Kirjoittaja Gunnar Pettersson on eläkkeellä oleva suomenruotsalainen toimittaja. Kirjoittaja pitää kiinni oikeudestaan muuttaa, korjata, kehitellä ja parantaa omia kirjoituksiaan uuden ja paremman tiedon ja kypsemmän näkemuksen mukaisiksi siitä erikseen mainitsematta.
Oikaisu- ja vastinepyynnöt pyydetään tekemään blogin kommenttitoiminnolla. Kommentit on moderoitu ja niitä julkaistaan toimitusaikataulun puitteissa.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Asiatonta ja vihapuhetta vai?



Tietooni on saatettu alla liitteenä oleva vetoomus, jossa paheksutaan väitettyä Yle Sápmin johtajaan ja saamelaisten instituutioiden johtotehtävissä työskenteleviin kohdistettua vihapuhetta, painostusta ym. Vetoomuksen käynnistäjänä lienee toiminut Citysaamelaisten yhdistys. Julkaisen vetoomuksen kokonaisuudessaan tämän kirjoitukseni lopussa.

Ymmärrän, että vetoomus kohdistuu osin myös minuun, ja että "vihapuhe" -käsitettä käyttäen on tarkoitus vaientaa myös minun kirjoitteluni saamelaisasioista. Tämän blogin päätoimittajana ja ainoana työntekijänä käytän hyväksi sananvapauttani esittääkseni muutamia näkökohtia. 

Olen itse aikaisemmissa kirjoituksissani tässä blogissa todellakin esittänyt perusteltuja näkemyksiäni siitä, miten Pirita Näkkäläjärven johtama YLE:n saamelaistoimitus minun mielestäni poikkeaa vakiintuneista hyvistä journalistisista ammattikäytännöistä, tai niin kuin perinteisesti on ollut tapana sanoa, hyvästä lehtimiestavasta. Ehkä perusteellisin aihetta käsittelevä kirjoitukseni löytyy täältä. 

Kysymys on ollut henkilökohtaisesta ammatillisesta arviostani, joka kohdistuu toisen toimittajan journalistiseen työhön, eli on kyse kollegiaalisesta kritiikistä. Olen itse eläkkeellä oleva toimittaja, joten kirjoituksen voi halutessaan nähdä vanhemman kollegan toverillisena ohjauksena nuoremmilleen. Ehkä ei ollut täysin toverillista tehdä ohjaus julkisesti, mutta toisaalta on kyse niin räikeistä ja pinttyneistä toimintatavoista, että arvioin että vähempi ei riitä. Satun näes tietämään, että näihin asioihin on jo toistuvasti yritetty saada korjausta julkisuudelta piilossa, lähestymällä YLE:n vastuullista johtoa. Niin minäkin tein, ja vasta kun en saanut lähettämääni kirjeeseen vastausta, kirjoitin asiasta blogissani.

Julkiselle dialogille asiasta oli toinenkin perustelu. Kun se, mikä arvioni mukaan edusti journalistisesta ammattietiikasta poikkeamista, oli kaikkien nähtävissä, kuultavissa ja luettavissa YLE:n saamelaistoimituksen medioissa, päätin nimenomaan käydä julkista polemiikkia. Kritiikkini julkaisin tässä omassa blogissani, joka on toki lukijamäärältään ja julkisuusarvoltaan huomattavasti vaatimattomampi kuin kritiikkini kohteina olevat julkisen yleisradiotoiminnan mediat.

Antakaa hyvät saamelaiset toimittajakollegat anteeksi, jos setä suhtautuu teihin hetkittäin vähän alentuvasti ja käy neuvomaan. Kyllä te ymmärrätte miksi vanha toimittajasetä tuohtui, viimeistään sitten kun olette itse tulleet tähän ikään. Minun silmissäni näes useimmat saamelaistoimittajat vaikuttavat vielä varsin nuorilta, vaikka voihan kyseessä olla ikäni aiheuttama perspektiiviharha.

Joka tapauksessa voin vaikuttaa, että ainakin minulla on jo kuivat korvantaustat. Vaikka ennen toimittajaopintoja ja toimittajan uraa ehdin tehdä kaikenlaista muuta, suhteellisen lyhyt toimittajaurani käsitti monipuolisesti erilaisia tehtäviä erilaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä. Ehdin toimia reportterina valtakunnallisessa iltapäivälehdessä, kirjoittaa talousjuttuja, olla paikallislehden reportteri ja sittemmin sen kunnallistoimittaja, toimia lyhyen aikaa erään sanomalehden ulkomaantoimittajan assistenttina, olla radio- ja tv-lehden toimittaja, ase- ja erälehden toimitussihteeri ja lopulta kääntää ja sihteröidä parin yrityslehden ruotsinkielisiä versioita, noin tärkeimmät mainitakseni. Tätä edelsi korkeakoulutasoiset toimittajaopinnot, joiden tuloksena minusta tuli valtiotieteen kandidaatti, pääaineena journalistiikka ja tiedotusoppi. Sisimmältä ammatilliselta identiteetiltäni olen taiteilija, visualisti, konkreettisesti valokuvaaja. Takana on myös vuosia ja vuosia loppuun saattamattomia elokuva- ja tv-alan taideopintoja, työtä valokuvaajana ja äänittäjänä, ja jo erinäisiä hyllymetrejä kaunokirjallisuutta, historiaa, poliittista historiaa jne.

En todellakaan kerro näitä leuhkiakseni, vaan osoittaakseni, että tiedän mistä puhun, silloin kun otan kantaa YLE:n saamelaistoimituksen ja sen päätoimittajan journalistisiin käytäntöihin sellaisina kuin ne ilmenevät lopputuotteista, eli julkaistuista jutuista. Kun en valitettavasti osaa saamea, seuraan ennen kaikkea YLE Sápmin verkkosivuilla julkaistuja suomenkielisiä uutisia.

Journalismin luonteeseen kuuluu, että sitä ei harjoiteta yksityisesti, vaan nimenomaan julkisuudessa, julkisuutta varten, kyse on nimen omaan julkaisutoiminnasta, jossa työn tulokset tarjotaan yleisölle ollen valmiina ottamaan vastaan niistä tulevan palautteen, joka voi olla reilua tai kieroa, asiallista tai epäasiallista. Se on pelin henki. Yleisradion nimi ei sattumalta ole yleisradio.

Erityisesti tavalla taikka toisella poliittisessa journalismissa, mitä saamelaispoliittinen journalismi on, polemiikki ja kritiikki kuuluvat korostetusti kuvaan luonnollisena osana.

Ymmärrän hyvin, että YLE Sápmilla on erityisasemansa ja -tehtävänsä. Kyse onkin nimenomaan siitä, miten se harjoitta näitä tehtäviä silloin kun sen käsittelemillä aiheilla on selkeät poliittiset ulottuvuutensa. Ei kritiikki tällaisista asioista ole "kiusaamista". Mitä tulee painostukseen, toki sellaista on, mutta silloin on kyse painostuksesta yleisesti hyväksyttyjen ammattillisten käytäntöjen suuntaan.

* * *

Vetoomuksessa puhutaan saamelaisia kohtaan viime vuosina kasvaneesta "vihapuheesta", joka olisi ollut erityisen kovaa saamelaisen yhteisön keulahahmoja vastaan. Osansa "häirinnästä ja vihapuheesta" ovat vetoomuksen mukaan Yle Sápmin päällikön lisäksi saaneet myös Saamelaiskäräjien nykyinen puheenjohtaja sekä edelliset puheenjohtajat.

Tunsinko piston sydämessäni? Eikö saamelaiskäräjien johtaja ole poliittinen toimija? Eikö hän toimi julkisessa toimessa, vaikka ei virkavastuun alainen olekaan? Eikö YLE Sápmin toiminta ole julkista viestintää, luoneteeltaan yhteiskunnallista ja usein suoraan poliittista? Siitäkö ei saisi keskustella? Onko poliittisessa julkisessa kirjoittelussa, jos halutaan, journalismissa, jota minunkin blogini edustaa, kielletty käyttämästä ajoittain kärkeviä ilmaisutapoja? Edes jonkunhan pitää käsitellä saamelaisiakin vallanpitäjiä ja poliitikoita kriittisesti, kun YLE Sápmi, ainoa Suomessa toimiva saamenkielinen media, on ihan itse hiljentänyt itsensä tässä suhteessa, ja jättänyt tämän julkisen toiminnan yleisradiotoimitukselle kuuluvan velvollisuutensa tyystin täyttämättä.

