Mummon asialla

Norjan Saamelaiskäräjien puheenjohtaja eli presidentti Aili Keskitalo kirjoitti 7.2.2014 kronikan norjankielisessä Nordlys-lehdessä. Otsikko oli "Frykten for samerne", suomeksi "Saamelaispelko". Norjan Saamelaiskäräjät julkaisi kronikan kokonaisuudessaan omilla verkkosivuillaan. 

Keskitalon mukaan jokainen järkevä keskustelu norjalaisten ja saamelaisten tulevaisuudesta menee pilalle kun siihen sotketaan salaliittoteorioita saamelaisesta separatismista ja valtionmuodostuksesta. Separatismi tarkoittaa valtiollista erilleen pyrkimistä, eli siis pyrkimystä erota jostain valtiosta ja muodostaa oma. 

Keskitalo ilmoittaa olevansa aika lailla väsynyt tällaiseen.

Esimerkkeinä kuumentuneista ja nopeasti raiteiltaan suistuneista keskusteluista Keskitalo mainitsee Tromssan kielikeskustelun ja Bodön kylttikeskustelun. Hän sanoo ihmetellen panneensa merkille senkin, että salaliittoteoriat saamelaisesta valtionmuodostuksesta ovat yleistynet myös julkisuudessa.

Norjan saamelaiskäräjien puheenjohtaja ilmoittaa olevansa huolissaan, ja korostaa ettei saamelaisyhteisössä ole poliittisia puolueita tai järjestöjä jotka olisivat ilmaisseet tällaisia valtionmuodostusajatuksia siitä lähtien kuin Saamelaiskäräjät perustettiin vuonna 1989, eikä sitä ennen.

Keskitalo katsoo, että saamelaisesta separatismista varoittavien ainoa tavoite voi olla leimata ja poltinmerkitä saamelaiset ja norjalainen saamelaispolitiikka norjalaisiin, norjalaiseen kulttuuriin ja norjan valtioon kohdistuvana uhkana.

* * *

"Todellisuus on erinäköinen", kirjoittaa Keskitalo. "Minun lapseni oikeus oppia saamea ei haasta sinun lapsesi oikeutta oppia norjaa. Se, että minun isoäitini saa kielellisesti sovitettua hoivaa hoivakodissa jossa hän asuu, ei aiheuta minkäänlaista haittaa sinun isoäidillesi hänen omassa hoivakodissaan. Minun oikeuteni itsemääräämisoikeuteen ei ole erilainen kuin sinun. Mutta määrätyissä asioissa minä valitsen toisin kuin mitä sinä ehkä haluaisit. Me kutsumme sellaista monimuotoisuudeksi ja tasa-arvoisuudeksi, katsoen sen paremmaksi kuin samanlaisuus asiassa kuin asiassa. Näin voimme käytännössä toteuttaa kahden kansamme, norjalaisten ja saamelasten. väliset suhteet."

Keskitalo muistuttaa, että Saamelaiskäräjien keskuudessa vallitsee laaja yhteismieli siitä että saamelaisten itsemääräämisoikeuden kasvattaminen on sekä välttämättömyys että oikeus joka kuuluu saamelaisille kansana ja alkuperäiskansana.

Keskitalon mukaan saamelainen itsemääräys – suomeksi pitänee sanoa itsemääräämisoikeus tai itsehallinto – on periaate siitä että saamelaiset mahdollisimman suuressa määrin saavat ratkaisevan päätösoikeuden heitä koskevissa ja koskettavissa asioissa("saker som angår dem"). "Yksilöllisessä itsemääräämisoikeudessa on kyse siitä, että yksilöllä tulee olla vapaus tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset, ilman että siihen puuttuvat viranomaiset tai muut. Norja harjoittaa pitkälti kulttuurista ja taiteellista itsemääräämisoikeutta, antaen kulttuuri- ja taideorganisaatioille useilla aloilla itse hallinnoida stipendi- ja määrärahavaroja. Kunnallinen ja alueellinen itsemääräämisoikeus ovat tärkeä periaate Norjassa", selvittää Keskiitalo kronikassaan.

