Salainen pohjoismainen saamelaissopimus

No niin. YLE Sápmi uutisoi tänään 22.12.2016 oikeusministeriön tiedotteen pohjalta, että yli kymmenen vuotta tapetilla olleesta pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta on päästy neuvottelutulokseen, ja että Suomen hallitus vie sopimuksen eduskuntaan ratifioitavaksi.

YLE Sápmi toteaa että Suomen, Norjan ja Ruotsin yhteisellä saamelaissopimuksella pyritään vahvistamaan saamelaisten oikeuksia niin, että saamelaisilla on mahdollisuus edistää kieltään, kulttuuriaan, elinkeinojaan ja yhteiskuntaansa samalla tavalla valtioiden rajoista huolimatta.

Oikeusministeriön tiedotteen mukaan sopimus sisältää yhteispohjoismaisen säännöksen siitä kuka on äänioikeutettu saamelaiskäräjien vaaleissa. Yhteinen äänioikeussäännös vastaa Norjan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Suomen osalta äänioikeus täsmennetään kansallisessa lainsäädännössä seuraaviin, syksyllä 2019 pidettäviin vaaleihin mennessä. Määritelmäasiaan tullaan siis ottamaan kantaa myöhemmin siinä vaiheessa, kun sopimusta tuodaan kansalliseen lainsäädäntöön eli silloin kun saamelaiskäräjälakia ensi vuonna uudistetaan, sanotaan tiedotteessa.

Vaikein neuvoteltavista asioista on ollut kysymys saamelaisten maaoikeuksista. Nyt neuvoteltu sopimus ei muuta maa- ja vesioikeuksia saamelaisten kotiseutualueella. Tiedotteen mukaan sopimuksen johdannossa todetaan, että sopimus turvaa, muttei muuta olemassa olevia oikeuksia saamelaisalueella. Suomessa sopimuksen voimaansaattamislaissa täsmennetään maa- ja vesioikeussäännöksiä. Saamelaisten osallistumismahdollisuuksia valtion maa- ja vesialueiden hoidon ja käytön suunnitteluun kehitetään Metsähallituksen yhteyteen perustetuissa kuntakohtaisissa neuvottelukunnissa Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella.

Sopimus korostaa saamelaisten perinteisten elinkeinojen merkitystä saamen kielelle, kulttuurille ja yhteiskuntaelämälle. Poronhoidon, kalastuksen, metsästyksen ja saamelaisen käsityön ohella sopimuksessa mainitaan kulttuuriset ja luovat elinkeinot, turismi, mukaan lukien elinkeinojen nykyaikaiset harjoittamismuodot. Myös elinkeinoja koskevia säännöksiä täsmennetään kansallisesti sopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä.

No niin. Pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta on siis putkahtanut julkisuuteen näin paljon tietoa. Koko sopimusteksti tulee julkiseksi viimeistään kun yhdenkin maan hallitus tekee oman maansa parlamentille ratifiointiehdotuksen. Mikään ei kuitenkaan estäisi sopimustekstin julkaisemista jo aikaisemmin. Tähän asti ainakin YLE Sápmi ja ehkä myös Lapin Kansa on uutisoinut, että sopimus on hyvin lähellä valmistumista, enää oli vain muutama selvittämistä vaativa asia. Kaipa ne on nyt selvitetty. Lienee selvitetty Ruotsissa se, kuuluvatko kalastus- ja metsästysoikeudet saamelaiskylän alueella vain poroja omistaville saamelaisille, vaiko myös alueella asuville muille saamelaisille. Suomessa lienee sitten selvitetty, että n.s. lappalaisperuste joutaa pois saamelaiskäräjälaista. Onkohan Suomessakin edessä epäsaamelaisten pudistaminen vaaliluettelosta, Ruotsissahan tähän tähtäävä prosessi on jo aloitettu, tosin kovin lähellä sikäläisiä käräjävaaleja.

