olin jo julkaissut tämän kirjoituksen, sainkin vastauksen YLE:ltä, YLE Sápmin johtajalta. Julkaisen senkin tässä sellaisenaan, ja sillä ainoalla kommentilla että vaikka KHO:sta saa pyytämällä kopion tuomiosta, KHO:n vuosikirjapäätöksissä ja tiedotteissa asianomaisten nimiä ei ole kirjoitettu ulos, vaan heistä käytetään yleensä kirjaintunnuksia. Olen kuitenkin sen verran ilahtunut saatuani ylipäätänsä vastauksen, että hyvän tahdon eleenä lievensin pari ilmaisua tästä omasta kirjoituksestani.  Näin vastasi Pirita Näkkäläjärvi:

Hyvä Gunnar Pettersson,

Kiitos viestistänne.

Mainitsemanne uutisjuttu on journalistisin keinoin koottu yhteenveto Saamelaiskäräjävaalien 2015 ehdokkaista. Vaatimus poistaa maininta siitä, että KHO on hyväksynyt KK (viestissä nimi kirjoitettu ulos -GP.) saamelaiseksi vuonna 2011 on perusteeton, sillä KK:n asema saamelaisena on fakta. Kyseinen KHO:n päätös on julkinen asiakirja, jonka saa pyytäessä KHO:sta. Tietoon KK:n saamelaisuudesta ei sisälly asiavirhettä, eikä sitä voida pitää loukkaavana. Muun muassa näiden seikkojen vuoksi maininnan poistamiselle ei ole perusteita.

Ystävällisin terveisin,

Pirita Näkkäläjärvi

Päällikkö

Yle Sápmi

* * *

VGD-Sámit on siis kehottanut Yle Sápmia tekemään itsearviontia siitä, kuinka sen edustamat arvot: luotettavuus, riippumattomuus ja ihmisen kunnioittaminen toteutuvat uutisoinnissaan vaikkapa viimeisten 2 vuoden ajalta. Vaikka en täysinluota siihen että  toimituksen sisällä sen enempää kuin ylen uutistoiminnan vastaavalla päätoimittajalla olisi isompia aikomuksia tällaiseen saamelaistoimituksen tiettyjen käytäntöjen kriittiseen tarkasteluun ja sen perusteella ehkä tarpeelliseksi katsottavaan linjan korjaukseen, haluan silti haluan YLE Sápmin tomittajien vanhempana kolleegana tarjota eväitä tähän työhön.

Tuon siksi tässä omalta osaltani esille muutamia näkökohtia saamelaisasioiden uutisointiin liittyvistä journalistisista käytännöistä ja kytkennöistä eräiden esimerkkien valossa. Tarkasteluni ei kuitenkaan rajoitu esimerkkeihin, vaan käsittelen laajemminkin määrätyn saamelaispoliittisen ryhmäkunnan tavoitteita ajavaa uutisointia, jota ohjailemaan on rakennettu rahoitukseen ja tiettyihin sukulaisuussuhteisiin ja muihin läheisiin ihmissuhteisiin perustuva kytkentäjärjestelmä, jonka olemassaolo ja toiminta on ristiriidassa hyvän journalistisen tavan kanssa. Pelkkä saman sukunimen kantaminen ei tee kenestäkään automaattisesti lähisukulaisia edes saamelaisessa sukulaisverkostossa, mutta toisaalta juuri saamelaiskäräjien eronnut puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on ollut ensimmäisenä korostamassa kuinka keskeinen instituutio sukuyhteisö on saamelaisessa kulttuurissa.

Kokonaisuutena sukuyhteisöjen verkoston ja saamelaiskäräjien vaikutus saamelaistoimitukseen johtaa käsitykseni mukaan siihen, että terveet journalistiset periaatteet eivät kaikilta osiltaan toteudu saamelaisia koskevassa uutisoinnissa. Vaikutuksella en tarkoita ainoastaan toimituksen ulkopuolelta tulevia asiallisia tai asiattomia vaikutusvoimia, vaan myös toimittajien omia lojaliteetteja, joista osa voi olla tiedostamattomia. Kytkentäjärjestelmän kautta toimituksille kuuluva tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisuvalta siirtyy osin toimituksen ulkopuolelle. Asia ei sill paljon parane, että journalistiset päätökset tehdään toimituksen sisällä sillä perusteella että halutaan mahdollisimman hyvin palvella saamelaiskäräjien johtoa. Koska kyse on kulissien takana tapahtuvasta toiminnasta, ei ole mahdollista eikä tässä tarpeellista selvittää tai pohtia sitä, tapahtuuko tämä vaikuttaminen kulloinkin suoranaisena ohjauksena, toimittajien ja toimitusten ulkopuolisten henkilöiden välisenä, tiedonvälityksen sisältöä koskevana konsultointina, vaiko vain sen kautta että toimittajat suhtautuvat tietoisesti tai tiedottomasti erityisen huomaavaisesti kytkennän kautta erityisaseman saaviin henkilöihin ja tahoihin.

Journalistin tulisi olla vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Näillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, ilman että uutisointi on vääristävää. Kytkentäjärjestelmän johdosta journalistit ovat osin vastuusuhteessa toimitusten ulkopuolisiin henkilöihin ja tahoihin tavalla, joka jää yleisölle näkymättömäksi.

Tietoja kytkennöistä leviää kuitenkin yleisön keskuuteen suusanallisesti, ja käsitykset sen vaikutuksista syvenevät asteittain. Pelkkä kytkentäjärjestelmän olemassaolo herättää yleisössä perustellun huolen siitä, että luonteeltaan saamelaispoliittisten asioiden uutisointi ei ole puolueetonta.

Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä. Nyt näyttää siltä, että tätä velvollisuutta on rikottu pahan kerran, ja nimenomaan niin että huono käytäntö on rakennettu pysyväksi asetelmaksi.

* * *

 

Yksi esimerkki, joka tuskin on ehtinyt vanhentua, on YLE Sápmin verkkosivulla 11.5.2015 julkaisema uutinen, jonka mukaan YK-foorumi olisi kiinnittänyt kielteisen huomionsa Suomen valtion saamelaisiin kohdistamiin ihmisoikeusloukkauksiin:

http://yle.fi/uutiset/ykn_alkuperaiskansaelin_nostaa_esiin_suomen_ihmisoikeusloukkaukset_saamelaisia_vastaan/7984665?ref=leiki-uu

Uutisessa ei puhuttu saamelaisiin kohdistuneista väitetyistä raakuuksista (atrocities), mutta se perustui asiakirjaan, jossa puhuttiin alkuperäiskansoihin kohdistuneista julmuuksista ja ihmisoikeusloukkauksista myös Suomi mainiten:

 - - - atrocities and human rights violations committed against the indigenous peoples concerned in Canada, Finland, Indonesia, Mexico, the United Republic of Tanzania and Western Australia in Australia - - -

Vaikka YLE Sápmi ei nostanut uutisessaan esille saamelaisiin kohdistuneita julmuuksia, vaan ainoastaan ihmisoikeusloukkaukset, uutisen yleisö sai sen käsityksen, että Suomi oli YK:n foorumilla niputettu sellaisten maiden joukkoon joissa väitettiin tapahtuneen sekä julmuuksia että ihmisoikeusloukkauksia. Uutisesta sai sen käsityksen, että foorumi oli tuominnut Suomen valtion menettelyn, ja että YK:n erityisraportoija Victoria Tauli-Corpuz oli Suomen tilanteesta syvästi huolissaan.

19.5.2015 toimitus kuitenkin oikaisi uutisensa:

http://yle.fi/uutiset/vaitteet_suomen_ihmisoikeusloukkauksista_saamelaisia_vastaan_pyyhittiin_pois/8000376

 Oikaisu oli otsikoitu ”Väitteet Suomen ihmisoikeusloukkauksista saamelaisia vastaan pyyhittiin pois”.

Artikkelia ei kuitenkaan ole merkitty oikaisuksi, eikä siinä puhuta oikaisusta. Ingressissä selitetään:

 Kerroimme viime viikolla, että YK:n alkuperäiskansaelin moitti tämänvuotisessa loppuraportissaan Suomea ihmisoikeusrikkomuksista saamelaisia vastaan. Raporttiin on kuitenkin tehty muutoksia suullisen kuulemisen jälkeen eikä väitteitä Suomen ihmisoikeusloukkauksista mainita enää ollenkaan.

Toimituksen väite ”Raporttiin on kuitenkin tehty muutoksia suullisen kuulemisen jälkeen” kaipaa selitystä. Suullinen kuuleminen viittaa kokouksen suljetussa istunnossa vähän ennen julkista loppuistuntoa tehtyyn kuulemiseen, jossa raporttia muokattiin. Kun loppuraportti tuotiin foorumin loppuistunnon hyväksyttäväksi, raportti oli jo lopullisessa muodossaan, ilman Suomen mainitsemista. Muotoilullaan ”Raporttiin on kuitenkin tehty muutoksia suullisen kuulemisen jälkeen” toimitus peittää sen tosiasian, että sen julkaiseman virheellisen uutisen julkaiseminen johtui toimituksen omasta varomattomuudesta ti kokemattomuudesta. Se että uutinen perustui vielä luonnosasteella olevaan päätöslauselmaan ei ollut YK:n foorumin syy, vaan kertoo toimituksen  kokemattomuudesta tuollaisen kansainvälisen kokouksen raportoinnissa. Toimitus tarttui hanakasti sille järjestettyyn uutiseen ja innostui siitä siinä määrin että se sokeutui sille että päätöslauselma ei ollut lopullinen.

Huomioon ottaen että kyseessä tuskin on ensimmäinen kerta kuin toimitus raportoi kansainvälisestä alkuperäiskansakonferenssista tai vastaavasta, herää epäilys että virhe ei johtunut pelkästä taitamattomuudesta, vaan että siihen on ollut myötävaikuttamassa toimituksen poliittinen asennoituminen sen raportoimaan asiaan. Uutisella oli myös ilmeinen "sosiaalinen tilaus" YLE Sápmin poliittisten taustapiirien puolelta: uutisointi sattui ajallisesti yhteen vaalien jälkeisten hallitustunnusteluiden käynnistymisen kanssa. Samana päivänä alkuperäisen ”uutisen” kanssa eli 11.5.2015 YLE Sápmi julkaisi myös uutisen, jossa saamelaiskäräjien puiheenjohtaja Tiina Saniola-Aikio totesi hallituspohjan olevan haastavan saamelaisten näkökulmasta.

Kuviota laajemmin tarkastellen syntyy vahva vaikutelma siitä että YK:n forumin kannanoton masinoinnilla suomalaisedustajien toimesta ja sen uutisoinnilla YLE´Sápmin toimesta oli ilmeinen tarkoitus edistää saamelaiskäräjien ajamia asioita, kuten saamelaiskäräjälain uudistamista, tämän lain osana olevan saamelaismääritelmän supistamistamista (vrt. edempänä selostetut puheenvuorot foorumilla), eduskunnassa lepäämässä olevaan ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifioimiseen ja saamelaiskäräjien ajamiin maaoikeushankkeisiin. Tämä tarkoitushakuisuus saa vahvistusta niistä puheenvuoroista, joita YLE Sápmi julkaisi foorumista uutisoidessaan.

Asioiden kulku foorumissa

YK:n alkuperäiskansa-asioita koskevan pysyvän foorumin (UNPFII ) 14. kokous avattiin New Yorkissa maanantaina 20.4.2015. klo 11.

24.4.2015 ja 27.4.2015 päivätyissä loppuraporttiluonnoksissa ei vielä ole mainintaa Suomesta ja saamelaisiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista.

Seuraavana maanantaina eli 27.4.2015 aamupäivällä puitiin YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen toteutumista erityisesti taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien osalta. Iltapäivällä oli vuorossa vuoropuhelu erikoistarkkailijan kanssa näistä samoista asioista.

 Tiina Sanila-Aikion vetoomus

 YLE:n 11.5. julkaisemassa uutisessa arveltiin:  

”Suomen saamelaisten asia nousi loppudokumenttiin kaiketi siksi, että Suomen saamelaisten hätä tuotiin esille pysyvässä foorumissa jopa kahdessa erillisessä puheenvuorossa. Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio pyysi YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin apua Suomen saamelaisille. Toisessa puheenvuorossa Suomen ja Ruotsin saamelaisnuorten järjestöt ja yhteispohjoismainen Saamelaisneuvosto toistivat pyynnön.”

Jälkimmäisessä puheenvuoron piti Suoma Sámi Nuorat- eli Suomen saamelaisnuoret -yhdistyksen UNPFII-edustaja Aslak Holmberg sekä saamelaisneuvoston että Suomen ja Ruotsin saamelaisnuorten puolesta.

YLE Sápmin 28.4. julkaiseman ja 17.5.2015 päivitetyn uutisen mukaan Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio painotti puheenvuorossaan että hän on erittäin pettynyt Suomen valtion ja saamelaiskäräjien väliseen yhteistyöhön. Hän huomautti, että neuvotellun uuden saamelaismääritelmän hylkäämisellä Suomen valtio rikkoi kansainvälisiä sopimuksia: 

”Saamelaiskäräjien ja Suomen hallituksen välisten kolme vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen eduskunta päätti hylätä jo neuvotellun ehdotuksen saamelaiskäräjälain uudistamisesta ja saamelaismääritelmän muuttamisesta. Lakiuudistus olisi parantanut saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa ja vahvistanut saamelaiskäräjien hallintoa. Päätöksellään Suomen valtio toimi vastoin YK:n alkuperäiskansajulistusta (UNDRIP) ja sen artiklaa 33, jonka mukaan alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä omasta identiteetistään. Suomen valtio säilytti itsellään ja korkeimmalla hallinto-oikeudella oikeuden määritellä, kuka on saamelainen. Meiltä on viety oikeus määritellä oma identiteettimme ja oman yhteisömme jäsenyys”, 

saamelaiskäräjien puheenjohtaja sanoi jatkaen:

”Olemme pettyneet myös eduskunnan päätökseen siirtää alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO 169 -sopimuksen ratifiointi seuraavalle hallitukselle. Tilanne ei näytä sen lupaavammalta nyt vaalien jälkeenkään. Valtapuolueiksi nousivat ILO-sopimusta kaikkein äänekkäimmin vastustaneet puolueet”.

 ”Toivomme, että seuraava hallitus sitoutuu edistämään saamelaisten oikeuksia. Jos niin ei tapahdu, emme kykene kantamaan täyttä vastuutamme maidemme ja kulttuurimme suojelijoina. Seuraava askel olisikin saada nämä asiat uuteen hallitusohjelmaan”,

tuore puheenjohtaja Sanila-Aikio totesi YLE:n mukaan.

YLE Sápmi luonnehti saamelaiskäräjien puheenvuoroa ”selkeäksi avunhuudoksi”:

”Me tarvitsemme kansainvälistä tukea, sekä YK:lta että kansalaisjärjestöiltä, jotta saamme Suomen päättäjät ratifioimaan ILO-sopimuksen ja kunnioittamaan alkuperäiskansoille YK:n alkuperäiskansajulistuksessa annettuja oikeuksia. Pyydämme myös YK:n alkuperäiskansaoikeuksien erityisraportoijaa seuraamaan tilannetta Suomessa”, 

vetosi Sanila-Aikio.

Uutisen mukaan YK:n erityisraportoija Victoria Tauli-Corpuz otti avunpyynnön vakavasti kommentoiden sitä heti tuoreeltaan:

  ”Olemme pitäneet Suomea edistyksellisenä maana mitä tulee alkuperäiskansaoikeuksien ajamiseen ja tukemiseen. Oli erittäin huolestuttavaa kuulla Suomen saamelaisten tilanteesta ja toivonkin, että keskustelu aiheesta jatkuu.”

Aslak Holmbergin vetoomus

YLE Sápmin 30.4.2015 klo 9:27 julkaiseman ja 10.5.2015 klo 22.20 päivittämän uutisen mukaan Suomen saamelaisnuoret, sen Ruotsin sisarjärjestö ja saamelaisneuvosto moittivat lausunnossaan Suomen eduskuntaa tämänkeväisistä päätöksistä lykätä alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO 169 -sopimuksen ratifiointia ja jättää ehdotus uudeksi saamelaiskäräjälaiksi – ja myös uudeksi saamelaismääritelmäksi pöydälle:

”Päätöksillään Suomi ei vieläkään näytä tahtoa noudattaa YK:n alkuperäiskansajulistusta (UNDRIP)”, organisaatiot tiedottivat jatkaen: ” Olemme pettyneitä siihen, että Suomen eduskunta on teoillaan näyttänyt, ettei sillä ole tahtoa noudattaa Yhdistyneiden Kansakuntien alkuperäiskansajulistusta. Suomen valtio rikkoo päätöksillään kansainvälisiä sopimuksia”. 

Suomen saamelaisnuorten, Sáminuorran ja Saamelaisneuvoston mukaan saamelaisilla ei ole Suomessa sellaista itsemääräämisoikeutta, mikä sillä alkuperäiskansana pitäisi olla.

Tällä organisaatiot viittasivat YLE Sápmin mukaan eduskunnan maaliskuiseen päätökseen olla hyväksymättä saamelaiskäräjien ja hallituksen neuvottelemaa ehdotusta uudeksi saamelaismääritelmäksi ja päivitetyksi saamelaismääritelmäksi.

