Eduskunta puhalluksen kohteena

Tämän kirjoituksen aiheena on eduskunnan säätämään asetukseen ja ympäristöministeriön julkaisemaan viralliseen suomennokseen otettu väärä käännös, joka kaikesta päätellen ei ole tahaton virhe vaan tietoisen valinnan tulos. Alla ilmenevissä asiakirjoissa käsite "alkuperäiskansayhteisöt" eri taivutusmuodoissaan on ujutettu paikkoihin, joissa oikea käännös olisi "sisäsyntyiset yhteisöt".

Ero saattaa tuntua merkityksettömältä mutta ei sitä ole. Osin on kyse vivahde-erosta, ja Akwé: Kon ohjeiden alkuperäisversion laatijat ovat hyvinkin voineet tarkoittaa ainakin ensisijaisesti alkuperäiskansojen jäsenten muodostamia alueellisia tai paikallisia yhteisöjä. Tämä on luonnollista, ottaen huomioon että alkuperäiskansan edustajat katsovat asiaa ensisijaisesti omasta näkökulmastaan ja oman kansansa etuja ajaen. Ainakin osa alkutekstin laatijoista olisi siis epäilemättä mieluiten nähnyt dokumentissa termin "alkuperäiskansojen yhteisöt". Kyseessä on kuitenkin kansainväliseen sopimukseen liittyvä dokumentti, joka on synnytetty neuvotellen ja neuvotteluihin liittyvän tarkan editointiprosessin tuloksena. Ennen kaikkea ohjeet liittyvät kansainväliseen biodiversiteettisopimukseen ja saavat voimansa siitä. Tästä syystä ohjeiden englanninkielisessä alkutekstissä on päädytty käyttämään samaa termiä kuin biodiversiteettisopimuksessa, "indigenous communities". Tulemme näkemään, että Suomessa käännöksestä vastaava taho on ottanut tämän suhteen vapauksia, joilla on määrä ajaa tiettyjä etuja. Kyseistä ohjeistusta on jo käytetty tähän tarkoitukseen hyödyntäen väärää käännöstä.

Kaikkein vakavinta ei kuitenkaan ole käännöksessä oleva substanssi- eli sisältövirhe sinänsä, vaan se menettelytapaan liittyvä asia, että asiakirjan sisältöä on käännösvaiheessa tarkoitushakuisesti peukaloitu niin että väärä käännös on päätynyt eduskunnalle ja valtiosopimuksen hyväksymistä koskevan asetuksen tekstiin.

Kaikki tässä kirjoituksessa olevat alleviivaukset ja muut korostukset ovat bloginpitäjän tekemiä.

* * *

Akwé: Kon -ohjeiden suomennos on julkaistu numerolla 1/2011 julkaisusarjassa Ympäristöhallinnon ohjeita. Julkaisija on ympäristöministeriön Luontoympäristöosasto, siis virallinen taho, joka on osa Suomen valtion virkakoneistoa. Julkaisun tekijänoikeudet kuuluvat kuitenkin Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen kansainväliselle sihteeristölle.

Julkaisun verkkoversio löytyy osoitteesta

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41525

Käsite "alkuperäiskansa" tulee esille jo nimiösivulla, jossa julkaisun alaotsikko kuuluu: "Vapaaehtoiset ohjeet sellaisten hankkeiden kulttuuristen-, ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnille, joita aiotaan toteuttaa alkuperäiskansa- ja paikallisyhteisöjen pyhillä paikoilla ja niiden perinteisesti asuttamilla ja käyttämillä maa- ja vesialueilla tai jotka todennäköisesti vaikuttavat näihin".

Englanninkielisten ohjeiden nimiölehdellä ei puhuta alkuperäiskansasta vaan käytetään käsitettä "indigenous communities". Tämä on omiaan herättämään lukijan, joka on tottunut tekstin tarkkaan lukemiseen:. Havainto herätti tutkailemaan suomenkielistä versiota yksityiskohtaisemmin. Alempana ei kuitenkaan puututa mahdollisiin muihin huomionarvoisiin kohtiin käännöksessä, vaan keskitytään "alkuperäiskansan" ilmestymiseen suomenkieliseen ohjeeseen.