No hyvä, Suomen oikeusministeriö, julkisuusperiaate ja lainsäädännön valmistelun läpinäkyvyysperiaate on kunniassaan. Täytyy oikein ehdottaa vähintään kaksinkertaista eläköön-huutoa. Tai no. Sopimusluonnostahan ei ole vielä nähty. Ja mitä tulee läpinäkyvyyteen ja osallistumiseen, sen kanssa saattaa sittenkin olla vähän kiikun kaakun. Tai sanotaan suoraan, julkisten asioiden valmistelun avoimuuden periaatteen näkökulmasta salailu on ollut suorastaan hiuksia nostattava.

On sanottu, että sopimusta on valmisteltu yhteistyössä saamelaisten ja eri maiden saamelaiskäräjien kanssa ‒ muu vielä puuttuisi. Mutta mitenkähän oli? Ainakaan Suomen saamelaiskäräjien kaikille jäsenille ei tiettävästi ole saatettu tietoon ajankohtaista sopimusluonnosta ainakaan saamelaiskäräjien maanantain 19.12.2016 pidettyyn kokoukseen mennessä tai edes kyseisessä kokouksessa, vaan heidän oli kantaansa muodostaessaan tyydyttävä oikeusministeriön vuonna 2009 julkaisemaan sopimusluonnokseen. Niin että sellaista osallistamista ja sellaista avoimuutta. Tämä lienee sitä mitä saamelaiskäräjät tarkoittaa ilmaisulla että jokin asia valmistellaan ”tiukassa yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa”. Niin tiukassa, että käräjien rivijäsenetkään eivät siitä tiedä. Ellei käräjäjäseniä sitten ole jaettu kahtia, luotettuihin, joille tietoa on annettu, ja epäluotettaviin, jotka on pidetty pimennossa. Antakaa minun arvata: jos näin on menetelty, niin ne epäluotettavat ovat samoja jotka on hallitusta muodostettaessa ilmoitettu yhteistyökyvyttömiksi.

Tuollainen salaileva valmistelu olisi perusteltu jos kyse olisi vaikkapa puolustussalaisuudesta. tai jos valtakunnan suhteet ulkovaltoihin vaarantuisivat jos sopimusluonnos tulisi julkisuuteen. Oikein tämän sopimuksen kohdalla ei mene minulla perille sellainenkaan salausperuste kuin että julkisuus olisi heikentänyt Suomalaisen osapuolen neuvotteluasemia. Vaikka kyseessä on nimenomaan saamelaissopimus, sopimuksen sisältö ei voi olla vaikuttamatta muuhun väestöön. Niinpä sekä saamelaisilla hyvin laajasti että muulla väestöllä varsinkin pohjoisessa on koko ajan ollut ja on edelleenkin vahva ja oikeutettu intressi saada tietoa neuvoteltavana olevasta asiasta.

Asiaan liittyvää julkisuusintressiä ja mahdollisia salaamisintressejä olisi ollut ja on edelleenkin syytä punnita toisiaan vastaan ulkoasiainministeriön valtiosopimusoppaan valossa. Olisiko päässyt oikeusministeriössä hötäkässä unohtumaan, vaikka onhan tässä ollut aikaa pikku oppaan lukemiseen, meinaan kun sopimustakin on sorvattu jo aika kauan. Itse asiassa oppaasta on välillä ehtinyt ilmestyä uusia painoksia. Nyt päättynyt neuvottelukierros pyörähti käyntiin maaliskuussa 2015. Kunkin valtion neuvotteluvaltuuskuntaan on kuulunut, tosin vähemmistönä, kyseisen maan saamelaiskäräjien edustajia.

Mitä eroa nykyiseen verrattuna norjalaisen mallin mukaisen saamelaismääritelmän käyttöön ottaminen toisi Suomen?