Uutisen mukaan organisaatiot ihmettelivät puheenvuorossaan, miksi Suomen saamelaiset eivät itse saa määritellä, kuka kuuluu alkuperäiskansaan:

”Suomen valtio perustelee tällaista toimintaa sillä, että on epäselvää, kuka Suomessa on saamelainen. Valtio haluaa edelleen pitää itsellään oikeuden päättää siitä. Me haluamme tietää, onko sellaista kansainvälistä ihmisoikeuslakia, joka tukee Suomen näkemystä siitä, että suomalaiset voivat laillisesti päättää, kuka kuuluu saamenkansaan, ilman saamelaisten vapaata ja ennakkotietoon perustuvaa suostumusta”,

 organisaatiot kysyivät YK:n foorumin edessä.

Holmbergin esittämässä puheenvuorossa ihmeteltiin myös eduskunnan päätöstä lykätä alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva ILO-sopimus seuraavalle hallituskaudelle. 

”Eduskunta ei ratifioinut ILO-sopimusta, vaikka se oli yksi Suomen hallituksen keskeisistä tavoitteista. Ratifioinnilla Suomen oli tarkoitus päivittää alkuperäiskansapolitiikkaansa”,

huomauttivat organisaatiot New Yorkissa, pyytäen apua YK:lta, jotta saamelaisten tilanne Suomessa paranisi:

”Me pyydämme apua ihmisoikeuselimiltä, Yhdistyneiltä Kansakunnilta ja sen jäsenvaltioilta, jotta ne kehottaisivat Suomea hoitamaan tämän huolestuttavan ihmisoikeustilanteen. Elämme nyt erityisen tärkeää aikaa, kun Suomessa ollaan muodostamassa hallitusta ja hallitusohjelma tehdään lähitulevaisuudessa”,

Suomen Saamelaisnuoret, Sáminuorra ja Saamelaisneuvosto painottivat.

Maininta Suomesta ilmestyy…

29.4.2015 eli kaksi päivää Sanila-Aikion ja Holmbergin avunpyyntöjen jälkeen päivättyyn raporttiluonnokseen on ilmestynyt kohta 6, jonka mukaan

”Foorumi tuo julki syvän huolestumisensa väitetyistä alkuperäiskansoihin kohdistetuista julmuuksista ja ihmisoikeuksien loukkauksista - - (luettelo muista maista) - - - Suomessa - - - - - -. Foorumi vaatii koko YK:n järjestelmää, mukaan lukien niitä YK-elimiä joille asia kuuluu, ryhtymään tarvittaviin toimiin”.

…ja maininta Suomesta poistuu

Foorumi päätti istuntonsa 1.5.2015, jolloin viimeisenä varsinaisena asiana esityslistalla oli istunnon loppuraportin luonnoksen (draft report) hyväksyminen. 

Erittäin merkille pantavaa on, että YLE Sápmi julkaisi virheellisen uutisensa vasta 11.5., kun Foorumin loppuraporttiluonnos oli hyväksytty jo 1.5. Uutisoinnissa oli siis 10 päivän viive laskettuna siitä kun foorumi hyväksyi loppuraporttiluonnoksen, ja vielä vähän pidempi viive siitä, tuo uutisoinnin laukaissut kohta sisällytettiin 29.4. päivättyyn luonnokseen.

YLE Sápmi oikaisee

YLE Sápmi oikaisi uutisensa 19.5.2015 klo 6:33, 10 päivän viiveellä virheellisestä uutisesta ja 19 päivää siitä kun foorumi hyväksyi korjatun luonnoksen loppuraportiksi, johon lausuma saamelaisiin kohdistuneista julmuuksista ja ihmisoikeusrikkomuksista ei tiettävästi sisältynyt

Oikaisussa on linkki korjailtuun raporttiluonnokseen
http://undesadspd.org/Portals/0/UNPFII14_L8.pdf

josta näkyy sekä lausuntoon ensin kirjattu teksti että lopulliseen versioon kirjattu teksti. Eli kyllä se Suomeen kohdistunut tuomitseva lausuma siellä käväisi, kohdassa 6, mutta sitten pyyhittiin

Pyyhitty kohta 6 kuului:

6.  The Permanent Forum expresses its deep concern about the alleged atrocities and human rights violations committed against the indigenous peoples concerned in Canada, Finland, Indonesia, Mexico, the United Republic of Tanzania and Western Australia in Australia and atrocities committed against the indigenous peoples in other parts of the world. It urges the entire United Nations system, including the relevant bodies, to take appropriate action

.

Kannattaa panna merkille muotoilu "alleged atrocities and human rights violations", suomeksi "väitetyt julmuudet ja ihmisoikeusrikkomukset". Sana "väitetyt" korostaa että tiedot ovat vahvistamattomia.

Foorumin 14. kokouksen lopullinen loppuraportti (Final report) suosituksineen on julkaistu. ja luettavissa YK:n sivuilla. Raportti on tosin vielä palasina esityslistan temaattisten asiakohtien mukaisesti jaoteltuna ja se julkaistaan yhtenäisenä YK-asiakirjana vasta kaikkien virallisten kieliversioiden valmistuttua. Loppuraportin sisältö säilyy kuitenkin muuttumattomana. 

YLE:n Saamen uutisissa 11.5. viitattiin loppuraportin ihmisoikeusasioita käsittelevän osion kappaleeseen, jossa mainittiin muun muassa Suomi. Voi olla, että foorumin verkkosivuilta ei vielä uutisoinnin aikaan käynyt ilmi, että verkkosivuille laitettu raportti olikin foorumin työluonnos, joskin siellä mainitaan sana ”draft”, luonnos. Tämä tuntuu sikäli oudolta, että foorumin kokous päättyi 1.5.2015 ja YLE Sápmi julkaisi uutisensa 11.4.2015.

Joka tapauksessa foorumi (16 itsenäistä ja riippumatonta jäsentä) oli päätynyt muuttamaan näitä luonnoksia suljetussa kokouksessaan ennen raportin hyväksymistä. Muutokset esitettiin suullisesti istunnon viimeisessä kokouksessa perjantaina 1.5., mutta voi olla että ne tulivat viiveellä YK:n verkkosivuille. Lopullisessa raportissa tuo Suomeenkin viitannut kappale on poistettu ja korvattu seuraavalla yleisellä muotoilulla:

The Permanent Forum is concerned that legal obligations and commitments and indigenous peoples’ treaties, agreements and other constructive arrangements with States are routinely denied and violated by States. With respect to intervention by indigenous peoples on unresolved land rights, including the Six Nations of the Grand River as well others on which the Permanent Forum has made specific recommendations in the past. The Permanent Forum calls on States to fairly and equitably redress the long standing unresolved land rights issues through good faith negotiations consistent with UN Declaration and without extinguishing indigenous peoples’ land rights.

YLE Sápmi julkaisi oikaisunsa yhteydessä suomennoksen tästä korvaavasta tekstistä:

Pysyvä foorumi on huolissaan siitä, että valtiot rutiininomaisesti kiistävät ja loukkaavat laillisia velvoitteita ja sitoumuksia sekä alkuperäiskansojen sopimuksia sekä muita rakentavia järjestelyitä valtioiden kanssa - - -.

Pysyvä foorumi kehottaa valtioita ratkaisemaan pitkäaikaiset ratkaisemattomat maaoikeusasiat reilusti ja oikeudenmukaisesti neuvotteluiden kautta. Neuvotteluiden tulisi noudattaa YK:n julistuksia eikä niiden pidä tehdä tyhjäksi alkuperäiskansojen maaoikeuksia, kappaleessa kehotetaan.

Vaihtoehtoinen suomennos voisi kuulua:

Pysyvä foorumi on huolissaan siitä, että valtiot rutiininomaisesti kiistävät ja loukkaavat laillisia velvoitteita ja sitoumuksia, alkuperäiskansojen sopimuksia sekä muita rakentavia järjestelyitä valtioiden kanssa. Huomioiden alkuperäiskansojen yhteydenotot ratkaisemattomista maaoikeuksista, mukaan lukien - - - kuten myös muut tapaukset, joista pysyvä foorumi on antanut yksilöityjä susositukssia aikaisemmin, pysyvä foorumi kehottaa valtioita ratkaisemaan pitkäaikaiset ratkaisemattomat maaoikeusasiat tasapainoisesti ja oikeudenmukaisesti hyvässä hengessä käytävien neuvotteluiden kautta noudattaen YK:n alkuperäiskansojen julistusta ja tekemättä tyhjäksi alkuperäiskansojen maaoikeuksia.

 

 

20.5.2015 YLE Sápmi julkaisi asiaan liittyvän saamenkielisen uutisen:

http://yle.fi/uutiset

/holmberg_unpfii_loahpparaporta_livcce_sahttan_vaikkuhit_suoma_raehusraadallamiidda/8003302

Jutussa Aslak Holmberg ja saamelaisneuvoston puheenjohtaja Áile Javo valittavat vielä jälkikäteen sitä, että Suomea ei nimetty YK:n loppuraportissa, kuten luonnoksessa oli aluksi kirjoitettu. Holmberg sanoo, että mikäli Suomi olisi ollut mainittuna loppuraportissa, niin sillä olisi luultavasti ollut myönteistä vaikutusta myös Sipilän hallitusneuvotteluihin; hallituksen muodostajat olisivat olleet pakotettuja palaamaan edellisen hallituksen tekemiin linjauksiin ILOn sopimuksen ratifioimisessa.

* * *

Otetaan toinen, vanhempi esimerkki: Yleisradion saamelaistoimituksen saamenkielistissä TV-uutiissa ja verkkouutissivuilla julkaistiin 18.11.2013 Saamelaiskäräjien 18.11.2013 pidettyä kokousta koskeva uutinen.

Tarkastelun lähtökohtana on tässä saamelaistoimituksen tekstisivulla 20.12.2013 julkaistu uutinen joka on otsikoitu "Länsman ja Paltto: Leago Avaskaris mandáhta hállat buot anáraččaid beales?" (suom. "Länsman ja Paltto: Onko Avaskarilla valtuutus väittää, että Inarin saamelaisia syrjitään saamelaispolitiikassa? Tarkastelen myös lyhyesti saamenkielistä TV-uutislähetystä 20.12.2013 jossa on lyhyt uutinen samasta aiheesta. Lapin Kansan kohdalla en pureudu mihinkään yksittäiseen uutiseen vaan rajoittun tarkastelemaan perusasetelmaa.

Olennaisinta tässä kokonaisuudessa ei ole ykisttäisiin uutisiin sisältyvät muotoilut, vaan edellä mainittu kytkentäjärjestelmä, joka säätelee keitä henkilöitä nostetaan esille myönteisessä hengessä ja ketä esitellään kielteisiss’ väreissä, jos ollenkaan.

Taustaa

Kokonaisuuden ja yksityiskohtien ymmärtämiseksi arvion tekijän on ymmärrettävä sen takana oleva asetelma, joka liittyy eri saamelaisryhmien välisiin epätasa-arvosiin suhteisiin. Alla oleva selostus näistä asioista on lavea, mutta ilman tausta-asetelman ymmärtämistä on vaikea tai peräti mahdotonta saada käsitys niistä journalistista kysymyksistä jotka liittyvät saamelaisasioiden journalistiseen käsittelyyn.

Yksilön muodollinen tunnustaminen saamelaiseksi Suomessa tapahtuu kun hänet otetaan Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Saamelaiskäräjälaissa on nimenomainen maininta, jonka mukaan vaaliluetteloa ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin nimenomaan vaaliluettelona, mutta tästä huolimatta vaaliluettelo toimii tosiasiallisesti sinä virallisena asiakirjana jossa mukana oleminen antaa henkilölle muodollisesti tunnustetun saamelaisstatuksen. Niinpä vaaliluetteloa kutsutaankin yleisesti ja jatkuvasti "saamelaisrekisteriksi".

Sukujen maantieteellisten lähtö- ja asuinseutujen, perinteisten toimeentulolähteiden, kielen ja osin uskonnon ja vastaavien kulttuuristen tekijöiden perusteella saamelaiset jaotellaan useisiin alaryhmiin. Näitä ovat tunturisaamelaisten – joita kutsutaan myös porosaamelaisiksi ja pohjoissaamelaisiksi – metsä- ja kalastajasaamelaiset ja kolttasaamelaiset. Suomeen pääosin vuoden 1852 jälkeen muuttaneiden tunturisaamelaisten jälkeläiset, joita siis kutsutaan myös porosaamelaisiksi ja pohjoissaamelaisiksi, muodostavat ylivoimaisesti suurimman ryhmän Suomen muodollisesti tunnustettujen saamelaisten keskuudessa. Tämä ryhmä pitää hallussaan vahvaa enemmistöä saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa varten luodussa Saamelaiskäräjissä. Lisäksi Saamelaiskäräjissä on edustettuna kaksi muuta saamelaisryhmää, kolttasaamelaiset ja inarinsaamelaiset, jotka luetaan kulttuurinsa puolesta pohjoissaamelaisista eräissä suhteissa poikkeavaan laajempaan ryhmään, metsä- ja kalastajasaamelaisiin.

Saamelaiskäräjien ja siten virallisesti tunnustetun saamelaisuuden ulkopuolelle on jäänyt joukko inarinsaamelaisia – myös sellaisia joiden lähisukulaiset, jopa sisarukset on hyväksytty saamelaisiksi. Lisäksi Suomessa on olemassa metsäsaamelaisia, jotka ovat toistaiseksi turhaan hakeneet virallista tunnustusta saamelaisuudelleen. He ovat menettäneet katkeamattoman kosketuksensa saamenkieleen, mutta polveutuvat saamelaisista ja heidän nykyinenkin elämäntapansa edustaa metsäsaamelaisia perinteitä, joita ei kuitenkaan tähän asti ole osattu tunnistaa. Erilaisia virallisen saamelaisuuden ulkopuolelle toistaiseksi jätettyjä saamelaisia kutsutaan statuksettomiksi saamelaisiksi.

Ne Saamelaiskäräjälakiin sisältyvät kriteerit, joilla henkilö otetaan vaaliluetteloon, muodostavat muodollisen saamelaismääritelmän. Tämä määritelmä on saamelaiskäräjälakia alun perin luotaessa räätälöity pohjoissaamelaisia vahvasti suosien kieliperusteiseksi, vaikka kieli ei kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden mukaan ole lainkaan keskeinen kriteeri alkuperäiskansaa ja sen jäsenyyttä määriteltäessä – on ennemminkin sääntö kuin poikkeus että alkuperäiskansat ovat menettäneet omat kielensä kosketuksissa dominoivaan valtaväestön kulttuuriin. Alkuperäiskansan jäsenyyden määritelmää, joka perustuisi kieleen jonain tiettynä ajankohtana, ei tiettävästi ole käytössä missään päin maailmaa – paitsi Suomessa.

Tiettyä ryhmää perusteettomasti suosivana ja muita syrjyvänä Suomen saamelaismääritelmä on siis alun perinkin olemukseltaan poliittinen. 

Saamelaismääritelmän yksipuolista kapeutta korjattiin lakimuutoksella, jossa voimassa olevaan saamelaiskäräjälakiin lisättiin niin sanottu lappalaisperuste. Lisäyksen mukaan henkilö on lain tarkoittama saamelainen, mikäli hän pitää itseään saamelaisena ja hän on sen lisäksi sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty maa-, veronkanto- tai henkikirjassa tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi. Tämä lainkohta on ollut tärkeä niille saamelaisille, joiden esivanhemmat ovat historiallisista syistä menettäneet saamenkielen vaikka ovatkin muilta osin jatkaneet saamelaista elämäntapaansa.

Lappalaisperusteineenkin saamelaismääritelmä on ollut jatkuvasti kiistanalainen, ja ennen kaikkea määritelmän soveltaminen on aiheuttanut kiistoja jotka ovat koskeneet yli tuhatta saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakenutta, mutta hylättyä henkilöä.

Lain mukaan hakemukset vaaliluetteloon ottamisesta ratkaisee Saamelaiskäräjien vaalilautakunta. Tämä vaalilautakunta on miehitetty pelkästään pohjoissaamelaisten ryhmään kuuluvilla henkilöillä, joille Saamelaiskäräjien pohjoissaamelainen enemmistö näin ollen on antanut vallan ratkaista myös muihin saamelaisyhteisöihin kuuluvien saamelaisten hakemusten hyväksyminen tai hylkääminen. Henkilön merkitsemisestä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon päättävät siis saamelaiskäräjille valitut saamelaispoliitikot. Tämä tuo mieleen tilanteen jossa hallitus valitsee kansan.

Äänioikeutettujen pienestä lukumäärästä johtuen valituksi tulemiseen ei tarvita suurtakaan äänimäärää. Harkitsemalla uuden vaaliluetteloon hakijan kohdalla onko tämä potentiaalinen hyväksyjäryhmänsä äänestäjä vai ei, vaalilautakunta voi vaikuttaa siihen, tuleeko tietty henkilö valituksi saamelaiskäräjävaaleissa. Kun on ollut kyse puheenjohtajan naapureiden ottamisesta vaaliluetteloon, Saamelaiskäräjien hallitus on perustellut saamenkieltä taitamattomien henkilöiden hyväksymisen opportunistisesti sillä että "saamelaismääritelmä ei ole enää ajanmukainen koska se sulkee vaaliluettelosta henkilöitä, jotka ovat menettäneet kielen vahvan suomalaistamisen seurauksena”.