Takakannessa todetaan:

Suomessa Akwé: Kon -ohjeet on tarkoitettu käytettäväksi saamelaisten kotiseutualueella sellaisten hankkeiden ja suunnitelmien kulttuuri-, ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa, jotka voivat vaikuttaa saamelaiskulttuuriin, -elinkeinoihin ja kulttuuriperintöön.

Ohjeiden tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä alkuperäiskansakulttuurin luontosuhteen ja perinteisen tiedon säilyminen. Akwé: Kon -ohjeet tarjoavat menettelytavan, jolla saamelaisten osallistuminen hankkeiden ja suunnitelmien valmisteluun, vaikutusten arviointiin ja päätöksentekoon voidaan turvata.

Vapaaehtoiset Akwé: Kon -ohjeet ovat osa biodiversiteettisopimuksen toimeenpanoa. Ne on hyväksytty biodiversiteettisopimuksen viidennessä osapuolikokouksessa. Biodiversiteettisopimuksen tarkoituksena on turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen. Sopimus tunnustaa myös alkuperäiskansojen ja luonnon monimuotoisuuden välisen suhteen ja velvoittaa valtioita turvaamaan alkuperäiskansojen luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon ja luonnonkäyttötapojen säilymisen.

Kaiken kaikkiaan suomenkielinen sana "alkuperäiskansa" eri taivutusmuodoissaan esiintyy oppaassa noin 130 kertaa, kun mukaan otetaan kannet, esipuheet, tiivistelmät jne. Tämä on vähintäänkin huomionarvoista. Englanninkielisessä alkutekstissä termiä "indigenous peoples" käytetään tasan yhden kerran, kaikissa muissa kohdissa jotka on suomennettu muotoon "alkuperäiskansat", englanninkielisessä alkutekstissä käytetään käsitettä "indigenous communities", suomeksi "sisäsyntyset yhteisöt".

Myös suomenkielisen version englanninkielisessä tiivistelmässä on päädytty käyttämään kauttaaltaan suomennosta vastaavaa termiä "indigenous peoples".

Alkuperäiseen englanninkieliseen sopimustekstiin sisältyvää termiä "local communities" (suom. paikkalliset yhteisöt" ei suomenkielisen ohjeiston englanninkielisessä yhteenvedossa käytetä kertaakaan.

Ruotsinkielisessä tiivistelmässä käytetään termiä "ursprungsbefolkning" (suom. alkuperäisväestö", eikä siis termiä "ursprungsfolk" (suom. alkuperäiskansa).

Pääsihterri Hamdallah Zedanin esipuheen suomennokseen on liitetty suomentajan huomautus: ¨

Suomentajan huomio: paikallisyhteisö tarkoittaa yhteisöjä, jotka noudattavat perinteistä elämäntapaa (Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen artikla 8j).

Tällä "huomiolla" on mitä ilmeisin tarkoitus – ajaa pelipöydän ääreltä kaikki muut paikallisyhteisöt kuin saamelaiset. Ohjekirjasta ei selviä, tai ainakaan minä en kyennyt tietoa löytämään, kuka on ollut se terävä huomiontekijä joka on suorittanut suomennostyön, mutta alkupuheessa siis todetaan että suomennoksesta on huolehtinut kansallinen 8(j) -työryhmä, jonka puheenjohtaja on Klemetti Näkkäläjärvi.

Myös esipuheen on laatinut Klemetti Näkkäläjärvi, joka toimi 18.6.2009 asetetun ensimmäisen kansallisen artikla 8(j)-tä koskevia asioita käsittelevän työryhmän puheenjohtajana, ja joka on sittemmin jatkanut tehtävää uudemman työryhmän puheenjohtajana.

Esipuheessaan Näkkäläjärvi toteaa että biodiversiteettisopimuksen artikla 8(j):n kansallisen asiantuntijatyöryhmän tuli valmistella

saamelaisten biodiversiteettiin liittyvää perinteistä tietoa koskevia toimenpiteitä

Edelleen:

 Työryhmän yhtenä tehtävänä on selvittää, miten saamelaisten kotiseutualueella voidaan ympäristövaikutuksien arvioinnissa soveltaa biodiversiteettisopimuksen 5. osapuolikokouksen hyväksymiä vapaaehtoisia Akwé: Kon -ohjeita. Työryhmä on suomentanut Akwé: Kon -ohjeet, jotta ne olisivat edesauttamassa ohjeistuksen toimeenpanoa Suomessa.

