Parlamentarismi ja ministeri Pinocchio

Eduskuntakäsittelyssä olevassa hallituksen ehdotuksessa saamelaiskäräjälain muuttamiseksi on merkittävä puute, johon ei pahemmin ole kiinnitetty huomiota. Esityksestä puuttuu täysin määräykset, joiden kautta toteutettaisiin parlamentaarisen vastuun periaate, joka olisi tärkeä, demokratiaa vahvistava järjestely.

Parlamentarismi tarkoittaa, että vaaleilla valitun edustuksellisen elimen, tässä tapauksessa saamelaiskäräjien puheenjohtajan ja hallituksen, tulee nauttia saamelaiskäräjien yleiskokouksen poliittista luottamusta. Luottamus tarkoittaa tässä ensisijaisesti, että puheenjohtajan ja hallituksen asiainhoidon tulee pysyä vaaleilla valitun elimen enemmistön hyväksymien suuntaviivojen mukaisena, jolloin yleisillä vaaleilla valittu luottamuselin eli yleiskokous seisoo sen takana. Mahdollinen tyytymättömyys voi kohdistua yksittäiseen henkilöön tai koko hallitukseen. Tyytymättömyyden aiheena voi olla yksittäinen teko tai laiminlyönti, tai vaikkapa hallituksen toiminta kokonaisuutena ottaen.

Toissijaisesti poliittinen luottamus tarkoittaa myös, että puheenjohtajan, halituksen jäsenen tai hallituksen kokonaisuutena tulee tehtäviensä hoidossa ja laajemminkin toimia ja käyttäytyä niin, että se ei vahingoita sitä asiaa tai vaikeuta niitä tehtäviä, joita varten kyseiset henkilöt on asemaansa valittu. Tähän mahtuvat myös perustellut väitteet epäasiallisuuksista. Kysymyksessä ei suinkaan tarvitse olla rikoksen asteelle yltävästä teosta tai laiminlyönnistä, ja vaikka molempia osapuolia luonnollisesti tulee kuulla, ei todistelulle tai puolustukselle aseteta samanlaisia vaatimuksia kuin oikeudenkäynnissä.

Poliittisen epäluottamuksen olemassaolon todentamiselle  riittää kun valitun elimen yleiskokouksen enemmistö on sitä mieltä että johdon politiikka on väärää tai huonoa, tai että luottamus on menetetty epäasiallisuuden vuoksi. Kun yksi edustaja, tai säännöksitä riippuen tietty vähimmäismäärä edustajia ehdottaa epäluottamuslausetta, asia on otettava yleiskokouksen äänestykseen. Vaihtoehtoisesti hallituksen puheenjohtaja voi tehdä jostain kysymyksestä luottamuskysymyksen ilmoittamalla, että hän eroaa jos määrättyä keskeistä esitystä ei hyväksytä.

Jos yleiskokous antaa  luottamusäänestyksessä hallitukselle epäluottamuslauseen, tämä johtaa uuden puheenjohtajan vaaliin ja uuden hallituksen muodostamiseen tai vaaliin. Näin valta ja kontrolli pysyy niillä luottamushenkilöillä, saamelaiskäräjien jäsenillä, jotka äänestäjät ovat vaaleissa äänestäneet edustajikseen. Toimeenpanevan johdon on syytä kuunnella tätä porukkaa, tai johto menee vaihtoon.

Hallituksen eroamisen tai erottamisen jälkeen päiväjärjestykseen nousee uuden hallituksen muodostaminen, ja se on  sitten aiva oma lukunsa.

Sekä Ruotsin että Norjan saamelaiskäräjillä parlamentarismi on toteutettu, kussakin maassa omin järjestelyin. Tästä huolimatta Suomen hallituksen esityksessä saamelaiskäräjälain muuttamiskesi ei ole edes pohdittu parlamentarismin tarvetta Suomen saamelaiskäräjissä, lieneekö teemaa kosketeltu edes lainmuutosten suunnitteluvaiheessa. Suomen saamelaiskäräjät on jo läpikäynyt yhden parlamentaarisen kriisin, mutta se näkyy jo unohtuneen – tai sitten se oli päinvastoin niin hyvin käräjien puheenjohtajan muistissa, että hän piti huolen siitä että parlamentarismista ei ole sanottu halaistua sanaa lainvalmistelussa. Kyseisen kriisin yhteydessä hän nimittäin kieltäytyi tuomasta epäluottamuslausetta äänestykseen, vedoten siihen ettei Suomen saamelaiskäräjälaki sellaista tunne.