Muutoin ratkaisuna muihin saamelaisryhmiin kuin pohjoissaamelaisiin kuuluvien kohdalla on pääsääntöisesti ollut hylkäys; vaalilautakunta on toiminut portinvartijana joka on estänyt muilta kuin pohjoissaamelaisilta pääsy vaaliluetteloon, ja samalla on evätty hakijoilta muodollinen saamelaisuusstatus. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on jättänyt hyväksymättä yli tuhat hakemusta tulla otetuksi vaaliluetteloon. Näiden "saamelaisrekisterin" ulkopuolelle jääneiden joukossa on sekä inarinsaamelaisia että itseään metsäsaamelaisina pitäviä henkilöitä, jotka usein ovat tulleet tietoisiksi saamelaisuudestaan suhteellisen vasta. Pohjoissaamelaisten keskuudessa vastaava herääminen on tapahtunut aikaisemmin ja on ollut luonteeltaan erilainen, eritoten kun pohjoissaamelaiset ovat usein säilyttäneet saamenkielensä, kun taas metsäsaamelaiset ovat sen historiallisista syistä menettäneet. Pohjoissaamelaiseen etnonationalistiseen ideologiaan kuuluu käsitys, että vain pohjoissaamelaiset ovat todellisia ja täysiä saamelaisia. Lisäksi he ovat joutuneet sulattamaan ajatuksen, että koltat ja osa inarinsaamelaisista ovat saamelaisia. Sen sijaan pohjoissaamelainen etnonationalistinen aatesuuntaus ei tunnusta metsäsaamelaisten olemassaoloa. Tämän käsityksen mukaan metsäsaamelaisia ei ole koskaan ollut olemassa ylipäätänsä missään , ja vielä vähemmän heitä on olemassa meidän ajassamme.

Kaatunut lainmuutosehdotus

Asia on hyvin kiistanalainen sikäli, että pohjoissaamelaiset ja heidän hallussaan pitämä Saamelaiskäräjät kuten sanottua ei lainkaan tunnusta metsäsaamelaisten olemassaoloa, ja Saamelaiskäräjien sittemmin eronnut puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi (RKP) kiisti tuoreen tohtorinarvonsa voimalla että tieteellisesti asiaa katsoen Suomessa olisi milloinkaan edes ollut metsäsaamelaisia.

Suomen edelleen voimaan jääneeseen, vuonna 1995 säädettyyn saamelaiskäräjälakiin sisältyvä saamelaismääritelmä, jota vaalilautakunta vielä on soveltanut omavaltaisesti, on siis ollut ensisijaisesti kieliperusteinen. Niin kuin yllä on todettu, tämä liittyi sen olemukseen poliittisena määritelmänä, jonka tehtävä oli alunperinkin antaa muodollinen saamelaisstatus vain määrätyille saamelaisille ja jättää toiset tämän aseman ulkopuolelle.

Avaskari-uutisoinnin ollessa ajankohtainen saamelaiskäräjälaki oli uudistettavana ja hanke oli edennyt vaiheeseen jossa lakia valmistellut työryhmä oli jättänyt mietintönsä oikeusministeriölle. 

Mietintöön sisältyi lakiehdotus jossa saamelaismääritelmä olisi kavennettu entisestään niin, että laki ei ehdotetussa muodossa enää olisi sisältänyt lainkaan mainittua lappalaisperustetta. Olemukseltaan ja käyttötarkoitukseltaan alunperinkin poliittista määritelmää oltiin siis rukkaamassa palvelemaan vieläkin paremmin alkuperäistä käyttötarkoitustaan , sen jälkeen kun alkuperäisen määritelmän muotoilusta oli seurannut tiettyjä ongelmia niille jotka sen olivat alun perin muotoilleet.

Tekeillä oleva muutos vastasi Saamelaiskäräjien pohjoissaamelaisen enemmistön vahvaa pyrkimystä mitätöidä Korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO:2011:81, jolla oikeus määräsi eräät vaaliluetteloon hakeneita henkilöitä otettavaksi siihen vastoin Saamelaiskäräjien kantaa. Kun Saamelaiskäräjät ei saanut KHO:n päätöstä muutettua purkutietä, se vei asian YK:n elimiin, ainakin CERD:iin eli YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevään pysyvään komiteaan. CERDistä tuli nopealla aikataululla suositus, jonka mukaan Suomen tulisi määriteltäessä äänioikeutettuja saamelaiskäräjien vaaleissa antaa saamelaisille oikeus itse päättää asemastaan ja saamelaisyhteisöön kuulumisesta. Saamelaiskäräjien tulkinnassa tämä tarkoitti käytännössä, että KHO:n ei jatkossa tulisi toimia ylimpänä valitusviranomaisena, ja laajentaen että lakiin otettavan saamelaismääritelmän tulisi vastata Saamelaiskäräjien tahtoa.

Tämä nopeasti synnytetty CERD:in kannanotto oli sikäli mielenkiintoinen ja erikoinen, että KHO oli mainitussa päätöksessään korjannut omaa linjaustaan nimenomaan CERD:in aiemman, vielä varsin tuoreen suosituksen mukaiseksi. Komitea oli peräti kahdesti huomauttanut Suomea nimenomaan saamelaismääritelmän kapeudesta, ja kun asia nyt korjattiin, tuli Saamelaiskäräjille ikään kuin tilaustyönä sorvattu huomautus paluupostissa. Täysin selvittämättä on, kuka on evästänyt CERD:iä niin että se pyörsi suhteellisen tuoreen kantansa Saamelaiskäräjien syrjintälinjalle suosiolliseksi.

CERD:in uuden suosituksen turvin Saamelaiskäräjät aikaansai sen, että lakiehdotukseen sisälletty saamelaismääritelmä ei olllut laveampi, kuten CERD oli aikaisemmin suosittanut, vaan entistäkin tiukemmin räätälöity vastaamaan nimenomaan pohjoissaamelaisten etuja ja tahtoa. Tämän kautta KHO:n päätös 2011:81 vaaliluetteloon ottamisen ohjaajana olisi mitätöitynyt.

Kysymys saamelaismääritelmästä, tekeillä ollut lainuudistus joka olisi kaventanut tätä määritelmää entisestään ja kysymys siitä, mitkä saamelaisryhmät olivat olleet edustettuina lainuudistusta valmistelleessa oikeusministeriön työryhmässä, ovat elintärkeitä eri saamelaisryhmille, sekä niille joilla on muodollinen status saamelaisina että niille, joille sitä ei ole suotu.

Pohjoissaamelaisten poliittiset johtajat haluavat luonnollisesti luoda ja ylläpitää kuvaa jonka mukaan kaikki on kohdallaan ja menossa vain parempaan suuntaan. Muilla saamelaisryhmillä on tarve ja heillä täytyy olla oikeus tuoda esille, että kyseessä on heidän kannaltaan hyvin kielteinen kehitys, ja että heidän oikeuksiaan entisestään kaventavan lakiehdotuksen valmisteluun olivat aaneet osallistua ainoastaan pohjoissaamelaisten ja kolttien edustajat, kun taas inarinsaamelaiset ja toistaiseksi täysin statuksettomat metsäsaamelaiset oli suljettu lainvalmistelun ulkopuolelle. Ei ihme, että silloinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (RKP) saattoi tällaisella työryhmän kokoonpanolla olla erityisen tyytyväinen siihen että lakityöryhmä päätyi yksimieliseen esitykseen.

Lakiesityksestä edelleen

Lain uudistamista valmistelleen työryhmän mukaan saamelaisella olisi tarkoitettu vastaisuudessa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on sukuyhteisössään oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään tai että hän on omaksunut sukuyhteisössään saamelaiskulttuurin ja ylläpitänyt yhteyttä siihen tai että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu nyt ehdotettavan lain mukaan merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

Ehdotuksen mukaan siis ensinnäkin olisi jatkettu kieliperusteen soveltamista keskeisenä saamelaisuuden perusteena. Sen lisäksi kieleen liittyviä vaatimuksia olisi kiristetty siten, että kielen oppimisen on tullut tapahtua "sukuyhteisössä" tai että henkilön on tullut "omaksua sukuyhteisössään saamelaiskulttuurin ja ylläpitää yhteyttään siihen”. Koska sukuyhteisö ja saamelaiskulttuuri ovat varsin venyviä käsitteitä, nämä määritelmät olisivat avanneet lisämahdollisuuksia samansuuntaisille mielivaltaisille ja syrjiville tulkinnoille joita Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on tähänkin asti tuottanut.

Sen sijaan esityksen mukaan henkilöä ei enää olisi pidetty saamelaisena pelkästään sillä perustella, että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa. Tämä oli selvä yritys kiertää eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja Korkeimman hallinto-oikeuden tuoreimat kannat.

Ehdotuksessa olo toisaalta ainakin sanallisella tasolla otettu huomioon saamelaisten alkuperäiskansana harjoittaman kulttuurin moninaisuus, eri saamen kielet samoin kuin saamelaiskulttuurin harjoittamisen erilaiset tavat ja muodot. Työryhmän kokoonpanon ja sen pohjoissaamelaisten jäsenten retoriikan perusteella ei ollut millään lailla odotettavissa, että tämä olisi tarkoittanut inarinsaamelaisten ja heidän yhteisönsä erityislaadun kunnioittamista ja myönteistä avausta nykyisin statusta vailla olevien saamelaisten suuntaan.

Esityksen mukaan Saamelaiskäräjien asettama vaalilautakunta olisi vastedeskin päättänyt hakemuksesta saamelaisen merkitsemisestä vaaliluetteloon. Työryhmän perustelujen mukaan "tämän tehtävän suuren merkityksen vuoksi on tärkeää, että Suomessa puhuttavat eri saamen kielet ja kulttuurimuodot tulevat vaalilautakunnassa edustetuiksi. Tästä ehdotetaan lakiin otettavaksi nimenomainen maininta". Lisäksi sanottiin kauniisti "Ehdotuksessa saamelaisen määritelmää koskevan sääntelyn tarkistamiseksi on otettu huomioon saamelaisten alkuperäiskansana harjoittama aineellisen ja henkisen kulttuurin moninaisuus."

Työryhmän mietintöön sisältyneen lakiehdotuksen 20 § mukaan vaalilautakunnassa tulee olla jäsen ja varajäsen jokaisesta saamelaisten kotiseutualueen kunnasta. Jäsenten ja varajäsenten valinnassa tulee kiinnittää huomiota siihen, että eri saamen kielet ja saamelaisten eri kulttuurimuodot tulevat vaalilautakunnassa edustetuiksi. Siitä että ehdotettu lain sanamuoto ei takaa esimerkiksi inarinsaamelaisille edustusta vaalilautakunnassa saatiin vahvasti esimakua juuri siinä uutisoinnissa, joka on tämän tässä tarkasteltavana. Uutisointi Saamelaiskäräjien kokouksessa 18.11.2013 käydystä keskustelusta koski nimenomaan sitä, riittääkö inarinsaamelaisten yhteisön edustamiseksi se, että heitä "edustaa" Inarin kunnassa asuva pohjoissaamelainen henkilö, jota he eivät ole valinneet ja joka ei ole kysynyt inarinsaamelaisten kantoja eikä ole heille mitenkään raportoinut. Kyseisessä käräjien kokouksessa esitettiin jopa että inarinsaamelaisten edustus on hoidettu sillä, että heitä "edustaa" Utsjoella asuva pohjoissaamelainen. Edustusmandaattia perusteltiin sillä että "edustajan" isänäiti on inarinsaamelainen ja että "edustaja" itse "tuntee inarilaisten asiat".

Vaikka lakiehdotuksen mukaan vaalilautakunnan jäsenten ja varajäsenten valinnassa tuli kiinnittää huomiota siihen, että saamelaisten eri kulttuurimuodot tulevat vaalilautakunnassa edustetuiksi, saamelaismääritelmän suppeuden takia metsäsaamelaiset uhkasivat jäädä jatkossakin vaalilautakunnan ja saamelaisuuden ulkopuolelle. Sanonnat saamelaisten harjoittamasta moninaisesta kulttuurista olisi jatkossakin tulkittu pohjoissaamelaisten taholta niin, että saamelaisilla tarkoitetaan vain pohjoissaamelaisia, säädyllisyyden nimissä täydennettyinä pienellä joukolla kolttasaamelaisia ja inarinsaamelaisia – joiden olemassaolon kiistäminen on vaikeampaa. Sen sijaan missään nimessä mukaan ei olisi kelpuutettu ensimmäistäkään metsäsaamelaista.

"Monimuotoisuus" ja saamelaiskulttuuriin oppiminen olisi epäilemättä tulkittu jatkossa niin, että sen avulla saadaan ongelmitta otettua virallisiksi saamelaiseksi kaikki pohjoissaamelaisen saamelaispoliittisen leirin hyväksymät henkilöt, näiden sukujuuriin, asuinpaikkaan ja nykyiseen elämänmuotoon katsomatta. Näin saamelaiseksi olisi voitu hyväksyä vaikkapa Saamelaiskäräjiä palveleva, itsensä saamelaiseksi tunteva, muualta saamelaisten kotiseutualueelle muuttanut tutkija joilla ei ole juuria alueella, mutta hylätä vaikkapa Kuolajärvellä asuva poromies, joka polveutuu metsäsaamelaisista ja ilmoittaa edelleenkin olevansa sellainen.

Saamelaismääritelmään sisällytettävät saamelaisuuden perusteet ovat tärkeitä etenkin inarinsaamelaisten kannalta, jotka kaikki – myös rekisterissä olevat – täyttävät voimassa olevan saamelaismääritelmän lappalaisperusteen. Tämän perusteen kumoaminen olisi johtanut siihen, että eduskunta olisi hylännyt ILO:n alkuperäiskansasopimuksen edellyttämän itseidentifikaation ja yhtäjaksoinen polveutumisen periaatteet. Sellainen olisi antanut mielivallalle nykyistäkin suuremman sijan ja olisi yleisten oikeusturvaperiaatteiden vastainen.

Hallituksen esitys, jonka eduskunta loppujen lopuksi kaatoi murskaluvuin, oli kansainvälisen oikeuden, ILOn alkuperäiskansayleissopimuksen ja rasismia koskevien säännösten vastainen. Se luokitteli mielivaltaisesti alueen väestöä alkuperän mukaan eri ryhmiin vailla hyväksyttävää oikeusperustetta ja vastoin tutkittua historiaa. 

Ryhmäidentifikaatio ei ole ensisijainen menettely määriteltäessä yksilön asema yhteisön suhteen. YK:n rotusyrjinnän vastaisen yleissopimuksen pysyvän seurantakomitean CERD:in arvovaltaisen suosituksen n:o 8 mukaan ensisijainen peruste tällaista kysymystä ratkaistaessa on selkeästi ja yksiselitteisesti kyseisen yksilön itseidentifikaatio.

Epäselvyyden välttämiseksi lainaan tähän CERD:in yleispätevän suosituksen 8 sanasta sanaan:

General Recommendation No. 08: Identification with a particular
racial or ethnic group (Art.1, par.1 & 4) : . 08/22/1990.

Gen. Rec. No. 08. (General Comments)

Convention Abbreviation: CERD

General Recommendation VIII

Identification with a particular racial or ethnic group (Art.1, par.1 & 4)

(Thirty-eighth session, 1990)

The Committee on the Elimination of Racial Discrimination,

Having considered reports from States parties concerning information about the ways in which individuals are identified as being members of a particular racial or ethnic groups or groups,

Is of the opinion that such identification shall, if no justification exists to the contrary, be based upon self-identification by the individual concerned.

Lakityöryhmä perusteli ehdotustaan sillä, että se olisi antanyt alkuperäiskansalle itselleen sille kuuluvan yksinoikeuden päättää, ketkä ovat sen jäseniä – sen lisäksi, että yksilön tulisi esityksen mukaan pitää itseään saamelaisena (yksilön suorittama itseidentifikaatio), yhteisön tulisi vastavuoroisesti identifioida hänet jäsenekseen (yhteisön suorittama, sen jäseneen kohdistuva ryhmäidentifikaatio).

Ryhmäidentifikaatio ei kuitenkaan saamelaiskäräjälakityöryhmän esittämässä muodossa olisi täyttänyt kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden vaatimuksia perinteisestä ryhmätunnistamisesta. Tällaisen vaatimuksen täyttäisi lähinnä perinteinen paikallisen yhteisön tai sukuyhteisön taholta tapahtuva yksilön identifikaatiota yhteisön jäseneksi.

Lakiehdotuksessa menettelytavaksi esitettiin keskitettyä ryhmäidentifikaation mallia, jossa saamelaiseksi identifioinnin suorittaisi Saamelaiskäräjien vaalilautakunta, aivan kuten se tekee alkuperäisen Saamelaiskäräjälain mukaan. Riippumatta siitä, mihin saamelaiseen yhteisöön tai saamelaiskulttuurin alamuotoon yksilö itse identifioituisi, hänen "perinteisestä ryhmäidentifikaatiostaan" vastaa Saamelaiskäräjien vaalilautakunta.