Lainaan edelleen Näkkäläjärven alkupuhetta. Alleviivaukset ovat siis omiani:

Suomessa Akwé: Kon -ohjeet koskevat saamelaisten kotiseutualuetta. Saamelaiskulttuurin luontosidonnaisuus ilmenee siitä, että ihminen on osa luontoa, ei sen hallitsija. Saamelaiskulttuurin tulevaisuuden elinehto on luonnon monimuotoisuuden säilyminen. Saamelaisten perinteinen tieto ja tavanomainen luonnonkäyttö on sidoksissa saamen kieleen ja perinteisiin elinkeinoihin, poronhoitoon, kalastukseen, metsästykseen, käsityöhön ja keräilyyn. Saamelaisten kotiseutualueen luonnon monimuotoisuus on rikasta, mutta haavoittuvaa. Ilmastonmuutos ja sen seuraukset sekä lähivuosien kaavoitus-, matkailu- ja liikenneratkaisut voivat heikentää saamelaisten kotiseutualueen luonnon monimuotoisuutta uhaten samalla saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon säilymistä ja tavanomaista luonnonkäyttöä. Noudattamalla Akwé: Kon -ohjeita maankäytön suunnittelussa ja kaavoitushankkeissa voidaan edistää biodiversiteettisopimuksen toteutumista ja estää luonnon monimuotoisuuden ja siihen liittyvän saamelaisen perinteisen tiedon heikkenemistä.

Akwé: Kon -ohjeita sovelletaan saamelaisten kotiseutualueen olosuhteisiin ja kansalliseen lainsäädäntöön. Ohjeet on tarkoitettu otettavaksi huomioon kansallisessa lainsäädännössä. Suomessa Akwé: Kon -ohjeet koskevat erityisesti maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) ja ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA) annetun lain (468/1994) soveltamista sekä saamelaisten kotiseutualueen valtion hallinnassa olevien alueiden maankäytön suunnittelua. Akwé: Kon -ohjeet tarjoavat menettelytavan, jolla saamelaisten osallistuminen hankkeiden ja alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmien sekä luonnonvarasuunnitelmien laadinnassa.

Kokemuksia Akwé: Kon -ohjeiden soveltamisesta ja ohjeita Akwé: Kon -ohjeiden soveltamiseksi maankäytön ohjauksessa on koottu kansalliselle artikla 8(j)-sivustolle osoitteeseen www.ymparisto.fi/lumonet/8j.

Akwé: Kon -ohjeet on hyväksytty vuonna 2004 biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksessa. Suomi on ensimmäisenä osapuolena aloittanut Akwé: Kon -ohjeiden soveltamisen. Suomella on nyt ainutlaatuinen tilaisuus olla suunnannäyttäjänä kansainväliselle yhteisölle Akwé: Kon -ohjeiden soveltamisessa ja ottaa ohjeistus huomioon kehitettäessä suunnitelmien valmisteluun, vaikutusten arviointiin ja päätöksentekoon voidaan turvata. Ohjeiden tarkoituksena on turvata alkuperäiskansojen luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon, käytänteiden ja innovaatioiden säilymistä. Tavoitteen saavuttamiseksi saamelaiskulttuurin kannalta merkittävissä kaavoitushankkeissa, hoito- ja käyttösuunnitelmien ja luonnonvarasuunnitelmien laadinnassa sekä YVA-prosesseissa tulisi kerätä tietoa saamelaisten perinteisestä tiedosta ja luonnonkäytöstä sekä arvioida kokonaisvaltaisesti hankkeen vaikutuksia saamelaiskulttuurille. Ohjeet tuovat uuden mallin osallistamiselle ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan saamelaisten kotiseutualueen alueiden- ja maankäytön suunnitteluun.

Edellä lausuttuihin ajatuksiin voisi vielä tehdä sen huomautuksen, että sikäli ja kun " Ohjeet on tarkoitettu otettavaksi huomioon kansallisessa lainsäädännössä" olisi ollut parempi olla laittamatta käännökseen yhtäkään eskonpuumerkkiä.