Olisi ehkä syytä tuntea.

* * *

Asiaa pohdittaessa olisi samalla ruodittava miten päättävä ja toimeenpaneva valta muutenkin erotellaan saamelaiskäräjissä. Tämä voisi edellyttää että yleiskokouksella olisi oma, eduskunnan puhemiestä vastaava puhehenkilönsä ja hallituksella oma, pääministeriä vastaava puhehenkilönsä. Suomessa yleiskokouksen puheenjohtajaa sanottaisiin ehkä presidentiksi ainakin kansainvälisissä yhteyksissä.

Sanalla parlamentaarinen voi tosin olla toinen, edellä selittämälleni tavallaan päinvastainen merkitys. Tällöin tarkoitetaan "poikkiparlamentaarisuuden" periaatetta, jonka mukaan etenkin kansakunnalle yli poliittisten rajojen elintärkeiden tai hyvin pitkäjänteisten kysymysten käsittelyyn osallistuvat niin hallituksen kuin opposition edustajat. Parlamentarismin piiriin mahtuu myös parlamentaarisen suhteellisuuden periaate, jonka mukaan vaikkapa valiokuntia valitaan jäseniä samassa suhteessa kuin puolueet saivat ääniä vaaleissa.

Samaan elimeen ei juuri voi samanikaisesti soveltaa kumpaakin periaatetta, on osattava valita jompikumpi. Siis joko suhteellisuusperiaate, jossa kaikki puolueet tai muut ryhmät ovat edustettuina perusvaaleissa saamiensa edustajapaikkojen suhteessa, tai puhtaaksiviljelty parlamentaarisen vastuun periaate, jossa edustuksellisen elimen enemmistö asettaa ja erottaa toimeenpanevan elimen. Kummallakin on paikkansa, mutta on osattava nähdä mikä sopii mihinkin, ja valittava viisaasti. Jos hallitus ja sen puheenjohtaja tuntuu sooloilevan ja keskittävän itselleen liikaa sitä päätösvaltaa joka kuuluisi yleiskokoukselle parlamentaarisen vastuun periaate tervehdyttää tilanteen takaisin demokratian pohjalle.

* * *

Ruotsin saamelaiskäräjävaaleissa noudatetaan samaa "pitkien listojen" järjestelmää kuin maan valtiopäivävaaleissa. Myös saamelaiskäräjien ehdokkaille määrättään varahenkilöt noudattaen samaa järjestelmää kuin valtiopäivävaaleissa (Ruotsin vaalilaki 2005:837).

Ruotsin saamelaiskäräjien yleiskokous kokoontuu varsinaisiin kokouksiin eli täysistuntoihin niin usein kuin se katsoo hyväksi, tällä hetkellä kolme kertaa vuodessa. Myös puheenjohtaja, johtokunta tai  kolmannes edustajia voi vaatia yleiskokousta koolle.

Saamelaiskäräjien vaalien jälkeistä ensimmäistä kokousta johtaa aluksi "ikäpresidentti" (ålderspresident), jona toimii pisimpään saamelaiskäräjien jäsenenä ollut edustaja. Ruotsin valtiopäivillä toimitaan samoin. Jos yhtä pitkän "virkaiän" omaavia on useampia, ratkaiseen näiden kesken fyysinen ikä. Saamelaiskäräjien kohdalla on kyse vakiintuneesta käytännöstä. Ajatus lähtee siitä että ylipäätänsä jonkun on toimittava kokouksen avaajana, ja ikäpresidentti-käytäntö on todettu toimivaksi. Ikäpresidentin johdolla yleiskokous valitsee puheenjohtajan ja yhden tai useamman varapuheenjohtajan, jotka yhdessä muodostavat puheenjohtajiston. Tämän jälkeen ikäpresidentti astuu syrjään. Näyttäisi siltä että puheenjohtajaehdokas voisi toimia ikäpresidenttinä, mutta vaihtoehtoisesti ehdokas voi antaa tehtävän siirtyä seuraavalle järjestyksessä olevalle. Tätä asiaa en ole selvittänyt loppuun asti.