Määritelmä sisältäisi edelleen itseidentifikaatio-osion (kaikki käännökset tässä vapaasti):

”Kaikki jotka jättävät ilmoituksen jonka mukaan he tuntevat olevansa saamelaisia”, ja jotka lisäksi - - -”. Viime viikkoina Suomessa on julkisuudessa ollut puhe siitä että itseidentifikaatioon viittaava ilmaisu jätettäisiin kokonaan laista pois. Saamelaiskäräjät tosin ei tunnusta että kyseessä olisi lainkaan itseidentifikaatio, vaan ainoastaan ilmaisu joka suojaa yksilöitä sitä vastaan että heidät merkittäisiin saamelaiseksi vastoin tahtoaan, ilman omaa tahdonilmaisua. Tämän tulkinnan kritisoijat taas katsovat että kyse on nimenomaan määritelmän keskeisimmästä perusteesta.

a)     on saamen kieli kotikielenä, tai

b)     on tai on ollut vanhempi, isovanhempi tai isovanhemman vanhempi, jonka kotikielenä oli saamen kieli, tai

c)     on sellaisen henkilön lapsi, joka on tai on ollut äänestysluettelossa

voivat vaatia, että heidän kirjataan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon

Lisäksi äänestysoikeus edellyttää, että on vähintään 18-vuotias ja joko Norjan kansalainen, tai ollut viimeiset kolme vuotta ennen vaalipäivää merkittynä väestörekisterissä norjalaisen kunnan asukkaaksi. Pohjoismaiden kansalaisen, joka hyväksytään vaaliluetteloon, on saadakseen äänestää oltava rekisteröitynä Norjan asukkaaksi viimeistään vaalivuoden heinäkuun 30. päivä.

Kohta a) muuttaisi Suomen osalta asioita tuomalla uuden perustelun, hakijan kotikielen. Henkilön kotikielenään puhuma saamenkieli riittäisi yksin saamelaisuuden perusteeksi. Tässä ei katsottaisi sitä miten ja milloin saame on kotikieleksi tullut. Riittää, että kotikieli on yksi saamenkielistä.

Kohta b) muuttaisi Suomen osalta asioita siten, että tarkasteluun tulisi yksi sukupolvi lisää. Suomen saamelaiskäräjälaissa puhutaan tässä perustelussa vain ainakin yhdestä vanhemmasta tai isovanhemmista, Norjan määritelmässä puhutaan myös isovanhemman vanhemmasta. Niiden kohdalla jotka hakevat perustelunsa menneiden sukupolvien saamenkielisyydestä tämän merkitys on kuitenkin vuosikymmenten mittaan vähentynyt ja vähenee edelleen jatkuvasti sitä myötä kun aika kuluu. Käytännössä Norjan määritelmän c) kohta kompensoi tätä. Nähtäväksi jää, ujutetaanko Suomen määritelmään joku leikkurivuosiluku, kuten sitkeästi sovellettu 1875 tai 1825, josta on kuultu viime viikkoina.

Suomen saamelaiskäräjälakiin sisältyvästä saamelaismääritelmästä pyyhittäisiin kokonaan olemattomiin n.s. lappalaismääritelmä, ”että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa.

Merkille pantavaa on, että määritelmä olisi kakilta osiltaan kieliperusteinen. Silloinkin kun saamelaisuus perusteltaisiin sillä että vanhemmat ovat tai olivat merkittyinä vaaliluetteloon, määritelmän pohjalta löytyy kieliperuste. Suomen nykyiseen määritelmään nähden muutosta tulisi siinä, että enää ei perusteluksi riittäisi että hakija on sellaisen henkilön lapsi jonka vanhemmista ainakin yksi olisi voinut olla merkitty vaaliluetteloon. Vanhempi joko on luettelossa, tai on ollut siellä, pelkkä se, että hän olisi voinut olla siellä, ei riitä saamelaisuuden perusteeksi.