* * *

Saamelaiskäräjien edustajat osallistuivat kansainvälisen artikla 8(j)-työryhmän kahdeksanteen kokoukseen Montrealissa osana Sumen delegaatiota. Kokouksessa käsiteltiin SK:n tiedotteen mukaan myös YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin suositusta ottaa käyttöön biodiversiteettisopimuksen toimeenpanossa termi alkuperäiskansa ja paikallisyhteisö nykyisen alkuperäis- ja paikallisyhteisön sijasta.

 Puheessaan  9.10.2013 kongressin sivutapahtumassa Klemetti Näkkäläjärvi toi esille huolensa siitä, että useat eurooppalaiset maat tulkitsevat biodiversitettisopimuksen artikkelin 8 j-kohtaa niin, että se koskee myös pääväestöä eikä vain alkuperäiskansaa. Hän lausi mm.:

This is a very concerning when considering the rights of indigenous people. If the rights of the indigenous people are expanded to concern also the majority people it diminishes the possibilities of indigenous people to maintain their distinct culture. For the Saami people it is vital that article 8j remains only to protect indigenous people and local communities. We hope that this working group would raise a strong message for the countries not to diminish the article 8j. In Finland this is crucial, because Saami people face racism and many people from the majority culture opposite Saami Culture and even deny its existence.

  

* * * 

Suomi tuki Montrealissa terminologian muuttamista pysyvän foorumin esityksen mukaisesti uusissa biodiversiteettisopimukseen liittyvissä päätöksissä. EU-jäsenmaat eivät olleet asiassa yksimielisiä. Kokous ei pysynyt tekemään asiassa ratkaisua vaan esitti YK:n tekevän terminologian mahdollisesta muuttamisesta laillisen analyysin ja osapuolikokousta tekemään asiassa päätökset.

Saamelaiskäräjien hallituksen jäsen Petra Magga-Vars kertoi SK:n sivuston mukaan:

Kokouksen kyvyttömyys tehdä asiassa päätös oli alkuperäiskansoille suuri pettymys. Terminologian muuttaminen vastaisi voimassa olevaa ihmisoikeuskäytäntöä. Erikoista oli, että terminologian muuttamista vastusti myös muutamat sellaiset maat, jotka olivat hyväksyneet YK:n alkuperäiskansajulistuksen”, Saamelaiskäräjät ja sen vaikutuksesta Suomi tukee siis terminologian muuttamista niin että nykyinen termi "alkuperäis- ja paikallisyhteisöt" korvattaisiin biodiversiteettisopimukseen liittyvissä yhteyksissä, siis myös artiklan 8 j-kohdan mukaisissa Akwé: Kon -yhteyksissä, termillä "alkuperäiskansa ja paikallisyhteisöt.

Toki olisi toivottavaa, ainakin Saamelaiskäräjien mielestä, että muu maailma seuraisi Suomen esimerkkiä. Suomessa kun tuo muutos on jo viety läpi, ihan oma-aloitteisesti.

* * *

 Saamelaiskäräjillä lienee oikeus muodostaa kantansa asiassa vapaasti, toivottavasti sen perustelut ovat tällöin kestäviä. Saamelaiskäräjien kanta ei tosin ole täysin ymmärrettävä sikäli että Saamelaiskäräjien tulkinnan mukaan ohjeet tarkoittavat jo nykyisenkin terminologian puitteissa vain ja ainoastaan saamelaisia, joita edustaa saamelaiskäräjät. Tämä ilmenee jo Näkkäläjärven esipuheesta, ja saman kannan hän on tuonut esille julkisuudessa. Ilmeisenä tavoitteena termimuutoksella on rajoittaa vaikutusmahdollisuudet tiukasti Saamelaiskäräjiin.

Sen sijaan voidaan keskustella siitä, onko Suomen valtiolla syytä yhtyä YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin ja Saamelaiskäräjien kantaan tässä asiassa.

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on aikaisemmin muissa yhteyksissä tähdentänyt, miten nimenomaan termi "alkuperäiskansat" on ratkaisevan tärkeä. Muut väestöryhmät voivat hänen puolestaan olla "alkuperäisväestöä" tai mitä tahansa, mutta vain saamelaisrekisteriin hyväksytyt saamelaiset ovat alkuperäiskansaa. Termin korvaaminen toisella ei siis Näkkäläjärven oman näkemyksen mukaan ole merkityksetön vaan päinvastoin hyvin merkityksellinen asia.

