Terveisiä Trondheimistä

Otsikosta huolimatta tämäkin kirjoitus on syntynyt täällä kotikoneen ääressä Suomen Vantaalla. Olen kuitenkin yrittänyt seurailla mitä Trondheimin saamelaiskonferenssissä tapahtuu. Otsikko juontuu siitä, että huomasin Trondheimistä lähetetyn terveisiä kotimaahan, tai no, Sapmin Suomenpuoleiseen osaan, niistä kohta enemmän.

Tämänpäiväisessä seminaarissa  näkyy vallinneen kohtalainen yksimielisyys yhteispohjoismaisen saamelaiskäräjien tarpeesta. Tätäpä minä ennustin kommentoidessani huhtikuussa 2013 nyt jo vanhentunutta luonnosta yhteispohjoisaiseksi saamelaissopimukseksi näillä sanoilla: "Kun kerran ollaan oma kansa, tämän mahdollisuuden epääminen sotisi kansojen itsemääräämisoikeuden periaatteita vastaan. Yhteisille kokouksille ei myöskään ole estettä sopimusluonnoksessa. Jos kansalliset lait asettavat tässä suhteessa esteitä, ne eivät ole ylipääsemättömiä. Saamelaisparlamentit voivat vaikkapa kokoontua yhteisille neuvottelupäiville tai kongressiin jossa asioista keskustellaan ja miksipä ei myöskin äänestetä siitä mikä tulee konferenssin suositukseksi kussakin asiassa. Tämän jälkeen kunkin maan saamelaiskäräjät ratifioivat yhteisen kokouksen suositukset, ja niin saamen kansalla on oma liittovaltion kongressinsa."

Näin siis kirjoitin 2013. Tämä voisi edelleenkin olla toimiva malli, ainakin toistaiseksi. Se istuisi myös Trondheimissa esitettyihin ajatuskulkuihin, joiden mukaan saamelaiset ovat liian kauan toimineet pääväestön valtioiden pelisäännöillä, kun saamelaisten ehkä pitäisi toimia aloitteellisesti omalla, saamelaisella tavallaan.

Yhteisspohjoismaisia saamelaiskäräjiä kaavailtaessa tämänpäiväisessä seminaarissa oli siis kyse saamelaisten korkeimmasta itsehallintoelimesta tulevaisuudessa. Keskustelussa kosketeltiin kuitenkin myös alinta itsehallintotasoa, siidaa. Leikillisesti sanoen Tiina Sanila-Aikio näkyisi tulleen tässä minun linjoilleni, olenhan hahmotellut saamelaiskylätasolta lähtevää itsehallintojärjestelmää. Vakavasti ottaen meillä molemmilla on ollut ihannemallina kolttien kyläkokous, josta itse olen sanonut että sitä voisi soveltaa luovasti esikuvana. Mallin yleistymisen myötä kolttien itsehallinnon asema voitaisiin samalla palauttaa nykyisestä neuvoa-antavasta päättäväksi.

Kylätasosta puheen ollen Ruotsissa on herätetty kysymys sikäläisten saamelaiskylien pohjan laajentamisesta, niin että kylien jäseniniksi voisi päästä myös  niiden alueella asuvat, mutta poroja omistamattomat saamelaiset. Ehdotus ei luonnollisesti ole innostastanut poronomistajia...

* * *

Tasavallan presidentin vieraillessa Inarissa saamelaisten kansallispäivänä 6.2.2017 Inarin kunta luovutti hänelle muistion, jossa todetaan m.m.: "Inarin kunta on useassa eri yhteydessä, mm. lausunnossaan hallituksen esityksestä eduskunnalle ILO:n yleissopimuksen 169 hyväksymisestä, tuonut esille huolensa siitä, että saamelaiskäräjälain mukainen saamelaismääritelmä ei ota huomioon riittävästi syntyperän merkitystä. Inarin kunta ei pidä oikeana sitä, että saamelaisiksi ei hyväksytä esim. kaikkia niitä saamelaista sukua olevia inarilaisia, jotka edelleen pitävät itseään saamelaisina. Erityisen huolestunut Inarin kunta on siitä, että polveutumisperustetta suunnitellaan vielä nykyisestä heikennettävän."