Keskitalo toteaa edelleen, että niin yksilön, perheiden kuin kansanryhmien oikeus ja vapaus mahdollisimman suureen itsemääräämisoikeuteen ovat tärkeitä periaatteita joita kansallinen lainsäädäntö suojaa. "Tätä periaatetta sovellamme julkisten palveluiden käyttäjinä ja Norjan kansalaisina", toteaa Keskitalo ja jatkaa: "Mutta sekä yksilöiden että kansojen (saamelaisten) kollektiivinen itsemääräämisoikeus on tasapainotettava valtion, pääväestön ja muiden ryhmien etujen kanssa. Ja saamelasten itsemääräämisoikeuden lisäämisen tulee tapahtua Norjan kansallisvaltion lakien ja kehysten puitteissa".

Tämän jälkeen Keskitalo toteaa sen, minkä hän on oikeastaan sanonut jo edellä: että Norjassa asuu kaksi kansaa, norjalaiset ja saamelaiset. Tämä on tärkeä kannanotto, koska vaihtoehtona on ajatella, että Norjassa asuisi yksi kansa, norjalaiset, joista osalla olisi tämän identiteetin lisäksi toinenkin identiteetti, tässä tapauksessa saamelainen. Keskitalo ei siis jaa tällaista ajatusta, vaan katsoo että Norjassa asuu kaksi kansaa, norjalaiset ja saamelaiset, joiden molempien jäsenillä on yhtäläinen Norjan kansalaisuus.

* * *

Suomenruotsalaisena voin kertoa, että me näemme itse oman asemamme toisin. Katsomme olevamme erottamaton osa Suomen kansaa, halusivatpa suomenkieliset sen tai eivät. Poikkeamme ainoastaan kielemme ja jossain määrin kulttuurimme puolesta. Mutta ehkä tämä hyvin syvälle juurtunut periaatteellinen asenne on meille helppo siksi, että suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestöryhmän kulttuurierot ovat niin pienet kuin mitä ne ovat. Saamelaisten ja norjalaisten välinen kulttuuriero ja erilainen polveutumistausta luo epäilemättä paljon vahvemman asetelman kahdesta kansasta.

* * *

Annan Keskitalon jatkaa: "Ja vaikka me saamelaiset tulemme aina olemaan lukumääräisesti alakynnessä, se ei vähennä sitä että olemme kansa oikeudellisessa ja kansainvälisoikeudellisessa mielessä."

Näin siis Keskitalo. Olemme päässeet kohtaan, joka ensisijaisesti sai minut kommentoimaan Keskitalon kirjoitusta. Kun Suomen Yleisradion saamelaistoimitus julkaisi uutisen Keskitalon kronikasta, se oli otsikoitu rauhoittavasti "Aili Keskitalo: Kukaan ei halua saamelaisvaltiota". Myös Keskitalo kirjoittaa rauhoittavasti. Oma katseeni naulautui kuitenkin neljään sanaan lauseessa "- - - olemme kansa oikeudellisessa ja kansainvälisoikeudellisessa mielessä." Ne sanat olivat " olemme kansa kansainvälisoikeudellisessa mielessä".

Olisi voinut odottaa, että Keskitalo olisi ennemminkin kirjoittanut vaikkapa "me saamelaiset olemme alkuperäiskansa kansainvälisoikeudellisessa mielessä."

Keskitalon kronikka lähenee loppuaan: "Ei ole olemassa minkäänlaista toivomusta irtirepäisystä tai valtionmuodostuksesta. Tahdomme laajentaa meillä tänään oleva tilaa harjoittaaksemme vapauttamme päättä itse asioista joiden kohdalla on kohtuullista että me sen teemme."

"Suuri kysymys on tällöin: kuinka suuren tämän tilan tulee olla? Tämä on siis se asia, josta olemme yrittäneet neuvotella aina Altan tapahtumista asti, missä saamelaiskäräjät on ollut ratkaiseva rakenneosa. Se on projekti jolle ei ole vertaista maailmassa. Siksi siis kasvava määrä muiden valtioiden ja kansojen edustajia tulee vierailulle luoksemme. Oppiakseen meiltä."

