Kirjoittaja Gunnar Pettersson on eläkkeellä oleva suomenruotsalainen toimittaja. Oikaisu- ja vastinepyynnöt pyydetään tekemään blogin kommenttitoiminnolla. Kommentit on moderoitu ja niitä julkaistaan toimitusaikataulun puitteissa.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Salainen pohjoismainen saamelaissopimus



No niin. YLE Sápmi uutisoi tänään 22.12.2016 oikeusministeriön tiedotteen pohjalta, että yli kymmenen vuotta tapetilla olleesta pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta on päästy neuvottelutulokseen, ja että Suomen hallitus vie sopimuksen eduskuntaan ratifioitavaksi.

YLE Sápmi toteaa että Suomen, Norjan ja Ruotsin yhteisellä saamelaissopimuksella pyritään vahvistamaan saamelaisten oikeuksia niin, että saamelaisilla on mahdollisuus edistää kieltään, kulttuuriaan, elinkeinojaan ja yhteiskuntaansa samalla tavalla valtioiden rajoista huolimatta.

Oikeusministeriön tiedotteen mukaan sopimus sisältää yhteispohjoismaisen säännöksen siitä kuka on äänioikeutettu saamelaiskäräjien vaaleissa. Yhteinen äänioikeussäännös vastaa Norjan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Suomen osalta äänioikeus täsmennetään kansallisessa lainsäädännössä seuraaviin, syksyllä 2019 pidettäviin vaaleihin mennessä. Määritelmäasiaan tullaan siis ottamaan kantaa myöhemmin siinä vaiheessa, kun sopimusta tuodaan kansalliseen lainsäädäntöön eli silloin kun saamelaiskäräjälakia ensi vuonna uudistetaan, sanotaan tiedotteessa.

Vaikein neuvoteltavista asioista on ollut kysymys saamelaisten maaoikeuksista. Nyt neuvoteltu sopimus ei muuta maa- ja vesioikeuksia saamelaisten kotiseutualueella. Tiedotteen mukaan sopimuksen johdannossa todetaan, että sopimus turvaa, muttei muuta olemassa olevia oikeuksia saamelaisalueella. Suomessa sopimuksen voimaansaattamislaissa täsmennetään maa- ja vesioikeussäännöksiä. Saamelaisten osallistumismahdollisuuksia valtion maa- ja vesialueiden hoidon ja käytön suunnitteluun kehitetään Metsähallituksen yhteyteen perustetuissa kuntakohtaisissa neuvottelukunnissa Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella.

Sopimus korostaa saamelaisten perinteisten elinkeinojen merkitystä saamen kielelle, kulttuurille ja yhteiskuntaelämälle. Poronhoidon, kalastuksen, metsästyksen ja saamelaisen käsityön ohella sopimuksessa mainitaan kulttuuriset ja luovat elinkeinot, turismi, mukaan lukien elinkeinojen nykyaikaiset harjoittamismuodot. Myös elinkeinoja koskevia säännöksiä täsmennetään kansallisesti sopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä.

No niin. Pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta on siis putkahtanut julkisuuteen näin paljon tietoa. Koko sopimusteksti tulee julkiseksi viimeistään kun yhdenkin maan hallitus tekee oman maansa parlamentille ratifiointiehdotuksen. Mikään ei kuitenkaan estäisi sopimustekstin julkaisemista jo aikaisemmin. Tähän asti ainakin YLE Sápmi ja ehkä myös Lapin Kansa on uutisoinut, että sopimus on hyvin lähellä valmistumista, enää oli vain muutama selvittämistä vaativa asia. Kaipa ne on nyt selvitetty. Lienee selvitetty Ruotsissa se, kuuluvatko kalastus- ja metsästysoikeudet saamelaiskylän alueella vain poroja omistaville saamelaisille, vaiko myös alueella asuville muille saamelaisille. Suomessa lienee sitten selvitetty, että n.s. lappalaisperuste joutaa pois saamelaiskäräjälaista. Onkohan Suomessakin edessä epäsaamelaisten pudistaminen vaaliluettelosta, Ruotsissahan tähän tähtäävä prosessi on jo aloitettu, tosin kovin lähellä sikäläisiä käräjävaaleja.