Muistio ei ole ollut saamelaiskäräjien jäsenen Neeta Jääskön mieleen, koska hän laittoi twitteriin seuraavan viestin: "Neeta ‏@neetainari Feb 8 Inarin kunnan muistio tasavallan presidentille 6.2. ruikkii suoraan saamelaisten päälle." 

* * * 

Jääskö on, kuten muistamme, uuden inarinsaamelaisyhdistyksen Kulttuuriyhdistys Aanaar sämmiliih ry:n puuhanainen. Twittinsä hän lienee lähettänyt Trondheimista, mistä yhdistyksen hallitus on lähettänyt juhlaterveisinä julkilausuman. Julkilausuma sisältää kannanoton kysymykseen Inarinsaamelaisten itsehallinnosta (olisiko Neetan käsialaa?): "Tänä päivänä saamelaiset kohtaavat yhä samoja haasteita kuin sata vuotta sitten, ja pelottavinta niistä ovat pyrkimykset pirstoa kansamme taas pieniksi yhteisöiksi ilman laajempaa yhteyttä. Me pyrimme kaikin tavoin puolustamaan saamelaisten satakunta vuotta sitten valitsemaa yhteisyyden tietä ja haluamme muistuttaa, että me olemme aina eläneet yhdessä. Me emme voi rakentaa muureja tai sulkea rajoja itsemme ja sukulaistemme, ystäviemme tai naapuriemme väliin. Me olemme osa laajempaa saamelaisyhteisöä, ja kuten Elsa Laula näki sata vuotta sitten, pienempää on helpompi hallita."

Ja edelleen: "Viime vuosien yritykset erottaa myös inarinsaamelaisten yhteisöt muusta saamelaisesta yhteiskunnasta ja yhteistyöstä tulee nähdä vain ja ainoastaan yrityksenä saattaa yhteisömme heikompaan asemaan suhteessa valtioon ja muuhun esivaltaan."

Tässä siis ajatus perustason yhteisön itsehallinnosta asetetaan absoluuttisesti vastakkain laajemman valtakunnallisen ja yhteispohjosimaisen itsehallinnon kanssa. Olen aikaisemmin tuonut esille,että säännöissä imaistujen kauniista tarkoitusperistä huolimatta yhdistyksen keskeinen tehtävä tulee olemaan kapuloiden heittäminen inarinsaamelaisten omaa itsehallintoa ajavan Anarash-yhdistyksen rattaisiin. Tuolloin kirjoitin: "Jään mielenkiinnolla odottamaan uuden yhdistyksen kantoja inarinsaamelaisten laillisen aseman vahvistamiseen". Trondheimin terveisinä tulikin aika selvä kannanotto.

Saamelaiskäräjät on ottanut selvittääkseen inarinsaamelaisten oikeudellisen aseman. Ei ole kovin vaikea ennustaa mikä selvityksen tulos on, mikäli "selvittäjinä" toimivat Aanaar sämmiliih ry:n saamelaiskäräjissä istuvat jäsenet. Jääskön twitterissä käyttämää ilmaisua lainaten olisin taipuvainen sanomaan, että Aanaar sämmiliih ry:n juhlatervehdys-julkilausuma ruikkii inarinsaamelaisten päälle. Ja saataa siinä mennä vähän jonkun omiin saamelaispoliittisiin muroihin.

Juhlatervehdyksen ovat puheenjohtaja Neeta Jääskön lisäksi allekirjoittaneet, varapuheenjohtaja Kirsti Kustula, sihteeri Jan Saijets ja hallituksen jäsen Heikki Paltto. He toivottavat hyvää juhlavuotta toivottaen kaikki inarinsaamelaiset tervetulleiksi yhdistyksensä jäseniksi ja vuosikokoukseen 25.2.2017 Inarissa. Lisätietoja antaa Neeta Jääskö, e-mail aanaarsammiliih@gmail.com