"Norjalaisen saamelaispolitiikan ja saamelaisen itsemääräämisoikeuden ulkorajat ovat meillä vielä tutkimatta. Mutta me teemme sen demokraattisin keinoin ja me teemme sen ystävällismielisesti, poiketen monesta muusta paikasta maailmassa. Erimielisyyttä ei tarvitse pelätä, se on kaikesta huolimatta kaiken politiikan lähtökohta. Epäluuloisuudella ja vihollisuudella ei ole tässä mitään sijaa."

* * *

Selkeästi selitetty ja kauniisti sanottu. Jokin vaisto sanoo minulle, että minun ei tarvitse epäillä Aili Keskitalon vilpittömyyttä. Yritän välttää vainoharhaisuutta ja salaliittoteorioihin sortumista. Jossakin takaraivossa pyörii kuitenkin ruotsinkielinen sanonta "talar för sin gamla mormor". Sanomalla että joku puhuu vanhan äitinsä, isoäitinsä tai tätinsä puolesta ilmaistaan että hän vetoaa kauniin sanoin jonkin hellyttävän asian tai ihmisen puolesta, mutta ajaa itse asiassa vain omaa tai joka tapauksessa jotain muuta intressiä. Keskitalo puhui lapsensa ja isoäitinsä puolesta, joten minussa asuva pieni kyynikko on edelleen varuillaan. Toki kaikella kunnioituksella mainittuja Keskitalon läheisiä ihmisiä kohtaan.

Aili Keskitalon kronikka kannattaa lukea rinnan Uumajan julistuksen kanssa. Julistus hyväksyttiin saamelaisparlamentaarikkojen konferenssissa 14.2.2014. Poikkeuksellisesti Suomen Saamelaiskäräjät ei yhtynyt julistukseen, vaikka julistuksen levitetyn version johdannossa todetaan virheellisesti että hyväksyjänä olisi myös Suomen Saamelaiskäräjät. Toisen tiedon mukaan suomalaiset olisivat kyllä allekirjoittaneet julistuksen, mutta tehneet varauksia ainakin sen 4. artiklan osalta. Suomalaisten pois jättäytyminen julistuksesta tai varausten tekeminen ei kuitenkaan liittynyt nyt tässä esillä olevaan asiaan.

* * *

Norjan Saamelaiskäräjät siis hyväksyi Uumajan julistuksen. Allekirjoittajat vahvistavat pysyvänsä aikaisempien vuosien julistusten takana. Johdannon jälkeen julistus on entiseen tapaan jaettu artikloihin. En lähde nyt tässä tarkastelemaan onko mahdollista valtionmuodostamisintoa kuvastavien ilmaisujen muotoilussa vuosien mittaan tapahtunut jotain muutoksia. Joka tapauksessa 1. artikla alkaa Uumajan julistuksessa näin, omana vapaana käännöksenäni norjan kielestä (korostukset allekirjoittaneen):

Saamelaiset ovat itsenäinen kansa, jonka alue Sápmi on jaettu neljän valtion kesken. - - -

Toinen artikla kuuluu:

Saamelaisten itsemäärämisoikeus antaa meille oikeuden itse päättää omien poliittisten elintemme avulla miten haluamme yhteiskuntamme kehittyvän ja millä tavoin haluamme hallita ja käyttää alueemme luonnonvaroja, kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja saamelaisten oikeuksien perustalta (enligt internationell folkrätt och med samiska rättigheter som grund).

Vielä artikla 3:

"Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jolla on oikeus perinteisiin maihinsa, vesiinsä ja luonnonvaroihinsa. - - -"

Norjankielinen sana "folkerett" on suoraan suomeksi käännettynä "kansanoikeus". Se voi viedä ajatuksen hiukan harhaan, niin että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana sekoittuvat helposti kysymykseen saamelaisten kansainvälisoikeudellisesta asemasta. Oikea nykyaikainen käännös norjankieliselle termille "folkerett" on nimittäin "kansainvälinen oikeus", englanniksi "international law". Wikipedian määritelmän mukaan Kansainvälinen oikeus on oikeudenala, joka kansainvälisen oikeuden subjektien toimintaa ja suhteita kansainvälisellä tasolla. Kansainvälisessä oikeudessa subjektit ovat pääsääntöisesti suvereeneja valtioita.

