Kirjoittaja Gunnar Pettersson on eläkkeellä oleva suomenruotsalainen toimittaja. Kirjoittaja pitää kiinni oikeudestaan muuttaa, korjata, kehitellä ja parantaa omia kirjoituksiaan uuden ja paremman tiedon ja kypsemmän näkemuksen mukaisiksi siitä erikseen mainitsematta.
Oikaisu- ja vastinepyynnöt pyydetään tekemään blogin kommenttitoiminnolla. Kommentit on moderoitu ja niitä julkaistaan toimitusaikataulun puitteissa.

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Koronaepidemia: Turvallisuustutkinta "poikkeuksellisesta tapahtumasta" käynnistettävä heti.

Käsite "Poikkeuksellinen tapahtuma"
sisältyy Turvallisuustutkintalakiin.
Selvityksen tarve on täysin ilmeinen.
Lain mukaan tällaisen selvityksen
käynnistäminen kuuluu valtioneuvostolle.


Sovellettava lainkohta: Turvallisuustutkintalaki (20.5.2011/525) 5 luku.


Koronapandemia on paljastanut vakavia puutteita Suomen huoltovarmuuden todellisesta tilasta, sen toimivuudesta kriisin tullen. Hoivakodeissa tapahtuneet kuolemat, joiden joukossa on joukkokuolemiksi luokiteltavia tapahtumia, kaipaavat selvitystä. Niin hallituksen kuin viranomaisten koronaviesteihin ja -ohjeisiin on sisältynyt pandemian karkeaa vähättelyä ja valitun strategian vastaisia ohjeita, jotka ovat vaarantaneet niin strategian toteutumisen kuin yksittäisten kansalaisten terveyden ja hengen, ja näiden kautta koko väestön hyvinvoinnin, terveyden ja hengen, ja siinä ohessa kansantalouden. Eikä kyse ole vain tästä hallituksesta, vaan nyös sen edeltäjistä ja niiden aikaisista laiminlyöneistä.

Turvallisuustutkintalain 5 luvun tarkoittama "poikkeuksellinen tapahtuma" on esimerkinomaisesti luonnehdittu lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä HE 250 2018 vp näin:

"Poikkeuksellisella tapahtumalla tarkoitetaan sellaista erittäin vakavaa kuolemaan johtanutta taikka yhteiskunnan perustoimintoja uhannutta tai vakavasti vaurioittanutta tapahtumaa, joka ei ole onnettomuus."

On vaikea ellei peräti mahdotonta nähdä, miten olisi perusteltavissa että käsillä oleva koronakriisi ei olisi tällainen turvallisuustutkintalain 5. luvussa tarkoitettu poikkeuksellinen tapahtuma. Täyttäähän se lähes täydellisesti hallituksen esityksen HE 250 2018 vp esimerkin. Erityisen poikkeukselliseksi tapahtuma on osoittautunut, kun on ilmennyt että valtiolaitoksen, kuntien ja muiden yhteiskunnallisten vastuutahojen ja toimijoiden varautuminen ja reagointikyky on jäänyt kauas alle sen, mitä valtiovallan suojeluksessa olevien kansalaisten on oikeus näiltä kohtuullisesti odottaa, edellyttää ja vaatia.

Suomen kriisivalmiuskoneiston piti olla olla hyvin rasvattu ja vain odottaa käynnistys. Valmiutta koskevan lainsäädännön ja suunnitelmien piti olla hyvässä vireessä. Kriisireagointia ja erityisesti eri toimijoiden yhteistyötä oli harjoiteltu lukemattomilla yhteiskunnan ylätasoa ja siitä alaspäin työllistäneillä maanpuolustuskursseilla, jotka eivät suinkaan olleet ilmaisia kun niiden hinta lasketaan kursseihin sijoitetuissa työtunneissa ja kustannuksissa.

Kuitenkin tämä Suomen korkeatasoisuutensa vuoksi kansainvälisiäkin kehuja saanut kriisivalmius osoittautui todellisen kriisin tullessa kuplaksi. Ei täydelliseksi kuplaksi, mutta sallimattomassa näärin kuitenkin. Tämän seurauksena demokraattiselle poliittiselle järjestelmälle välttämätön laajojen kansalaisjoukkojen luottamus sai kolahduksen. Perinpohjainen tutkinta ja sen pohjalta tehdyt parannukset olisivat omiaan palauttamaan tämän luottamuksen. Tutkintaan verrattuna erilaiset vetoomukset, olipa niiden esittäjä kuka tahansa, työrauhan antamisesta hallitukselle, läheisten auttamisesta, yhteisöllisyydestä, yhteisvastuusta ja kansallisesta yhtenäisyydet ovat pelkkää propagandaa. Kuvaannollisesti ilmaisten: ruton lääkitsemistä poltettavien yrttien väkevällä savulla. Ei toimi.

Lain mukaan
”Poikkeuksellisen tapahtuman tutkinnan aloittamisesta päättää valtioneuvosto. Valtioneuvosto voi asettaa tapahtuman tutkintaa varten oikeusministeriön yhteyteen tutkintaryhmän. Tutkintaryhmä suorittaa tehtävänsä itsenäisesti ja riippumattomasti. Tutkintaryhmän työskentelyn käytännön edellytykset on järjestetty Onnettomuustutkintakeskuksen toimesta."

Lain mukaan valtioneuvosto tai sen jäsenet eivät siis itse suorita tutkintaa, vaan ainoastaan päättävät käynnistää tutkinnan, asettavat tutkintaryhmän ja vastaanottavat aikanaan sen raportin. Käynnistettävä tutkinta ei siis vähentäisi valtioneuvoston työtehoa kriisintorjunnan johtajana.
 

Tutkinta sekä tutkintaryhmän tulokset, analyysi ja suositukset ovat välttämättömiä, jotta valtio ja koko kansakunta on valmiina kohtaamaan seuraavan kriisin, olipa se laadultaan mitä tahansa lajia, paremmin varautuneena niin aineellisesti kuin reagoinnin organisaatiosuunnitelmien puolesta. Tämä on vähin minkä olemme velkaa niille nykyisen koronakriisin uhreille, joiden kuolema olisi ollut vältettävissä jos ei kriisiä edeltäviä ja sen alkuvaiheita leimaavia virheitä ei olisi tehty.