Vetoomuksen allekirjoittajat vaativat, että vihapuheet lopetetaan välittömästi, ja että keskustelua jatketaan rakentavana dialogina.

Vihapuheista en osaa sanoa, minä en sellaisia harrasta. Mitä tulee rakentavaan dialogiin, niin sitähän tässä paraikaa harjoitetaan. Jos minä ja eräät muut kriittiset bloginpitäjät vaikenemme, eli jos meidät hiljennetään, mitä dialogia se on? Se on yksinpuhelua, jota monopoliasemansa turvin käy verovaroin kustannettu YLE Sápmi.

Kun on kyse toiminnasta julkisuudessa ja erityisesti julkisesta toimesta, henkilön ja tämän toiminnan täydellinen erottaminen ei ole mahdollista. Se kuuluu asian luonteeseen, ihminen toimii ja tekee, ja vastaa toiminnastaan paitsi esimiehilleen myös monelle muulle taholle, kullekin taholle eri tavoin.

Jos Pirita Näkkäläjärvelle tosiaan on lähetelty tai jos sosiaalisessa mediassa on kirjoiteltu häneen kohdistuvia asiattomia ja henkilöön meneviä viestejä tai peräti uhkailuja, häpeän niiden kirjoittajien puolesta. Tulee kuitenkin muistaa, että meitä kaikkia on moneksi, ja kultakin voi vaatia vain sen mukaan mitä on annettu; sosiaalisen median tekniset välineet ovat useimpien ulottuvilla, mutta jokainen ei ole kouliintunut välillä sivaltelevan mutta silti tiettyjen rajojen sisällä pitäytyvän polemiikin käymiseen. Eikä tarvitsekaan olla. Jokaisella on omat vahvat puolensa, ja sitten ne vähemmän vahvat. Ammattitoimittajan on ymmärrettävä, että lukija, katsoja tai kuuntelija joka arkityössään käyttää aivan toisenlaisia työkaluja kuin näppäimistöä saattaa muotoilla palautteensa karkeansorttisesti. Olen minäkin aikoinani saanut toimitukseen kirjeitä, joissa on uhattu panna lehden tilaus välittömästi poikki, jos sitä hurri-toimittajaa ei heitetä heti pellolle.

Inhimillisesti katsoen on hyvin surullista ja valitettavaa, että vastuunkantaja ei kestä paineita ja varsinkin ristipaineita vaan kokee ne niin kovasti että sairastuu. En suinkaan ole tilanteelle kylmä, ja toivon YLE Sápmin johtajalle ihmisenä kaikkea hyvää ja ennen kaikkea jaksamista. Olen omilla työpaikoillani nähnyt sen verran monta loppuun palamistapausta, jos siitä on nyt kyse, että tiedän parantumisprosessin olevan hidas. Toimitustyön puuteita ja vikoja ei sairasloma kuitenkaan paranna, eikä tilanne liioin korjaannu tukiadresseilla. Siinä auttaa vain työn laadullisiin heikkouksiin käsiksi käyminen, eikä tulos välttämättä parane miestä tai naista vaihtamalla.

* * *
LIITE

Vetoomus saamelaisten instituutioiden johtotehtävissä työskentelevien työrauhan ja henkilöön kohdistuvien asiattoman nettikirjoittelun loppumisen puolesta

Me haluamme osoittaa tukemme Pirita Näkkäläjärvelle Yle Sápmin aluepäällikkönä. Asemansa vuoksi, Suomen ainoan saamenkielisen median päällikkönä, hän on joutunut systemaattisen ja jatkuvan kiusaamisen sekä poliittisen painostuksen kohteeksi. Toimikautensa aikana Pirita Näkkäläjärvi on ammattitaitoisesti ja kunnianhimoisesti uudistanut ja tuonut Yle Sápmin nykyaikaan tavalla, joka on vaatinut häneltä pyyteetöntä omistautumista työhönsä. 

Olemme huolestuneina seuranneet, miten Pirita Näkkäläjärveä kohtaan hyökätään päivittäin perättömillä lausumilla sosiaalisessa mediassa, kuten blogeissa ja keskustelupalstoilla sekä sanomalehdissä. Useiden viestien henki muistuttaa häirintää ja kiusaamista. Niissä myös julkeasti kyseenalaistetaan Pirita Näkkäläjärven riippumattomuutta toimittajana, mikä ei voi olla vaikuttamatta henkiseen ja myös fyysiseen hyvinvointiin. Räikeimmässä tapauksessa Yle Sápmin uutisoinnin on väitetty vaikuttaneen henkilön menehtymiseen, mikä on erittäin raskas syytös. Olemme erittäin huolissamme Pirita Näkkäläjärven jaksamisesta tässä voimia vievässä työympäristössä.

Häirinnän ja kiusaamisen taustalla vaikuttaisivat olevan saamelaisten oikeudet. Jos joku kokee assimilaation seurauksena menettäneensä yhteytensä saamelaisuuteen, se keskustelu pitäisi käydä Suomen valtion kanssa saamelaisten johtohenkilöiden ja saamelaiskäräjien sijaan.

Häirinnässä ja kiusaamisessa esitetyt väitteet ja näkemykset ovat pääosin vailla todellisuuden pohjaa ja perustuvat joko tahalliseen valheiden levittämiseen tai väärinkäsityksiin. Tavoitteena tuntuu olevan Yle Sápmin, ainoan Suomessa toimivan saamenkielisen median hiljentäminen.

Saamelaisia kohtaan viime vuosina kasvanut vihapuhe on ollut erityisen kovaa saamelaisen yhteisön keulahahmoja vastaan. Osansa häirinnästä ja vihapuheesta ovat Yle Sápmin päällikön lisäksi saaneet myös Saamelaiskäräjien nykyinen puheenjohtaja sekä edelliset puheenjohtajat.

Vaadimme, että vihapuheet lopetetaan välittömästi, ja että keskustelua jatketaan rakentavana dialogina.

Janne Saijets
Raila Pirinen
Juho Keva, City-Sámit ry
Pentti, Pieski City-Sámit ry
Minna Moshnikoff, City-Sámit ry, Saa’mi Nue’tt
Hanna Helander, City-Sámit ry
Heikki Mustonen, City-Sámit ry
Inka Musta, City-Sámit ry
Mari Korpimäki, City-Sámit ry
Minna Näkkäläjärvi
Erja Morottaja
Mika Laiti
Outi Paadar, Mii ry
Neeta Jääskö
Emmi Nuorgam
Maarit Vuolab
Pauliina Feodoroff
Piia Nuorgam, Mii ry
Mirka Kelahaara, Mii ry
Samuli Näkkälä, Johtti Sápmelaččat pj.
Nils-Henrik Valkeapää
Stina Roos
Ida-Maria Helander, Suoma Sámi Nuorat ry
Marja-Riitta Lukkari
Meeri Ojanperä
Veikko Holmberg



Cealkámuš sámelágádusaid hoavddaid bargoráfi ja persovnnaide čuohci neahttaságastallama loahpaheami bealis

Mii háliidat almmolaččat čájehit, ahte doarjut Pirita Näkkäläjärvi su barggustis Yle Sápmi hoavdan. Posišuvnnas geažil, Suoma áidna sámegielat media hoavdan, son lea juo guhkit áigge systemáhtalaččat givssiduvvon ja deddojuvvon neahttačállosiin. Pirita Näkkäläjärvi čehppodat ja áŋgirvuohta oidno konkrehtalaččat das, mo son lea ođasmahttán ja ovdánahttán Yle Sámi doaimmahusa ja bargovugiid. Dan son lea dahkan iežas fámuid seasttekeahttá.

Mii leat fuolas čuvvon, mo fastit neahtta- ja áviisačállosiin Pirita Näkkäläjärvi beaivválaččat cielahuvvo ja givssiduvvo. Čállosat, main stoaidasit eahpiduvvo Pirita Näkkäläjärvi sorjjasmeahttunvuohta doaimmaheaddjin, eai sáhte leat čuozekeahttá sihke su heakkalaš ja rumašlas veadjimii. Fasttimus čállosis navdojuvvo olbmo jápmán Yle Sápmi ođasdoaimma geažil. Dat lea hui lossa sivaheapmi. Mii leat duođaid fuolas Pirita Näkkäläjärvi veadjimis dákkár lossa ja fámuide čuohci bargobirrasis.