Poimin tähän pari ilmaisua korkealta saamelaispoliittiselta tasolta:

Keskitalo:

"Ja vaikka me saamelaiset tulemme aina olemaan lukumääräisesti alakynnessä, se ei vähennä sitä että olemme kansa oikeudellisessa ja kansainvälisoikeudellisessa mielessä."

Siis: "Me saamelaiset olemme kansa kansainvälisoikeudellisessa mielessä."

Uumajan julistus:

"Saamelaisten itsemääräämisoikeus antaa meille oikeuden itse päättää omien poliittisten elintemme avulla miten haluamme yhteiskuntamme kehittyvän ja millä tavoin haluamme hallita ja käyttää alueemme luonnonvaroja, kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja saamelaisten oikeuksien perustalta."

Siis: "Saamelaisten itsemääräämisoikeus kansainvälisen oikeuden mukaisesti."

Ilmaisut kuten "kansa kansainvälisen oikeuden mukaisesti" ja "itsemääräämisoikeus kansainvälisen oikeuden mukaisesti" viitaa kansan täyteen itsemääräämisoikeuteen kansainvälisen oikeuden mukaisesti eli suvereniteettiin. Tämä ilmaisee, että kansa katsoo että sillä on oikeus oman valtion tai ainakin autonomisen alueen perustamiseen. Oikeus ei vielä tarkoita aietta käyttää oikeutta, mutta se on kuitenkin julistus tästä oikeudesta, ja jo sellaisenaan askel valtion tai autonomisen alueen muodostukseen, vaikka ei lopullinen. Se on ilmoitus siitä, että kansa katsoo että sillä on oikeus omata päätösvalta joka kattaa määrätyn maantieteellisen alueen.

* * *

Koska saamelaiset julistavat olevansa yksi kansa neljän valtion alueella, kyse ei ole pelkästään Norjan saamelaisista, vaan kaikista niistä maista, joiden saamelaiskäräjät ovat yhtyneet Uumajan julistukseen ja sitä edeltäneisiin vastaaviin julistuksiin.

Oletan että Keskitalo puhuu Norjassa asuvien saamelaisten puolesta. Jos pitää paikkansa se, mitä Keskitalo vakuuttaa, ettei yksikään saamelaiselin tai saamelaisjärjestö Norjassa pyri saamelaisvaltion muodostamiseen, on kysyttävä miksi saamelaisparlamentaarikkojen konferenssin julistukset toistuvasti sisältävät edellä mainittuja ilmaisuja. Miksi Keskitalo ensin vakuuttelee, ettei sellaista pyrkimystä ole, ja lähes samaan hengenvetoon käyttää itse tällaista ilmaisua, joka karsittuna välisanoista on tiivistettävissä muotoon "Me saamelaiset olemme kansa kansainvälisoikeudellisessa mielessä."

Jos ei separatistisia pyrkimyksiä ole, miksi nämä ilmaisut kulkevat vuodesta toiseen mukana julistuksissa? Miksi ei Norjan saamelaiskäräjien puheenjohtaja itse ensimmäisenä tee aloitetta siihen suuntaan että ne poistetaan? Tai onko ajatuksena vain autonomisen saamelaisalueen muodostaminen Norjan sisälle? Norjan osalta asia ei minulle kuulu, enkä halua puuttua siihen sen enemmälti, mutta en malta olla sanomatta että jos kerran halutaan hälventää epäluuloja, niin eikö olisi syytä selventää asiaa ja hahmotella minkälaisen valtion tai autonomisen alueen saamelaiset haluavat?

Jos taas tavoitteena ei ole valtion perustaminen, eikö silloin olisi mahdollista tyytyä Uumajan julistuksen kolmannessa artiklassa mainittuun alkuperäiskansastatukseen? Mikään ei estä muotoilemasta tätä artiklaa edelleen vastaamaan todellisia tavoitteita. Mitkä ovat ne tavoitteet, joita saamelaiset eivät katso saavuttavansa alkuperäiskansa-asemaan tyytyen? Onko se sittenkin nykyiset kansallisrajat ylittävä oma valtio? Vai autonominen alue? Kansallisvaltioiden puitteissa? Vai yksi yhteinen autonominen saamelaisalue valtionrajojen yli?