Jo 7.4. 2020 lähetin yksityisen kansalaisen ominaisuudessa oikeuskanslerille seuraavanlaiseen kirjeen:
OIKEUSKANSLERILLE
Arvoisa oikeuskansleri,

kantelua tekemättä, ja ilman että olen itse kokenut tässä asiassa vielä vahinkoa, syrjintää t.m.s. kiinnitän huomionne seuraavaan kysymykseen, ja pyydän Teitä, mikäli näette siihen olevan aihetta, ryhtymään asiassa korkean virkanne vaatimiin ja oikeuttamiin toimenpiteisiin, esimerkiksi tiedustelemalla onko Onnettomuustutkintakeskus ja/tai Valtioneuvosto ryhtynyt toimiin edempänä peräänkuuluttamani tutkinnan käynnistämiseksi.
Käynnissä oleva koronapandemia, Suomen mittakaavassa -epidemia leviää, ja kansalaisena en ole voinut olla havaitsematta epidemian leviämisen rajoittamisesta ja tartunnan saaneiden hoidon järjestämisestä ja toteuttamisesta vastuussa olevien eritasoisten päättäjien, aina valtioneuvostosta ja erillisistä ministereistä ja näiden alaisista ylemmistä viranomaisista lähtien, antamien määräysten ja ohjeiden sekavuudesta ja johtamisen hapuilusta. Nämä eivät ole selitettävissä pelkästään sillä, että taudin aiheuttava virus on uusi. Mahdollisiin pandemioihin on ollut määrä varautua ennakkoon luomalla ja päivittämällä toimintastrategia, koulutuksella ja yhteistoimintasuunnitelmilla. Järjestyneen kriisireagointikyvyn pohjaa on  luotu säännöllisesti järjestetyillä korkean tason maanpuolustuskursseilla. Aineellista varautumista on ollut määrä hoitaa velvoitevarastoinnilla niin että ajateltavissa olevissa ja etenkin todennäköisissä kriisitilanteissa olisi olemassa kriittisten resurssien puskurivarastot jotka riittäisivät siihen asti että kotimainen tuotanto saadaan käynnistettyä.

Nyt on m.m. ilmennyt, että hoito- ja hoivasektorin perustarvikkeista yhtä lailla kuin väestön itsesuojeluun ja epidemian leviämisen hidastamiseen ja itsesuojeluun tarvitsemista perustarvikkeista onkin huutava pula, esimerkkinä ammattitason hengityssuojaimet, jokamiestason kasvonaamiot ja desinfiontiaineet.

Asettaisin kysymyksen, olisiko, sen lisäksi ja sen ohella, että kaikki toimijat jatkavat mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman hyvin orkestroidusti toimiaan kansakunnan väestöä ja taloutta horjuttavan epidemian rajoittamiseksi, potilaiden hoitamiseksi, sosiaalisten ja taloudellisten vahinkojen rajoittamiseksi jne, paikoillaan ja tarpeen, jotta tehdyistä laiminlyönneistä ja virheistä voitaisiin oppia niiden toistumisen välttämiseksi, että Onnettomuustutkintakeskus, toimien sitä koskevan lain mukaan itsenäisesti ja riippumattomana, käynnistäisi käsillä olevasta kokonaisuudesta Turvallisuustutkintalain (20.5.2011/525) 2 §:n 2-kohdan perusteella onnettomuustutkinnan. Koronaepidemia on epäilemättä sellainen poikkeuksellinen tapahtuma, joka mainitaan hallituksen esityksessä
HE 250 2018 vp, ja erityisen poikkeukselliseksi se on osoittautunut kun on ilmennyt että valtiolaitoksen, kuntien ja muiden yhteiskunnallisten vastuutahojen ja toimijoiden varautuminen ja reagointikyky on jäänyt kauas alle sen, mitä valtiovallan suojeluksessa olevien kansalaisten on ollut oikeus näiltä kohtuullisesti odottaa, edellyttää ja vaatia.
Sanotussa hallituksen esityksessä todetaan edelleen: "Poikkeuksellisella tapahtumalla tarkoitetaan sellaista erittäin vakavaa kuolemaan johtanutta taikka yhteiskunnan perustoimintoja uhannutta tai vakavasti vaurioittanutta tapahtumaa, joka ei ole onnettomuus. Poikkeuksellisen tapahtuman tutkinnan aloittamisesta päättää valtioneuvosto. Valtioneuvosto voi asettaa tapahtuman tutkintaa varten oikeusministeriön yhteyteen tutkintaryhmän. Tutkintaryhmä suorittaa tehtävänsä itsenäisesti ja riippumattomasti. Tutkintaryhmän työskentelyn käytännön edellytykset on järjestetty Onnettomuustutkintakeskuksen toimesta."

Onnettomuustutkintalain tarkoittamaa onnettomuustutkintaa ei tehdä oikeudellisen vastuun kohdentamiseksi, herättäisin lisäksi kysymyksen, onko sen ohella tarpeen ja paikallaan aloittaa selvitykset myös oikeudellisten vastuukysymysten selvittämiseksi, mukaan lukien se mitä ministerivastuusta säädetään Laissa valtakunnanoikeudesta ja ministerivastuuasioiden käsittelystä (25.2.2000/196) sekä se mitä säädetään virkavelvollisuudesta Rikoslain (19.12.1889/39) 40 luvussa.

Kunnioittaen
Gunnar Pettersson
Toimittaja (eläkkeellä)
Vantaan kaupungista


Lähetin yllä olevan kirjelmän tiedoksi oikeusministeri Henrikssonille, esittäen lisäksi eräitä lisänäkökohtia:

Arvoisa Oikeusministeri,

olen aikaisemmin tänään kiinnittänyt huomionne oikeuskanslerille lähettämääni kirjelmään, joka on luettavissa myös tästä viestistä. Kiinnitän nyt erityisesti Teidän, arvoisa oikeusministeri, huomion kirjelmässäni mainitsemaan hallituksen esitykseen, jossa puhutaan siitä että valtioneuvosto voi onnettomuustutkintakeskuksen tuella käynnistää tutkmuksen ja perustaa tai antaa perustaa sitä varten tutkimusryhmän. On nykyisen hallituksen etujen mukaista, että se itse päättää viivyttelemättä tällaisen tutkinnnan käynnistämisestä. Koska tutkimusryyhmän kokoonpanossa ei sallita minkäänlaisia jääviyksiä, tutkintaryhmään ei sisällyttää henkilöitä jotka tällä hetkellä vastaavat koronaepidemian vastaisista ponnistuksista. Näin ollen tutkimuksen käynnistäminen rinnan operatiivisten toimien kanssa ei ole millään tavoin omiaan heikentämään epidemian torjuntatyötä. Sen sijaan se lujittaisia tässä työssä tarvittavaa luottamusta hallitukseen ja viranomaisiin -- luottamusta, joka on syystäkin horjahtanut.