Heađušteami ja givssideami duohkin orrot leamen sápmelaččaid vuoigatvuođat. Juos gii nu dovdá iežás assimilašuvnna geažil manahan oktavuođas sápmelašvuhtii, son galggašii ságastallat áššis Suoma stáhtain sámi njunnožiid ja Sámedikki sajis.

Eahpeáššálaš čállosiin ovdan bukton čuoččuhusaid ja oaiviliid vuođđun leat juogo gáttut dahje iešdáhtolaš giellásat. Ulbmilin orru leamin jaskkodahttit Yle Sámi.

Maŋimuš jagiid áigge vaššiságastallan lea lassánan sápmelaččaid vuostá, erenomáš fasti dat lea leamaš sápmelaččaid njunnošiid vuostá. Yle Sápmi lassin vaši moallan leat maid Sámedikki dálá ságajođiheaddji ja ovddeš ságajođiheaddjit.

Mii gáibidat, ahte vaššičállosat nohket dalánaga ja ahte ságastallan joatkašuvvá áššálaš dialogan.

Janne Saijets
Raila Pirinen
Juho Keva, City-Sámit ry
Pentti, Pieski City-Sámit ry
Minna Moshnikoff, City-Sámit ry, Saa’mi Nue’tt
Hanna Helander, City-Sámit ry
Heikki Mustonen, City-Sámit ry
Inka Musta, City-Sámit ry
Mari Korpimäki, City-Sámit ry
Minna Näkkäläjärvi
Erja Morottaja
Mika Laiti
Outi Paadar, Mii ry
Neeta Jääskö
Emmi Nuorgam
Maarit Vuolab
Pauliina Feodoroff
Piia Nuorgam, Mii ry
Mirka Kelahaara, Mii ry
Samuli Näkkälä, Johtti Sápmelaččat pj.
Nils-Henrik Valkeapää
Stina Roos
Ida-Maria Helander Suoma Sámi nuorat ry
Marja-Riitta Lukkari
Meeri Ojanperä
Veikko Holmberg


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Uudet käräjäedustajat tehtäviinsä



Valtioneuvosto on 10.12.2015 saamelaiskäräjälain 10§ 1. momentin mukaisesti määrännyt tänä vuonna suoritetuissa saamelaiskäräjävaaleissa valituiksi tulleet henkilöt saamelaiskäräjien jäseniksi ja varajäseniksi 1.1.2016 alkavaksi nelivuotiskaudeksi.

Mikäli vaalit uusitaan, niin kuin vanha saamelaiskäräjien hallitus on päättänyt, valtioneuvosto määrää aikanaan uudet käräjäedustajat uusintavaalien tulosten perusteella. Uudet edustajat määrätään kuitenkin tehtäviinsä vasta kun mahdollisten uusintavaalien tulos on saanut lainvoiman. Lainvoiman päätös saavuttaa, kun sen valitusaika on kulunut umpeen ilman että valituksia on tehty, tai kun päätökseen kohdistuvat valitukset on ratkaistu korkeimmassa oikeusasteessa.

Valtioneuvoston päätös perustuu saamelaiskäräjien vaalilautakunnan valtioneuvostolle tekemään lainmukaiseen ilmoitukseen siitä, ketkä ovat tulleet valituiksi vuoden 2015 vaalien tulosten perusteella. Vaalilautakunnan ilmoitus perustuu sen 7.10.2015 tekemään päätökseen jossa lautakunta vahvisti vaalien tulokset. Saamelaiskäräjälain 39 §:n mukaan vaalilautakunnan on vahvistettava vaalien tulos kolmantena päivänä ääntenlaskennan aloittamisesta, minkä jälkeen vaalien tulos on välittömästi ilmoitettava valtioneuvostolle. 

Valtioneuvosto toteaa päätöksessään, että vaalilautakunnan päätös ei ole lainavoimainen. Tämä selittynee sillä, että vaalilautakunnan toiminnan lainmukaisuuteen liittyviä valituksia on vireillä eli ratkaisematta. Eri tietolähteiden mukaan viisi tai kymmenen äänioikeutettua henkilöä teki kukin erikseen saamelaiskäräjien hallitukselle oikaisupyynnön vaalilautakunnan päätöksestä. Eroavat tiedot valittajien ja valitusten määrästä voi selittyä sillä, että osa valittajista on voinut tehdä valituksensa yhdessä. Joka tapauksessa keskenään samansuuntaisten oikaisupyyntöjen keskeisin perustelu oli, että vaalilautakunta olisi toiminut laittomasti ottaessaan vaaliluetteloon 93 uutta henkilöä sen jälkeen, kun lautakunta oli jo todennut vaaliluettelon lainvoimaiseksi. Vaalilautakunta oli itse alun perin päättänyt että se ei ota määrättyjä vaaliluetteloon hakijoita sillä perusteella, että nämä eivät ole lain tarkoittamia saamelaisia. Tämän päätöksen saamelaiskäräjien hallitus oli pysyttänyt voimassa. Osa hylätyistä hakijoista valitti tästä saamelaiskäräjien päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO hylkäsi osan valituksista, mutta 93 valittajan kohdalla päätökseksi tuli että heidät tulee ottaa vaaliluetteloon. Vaalilautakunta toimi tämän mukaisesti.

Saamelaiskäräjien hallitus päätti 18.11.2015 hyväksyä sille tehdyt oikaisupyynnöt, joiden mukaan vaalilautakunta olisi toiminut laittomasti noudattaessaan KHO:n päätöstä. Koska vaalilautakunnan väitetty laittomuus oli vaikuttanut vaalien tulokseen, eikä tulos ollut oikaistavissa, saamelaiskäräjien hallitus päätti määrätä vuoden 2015 vaalit uudelleen toimitettaviksi. Tämäkään päätös ei ole lainvoimainen johtuen siihen kohdistuvista valituksista. KHO:ssa katsotaan tiettävästi että valitusaika umpeutuu 23.12.2015.

Se, että valtioneuvosto on määrännyt mahdollisesti uusittaviksi menevissä vaaleissa valitut henkilöt saamelaiskäräjien jäseniksi vuodenvaihteesta alkaen, selittyy saamelaiskäräjälain 40§b:llä. Tämän lainkohdan mukaisesti kumotuissa vaaleissa valituiksi tulleet saamelaiskäräjien jäsenet ja varajäsenet pysyvät tehtävissään, kunnes uusittavien vaalien tulos on vahvistettu ja valtioneuvosto on tuloksen mukaisesti määrännyt heidän tilalleen uudet saamelaiskäräjien jäsenet tehtäviinsä. Saamelaiskäräjien hallituksen päätös vaalien uusimisesta ei siis ole estänyt valtioneuvostoa määräämästä vaaleissa valittuja edustajia tehtäviinsä.

Valtioneuvoston päätös löytyy kokonaisuudessaan täältä.
Päätöksessä on linkki siihen liittyvän esitysmuistioon.


Mitä tästä eteenpäin?

Saamelaiskäräjien hallituksen vaalien tulosta koskevasta päätöksestä ja vaalien uusimispäätöksestä on mahdollista valittaa. YLESápmin mukaan KHO:lle oli 17.12.2015 mennessä tullut 26 valitusta. Osa valituksista oli usemman henkilön tekemä.

KHO:n ratkaisut vaalien uusintapäätöstä koskeviin valituksiin voivat johtaa tilanteen asettumiseen ainakin vuoden 2015 vaaleissa valittujen edustajien osalta. KHO voi päätyä siihen, että saamelaiskäräjälain 40 §:n 4 momentissa olevan säädöksen vaalien uusimisesta, jos vaalien tulos ei ole oikaistavissa, on ymmärrettävä liittyvän sitä edeltävään 3 momenttiin jossa puhutaan jo muutoksenhausta saamelaiskäräjien hallituksen vaalien tulosta koskeviin päätöksiin.  Tällöin KHO voisi katsoa, että päätösvalta vaalien uusimisesta ei kuulu saamelaiskäräjien hallitukselle, vaan 3 momentissa mainitulle valtioneuvostolle. Vaihtoehtona, tai edellisen lisäksi, KHO voi päätyä siihen että saamelaiskäräjien hallituksen päätös vaalien peruuttamisesta ei ole perustunut kestäviin perusteluihin. Molemmissa tapauksissa tulos voi olla, että uusintavaalihanke raukeaa, ja nyt tehtäviinsä asetetut edustajat aloittavat toimintansa ja jatkavat sitä normaalisti.