No niin, tuollaisia Sipilän hallitus on siis mennyt sopimaan Ruotsissa ja Norjassa tällä hetkellä vallassa olevien hallitusten kanssa omien maittensa saamelaiskäräjien, tai ainakin niiden johdon myötävaikutuksella. Nähtäväksi jää eteneekö sopimus ratifiointipäätökseen asti kaikissa kolmessa maassa. Aikataulullisesti hallitukset tähtäävät siihen että sopimus voitaisiin antaa ikään kuin syntymäpäivälahjana Trondheimissä 5.‒12.2.2017 vietettävään saamelaiseen riemujuhlaan, joka on järjestetty ensimmäisen valtakunnallisen saamelaiskokouksen 100-vuotismuiston kunniaksi. Suunnitelmissa lienee, että juhlallisuuksia kunnioittavat läsnäolollaan myös valtioiden päämiehet, ja että Suomi ja ehkä myös Ruotsi ilmoittivat ratifioivansa ILO:n alkuperäiskansasopimuksen.

Miten mieleeni putkahtikin Stalinin syntymäpäivät. Ei niin, että näkisin mitään muita yhtymäkohtia, absolut inte. Mutta tämä ajoituksen perustelun yhtäläisyys on sitäkin vahvempi. Suuren ja mahtavan Isä Aurinkoisen synttärit olivat niin mahtavat bileet, että hänen marsalkkansa ja kentsunsa halusivat antaa piippunsa takaa myhäilevälle pikkuisukille milloin minkäkin voiton pakettiin pantuna. Niinpä jo Talvisodan voitonparaatit oli määrätty pidettäviksi Helsingissä ja Oulussa Stalinin syntymäpäivänä, ja myöhemmin eri maiden sotaoperaatioiden suunnittelijat tiesivät jo ennakoida että ennen synttäripäivää Puna-Armeija puskee päälle aivan erityisellä voimalla voidakseen luovuttaa valloitetun kaupungin generalissimus Stalinille nätissä paketissa.

Aikataulullinen yhtymäkohta olisi siinä, että Pohjoismainen saamelaissopimus on salatuin neuvotteluin neuvoteltu valmiiksi ja sovittu esitettäväksi sopijamaiden parlamenteille ratifioitavaksi, niin että sopimus, tai ainakin ilmoitus sen pian tapahtuvasta ratifioinnista, voitaisiin "antaa syntymäpäivälahjana" saamelaisneuvoston Trondheimissä järjestämälle juhlakokoukselle. 5.-12.2017  järjestettävällä kokouksella ja sen oheistapahtumilla juhlistetaan ensimmäisen saamelaisen valtakunnankokouksen 100-vuotismuistoa.

Näin parlamentit, Suomen eduskunta mukaan lukien, olisi johdatelu nalkiin, josta saamelaiskäräjien ja saamelaisministeriöiden sopankeittotyöryhmän keskuudessa arvellaan että ne eivät kehtaisi edes yrittää vapautua. Samaan ajatukseen, että koko kansan valitsemista koostuva eduskunta voitaisiin taivuttaa asettamalla se tapahtuneiden tosiasioiden edelle, viittaa Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion YLE Sápmissa 23.12.2016 esittämä lausahdus: "Minä toivon, että vastustamista ei tule olemaan, mutta jos realisti olen niin varmasti jonkunlaista keskustelua ja kritisointia tulee. Mutta toisaalta uskon, että voima on siinä, että kun kolmen maan saamelaiset olisivat sen takana, on sitä vaikeaa kaataa yhden maan parlamentissa."