Ajankohtaisen epidemian kohtaamiseen liittyvien toimien puutteellisuuden ja ristiriitaisuuksien dokumentoinnin ja analysoinnin lisäksi on ensiarvoisen tärkeää tehdä samat selvitykset ja analyysit edellisen pandemian/epidemian ja nykyisen pandemian alkamisen välisenä aikana tapahtuneista toimista ja laiminlyönneistä. Vain kaikenpuolisella totuus- ja faktapohjaisen asiantuntijoiden suorittaman analyysin kautta voidaan välttää virheiden toistuminen seuraavan pandemian tai muun kansainvälisen ja/tai kansallisen kriisin tullen. Tähän sisältyy myös kriisilainsäädäntömme uudelleenarviointi niin että se mahdollistaa selkeästi nopeamman tehokkaan reagoinnin kuin se, mikä on toteutunut koronakriisiin reagoitaessa.

Pandemiaan varautumisessa sellaisen nyt realisoituessa paljastuneet laiminlyönnyt ovat osin tapahtuneet jo edellisten hallitusten aikana, tutkintaryhmään ei voida nimetä myöskään näiden jäseniä eikä aikaisempia vastuuvirkamiehiä.

Hallituksella, ja Teillä, arvoisa oikeusministeri, on yhä mahdollisuus ottaa aloite käsiinne ja saada aikaiseksi se että valtioneuvosto päättää itse käynnistää tutkinnan. Ellette toimi näin, aloite siirtyy todennäköisesti muille toimijoille.

Kunnioittaen
Gunnar Pettersson
Toimittaja (eläkkeellä)
Vantaa

Toivoin, mutta en uskaltanut odottaa että kirjeeni oikeuskanslerille ja oikeusministerille saisivat aikaan mitään, tai että niiden nimetyt vastaanottajat tai edes joku näiden avustajista ylipäätänsä lukisivat viestini. Tänään on kulunut vajaat kolme päivä viestien lähettämisestä, ja uskon niiden olevan yhä lukematta. Olisi ehkä ollut syytä, ja syytä on edelleen. En usko enkä katso että hallituksen luottamus kansan keskuudessa korjaantuu pelkällä yhden virkamiehen pikaerottamisella. Ei ole kyse yhdestä virkamiehestä eikä yhdestä hallituksesta, vaan tämän hallituksen lisäksi sen edeltäjistä. Eikä sekään riitä, sillä luottamuksen horjuminen kohdistuu koko poliittiseen järjestelmään. Ei niin, että sitä uhkaisi romahtaminen. Mutta vaikka järjestelmää pysyy suurella varmuudella pystyssä, sitä vaivaa sitä nakertava ja jäytävä luottamuspula. Tämä poliittinen tauti ei parane sillä että pääministeri twiittaa etä kriisiaika ei ole se hetki, jolloin kyseenalaistetaan toimivaltaisten viranomaisten osaaminen ja kyky, tai uudistetaan johtamisen rakenteen. Eikä se liioin parane sillä että presidentti esittää syyttelyn lopettamista. Presidentti ei, kaikella kunnioituksella, ole poliittisen järjestelmän ylä- tai ulkopuolella, vaan osa sitä. Järjestelmän tarvitseman luottamuksen rapistuminen avaa tien voimille ja kehitykselle, joka pahimmassa tapauksessa nostaa tasavallan johtoon henkilöitä, jotka ehkä saavat junat ja postinkin kulkemaan, mutta pysäyttävät paljon muuta huomattavasti arvokkaampaa. Ilman puhdistaminen edellyttää, että 

Valtioneuvosto päättää viipymättä käynnistää sellaisen poikkeuksellisen tapahtuman tutkinnan, josta on säädetty turvallisuustutkintalain (20.5.2011/525) 5 luvussa. Tutkinnan perusteena olisi koronaviruksen maassamme aiheuttamat sairastumiset ja kuolemat, yhteiskunnan toimintojen vaarantuminen ja niin valtiontaloutta kuin kansantaloutta kohdanneet poikkeukselliset taloudelliset kulut ja vahingot. Tutkimuksen tavoitteena olisi selvittää ja analysoida huoltovarmuusvarastoinnin ja kriisivalmiuden ja -reagoinnin toimet ja laiminlyönnit vuodesta 2012 lähtien aina nykyisen pandemiakriisin loppuun ja jälkihoitoon asti, ja parannustoimien ehdottaminen edellisten perusteella.

 

Tarttuuko tähän hallitus? Mikä ministeri? Mikä hallituspuolue? Vai tekeekö aloitteen joku oppositiopuolue tai -poliitikko? Ymmärtääkö joku "neljänteen valtiomahtiin" lukeutuva tiedotusväline vastuunsa, vai joku sellaisen tiedotusvälineen yksittäinen toimittaja? Ihan sama, kunhan joku tarttuu ja asia lähtee rullaamaan. Minun ääneni ei kanna kyllin kauaksi tai kaikuu kuuroille korville. Olen vain "karanteenin omaisiin olosuhteisiin" määrätty eläkkeellä oleva toimittaja. Konsulit valvokoot, Suomi on demokraattinen tasavalta ja siihen tehtävään olemme heidät valinneet.

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Saarna, kevennys ja vaatimaton ehdotus valtioneuvostolle

 Pitkäperjantaina 2020



Tämä kirjoitus on kolmiosainen. Osa I käsittää maallisen pitkäperjantaisaarnan koronasta, Kristuksesta ja kasvonaamioista. Osa II muodostaa kitkeriä kevennyksiä.
Osa III muodostaa vaatimattoman ehdotuksen valtioneuvostolle sellaisen tutkinnan järjestämisestä joka voisi parantaa tasavallan poliittiseen järjestelmään kohdistuvan ja sitä jäytävän epäluottamuksen
.


OSA I
 

Joka käsittää maallisen pitkäperjantaisaarnan
koronasta, Kristuksesta ja kasvonaamioista


On pitkäperjantai, käynnissä on hiljainen viikko. Kirjoitan tätä kotona ”karanteeninomaisissa olosuhteissa, koska kuulun yli 70-vuotiaiden riskiryhmään. Minun ikäiset muistavat lapsuuden pitkäperjantait synkkinä painostavina päivinä jolloin valtakunnassa vallitsi virallinen huvikielto, ja perinne vaati että ei saanut mennä ulos kävelylle. Ei mennyt kukaan meidänkään perheestä, vaikka ei meillä oltu "uskovaisia", mitä nyt valtionkirkon jäseniä. Tällaisissakin kodeissa tuonaikaisten lasten mieli oli yhtä synkkä kuin taivas opettajan luokan telineeseen ripustamassa opetustaulussa, jossa Jeesus riippui ristillä.