Uusien, vuoden 201 vaaleissa valittujen ja valtioneuvoston tehtäväänsä asettaneiden saamelaiskäräjäedustajien on määrä kokoontua vuoden 2016 puolella. Järjestäytymiseen liittyy uuden puheenjohtajan, varapuheenjohtajien, muiden hallitusjäsenten ja mm uuden vaalilautakunnan vaalinta. Uusien käräjien ensimmäisen kokouksen ajankohdasta päättää vanha hallitus.

Uudella hallituksella, joka edustaa saamelaiskäräjiä, saattaa olla mahdollisuus peruuttaa vanhan hallituksen päätös vaalien uusimisesta, mikäli se katsoo viisaimmaksi tehdä tällaisen päätöksen.

Kannunvalannan puolelle siirtyen voimme todeta, että vanhat saamelaiskäräjäedustajat menettävät valtuutuksensa vuodenvaihteessa. Siihen mennessä heillä on muodollinen valtuutus dramaattisiinkin päätöksiin – joista kuitenkin voi valittaa. Vuodenvaihteen jälkeen vanhoille edustajille jää vielä mahdollisuus jatkaa toimintaansa kapinakäräjinä, josta luultavasti tulisi kuitenkin kapinatynkäkäräjät, koska kaikki edustajat tuskin lähtisivät tällaiseen mukaan – ja onhan osa heistä valittu uudestaan vuoden 2015 vaaleissa.

Yksi ajateltavissa oleva vaihtoehto on, että vanhan hallituksen vaalienuusimispäätöstä tekemässä olleet ja sitä kannattavat, vuoden vaihteessa tehtäviinsä astuvat edustajat jatkavat obstruktiotaan eli mielenosoituksellista hanttiin panemistaan. Tämä voisi tapahtua boikotoimalla tavalla tai toisella uuden saamelaiskäräjien työn käynnistymistä tai toimintaa, vaikkapa siihen asti, että uusintavaalit – jos sellaiset tulee – on suoritettu. Jos saamelaiskäräjien toiminta ylipäätänsä lähtisi käyntiin ilman kieltäytyjiä tai jarruttajia, ilman heitä toimivien tynkäkäräjien osa ei olisi kiitettävä, ja seuraukset olisivat monella tapaa hankalat. Vaalilautakunta lienee valittava, mutta saamelaiskäräjälain 13 § mukaan vaalivuonna toimivan hallituksen puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa ja muut hallituksen jäsenet jatkavat kuitenkin tehtävässään siihen asti, kunnes uusi hallitus on vaalien jälkeen valittu. Pahimmassa tapauksessa maassa on pian kaksi saamelaiskäräjähallitusta, mutta tuskinpa kuitenkaan.

Jos KHO päättää että vaaleja ei uusita, vuoden 2015 vaaleissa edustajiksi valituilla hanttiinpanijoilla on edessään päätös siitä osallistuvatko he käräjien toimintaan vai pitävätkö he kiinni siitä että heidät on valittu laittomissa vaaleissa,


Äänioikeus mahdollisissa
uusittavissa vaaleissa

Lopuksi vielä selvyyden vuoksi muutama sana siitä, saavatko KHO:n saamelaisiksi toteamat 93 henkilöä äänestää mahdollisissa uusintavaaleissa.

Määrätessään 18.11.2015 että vaalit uusitaan, saamelaiskäräjien hallitus päätti että uusintavaalit suoritetaan käyttäen vaalilautakunnan 20.8.2015 lainvoimaiseksi toteamaan vaaliluetteloa, josta puuttuu KHO:n vaaliluetteloon otettavaksi määräämät 93 henkilöä. Tämä on paikoin ymmärretty niin, että näillä henkilöillä ei olisi mahdollista äänestää uusintavaaleissa koska heidän nimensä puuttuu mainitusta vaaliluettelosta. Saamelaiskäräjälain 26d § perusteella henkilölle, joka ennen ääntenlaskennan aloittamista esittää vaalilautakunnalle tai vaalipäivänä vaalitoimikunnalle korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen äänioikeudestaan, on kuitenkin varattava tilaisuus saada vaaliasiakirjat ja äänestää, vaikka häntä ei olisi merkitty etukäteen vaaliluetteloon. KHO:n päätös on esitettävä mieluiten alkuperäisenä, ja alkuperäinen päätös tai sen oikeaksi todistettu jäljennös on luovutettava vaalilautakunnalle vaaliluetteloon asiasta tehtävää merkintää varten. Jätetystä asiakirjasta lienee mahdollista pyytää vastaanottokuittaus lautakunnalta.

Yllä olevaan voi piillä myös selitys vaalilautakunnan tekemäksi väitettyyn ”laittomuuteen”, joka oli keskeinen perustelu saamelaiskäräjien hallituksen määrätessä vaalit uusittavaksi.

Olisiko todella tapahtunut niin, että vaalilautakunta on ymmärtänyt että KHO:n vaaliluetteloon merkittäviksi määrätyt henkilöt on merkittävä luetteloon heti kun lautakunta saa KHO:n päätöksestä tiedon? Tällainen tulkinta KHO.n päätöksen sanamuodosta ei ole mitenkään päätön, vaan päinvastoin aivan normaalijärjen mukainen.

Ja olisiko niin, että lainsäätäjä ja KHO ovat ymmärtäneet asian karvan verran toisin niin, että merkitsemisen oli määrä tapahtua vasta kun uusi äänioikeutettu esittää KHO:n päätöksen saamelaiskäräjälain 26d § mukaisesti ennen ääntenlaskennan aloittamista vaalilautakunnalle tai vaalipäivänä vaalitoimikunnalle.

Vaikka ei muodollisesti niin asiallisesti ottaen, oikeudellisen ja vaalimatemaattisen vaikutuksen kannalta, on yhdentekevää merkitseekö vaalilautakunta KHO:lta äänestysoikeuden saaneen henkilön vaaliluetteloon hyvissä ajoissa ennen äänestystä, vaiko vasta 26d § mukaisesti.

Itse asiassa 26d §:ssä ei aseteta aikarajoja sille, kuinka kauan etukäteen henkilö voi esittää itseään kokevan KHO:n päätöksen vaalilautakunnalle, kunhan se tapahtuu ennen ääntenlaskun aloittamista. 26d § 2. momentista ilmenee, että vaalilautakunnan on tehtävä asiasta eli henkilön äänioikeudesta merkintä vaaliluetteloon. Jos saamelaiskäräjien vuoden 2015 vaalilautakunta on näin menetellyt, sen ainoaksi muotovirheeksi jää tältä osin, että merkintä vaaliluetteloon on tehty ilman, että henkilö on itse esittänyt KHO:n päätöksen äänioikeudestaan. Toisin sanoen, että lautakunta olisi tehnyt merkinnän pelkästään KHO:n päätöksen perusteella. Muotovirhe jää tällöin erinomaisen vähäiseksi, eikä sillä ole voinut olla vaikutusta vaalien lopputulokseen. Jos henkilö taas on toimittanut itseään koskevan KHO:n päätöksen vaalilautakunnan tietoon ja lautakunta on tehnyt merkintään vaaliluetteloon tällä perusteella, ei minkäänlaista virhettä, sen enempää asia- kuin muotovirhettä, liene tapahtunut. Silloin on ollut kyse vain saamelaispoliittisesta tulkintariidasta siitä, kenet on yksittäistapauksessa katsottava saamelaiseksi, ja tällöin lain mukaan KHO:n kanta on lopullinen ja sen seuraaminen ei ainoastaan laillinen oikeus vaan myös laillinen velvollisuus. Näin, vaikka kuinka olisi eri mieltä KHO:n kanssa ja vaikka sen kanta, arkikielellä ilmaisten, kuinka jurppisi. Näin, mikäli halutaan pysyä järjestyneen yhteiskunnan kuvioissa. Kapinat on sitten erikseen.