Tässä valossa on ennenkuulumatonta, että Akwé: Kon -ohjeitten suomennoksessa, jonka julkaisija on ympäristöministeriö, on riennetty siinä määrin asioitten edelle että terminvaihdos on julkaisussa jo toteutettu, johdonmukaisesti ja kautta linja.

* * *

Vielä ennenkuulumattomammaksi asia muuttuu, kun havaitsemme, että sama muutos on tehty myös lakitekstiin, joka on annettu eduskunnan hyväksyttäväksi. Eduskunta on nielaissut muutoksen.

Suomen eduskunta hyväksyi biodiversiteettisopimuksen 20 päivänä kesäkuuta 1994  Asiaa koskeva asetus annettiin  26.10.1994 asetuksen nimellä Asetus biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta (78/1994). Suomenkielinen sopimusteksti löytyy asetuksesta. Asetus taas löytyy Finlex-tietojärjestelmästä osoitteesta

finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1994/19940078

Sopimuksen artikla 8 käsittelee biologisen moninaisuuden säilyttämistä ja suojelua konkreettisella aluetasolla, eli siellä missä suojeltavia elämänmuotoja esiintyy (in situ conservation).

Artiklan mukaan jokaisen sopijapuolen tulee niin pitkälle kuin mahdollista ja siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista muun muassa luoda suojelualueita, suojella ekosysteemeitä, luonnollisia elinympäristöjä, edistää suojelualueisiin liittyvien alueiden ympäristön kannalta tervettä ja kestävää käyttöä ja ennallistettava rappeutettuja ekosysteemeitä.

Tässä erityisen mielenkiintoinen on artikla 8:n alakohta J, joka ilmaistaan joko "8j" tai "8(j)".

Kyseinen kohta kuuluu englanniksi kokonaisuudessaan:

(j) Subject to its national legislation, respect, preserve and maintain knowledge, innovations and practices of indigenous and local communities embodying traditional lifestyles relevant for the conservation and sustainable use of biological diversity and promote their wider application with the approval and involvement of the holders of such knowledge, innovations and practices and encourage the equitable sharing of the benefits arising from the utilization of such knowledge, innovations and practices;

Artiklan 8 j-kohdan virallinen suomenkielinen käännös, sellaisena kuin se sisältyy asetukseen 78/1994, menee näin:

j) kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittaa, suojella ja ylläpitää alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen sellaista tietämystä, keksintöjä ja käytäntöä, joka sisältyy biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta merkityksellisiin perinteisiin elämänmuotoihin ja edistää ja laajentaa niiden soveltamista mainittujen yhteisöjen luvalla ja myötävaikutuksella sekä rohkaista tietämyksestä, keksinnöistä ja käytännöstä saadun hyödyn tasapuolista jakoa,

Alkuperäistekstin kohta "indigenous and local communities" (suom. sisäsyntyiset/maassa kehittyneet ja paikalliset yhteisöt) on suomennoksessa muuttunut sisällöltään. "Indigenous communities" (suom. sisäsyntyiset yhteisöt) on muuttunut muotoon "alkuperäiskansat" (engl. indigenous peoples). Tällaisella suomennoksella sopimuskohta 8(j) on kytketty ILO 169-sopimukseen alkuperäiskansojen oikeudesta. Kytkeminen on kuitenkin tapahtunut suomennosta tehtäessä. Englanninkielisen alkuperäistekstin muotoilussa on tietoisesti vältetty muotoilua "indigenous peoples" ja käytetty ilmaisua "indigenous communities" (suom. sisäsyntyiset yhteisöt).

Mitäpä tähän sanoisi?

* * * 

Termien ero saattaa tuntua vain pieneltä vivahde-erolta. Sillä on kuitenkin huomattava merkitys silloin kun ohjeita käydään soveltamaan käytäntöön. Kun ottaa huomioon biodiversiteettisopimuksen kokonaisuutena ja sen tavoitteet, termin "sisäsyntyiset ja paikalliset yhteisöt" korvaaminen termillä "alkuperäiskansa- ja paikalliset yhteisöt" " tuntuisi ahtaalta käytännöltä. Valitsemalla termi "sisäsyntyiset ja paikalliset yhteisöt" on päästy siihen että luonnon käyttämistä hallinoiviin prosessiin tulee ilman muuta ottaa mukaan alkuperäiskanojen jäsenten muodostamat alueelliset ja paikalliset yhteisöt, siis sellaiset ihmiset, joita asia koskee, ihmiset joilla itsellään on tai joiden esivanhemmilla on ollut alueella pyhiä kohteita, tai jotka käyttävät alueen luontoa perinteensä oikeudella. Tällä ei kuitenkaan suljeta pois muitakaan paikallisia yhteisöjä. Mukaan mahtuvat myös sellaiset "indigenous communities, sisäsyntyiset yhteisöt", joilta syystä tai toisesta puuttuu tunnustettu muodollinen alkuperäiskansan asema. Käsite "paikalliset yhteisöt" vuorostaan mahduttaa mukaan kaikki paikalliset yhteisöt, joilla on samanlainen suhde luontoon, mahdollisten pyhien paikkojen osalta, ja luonnon käytön osalta.

Saamelaiskäräjät, sen vaikutuksen alaisena Suomen valtio ja ilmeisesti alkuperäiskansojen pysyvä foorumi haluavat muuttaa temin muotoilua siihen suuntaan, että Akwé: Kon -prosesseihin otettaisiin mukaan lähinnä vain muodollisesti tunnustettujen alkuperäiskansojen yhteisöt. Termiä muuttamalla asia kallistuisi myös siihen suuntaan, että alkuperäiskansojen paikallisten yhteisöjen sijasta välittömiksi osallistuviksi tahoiksi tulisivat suoraan nimenomaan näiden kansojen keskuselimet, kuten Suomessa Saamelaiskäräjät.

Loppuraportti Akwé: Kon -ohjeiden soveltamisesta Hammastunturin erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa kertoo, miten suomenkielisiin ohjeisiin kirjatun supistavan termin käyttäminen on sujunut. Kyseessä oli pilottiprojekti. Saamelaiskäräjien ja Metsähallituksen mukaan selvitys keräsi kiitosta Montrealin kokouksessa. Raportti löytyy osoitteesta

http://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Muut/AkweKonraportti2013.pdf

* * *

 Mikäli seurataan Akwé: Kon -ohjeiden englanninkielistä alkuteksiä näyttäisi siltä että ohjeitten mukaisten selvitysten osallistuviksi tahoiksi tulisi määritellä myös muut paikalliset yhteisöt jotka käyttävät aluetta perinteisesti, eikä vain muodollisesti tunnustetut alkuperäiskansat. Tämän kautta tulisi toteutetuksi YK:n ihmisoikeussopimuksen syrjimättömyysperiaate. Pyhien paikkojen osalta luonnollinen vaatimus on, että prosesiin on otettava osallistuviksi tahoiksi nimenomaan  ne yhteisöt joille kyseiset kohteet ovat pyhiä, joko henkilökohtaisesti tai sen takia, että ne ovat olleet pyhiä heidän esivanhemmilleen ja muodostavat nyt osan heidän identitettiään ilmaisevasta kulttuuriperinteestä. Hammastunturin alueen selvityksen kohdalla on syytä epäillä, että tämä periaate ei ole toteutunut. Siltä osin kuin on kyse pyhistä paikoista ja käytännöistä, olisi myös ensisijaisen arvokasta että nämä asiat saataisiin ankkuroitua lujasti myös paikallisyhteisöjen niiden jäsenten keskuuteen, joille nämä kohteet ja käytännöt eivät ole henkilökohtaisesti pyhiä. Sama pätee myös suojelutavoitteisiin laajemmin.