Tänä vuonna tunnelmat ovat jos mahdollista vielä synkemmät. Ruotsissa koronavirukseen kuolleiden määrä enemmän kuin kaksinkertaistui tällä viikolla. Edellisen viikon torstaina koronaviruksen aiheuttamaan tautiin siihen mennessä kuolleiden määrä naapurimaassamme oli 333. Sen kuin kaksinkertaistaisi, niin siinä olisi Pedon Luku. Mutta viikkoa myöhemmin määrä oli noussut jo noin 800:aan. Luku ei ole täsmällinen, koska tilastointi ei pysynyt kuolemien vauhdissa.
Sikäläinen iltapäivälehti Aftonbladet raportoi että koronapotilaiden sairaalahoitopaikkojen Tukholman alueella oli laskettu täyttyvän kyseisellä viikolla, tarkemmin sanoen kiirastorstaina 7.4. Ennakoiva ajoitus perustui lehden käytössä olleeseen, maaliskuun lopussa päivättyyn viranomaismuistioon. Epidemian huipun Tukholman alueella ennakoidaan muistiossa ajoittuvan huhtikuun 29. päivään.

Tukholman alueen sairaaloiden kapasiteetin loppuessa tartunnan saaneiden virta on muistion mukaan määrä ohjata terveyskeskuksiin. Hoidon tasosta ja henkilökunnan määrästä potilaita kohti tingittäisiin. Terveyskeskuslääkäreitä ja kotihoidon henkilökuntaa pikakoulutettaisiin saattohoidon antamiseen.

Keskiviikkona 8.4. Aftonbladet raportoi että viranomaiset ennakoivat levottomuuksia sairaaloiden luona kun sairaalapaikat ja etenkin tehohoitopaikat loppuvat. Tämän varalta on perustettu erityinen 20 mellakkapoliisin valmiusyksikkö. Yksikön toimintavalmius alkoi torstaina 9.4. ja jatkuu toistaiseksi. Eilen uutisointiin, että taudin leviämisen painopiste on siirtymässä Tukholman seudulta koko maahan. 6–8 % kaikista – virallisesti todetuista – tartunnoista on peräisin oireettomilta henkilöiltä. Ruotsin hallitus ja viranomaiset ovat alusta lähtien vastanneet epidemiaan vapaamielisellä strategialla. Nyt sielläkin harkitaan toimien tiukentamista, mutta tämä on vasta lakialoiteasteella.

Meillä Suomessa hallitus on eduskunnan hyväksymänä omaksunut tiukemman otteen kuin Ruotsi. Suomen strategiaksi on valittu epidemian leviämisen hidastaminen tavoitteena että kulloinkin hoidettavien määrä ei ylittäisi hoidon kapasiteettia. Hidastavien toimien seurauksena tämänhetkinen tilanne meillä ei näytä yhtä pahalta kuin naapurissa. Virallisesti koronan aiheuttamiksi luokiteltujen kuolemien määrä Suomessa 8.4. asti oli THL:n antamien tietojen mukaan yhteensä 42. Sairaalahoidossa oli 244 ihmistä, näistä tehohoidossa 82.

Ylenmääräiseen tyytyväisyyteen meillä ei silti ole aihetta. Suomen strategiaa, joka on yleinen muuallakin maailmassa, on havainnollistettu käyrämallilla, jossa sairaanhoidon huippukapasiteetin raja on kuvattu suoralla viivalla. Tämä malli on luonnollisesti suorastaan lapsellisen alkeellinen. Sairaanhoidon kapasiteettia voidaan lisätä kriisin ollessa jo käynnissä. Se on normaali kriisireagointikaava. Hapuilevan, hitaan ja jäykän lähdön jälkeen tämä ponnistus on nyt saatu liikkeelle. Ainakin nyt näyttää siltä, että hallituksen linja on ollut oikea – ja toivottavasti kriisin mentyä ohi voimme huokaista että linja oli todellakin oikea. Sen toteuttaminen on kuitenkin vaativa tehtävä ja vaatii kansakunnan eri sektoreiden ja tasojen aivan erityisiä, yhteen sovitettavia ponnistuksia. Tilanne on vaativa siksi, että tämän luokan yhteiskunnallisille kriiseille on ominaista että niiden torjunta vaatii lisäresursseja, samalla kun kriisi syö paljolti näitä samoja, kriittisiksi käyviä resursseja sekä kotimaan kentällä kuin kansainvälisessä voimakentässä ja kansainvälisillä resurssimarkkinoilla.

Suuret kamppailut voitetaan strategialla. Strategialla voittaminen vaatii että valitaan oikea strategia, ja sitten sitä toteutetaan joustavalla taktiikalla. Joustavuus ei kuitenkaan saa tarkoittaa strategiasta luopumista – strategiasta ei saa koskaan luopua pelkän taktisen edun tavoittelemiseksi. Hallituksen linjanvetely ei ole ollut merkki taktisesta joustavuudesta valitun strategian puitteissa, vaan linjailu ja linjan pohjalta annetut ohjeet ovat olleet horjuvia, yhtä horjuvia kuin niiden viranomaisten linjailut ja ohjeet joiden arvioihin ja linjauksiin hallitus on luottanut ja joista se on ollut riippuvainen, ja joiden olisi tullut toteuttaa hallituksen linjaukset, jotka ensi ja viime kädessä ovat olleet samojen viranomaisten omia linjauksia. Hallituksen ja asiantuntijaviranomaisten keskinäinen suhde on ollut niin dialektinen ja symbioottinen, että on ollut mahdoton sanoa onko kyseessä Eskokreetta vaiko Kreettaesko. Näin pitääkin olla, mutta käsillä olevassa kriisissä tämä asiantuntijoiden, päättäjien ja toteuttajien kyberneettinen piiri on ollut virhetilassa ja siinä on pyörinyt virheellistä tietoa.