Vaan ehkäpä saamelaiskäräjien vaalien siirtämiseksi esittämä laittomuusperuste ei piilekään siinä, että vaalilautakunta on mennyt korjailemaan jo kerran lainvoimaiseksi toteamaansa vaaliluetteloa, jota saamelaiskäräjälain mukaan on todellakin "sellaisenaan noudatettava"? Jospa laittomuusväite tarkoittaa, että vaalilautakunta menetteli laittomasti salliessaan ylipäätänsä noiden 93 henkilön äänestää, täysin riippumatta siitä rustattiinko heidän nimensä jo lainvoiman saavuttaneeseen vaaliluetteloon? Arvaten mistä sylttytehtaasta on lähtöisin ajatus oikaisupäätöksistä, niiden hyväksymisestä saamelaiskäräjien hallituksen toimesta ja vaalien uusinnasta, tämä ei olisi mitenkään yllättävää, vaan täydessä sopusoinnussa käräjähallituksen päätöksessään esittämien muiden perusteluiden kanssa. Jos KHO päättää että vaaleja ei uusita, ja hanttiinpanoa kannattavat edustajat nöyrtyvät toimimaan saamelaiskäräjillä, sylttytehdas on päässyt tavoitteeseeseensa ja saanut haluamansa: tapauksen Suomen saamelaiskäräjät vastaan Suomen valtio, jonka sylttytehdas ja saamelaiskäräjät voivat viedä YK:n elimiin.



perjantai 4. joulukuuta 2015

SaKä vs. KHO


Suomen saamelaispoliittisessa keskustelussa kuohuu juuri nyt päällimmäisenä kysymys saamelaiskäräjien hallituksen päätöksestä uusia vasta pidetyt saamelaiskäräjävaalit.
Mistä oikein on kysymys? Antakaa minun selittää.

Suomen perustuslain 17§ mukaan saamelaisilla  sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten osalta pykälässä todetaan vielä erikseen "Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla". Kyseinen laki on Saamen kielilaki. Saamelaisten itsehallinnosta säädetään perustuslaissa edelleen 121§ 4. kohdassa. Senkin mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Saamelaisalue koostuu Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnista sekä Sodankylä kunnan pohjoisimmista osista.

Itsehallinto-oikeus koskee siis vain saamelaisten kieltä ja kulttuuria, ei esimerkiksi yleistä hallintoa tai oikeudenkäyttöä. Perustuslain ilmaisu "kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään" taas tarkoitta, että kieltä ja kulttuuria koskevasta itsehallinnosta säädetään tarkemmin tavallisella lailla. Koska itsehallinno-oikeus on säädetty perustuslaissa, sitä ei voi ottaa pois tai supistaa kuin perustuslakia muuttamalla, mikä taas ei onnistu ihan tuosta vain. Mutta liioin saamelaisten itsehallinto-oikeutta ei voida perustuslakia muuttamatta laajentaa yli sen, millaiseksi se perustuslaissa rajataan. Tavallisen lain tasolla oikeutta voidaan kuitenkin, perustuslakia tulkiten, jossain määrin vaikuttaa itsehallinnon sisältöön ja laajuuteen, samoin hallinnollisella ja poliittisella käytännöllä ja oikeudellisilla tulkinnoilla. 

Saamelaisten itsehallinnon tämänhetkinen toteutumismuoto on saamelaiskäräjät, josta on säädetty tarkemmin saamelaiskäräjälaissa (17.7.1995/974). Tässä laissa on myös yksityiskohtaiset määräykset saamelaiskäräjävaalien toimittamisesta ja valitustiestä.

Saamelaiskäräjien korkeinta päätösvaltaa käyttää yleisillä vaaleilla valitun saamelaiskäräjien yleiskokous. Yleiskokousten välissä asioita hoitaa yleiskokouksen valitsema saamelaiskäräjien hallitus, joka myös valmistelee asiat yleiskokoukselle. Tavaksi on muodostunut että hallitus ja erityisesti sen puheenjohtaja, varapuheenjohtajien kanssa, toimii voimaperäisesti ja varsin itsenäisesti suhteessa yleiskokoukseen. Tätä toimintatyyliä edistää se, että puheenjohtaja tai hallitus eivät ole poliittisessa vastuussa yleiskokoukselle – kun hallitus ja sen puheenjohtaja kerran on valittu, he istuvat koko vaalikauden.

Saamelaiskäräjät saa varansa valtion budjetista. Puheenjohtaja nauttii tehtävässään täysipäiväistä palkkaa, mutta häntä, sen enempää kuin saamelaiskäräjien viranhaltijoita, ei koske virkavastuu. Tätä tarkoittava muutosehdotus liittyi edellisen hallituksen ehdotukseen saamelaiskäräjälain muuttamiseksi, mutta se kaatui esityksen mukana eduskunnassa.

Saamelaiskäräjien vaaleissa äänioikeus on vain niillä henkilöillä, jotka saamelaiskäräjien vaalilautakunta on hyväksynyt saamelaisiksi ottamalla henkilön vaaliluetteloon, jota yleisesti kutsutaan myös saamelaisrekisteriksi. Tämä nimitys on epävirallinen. Vaalilautakunnan päätöksistä saa pyytää oikaisua saamelaiskäräjien hallitukselta, ja hallituksen vaaleja koskevasta päätöksestä saa saamelaiskäräjälain mukaan valittaa suoraan Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka on ratkaistava asia kiireisenä.


* * *

Suomessa asuviin saamelaisiin liittyvien poliittisten ja oikeudellisten kysymysten ymmärtäminen edellyttää saamelaisten sisäiseen jakautumiseen perehtymistä. Suomessa on useita saamelaisryhmiä, joiden rajat kylläkin ovat osin häälyvät etenkin avioliittojen seurauksena, ja joiden jäsenet ovat arkielämässä kosketuksissa keskenään ilman sen suurempia ongelmia. Saamelaispolitiikan puolella tilanne on sen sijaan tulehtunut ja kärjistynyt.

Nykyisen Suomen Lapin vanhinta väestökerros koostuu lappalaisten/saamelaisten jälkeläisistä. Lappalaisten esivanhemmat elivät metsä- ja kalastajalappalaisina, harjoittaen peuran ja muun riistan metsästystä, kalastusta ja keräilyä sekä näihin liittyen pienimuotoista poronhoitoa, jossa villipeuroista kesytettyjä poroja käytettiin ennen kaikkea veto- ja kantojuhtina sekä houkutuseläiminä ja hiivintäsuojana villipeuran metsästyksessä. Tänä päivänä metsä- ja kalastajasaamelaiset harjoittavat muun muassa laajamittaisempaakin poronhoitoa, ja kalastusta mm. Tenojoen ja Inarin vesistöissä, sekä – muiden luontaiselinkeinojen lisäksi – aivan samanlaisia elinkeinoja kuin muutkin suomalaiset. Suomen alkuperäisen saamelaisväestön keskuudessa huomattavin ryhmä on inarinsaamelaiset. He puhuvat omaa kieltään, inarinsaamea. Inarinsaamelaisia on valittu saamelaiskäräjille, jossa ainakin osa heistä on jonkinasteisessa oppositioasemassa.

Inarinsaamelaisten lisäksi Suomessa on muitakin henkilöitä, jotka katsovat että he ovat Suomen Lapin alkuperäisen metsä- ja kalastajasaamelaisväestön jälkeläisiä ja että heidän kulttuurinsa, sanan laajassa merkityksessä, edustaa heidän esivanhempiensa kulttuuria sen ajanmukaisessa muodossa, muun muassa poronhoidossa. Tärkein tällainen ryhmä löytyy Sallan suunnalla, Kuolajärven vanhan lapinkylän alueelta. Tämän suunnan lappalaiset/saamelaiset ovat menettäneet vanhan saamenkielensä, keminlapin. Kieli lienee ollut lähellä inarinsaamea. Kuolajärven (nyk. Sallajärven) suunnalla yritetään nykyään elvyttää saamelaisuutta ja saamenkieltä, jolloin kyseeseen tulevat niin inarinsaamen kuin pohjoissaamen opiskelu ja kuolleen keminlapin rekonstruointiyritykset.

Vuoden 1852 rajasulun seurauksena, pääosin 1864–1910 Suomeen siirtyi pysyvästi Norjasta ja Ruotsista porosaamelaisia, tuoden mukanaan monituhatpäisiä porotokkia. Vain pieni osa näiden saamelaisten jälkeläisistä harjoittaa tänään esivanhempiensa pääammattia. Porosaamelaiset toivat mukanaan oman pohjoissaamen kielensä, joka tänään on vallitseva saamenkieli Suomessa. He ovat myös vallitseva ryhmä saamelaiskäräjillä.