No hyvä, Suomen oikeusministeriö, julkisuusperiaate ja lainsäädännön valmistelun läpinäkyvyysperiaate on kunniassaan. Täytyy oikein ehdottaa vähintään kaksinkertaista eläköön-huutoa. Tai no. Sopimusluonnostahan ei ole vielä nähty. Ja mitä tulee läpinäkyvyyteen ja osallistumiseen, sen kanssa saattaa sittenkin olla vähän kiikun kaakun. Tai sanotaan suoraan, julkisten asioiden valmistelun avoimuuden periaatteen näkökulmasta salailu on ollut suorastaan hiuksia nostattava.

On sanottu, että sopimusta on valmisteltu yhteistyössä saamelaisten ja eri maiden saamelaiskäräjien kanssa ‒ muu vielä puuttuisi. Mutta mitenkähän oli? Ainakaan Suomen saamelaiskäräjien kaikille jäsenille ei tiettävästi ole saatettu tietoon ajankohtaista sopimusluonnosta ainakaan saamelaiskäräjien maanantain 19.12.2016 pidettyyn kokoukseen mennessä tai edes kyseisessä kokouksessa, vaan heidän oli kantaansa muodostaessaan tyydyttävä oikeusministeriön vuonna 2009 julkaisemaan sopimusluonnokseen. Niin että sellaista osallistamista ja sellaista avoimuutta. Tämä lienee sitä mitä saamelaiskäräjät tarkoittaa ilmaisulla että jokin asia valmistellaan ”tiukassa yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa”. Niin tiukassa, että käräjien rivijäsenetkään eivät siitä tiedä. Ellei käräjäjäseniä sitten ole jaettu kahtia, luotettuihin, joille tietoa on annettu, ja epäluotettaviin, jotka on pidetty pimennossa. Antakaa minun arvata: jos näin on menetelty, niin ne epäluotettavat ovat samoja jotka on hallitusta muodostettaessa ilmoitettu yhteistyökyvyttömiksi.

Tuollainen salaileva valmistelu olisi perusteltu jos kyse olisi vaikkapa puolustussalaisuudesta. tai jos valtakunnan suhteet ulkovaltoihin vaarantuisivat jos sopimusluonnos tulisi julkisuuteen. Oikein tämän sopimuksen kohdalla ei mene minulla perille sellainenkaan salausperuste kuin että julkisuus olisi heikentänyt Suomalaisen osapuolen neuvotteluasemia. Vaikka kyseessä on nimenomaan saamelaissopimus, sopimuksen sisältö ei voi olla vaikuttamatta muuhun väestöön. Niinpä sekä saamelaisilla hyvin laajasti että muulla väestöllä varsinkin pohjoisessa on koko ajan ollut ja on edelleenkin vahva ja oikeutettu intressi saada tietoa neuvoteltavana olevasta asiasta.

Asiaan liittyvää julkisuusintressiä ja mahdollisia salaamisintressejä olisi ollut ja on edelleenkin syytä punnita toisiaan vastaan ulkoasiainministeriön valtiosopimusoppaan valossa. Olisiko päässyt oikeusministeriössä hötäkässä unohtumaan, vaikka onhan tässä ollut aikaa pikku oppaan lukemiseen, meinaan kun sopimustakin on sorvattu jo aika kauan. Itse asiassa oppaasta on välillä ehtinyt ilmestyä uusia painoksia. Nyt päättynyt neuvottelukierros pyörähti käyntiin maaliskuussa 2015. Kunkin valtion neuvotteluvaltuuskuntaan on kuulunut, tosin vähemmistönä, kyseisen maan saamelaiskäräjien edustajia.

Mitä eroa nykyiseen verrattuna norjalaisen mallin mukaisen saamelaismääritelmän käyttöön ottaminen toisi Suomen?