Kansainvälisen oikeuden kannalta sopimus on tosiasiassa kansainväliseksi sopimukseksi outo sekasikiö. Yleensä kansainvälisiä sopimuksia solmivat valtiot, mutta tässä tapauksessa sopijapuolina ovat lisäksi olleet sopijamaiden saamelaiskäräjät, jotka painottavat yhteisvoimin edustavansa saamelaisia, "joka on kansa kansainoikeudellisessa mielessä".  Viittaapa Sanila-Aikion lausahdus vahvasti siihen, että olennaiset sopijapuolet ovat sopijamaiden saamelaiskäräjät, minkä jälkeen sopimuksen hyväksyntä kunkin man parlamentissa tulisi olla jos ei nyt aivan, niin kuitenkin lähestulkoon läpihuutojuttu.

Varsinkin Suomessa, mutta miksei Ruotsissakin, elätellään toiveita siitä että ILO-sopimuksen ratifiointi menisi samaa rataa, jos sen kanssa nyt enää niin väliksi on.

Outo koepallo Lapin taivaalla

Pikkulinnut ovat laulaneet, että pääministeri Juha Sipilä saattaa haaveilla saavansa hattuunsa, tai paremminin Terrafame-pipoonsa poliittisen sulan kun ei ainoastaan Pohjoissaamelainen saamelaissopimus, vaan myös edellisen eduskunnan hylkäämä, mutta silti nykyisen eduskunnan huomassa hautuva ILO-sopimuksen ratifiointihanke vietäisiin läpi hänen pääministerikaudellaan. Sipilä näyttäisi miten homma hoidetaan kotiin  ilman vatulointia, jota on noiden sopimusten kohdalla jatkunut jo vuosikymmeniä. Businessmiehet on eri miehiä. Ei kun mutkat ja putket suoriksi vähän trumpmaiseen tyyliin. Tarvitaan siis yksinkertainen malli, ja sitten ajetaan! Hupsistakeikkaa, ja sopimukset on ratifioitu lain voimaisiksi enenkuin arvostelijat ja vastustajat ehtivät tajuta juuri mitään.

Ehkäpä tuota yksinkertaistavaa ratkaisumallia hakien pääministerin tärkein poliittinen avustaja, valtiosihteeri Paula Lehtomäki vieraili seurueineen Inarisssa 8.12.2016. Inarin kunnan tiedotteen mukaan seurueeseen kuuluivat pääministerin erityisavustaja Janika Tikkala, oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeuksien yksikön johtaja Johanna Suurpää ja oikeusministerin erityisavustaja Leena Riekkola. Ohjelmassa oli ensisijaisesti keskusteluja ajankohtaisista saamelaisasioista. Seurue tapasi saamelaiskäräjien, kunnan ja järjestöjen edustajia.

Eräiden yleensä luotettavien lähteiden mukaan Lehtomäki olisi vierailunsa aikana päästänyt ilmoille poliittisen koepallon, ehdotuksen saamelaisten jakamisesta kahteen ryhmään vai pitäisikö sanoa kastiin: saamelaisiin jotka ovat vaaliluettelossa ja saavat äänestää saamelaiskäräjävaaleissa, ja saamelaisiin, jotka ovat saamelaisia, mutta eivät ole luettelossa, eivätkä voi äänestää vaaleissa.

Ensin Lehtomäen ajatus tuntui niin mahdottomalta että se ei voinut olla totta. Eräs seurueeseen kuulunut henkilö kiisti, että Lehtomäki olisi mitään tällaista sanonut. Olin jo valmis ampumaan tiedon alas karanneena ankkana, mutta sitten pari samaten vierailun ohjelmaan osallistunutta henkilöä vahvisti minulle toisistaan riippumatta, että kyllä tällaisia ajatuksia oli esillä ollut. Kun en ollut onnistunut saamaan tietooni Lehtomäen sanantarkkaa esitystä, pyysin häntä vahvistamaan tai kiistämään oliko hän sanonut jotain tällaista tai edes tämän tapaista.

Olin jo julkaissut kirjoitukseni 13.12.2016 kun Lehtomäki vastasi tiedusteluuni 15.12. Ymmmärrän että pääministerin valtiosihteeri kuuluu, paitsi valtakunnan vaikutusvaltaisimpiin naisiin, myös sen kiireisimpiin.