Kun Petsamo liitettiin Suomeen 1920, Suomen kansalaisiksi tuli Petsamon alueella asuneet koltat eli kolttalappalaiset, ajanmukaisen ilmaisun mukaan kolttasaamelaiset. Sodan yhtenä lopputuloksena nämä kolttasaamelaiset siirtyivät Suomeen ja asutettiin inarinsaamelaisten entisen Inarin lapinkylän alueelle. Kolttasaamelaisilla on oma koltankielensä, ja heidän saamelaiskulttuurinsa on omapiirteinen. Uskonnon puolesta he ovat ortodokseja. Koltilla on vanhastaan oma kyläkokouksiin ja kylävanhimpaan perustuva sisäinen itsehallintonsa. Itsehallinto on vahvistettu Kolttalaissa (24.2.1995/253), mutta nykyään kyläkokoukset, niiden valitsemat kolttaneuvostot ja neuvostojen yhdessä valitsema luottamusmies ovat oikeudelliselta asemaltaan vain neuvoa-antavia. Koltat ovat edustettuina saamelaiskäräjillä, mm. saamelaiskäräjien nykyinen puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio on kolttasaamelainen. Hän nousi varapuheenjohtajan asemasta puheenjohtajaksi käräjien pohjoissaamelaisen puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven erottua tehtävistään vastalauseena sille, että edellinen eduskunta lähes viimeisenä työnään hylkäsi Suomen silloisen hallituksen esityksen saamelaiskäräjälain muuttamiseksi murskaluvuin. Kiistelty lakiesitys oli valmisteltu silloisen oikeusministerin Anna-Maja Henrikssonin (rkp) ja saamelaiskäräjien yhteistyönä. Lakiesityksen kiistanalaisin kohta liittyi saamelaismääritelmään eli siihen, millä perusteilla henkilö tulee katsoa saamelaiseksi ja kenen toimesta tämän tulee tapahtua. Kaatuneeseen lakiesitykseen liittyi myös rikoslain uusiminen siltä osin, että saamelaiskäräjät olisi liitetty niiden organisaatioiden luetteloon johon virkavastuusäädökset ulottuvat.

Statuksettomalla saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka on polveutumisensa puolesta saamelainen, joka on kasvanut toteuttamaan saamelaista kulttuuria sen nykymuodoissa ja joka kokee itsensä saamelaiseksi, mutta jota saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei ole silti henkilön tämän perustellusta pyynnöstä hyväksynyt saamelaiseksi.

Statuksettomat saamelaiset ovat siis statuksettomia koska saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei hyväksy heitä saamelaisiksi ja saamelaiskäräjien hallitus siunaa nämä päätökset.


* * *

Vuoden 2011 saamelaiskäräjävaalien edellä, ja samoin vuoden 2015 saamelaiskäräjävaalien edellä, Korkein hallinto-oikeus ratkaisi joukon sille tehtyjä valituksia päätöksistä, joissa ensin saamelaiskäräjien vaalilautakunta ja sitten saamelaiskäräjien hallitus oli hylännyt valittajan pyynnön tulla otetuksi saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon sillä perusteella, että nämä eivät ole saamelaisia. Osassa ratkaisujaan KHO pysytti voimassa saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen, mutta toisissa se asian tarkoin tutkittuaan ja punnittuaan päätyi siihen, että valittaja oli katsottava saamelaiskäräjälain tarkoittamaksi saamelaiseksi, ja että hänet oli otettava saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Menettely noudatti saamelaiskäräjälaissa määrättyä marssijärjestystä, mutta jo vuonna 2011 saamelaiskäräjien hallitus reagoi voimakkaasti tähän KHO:n päätökseen, väittäen sen loukkaavan saamelaisten oikeutta päättää siitä, kuka heihin kuuluu. Saamelaiskäräjät pyysi KHO:ta purkamaan päätöksensä, mihin KHO ei suostunut. Lisäksi saamelaiskäräjät vetosi erinäisiin kansainvälisiin elimiin ja foorumeihin, joilla saamelaiskäräjien edustajat väittivät Suomen valtion sortavan saamelaisia. Tässä vahvaa sivustatukea antoi saamelaisneuvosto, elin, johon palaamme tuonnemapana.

* * *

Vuoden 2015 vaalit ovat päättyneet, ja uusien edustajien on määrä astua tehtäväänsä vuoden 2016 alussa, jolloin heidän on myös määrä valita saamelaiskäräjille uusi puheenjohtaja ja uusi hallitus seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Saamelaiskäräjien hallitus on kuitenkin koventanut otteitaan Suomen oloissa poikkeuksellisella kuviolla. Kymmenen henkilöä teki vaalilautakunnan toiminnasta saamelaiskäräjälain mukaiset oikaisuvaatimukset saamelaiskäräjien hallitukselle. Tällä kertaa oikaisuvaatimukset tehtiin mitä todennäköisimmin sulassa sovussa saamelaiskäräjien hallituksen jäsenten kanssa. Oikaisuvaatimusten tekijät edustavat useita saamelaisia järjestöjä, joukossa on mm. saamelaisen nuorisojärjestön puheenjohtaja ja sihteeri, saamelaiskäräjien entinen puheenjohtaja, entinen vaalilautakunnan puheenjohtaja, kolme vaaleissa valituksi tullutta ehdokasta ja yksi joka ei tullut valituksi. Oikaisuvaatimukset poikkesivat hiukan toisistaan, mutta pääperustelu niissä oli että vaalilautakunta oli toiminut laittomasti noudattaessaan KHO:n päätöstä ja salliessaan näin äänestämisen joukolle henkilöitä, joita saamelaiskäräjien hallitus ei hyväksy saamelaisiksi.

Saamelaiskäräjien hallitus ei tunnetusti ole kärkäs hyväksymään oikaisupyyntöjä, mutta tällä kertaa se päätti 18.11.2015 hyväksyä oikaisuvaatimukset niin että kuvaannolliset riemunkiljahdukset kaikuivat kauas Sajoksen seinien ulkopuolelle, Sillä perusteella että väitetyt laittomuudet olivat vaikuttaneet vaalitulokseen tavalla joka ei ollut oikaistavissa, saamelaiskäräjien hallitus määräsi, että vuoden 2015 vaalit on toimitettava uudelleen ja vieläpä käyttäen vaaliluetteloa, jonka vaalilautakunta oli todennut lainvoimaiseksi 20.8.2015, ja johon ei vielä ole merkittynä KHO:n siihen juuri ennen vaalien päättymistä otettavaksi määräämät 93 henkilöä.

* * *

Kansainvälisen alkuperäiskansoja koskevan oikeuden mukaan alkuperäiskansalla on oikeus itse päättää siitä, ketään siihen kuuluu. Alkuperäiskansalla on myös oikeus päättää perusteista joilla tämä päätetään. Päätöksenteon tulee tapahtua perinteisillä tavoilla, jollaista saamelaiskäräjien vaalilautakunta tai hallitus eivät edusta. Vaalilautakunta ei kata kokoonpanoltaan kaikkia Suomessa olevia saamelaisryhmiä, eikä sillä ole kokoonpanonsa johdosta muutenkaan edellytyksiä tunnistaa itselleen vieraampiin saamelaisyhteisöihin kuuluvia hakijoita. Oireellista onkin, että niiden henkilöiden kohdalla, jotka KHO määräsi otettavaksi vaaliluetteloon, vaalilautakunta oli paitsi punninnut ja hylännyt hakijoiden edustamat perustelut, myös yksimielisesti todennut että vaalilautakunnan jäsenet eivät tunnista hakijaa saamelaiseksi.

Vaikka alkuperäiskansalla onkin oikeus päättää itse ketä siihen kuuluu, useat kansainväliset ihmisoikeudet kuitenkin vaativat, että tässäkään päätöksenteossa ei saa harjoitta syrjintää. Olennaisinta kuitenkin on, että saamelaisten itsehallinto on paitsi perustuslain takaamaa, myös järjestetty perustuslain puitteissa tapahtuvaksi, eli siitä on säädetty lailla, jota on noudatettava. Saamelaisten itsehallinto koskee kieltä ja kulttuuria, mutta saamelaisilla ei ole oikeudellista itsehallintoa, vaan sekä saamelaiset henkilöt että saamelaiskäräjät ja sen hallitus ovat Suomen lakien alaiset. Saamelaiskäräjälain mukaan Korkein hallinto-oikeus on korkein valitusaste saamelaiskäräjävaaleja koskevissa asioissa, ja KHO:n päätöksiä on kaikkien asianosaisten noudatettava. On ennenkuulumatonta, että jokin julkishallinnollinen elin, olkoonkin itsehallinnollinen, uhmaa avoimesti KHO:n päätöstä.