                                                            □ □ □

Kokonaistilanteen johtamisen sekavuus on tiivistyneenä heijastunut hengityssuojaimia koskevien ohjeiden ja keskustelun sekavuutena. Erityyppiset, käyttötarkoituksesta ja -tilanteesta riippuen suun ja nenän tai lisäksi silmien edessä ja jopa koko pään  ympärillä pidettävät suojukset ovat olennaisia epidemiastrategiamme toteuttamisessa. Silti suojaimista on ollut huutava pula, samoin kuin strategian kannalta yhtä lailla tärkeistä desinfiointiaineista. Näitä pulia on turha yrittää selittää vain kansalaisten hamstrausvimmalla. Jostain absoluuttisen käsittämättömästä syystä varautumissäännösten mukaan sairaanhoitopiirien olisi tullut ylläpitää varmuusvarastoja jotka kattaisivat 3–6 kk normaalitarpeen. Miten lakiin on kenenkään huomaamatta tai huomauttamatta voinut jäädä tällainen idioottimainen määritelmä? Kun on kyse pandemiasta eli maailmanlaajuisesta epidemiasta, jokaisen tarvikelogistiikan ja -markkinoiden päälle ymmärtävän luulisi tajuavan, että oikeampi määrä olisi ollut 3-6 kk käyttötarve, joka riehuvan taudin vuoksi on kasvanut rajusti yli normaalin.
Pääministeri ja suojainten varmuusvarastoinnista ja jakelusta toimenkuvansa mukaisesti suoraan vastaavat ministerit ovat varmuusvarastojenvajeiden paljastuttua toistuvasti puolustautuneet sillä, että varastoinnissa on kyllä ollut määräykset. Itse sain varusmiesaikana vain lääkintäaliupseerin koulutuksen. Alimmankin tason sotilaallisen koulutuksen saaneet tietävät, että ei riitä että määräykset on olemassa ja käskyt annettu. Niiden toteutumista on valvottava tarkastus- ja raportointijärjestelmällä ja viime kädessä itse havainnoimalla. Johtaminen ei ole pelkkää käskyttämistä, vaan kyseessä on kyberneettinen informaatiojärjestelmä, jossa tehokkaan ja terveen itseohjautuvuus- ja toimintakulttuurin luominen ja ylläpitäminen on ratkaisevan tärkeä tekijä. Tämä on erityisen tärkeää turvallisuus- ja kriisivarmuusjärjestelmissä. Klassinen oppikirjaesimerkki on vara-amiraali Nelson, joka voitti Trafalgarin meritaistelun vaikka oli itse kuollut lähellä taistelun loppua.

                                                            □ □ □

Todisteena yleisestä sekoilusta suojainohjeita ja -keskustelua ovat osaltaan sekoittaneet erilaisista suojamista käytettyjen nimikkeiden sekavuus. Tämä näkyi sekoittavan yleisän käsityksiä ja mielipiteitä erilaisten suojainten käyttämisen hyödystä. Osallistuin nimimerkkien takaa keskusteluun Iltasanomien uutiskommenttipalsoilla tavoitteena luoda selkeyttä käsitteistöön ja sen kautta laajan yleisön käsityksiin. Luonnollisesti en juuri laskenut sen varaan että päättäjät lukisivat tällaisia palstoja.

Sekavuus jatkui, vaikka työterveyslaitos TTL oli jo ryhtynyt suosittelemaan että oireettomat kansalaiset liikkuessan muiden oireettomien keskuudessa käyttäisivät epidemian leviämisen hillitsemiseksi vaikkapa itse tehtyä kasvomaskia. Kun TTL painotti että maski ei suojele kantajaansa, tämä uutisointiin ja käsitettiin niin että TTL varoittaa maskien olevan tehottomia ja sellaisina vaarallisia.
Kun elinkeinoministeri toi keskusteluun uusia nimikkeitä laitoin artikkeliin tämän kommentin nimimerkillä ”Lääk.kers. e.v.p.”:

"Olisi paikallaan vakiinnuttaa nimikeet. "Hengityssuojaimet" tarkoittakoon vain ja ainoastaan normeja vastaavaa suojainta, joka suojaa käyttäjäänsä, ja jollaisia käyttävät hoito- ja hoiva-sektorin ammattilaiset. Mutta mikä olisi vakionimike kangassuojalle, joka ei suojaa käyttäjäänsä minkään asteen varmuudella, mutta joka suojaa muita sen varalta että suojan käyttäjällä on tietämättään koronatartunta joka saa hänet levittämään tautia ennen oireiden alkamista? Työterveyslaitos on puhunut "kasvomaskeista" vai oliko se "kasvonaamioista", mutta nyt jutussa puhutaan "suu-nenäsuojaimista", mikä voi tarkoittaa mitä tahansa. Koska eriasteisten suojainten välillä on aivan ratkaiseva ero sekä käyttötarkoituksen (ketä suojain suojaa) ja suojaustehon kohdalla, yksiselitteisyys kielenkäytössä olisi vallitsevassa kriisitilanteessa ehdoton vaatimus. Kielitoimisto asialle yhteistyössä lääkintäviranomaisten kanssa, jos ei muu auta. Ja heti."

Samana päivänä eli eilen 9.4. käännyin kielitoimiston eli kotimaisten kielten keskuksen puoleen tähdentäen kuinka tärkeää olisi saada nimikkeet nopeasti selvitettyä yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa. Asia oli huomattu myös kielitoimistossa ja sieltä luvattiin että asiaan käydään käsiksi heti pääsiäisen jälkeen. Olin luonnollisesti tästä hyvin kiitollinen, vaikka tässä on sanottava että kriisi ei kunnioita sen enempää tavallista viikonloppua kuin pääsiäispyhää.
Kun tänään 10.4. tarkistin työterveyslaitoksen sivun, sinne oli jo 9.4. päivitetty kohtuullisen selkeä, kuvin varustettu eri suojaintyyppien, niiden käyttötarkoituksen, suojaustason esittely, johon sisältyi myös kunkin suojaintyypin perustason käyttöohjeet varoituksineen. TTL tarjoaa erillisellä sivulla myös kysymys-vastaus  -muodossa esitettyä lisätietoa itse tehdyistä ja vastaavista kasvomaskeista.

                                                            □ □ □

Tämän pitkäperjantaisaarnan lopuksi voin mahdollisia säikähtämään taipuvaisia lukijoita varoittaakseni tunnustaa, etten ole uskovainen vaan ennemminkin minusta on jo vuosikymmeniä sitten tullut paatunut ateisti. Tämä ei ole estänyt minua olemasta syvästi kiinnostunut vaikkapa kirkkotaiteesta ja -arkkitehtuurista.
 
Vanhat kirkot herättävät minussa lähes hurmionkaltaisia tuntemuksia, jossa en kuule enkelten siipien suhinaa, mutta kylläkin historian huminaa. Rovaniemen kirkkoa koristavaa Lennart Segerstrålen alttarifreskoa minulla oli kouluvuosinani tilaisuus tutkailla kouluhartauksien aikana. Silloin harvoin, kun minulla on nykyään ollut tilaisuus vierailla tuossa kirkossa, olen vaipunut ajatuksiin tuon teoksen edetessä. Erityisesti muistelen freskon maalaukseen osallistunutta edesmennyttä piirustuksen opettajaani ja valokuvauksen professoria Matti Saaniota. Freskomaalarin koulutuksen saanut Saanio ei toiminut ainoastaan Segerstrålen assistenttina, vaan myös monumentaalifreskon keskushahmon mallina. Tätä taustaa vasten voi arvella että tietään etsivän nuoren taiteilijan tuska on hetkittäin saattanut saada kristuskompleksin vivahteita. Kriisissä oleva Saanio vaihtoi pensselistä kameraan, ja otti elämäntyökseen Lapin ja Ruijan ihmisten kuvaamisen. Saaniolta lupaa kysymättä otin hänet oppi-isäkseni valokuvauksen tekniikassa ja ilmaisussa. Segerstråle on siis ikuistanut  mestarini ja nyt tarkoitan Matti Saaniota Kristuksen hahmossa., katsomassa seurakuntaa. Klyyvarista ei voi erehtyä.