Tämä malli on erittäin syrjivä niin inarinsaamelaisista polveutuvaa väestöä kohtaan, joiden saamelaisuus on kiistaton, kuin myös niitä metsäsaamelaisia kohtaan, jotka vasta viime aikoina ovat selvittäneet saamelaisen periytymisensä ja itseidentifioituneet saamelaiseksi. Mitä tulee henkilän elämäntapaan sekin voi olla saamelainen. Tässä kohdin kannattaa pitää mielessä, että voimassa olevan lain mukaan rekisterissä olevan saamelaisen lapset perivät virallisen saamelaisuutensa vanhemmaltaan täysin riippumatta siitä puhuvatko lapset itse sanaakaan saamea ja täysin riippumatta elämäntavastaan. Näin täysiverisestä citysaamelaisesta tulee virallisesti hyväksytty "rekisterisamelainen", mutta vaalilautakunta sulkee tien rekisteriin poromieheltä, jonka sukujuuret ovat saamelaiset ja jonka elämäntapa on sata kertaa saamelaisempi kuin tuon citysaamelaisen. Jotakin mätäähän tässä on oltava.

Lakiesityksen syrjivä luonne ja
saamelaistoimituksen välinpitämättömyys

Eduskunnan kaatama lakiesitys olisi toteutuessaan ollut väline jolla alueen saamelaisväestö olisi nykyistäkin tehokkaammin eroteltu ja luokiteltu mielivaltaisesti eriarvoisiin ryhmiin vailla hyväksyttävää todellista oikeusperustetta ja vastoin tutkittua historiaa alueen eri väestöryhmien muodostumisesta.

Lakiesitys ei näin ollen ollut ristiriidassa ainoastaan ILO:n alkuperäiskansayleissopimuksen, vaan myös YK:n rasismia koskevien säännösten kanssa

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus vuodelta 1948 turvaa 2. artiklassaan jokaiselle oikeudet julistuksessa esitettyihin vapauksiin oikeuksiin ilman minkäänlaista rotuun, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erottelua.

YK:n Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimuksen 26. artiklan mukaan lailla tulee kieltää kaikki syrjintä ja taata kaikille henkilöille yhtäläinen ja tehokas suojelu muun muassa rotuun, kieleen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää vastaan. 

Suomi on 6.10.1966 allekirjoittanut ja 14.7.1970 ratifioinut YK:n Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu muun muassa rotuun, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen tai syntyperään.

29.6.2000 hyväksytty EU:n Rasismidirektiivi kieltää rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan välittömän tai välillisen syrjinnän. Säädös sitoo Suomea tällä hetkellä sellaisena kuin siihen viitaan 3.12.2004 säädetyllä säädöksellä 1076/2004 Suomen säädöskokoelmassa.

Lakiesitys oli ristiriidassa Suomen perustuslain 2 luvun 6 § kanssa, jonka mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä: Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. alkuperän, kielen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella

 Rikoslain 11 § mukaan se joka mm. ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, kielen, perhesuhteiden tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella syyllistyy syrjintään.

Jo alkuperäisessä muodossaan saamelaiskäräjälaki on ollut syrjivä, ja lisäksi lakia on siis sovellettu huomattavasti syrjivämmin kuin lakiteksti edellyttää. Hallituksen esittämä lakimuutos olisi syventänyt syrjintää entisestään. Vaikka tämä kaikki täyttää syrjinnän ja rotusorron määritelmän, YLE:n saamelaistoimitus ei ole ottanut asiaa kriittisen tarkastelun tai edes minkäänlaisen huomion kohteeksi. Saamelaistoimitus ei ole tuottanut aiheesta toimituksellisia ohjelmia tai edes lyhyempiä uutisia, jossa asiassa olisi nähty minkään asteen ongelmaa. Tämä toimituksellinen poisvalinta on saamelaispoliittinen kannanotto, joka ei vastaa YLE:n saamelaistoimitukselle julkisen yleisradiotoiminnan osana asetettuja velvollisuuksia, ja joka nähdäkseni rikkoo hyvää journalistista tapaa.

Radiolain kirjaimen ja hengen toteuttaminen yhtä lailla kuin hyvä journalistinen tapa olisi tässä tapauksessa edellyttänyt, että saamelaistoimitus olisi journalistin perusammattitaidolla ja ammattimaisella lähestymistavalla analysoinut, tunnistanut ja uutisoinnissaan tuonut esille saamelaismääritelmän poliittisuuden ja siihen liittyvät ihmisoikeuskysymykset.

Asiassa olisi pitänyt huomioida saamelaisuuteen liittyvät tutkimustiedot; saamelaistoimitus ei voi elää niin kuin olisi olemassa vain se saamelaisia koskeva tutkimus, jonka on tuottanut Saamelaiskäräjien lähellä olevat tutkijat, jotka ovat usein saaneet kyseiseltä elimeltä taloudellista ja muuta tukea, ja joista osa otettu saamelaisiin sukuyhteisöihin. Muukin tutkimus tulisi huomioida toimittajien oman tietämyksen rikastuttajina eikä vain "saamelaisvastaisina hyökkäyksinä".

Radiolain kirjaimen ja hengen toteuttaminen olisi lisäksi vaatinut, että saamelaistoimitus olisi laajemmin ja ydinkohdiltaan tarkemmin eritellyt ja esitellyt Saamelaiskäräjien esityksen samoin kuin Avaskarin esityksen olennaisen sisällön. Vain tällainen erittelevä, asiapitoinen ja ymmärrettäväksi tekevä journalismi vastaa hyvää journalistista käytäntöä. Muuten journalismin asuun pukeutunut ja sen nimellä esiintyvä toimintaa jää epäanalyyttiseksi "tiedottamiseksi", tässä tapauksessa Saamelaiskäräjien tiedotuskanavana toimimiseksi. Näin parhaassa tapauksessa. Pahimmillaan epäjournalistinen tiedottaminen on propagandaa, jonka tuottamisvaiheessa hyvinkin tarkoin analysoidaan mitä ja miten asioita esitetään ja mistä ollaan hiljaa.

Parhaiten tällaisista tilanteista selvitään, kun journalistisesti toimitetut tiedotusvälineet hoitavat oman roolinsa demokraattisessa järjestelmässä eli välittävät kriittisesti toimitettua tietoa. Kiistanalaisissa asioissa hyvä journalistinen tapa vaatii analysoimaan ja esittelemään vastakkaiset näkemykset samoilla menetelmillä ja keinoilla. Saamansa tiedon varassa valistunut yleisö osaa tehdä omat johtopäätöksensä myös kiistanalaisissa asioissa.

Asian merkityksellisyys

Kysymyksessä oli siis ehdotetusta lainmuutoksesta joka kosketti muun muassa saamelaismääritelmää. Laajemmin ottaen oli kyse myös siitä, kenellä on oikeus edustaa mitäkin yhteisöä, ja millä yhteisöillä on oikeus tulla edustetuiksi ja saada äänensä kuuluviin.

Lakiehdotus vastasi kylläkin etenkin saamelaismääritelmän osalta Saamelaiskäräjien vahvan pohjoissaamelaisen enemmistön kantaa, mutta syrjii saamelaisväestön sisäisiä vähemmistöryhmiä, etenkin statuksettomiksi jätettyjä inarinsaamelaisia, mutta myös kaikkia muita statuksettomia saamelaisia.

Inarinsaamelaisten ja statuksettomien saamelaisten kohdalla on niin henkilö- kuin yhteisötasolla kyse keskeisestä heidän identiteettiinsä ja oikeuksiinsa liittyvästä asiasta, ja kansainvälisen ihmisoikeus- ja alkuperäiskansaoikeuden valossa vakavasta ihmisoikeusrikkomuksesta.

Tarkastelun kohteena oleva uutisointi liittyi Saamelaiskäräjien yleiskokouksen siihen kohtaan, jossa käsiteltävänä oli lausunto jonka Saamelaiskäräjien oli määrä antaa tuolloin tuoreesta lakiehdotuksesta. Saamelaistoimituksen uutisointi keskittyi ensisijaisesti niihin käräjien yleiskokouksessa pidettyihin puheenvuoroihin joissa oli kyse inarinsaamelaisten edustuksesta lakityöryhmässä. Tämäkin oli olennainen asia, mutta saamelaistoimituksen uutisointi ei mitenkään avannut itse substanssikysymystä, vaan oli omiaan sotkemaan sitä entisestäänkin. Kun asia ei ole niin vaikea, etteikö tavallinen toimittaja tai päällikkötoimittaja voisi käsittää, sotekmisen jatkaminen on poliittisesti motivoitu valinta.

Inarilaiset, Inarin saamelaiset ja inarinsaamelaiset

Kuten alempana ilmenee, uutisoinnin kohteena olevassa kokouksessa eräät puhujat sotkivat ilmaisuja "inarilaiset", "Inarin saamelaiset" ja "inarinsaamelaiset".

Puhujat, samoin kuin YLE:n saamenkielinen toimitus, tietävät kaikki erinomaisen hyvin mikä erolla näillä ilmaisuilla on.

"Inarin saamelaiset" erilleen kirjoitettuna tarkoittaa kaikkia Inarin alueen saamelaisia, jolloin ilmaisu kattaa alueella asuvat tai sieltä lähtöisin olevat, mutta nyt saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuvat inarinsaamelaiset, pohjoissaamelaiset ja kolttasaamelaiset.

"Inarinsaamelaiset" yhteen kirjoitettuna tarkoittaa erityistä saamelaisyhteisöä, sitä saamelaisväestöä joka muodostaa Inarin alueen todellisen alkuperäisväestön. Tällä yhteisöllä on oma saamenkielensä, oma kulttuurinsa ja oma identiteettinsä. Ennen vuotta 1852, jolloin Inarin alueella ei asunut muita saamelaisia kuin inarinsaamelaisia, nämä käyttivät itsestään nimitystä "inarilaiset", ja tekevät tänäkin päivänä usein niin. Meidän aikanamme lyhytmuoto "inarilaiset" on kuitenkin ongelmallinen. Ensinnäkin se voi vielä laajemmin viitata Inarin kunnan väestöön, tai vain Inarin taajaman ja sen lähiseudun väestöön. Molemmissa tapauksissa mukaan voidaan lukea kaikki väestöryhmät – myös suomalaisperäiset – tai vain erilaiset saamelaisryhmät. Silloinkin kun puhutaan yksinomaan saamelaisista "inarilaiset" voi puhujasta ja yhteydestä riippuen tarkoittaa joko Inarin alueen kaikkia saamelaisia, koltat mukaan lukien, tai suppeammin vain inarinsaamelaista, siis kyseiseen alaryhmään kuuluvaa, riippumatta hänen asuinpaikastaan.

Kun saamelaiskäräjäedustaja Anu Avaskari puhui kokouksessa ja sen uutisoinnissa siitä että inarilaisilla ei ole ollut edustusta saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelleessa työryhmässä, hän tarkoitti inarinsaamelaista väestönosaa. Kun hän puhui siitä, että inarinsaamelaisten edustuksessa Saamelaiskäräjien hallituksessa on ongelmia, hän puhui inarinsaamelaisista, ei Inarin kaikista saamelaisista. Kun hän puhui valtuutuksestaan, hän puhui siitä valtuutuksesta jonka hänelle on antanut hänen takanaan oleva, uutistekstissä mainittu inarinsaamelaisten yhdistys Anarâšah-searvi rs – Inarinsaamelaiset ry. Tämä yhdistys on se muoto, jossa tällä hetkellä toteutuu inarinsaamelaisten tahdon muodostaminen ja sen ilmaisu kun on kyse tämän saamelaisyhteisön yhteisistä asioista. 

Inarinsaamelaiset olivat ainakin uutisointii asti yleisesti pitäneet yhdistysmuotoa riittävänä. Asiaa mutkistaa, että Anarâšah-searvi rs ei ole ainoa yhdistys joka katsoo edustavan inarinsaamelaisia riittävän kattavasti voidakseen valvoa heidän etujaan.

Aivan ulkopuolisilta ei voi vaatia että he erottaisivat mikä ero on käsitteillä ”Inarin saamelaiset” ja ”inarinsaamelaiset”. Mutta jos joku saamelaispolitiikkassa mukana oleva puhuu kokouksessa ja uutisessa inarinsaamelaisista ja ymmärtää sillä kaikkia Inarissa asuvia saamelaisia, ja väittää että kuka tahansa Inarin saamelainen voi edustaa inarinsaamelaisia, hän heittäytyi tietoisesti tyhmäksi.Kansanedustajia sitoo totuuden vaatimus, mutta se ei sitone saamelaispoliitikkoja. YLE:n saamelaistoimitus ei asemastaan johtuen kuitenkaan voi sallia itselleen tällaista vapautta tosiasioihin nähden. 

Yksi kokous, useita uutisia

Uutisoinnin lähtökohtana oli keskiviikkona 18.12.2013 pidetty Saamelaiskäräjien yleiskokous, jossa esityslistan 7 §:ssä oli käsiteltävänä Saamelaiskäräjien lausunto saamelaiskäräjälakityöryhmän mietinnöstä.

Uutissivustossa julkaistiin kokouksen johdosta kaksi uutista, 19.12.2013 klo 10:52 ja 20.12.2013 klo 7:36.

Ensimmäisen, toimittaja Susanna Guttormin kirjoittaman uutisen pääsisältönä oli Saamelaiskäräjien jäsenen Anu Avaskarin esittämä näkökanta jonka mukaan inarinsaamelaiset eivät olleet edustettuina saamelaiskäräjälain uudistamista työstäneessä lakityöryhmässä.

Seuraavana päivänä saman kokouksen uutisointi jatkui uutisella, jonka pääsisältö oli kahden muun kokousedustajan Avaskarin puheenvuoron johdosta kohdistama kritiikki. Näin kaksiosaiseksi venyneestä uutisoinnista syntyi vaikutelma, että jatkouutisella haluttiin korjata ensimmäisen uutisen synnyttämä mielikuva, jonka mukaan Anu Avaskarin esittämät huolet voisivat olla perusteltuja. Kokouksessa ja ensimmäisessä uutisessa kriittisenä esiintynyt Anu Avaskari oli ehkä jonkun mielestä päässyt tuomaan inarinsaamelaisten näkökohtia esille liian vahvasti, mikä korjattiin uutisoimalla, tosin pienellä viiveellä, että hänen puheenvuoroonsa olikin kohdistunut kokouksessa ankaraa kritiikkiä. Herää kysymys, miksi tätä näkökohtaa ei uutisoitu alun perin, ja mikä oli johtanut siihen, että asiasta piti laatia seuraavana päivänä uusi, erillinen uutisensa, vaikka mitään uutta ulkoisesti havaittavaa ei ollut asiassa tapahtunut.

Ensimmäinen uutinen ei näyttäisi sisältävän mitään sellaista virhettä, joka synnyttäisi tarpeen sille että toimitus korjaisi sitä oma-aloitteisesti. Liioin siinä ei näyttäisi olevan mitään, mikä olisi luonut vastineoikeuden toisessa uutisessa esiintyville kahdelle kokousedustajalle.

Uutisoitavan kokouksen kulku

Luotetusta lähteestä saadun selonteon mukaan uutisoinnin pohjana ollut kokous ja siellä käytetyt puheenvuorot menivät uutisen pääsisällöksi nostetun keskustelun osalta kronologisesti suunnilleen seuraavasti:

Anu Avaskari käytti kokouksessa puheenvuoron, jossa hän toi esille sen, että saamelaiskäräjälakityöryhmään ei oltu valittu inarinsaamelaista edustajaa. Tämä puheenvuoro muodostaa pääsisällön 20.12.2013 klo 7:36 julkaistussa ensimmäisessä uutisessa. Avaskari toi esille myös lakiehdotukseen sisältyvän, entisestään kavennetun saamelaismääritelmän ongelmallisuuden siihen nähden, millainen inarinsaamelaisten historia on kielen, ja kulttuurin katoamisen kannalta, ja miten se vaikuttaa inarinsaamelaisten tulevaan kielen ja kulttuurin elvytystyöhön. Lisäksi Anu Avaskari toi esille lakiehdotuksen kuntakiintiöistä aiheutuvan epädemokratian, johon hän vaati ponnekkaasti perusteluja sellaista missään vaiheessa saamatta. Avaskari korosti suvaitsemattomuuden ilmapiiriä jonka kohteena inarinsaamelaiset ovat, muistuttaen, että inarinsaamelaisten hakemuksia tulla otetuksi Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on toistuvasti jätetty hyväksymättä.

Anu Avaskarin jälkeen puheenvuoroja käyttivät Nilla Tapio, Ilmari Tapio ja Asko Länsman, mahdollisesti myös Heikki Paltto, kohdistaen Avaskariin sen kritiikin, joka muodosti vasta 20.12.2013 klo 7:36 julkaistun toisen uutisen pääsisällön. Nilla Tapio, Ilmari Tapio ja Asko Länsman puheenvuoroissaan tulleensa inarinsaamelaisina (!) loukatuiksi, ja että heitä on näin paljon tässä nyt inarinsaamelaisia, ja he luettelivat tosiaan itsensä ja toisensa (NT, IT, AL ja HP) siinä inarinsaamelaisiksi. Toistuvasti he toivat myös puheenvuoroissaan esille sen, että Avaskari ei voi laskea inarinsaamelaisiksi vain sellaisia, jotka kuuluvat Anarâšah-yhdistykseen, ja kyseenalaistivat onko Anu Avaskarilla lainkaan mandaattia puhua inarinsaamelaisten puolesta.