Sanomattakin on selvää, että saamelaiskäräjien hallituksen perustelu, jonka mukaan vaalilautakunnan toiminta on ollut laitonta koska lautakunta on noudattanut KHO:n päätöstä, edustaa päälaelleen käännettyä ellei suorastaan vinksahtanutta oikeudellista ajattelua. Sylttytehdas, jossa tämä Suomen oikeusjärjestelmälle vieras saamelaiskäräjien hallituksen päätös on keitetty kasaan, onkin luultavasti sijainnut maan rajojen ulkopuolella, tai ainakin yksi tai useampi kokki saattaa olla sieltä peräisin. Esimerkiksi ruotsalainen, tällä hetkellä Norjasta käsin toimiva juristi Mattias Åhrén on (pohjoismaisen) saamelaisneuvoston pääjuristina ja neuvoston ihmisoikeusyksikön johtajan ominaisuudessa etsinyt Suomesta sellaisia saamelaisten oikeuksiin liittyviä oikeusasioita, joita saamelaisneuvosto voisi viedä edelleen kansainvälisiin ihmisoikeuselimiin, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, YK:n syrjinnänvastaiseen komiteaan ja YK:n ihmisoikeusneuvostoon. Yksi tällainen tapaus on ollut Näkkälän paliskunnan jakamiskysymys, josta tässä ei sen enempää. Sen puolesta, että Suomen KHO:n uhmaaminen on saamelaisneuvoston piirissä synnytetty hanke, puhuu se, että saamelaisneuvosto käsitteli kokouksessaan lokakuun alussa KHO:n saamelaiskäräjien äänioikeutta koskevien päätösten Suomessa synnyttämää tilannetta. Samassa kokouksessa saamelaisneuvosto päätti ehdottaa YK:n Alkuperäiskansojen foorumin jäseneksi Anne Nuorgamia, joka toimi saamelaisneuvoston puheenjohtajana 2001–2002. Anne Nuorgam on koulutukseltaan juristi, ja hänet on tiettävästi valittu Mattias Åhrénin seuraajaksi saamelaisneuvoston ihmisoikeusyksikön johtajana. Nuorgam on yksi niistä kymmenestä henkilöstä, joiden oikaisupyyntöön nojautuen saamelaiskäräjien hallitus teki päätöksensä vaalien uusimisesta. Kannunvalannan tasolla voidaan uumoilla, että Nuorgamilla voi olla pyrkyä saamelaiskäräjien seuraavaksi puheenjohtajaksi. Epävirallisten tulosten mukaan hän sai nyt uusittavaksi määrätyissä vaaleissa 138 ääntä. Äänikuningatar, inarinsaamelainen Anu Avaskari sai 205 ääntä. Toiseksi eniten ääniä,  190, sai istuva puheenjohtaja, kolttasaamelainen Tiina Sanila-Aikio.

Mattias Åhrén on johtava saamelaisnationalistinen ideologi, jonka ehkä kuuluisin lausahdus, vuodelta 2014, kuuluu: ”On parempi tulla kutsutuksi lappalaispiruksi kuin ruotsalaiseksi”. Lausahdus liittyi mediamyrskyyn joka syntyi siitä että Ruotsidemokraatien puoluesihteeri Björn Söder oli sanonnut, että juutalaiset ja saamelaiset eivät ole ruotsalaisia. Yleisestä reaktiosta poiketen Åhrén totesi että saamelaisten kohdalla Söder on asiallisesti ottaen aivan oikeassa. Åhrénin keskeisiä opinkappaleita on nimittäin, että Ruotsin rajojen sisällä elää historian kulun seurauksena kaksi erillistä kansakuntaa, ruotsalainen ja saamelainen. Åhrénin mukaan molemmilla on tasavertainen suvereniteetti. Hän katsoo että saamelaiset muodostavat kansan sanan ansainvälisoikeudellisessa mielessä, ja että saamelaisilla tällä perusteella on oikeus suvereeniin itsehallintoon, myös yli rajojen.

YK:n työjärjestön ILO:n alkuperäiskansasopimuksessa todetaan kuitenkin nimenomaisesti, että sopimuksella ei muuteta valtioiden rajoja, ja että alkuperäiskansojen itsehallintomallit ratkaistaan kansallisella lainsäädännöllä eri maiden olosuhteet huomioiden.


* * *

Tätä kirjoitettaessa ollaan tilanteessa josta saamelaiskäräjien hallituksen vaalinuusintapäätöksestä on oletettavasti tehty useampikin valitus Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lisää valituksia saattaa olla vielä tekeillä, koska on hiukan tulkinnanvaraista milloin mahdollisen valittajan on katsottava saaneensa saamelaiskäräjien hallituksen päätös tietoonsa, mistä lukien alkaa 14 vuorokauden valitusaika; epäselvää voi esimerkiksi olla, onko päätöstä koskeva pöytäkirja päätöksen julkaisuhetkellä ollut tarkastettu. Saamelaiskäräjien hallitus on aikaisemmissa yhteyksissä joskus lykännyt oman päätöksensä laajempaa julkaisemista siihen että päätöksiä koskeva valitusaika on umpeutunut ja päätökset siten saavuttaneet lainvoiman.

Tätä kirjoitettaessa KHO ei ole ratkaissut yhtään vaalien uusintapäätöstä koskevaa valitusta, mutta päätökset tuskin antavat odottaa itseään kovinkaan kauan. Sen jälkeen saamelaisneuvoston voidaan odottaa vievän ne kansainvälisiin elimiin, mikä lienee alunperinkin ollut koko uhmaamishankkeen perusajatus.


* * *

Kymmenikön saamelaiskäräjille telemiin oikaisupyyntöihin, samoin kuin saamelaiskäräjien päätökseen uusia vaalit, ja sen vuorostaan synnyttämiin reaktioihin, näyttäisi sisältyvän jonkinlainen väärinkäsitys. Oikaisupyynnöissä samoin kuin saamelaiskäräjien päätökseen jossa ne hyväksytään, viitataan saamelaiskäräjälain 26c§:ään, jossa määrätään että vaalit on käytävä vaalilautakunnan vahvistaman, lainvoimaisen, muuttumattoman vaaliluettelon perusteella. Vaalilautakunta vahvisti vaaliluettelon ennen vaalitoimituksen aloittamista 20.8.2015, ja KHO määräsi 93 henkilöä otettavaksi siihen 93 uutta äänestäjää vasta 30.9.2015. Saamelaiskäräjien hallitus katsoi, että vaalilautakunta oli menetellyt lainvastaisesti, koska vaaleissa ei tämän seurauksena käytetty vaalilautakunnan hyväksymää, lainvoimaiseksi todettua vaaliluetteloa muuttumattomana.

KHO:n päätösten ja saamelaiskäräjälain sanamuodon välillä on kylläkin näennäinen ristiriita. KHO käyttää ratkaisussaan ilmaisua ”Tämän vuoksi saamelaiskäräjien hallituksen valituksenalainen päätös on kumottava ja A on määrättävä lisättäväksi saamelaiskäräjien vuoden 2015 vaalien vaaliluetteloon äänioikeutettuna.”

Saamelaiskäräjälain kohta, johon oikaisupyynnön tekijät ja saamelaiskäräjien hallitus nojaavat, taas sanoo: ”Lainvoimaista vaaliluetteloa on vaaleissa muuttumattomana noudatettava”. Asiaa on kuitenkin tarkasteltava laajemminkin kuin tähän lauseeseen lukkiutuen. Saamelaiskäräjälain 26c§ kuuluu kokonaisuudessaan:

26 c §
Vaaliluettelon lainvoimaisuus

Jos säädetyn ajan kuluessa ei ole tehty vaaliluettelon oikaisuvaatimusta, vaalilautakunta merkitsee vaaliluetteloon todistuksen siitä, että luettelo on lainvoimainen.

Jos oikaisua on vaadittu, vaalilautakunta merkitsee vaaliluetteloon päätöksestä mahdollisesti aiheutuvat oikaisut. Oikaisun kohdalla on mainittava päätös, johon merkintä perustuu.

Ennen vaalitoimituksen aloittamista vaalilautakunta merkitsee vaaliluetteloon todistuksen siitä, että vaaliluettelo on 2 momentissa tarkoitetulla tavalla oikaistuna lainvoimainen. Vaaliluetteloa pidetään lainvoimaisena sen estämättä, että lopullista päätöstä vaaliluettelon oikaisemista koskevaan vaatimukseen ei ole ennen vaalitoimituksen aloittamista annettu tai saatettu vaalilautakunnan tietoon. Lainvoimaista vaaliluetteloa on vaaleissa muuttumattomana noudatettava.