* * *

Yhteispohjoismaisen alkuperäiskansaitsehallinnon ja kylätason itsehallinnon välillä ei ole ristiriitaa. Itse asiassa uskoisin, että saamelaismallinen itsehallinto voisi toimia ja sen tulisi toimia siidatasolta lähtevän monitasoisen mallin mukana, jossa ylin taso olisi rajat ylittävä ja yhteinen. Eri kansallisvaltioiden muodostamien erilaisten toimintaympäristöjen vuoksi monet kysymykset ovat luonteeltaan kansallisia, joten yhteisen tason alapuolella voisi edelleen toimia kansallisvaltiotason saamelaiskäräjät, tai mikä tämän itsehallintoelimen nimi sitten olisi. Näin siis, jos ylipäätänsä on tarkoitus kehittää pohjoismaista alkuperäiskansaitsehallintoa. Suomen osalta pidän, kuten lukijani osavat arvata, välttämättömänä että Suomen alueella asuvat pohjoissaamelaiset purkavat saamelaispoliittisen hegemoniansa ja luopuvat koko saamelaisalueeseen kohdistuvista maaoikeusvaatimuksistaan. Lukumääräisen enemmistönsä ja kulttuurinsa voimalla heille tulee tästä huolimatta jäämään vankka asema, niin vahva, että siihen luottaen he voivat hyväksyä alkuperäiskansaksi myös ne muut väestöryhmät, jotka täyttävät ILO:n alkuperäiskansasopimuksen tunnusmerkit yhtäjaksoisen asumisen ja polveutumisen puolesta.

Neeta Jääskön inarinsaamelaisten itsehallintoa vastustava kanta voidaan nähdä pohjoissaamelaisen kulttuuridominanssin yhtenä tuloksena ja ilmentymänä, vastustaahan hän oman alkuperäiskansaryhmänsä itsehallinto-oikeuden toteuttamista. Tätä kannattaa ajatella siinäkin valossa, että tässä ilmentää itseään juuri näinä päivinä sata vuotta täyttänyt pansaamelainen aate. Miten Neetan yhdistyksen juhlatervehdyksessä kirjoitettiinkaan: "Me olemme osa laajempaa saamelaisyhteisöä, ja kuten Elsa Laula näki sata vuotta sitten, pienempää on helpompi hallita". Ei kai laajempaan saamelaisyhteisöön kuuluminen edellytä selkeästi omaperäisen ja -kielisen saamelaisyhteisön itsehallinto-oikeuden avaimen luovuttamista isomman esiliinan taskuun?

Liike-elämän puolella puhutaan trusteista. Pahan kaiun omaava, markkinavoimia kahlitsevaa yhteenliittymää kuvaava nimitys tulee englanninkielisestä, luottamusta tarkoittavasta sanasta "trust". Toimialan suurin ja vahvin yritys antoi kilpailijoilleen kaksi vaihtoehtoa, joko häviö hintasodassa ja vararikko, tai liittyminen isompaan. Liittyminen toteutettiin niin että pienempi yritys uskoi luottamuksella (engl. trusted) osakekantansa suuryrityksen ja sen keräämän trustin haltuun. Käytännössä sulautettavan pienemmän yrityksen osakekirjat luovutettiin aivan konkreettisesti ja lukittiin suuryrityksen kassaholviin.

Suomen saamelaiskäräjät toimii tällä hetkellä inarinsaamelaisten suhteen trustin logiikalla ja toimintatyylillä. Trondheimin terveistensä perusteella Neeta Jääskö yhdistyksineen on sitä mieltä, että on paras että inarinsaamelaiset ovat "osa laajempaa saamelaisyhteisöä". Kuten kaikki tietävät, en ole sen enempää inarinsaamelainen kuin muunkaan sortin saamelainen, joten sen suhteen voimme molemminpuolisesti huokaista helpotuksesta. Mutta sen uskallan sanoa, että jos olisin inarinsaamelainen, minä kömpisin esiin sen esiliinan alta ja ottaisin sen avaimen sieltä esiliinan taskusta.

Kuokkasen PSS-torpedo

Osui ja upposi

Tohtori Rauna Kuokkasen blogikirjoitus, joka esiteltiin tänään YLE Sápmissa, löytyy englaninkielisenä täältä. Suosittelen ehdottomasti sen lukemista.