Edustaja Anna Morottaja toi omassa puheenvuorossaan esille inarinsaamelaisten historiassa ihmisiä niittäneen espanjantaudin, sekä sen, että kyllä inarinsaamelaisten itse pitää ryhmänä saada määritellä, ketkä kuuluu inarinsaamelaiseen yhteisöön. Tämä oli kannanotto lakityöryhmän ehdotukseen jossa saamelaiseksi hyväksymisen tehtävä on säilytetty keskitetysti Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan tehtävänä.

Ennen lounasta puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi teki puheenvuoroista yhteenvedon, jossa hän arvotti kokousedustajat kuin pyhäkouluopettaja. Ensin hän kehui Suomen saamelaisnuoria (heidän lausuntonsa oli inarinsaamelaisvastainen), sen jälkeen hän taputteli päähän inarinsaamelaistuneita pohjoissaamelaisiaan. Edustaja Ilmari Tapiola tosin sai pikkuisen nuhteita, mutta puheenjohtaja antoi hänelle kuitenkin anteeksi sen yhden erimielisyyden. Sitten puheenjohtaja haukkui Avaskarin sanoen että tämä syyttää milloin kolttia ja milloin ketäkin. Puheenjohtaja käytti nimenomaan syyttää-sanaa, vaikka mistään sellaisesta ei Avaskarin puheenvuorossa ollut kyse. Puheenjohtaja myös korosti, että Avaskari ei ollut esittänyt ainoatakaan perustelua millekään asialle. Anna Morottajan puheenvuoroa Näkkäläjärvi vähätteli vertaamalla Inarissa väkeä niittänyttä espanjantautia 1960-luvun Ruotsiin suuntautuneeseen muuttoaaltoon.

Kokouksen uutisointi

Normaalin journalistisen käytännön mukaan toimittaja ei yleensä selosta jonkin kokouksen kulkua kronologisesti, vaan tunnistaa siitä lukijan näkökulmasta asioita tarkastellen relevantit uutiset. Uutisten tunnistaminen ja valinta on toimituksen asia, eikä minkään ulkopuolisen tahon saa antaa siihen vaikuttaa. YLE:n saamelaistoimitus hoitaa julkisen yleisradiotoiminnan tehtäviä palvellen ensisijaisesti saamenkielisen väestön tarpeita.

YLE:n saamenkielisen toiminnan tehtävänä ei ole toimia Saamelaiskäräjien tiedotuslaitoksena tai sen poliittisen johdon äänenkannattajana. Kyseessä ei ole Saamelaiskäräjäradio, vaan Saamelaisradio. Julkisella rahoituksella ja mandaatilla toimivan Yleisradion osana saamelaistoimituksen tehtävä on tarkastella Saamelaiskäräjiä ja myös sen sisäisiä tapahtumia kriittisesti, eikä vain myötäillä enemmistön tai johdon näkemyksiä.

Kokouksessa käsiteltiin Saamelaiskäräjien lausuntoa Saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelleen, oikeusministeriön asettaman työryhmän raportista ja siihen sisältyvästä lakiehdotuksesta. Pyydän miettimään, täyttääkö uutisointi tästä kaikille saamelaisille yhdessä ja kullekin saamelaisyhteisölle erikseen ensiarvoisen tärkeästä asiasta esimerkiksi relevanttiuden uutiskriteerin. Onko uutisen keskeisenä sisältönä tällaiset kysymykset, vai onko erityisesti jälkimmäisessä uutisessa ennemminkin käyty mustamaalaamaan Saamelaiskäräjien oppositiota sen osoittamiseksi, että enemmistön ja johdon politiikka on moitteetonta ja parasta mahdollista, ja että minkäänlaista opposition osoittelemaa todellista ongelmaa ei ole edes olemassa.

Ensimmäinen uutinen 19.12.2013 klo 10:52

19.12.2013 klo 10:52 julkaistu, toimittaja Susanna Guttormin laatima uutinen oli otsikoitu

"Buot sámit eai beasa váikkuhit boahttevuođa sámepolitihka hábmemii"

Uutisen ingressi kuului:

Suoma bealde leat ođasmahttimin lága sámedikkis ja ná hápmemin boahttevaš sámepolitihkka. Sámedikki áirasa mielde buot sápmelaččat eai goittot leat ožžon vejolašvuođa oassálastit dán historjálaš áššái. Sámediggi celkkii ođđa sámediggeláhkahápmosis ja sápmelašmeroštallamis gaskavahku Anáris.

 Uutisen teksti kuului 20.12.2013 klo 7:49 julkaistussa päivitetyssä muodossaan:

Sámediggelága ođasmahttin ja sápmelašmeroštallan leat ságastahttán Suoma bealde maŋimuš áiggiid sakka. Suoma sámediggi gieđahalai dievasčoahkkimis ođđa láhkahámusárvalusa gaskavahku Anáris. Dál leat linnjemin Suoma boahttevaš sámepolitihkka ja sámevuođa. Buot sámejoavkkut eai goittot leat beassan mielde dán dehálaš bargui oaivvilda Sámedikki anárašáirras Anu Avaskari.

- Dat lea váivves ášši, ahte anáraččat leat guđđon olggobeallái, eaige leat dohkkehuvvon árvalusa válmmaštallamii. Dát heajuda anáraččaid vuoigatvuođaid.

Guhkes, máŋgga diimmu ságastallama maŋŋá Sámediggi gárvii cealkámušas ođđa láhkaárvalusas gaskavahku. Cealkámuša deháleamos čuoggát leat dat, ahte árvalusa evttohusaid ii oaččo heajudit ja sápmelašmeroštallan lea mannamin rivttes guvlui. Sámedikki ságadoalli Klemetti Näkkäläjärvi bealušta cealkámuša ja oaivvilda, ahte dat lea buot sámejoavkkuid oaidnu.

- Mii váldit buot sápmelaččaid, ja dasa mielde lohkko maid anáraččat, vuoigatvuođaid ovdan ja ovddidit maid sin áššiid. Dat lea min lágas mearriduvvon bargu.

Ságastallan láhkaođasmahttima sisdoalus ja sápmelašmeroštallamis joatkášuvvá Suomas Sámedikki čoahkkimage maŋŋá árvala Avaskari. Dán rádjái ságastallan leamaš báikkuid garas ja dat lea oidnogoahtán su mielas juo čoahkkinlanjaid olggobealdege.

- Ovdamearkan sosiála mediain oidnojit hui negatiivalaš kommeanttat áššis. Ja olbmot leat ferten álgit áhkuid ja ádjáid govaiguin duođaštit iežaset sápmelašmáttuid.

Uutisen yhteydessä on julkaistu kuva, jossa esiintyvät Anu Avaskari ja Klemetti Näkkäläjärvi. Kuvateksti on hyvä esimerkki uutisoinnin näennäistä puolueettomuudesta:

 "Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Näkkäläjärvi ja Anu Avaskari eivät olleet yhtä mieltä siitä, ovatko kaikki saamelaisryhmät olleet mukana saamelaiskäräjälain valmistelutyössä." 

Tästä syntyy mielikuva siitä että vastakkain ovat erilaiset mielipiteet, asiasta josta kuvan henkilöt "eivät olleet yhtä mieltä". Kyse ei kuitaekaan olllut mielipide-eroista. Se, että lakityöryhmään ei kuulunut inarinsaamelaisten edustajaa, oli fakta. Väittämä, jonka mukaan lakityöryhmässä oli inarinsaamelaisten edustaja, oli epätosi väittämä. Todellisuudessa vastakkain olivat tosi ja epätosi väittämä samasta asiaintilasta. Kyse ei ollut niin tulkinnanvaraisesta asiasta etteivät faktat olisi olleet toimittajan tarkistettavissa.

Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.

Jatkouutinen 20.12.2013 klo 7:36

Toisen uutisen otsikko:

Länsman ja Paltto:
Leago Avaskaris mandáhta hállat buot anáraččaid beales?

 Toisen uutisen ingressi:

Sámedikki stivrra lahtut Asko Länsman ja Heikki Paltto cuiggodeigga garrasit dievasčoahkkimis áirras Anu Avaskari ságaid anáraččaid olggušteamis sámepolitihkas. Sudno mielde sámedikki stivrras leat njeallje anáračča iige Avaskari galggašii hállat gitta riikkadásis dakkáriid mii ii doala deaivása. Avaskari vástidii, ahte válggain válljejuvvon áirasin sus lea seammalágan mandáhta hállat go earáinge ja su Anarâšah-searvi addá vel sutnje roahkkatvuođa hállat áššiin.

Toisen uutisen teksti:

Sámedikki stivrra lahtut Asko Länsman ja Heikki Paltto cuiggodeigga gaskavahku dievasčoahkkimis garrasit áirras Anu Avaskari ságaid anáraččaid heajos sajádagas ja juobe olggušteamis sámepolitihkas.

Avaskari buvttii dievasčoahkkimis ovdan, ahte su mielas sámediggeláhkabargojoavkkus ii leamašan anáraččaid ovddastus ja danin buot sámit eai leat su mielas beassán váikkuhit boahttevuođa sámepolitihka hábmemii.

Länsman: Avaskari loavkášuhttá eará anáraččaid

Stivrra lahttu Asko Länsman dajai sáttaságastallamis, ahte Avaskari loavkášuhttá sin anáraččaid iige Avaskari galggašii hállat dakkáriid mii ii doala deaivása.

- Mii anáraččat leat sámedikki stivrras jo njealjis: Ilmari Tapiola, mun, Heikki Paltto ja Anna Morottaja. Eatgo mii leat doarvái doppe, galggašeimmetgo mii velá eambbo? Dallehan báhcet eará jo vehá olggobeallái. Seamma logan, go Avaskari logai eskke, ahte sámediggeláhkabargojoavkkus eai leamašan anáraččat. Doppe leamašan Nilla Tapiola anárašsápmelaččain, Tiina Sanila-Aikio kolttáin beal ja Klemetti Näkkäläjärvi dáid duottarsápmelaččaid beales, Länsman logahalai.

Länsman dajai dovdat iežas hui anáražžan ja namuhii, ahte soaitá leat juobe eanet anáraš go Avaskari. Son jearai vel ahte Avaskari Anarâšah-searvigo dat mearrida gii lea anáraš.

– Mu mielas jos Avaskari dakkáriid hállá ovdamearkka dihte vuoigatvuohtaministeriijai, ahte mii eat váldde doarvái anárašsápmelaččaid vuhtii, de mii dat lea dat mearri man ollu mii galggašeimmet leat doppe?

Paltto: Ii sáhte ovddastit eará go iežas searvvi

Stivrra lahttu Heikki Paltto dávistii Länsmana ja dajai maid, ahte Avaskari loavkida eará anársápmelaččaid.

– Gii dat lea, gii sáhttá meroštallat gii leat anársápmelaš? Jos vel manná dohko riikkadássái ja doppe buktá anársápmelaččaid beales maidnu, de leago son dakkár olmmoš, gii sáhttá anársápmelaččaid ovddastit? Ii sáhte ovddastit eará go iežas searvvi. Ja leago searvvis dakkár mandáhta, ahte dat bastá ovddastit anársápmelaččaid? Dien ferte Avaskarige smiehttat ovdalgo manná ovddastit dohko, Paltto cuiggodii.

Avaskari: Hávski fuomášit, ahte dáppe leat dál ná olu anáraččat

Avaskari vástidii, ahte son sálloša jos sámedikki lahtut oidnet, ahte son ovddasta sámedikkis searvvi.

– Mun ovddastan áibbas seammaláhkai go gii beare earáge dáppe – válggain válljejuvvon, mus lea mandáhta hállat. Lea hávski fuomášit, ahte dáppe leat dál ná olu anáraččat. Dis leat dalle sihkkarit návccat guottihit daid áššiid, mat leat anáraččaide dehalaččat. Nuppe dáfus, dakkár searvvi bokte, masa min uhca álbmogis lea stuorra oassi searvan, mus lea dađi stuorát mandáhta hállat. Dat addá roahkkatvuođa, ahte hálan rivttes áššiin, Avaskari vástidii Länsmanii ja Palttoi dievasčoahkkima sárdnestuolus gaskavahku.

– Ii leat áibbas unna oassi anáraččain, geat leat organiseren iežaset. Min bargu lea oaivvilduvvon kultuvrra gáhttemii. Searvvi doaibmaprinsihpa galggai leat kultuvrra gárggiideapmi ja iežas kultuvrra gáhtten. Muhto min návccat mannet ovdduid gohccimii ja vuoigatvuođaid bealušteapmái. Dange sáhttá smiehttat, ahte leago dat áibbas riekta, Avaskari dajai.

Toinen uutinen suomennettuna:

Otsikko:

Länsman ja Paltto:
Onko Avaskarilla valtuutus väittää, että Inarin saamelaisia syrjitään saamelaispolitiikassa?

Ingressi:

Saamelaiskäräjien hallituksen jäsenet Asko Länsman ja Heikki Paltto onko Anu Avaskarilla valtuutus väittää että inarinsaamelaisia syrjitään saamelaispolitiikassa. Heidän molempien mukaan saamelaiskäräjien hallitukseen kuuluu neljä Inarin saamelaista, eikä Avaskarin pitäisi puhua sellaista aivan valtakunnan tasolla, mikä ei pidä paikkaansa. Avaskari vastasi, että vaaleilla valituilla jäsenillä on samanlainen valtuutus puhua kuin muillakin käräjien jäsenillä ja hänelle Anarâšah-searvi antaa rohkeutta puhua tässä tärkeässä asiassa.

Teksti:

Saamelaiskäräjien hallituksen jäsenet Asko Länsman ja Heikki Paltto kysyivät, onko Anu Avaskarilla valtuutus väittää että inarilaisia syrjitään saamelaispolitiikassa ja sanoivat, että Avaskarin ei pitäisi puhua sellaista mikä ei ole totta.

Avaskari sanoi kokouksessa, että hänen mielestään inarilaisilla ei ollut edustusta saamelaiskäräjälakityöryhmässä ja että kaikki saamelaisryhmät eivät olleet päässeet vaikuttamaan tuleivaisuuden saamelaispolitiikkaan.

Länsman: Avaskari loukkaa muita inarilaisia

Hallituksen jäsen Asko Länsman väitti lähetekeskustelussa, että Avaskari loukkaa esiintymisellään muita inarilaisia eikä Avaskarin pitäisi puhua sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

– Meitä inarilaisia on hallituksessa neljä; Ilmari Tapiola, minä, Heikki Paltto ja Anna Morottaja. Kysynkin eikä meitä ole silloin riittävästi täällä edustamassa Inarin saamelaisia, pitäisikö meitä olla vieläkin enemmän? Työryhmässä oli mukana inarinsaamelaisista Nilla Tapiola, Tiina Aikio-Sanila koltista ja Klemetti Näkkäläjärvi pohjoissaamelaisista, luetteli Länsman.

Länsman kertoi tuntevansa itsenä Inarin saamelaiseksi ja arveli olevansa enemmän Inarin saamelainen kuin Avasakari. Hän kysyyi vielä että Avaskarin johtama Inarinsaamelaisten yhdistyskö se määrää sen kuka on Inarin saamelainen.

– Jos Avaskari kertoo sellaista oikeusministeriölle, että emme käräjissä ota huomioon riittävästi Inarin saamelaisia, niin kysyn mikä on se määrä miten paljon meitä Inarin saamelaisia tulisi olla?

Paltto: Avaskari ei voi edustaa muita kuin omaa yhdistystään

Hallituksen jäsen Heikki Paltto yhtyi Länsmanin mielipiteeseen ja jatkoi että Avaskari loukkaa inarinsaamelaisia.

– Kuka on se, joka voi määritellä sen kuka on inarinsaamelainen?

Jos vielä mennään näitä näkemyksiä esittelemään valtakunnan tasolla ja siellä tuo esille Inari saamelaisten puolesta jotakin, niin kysyn voiko tällainen ihminen edustaa inarinsaamelaisia? Avaskari ei voi edustaa muuta kuin omaa yhdistystään. Ja liekö yhdistyksellä sellaista valtuutusta, että se voi edustaa inarinsaamelaisia? Sitä täytyy Avaskarinkin pohtia ennen kuin menee edustamaan sinne, Paltto jatkoi.

Avaskari: Hauska huomata miten paljon täällä on inarilaisia

Avaskari vastasi, että hän valittaa sitä jos saamelaiskäräjien jäsenet näkevät, että hän edustaa Saamelaiskäräjillä yhdistystä.

– Minä edustan täällä aivan samalla tavalla kuin kuka tahansa muu – vaaleilla valittuna minulla on valtuutus puhua. On hauska huomata, että täällä on niin paljon inarilaisia. Teillä on varmasti voimia kannattaa asioita, jotka ovat tärkeitä inarilaisille. Toisaalta sellaisen yhdistyksen kautta johon meidän pienestä väestöstä suuri osa on liittynyt, minulle lienee annettu riittävästi valtuutusta puhua. Se antaa rohkeutta puhua oikean asian puolesta, Avaskari vastasi Länsmanille ja Paltolle käräjien kokouksen puhujanpöntöstä.

– Ei ole aivan vähäinen osa inarilaisista jotka ovat järjestäytyneet. Meidän työmme on tarkoitettu kulttuurimme varjelemiseen. Yhdistyksemme pääasiallinen toimintaperiaate on kulttuurimme kehittäminen ja suojeleminen.