Seuraava saamelaisparlamentaarikkojen konferenssi järjestetään Trondheimissa, jossa ensimmäinen kansainvälinen saamelaiskonferenssi järjestettiin tasan sata vuotta aiemmin. Jos on tarkoitus julistaa Sápmi itsenäiseksi, niin paikka ja aika olisivat symbolisesti mitä sopivimmat.

Ehkä olisi olisi hyvä siihen mennessä pohtia avoimesti ja läpikotaisin minkälaiseen itsemääräämisoikeutensa toteutusmalliin saamelaiset pyrkivät, ja ilmaista se kohtalaisen konkreettisesti. Tällöin ei tulevassa Trondheimin julistuksessa tarvitsisi turhaan viljellä ilmaisuja, jotka jättävät epämääräisiä kuvia saamelaisvaltiosta roikkumaan ilmaan. Jos halutaan valtio, sen voi sanoa, jos jotain muuta, sen voi sanoa ja jättää valtioon viittaavat ilmaisut sikseen. Uskoisin että tämä ei edistäisi ainoastaan Aili Keskitalon lapsen ja isoäidin, vaan myös hänen Suomessa asuvien sukulaistensa ja ylipäätänsä saamelaisten oikeuksien toteutumista.

P.S. Kartta kohtalaisen laajsta Saamenmaasta löytyy kiirinalaisen matkailuyrityksen sivulta:http://www.terre-des-sames.com/la-laponie/

Norjan yleisradion saamelaistoimituksen NRK Sápmin sivuilta löytyy kartta, jossa on kuvattu "saamelaisten perinteinen asuinalue eli Sápmi":

Haipakkaa

Vanha keltapönttöinen Ski-Doo kiitää hillittömästi kylänraittia. Ei mikään Ockelbon  työkelkka, vaan sellainen kapeatelainen poromiesten menopeli. Pikkupojatko siellä opettelevat vai...? Ei, ihan raavas mies siellä polvillaan ajaa, ja hirmuinen on vauhti. Siellä täytyy olla kopan alla joku aivan muu voimanpesä kuin alkuperäinen Kohlerin seitsemänheppainen.

* * *

Ylä-Lapin maanomistuksiin liittyvää kiistaa on nyt vängätty neljännesvuosisadan, ja ILO-sopimus on ollut tapetilla kohta ylimuistoisista ajoista lähtien. Mikä ihmeessä tällaiset kiistat pitää hengissä?

Olisiko selitys niinkin karu kuin että kiista sinänsä on toisille hyödyksi? Vaikka syvempää kiistaa ei alun perin olisikaan, niin kyllä sellainen on synnytettävissä aivan samoin kuin märätkin puut voi saada syttymään. Isketään jostain alkukipinä, sytytetään liekki tai tuodaan kekäle, sitten puhalletaan ja kohta lietsotaan, ja lopulta on synnytetty roihu.

Voi olla että olen ennakkoluuloinen ja ajattelen tässä kohdin saamelaisia stereotyyppisesti, mutta ettei tässä nyt vain olisi kyse ikivanhan pyytö- ja paimentolaiskulttuurin jäsenille ominaisesta karjan, laidunmaan, kala-vesien ja muiden tämänkaltaisten rikkauden lähteiden ja merkkien haalimisesta omalle klaanille, sukuyhteisölle ja perheelle? Jos näin on, on aika pitkälti kyse anakronismista, ikään kuin vanhasta muistista päälle jääneestä vaihteesta, jo menneen ajan jäänteestä. Lapin kyliin ja erämaiden asumuksiin on levitetty ILO-sanomaa, ja sen profeettojen antamien lupausten luomassa autuaan tulevaisuuden hurmassa on unohdettu, että elämme jo kaikki järjestyneessä oikeusvaltiossa, jossa moni asia on mahdollinen, mutta ei kuitenkaan ihan mikä tahansa