Lehtomäki totesi johdantona, että saamelaisasiat kietoutuvat usein sen ympärille, kuka on saamelainen. Hänen mukaansa vaikuttaa siltä, että laajasti koetaan, että saamelainen on se (ja vain se), joka saamelaiskäräjälain mukaan voidaan merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Lehtomäki kertoi todenneensa Lapin Kansan haastattelussa (Lapin Kansa 9.12.2017) että hän ja oikeusministeriön virkamiehet ovat yhdessä pohtineet, että laissa määriteltäisiin nimenomaisesti vain kriteeristö vaaliluetteloon merkitsemiselle, mutta että "se, miten ihminen kokee oman identiteettinsä, ei olisi jatkossa lainsäädännön asia".

Lehtomäki kiisti ehdottaneensa jakoa kahteen ryhmään; hän oli ainoastaan todennut pohdinnoista, jotka liittyvät lainsäädännössä kirjoitettuun määrittelyyn kriteereistä, joiden perusteella voidaan merkitä vaaliluetteloon.  Kysymykseeni edustaako ajatus pääministerin kantaa Lehtomäki vastasi, ettei hänen tiedossaan  ole, että pääministeri olisi ilmaissut tähän asiaan kantaansa, ja että asian valmistelu kuuluu valtioneuvostossa oikeusministeriön toimialaan. Lopuksi Lehtomäki totesi: "Keskustelemme saamelaisasioista useiden ministeriöiden yhteistyössä, ja myös taannoisella Inarin-matkallani seurueeseen kuului kaksi edustajaa OM:stä."

Mitä enemmän katselen ja pyörittelen mielessäni näitä lauseita, sitä vakuuttuneemaksi tulen siitä, että tämän kaksijakoajatuksen jälkiä ei ehkä sittenkään tule etsiä pääministerin suunalsta, vaan ajatuksen jäljet johtavat saamelaisasioita ennenkin sotkeneeseen sylttytehtaaseen, oikeusministeriöön.

Ennen Lehtomäen vastauksen saapumista olin jo kirjoittanut tämän kirjoitukseni valmiiksi ja julkaissut sen. Kun ainakin Pohjolan Sanomat oli kirjoittanut asiasta, taivuin luottamaan vanhaan sanontaan ”ei savua ilman tulta”. Pohjolan Sanomat otsikoi 9.12. ”Lehtomäen sanat maistuvat Sanila-Aikiolle – Saamelaiskäräjät tyytyväisiä oikeusministeriön  (korostus GP 16.12.) pohdintoihin saamelaismääritelmästä”. (GP:n huomautus: Kyse olisi siis oikeusministeriön virkamiesten pohdinoista, joista Lehtomäki ensisijaisesti vain kertoi. Minun tietoni asia kantautui siinä muodossa että kyseessä olisi ollut Lehtimäen ajatus). Pohjolan Sanomien mukaan valtiosihteeri Lehtomäki kertoi vierailun aikana, että oikeusministeriössä pohditaan, ”tulisiko lainsäädäntöä muuttaa siten, että laissa ei enää määriteltäisi saamelaista, vaan siinä määriteltäisiinkin, ketkä saavat äänestää saamelaiskäräjävaaleissa”.

”Se, miten ihminen kokee oman identiteettinsä, ei olisi jatkossa lainsäädännön asia. Lainsäädännössä määriteltäisiin kriteerit, joiden perusteella ihminen merkitään vaaliluetteloon”, sanoi Lehtomäki Pohjolan Sanomien mukaan. Artikkelin mukaan Tiina Sanila-Aikio totesi tähän käräjien yrittäneen painottaa että näin on jo nyt. ”Saamelaiskäräjäthän on yrittänyt painottaa ja tuoda esille sitä, että tälläkin hetkellä kyse on juuri tästä asiasta. Näin on jo nyt: Saamelaismääritelmähän ei sano sitä, kuka kokee olevansa saamelainen, vaan sen, kuka voi äänestää saamelaiskäräjävaaleissa”.