Mutta meidän voimamme kuluvat etujemme valvomisessa ja oikeuksiemme puolustamisessa.

Sitäkin voi pohtia, onko se aivan oikein, Avaskari sanoi.

TV-uutisten lähetys 20.12.2013:

Toimittaja Kaisa Aikio (studiossa uutistenlukijana):

"Saamelaiskäräjien hallituksen jäsenet eivät hyväksy väitteitä inarinsaamelaisten jättämisestä saamelaiskäräjälain valmistelun ulkopuolelle. Asko Länsman ja Heikki Paltto muistuttavat, että sekä saamelaiskäräjien hallituksessa että lakityöryhmässä on mukana inarinsaamelaisia."

Asko Länsman (kuvassa pitämässä puheenvuoroaan kokouksessa):

"Meitä inarinsaamelaisia on saamelaiskäräjien hallituksessa neljä. Ilmari Tapiola, minä, Heikki Paltto ja Anna Morottaja. Eikö meitä ole tarpeeksi? Kohtahan jäävät muut ulkopuolelle. Myös saamelaiskäräjälakityöryhmässä on ollut inarinsaamelainen."

Uutislähetys ei mennyt tämän pidemmälle eikä syvemmälle, eikä puuttunut millään tavoin siihen että väite inarinsaamelaisten edustuksessa lakityöryhmässä, jonka Länsman esitti toimituksen lähetykseen ottamassa puheenvuorossa, ei vastannut tosiasioita. Tämän tietäminen tai tarkistaminen olisi ollut toimituksen journalistinen velvollisuus. Illan todellinen uutinen, joka jäi toimitukselta aidosti tai tahallisesti huomaamatta, oli siinä että Saamelaiskäräjien hallituksen jäsen esitti kokouksessa totuudenvastaisia väitteitä joiden mukaan hän ja eräät muut jäsenet edustivat inarinsaamelaisia vaikka eivät sitä tehneet.

Pohdintaa

Saamelaiskäräjien jäsenen Anu Avaskarin kautta inarinsaamelaisia vastaan kohdistunutta hyökkäystä ei siis voi selittää pois sillä, että kyseessä oli vain poliittinen polemiikki jollaisessa kannanotot ajoittain esitetään hyvinkin kärkevästi. Jos poliitikko tai muu debattiin osallistuja ajaa kantaansa vahvalla retoriikalla, se ei oikeuta toimitusta lähtemään mukaan polemiikkiin yhtenä sen osallistujana suosimalla yhtä osapuolta tai riistämällä yhdeltä osapuolelta näkyvyyden.

Tietenkin on olemassa joku raja, mihin saakka politiikkaan mukaan lähteneen on rauhallisella mielellä kestettävä jopa panettelua ja vääristelyä. Kun inarinsaamelaisilla ei ollut edustusta lakityöryhmässä, kun tämä puute haluttiin selitellä pois sen kautta että heidän yhteisönsä ulkopuoliset olivat ilmoittautuneet heidän edustajikseen, kun tätä puutetta ei olisi saanut tuoda esille, ja kun Anu Avaskarin valtuutus edustaa inarinsaamelaisia Saamelaiskäräjillä saatettiin epäilyksenalaisiksi, oli kyseessä yritys kiistää koko inarinsaamelaisten omaperäinen identiteetti ja oikeus sen vapaaseen ilmaisuun, ja yritys riistää inarinsaamelaisilta oikeus edustaa itseään ja puhua puolestaan.

Tällaisessa tilanteessa inarinsaamelaisia sortavien tahojen epärehellisyys näinkin merkittävän ihmisoikeuskysymyksen osalta herätti kaikissa oikeudenmukaisuutta kunnioittavien ihmisten mielestä vastenmielisyyttä ja inhoa. Saamelaistoimitus sen sijaan antautui epärehellisyyden välineeksi levittämällä epäkriittisesti totuudenvastaisia väittämiä, ja vieläpä vastoin parempaa tietoaan. Tällainen on politikointia eikä tiedonvälitystä.

 Anu Avaskari oli Saamelaiskäräjien kokouksessa tuonut esille inarinsaamelaisten vakavan huolen siitä, että esityksessä saamelaiskäräjälain muuttamiseksi oltiin entisestään kaventamassa lakiin sisältyvää saamelaismääritelmää. Hän oli myös tuonut esille sen, että saamelaislakityöryhmässä ei ole ollut inarinsaamelaisten edustajaa mukana, josta syystä ei voitu sanoa että kaikki saamelaisryhmät olivat päässeet työryhmässä mukaan vaikuttamaan tulevaisuuden saamelaispolitiikan muotoiluun.

Hän oli nähnyt ongelmallisena myös sen, että inarinsaamelaiset oli jätetty myös käräjien lakiehdotusta koskevan lausunnon valmistelutyön ulkopuolelle, ja korostanut, että myös inarinsaamelaisilla on oikeus tulla kuulluiksi. 

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi oli torjunut tämän kritiikin sillä perustelulla, että eräillä työryhmän jäsenillä oli sukulaisuussuhteittensa kautta inarinsaamelaiset juuret, ja että he sen lisäksi "tuntevat inarilaisten asiat". Tässä saamelaistoimitus ei nähnyt mitään uutisoinnin arvoista.

Länman ja Paltto olivat luetelleet joukon saamelaisia, näiden joukossa he itse, väittäen että nämä olivat inarinsaamelaisten edustajia. Länsmania sen enempää kuin Palttoa ei kuitenkaan ollut nimetty Saamelaiskäräjien halitukseen inarinsaamelaisten sen enempää kuin Inarin saamelaisten edustajana. Inarin saamelaisia edusti virallisesti Anna Morottaja. Länsman oli valittu saamelaiskäräjäedustajaksi Utsjoen kunnasta.

Tapiola oli valittu käräjien vaaleissa vuonna 2011 Utsjoelta. Käräjien kokous ei ollut valinnut Nilla Tapiolaa erikseen inarinsaamelaisten edustajaksi lakityöryhmään. Ryhmätaustaltaan hän edusti yhdessä Klemetti Näkkäläjärven kanssa pohjoissaamelaisia.

Saamelaisradion toimittajalta täytyy voida odottaa että hän tietää, ja ellei tiedä, että hän tarkistaa kuka todellisuudessa edustaa ketä. Kun väitetty "edustus" oli lisäksi sellaista salaedustusta, jossa edustettavat eivät tienneet että heillä on "edustaja", ja jossa edustaja ei ole sen enempää tiedottanut kuin kysynyt mitään siltä yhteisöltä, jota hän muka "edusti", toimituksella olisi ollut täysi syy lähteä tarkastelemaan aihetta kriittisesti omasta aloitteestaan. 

Mitä tulee puolusteluun, jonka mukaan edustusvaltuutus voisi perustua sukulaisuussuhteisiin, on selvää, että sukulaisuussuhteilla voidaan kyllä osoittaa jääviys jossain julkisluonteisessa asiassa, mutta ne eivät luo edustusmandaattia julkiseen tehtävään asetetussa elimessä, yhtä vähän kuin edustus syntyy sen kautta että joku "tuntee" toisen ryhmän asiat. Tämä on sellainen perustason asia, jonka jokaisen edes alkeistason toimittajaopintoja suorittaneen täytyy tietää, täysin riippumatta siitä tietääkö Saamelaiskäräjien puheenjohtaja asian ja siitä minkä kannan hän siitä ilmaisee.

Saamelaistoimittajan on osattava erottaa Inarin saamelaiset ja inarinsaamelaiset. Viimeksi mainitut ovat saamelainen yhteisö, jolla on oma kielensä ja oma kulttuurinsa, joka osin poikkeaa muiden saamelaisten yhteisöjen kulttuurista. Kenelläkään, jota tämä yhteisö ei ole itse valtuuttanut, ei ole oikeutta edustaa sitä tai esiintyä sen edustajana. Anu Avaskarin edustusvaltuutus voitiin kyseenalaistaa, mutta vaikka hänen takanaan ei seisonut kaikki inarinsaamelaiset, niin seisoin kuitenkin merkitsevä osa.

Kun YLE Sápmin toimitus ei ole voinut välttyä huomaamasta esimerkiksi inarinsaamelaisten todellisen edustuksen puuttumista lakia uudistavassa työryhmässä, toimituksen journalistinen velvollisuus vallanpitäjien toiminnan kriittisenä tarkastelijana olisi ollut uutisoida tämä asia omasta aloitteestaan heti sen havaittuaan. Sama koskee tilannetta, jossa Saamelaiskäräjien puheenjohtaja esittää vähintäänkin omalaatuisia näkemyksiä edustussuhteen syntymisestä "sukuyhteisössä". Yritystäkään tällaiseen kriittisen journalismin suuntaan ei nähty eikä kuultu. Tällainen laiminlyöminen rikkoi jo sellaisenaan journalismin eettisiä perussääntöjä ja hyvää ammattikäytäntöä.

Uutisissa referoidussa ja lainatussa keskustelussa ei ollut kyse siitä että mielipide seisoi mielipidettä vastassa, vaan toisten esittämät tosiasioiden vastaiset ja toimittajan tarkistettavissa olevat väitteet seisoivat Anu Avaskarin esittämiä tosiasioita vastaan.

YLE:n saamelaistoimitus ei tässä tapauksessa reagoinut kriittisellä journalismilla lakiesityksen tai sen valmistelun puutteisiin, esimerkiksi tähän edustusvajeeseen tai saamelaismääritelmän kaventamiseen entisestään, vaan vasta näihin epäkohtiin kohdistuvan oikeutettuun ja perusteltuun kritiikkiin, tavoitteenaan kritiikin esittäjän esittäminen epäedullisessa valossa ja kritiikin vaientaminen. Saamelaisradion uutisointi ei ollenkaan kertonut mistä koko saamelaiskäräjälain muutosesityksessä oli kyse, eikä siinä esitelty minkälaisia muutoksia Avaskari oli vaatinut kokouksessa käräjien esitystä koskevaan lausuntoon.

Saamelaisradio ei esitellyt uutta lakiehdotusta vähänkään laajemmin, ei ruotinut sen merkityksiä ja seuraamuksia, eikä esitellyt sitä koskevia erilaisia näkökantoja, ja varsinkaan ei kriittisiä. Tältä osin saamelaistoimitus ei täyttänyt omaa osaansa YLE:n tehtävistä julkisena yleisradiotoiminnan harjoittajana, sellaisina kun ne on määritelty Yleisradiolaissa.

Saamenkieliset uutiset
hyökkäysalustana

Inarinsaamelaisia vastaan hyökänneet Saamelaiskäräjien jäsenet, joille saamelaistoimituksen verkkosivusto tarjosi foorumin nostaen heidän kantansa jopa TV-uutistensa pääuutiseksi, eivät tyytyneet vastaamaan Anu Avaskarin esittämiin argumentteihin, vaan kyseenalaistivat hänen oikeutensa edustaa inarinsaamelaisia, ilmoittaen itse olevansa näiden edustajia. Vielä vähäisemmäksi he näkivät Anu Avaskarin valtuutuksen edustaa inarinsaamelaisia, mikäli hän levittää näkemyksiään, joita Avaskaria vastaan hyökkäävät käräjien jäsenet ja väittivät epätosiksi. Sen lisäksi, että tämä tapahtui Saamelaiskäräjien kokouksessa, YLE:n saamenkielisen toimituksen verkkouutissivuilla lähdettiin jälkijättöisesti säestämään tätä inarinsaamelaisiin kohdistuvaa hyökkäystä.

Tällainen yksipuolinen hyökkäys inarinsaamelaisia kohtaan oli sitäkin valitettavampi, kun huomioidaan että inarinsaamelaiset ovat Suomen saamelaisväestön sisäinen vähemmistöyhteisö, joka pienuudestaan johtuen on erityisen haavoittuvainen. Inarinsaamea puhuu tällä hetkellä alle 400 henkilöä.

Inarinsaamelaisilla ei siis ollut edustusta lakityöryhmässä. Heidän taholtaan tuotiin esille tämä fakta Saamelaiskäräjien kokouksessa, ja se että he kokivat näin synnytettyyn lakiehdotuksen sisältävän heidän tulevaisuuteen sisältyviä uhkia. Kokouksessa toiset, jopa Saamelaiskäräjien puheenjohtaja, kertoivat edustaneensa heitä ja voivansa tehdä sen vastedeskin sukulaissuhteittensa perusteella ja koska tietävät inarilaisten asiat paremmin kuin nämä itse. Tapahtumasarja edusti kokonaisuudessaan vertaansa hakevaa röyhkeyttä jonka kohteena oli kulttuurinen vähemmistö, mutta YLE Sápmi ei sitä tällaiseksi tunnistanut tai ainakaan uutisoinut.

Käräjien jäsenenä ja inarinsaamelaisena Anu Avaskarilla oli oikeus puolustaa inarinsaamelaisia ja esitellä käräjien kokouksessa käsityksiään avoimesti. Sitä ei voinut laillisin perustein rajoittaa puheenjohtaja Näkkäläjärvi. Saamelaisradion johtajalla, toisella Näkkäläjärvellä, oli radion tiedotuksesta vastaavana valta vaikuttaa siihen, avautuvatko Anu Avaskarin mielipiteet oikeassa kontekstissa kuulijoille, vai annettiinko niistä puutteellinen tai vääristelevä kuva sen kautta, että hänen mielipiteensä esiteltiin hänen arvostelijoittensa puheenvuorojen valossa, synnyttäen kuvan jonka mukaan Avaskari puhuu totuudesta poiketen.

Verkkouutisten lopussa Anu Avaskarille annettiin mahdollisuus torjua hyökkäykset. Tämän kautta uutisointi täytti näennäisesti tasapainoisuuden minimivaatimukset. Tämä ei kuitenkaan korvannut sitä, että lukijalle ei kerrottu mistä Avaskarin omissa esityksissä oli kysymys, eikä verrattu muiden edustajien puheenvuoroihin sisältyneitä väittämiä inarinsaamelaisten edustuksesta lakityöryhmässä tosiasioihin.

Mielestäni tällainen saamelaispoliittisen uutisraportoinnin yksipuolisuus ja tarkoitushakuisuus vie pohjan koko saamelaisradion poliittiselta uutisoinnilta, jonka pitäisi olla asiallista ja tasapuolista. Huomautan, että Yleisradion tehtävänä ei ole keskinäisen vihanpidon ylläpitäminen eri väestöryhmien kesken. Korostan edelleen, ettei Yleisradion tehtävänä ole minkään poliittisen eturyhmän suosiminen sen enempää saamelaispolitiikassa kuin valtakunnanpolitiikassa.

Kyseinen tapaus oli puhuva esimerkki siitä, miten kiihkomieliseen saamelaispoliittiseen suuntaukseen perustuva uutisvalinta on korvannut ammattieettisen tarkastelun kestävät uutiskriteerit ja neutraalin esitystavan.

Olen varma, että Avaskarin kaltaista saamelaispolitiikassa kauan mukana ollutta henkilöä ei loppujen lopuksi heiluttanut suurestikaan häneen kohdistuvat väärät selittelyt, tietoiset vähättelyt ja panettelut, vaikka tällainen epäilemättä sattuu ja jäytää. Avaskarin kritiikinkestävyys ei kuitenkaan oikeuta yksipuolista ja poliittisesti kallellaan olevaa uutisointia, eikä se oikeuta inarinsaamelaisiin kohdistuvaa vääristelyä. Avaskarin henkilöön kohdistuva hyökkäys ei ollut tässä olennainen, niin äärimmäisen ikävä kuin se olikin. Olennaista oli inarinsaamelaisten syrjiminen, YLE:n saamenkielisen toimituksen antautuminen sen välineeksi ja laajemmin saamelaistoimituksen sallimattoman puutteellinen tapa käsitellä tuolloin ajankohtaista saamelaiskäräjälain muutosehdotusta, jolla läpi mennessään olisi saanut kauaskantoiset seuraamukset.

Ei ensimmäinen kerta

Valitettavasti tässä esille nostettu uutisointiotteessa kyse ei ollut yksittäistapauksesta vaan selvästä tendenssistä. Eräs toinen karkea esimerkki oli tohtori Erika Sarivaaraa koskeva saamelaisradion uutisointi joka noudatti samaa rataa. Hänen toiminnastaan annettiin sellainen kuva, että hänen tutkimuksensa ovat saamelaisvastaisia ja että hän itse on ei-saamelainen suomalainen, jolla on saamelaisvastainen agenda. Hänen saamenkielen taitonsa on nähty pelkästään negatiivisessa valossa, vaikka hän todellisuudessa on kannustava esimerkki niille saamelaisille, jotka horjuvat saamen ja suomenkielen rajamailla ja jotka eivät ole varmoja omasta kielellisestä ja kulttuurisesta identiteetistään.