* * *

Aitosaamelaisten ja "tekolappalaisten" (nimitys on aitosaamelaisten keksimä) keskinäisessä polemiikissa lentävät nyt vastavuoroiset syytökset siitä että toiset ovat profeettojen villitsemiä hurmahenkiä jotka tavoittelevat maanpäällistä taivasta. Tämä on Lapissa ja varsinkin saamelaisten joukossa vähän arka asia tietyistä uskonnollis-historiallisista syistä, johon en nyt tässä mene. Saamelaisten poliittiset johtajat levittävät käsitystä jonka mukaan "lappalaiset" polveutuvat suomalaisista, vaikka nämä väittävät olevansa kalastaja- ja metsäsaamelaisia. Tunnettu saamelaistohtori ja hänen linjaansa tukeva dosentti tekevät parhaansa osoittaakseen että metsäsaamelaisia ei ole koskaan ollutkaan, koska heidän olemassaolonsa ei ole tieteellisesti todistettavissa. Sitä paitsi metsäsaamelaiset ovat kuolleet sukupuuttoon jo ammoisina aikoina. Tämä teesi huomioi hienosti saamelaisen mytologian. Jos "lappalaiset" pitävät kiinni siitä että he ovat metsäsaamelaisten joukkokuntaa, silloinhan he väittävät olevansa tuon manalaiskansan väkeä, oikeaa jaapmia, ja sehän on saamelaiselle kauhistus jonka rinnalla Harry Potterin kuolonsyöjätkin kalpenevat. 

* * *

Kansantieteilijät osaavat kertoa että naapureiden leimailu on ikivanha ilmiö, esimerkiksi jossakin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoissa voi olla loputon määrä sanontoja, ivallisia luonnehdintoja ja pilkkalauluja naapurikylien likoista ja pojista – vastavuoroisuusperiaatteella. Jokainen meistä tietää, että tällaista on tullut joskus harjoitettua. Tällainen naljaileva leimailu on kuitenkin jonkinlaista arkielämän halpaa ja ikävää roinaa. Viimeistään aikuisiässä pitää tajuta, että omaan nilkkaan osuminen kuuluu pilkan vakio-ominaisuuksiin. Se joka ottaa tällaiset luonnehdinnat tosissaan on ikään kuin jäänyt kiinni alakoulun ilmapiirin kielteisempiin kerrostumiin. Se joka peräti tekee niistä poliittista käyteainetta, yllyttäen väestöryhmiä halveksimaan, pelkäämään ja vihaamaan toisiaan, ja pahimmillaan käymään toistensa kimppuun, on törkeä ja vaarallinen populisti.

* * *

Oikeudellisesti Saamelaiskäräjien maa- ja valtahanke on lujuudeltaan verrattavissa korttitaloon, koska lappalaisten oikeuksia on luovuttamassa aitosaamelaisille Suomen valtio, jolla ei ole näyttöä siitä että sillä olisi laillista saantoa Lapissa oleville maanomistuksilleen. On mahdottomuus, että kyseessä olisi alkuperäinen saanto, koska kruunun ylipäätänsä astuessa kuvaan satoja vuosia sitten maat eivät suinkaan olleet isännättömiä, vaan ne olivat lapinkylien omaisuutta.

* * *

Nyt teemme syvyyspsykologisen sukelluksen. Hypoteesini on, että porosaamelaisessa kollektiivisessa syvyyspsykologiassa metsä- ja kalastajalappalainen edustaa hänelle hävettävää menneisyyttä, sitä, mitä porosaamelaiset esivanhemmat olivat ennen muuttumistaan tunturisaamelaiseksi, täksi ylämaiden vapaaksi herraksi jonka rinnalla metsä- ja kalastajalappalainen oli kotijärviään kiertävä köyhimys, ja talolliseksi alkanut metsä- ja kalastajalappalainen alhainen sonnansotkija. Tältä pohjalta nousee porosaamelaisen psykologinen tarve "hävittää" lappalainen. En uskalla sotkeutua syvemmälle freudilaisiin sokkeloihin, mutta heitänpä kuitenkin ajatuksen että kyse on oidipaalisesta kompleksista jossa saamelainen tuntee vahvaa vetoa Suomi-äidin päähän ja käsivarteen, ja jossa hän falliselle vaiheelle tyypillisessä omnipotenssissaan haluaa saavuttaa intohimonsa hämärän kohteen lappalaiseen kohdistuvan symbolisen isänmurhan kautta. Mikäli kompleksi ei saa kehittyä luonnollisten vaihteittensa kautta se siirtyy aikuisiälle sisäiseen lappalaiseen kohdistuvana kompleksina, joka projisioidaan ulkoisiin lappalaisiin. Kompleksin seurauksena lappalaiset koetaan vahvana uhkana saamelaisuudelle.