Määritelmä sisältäisi edelleen itseidentifikaatio-osion (kaikki käännökset tässä vapaasti):

”Kaikki jotka jättävät ilmoituksen jonka mukaan he tuntevat olevansa saamelaisia”, ja jotka lisäksi - - -”. Viime viikkoina Suomessa on julkisuudessa ollut puhe siitä että itseidentifikaatioon viittaava ilmaisu jätettäisiin kokonaan laista pois. Saamelaiskäräjät tosin ei tunnusta että kyseessä olisi lainkaan itseidentifikaatio, vaan ainoastaan ilmaisu joka suojaa yksilöitä sitä vastaan että heidät merkittäisiin saamelaiseksi vastoin tahtoaan, ilman omaa tahdonilmaisua. Tämän tulkinnan kritisoijat taas katsovat että kyse on nimenomaan määritelmän keskeisimmästä perusteesta.

a)     on saamen kieli kotikielenä, tai

b)     on tai on ollut vanhempi, isovanhempi tai isovanhemman vanhempi, jonka kotikielenä oli saamen kieli, tai

c)     on sellaisen henkilön lapsi, joka on tai on ollut äänestysluettelossa

voivat vaatia, että heidän kirjataan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon

Lisäksi äänestysoikeus edellyttää, että on vähintään 18-vuotias ja joko Norjan kansalainen, tai ollut viimeiset kolme vuotta ennen vaalipäivää merkittynä väestörekisterissä norjalaisen kunnan asukkaaksi. Pohjoismaiden kansalaisen, joka hyväksytään vaaliluetteloon, on saadakseen äänestää oltava rekisteröitynä Norjan asukkaaksi viimeistään vaalivuoden heinäkuun 30. päivä.

Kohta a) muuttaisi Suomen osalta asioita tuomalla uuden perustelun, hakijan kotikielen. Henkilön kotikielenään puhuma saamenkieli riittäisi yksin saamelaisuuden perusteeksi. Tässä ei katsottaisi sitä miten ja milloin saame on kotikieleksi tullut. Riittää, että kotikieli on yksi saamenkielistä.

Kohta b) muuttaisi Suomen osalta asioita siten, että tarkasteluun tulisi yksi sukupolvi lisää. Suomen saamelaiskäräjälaissa puhutaan tässä perustelussa vain ainakin yhdestä vanhemmasta tai isovanhemmista, Norjan määritelmässä puhutaan myös isovanhemman vanhemmasta. Niiden kohdalla jotka hakevat perustelunsa menneiden sukupolvien saamenkielisyydestä tämän merkitys on kuitenkin vuosikymmenten mittaan vähentynyt ja vähenee edelleen jatkuvasti sitä myötä kun aika kuluu. Käytännössä Norjan määritelmän c) kohta kompensoi tätä. Nähtäväksi jää, ujutetaanko Suomen määritelmään joku leikkurivuosiluku, kuten sitkeästi sovellettu 1875 tai 1825, josta on kuultu viime viikkoina.

Suomen saamelaiskäräjälakiin sisältyvästä saamelaismääritelmästä pyyhittäisiin kokonaan olemattomiin n.s. lappalaismääritelmä, ”että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa.

Merkille pantavaa on, että määritelmä olisi kakilta osiltaan kieliperusteinen. Silloinkin kun saamelaisuus perusteltaisiin sillä että vanhemmat ovat tai olivat merkittyinä vaaliluetteloon, määritelmän pohjalta löytyy kieliperuste. Suomen nykyiseen määritelmään nähden muutosta tulisi siinä, että enää ei perusteluksi riittäisi että hakija on sellaisen henkilön lapsi jonka vanhemmista ainakin yksi olisi voinut olla merkitty vaaliluetteloon. Vanhempi joko on luettelossa, tai on ollut siellä, pelkkä se, että hän olisi voinut olla siellä, ei riitä saamelaisuuden perusteeksi.