Syntyy vaikutelma, jonka mukaan YLE:n saamelaistoimituksen johtaja puuttuisi uutisointiin erityisesti kuin kyse on asiasta joka liittyy henkilöön tai tahoon joka liittyy tässä kantelussa esille tuotuun journalismin ulkopuoliseen vaikutuskytkentään. Toinen esimerkki tästä on uutinen joka koskee Enontekiön kunnan lausuntoa saamelaiskäräjälakityöryhmän ehdotuksesta

http://yle.fi/uutiset/enontekio_metsasaamelaisten_lapinkylien_ja_inarinsaamelaisten_edustus_vaalilautakuntaan/7035508

Pirita Näkkäläjärven kirjoittama Uutinen oli laadittu 16.1.2014 kello 14:22. Samana päivänä kello 16.20 hän täydensi uutista niin että alkuperäisessä uutisessa mainittu tutkija sanoo, että hän ei välttämättä ole samaa mieltä kunnan lausunnon sisällöstä ja siihen sisältyvistä ehdotuksista. Tämä on lisätty uutisen ingressiin ja kuvatekstiin. Menettely muistuttaa Saamelaiskäräjien 18.11.2013 pitämän kokouksen uutisoinnin jälkikäteispaikkailua.

Erkki Tuomioja Inarissa

Otan vielä yhden esimerkin saamelaisasioiden uutisoinnista. 21.1.2014 silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja vieraili Inarissa paluumatkalla Tromssasta. Inarissa järjestettiin kuulemistilaisuus, johon liittyi sinänsä täysin rauhallisesti sujunut välikohtaus.

Normaalien uutiskriteerien mukaan tapauksesta olisi voinut laatia jutun, jonka otsikko olisi kuulunut vaikkapa "Erkki Tuomioja Inarissa – Klemetti Näkkäläjärvi sulki Sajoksen ovet inarinsaamelaisilta ministerikuulemisessa". Tällaista juttua ei milloinkaan tehty.

Saamelaiskäräjät uutisoi Tuomiojan tapaamisen omilla sivuillaan mainitsematta välikohtausta, mikä ei ollut yllätys.

Tapaus oli seuraavanlainen:

Inarinsaamelaisten edustajilta estettiin tiistaina 21.1. 2014 pääsy kulttuurikeskus Sajoksessa järjestettyyn kuulemiseen, jossa Inarissa vierailut ulkoministeri Erkki Tuomioja tapasi Saamelaiskäräjien puheenjohtajan ja eräitä muita saamelaisia.

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi oli ohjeistanut kulttuurikeskuksen talonmiehen estämään eräiden henkilöiden pääsyn kulttuurikeskuksen parlamenttisaliin, vaikka ministeri oli tiettävästi kutsunut heidätkin tapaamiseen. YLE:n saamelasistoimituksen TV-uutisten mukaan ovien ulkopuolelle jätettyjä Anarašah-yhdistyksen edustajia ei ollut kutsuttu Saamelaiskäräjien toimesta viralliseen tilaisuuteen.

Uutisoinnista ei käynyt ilmi, millä perusteilla puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi oli valinnut virallisiksi edustajiksi kutsutut henkilöt. Kutsuttuina paikalla olivat käräjien ensimmäinen varapuheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio, toinen varapuheenjohtaja Heikki Paltto, kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff, käräjien toimistosta määräaikainen hallintopäällikkö Pia Ruotsala ja lakimiessihteeri Kalle Varis, käräjien jäsen ja sen kulttuurijaoksen puheejohtaja, kolttasaamelainen Tauno Haltta ja Janne Näkkäläjärvi. Enontekiöläinen Janne Näkkäläjärvi jäi saamelaiskäräjävaaleissa täpärästi varasijalle. Hän oli uutisoinnin ollessa ajankohtainen nostanut poliittista profiiliaan ja ollut esillä YLE Sápmin uutisissa. Tapaamiseen hän lienee osallistunut saamelaisalueen koulutuskeskuksen vt rehtorin ominaisuudessa.

Havaitessaan että osalta eteistiloissa olleista oli evätty pääsy tapaamiseen, ministeri Tuomioja erityisavustajineen jätti kokousväen odottelemaan ja meni oven taakse jätettyjen luo pahoittelemaan tapahtunutta. Tuomioja tapasi näissä olosuhteissa tohtori Erika Sarivaaran sekä inarinsaamelaisten edustajat Inka Laitin ja Anu Avaskarin, jotka antoivat ministerille yhdistyksen kirjelmän.

Vasta tämän jälkeen ministeri palasi sisälle päästettyjen joukkoon.

YLE:n saamelaistoimituksen tv- uutiset raportoi rauhallisesti sujuneen välikohtauksen pääpiirteiltään, mutta saamelaisuutisten verkkosivuilla kerrottiin ainoastaan ministerin ja saamelaiskäräjien puheenjohtajan tapaamisesta. Verkkouutisen olivat laatineet toimittaja Kaisa Aikio ja YLE Sápmin johtaja Pirita Näkkäläjärvi. Sanottakoon tässä, että allekirjoittanut oli jo muutama viikko tätä ennen lähestynyt YLER Sápmin johtajaa kirjeitse, huomauttaen saamelaisuutisten kallistumasta. Pirita Näkkäläjärvi tiesi siten, että minä, monen muun tavoin, seurasin nyt uutisoinnin tasapainoisuutta erityisen tarkalla silmällä. Hän otti välikohtauksen esille uutisten tv-versiossa.

http://yle.fi/uutiset/tuomioja_galledii_anaris_maebargga/7043550

YLE Sápmin TV-uutisten ääneltään ylen myönteisen uutistenlukijan mukaan ministeri puhui mielellään ILO-sopimuksen edistämisestä. Tuomioja toteaa TV-uutisissa, että ratifiointi edellyttää kompromisseja. Tuomioja totesi että ratifionnin mahdollistaminen edellyttää joiltain osin kompromisseja, ja ettei yksikään osapuoli voi odottaa ihan sataprosenttista tulosta, lisäten "Meillä on vahva tahtotila että tämä täytyy nyt saada hoidettua". Epäselväksi jäi, tarkoittiko Tuomioja sanalla "me" hallitusta vai SDP:tä.

Tapaamisessa Saamelaiskäräjät jätti ministerille 16-sivuisen muistion. Muistiossa painotettiin muun ohella että Suomen saamelaismääritelmä ja sen nk. lappalaiskriteeri on syntynyt Suomen valtion päätöksellä saamelaisten vastuksesta huolimatta. Muistion mukaan Saamelaiskäräjien näkemys oli, että nk lappalaiskriteerin ottamisella saamelaismääritelmän osaksi Suomen valtio on paitsi puuttunut saamelaisten itsemääräämisoikeuteen kansana, myös määrittänyt saamelaisten vastuksesta huolimatta saamelaiskulttuuriin kuuluvan sellaista, mikä siihen ei kuulu. Selväsanaisesti tämä tarkoitti niitä statuksettomia saamelaisia joita Saamelaiskäräjät ei ole hyväksynyt saamelaisrekisteriksi kutsuttuun vaaliluetteloonsa, ja joiden kanssa Tuomioja keskusteli hetken Sajoksen eteistiloissa.

Muistion Tuomiojalle oli laatinut Saamelaiskäräjien puolesta puheenjohtaja Näkkäläjärvi. Sen oli allekirjoittanut myös Veikko Feodoroff kolttien luottamusmiehen ominaisuudessa. Muistiossa painotettiin kolttien kulttuurikeskushankkeen etenemistä, minkä Feodoroff toi esille myös suullisesti tapaamisessa ministeri Tuomiojan kanssa.

Verkkouutisen mukaan ministerin poliittinen erityisavustaja Tarja Kantola kertoi ulkoministeri Tuomiojan tavanneen Inarissa "SDP:n kunnallispoliitikon Erika Sarivaaran", Saamelaiskäräjät ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen vt rehtorin. Uutisissa "Tuomiojan paikalliseksi puoluetoveriksi" ja SDP:n kunnallispoliitikoksi nimetty tohtori Erika Sarivaara on tunnettu saamelaispoliitikko, joka on profiloitunut metsäsaamelaisten ja muiden statuksettomien saamelaisten asioiden ajajana.

Saamelaistoimituksen päällikön
poliittiset mielipiteet vaikuttavat?

Silmiinpistävää on, että ensimmäisen uutisen oli kirjoittanut toimittaja Susanna Guttorm, kun taas toisen, "korjaavan uutisen" tekijöiksi on ilmoitettu toimittaja Kaisa Aikio ja YLE Sápmin päällikkö Pirita Näkkäläjärvi.

Arvioitaessa tässä tarkasteltavana olevaa uutisointia kannattaa kiinnittää huomio myös siihen, oliko 20.12.2013 klo 7:36 julkaistu uutinen, jonka toinen tekijä oli YLE Sápmin päällikkö Pirita Näkkäläjärvi, verrattuna edellisen päivän uutiseen, saatettu saamelaistoimituksen johtajan toimestanne vastaamaan paremmin Saamelaiskäräjien enemmistön saamelaispoliittista linjaa tai saamelaistoimituksen johtajan omia saamelaispoliittisia näkemyksiä, joihin tuntuisi kuuluneen myös hänen sukulaisensa, Saamelaiskäräjien silloisen puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven tukeminen.

Tätä punnintaa varten Pirita Näkkäläjärven saamelaispoliittisten näkemysten tiivistettyjä ilmaisuja löytyy hänen julkisilta Facebook-sivuiltaan ajalta juuri ennen hänen nimittämistään YLE Sápmin päälliköksi.

On ensinnäkin selvä, että saamelaistoimituksen päällikön Pirita Näkkäläjärven sympatiat ovat olleet Klemetti Näkkäläjärven puolella ainakin niin kauan kuin tämä toimi Saamelaiskäräjien puheenjohtajana.

Pirita Näkkäläjärven Facebooksivu 12.6.2012:

"Ihmettelen miksi saamelaispoliitikkoja on lupa haukkua niin paljon julkisuudessa, mutta saamelaispolitiikkaa röyhkeästikin kommentoivat ulkopuoliset saavat rauhassa räksyttää, vieläpä kehujen kera? Ihmettelen miten esimerkiksi Klemetti jaksaa päivästä toiseen ja tekee vielä työnsä niin loistavasti, tasaisesti ja ammattitaitoisesti, vaikka omat harvoin kiittävät."

Myöskään Pirita Näkkäläjärven mielipiteet inarinsaamelaisista eivät jää epäselväksi:

Pirita Näkkäläjärven Facebooksivu 25.4.2012:

"Mitä inarinsaamelaisuus on? Olkaa inarinsaamelaissiskot ja -veljet tarkkana, ettei kukaan käytä inarinsaamenkielen vähemmistöasemaa hyväkseen ja monopolisoi inarinsaamelaisuutta omiin poliittisiin tarkoituksiinsa. Kun alkaa muistelemaan, niin on monia inarinsaamelaissukuja, jotka puhuvat nykyään pohjoissaamea. Neljällä seitsemästä Saamelaiskäräjien hallituksesta on inarinsaamelainen tausta (jopa äiti inarinsaamelainen). Aika moninaista on inarinsaamelaisuuskin, en varmaan tiedäkään kaikkea."

Pirita Näkkäläjärvellä on selvä käsitys myös maaoikeusasioista ja Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakijoista:

Pirita Näkkäläjärven Facebooksivu 26.3.2012.

"Olen hyvin huolissani oman rakkaan saamelaiskulttuurini ja perinteisen tiedon suojasta, kun wannabe-saamelaiset, jotka ovat mahdollisten maaoikeuksien perässä, hyökkäävät joka suunnasta."

Pirita Näkkäläjärven käsitykset saamelaismääritelmän muuttamisesta ilmenee kommentista joka koskee lähetystöä joka toi esille ajatuksen saamelaismääritelmän laajentamisesta:

Pirita Näkkäläjärven Facebooksivu 21.3.2012:

"Nyt liikutaan taas vaarallisilla vesillä. Kaikki tällaiset toimet ovat omiaan heikentämään saamelaisten perustuslaillisia oikeuksia alkuperäiskansana, saamelaisten kielen, kulttuurin ja perinnetiedon suojaa ja edistämään sulautumista valtakulttuuriin."

Nämä ovat siis Pirita Näkkäläjärven omia, vapaasti ja julkisesti esittämiä mielipiteitä sanasta sanaan lainattuina. Nämä mielipiteet YLE:n saamelaistoimituksen johtaja on esittänyt ennen valitsemistaan kyseiseen tehtävään, mutta näyttää siltä, että hän ei ole hylännyt aikaisempia kantojaan vaan toiminut jatkuvasti niiden mukaisesti. Oikeuttaako hänen ja hänen sukulaisensa ajama saamelaispoliittinen kanta YLE:n saamelaistoimituksen johtajan alistamaan YLE:n saamenkieliset julkaisukanavat sen välineeksi – vai onko hänellä ainoastaan ollut vaikeuksia näiden asioiden erillään pitämisessä.

Kriittistä journalismia
vai kritiikitöntä ihailua?

Syksyllä 2011 pidetyissä Saamelaiskäräjien vaaleissa valittiin Pirita Näkkäläjärvi saamelaiskäräjien jäseneksi. Käräjien järjestäytyessä 2012 hänet valittiin nuoresta iästään huolimatta käräjien hallitukseen, lähinnä puheenjohtajaksi valitun Klemetti Näkkäläjärven aktiivisuuden ansioista. Sen jälkeen sukulaistyttö, jos näin uskaltaa sanoa, ryhtyi aktiivisesti ajamaan ILOn sopimuksen ratifiointia ottamalla yhteyksiä johtaviin poliitikkoihin yhdessä Klemetti Näkkäläjärven kanssa. Samoin Pirita otti yhteyttä johtaviin tiedotusvälineisiin.

Hiukan ennen kuin Pirita Näkkäläjärvi valittiin YLE:n saamelaistoimituksen johtoon, hän toi julkisella facebooksivullaan esille ihailunsa Klemetti Näkkäläjärveä kohti.

Yhdensuuntaistaminen
rohkaisee populismia

Vuonna 2012 Pirita Näkkäläjärvestä tuli saamelaisradion johtaja Juhani Nousuniemen jäätyä eläkkeelle. Tällöin hän sanoutui irti Saamelaiskäräjäedustajan tehtävästä perustellen sitä uudessa asemassaan vaadittavalla puolueettomuudella.

 

Senkin jälkeen kun Pirita valittiin saamelaisradion johtajaksi, Klemetti Näkkäläjärvi näytti pysyvän hänelle kirkkaana majakkana joka osoitti saamelaisille suunnan parempaan tulevaisuuteen. Ainakin Pirita Näkkäläjärvi jatkoi Klemetti Näkkäläjärven ajaman saamelaispolitiikan tukemista.

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvelle lähisukulaisen valinta YLE:n saamelaistoimituksen johtoon oli onnenpotku. Hänen kannaltaan on täytynyt tuntua siltä, että kaikki on nyt mahdollista. Kun tiedotus oli hänen hallussaan, hän saattoi terävöittää omaa saamelaispoliittista linjaansa uudelle tasolle. Kyse ei ollut vain entistä ronskimmasta toimintatyylistä vaan ennen kaikkea politiikan sisällöstä.

Tämä näkyi selvästi saamelaiskäräjälain uusimista valmistelleen oikeusministeriön työryhmän toiminnassa. Niin kuin edellä on laveasti selvitetty lakiehdotus, joka valmistui ilman inarinsaamelaisten myötävaikutusta, olisi kaventanut saamelaismääritelmää entisestään mitätöidäkseen Korkeimman hallinto-oikeuden viimeisimmän päätöksen, joka ei ollut Saamelaiskäräjille mieleen. Hanke oli rasistinen ja karkeasti syrjivä.

Jouni Kitti on kysynyt, olisiko mahdollista, että Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Klemetti Näkäläjärven ja saamelaisradion johtajan Pirita Näkkäläjärven sukulaisuus sittenkin heijastui saamelaisradion ulosannissa, estäen sen ehkä tärkeimmän tehtävän: edistää kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia myös saamelaisten oman edustuselimen, Saamelaiskäräjien osalta?

Kitti kirjoitti:

 ”Heittäisin tähän sen kerettiläisen kysymyksen, onko elävän, sukuyhteisössä omaksutun saamelaiskulttuurin puitteissa ylipäätänsä mahdollista saavuttaa sellainen henkilökohtaisen kansalaisryhdikkyyden aste, joka poistaisi epäilyt nepotismista eli sukulaisten suosimisesta, ja mieluiten jopa tällaisten epäilysten varjonkin? Koska sukuyhteisöllä on saamelaisille keskimäärin niin paljon suurempi merkitys kuin suomalaisille keskimäärin, sillä on mielenkiintoisia seurauksia. Yksi niistä on se, että sukulaisuussuhde, joka pääväestöön kuuluvista tuntuu ehkä jo vähän kaukaiselta, on saamelaisista kyseen ollen merkittävämpi, kaukaisemmatkin sukulaiset joutuvat ottamaan huomioon suvun muut jäsenet ja suvun edut, vaikka samanasteinen sukulaisuus ei valtaväestön keskuudessa merkitsisi juuri mitään. Toisaalta saamelaisten suhteellisesti ottaen pienessä yhteisössä, jossa hiukan liioitellen ilmaistuna kohta kaikkia ovat jotain sukua toistensa kanssa, syntyy helposti hankala lojaliteettien verkko, johon on pahimmillaan vaarana takertua.”