Kunnioitan myös muiden ihmisten uskonnollista vakaumusta, ja yritän olla loukkaamatta kenenkään uskollisia tunteita. Aina se ei onnistu, ja niin pitkäperjantai kuin onkin, lainaan tähän vapaamuotoisesti mielikirjailijani Hemingwayn – joka oli katolinen lausahdusta: ”En menisi vitsailemaan Kristukselle kun hän riippuu ristillä, mutta Mestari tulisi vastaani Getsemanen tiellä, en voisi vastustaa kiusausta heittää hänelle jonkin pienen herjan”.

Tällä ateistivarauksella lopettaisin tämän osan pitkäperjantaisaarnastani sanomalla, että jos olisin uskovainen, en menisi pitämään koronatautia Herran meille langettamana rangaistuksena kenenkään tai koko ihmiskunnan synneistä. Jos tauti on jonkun voimahahmon aikaansaannos, niin itsensä pääpirun. Jos se on Herran lähettämä, näkisin että se voisi korkeintaan olla koettelemus. Tällöin meillä on lupa luottaa armoon. Mutta jos meitä koetellaan, niin ei ehkä armoon luottamisen ohella olisi pahitteeksi, vaikkapa ihan kiitollisuudesta, yrittää osoittaa henkilökohtaistakin kelvollisuutta itse kunkin kykyjen ja voimien rajoissa – heikoilta Herra tuskin kummoisia tai ylipäätään mitään vaatii. Mutta kenellä voimia on, tulee auttaa lähimmäisiään mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla, lääketieteen nykytiedon antamin järkiperäisin keinoin.

Tähän kuuluu myös kaikkien kanssaihmistemme – niin meille läheisten kuin tuntemattomien ja kaukaisten – suojeleminen tartunnoilta. Muistamme kertomuksen laupiaasta samarialaisesta joka otti hoivatakseen muiden hylkimän, tien varrella viruvan ryöstön uhrin. Auttajien ei kuitenkaan tule ehdoin tahdoin tai luterilaiselle uskonperinteellemme vieraassa kohtalonuskossa pyrkiä marttyyriksi tartuttamalla itseensä koronan. Käyttäkäämme siis tehtävään ja tilanteeseen sopivaa suojainta ja noudattakaamme sen lisäksi muita annettuja ohjeita suojataksemme niin muita kuin itseämme. Myös oman terveyden suojelu on tärkeää, olimmepa terveydenhoito- tai hoiva-alan ammattilaisia tai ihan ”vain tavallisia ihmisiä”. Herrallamme on kädet täynnä työtä, eikä varmasti pahastu siitä jos me kukin kohdallamme kevennämme hänen työtaakkaansa.

                                                    =  =  =  =  =  =  =  = 

OSA II

Joka sisältää kitkeriä kevennyksiä



Suomalaisen perinteen mukaan pitkäperjantai on hitaasti matava vuoden synkin päivä jolloin lapsetkin on suggeroitu eläytymään Kristuksen piinaan ja kuolemaan. Tänä armon vuonna 2020 piinaa ja kuolemaa on tarjolla ylenpalttisesti, mutta niin myös piinallisuutta. Koronarintamalla valtakunnan politiikan ja hallinnon tapahtumat lentävät nopeammin kuin pian Kyöpelinvuorelle huispailevat rullit ja muut noita-akat. Hallituksen akk- - -  korjaan tytt- - - ei kun korjaan Fabulous Five on tänään, pitkäperjantaista huolimatta, ehtinyt panna toimeksi enemmän kuin mitä kaltaiseni yksinäinen kirjoittaja ehtii kommentoida. Työministeri Tuula Haatainen (sd) erotti huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtajan Tomi Louneman sen jälkeen kuin pääministeri Sanna Marin (sd) oli jo vetänyt maton miehen alta. Ministeri Haatainen on kieltänyt vastuunsa huoltovarmuuskeskusken suojavälinesekoilusta vähintään samalla intensiteetillä kuin Pietari hiilivalkealla Herransa (Matt 26:69). Hallituksen pitkäperjantaisesta tiedotustilaisuudesta puuttui vain kolmesti laulava kukko.
Useimmat muistanevat lasten ja nuorten leikin ”Rikkinäinen puhelin”, jolla on ruotsiksi vanhastaan poliittisesti epäkorrekti nimi ”ryska posten”, suom. Venäjän posti. Nykyään sattuvampi nimi tosin voisi olla Suomen Posti tai Itella, ja Ruotsissa vastaavasti Posten Sverige. Leikissä lähetetään jokin sanoma kiertämään ringissä henkilöltä toisella kuiskaamalla. Juju on siinä että sanoma kuullaan oikeesti tai tahallaan väärin, ja sitten nauretaan sille miten hassuksi se on muuntunut matkalla. Tämä on tullut mieleeni kun olen kuullut hallituksen tiedotustilaisuuksien äänitekniikka. Ministereiden ja kulloistenkin virkamiesten ääni kyllä kuuluu selkeästi, vaikka välillä totuutta yritetään väistellä. Mutta auta armias kun toimittajien kysymysten pitäisi kuulua! Toiset kylläkin kuuluvat vähintään yhtä kirkkaasti kuin ministerit, mutta toisten toimittajien ääni kaikuu kuin vuorenkuninkaan luolassa tai ei kuulu lainkaan, tai niin kuin he soittaisivat Marsin pimeältä puolelta. Olen itse – kaikkien muiden koulutusten ja opintojen ohella – saanut äänittäjän alkeistason koulutuksen ja jopa ansainnut välillä osan elannostani äänittäjänä, ja tämä oli vuosikymmeniä sitten. Uskallan sanoa, että tuollaisen tiedotustilaisuuden ulkopuolelta tehtyjen kysymysten välittämisen toimivan selkeinä ilman ylimääräisiä kaikuja, kohinoita ja äänen häipymisiä toisaalta ministereille ja toisaalta television katsojille ei pitäisi olla ylivoimainen haaste. Mutta ei, ei onnistu. Pitäisikö tässä vetää sellainen johtopäätös että on syytä laskea odotusrimaa hallituksen kohdalla kun se ei saa edes omien tiedotustilaisuuksiensa äänentoistoa pelittämään. Mussolinin hallituksesta sanottiin aikoinaan että oltakoon fascisteista muuten mitä mieltä tahansa, niin he tekivät mahdottoman: saivat Italian junat kulkemaan aikataulussa. Nykyhallituksemme tuskin toivoo että sitä muistellaan hallituksena joka pani Suomen junaliikenteen lisäksi pysähtymään myös lento- ja bussiliikenteen, maan talouselämän ja paljon, paljon muuta. Tiedän tiedän. Olen epäoikeudenmukainen, mutta piti päästä heittämään tämä huuli. Ei koronapandemia ole tyttöviisikon eikä muunkaan hallituksen vika, sen tietää jopa lapsi ja ymmärtää Sokea Reeta, Pihtiputaan mummo ja jopa minä, yli 70-vuotias eläkkeelle jo aikoja sitten pantu toimittajaraakki ja erinäisten muiden alojen sekatyömies.