Jatkossa yleiskokouksia johtaa mainittu saamelaiskäräjien keskuudestaan valitsema puheenjohtaja eli puhemies, jonka Ruotsin hallitus nimittää saamelaiskäräjien  esityksestä. Yleiskokous voi vaihtaa varapuheenjohtajan. Ruotsin saamelaiskäräjien puheenjohtaja (puhemies) on vuodesta 2009 Stefan Mikaelsson. Yleiskokouksen puhemies on siis protokollassa ensimmäisellä sijalla.

Yleiskokokus valitsee johtokunnan (styrelse) ja sen puheenjohtajan, joka nauttii täysiaikaista palkkaa. Johtokunnan nimenomaisena tehtävänä on Ruotsin saamelaiskäräjälain mukaan vastata saamelaiskäräjien "juoksevista asioista". Tämä käsittää ylesikokouksessa käsiteltävien asioiden valmistelun ja päätösesitysten teon, taloushallinnon, yleiskokouksen päätösten toimeenpanon ellei yleiskokous määrää toista toimeenpanijaa, ja kaikkien sellaisten tehtävien hoitaminen jotka yleiskokous on siirtänyt  hallitukselle.

On huomattava, että tuossa lainkohdassa termi "saamelaiskäräjät" ei tarkoita sen enempää yleiskokouksen puheenjohtajaa kuin johtokunnan puheenjohtajaa, puheenjohtajaa avustajineen tai johtokuntaa kokonaisuudessaan, vaan todellakin yleiskokousta. Päätösvalta on näin ankkuroitu yleiskokokoukselle.
 
Vuonna 2006 Ruotsin saamelaiskäräjälain 5 §:ään lisättin kohta, jonka mukaan saamelaiskäräjät saavat erottaa hallituksen tai lautakunnan jäsenen tehtävistään milloin poliittiset valtasuhteet saamelaiskäräjillä ovat vaihtuneet niin että hallituksen tai lautakunnan voimasuhteet eivät vastaa käräjien voimasuhteita. Tämän hiukan hankalasti muotoillun lakilisäyksen kautta parlamentarismin periaate tuotiin Ruotsin saamelaiskäräjille.

Näin parlamentarismi edesauttaa demokratian periaatteen toteutumista Ruotsin saamelaískäräjillä. Demokratia eli kansanvaltaisuus tarkoittaa, että kaikki valta lähtee kansasta, joka ainoastaan delegoi sitä toimeenpanevalle vallalle, jota äänestäjien vaaleilla valitsema edustuksellinen elin kontrolloi myös vaalien välillä poliittisesti parlamentarististen mekanismien kautta.

* * *

Norjassa saamelaiskäräjien yleiskokousta eli täysistuntoa (plenum) johtaa sihteeristö, joka koostuu yleiskokouksen johtajasta (plenumsleder), varajohtajasta ja kolmesta jäsenestä.

Järjestäydyttyään yleiskokous valitsee vaalikomitean, joka tekee ehdotukset kaikkin valntoihin. Yleiskokous valitsee keskuudestaan presidentin, joka valintansa jälkeen nimittää neljä saamelaiskäräjäedustajaa saamelaiskäräjien neuvostoon. Tämän jälkeen presidentti ja neuvoston jäsenet astuvat ulos yleiskokouksesta, ja heidän toimikautensa ajaksi heidän tilalleen yleiskokoukseen astuvat heidän varajäsenensä. Tämä vuonna 2010 toteutettu järjestely otettiin käyttöön nimenomaan parlamentarismin selkeyttämiseksi. Saamelaiskäräjien neuvosto on parlamentaarisessa vastuussa yleiskokoukselle.

Norjan saamelaiskäräjien presidenttinä toimii tällä hetkellä Aili Keskitalo.

 * * *

Sitten Pinocchioon. ILO-sopimuksen ratifiointia yritetään ajaa läpi Suomen eduskunnassa siihen liitetyn selitysasiakirjan avulla. Tältä osin esityksen valmistellut oikeusministeri Anna-Maja Henriksson tuo mieleen Maija Poppasen, joka laulaa ”A spoon full of sugar makes the medicine go down”, suomeksi ”lusikallinen sokeria auttaa lääkettä solahtamaan alas”.

Maijan, siis Poppasen, lirkuttelua voimme seurata täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=U8VHc49ZdP4

Toivottavasti kansanedustajamme suhtautuvat imeläkiveen kriittisemmin kuin kohtauksen pikkulapset.