Kuokkanen näkyy mahdollisesti ylitulkitsevan sinänsä tärkeän Lappalaiskodicillin alkuperäistä merkitystä ja merkitystä nykyaikana, tai ainakin hän kertoo sopimuksesta englanniksi tavalla joka tuo asiaa tuntemattomalle lukijalle mieleen saamen kansan Magna Cartan. Tällä en siis missään nimessä vähättele kummankaan asiakirjan merkitystä.

Tekstistä voi tunnistaa muitakin heikkouksia, jossa paimentolaissaamelainen maannälkä ja lebensraum-ajattelu lyö läpi, kuten kohdassa jossa kirjoittaja tuo esille pettymyksensä siitä että sopimuksessa ei suoraan ja välittömästi tunnusteta saamelaisten oikeutta käyttämiinsä maihin, vaan jätetään se kunkin pohjoismaan kansallisen lain varaan ("Even more opaque, the following article provides the right to, access to and possibilities to use natural resources that the Sámi have traditionally used in the Sámi region. A limited right to use natural resources, never mind right to accessing these resources, does not constitute a real right to land or resources. The task of specifying the content of Sámi land rights has been left to the prospect of domestic law in each Nordic state.)

Kuten muistamme, ILO 169:n perusajatuksen mukaan tällaiset asiat nimenomaan ratkaistaan kansallisissa prosesseissa joko olemassa olevissa tuomioistuimissa tai asiaa varta vasten luotavissa, ja joko olemassa olevien lakien tai säädettävien lakien mukaan. Ongelmalliseksi jää tällöin, onko tehtävänä tällöin osoittaa ikivanhoja tai nuorempia, mutta kuitenkin olemassa olevia oikeuksia, vai tuleeko valtion luovuttaa, mieluiten omistusoikeudella, "valkoisen miehen oikeudenmukaan" lahjoittaa maata alkuperäiskansalle siksi että tämä jo omistaa sen kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden antamalla oikeudella, tai vielä mieluummin luovuttaa koko alue eli terrotorio alkuperäiskansan kollektiiviseen omistukseen ja itsehallinnolla hallittavaksi.

Joka tapauksessa Kuokkanen on aivan oikeilla jäljillä PSS:n toisaalta ja ILO 169:n ja muun alkuperäiskansaoikeuden toisaalta suhteesta. Hänen analyysinsä ja ilmaisunsa on niin sapekas, että jos PSS olisi höyrylaiva, Kuokkanen on ampunut torpedon suoraan sen konehuoneeseen. Ihmettelisin suuresti jos se voi pysyä pinnalla, varsinkin kun muutkin saamelaiset oikeudelliset asiantuntijat ovat sen kimpussa kun konsanaan sukellusveneiden susilauma.

 * * *

PSS:n epäselvyyksien vuoksi olisi kaikille armeliain ratkaisu että se uppoaisi mahdollisimman nopeasti. Pinnalle jäävät, pelastamisen arvoiset kauniit periaatteet ja ehdotukset voisi ehkä koota jonkinlaiseksi työmuistioksi. Romu saa painua pohjan ja pysyä siellä, pintavaahto jäädä tuulen ja aaltojen vietäviksi. Työryhmän jäsenet voi toki poimia talteen ja jakaa kunkin pohjoismaan sukellusveneisiin, sillä upottajien joukossa näkyy olevan kaikkien kolmen maan saamelaisia kärkiluokan juristeja. Ahtaassa kanttiinissa osuman saaneen aluksen talteen korjatulle väelle voi tarjota kuivaa ylle, huovat ympärille ja aimo mukillisen kuumaa kahvia ja rommia. Onhan heidän pakko olla sokissa tuollaisen torpedoinnin jälkeen.

* * *

PSS:n raukeamiseen tarvitaan vain että yksi hallitus tai parlamentti näkee että sopimus ei kerta kaikkiaan ole merikelpoinen kansainväliseksi sopimukseksi eikä saamelaisten asioiden kohentamiseen. Kuka ehtii ensimmäisenä? Nyt, Sipilä, vatuloinnit hiiteen. Kädet kahvoihin, silmä kovana, muista hengittää, sitten pidätä. Kolmen pohjoismaan kaikki kansat katsovat sinuun, saamelaiset etunenässä. Kuokkasen torpedo on osunut, upota romu lopullisesti… anna palaa!