Oikaisupyyntöjen tekijät eivät liene saamelaiskäräjien salaamissa oikaisupyynnöissään sanallakaan puuttuneet siihen, miten laki jatkuu. Ainkaan saamelaiskäräjien hallitus ei ota asiaa millään lailla esille vaalien uusimispäätöksessään. Tämä tarkoituksenhaluisesti vaiettu lainkohta on saamelaiskäräjälain 26d§, joka koskee äänestämistä tuomioistuimen (KHO:n) päätöksen perusteella. Lainkohta kuuluu kokonaisuudessaan:

26d§
Äänestäminen tuomioistuimen päätöksen perusteella

Henkilölle, joka ennen ääntenlaskennan aloittamista esittää vaalilautakunnalle tai vaalipäivänä vaalitoimikunnalle korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen äänioikeudestaan, varataan tilaisuus saada vaaliasiakirjat ja äänestää.

Henkilö on velvollinen luovuttamaan vaalilautakunnalle tai vastaavasti vaalitoimikunnalle päätöksen tai sen oikeaksi todistetun jäljennöksen vaaliluetteloon asiasta tehtävää merkintää varten.

Henkilön ottaminen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on pysyväisluontoinen toimi, jota ei toisteta joka vaalien edellä. KHO:n ratkaisun sanamuoto kuuluu siis”A on määrättävä lisättäväksi saamelaiskäräjien vuoden 2015 vaalien vaaliluetteloon äänioikeutettuna.” Muotoilua voidaan pitää lievästi epäonnistuneena, se olisi ehkä paremmin voinut kuulua esimerkiksi ”A:lle on järjestettävä mahdollisuus äänestää vuoden 2015 saamelaiskäräjävaaleissa saamelaiskäräjälain 26d§:n mukaisesti, ja hänet on lisättävä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kaikkia seuraavia vaaleja varten jo heti sen kokouksen päätteeksi, jossa vaalilautakunta vahvistaa vuoden 2015 vaalien tuloksen”.

Tai jotain sinne päin. KHO:n ratkaisun päätöslauseen tarkoitusta ei ole vaikea ymmärtää, ja sen sanamuotoon ripustautuminen on saivartelua. Oikeudellisen asiasisällön ja vaalien tuloksen kannalta ei ole ollut minkään valtakunnan merkitystä onko vaalilautakunta antanut KHO:n ratkaisuissa saamelaisiksi katsottavaksi määrättyjen henkilöiden äänestää tiukasti saamelaiskäräjälain 26d§:n mukaisesti esittämällä vaalilautakunnalle KHO:n itseään koskevan päätöksen ja jättämällä tämän päätöksen tai sen oikeaksi todistetun jäljennöksen vaalilautakunnalle tai vaalipäivänä vaalitoimikunnalle, vai onko vaalilautakunta lisäksi noudattanut KHO:n päätöksen tarkkaa sanamuotoa, lisäämällä henkilön saamelaiskäräjien vuoden 2015 vaalien vaaliluetteloon äänioikeutettuna. Vaalien lopputulos on sama, toinen menettely voidaan saivarrelleen katsoa muodollisesti oikeammaksi, mutta kumpikaan ei ole lainvastainen eikä kelpaa perusteluksi vaalien uusimiselle.

Eri asia on, että oikaisupyyntöjen tekijät ja saamelaiskäräjien hallitus vetoavat myös siihen, että KHO on määrännyt nämä 93 henkilöä katsottavaksi saamelaisiksi ”vastoin saamelaisten tahtoa ja loukaten saamelaisten itsemääräämisoikeutta”.


* * *

Jonkinlaisena kevennyksenä vakavan asian lopuksi palautan mieliin kaksi oikeudellista tilannetta, jotka tulivat mieleeni yllä olevaa asiaa pohtiessani.

Ensimmäisenä mieleen tuli isävainajan monesti kertomaa, yleisesti tunnettu entisen pastorin lausuma, jonka mukaan ryyppy otettakoon vain kalan kyytipoikana. Tämä liittyi jotenkin katolisen kirkon paastosääntöihin. Pienen todistelun jälkeen pastori päätyi pöytäpuheessaan kuitenkin siihen, että ”Kaikki ruoka on kalaa!” (*

*) Nyttemmin on selvinnyt että kyse oli suomenruotsalaisen lehtimiehen, runoilijan ja näytelmäkirjailijan Hjalmar Procopén mahtipontiseen runomittaan kirjoittamasta leikkimielisestä runosta.

Toinen mieleen palautunut säädöstä oli isompien veneiden sisäseinälle ripustettavaksi tarkoitettu, oikein pronssiin valettu hupitaulu:
1§: Kapteeni on aina oikeassa.
2§: Jos kapteeni olisi joskus väärässä, astuu 1§ voimaan .

Saamelaiskäräjien hallitus toimii nyt samanrakenteisen logiikan mukaan:
1§: Saamelaiskäräjät on aina oikeassa.
2§: Jos KHO joskus katsoo, että saamelaiskäräjät on väärässä, astuu 1 § voimaan, ja sitä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Päätöksellään vaalien uusimisesta saamelaiskäräjien hallitus yrittää mahdollisesti pelata itselleen lisäaikaa, niin ettei sen tarvitse vielä ihan heti luovuttaa paikkaansa uudelle hallitukselle. Isommissa kuvioissa kyse olisi jo valtiokaappauksesta tai sen yrityksestä. Jo tiedossa olevan ensimmäisten vaalien tulosten perusteella on kylläkin vaikea nähdä, että saamelaiskäräjien tulevalta hallitukselta olisi odotettavissa ratkaisevasti toisenlaista politiikkaa – mutta jos kuitenkin hiukan vähemmän syrjintää, hiukan vähemmän tempoilevaa hölmöilyä ja vaikkapa edes hiukan yhteistyöhakuisempaa politiikkaa statuksettomien saamelaisten ja Suomen valtion suuntaan…?

Vaalinuusintavedollaan saamelaiskäräjien hallitus on saattanut, ehkä tahtomattaan, ehkä tarkoituksella, luoda oikeudellisen ikiliikkujan, koska vaaleista voidaan aina valittaa jos ei yhdestä suunnasta niin toisesta, ja vaalit joutuu määräämään uusittavaksi joko saamelaiskäräjät tai KHO. Voisi jopa sanoa että käsillä on alkuperäiskansaoikeudellinen perustuslaillinen kriisi. Helsingin Sanomien Karilla oli aikoinaan piirros, jossa ikkunan läpi näkyy tuvan pihalla lunta lapioiva mies. Lunta syytää koko ajan lisää. Sisällä tuvassa talon emäntä sanoo vieraana olevalle toiselle vaimolle: "Siin on kaks kovvaa vastakkain, mei Matti ja Jumala".

Asetelma Saamelaiskäräjät vastaan Korkein hallinto-oikeus on vähän samantapainen. Saamelaiskäräjien hallituksen luomaan vastakkainasetteluun lienee kuitenkin löydyttävä joku ratkaisu, ja ennustettavissa on, mutta vain yhtenä mahdollisuutena, että KHO kumoaa saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen ja määrää jo pidettyjen vaalien tuloksen voimaan. Silloin jää katsottavaksi, jatkaako saamelaiskäräjien nykyhallitus KHO:n uhmaamista olemalla alistumatta päätökseen ja järjestämällä uudet vaalit. Muitakin mahdollisuuksia voidaan ajatella.


* * *

Koko yllä olevalla, osin vuodatuksenomaisella kirjoituksellani en halua sanoa, että saamelaisilla ei olisi oikeus itse päättää, kuka on saamelainen. Epäilemättä tämä oikeus kuuluu heille ja vain heille. Kysymys on ensisijaisesti siitä, voiko se tapahtua ilman syrjintää, onko lupa rikkoa asiasta laadittuja lakeja, miten valitustie kulkee, kenellä on asiassa viimeinen sana, ja niin edelleen. Ulkopuolisena näkisin, että ratkaisu löytyy siitä suunnasta jossa eri saamelaisyhteisöt järjestyvät itsenäisesti hakien julkisoikeudellisen yhteisön statusta, noudattaen soveltaen kolttien itsehallinnon antamaa mallia, ja määrittelevät tältä pohjalta millä perusteilla joku katsotaan yhteisöön kuuluvaksi ja miten päätöksenteko tapahtuu niin että päätös olisi mahdollisimman oikea ja oikeudenmukainen.

P.S. 14.1.2015
Kuinka sitten kävikään? KHO:n päätös löytyy täältä.