No niin, tuollaisia Sipilän hallitus on siis mennyt sopimaan Ruotsissa ja Norjassa tällä hetkellä vallassa olevien hallitusten kanssa omien maittensa saamelaiskäräjien, tai ainakin niiden johdon myötävaikutuksella. Nähtäväksi jää eteneekö sopimus ratifiointipäätökseen asti kaikissa kolmessa maassa. Aikataulullisesti hallitukset tähtäävät siihen että sopimus voitaisiin antaa ikään kuin syntymäpäivälahjana Trondheimissä 5.‒12.2.2017 vietettävään saamelaiseen riemujuhlaan, joka on järjestetty ensimmäisen valtakunnallisen saamelaiskokouksen 100-vuotismuiston kunniaksi. Suunnitelmissa lienee, että juhlallisuuksia kunnioittavat läsnäolollaan myös valtioiden päämiehet, ja että Suomi ja ehkä myös Ruotsi ilmoittivat ratifioivansa ILO:n alkuperäiskansasopimuksen.

Miten mieleeni putkahtikin Stalinin syntymäpäivät. Ei niin, että näkisin mitään muita yhtymäkohtia, absolut inte. Mutta tämä ajoituksen perustelun yhtäläisyys on sitäkin vahvempi. Suuren ja mahtavan Isä Aurinkoisen synttärit olivat niin mahtavat bileet, että hänen marsalkkansa ja kentsunsa halusivat antaa piippunsa takaa myhäilevälle pikkuisukille milloin minkäkin voiton pakettiin pantuna. Niinpä jo Talvisodan voitonparaatit oli määrätty pidettäviksi Helsingissä ja Oulussa Stalinin syntymäpäivänä, ja myöhemmin eri maiden sotaoperaatioiden suunnittelijat tiesivät jo ennakoida että ennen synttäripäivää Puna-Armeija puskee päälle aivan erityisellä voimalla voidakseen luovuttaa valloitetun kaupungin generalissimus Stalinille nätissä paketissa.

Aikataulullinen yhtymäkohta olisi siinä, että Pohjoismainen saamelaissopimus on salatuin neuvotteluin neuvoteltu valmiiksi ja sovittu esitettäväksi sopijamaiden parlamenteille ratifioitavaksi, niin että sopimus, tai ainakin ilmoitus sen pian tapahtuvasta ratifioinnista, voitaisiin "antaa syntymäpäivälahjana" saamelaisneuvoston Trondheimissä järjestämälle juhlakokoukselle. 5.-12.2017  järjestettävällä kokouksella ja sen oheistapahtumilla juhlistetaan ensimmäisen saamelaisen valtakunnankokouksen 100-vuotismuistoa.

Näin parlamentit, Suomen eduskunta mukaan lukien, olisi johdatelu nalkiin, josta saamelaiskäräjien ja saamelaisministeriöiden sopankeittotyöryhmän keskuudessa arvellaan että ne eivät kehtaisi edes yrittää vapautua. Samaan ajatukseen, että koko kansan valitsemista koostuva eduskunta voitaisiin taivuttaa asettamalla se tapahtuneiden tosiasioiden edelle, viittaa Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion YLE Sápmissa 23.12.2016 esittämä lausahdus: "Minä toivon, että vastustamista ei tule olemaan, mutta jos realisti olen niin varmasti jonkunlaista keskustelua ja kritisointia tulee. Mutta toisaalta uskon, että voima on siinä, että kun kolmen maan saamelaiset olisivat sen takana, on sitä vaikeaa kaataa yhden maan parlamentissa."

Kansainvälisen oikeuden kannalta sopimus on tosiasiassa kansainväliseksi sopimukseksi outo sekasikiö. Yleensä kansainvälisiä sopimuksia solmivat valtiot, mutta tässä tapauksessa sopijapuolina ovat lisäksi olleet sopijamaiden saamelaiskäräjät, jotka painottavat yhteisvoimin edustavansa saamelaisia, "joka on kansa kansainoikeudellisessa mielessä".  Viittaapa Sanila-Aikion lausahdus vahvasti siihen, että olennaiset sopijapuolet ovat sopijamaiden saamelaiskäräjät, minkä jälkeen sopimuksen hyväksyntä kunkin man parlamentissa tulisi olla jos ei nyt aivan, niin kuitenkin lähestulkoon läpihuutojuttu.

Varsinkin Suomessa, mutta miksei Ruotsissakin, elätellään toiveita siitä että ILO-sopimuksen ratifiointi menisi samaa rataa, jos sen kanssa nyt enää niin väliksi on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti