Metsähallituslain saamelaispykälistä

Urbaanisaamelaisten puheenjohtaja Pentti Pieski profiloituu vahvasti metsähallituslain saamelaispykälien asialla, tähtäimessä arvatenkin ajankohtaiset saamelaiskäräjien puheenjohtajavaalit, tai ainakin viimeistään neljän vuoden päästä koittavat seuraavat vaalit.

Jos saamelaiskulttuurin heikentämiskielto palautuisi ehdotukseen, saavutus vahvistaisi Pieskin poliittista profiilia samalla tavalla kuin vuoden 1961 noottikriisineuvottelut Urho Kekkosen asemia silloisissa presidentinvaaleissa..


Saamelaispykälien poistaminen lakiehdotuksesta voidaan tulkita vähintään kahdella tavalla. Se voidaan nähdä pyrkimyksenä tervehdyttää laki poistamalla siitä muita väestöryhmiä kuin maan laillisia omistajia, Suomen alkuperäisiä lappalaisia/saamelaisia, suosiva erityiskohtelu. Tällä en itse ota kantaa siihen pitääkö laissa olla nuo pykälät vai ei, vaan haluan vain sanoa että poistamispäätös on sinänsä linjassa sen kanssa että edellinen eduskunta hylkäsi viimeisinä töinään murskaluvuin edellisen hallituksen esityksen saamelaiskäräjälain muuttamiseksi.

En kuitenkaan oikein jaksa uskoa, että metsähallitus olisi tasa-arvon ja muiden ihmisoikeuksien asialla. Niinpä toinen tulkinta on, että metsähallitus käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kelaa löysää siimaa sisälle, tai toisella vertauksella, lyhentää saamelaiskäräjien hihnaa, osoittamalla saamelaiskäräjille kuka on isäntä Lapin valtionmailla.

Mielessä kannattaa pitää kokonaiskuva: Metsähallitus pelauttaa pohjoissaamelaisia ja kolttia inarinsaamelaisia vastaan ja saa näin aikalisää taloudenpidolleen, jossa se hallitsee Ylä-Lapin maita ominaan. Valtiolla ei ole näyttöä laillisesta saannosta jolla inarinsaamelaisten  ja nykyisen Suomen alkuperäisten saamelaisten/lappalaisten n.s. alkuperäiseen saantoon perustuva  maanomistusoikeus olisi siirtynyt valtiolle. Vuosisatojen takainenkaan yksipuolinen valtion tai sen viranomaisen päätös ei ole siirtänyt omistusoikeutta laillisesti, ellei sillä aikoinaan ollut laillisia ja etenkin perustuslaillisia perusteita. Jopa muodollisesti täysin laillinen menettely voidaan kyseenalaistaa, esimerkiksi jos hallitsija tai hallitsijan valtaa käyttävä elin oli kerännyt itselleen valtaa ja oikeuksia yli maan tavan ja oikeusperinteen; Ruotsin valtakunnassa hallitsijanvaltaa sitoi kuninkaanvala, jossa tuleva hallitsija muun muassa vakuutti suojelevansa alamaistensa omistusoikeutta.

Alkuperäisen alkuperäiskansan sulkeminen Akwé Kon -menettelyn ulkopuolelle puhuu vahvasti metsähallituksen vilipittömyyttä vastaan. Tämä syrjintä salattiin tehokkaasti metsähallituksen esitellessä Akwé Kon-hankettaan kansainvälisen tason pilottihankkeena. Merkille pantavaa on, että nyt pidetyssä kuulemistilaisuudessa Pieski kehui estottomasti kyseistä Akwé Kon -hanketta, puhuen saamelaisten suku- ja perintömaista.

Kyynisen arvioni mukaan metsähallituksen tavoite sen ottaessa Akwé Kon-ryhmään vain pohjois- ja kolttasaamelaisia ei suinkaan ollut näiden ryhmien syvällinen kuuleminen ja niiden etujen huomioiminen, vaan perinteisen hajoita ja hallitse -taktiikan harjoittaminen. Samalla päästiin maailmalla mainostamaan miten hienosti Suomi ja etenkin metsähallitus hoitaa velvoitteensa alkuperäiskansaa kohtaan. Tämä kohentaa suomalaisen puun ja suomalaisten puutuotteiden imagoa maailmanmarkkinoilla jossa osa loppukuluttajista on oppinut kyselemään puun alkuperän perään. Samalla "Suomi-kuva" kohenee maailmalla laajemminkin, juuri nyt on tosin ajauduttu erityisvaikeuksiin pakolaisaallon vuoksi.

Vaikka valtio kuinka yrittäisi panna kysymyksen Lapissa olevien valtionmaiden omistamisesta taakseen, se on edessä. Se kytee pinnan alla, se on kuin hiljaa liikkuva oikeudellinen magma, jonka kumean jyrinän voi kuvitella hetkittäin kuulevansa. Tällä pohjalla liikuttaessa kaikki nykyiset lakihankkeet ovat vain halkeilevan pinnan paikkailua.

Vaikka kysymys valtionmaiden oikeasta omistajasta jäisi sen pitkän ja monipolvisen historian vuoksi vaille lopullista vastausta, jo itse kysymys puhuu sen puolesta että maan ja vesien hallinnan perinpohjainen uudistaminen on edessä. Mahdolliselta uudelta hallintomallilta ei  tule odottaa liikoja, eikä varsinkaan ihmeitä. Se ei ole tie taivaaseen, eikä se poista konkreettisia eturistiriitoja. Silti vaihtoetoisia maanhallintamalleja voitaisiin ja tulisi nostaa esille osana demokraattiseen aluehallintoon liittyviä kaavailuja. Tässä yhteydessä eri alkuperäiskansasyhteisöjen maankäyttöön liittyvien oikeuksien, etujen ja vaikutusmahdollisuuksien huomioiminen ja niiden tasapainottaminen muun paikallisen, alueellisen ja valtakunnallisen väestön etujen kanssa on ehdoton edellytys kestävälle lainsäädännölle. Tämä edellyttää kuitenkin kaikkien alkuperäiskansayhteisöjen itsehallinnollisen edustuksen järjestämistä. Oma ehdotukseni on ollut, että se lähtisi uusvanhalta lapin- ja saamelaiskylien pohjalta, saamelaiskäräjien mahdollisesti toimiessa kokoavana elimenä. Niin kauan kuin saamelaiskäräjien etnisesti syrjivä politiikka jatkuu, käräjät ei ole avain maankäyttöön liittyvien alkuperäiskansaoikeuksien ratkaisuun, vaan osa lukkoa, jonka avaimen valtio on pistänyt taskuunsa. Käräjien hallituksenmuodostus ja puheenjohtajien valinta tulee näyttämään mihin suuntaan mennään.

Ulkopuolisen näkökohtia

KHO on määrännyt 93 uutta henkilöä merkittäväksi saamelaiskäräjien vaaluluetteloon. YLE:n uutisissa YLE Sápmin sisältövastaava Aletta Lakkala selitti että Suomi polkee näin saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia ja saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio katsoo että kyse oli pakkoassimilaatiosta. YLE Sápmi on jälleen kerran marssitannut esille professori Martin Scheininin, joka näkee KHO:n päätöksessä runsaasti erilaatuisia virheitä ja muistuttaa, että asia ehkä vielä otetaan esille kansainvälillä foorumeilla. Tuoreessa muistissahan on vielä Tiina Sanila-Aikion ja Aslak Holmbergin puheet YK:n foorumilla. Siltä varalta että Scheininin arvonimet ja meriitit eivät vakuuttaisi - minulle ne kyllä riittävät - YLE Sápmi on taas kaivanut esille  vanhan kuvan jossa Scheinin puhuu taustananaan YK:n lippu. Kuvatekstin mukaan Scheinin on YK:n ihmisoikeus-erityisraportoija, vaikka pesti päättyi jo vuonna 2011. Käräjien eronnut puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on julkisesti ilmoittanut hakevansa eroa myös käräjien vaaliluetelosta. Hän joutunee kuitenkin odottamaan seuraaviin vaaleihin asti, niin kuin joku muodollisuudet tarkasti tunteva jo huomautti. Ellei sitten käynnissä olevien vaalien vuoksi edelleen toimiva vaalilautakunta poista häntä jo nyt vaaliluettelosta. Vaalilautakunnanhan ei tarvinne noudattaa Suomen pakkolakeja, vaan toimii suoraan saamelaisen alkuperäiskansan elimen, saamelaiskäräjien, mandaatilla, tai peräti YK:n mandaatilla. Niin tiukka vaaliluettelon portinvartija kuin Klemetti olikin puheenjohtajakaudellaan, omalta osaltaan hän näkyisi katsovan että käräjien vaaliluettelo on kuin nonstopleffoja näyttävä elokuvateatteri, johon tullaan ja josta lähdetään kun mieli tekee. Seuraavaksi saanemme odottaa Klemetin ilmoitusta siitä että hän eroaa RKP:stä.

Kaikki tietävät että olen asiassa täysin ulkopuolinen. Siskoni on innokas sukujuuriemme tutkija, ja hän etenee sekä arkisto- että geenitutkimuksen rintamilla. Sukujuurieni selvittäminen on käynnissä, mutta saamelaiskytkentää en ole vielä löytänyt. Tavoitteeni ei ole löytää minkään valtakunnan "puhdasverisyyttä", vaan konkretisoida oma "sekarotuisuuttani", josta olen iloinen ja vähän ylpeäkin. Geenirintamalla ehkä mielenkiintoisin löydös on kytkentä Botocudoihin, nomadiseen metsästäjä-keräilijäheimoon jonka kulttuuriin kuuluivat huulten ja korvien hurjanpuoleinen venyttäminen. Arkistorintamalla tälle voisi antaa selityksen vielä epävarma ja sellaiseksi ehkä jäävä löydös joka viittaa eräälle Karibian saarelle, joka oli aikoinaan Ruotsin valtakunnan siirtomaa. Parhaimman tarinan mukaan (jota ei kannata liioilla tarkistamisilla pilata) eräällä tämän siirtomaasaaren kuvernööreistä oli suhde taloudenhoitajaansa, joka oli puolittain afrikkalaista juurta ja puolittain Brasilian alkuperäisväestöä. Kuvernöörin ja rakastajattaren suhteesta syntyi poika, jonka poika puolestaan asui ja vaikutti nuoruusvuosinaan Värmlannissa, vain muutaman kilometrin päässä eräästä esi-äidistäni. Paikallishistorian mukaan tämä iloluonteinen ja pidetty urkuri-kanttori-opettaja jätti seudulle useita jälkeläisiä eri äideille... Olisinko vidoinkin saanut selityksen eräille nergroidisille piirteilleni? No, olen siis ulkopuolinen saamelaisasioissa enkä aio pyrkiä vaaliluetteloon ellei verisiteissä ilmene aivan uusia käänteitä. Sallittakoon kuitenkin ulkopuolisen taas kerran tuoda esille muutamia näkökohtia.

Vaikka mekkala saamelaiskäräjien leirissä on melkoinen, 93 saamelaiseksi hyväksyttyä oli vähemmistö valittajista. Tarkasteltaessa KHO:n päätöksiä ahtaammassa oikeustieteellisestä näkökulmasta tähdäten käytännön tulosten tasolla ensi kierroksella siihen että mahdollisimman moni KHO:n nyt hylkäämä otettaisiin vaaliluetteloon (jos siihen on asialliset perusteet) on nyt analysoitava niin menestyneet kuin hylätyt valitukset. Näin voidaan löytää yksittäiset tekijät jotka erikseen ja kokonaisharkinnassa vaikuttivat loputulokseen.

Kun näkökulmaa laajennetaan edellisestä, tehtäväksi asettuu jatkettu historiantutkimus ja valistustyö eri väestöryhmien ja sukujen todellisista taustoista, ja jatkettu näin selvitettyihin tosiasioihin perustuva poliittien vaikuttaminen.

Vielä laajemmassa näkökulmassa on kuitenkin syytä edelleen pohtia, kuten Jouni Kitti on todennut, onko ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifioinnille Suomessa loppujen lopuksi edellytyksiä ja tarvetta. Yhtenä pohdinnan juonteena on siis syytä pitää vaihtoehtoisia skenarioita siitä miten tulehtunut tilanne on käännettävissä yhteiskuntarauhaksi. Porosaamelaiset eivät halua hyväksyä muunlaisia saamelaisia lainkaan saamelaisiksi, paitsi koltat, jotka ovat heidän poliittinen liittolaisensa ja kylliksi omanlaisiaan erottuakseen porosaamelaisista, mikä ilmeisesti luo turvallisuuden tunteen näissä. Porosaamelaisten ahdas saamelaisuusnäkemys voi perustua tietämättömyyteen tai omien klaanien etujen ajamiseen, mutta yhtä kaikki statuksettomien pakkomäärittely saamelaisiksi vastoin saamelaiskäräjien tahtoa ei näytä hyvältä. Ratkaisuna voisi olla vaihtoehto jossa muut alkuperäiskansayhteisöt järjestyvät elvytettävän lapinkyläjärjestelmän pohjalta täysin erillään porosaamelaisista, näiltä lupaa ja hyväksyntää pyytämättä. Saamelaiskäräjät vaalilautakuntineen voitaisiin jättää porosaamelaisten elimeksi, ja mahdollisesti lapinkylät voisivat muodostaa lapinkäräjät, tai mikä nimi mahdolliselle uudelle yhteiselimelle haluttaisiin antaa. Pitkän tähtäimen tavoitteena voisi olla että myös porosaamelaiset liittyisivät yhteiseen kattoelimeen. Tämä voisi tapahtua joko lapinkäräjien tai saamelaiskäräjien puitteissa.

Tässä hahmoteltu vaihtoehto siis edellyttäisi että lapinkylät järjestyvät, selvittävät itselleen ja muille päämääränsä ja lähtevät vaikuttamaan suoraan yleiseen kansalliseen ja kansainväliseen mielipiteeseen, YK:n elimiin ja Suomen valtioon. Aikaa olisi sopivasti nelisen vuotta. Nähtäväksi jäisi, pysyttelisikö tynkäsaamelaiskäräjät siilipuolustusasemissaan, ja jos, niin kuinka kauan. Tavallaan asetelma olisi kuitenkin nykyistä terveempi.

Uutta rakennetta suunniteltaessa ja mahdollisesti luotaessa olisi pohdittava missä laajuudessa ja syvyydessä tavoitellaan alkuperäiskansa-asemaa ja siihen liittyvää itsehallintoa. Tähän liittyy myös kysymykset maa-alueiden ja luonnonresurssien hallinnasta. Alueiden jakaminen eri alkuperäiskansaryhmien välillä ei ole helppoa, mutta ei myöskään mahdotonta, varsinkin kun hyvässä hengessä toimittaessa voidaan sopia myös yhteisalueista ja vastavuoroisuudesta.

Valtionmaiden omistusoikeuden selvittämistä on syytä jatkaa, mutta vaikka oikeudellinen kysymys olisi auki se ei estä hallintomallien sopimisesta.

Kaikessa toiminnassa on syytä pitää yhteyttä oman alueen ei-saamelaisen väestön kanssa korostaen tasa-arvoisuutta, oikeudenmukaisuutta ja väkivallattomuutta. Saamelaiskäräjien haaksirikko on varoittava esimerkki siitä mihin muuten voidaan joutua.