                                                    =  =  =  =  =  =  =  = 


OSA III

Joka sisältää vaatimattoman
ehdotuksen valtioneuvostolle



Asiaan. Leikki leikkinä mutta pylly pois tyynyltä. Tai pahempi: leikki sijansa saakoon, sano akka kun sika nenän söi. Niin hallituksen kuin viranomaisten koronaviesteihin ja -ohjeisiin on sisältynyt pandemian karkeaa vähättelyä ja valitun strategian vastaisia ohjeita, jotka ovat vaarantaneet niin strategian toteutumisen kuin yksittäisten kansalaisten terveyden ja hengen, ja näiden kautta koko väestön hyvinvoinnin, terveyden ja hengen, ja siinä ohessa kansantalouden. Eikä kyse ole vain tästä hallituksesta, vaan sen edeltäjistä ja niiden aikaisista laiminlyöneistä.

Jo 7.4. lähetin yksityisen kansalaisen ominaisuudessa oikeuskanslerille seuraavanlaiseen kirjeen:
OIKEUSKANSLERILLE
Arvoisa oikeuskansleri,

kantelua tekemättä, ja ilman että olen itse kokenut tässä asiassa vielä vahinkoa, syrjintää t.m.s. kiinnitän huomionne seuraavaan kysymykseen, ja pyydän Teitä, mikäli näette siihen olevan aihetta, ryhtymään asiassa korkean virkanne vaatimiin ja oikeuttamiin toimenpiteisiin, esimerkiksi tiedustelemalla onko Onnettomuustutkintakeskus ja/tai Valtioneuvosto ryhtynyt toimiin edempänä peräänkuuluttamani tutkinnan käynnistämiseksi.
Käynnissä oleva koronapandemia, Suomen mittakaavassa -epidemia leviää, ja kansalaisena en ole voinut olla havaitsematta epidemian leviämisen rajoittamisesta ja tartunnan saaneiden hoidon järjestämisestä ja toteuttamisesta vastuussa olevien eritasoisten päättäjien, aina valtioneuvostosta ja erillisistä ministereistä ja näiden alaisista ylemmistä viranomaisista lähtien, antamien määräysten ja ohjeiden sekavuudesta ja johtamisen hapuilusta. Nämä eivät ole selitettävissä pelkästään sillä, että taudin aiheuttava virus on uusi. Mahdollisiin pandemioihin on ollut määrä varautua ennakkoon luomalla ja päivittämällä toimintastrategia, koulutuksella ja yhteistoimintasuunnitelmilla. Järjestyneen kriisireagointikyvyn pohjaa on  luotu säännöllisesti järjestetyillä korkean tason maanpuolustuskursseilla. Aineellista varautumista on ollut määrä hoitaa velvoitevarastoinnilla niin että ajateltavissa olevissa ja etenkin todennäköisissä kriisitilanteissa olisi olemassa kriittisten resurssien puskurivarastot jotka riittäisivät siihen asti että kotimainen tuotanto saadaan käynnistettyä.

Nyt on m.m. ilmennyt, että hoito- ja hoivasektorin perustarvikkeista yhtä lailla kuin väestön itsesuojeluun ja epidemian leviämisen hidastamiseen ja itsesuojeluun tarvitsemista perustarvikkeista onkin huutava pula, esimerkkinä ammattitason hengityssuojaimet, jokamiestason kasvonaamiot ja desinfiontiaineet.

Asettaisin kysymyksen, olisiko, sen lisäksi ja sen ohella, että kaikki toimijat jatkavat mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman hyvin orkestroidusti toimiaan kansakunnan väestöä ja taloutta horjuttavan epidemian rajoittamiseksi, potilaiden hoitamiseksi, sosiaalisten ja taloudellisten vahinkojen rajoittamiseksi jne, paikoillaan ja tarpeen, jotta tehdyistä laiminlyönneistä ja virheistä voitaisiin oppia niiden toistumisen välttämiseksi, että Onnettomuustutkintakeskus, toimien sitä koskevan lain mukaan itsenäisesti ja riippumattomana, käynnistäisi käsillä olevasta kokonaisuudesta Turvallisuustutkintalain (20.5.2011/525) 2 §:n 2-kohdan perusteella onnettomuustutkinnan. Koronaepidemia on epäilemättä sellainen poikkeuksellinen tapahtuma, joka mainitaan hallituksen esityksessä
HE 250 2018 vp, ja erityisen poikkeukselliseksi se on osoittautunut kun on ilmennyt että valtiolaitoksen, kuntien ja muiden yhteiskunnallisten vastuutahojen ja toimijoiden varautuminen ja reagointikyky on jäänyt kauas alle sen, mitä valtiovallan suojeluksessa olevien kansalaisten on ollut oikeus näiltä kohtuullisesti odottaa, edellyttää ja vaatia.
Sanotussa hallituksen esityksessä todetaan edelleen: "Poikkeuksellisella tapahtumalla tarkoitetaan sellaista erittäin vakavaa kuolemaan johtanutta taikka yhteiskunnan perustoimintoja uhannutta tai vakavasti vaurioittanutta tapahtumaa, joka ei ole onnettomuus. Poikkeuksellisen tapahtuman tutkinnan aloittamisesta päättää valtioneuvosto. Valtioneuvosto voi asettaa tapahtuman tutkintaa varten oikeusministeriön yhteyteen tutkintaryhmän. Tutkintaryhmä suorittaa tehtävänsä itsenäisesti ja riippumattomasti. Tutkintaryhmän työskentelyn käytännön edellytykset on järjestetty Onnettomuustutkintakeskuksen toimesta."