* * *

Saamelaiskäräjien soveltamat ja sitä ohjaavat tavat ja käsitykset – joita eräät sen johtajat myös levittävät – poikkeavat merkitsevällä tavalla ei vain pääväestön perinteisistä oikeuskäsityksistä vaan myös perinteisistä saamelaisista oikeuskäsityksistä. Näytelmä "Loista, tähti, loista" kertoo tapahtumista pienessä kylässä jossain päin Venäjää vallankumouksen, vastavallankumouksen ja interventiosotien pyörteissä. Näytelmästä on parin muun kohdan lisäksi jäänyt mieleen kunnioittavasti ja ilman ironian häivääkään lausuttu repliikki "Toverit työtätekevät mustalaiset! Teidän on perinpohjaisesti tarkistettava periaatteellinen suhtautumisenne toisten omistamiin hevosiin!" Jos vielä eläisimme sitä aikaa jolloin saamelaisaate vasta oli radikalisoitumassa Suomessa, olisi ehkä ollut paikallaan sanoa: "Toverit saamelaiset! Teidän on perinpohjaisesti tarkistettava periaatteellinen suhtautumisenne toisten perintömaihin!" Tai no niin, ajathan olivat silloin toiset ja mutkat vedettiin suoriksi. Minustakin on kuva jossa seison eduskuntatalon edessä kannatellen kylttiä jossa lukee "Maanomistus kuuluu keskiaikaan". Olin hyvin ylpeä iskulauseesta, jonka olin itse kehittänyt, niin kuin muutaman muunkin siinä isossa mielenosoituksessa jossa vaadittiin pääkaupunkiseudun asuntokysymyksen ratkaisemista ottamalla tavoitteeksi asuntojen rakentamisen ihmisten tarpeisiin, sen sijaan että rakentamista ohjasivat gryndereiden voitontavoittelu. Jos minulta olisi silloin kyselty, olisin tietenkin jakanut valtion Lapissa olevat maat saamelaisille sen sileän tien. Tuon ajan jälkeen on virrannut runsaasti vettä erinäisissä joissa, eikä samaan veteen voi eikä tarvitse astua uudelleen. Olen yrittänyt välttää sellaista takinkääntämistä jossa olisin sanoutunut täysin irti nuoruuden ihanteista, ja ennemminkin kehittyä ja kypsyä laajempaan, monipuolisempaan ja syvällisempään ymmärtämiseen – tiedä sitten olenko onnistunut. Kuten sanottua saamelaisliike oli tuolloin vasta ottamassa vauhtia. Hetkittäin minusta tuntuu että jotkut ovat jääneet lotraamaan vuosikymmenten takaiseen virtaan, tai olisiko akanvirtaan, sen sijaan että olisivat ohjanneet veneensä ajan virtaan. Ei ehkä rohkeasti, vaan kuitenkin. Mutta tämä meni jo kovin runolliseksi.

* * *

Väite, jonka mukaan saamelaiskäräjien politiikka ei kaikilta osiltaan vastaisi saamelaisiakaan oikeusperinteitä, on epäilemättä kovin outo, enkä tiedä onko siinä perää. Tällaisia olen kuitenkin kuullut. Tämä selittyisi sillä, että eräässä murrosvaiheessa malttamattomat, välittömiä tuloksia tavoittelevat ja silloin vielä nuoret aktivistit syrjäyttivät perinteiden kantajana toimivan vanhemman aktivistisukupolven. Aika pitkälti ole kyse sinipaitailmiön toistumisesta saamelaisväreissä. Nämä radikaalit nuoret nousivat itse saamelaisliikkeen johtoon, ja nyt jo eläkeikäisinä vanhoina jäärinä he ohjailevat yhä saamelaiskäräjien politiikkaa taustalta.