Kysyn edelleen Jouni Kitin sanoin: Tai ehkäpä koko kysymys on väärä ja edustaa vain ’valtaväestön kolonialistisia arvoja’? Entäpä jos saamelaiseen alkuperäiskansakulttuuriin, jota saamelaisilla täytyy olla oikeus harjoittaa kenenkään ulkopuolisen siihen puuttumatta, kuuluukin elimellisenä piirteenä että kaikki mikä edistää oman suvun ja ryhmän etua on moraalista, hyvää ja oikein. Silloinhan kaikki on kohdallaan, ja YLE Sápmin tekee hyvän työn tukemalla tätä alkuperäiskansaa sen sivistyspyrkimyksissä.” 

Olisikohan tällöin kuitenkin otettava harkintaan, että JSN ja Yleisradio allekirjoittaisivat varauman, jonka mukaan Journalistin ohjeet eivät sido saamelaistoimituksia, saamelaistoimittajia ja saamenkielistä journalismia.

Mitä tapahtuu todella?

Sananvapauden hengessä on uskallettava kysyä, onko saamelaisradio onnistunut tehtävässään seurata ja raportoida saamelaisten elämään ja tulevaisuuteen vaikuttavia asioita siten kuin yleisradiolaki ja yleisesti hyväksytyt journalistiset periaatteet edellyttävät.

Yhtä olennaista kuin se, mitä YLE:n saamelaisissa uutisvälineissä käsitellään, on se mistä vaietaan. Saamelaispolitiikassa maanomistuksesta ja hallinnasta keskustellaan paljon, eivätkä ratkaisut näihin asioihin ole helppoja ja yksinkertaisia. Saamelaiskäräjien poliittinen johto ja sitä tukevat tutkijat ja poliitikot myös pääväestön keskuudessa haluavat kuitenkin ajaa mutkat suoriksi, vedoten suureen yleisöön tunteikkaasti ja yksinkertaistavilla iskulauseilla. Saamelaisradio on tarjoutunut tässä alttiiksi äänitorveksi.

Yhteenveto

Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä. Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.

Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi. Käsitykseni mukaan ammattietiikan mukaista ei ole käsitellä läheistä henkilöä tai tässä henkilöityvää tai tämän ajamaa politiikkaa ilman että journalisti ilmoittaa asemansa. Suotavampaa on kieltäytyä tällaisista tehtävistä. 

Vähän lain kirjainta

Haluan painottaa lehdistöeettisten kysymysten vakavuutta muistuttamalla, että pohjimmiltaan ei ole kyse pelkästään moraalisista, ammattieettisistä kysymyksistä ja hyvästä lehtimiestavasta. Tässä tarkoituksessa haluan muistuttaa siitä, mitä Rikoslaki (19.12.1889/39) sanoo asiasta:

 10 § (13.5.2011/511)
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää - - - syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän - - - perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

11 § (13.11.2009/885)

Syrjintä

Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä

1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,

- - -

3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan

- - - kansallisen tai etnisen alkuperän, - - - kielen, - - - yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen - - -toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava - - - syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

12 § (11.4.2008/212)

Esimiehen vastuu

- - - muu esimies tuomitaan 1, 3–7 ja 13 §:ssä tarkoitetusta teosta tai sen yrityksestä rangaistukseen kuin tekijä tai osallinen, jos tosiasiallisesti esimiehen määräysvallassa ja valvonnassa olevat - - - alaiset ovat syyllistyneet tekoon sen johdosta, että esimies on laiminlyönyt velvollisuutensa asianmukaisesti valvoa - - - alaisten toimintaa, ja jos:

1) esimies tiesi tai hänen olisi olosuhteiden perusteella pitänyt tietää, että - - - alaiset olivat tekemässä tai aikoivat tehdä kyseisiä rikoksia; eikä

2) esimies ryhtynyt käytettävissään oleviin tarpeellisiin ja häneltä kohtuudella vaadittaviin toimiin rikosten täyttymisen ehkäisemiseksi.

13 § (11.4.2008/212)

Alaisen rikoksen ilmoittamatta jättäminen

- - - muu esimies, joka jättää ryhtymättä tarpeellisiin ja häneltä kohtuudella vaadittaviin toimiin saattaakseen viranomaisten tutkittavaksi tosiasiallisesti hänen määräysvallassaan ja valvonnassaan olevan alaisen tekemäksi epäillyn 1 tai 3–7 §:ssä taikka tässä pykälässä tarkoitetun rikoksen, on tuomittava alaisen rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Alaisen rikoksen ilmoittamatta jättämisestä ei kuitenkaan tuomita esimiestä, joka on osallinen alaisensa rikokseen taikka 12 §:ssä mainituin edellytyksin alaisen rikoksen tekijä tai siihen osallinen.

 15 § (13.5.2011/511)

Oikeushenkilön rangaistusvastuu

Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan - - - sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.

Ylläolevat viittaukseni lainkohtiin eivät sisällä väitettä, että tässä kirjoituksessani esille tuodut teot ja laiminlyönnit täyttäisivät mainittujen rikosten tunnusmerkistön. Tämä ei poista sitä, että niissä voi olla piirteitä jotka kallistavat asiaa siihen suuntaan. Vähintäänkin näiden piirteiden yhtymäkohdat mainittuihin lainkohtiin pitäisi herättää YLE:n saamelaistoimitus vakavasti pohtimaan kyseisten lainkohtien asettamia velvoitteita työlleen.

On syytä muistuttaa myös mitä Laki Yleisradio Oy:stä (22.12.1993/1380) sanoo:

 7 § (19.8.2005/635)

Julkinen palvelu

Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti. (10.8.2012/474)

Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:

1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;

2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä; (10.8.2012/474)

3) ottaa ohjelmistossa huomioon - - - tasa-arvonäkökohdat, - - - (10.8.2012/474)

4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;

5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;

6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;

Olisi toivottavaa, että myös saamelaistoimitus noudattaisi journalismin ammattieettistä säännöstöä, ja että myös saamelaistoimitus vastaa sitä tasoa jota Yleisradion asema julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajana edellyttää.

Näin muualla YLE:ssä

Muualla Yleisradiossa tämänkaltainen sidos on johtanut toimittajan siirtymiseen sivuun varsin nopsaan. 6.4.2010 STT tiedotti edelleen Helsingin Sanomien uutisen jonka mukaan loikkauskohun keskelle joutuneen Marja Tiuran (kok.) puoliso Olli Ainola oli irtisanoutunut toimestaan Ylen taloustoimituksen esimiehenä. Ylen uutisten vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen oli vahvistanut asian STT:lle illalla.

Jääskeläisen mukaan Ainola oli jättänyt tehtävänsä saman tien. Jääskeläinen ei halunnut muutoin kommentoida asiaa.

STT kertoi edelleen, että Tiura itse puolestaan erosi Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan paikalta. Tiuran avopuoliso Ainola toimi aiemmin Ylen politiikan toimituksen päällikkönä, mutta oli siirtynyt syksyllä taloustoimituksen päälliköksi, kun vaalirahasotkut Tiuran ympärillä pahenivat.Yle Uutisten uutispäätoimittaja Jouni Kemppainen oli kertonut verkkolehti Uudelle Suomelle jo aikaisemmin, että Ainolan kanssa oltiin keskusteltu jo vuonna 2008 toimintasuunnitelmasta vaalirahakohun suhteen.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen oli jo aiemmin sanonut, että Yleisradion pitäisi arvioida uudelleen Ainolan asema vaalirahoitusuutisten välittäjänä ja kommentoijana Tiura-yhteyden takia.

Näin siis STT. Uutistoimisto painotti että Ainola oli sekä hyvin kokenut että ansioitunut journalisti. Ennen Yleisradioon tuloaan Ainola oli työskennellyt ennen Yleisradiota Suomen Kuvalehdessä, Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä. Hän tuli tunnetuksi Yleisradion MOT-ohjelmasta, jossa selvitteli Stasi-listoja. Ainola on saanut kaksi Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkintoa: vuonna 1995 Suomen Kuvalehdessä julkaistuista pankkikriisiä käsittelevistä artikkeleista ja vuonna 1998 yhdessä Boris Salomonin kanssa MOT:n kaksiosaisesta ohjelmasta Lääketieteen musta historia."

Näin kertoi siis STT siitä mihin tilanteeseen erittäin ansioitunut toimittaja ja hänen julkaisijansa saattaa joutua, jos toimittaja ei osaa pitää puuroja ja vellejä erillään.

* * *

Työkirja

Kysymyksiä YLE Sápmin toimituksen itselleen vastattaviksi:

Kaikkeen edellä esille tuomaani viitaten YLE:n saamelaistoimituksen olisi syytä pohtia ainakin seuraavia kyysymyksiä, vaikkapa toimituksen sisäisessä seminaarissa:

1) Onko YLE:n saamelaistoimitus noudattanut hyvää journalistista tapaa julkaistessaan 28.8.2015 kaikkine ilmauksineen ja ilman toimituksen kommentteja ja Risten-Rauna Maggan puheenvuoron siitä, että lantalaiset valloittavat saamelaiskäräjät.

2) Onko YLE:n saamelaistoimitus noudattanut hyvää journalistista tapaa huhtikuussa 2015 uutisoidessaa YK:n foorumin kannanoton ja oikaistessaan tämän uutisen. YLE Sápmin virheellinen uutisointi näyttäisi olleen seuraus lähinnä kahdesta tekijästä: YK:n foorumin työprosessin heikohkosta tuntemuksesta – raportin luonnos tunnistettiin virheellisesti lopulliseksi loppuraportiksi – ja toimituksen vakiintuneesta vahvasta ristiretkijournalistiikan perinteestä. Kun kyseessä kuitenkin on nimenomaan Yleisradion toimitus, ja siten julkisen palvelun uutistoimituksesta ja -työstä, toimituksen on syytä kysyä itseltään:

a) Onko YLE Sápmi noudattanut alkuperäisessä uutisoinnissaan hyvää journalistista tapaa, etenkin uutistyöhön liittyvää huolellisuuden ja tarkistamisen vaatimusta (Journalistin ohjeet kohdat 8, 10, 12,),

b) Onko YLE Sápmi noudattanut alkuperäisessä uutisoinnissaan hyvää journalistista tapaa julkisen palvelun uutistyöltä edellytettävän neutraalisuuden osalta (JO 2, 3, 8, 11), vai onko kyseessä ennemminkin ollut tarkoitushakuinen, poliittisista vaikutusperistä nouseva kantaa ottava tai peräti propagandistinen julkaisutoiminta, mikä näkyy myös uutisen ajoittamisessa, ja

c) Onko YLE Sápmi noudattanut alkuperäisessä uutisoinnissaan hyvää journalistista tapaa asettaessaan Suomen valtion erittäin kielteiseen julkisuuteen varaamatta valtion edustajalle tilaisuutta esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21), ja

d) Onko YLE Sápmi noudattanut virheellisen uutisensa oikaisemista hyvää journalistista tapaa (JO 20) jättäessään ilmaisematta että kyse on tiedotusvälineen itseoikaisusta, sen sijaan antaen ymmärtää että virhe ei johtuisi toimituksen epähuomiosta vaan YK:n foorumin ehkä jotenkin poikkeuksellisesta työtavasta jossa loppuraportin luonnosta muutettiin ennen sen esittämistä foorumin hyväksyttäväksi, ja vielä,

e) Onko YLE Sápmi noudattanut hyvää journalistista tapaa jatkamalla aiheen uutisointia jutulla jossa esiintyvät toimituksen virheellisen uutisen todennäköisimmät tietolähteet, ja jossa toinen näistä toteaa, että olisi ollut hyvä, kun virheellinen uutinen olisikin pitänyt paikkansa, sen sijaan että olisi lopultakin varannut valtion edustajalle tilaisuutta esittää oma näkemyksensä (JO 21).

f) Onko YLE:n saamelaistoimitus noudattanut hyvää journalistista tapaa Saamelaiskäräjien kokousta 18.11.2013 koskevassa uutisoinnissa siltä osin että uutisoinnissa henkilön kokouksessa esittämä fakta inarinsaamelaisten edustuksen puuttumisesta saamelaiskäräjälain uudistusta valmistelevassa työryhmässä on jatkouutisoinnissa "tasapainotettu" tarjoamalla näkyvyyttä faktan esittäneeseen henkilöön käyville hyökkäyksille, jotka sisälsivät vain valheellisia väittämiä, joiden valheellisuuteen toimitus ei kiinnittänyt mitään huomiota.

Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka. Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Faktan "tasapainottaminen" mielipiteillä ei edusta uutisen täydentämistä uudella tiedolla. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus. 

g) Onko YLE:n saamelaistoimitus noudattanut hyvää journalistista tapaa Saamelaiskäräjien kokousta 18.11.2013 koskevassa uutisoinnissa siltä osin että jatkouutisen tekemiseen osallistui Saamelaiskäräjien silloisen puheenjohtajan sukulainen, vaikka puheenjohtaja oli kokouksessa osoittanut selvää puolueellisuutta joka kohdistui vähättelynä faktan esittäjään nähden ja tukena inarinsaamelaisten edustusta koskevien mitä oudoimpien väitteiden esittäjiin nähden.

Miettiä kannattaa myös

3) Onko YLE:n saamelaistoimitus noudattanut hyvää journalistista tapaa valitessaan saamelaisille – eikä vähiten inarinsaamelaisille ja statuksettomille saamelaisille – tärkeästä saamelaiskäräjälain uudistamista koskevat aiheet siltä osin, onko uutisointi ollut riittävää ja olennaisuuksiin tähtäävää niin että se vastasi yleisön oikeutta saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, siten että sananvapaus toimii, mikä on yksi demokraattisen yhteiskunnan perustoista.

4) Onko Oy Yleisradio Ab kokonaisuudessaan noudattanut hyvää journalistista tapaa valitessaan saamelaistoimituksen johtoon henkilön, jonka tiedettiin olevan keskeisen ja johtavan saamelaispoliitikon sukulainen, ja jolla tämän suhteen kautta tuli olemaan läheinen ja ennalta julkisesti ilmoittama ihaileva suhde kyseiseen saamelaispoliitikkoon, tämän edustamaan linjaan ja tämän johtamaan Saamelaiskäräjiin. Onko Yleisradion johto noudattanut hyvää journalistista tapaa kun se ei valinnassa ole ottanut huomioon sukulaisuuden ja sukuyhteisön valtaväestön kulttuuriin suurempaa merkitystä saamelaisten keskuudessa, mitä seikkaa kyseinen saamelaispoliitikko oli ensimmäisenä painottamassa.

5) Onko Oy Yleisradio Ab:n johto noudattanut hyvää journalistista tapaa kun se ei ole reagoinut esimerkiksi siihen, että johtotehtävään valittu toimittaja kirjoitti jatkuvasti uutisia kyseisestä omasta sukulaisestaan, joka oli keskeinen ja johtavassa asemassa oleva saamelaispoliitikko, tämän edustamasta saamelaispoliittisesta linjasta ja tämän johtamasta Saamelaiskäräjistä.

* * *

Vaikka olenkin edellä pohtinut lehdistöeetiisiä kysymyksiä ja ammattikäytöntöjä, en toki ole niissä mikään tuomari tai edes auktoriteetti. Olenpahan vain tarkastellut niitä omasta näkökulmastani nyt jo eläkkeellä olevana toimittajana, jolla on kokemusta kohtuullisen laajalta lehdistön skaalalta sensaatiolehtdistöä myöten. ja myös sellaisesta journalismia ulkoisesti jäljittelevästä lehdenteosta jota klassisen, kriittisen journalismin mittapuuta käyttäen voi sanoa huoraamiseksi. Tällaiset tuotteet jäljittelevät ja muistuttava ulkoisesti aitoa kriittistä journalismia, ja usein niissä on ulkoista loistoa, kuin puuterin ja ties minkä tuoksuisessa bordellissa.

Tällainen bordellijournalismi ajaa usein kaupallisia päämääriä, mutta kannattaa muistaa, että tavoitteet voivat olla myös poliittisia. Alkuperäiskansajournalismi ei tee tässä poikkeusta. Kyse ei ole niinkään päämäärästä, vaan keinoista joilla niitä ajetaan. Journalismin historia on täynnä  esimerkkejä siitä, miten toimittaja on osannut yhdistää päämärän, jonka ajamisen hän katsoo oikeaksi, hyvään, aitoon ja kriittisen journalismiin. Avaimena on tinkimättömän tarkka raportointi ja tosiasioissa pidättäytyminen. Toki ajettavalle asiallekin asettuu määrättyjä vaatimuksia. Totuus palvelee hyvää asiaa ja on tuhoksi pahuudelle. Propagandistiset valheet palvelevat pahuutta aikansa, mutta loppujen lopuksi nekin edistävät vääryyden perikatoa.

Kuten sanottua, en ole mikän lehdistöetiikan auktoriteetti. Sellaisista asioista antaa Suomessa lausumansa Julkisen Sanan Neuvosto, jos asiat menevät niin pitkälle.  Silti, tai juuri siksi, näitä kannattaa pohtia siellä YLE Sápmin piirissä.

Näitä pohtiessaan rivitoimittajat voivat miettiä asioita erityisesti oman roolinsa ja ammattietiikansa näkökulmasta, joska käytännöissä olis pettraamisen varaa. Päällikkötoimittaja voi roolikeikin omaisesti miettiä, minkälaisia vastineita ja selityksiä hän olisit antanut Julkisen Sanan Neuvostolle, mikäli nämä tapaukset olisivat tulleet kantelun kautta siellä punnittaviksi.

Antoisaa seminaria ja työn iloa!