Saatuani Lehtomäen vastauksen korjasin 16.12 kirjoitusta siltä osin, lisäten häneltä saamani selvityksen. Tästä eteenpäin kirjoitus jatkuu sellaisena kuin sen alunperin julkaisin.

Saamelaiskäräjien jäsenen, inarinsaamelaisen Kari Kyrön mukaan Lehtomäen esittämä ajatus nostaa esiin suuren joukon kysymyksiä, joihin tulee saada vastaukset:

1.     Kuuluvatko molempien ryhmien ihmiset Euroopan ainoaan alkuperäiskansaan saamelaisiin?

2.     Saavatko molempien ryhmien saamelaiset yhtäläiset alkuperäiskansalle kuuluvat oikeudet?

3.     Voivatko molempien ryhmien saamelaiset järjestäytyä haluamallaan tavalla ja valtiolta saatavalla tuella järjestää omat sisäiset vaalinsa ja hallintonsa?

4.     Saavatko molempien ryhmien saamelaiset yhtäläisesti yhteiskunnallista tukea kielensä ja kulttuurinsa kehittämiseen? (PL 6§)

5.     Saavatko molempien ryhmien saamelaiset yhtäläisesti yhteiskunnallista tukea saamelaiselinkeinotoimintaansa? (PL 6§)

6.     Saavatko molempien ryhmien saamelaiset yhtäläiset oikeudet käyttää saamelaiskulttuurikeskusta Sajosta ja muita saamelaisten toimitiloja?

7.     Saavatko molemmat ryhmät yhtäläiset oikeudet työjärjestö ILO:n alkuperäiskansa foorumeilla?

Tuollaisiin pitäisi alkajaisiksi saada vastaus. Omasta mielestäni kysyä voi tällaisiakin:

8.     Edustaako ajatus oikeusministerin kantaa?

9.     Edustaako ajatus pääministerin kantaa?

10.  Onko ajatus ollut esillä hallituskumppaneiden kesken, ja miten muut hallituspuolueet suhtautuvat siihen?

Suomessa sovellettava saamelaismääritelmä sisältyy saamelaiskäräjälain (17.7.1995/974 ) 3 §:ään. Lainkohdan mukaan saamelaisella tarkoitetaan kyseisessä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, mutta edellyttäen että hän täyttä lisäksi jonkin numeroiduista alakohdista 1‒3:

1)    että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai

2)    että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka

3)    että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

Saamelaiskäräjien juristivoimat ovat jo kauan olleet sitä mieltä, että lain numeroitua luetteloa edeltävä ”- - - joka pitää itseään saamelaisena” on kirjoitettu lakiin vain, jotta ketään ei voitaisi merkitä vaaliluetteloon vasten tahtoaan. Tämä tuntuu hiukan ontuvalta sikäli, että vaaliluetteloon merkitsemistä on haettava kirjallisesti henkilön omalla hakemuksella. Vielä ontuvammalta ti suorastaan ontolta tulkinta näyttäytyy ILO:n alkuperäiskansasopimuksen toteutumista valvovan YK:n Rotusyrjinnän eliminoimiseksi muodostetun komitean eli CERD:in suosituksen valossa. Komitean mukaan henkilön omaa käsitystä, että hän kuuluu alkuperäiskansaan, on pidettävä perustuvaa laatua olevana (fundamental) kun ratkaistavana on, onko hänet luettava alkuperäiskansaan ‒ ellei päinvastaiselle ole perusteluja. Varmemmaksi vakuudeksi otettakoon tämä CERD:in yleissuositus tähän kokonaisuudessaan ja sellaisenaan, ihan alkuperäiskielellä:

CERD General Recommendation VIII

Concerning the Interpretation and Application

of Article 1, Paragraphs 1 and 4 of the Convention

Identification with a Particular Racial or Ethnic Group

Adopted at the Thirty-eighth session of

the Committee on the Elimination of Racial Discrimination,
on 22 August 1990

(Contained in Document A/45/18)

The Committee on the Elimination of Racial Discrimination,

Having considered

reports from States parties concerning information about

the ways in which individuals are identified as being members of a particular racial or ethnic group or groups,

Is of the opinion

that such identification shall,

if no justification exists to the contrary,

be based upon self-identification
by the individual concerned.