Sekä ministerillä ett selitysasiakirjan taikavoimaan kriittisesti suhtautuvilla näkyy olevan omat asiantuntijansa ILO:n sisällä. Näiden asiantuntijoiden kannat vaikuttavat olevan vastakkaisia. Ministeri myönsi lähetekeskustelussa, että hänenkin miehensä ILO:ssa oli todennut, ettei selitysasiakirja ole juridisesti sitova, mutta hän oli lisännyt että ei se silti ole vailla vaikutusta. Lopuksi hän oli näyttänyt Anna-Majalle vihreää valoa sanomalla ”Sounds O.K. to me”.

Ehkäpä perustuslakivaliokuntakin osaa hankkia omat asiantuntijansa joilta kuulevat mikä selitysasiakirjan merkitys on.

* * *

Ministeri vakuutteli useammankin kerran eduskunnalle, että saamelaiskäräjien neuvottelijat seisovat hallituksen ja saamelaiskäräjien neuvotteleman selitysasiakirjan takana. Miten minulle tuli mieleen toinen Disney-hahmo, Pinocchio. Minusta kun ihan näytti että ministerin nenä olisi kasvanut kun hän vakuutteli saamelaiskäräjien olevan selityksen ja koko esityksen takana. Ettei tulisi epäselvyyttä, en nyt tarkoita tällä leikkisällä vertailulla että ministerillä olisi mitään muita pinocchiomaisia ominaisuuksia. Ja ettei jäisi epäselvyyttä, en tarkoita tässä mitään muuta ominaisuutta kuin että ministeri olisi naruilla tanssitettava marionetti, mitä en siis väitä hänen olevan. Siis haloo, kuka häntä nyt silleen tanssittaisi?

Mutta se nenän pidentyminen. Ehkäpä ministeri tajusi tilanteen vähän väärin, kun lähes kaikki kansanedustajat olivat hakeutuneet lähetekeskustelun loppua kohden eduskunnan kahvilaan, tai kuka lienee minnekin hakeutunut. Ehkäpä ministeri tunsi, että hän puhui vain kouralliselle kansanedustajia, ja niistäkin pääosa oli Lapista, eli ei niitten kanssa ole niin nåkonoga. Ehkä ministeri ei tajunnut, että periaatteessa hän puhui silti ministerinä eduskunnan edessä, ja silloinpa ministerin on aivan erikoisesti muistettava pysyä totuudessa. Kuinkahan oli? Puhuessaan eduskunnalle ministeri nimittäin tiesi, tai hänen olisi pitänyt tietää, että saamelaiskäräjien puheenjohtaja oli blogissaan saamelaiskäräjien verkkosivustossa todennut jo 30.11.2014:

"Mikäli saamelaismääritelmä muuttuisi eduskunnassa vastoin saamelaiskäräjien tahtoa – mitä epäilen – tai mikäli vaaleja koskevat säännökset eivät astu voimaan seuraavissa saamelaiskäräjävaaleissa – saamelaiskäräjien tuki Ilo 169-sopimuksen ratifioinnille poistuu."

* * *

Tosiasiallisesti kai valtio painosti saamelaiskäräjät hyväksymään selitysdokumentin. Jos näin on, selitysosa on hiekalle rakennettu kyhäelmä, koska ILO:n perusperiaatteita on että neuvottelujen ja sopimusten alkuperäiskansojen kanssa pitää olla aitoja ja vilpittömiä. Jos olisin vielä taipuvaisempi salaliittoteorioihin kuin mitä oikeasti olen, ajattelisin että koko selitys-idea kehitettiin suomenruotsalaisessa ajatushautomossa eli -takomossa Magmassa (os. Annankatu 16 B 29, Helsinki). Näen edessäni laavanhehkuisenja rikinkatkuisen kellarin missä RKP:n mies- ja naispuoliset Pythiat mumisevat oraakkelinlauseitaan, joita ministerinavustajat sitten tulkitsevat selväkielisiksi ehdotuksiksi. Tässä ajatusten jos ei nyt Tonavassa niin Styx-virrassa salajuoni selitysasiakirjasta olisi kehitetty siltä pohjalta, että kun sopimus on livautettu selityksen avulla läpi eduskunnasta, ILO hyväksyy Suomen ratifioinnin, mutta toteaa että selitys on ”null and void”, vailla minkäänlaista merkitystä. Sitten me papit ja muut Magman aivopi… siis ajatusten takojat nauraisimme niin. Kuten sanottua, tämä on vain vainoharhainen mielikuva, ei valtakunnan politiikkaa näin hoideta. Eihän.