* * *

Autokoulunopettajat osaavat kertoa oppilailleen, että ihmisen näkökenttä kapenee vauhdin kovetessa. Näin on käynyt saamelaiskäräjille tässä asiassa. Kun katse on kiinnitetty vain ILO-sopimukseen, kaikki muu näkökentässä on muuttunut sumeaksi. Jos hiukan malttaisi hellittää kaasua, sieltä näkökentän laidasta alkaisi tarkentua muitakin asiassa vaikuttavia sopimuksia, kuten YK:n ihmisoikeuksien julistus ja kaiken rotusorron vastainen sopimus. Ihmisten yhteiselo vaatii että kiistoissakin huomioidaan kaikki asiassa vaikuttavat lait ja kansainväliset sopimukset. Järjestyneessä oikeusvaltiossa eläminen on yhteispeliä aivan kuin liikenne.

Otetaanpa tähän pieni vertaus. Saamelaiskäräjien käyttäytyminen maaoikeuskiistassa tuo mieleen ikivanhan Skiidon. Aikoinaan tuokin kelkka oli uljas uutuus, mutta tänään se on auttamattomasti rämä. Kylässä toimii kuitenkin vanhojen pappojen kerho, jonka jäsenet oppivat poikasina miten tuollaisten pelien moottori viritettiin huippuunsa tai tarvittaessa vaihdettiin tehokkaampaan myllyyn, vaikkapa rotaxiin. Enimmät papat ovat saamelaissukuisia, mutta onpa joukkoon hyväksytty ihan suomenmiehiäkin, ja vuosien mittaan näille entisille viikareille on kertynyt korkeitakin oppiarvoja. Mutta pojat ovat poikia. Eivät jaksa papat pitää sormiaan erossa menopeleistä, vaan niitä pitää päästä rassailemaan vielä vanhoillakin päivillä. Kerholla, johon halajavat uudet jäsenet eivät niin vain pääsekään, on kerhotilana iso liiteri, jota kyläläiset leikillään sanovat "saamelaiskäräjiksi ", koska papoilla on moottoreita ropatessaan tapana panna maan ja varsinkin saamelaisten asiat kuntoon. Jonkinlainen pappamopokerhon puoliarktinen versio siis, tosin aika lailla ilman huumoria, puhumattakaan iloisesta itseironiasta.

Jo pitkän aikaa työn alla on ollut tämä sama vanha skiidonrämä, johon nämä aikamiespojat ovat kerta kaikkisesti tykästyneet. Kun se oli vielä jotenkuten kelvollinen ajopeli, papat istuttivat siihen ILO-merkkisen supermoottorin. Tuontitavaraahan se oli, made in Canada. Itse papat eivät enää vuosiin ole uskaltautuneet sarviin, vaan ovat yllyttäneet ajajan paikalle nuorempansa. Nyt tämä isäntä ajaa tällä aikansa eläneellä pelillä vanhojen patujen kestämättömiä vaatimuksia, painellen kylänraittia muun liikenteen seassa, täyttä vauhtia neljän tuulen lakki silmillä ja nauhat vain perässä liehuen. Vauhtia riittää, näkökenttä on kapea kuin neulansilmä. Papat myhäilevät vajansa nurkalla, vanhat lappalaiset yrittävät varjella itseään, suomalaisperäiset kyläläiset kääntävät selkänsä, vanha kolttamuori tekee ristinmerkin – hurjia nämä saamelaiset!

Mutta mikä porukka se siellä Sajoksen luona vilkuttaa, yllyttää ja huutaa "Hurra! Hurra!", jotenkin vähän vierasperäisesti korostaen. No mutta sehän on oikeusministeriön valtuuskunta, on Majaa, Camillaa, Riitta-Leenaa – hela glada hopen!

Tähän istuu hyvin vanha ruotsinmaalainen sanonta: "Det går så länge som det går – och sen går det inte alls". Muun muassa tulitikkukuningas Ivar Kreuger oppi karvaasti tämän läksyn. Karun elämänviisauden voisi suomentaa: "Kyllä se sujjuu niin kauan kuin se sujjuu, ja kun se tyssää niin ei suju ollenkaan".