Jos ja kun saamelaiskäräjät ajavat sellaista Suomen saamelaiskäräjälain 3 §:n alkulauseen tulkintaa, joka mukaan sillä on merkitys vain yksilön suojaamiseksi hänen tahtonsa vastaan tapahtuvalle saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemistä vastaan, ja että yksilön omalla käsityksellä omasta kuulumisestaan alkuperäiskansaan ei ole mitään merkitystä häntä koskevaa asiaa ratkaistessa, tämä tulkintalinja on täysin CERD:in yleissuosituksen vastainen. Saamelaiskäräjät, sen lakimiessihteeri ja sen piirissä tai taustalla vaikuttavat alkuperäiskansakysymyksiin erikoistuneet juristit (Anne Nuorgam, Mattias Åhrén) ja kansainväliseen ihmisoikeusoikeuteen erikoistuneet juristit (Martin Scheinin ja esim. Elina Pirjatanniemi) eivät yksinkertaisesti voi olla CERD:in yleissuosituksesta tietämättömiä. Jos saamelaiskäräjien johto ja sen oikeudelliset asiantuntijat olisivatkin hyväksyneet CERD:in yleissuosituksen linjauksen vaikutuksen Suomen saamelaismääritelmän soveltamiseen, mutta käyneet todistelemaan, että CERD:in suositukseen sisältyvä varaus ” if no justification exists to the contrary” estää erinäisten saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeneiden ottamisen siihen, asia olisi toinen. Mutta ei, he ovat halunneet siirtää laissa suppeasti määritellyn ja sitäkin tiukemmin tulkitun saamelaisuuden puolustuslinjat mahdollisimman eteen. Siksi he toimivat niin kuin CERD:in suositusta ei olisi olemassa, niin kuin se olisi pelkkää ilmaa, tai jotakin komitean jäsenten esittämää subjektiivista hyminää vailla minkään asteen painoarvoa.

Sama koskee Suomen valtion korkeita virkamiehiä, muun muassa saamelaisasioista vastaavassa oikeusministeriössä, ja vaikkapa vähemmistö. ja yhdenvertaisuusvaltuutettuja, jotka eivät ole vuosien aikana lopsauttaneet korvaansa saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon ottamisessa avoimesti rehottavalle syrjinnälle, ikään kuin se ei olisi kantautuneet heidän tietoonsa.

Valtiosihteeri Paula Lehtomäen Inarin vierailulla hänen seurueeseensa kuului vuosina 2007–2010 vähemmistövaltuutettuna toiminut, nykyinen oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikön johtaja Johanna Suurpää. Mahtoiko hän millään tavoin huomata että Lehtomäen koepalloon sisältyi demokratian ja yhdenvertaisuuden kannalta arveluttavia, miten sanoisin sen pehmeästi, vivahteita?

Vai pohditaan tuota asiaa paraikaa oikeusministeriössä? Yllä tulikin jo vähän eväitä tähän pohdintaan. Itse tosiaan arvelin jokin aikaa että tuo Lapin poliittiselle taivaalle päästetty koepallo oli pelkkä karannut ankka. Mutta ei se ollut, eikä ehkä myöskään pelkkä ‒ förlåt! ‒ aivopieru. Miten minusta tuntuu että se on kokeva saman kohtalon kuin tämä lentävä vehje.