Onnettomuustutkintalain tarkoittamaa onnettomuustutkintaa ei tehdä oikeudellisen vastuun kohdentamiseksi, herättäisin lisäksi kysymyksen, onko sen ohella tarpeen ja paikallaan aloittaa selvitykset myös oikeudellisten vastuukysymysten selvittämiseksi, mukaan lukien se mitä ministerivastuusta säädetään Laissa valtakunnanoikeudesta ja ministerivastuuasioiden käsittelystä (25.2.2000/196) sekä se mitä säädetään virkavelvollisuudesta Rikoslain (19.12.1889/39) 40 luvussa.

Kunnioittaen
Gunnar Pettersson
Toimittaja (eläkkeellä)
Vantaan kaupungista


Lähetin yllä olevan kirjelmän tiedoksi oikeusministeri Henrikssonille, esittäen lisäksi eräitä lisänäkökohtia:
Arvoisa Oikeusministeri,

olen aikaisemmin tänään kiinnittänyt huomionne oikeuskanslerille lähettämääni kirjelmään, joka on luettavissa myös tästä viestistä. Kiinnitän nyt erityisesti Teidän, arvoisa oikeusministeri, huomion kirjelmässäni mainitsemaan hallituksen esitykseen, jossa puhutaan siitä että valtioneuvosto voi onnettomuustutkintakeskuksen tuella käynnistää tutkmuksen ja perustaa tai antaa perustaa sitä varten tutkimusryhmän. On nykyisen hallituksen etujen mukaista, että se itse päättää viivyttelemättä tällaisen tutkinnnan käynnistämisestä. Koska tutkimusryyhmän kokoonpanossa ei sallita minkäänlaisia jääviyksiä, tutkintaryhmään ei sisällyttää henkilöitä jotka tällä hetkellä vastaavat koronaepidemian vastaisista ponnistuksista. Näin ollen tutkimuksen käynnistäminen rinnan operatiivisten toimien kanssa ei ole millään tavoin omiaan heikentämään epidemian torjuntatyötä. Sen sijaan se lujittaisia tässä työssä tarvittavaa luottamusta hallitukseen ja viranomaisiin -- luottamusta, joka on syystäkin horjahtanut.

Ajankohtaisen epidemian kohtaamiseen liittyvien toimien puutteellisuuden ja ristiriitaisuuksien dokumentoinnin ja analysoinnin lisäksi on ensiarvoisen tärkeää tehdä samat selvitykset ja analyysit edellisen pandemian/epidemian ja nykyisen pandemian alkamisen välisenä aikana tapahtuneista toimista ja laiminlyönneistä. Vain kaikenpuolisella totuus- ja faktapohjaisen asiantuntijoiden suorittaman analyysin kautta voidaan välttää virheiden toistuminen seuraavan pandemian tai muun kansainvälisen ja/tai kansallisen kriisin tullen. Tähän sisältyy myös kriisilainsäädäntömme uudelleenarviointi niin että se mahdollistaa selkeästi nopeamman tehokkaan reagoinnin kuin se, mikä on toteutunut koronakriisiin reagoitaessa.

Pandemiaan varautumisessa sellaisen nyt realisoituessa paljastuneet laiminlyönnyt ovat osin tapahtuneet jo edellisten hallitusten aikana, tutkintaryhmään ei voida nimetä myöskään näiden jäseniä eikä aikaisempia vastuuvirkamiehiä.

Hallituksella, ja Teillä, arvoisa oikeusministeri, on yhä mahdollisuus ottaa aloite käsiinne ja saada aikaiseksi se että valtioneuvosto päättää itse käynnistää tutkinnan. Ellette toimi näin, aloite siirtyy todennäköisesti muille toimijoille.

Kunnioittaen
Gunnar Pettersson
Toimittaja (eläkkeellä)
Vantaa

Toivoin, mutta en uskaltanut odottaa että kirjeeni oikeuskanslerille ja oikeusministerille saisivat aikaan mitään, tai että niiden nimetyt vastaanottajat tai edes joku näiden avustajista ylipäätänsä lukisivat viestini. Tänään on kulunut vajaat kolme päivä viestien lähettämisestä, ja uskon niiden olevan yhä lukematta. Olisi ehkä ollut syytä, ja syytä on edelleen. En usko enkä katso että hallituksen luottamus kansan keskuudessa korjaantuu pelkällä yhden virkamiehen pikaerottamisella. Ei ole kyse yhdestä virkamiehestä eikä yhdestä hallituksesta, vaan tämän hallituksen lisäksi sen edeltäjistä. Eikä sekään riitä, sillä luottamuksen horjuminen kohdistuu koko poliittiseen järjestelmään. Ei niin, että sitä uhkaisi romahtaminen. Mutta vaikka järjestelmää pysyy suurella varmuudella pystyssä, sitä vaivaa sitä nakertava ja jäytävä luottamuspula. Tämä poliittinen tauti ei parane sillä että pääministeri twiittaa etä kriisiaika ei ole se hetki, jolloin kyseenalaistetaan toimivaltaisten viranomaisten osaaminen ja kyky, tai uudistetaan johtamisen rakenteen. Eikä se liioin parane sillä että presidentti esittää syyttelyn lopettamista. Presidentti ei, kaikella kunnioituksella, ole poliittisen järjestelmän ylä- tai ulkopuolella, vaan osa sitä. Järjestelmän tarvitseman luottamuksen rapistuminen avaa tien voimille ja kehitykselle, joka pahimmassa tapauksessa nostaa tasavallan johtoon henkilöitä, jotka ehkä saavat junat ja postinkin kulkemaan, mutta pysäyttävät paljon muuta huomattavasti arvokkaampaa. Ilman puhdistaminen edellyttää, että 


Valtioneuvosto päättää viipymättä käynnistää sellaisen poikkeuksellisen tapahtuman tutkinnan, josta on säädetty turvallisuustutkintalain (20.5.2011/525) 5 luvussa. Tutkinnan perusteena olisi koronaviruksen maassamme aiheuttamat sairastumiset ja kuolemat, yhteiskunnan toimintojen vaarantuminen ja niin valtiontaloutta kuin kansantaloutta kohdanneet poikkeukselliset taloudelliset kulut ja vahingot. Tutkimuksen tavoitteena olisi selvittää ja analysoida huoltovarmuusvarastoinnin ja kriisivalmiuden ja -reagoinnin toimet ja laiminlyönnit vuodesta 2012 lähtien aina nykyisen pandemiakriisin loppuun ja jälkihoitoon asti, ja parannustoimien ehdottaminen edellisten perusteella.