Akwé: Kon -prosessin supistaminen valtion elimen, kuten Metsähallituksen, ja vain muodollisesti tunnustetun alkuperäiskansan keskuselimen, kuten Saamelaiskäräjien, väliseksi asiaksi, ei vastaa Akwé: Kon -ohjeitten alkuperäistä henkeä eikä sen kirjainta, eikä asiaa muuta eikä nyt aikaansaatua tilannetta paranna se, että selvitys saattaisi tuntua vastaavan suomenkielisiä Akwé: Kon -ohjeita ja suomenkielisen diversitettisopimumuksen 8(j)-kohtaa sellaisena kuin se on otettu sopimusasetukseen. Metsähallitus, jonka saannot Ylälapin maihin voidaan asettaa kyseenalaiseksi, jatkaa tässä samalla tiellä jolla se oli jo jakaessaan uudistiloja Norjasta vuoden 1852 jälkeen Suomeen muuttaneille poro- eli tunturisaamelaisille, joiden jälkeläiset tänä päivänä dominoivat Saamelaiskäräjiä ja jotka ovat hankkineet itsellen statuksen "Suomen ja Euroopan ainoana alkuperäiskansana".  Tämä uusväestö asutettiin aikoinaan Suomeen siinä toivossa, että sen harjoittaman suurimittakaavainen poronhoito tuottaisi valtiolle verotuloja. Tässä tarkoituksessa valtio asutti silloin uuden väestön niinsanotusti alkuperäisemmän alkuperäisväestön maille tältä mitään kysymättä. Tämän vanhemman väestön jälkeläiset on suljettu Akwé: Kon-prosessin ulkopuolelle, hyvänä esimerkinä Hammastunturin erämaa-alueen selvitys, joka Metsähalliotuksen ja Saamelaiskäräjien mukaan on kerännyt vain kiitosta. Vanhan alluperäisväestön pyhät paikat ovat kuin taikaiskusta muuttuneet tulokassaamelaisten jälkeläisten pyhiksi perinnekohteiksi, ja mitä biodiversiteettiin tulee  jäkälämaiden tila on arveluttava.

Palauttakaamme mieliin että Akwé: Kon tarkoittaa koko luomakuntaa.

Montrealin tietä kulkien

Tapetilla oleva Akwé Kon-ilmiö liittyy kansainväliseen biodiversiteettisopimukseen. Biodiversitetti tarkoittaa elollisten olioiden geneettistä eli perimässä olevaa monimuotoisuutta.

Biodiversiteettisopimus on vuonna 1991 Rio de Janeirossa solmittu YK:n yleissopimus joka tuli voimaan 27.7.1994. Sopimuksen nimi englanniksi on Convention on Biological Diversity. Siitä käytetään yleisimmin lyhyempää muotoa Biodiversity convention tai lyhennettä CBD.

Sopimukseen oli vuoteen 1912 mennessä liittynyt 191 maata. USA on allekirjoittanut sopimuksen, mutta ei ratifioinut sitä. Kompastuskivenä on USA:n kohdalla ennen kaikkea ollut Monsanto-yhtiölle taatut geenimanipuloituun maissiin liittyvät seurannaisoikeudet.

Sopimuksen tavoitteena on säilyttää eliöiden ja elinympäristöjen monimuotoisuutta, suojella maapallon ekosysteemejä, eläin- ja kasvilajeja sekä vaalia luonnonvarojen kestävää käyttöä. Biodiversiteettisopimus pyritään huomioimaan kaikessa luontoon liittyvässä toiminnassa, kuten maa- ja metsätaloudessa, rakentamisessa, matkailussa sekä asumisessa. Sopimuksella ei ole välitöntä oikeusvaikutusta, vaan se velvoittaa tai ohjaa kansallisvaltioita ottamaan sopimuksessa käsitellyt asiat kansalliseen lainsäädäntöönsä. Suositukset ohjaavat kansallisia toimijoita myös siltä osin kuin suosituksia ei ole otettu kansalliseen lainsäädäntöön, mutta ne eivät oikeuta toimimista kansallisen lain vastaisesti.

Suomen eduskunta hyväksyi sopimuksen 20 päivänä kesäkuuta 1994. Valtioneuvosto antoi 26.10.1994 asetuksen, Asetus biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta (78/1994). Suomenkielinen sopimusteksti löytyy asetuksesta. Asetus taas löytyy Finlex-tietojärjestelmästä osoitteesta

finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1994/19940078

Sopimuksen artikla 8 käsittelee biologisen moninaisuuden säilyttämistä ja suojelua konkreettisella aluetasolla, eli siellä missä suojeltavia elämänmuoja esiintyy (in situ conservation).

Artiklan mukaan jokaisen sopijapuolen tulee niin pitkälle kuin mahdollista ja siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista muun muassa luoda suojelualueita, suojella ekosysteemeitä, luonnollisia elinympäristöjä, edistää suojelualueisiin liittyvien alueiden ympäristön kannalta tervettä ja kestävää käyttöä ja ennallistettava rappeutettuja ekosysteemeitä.

 Lapin kannalta erityisen mielenkiintoinen on artikla 8:n alakohta J, joka ilmaistaan joko "8j" tai "8(j)".

Kyseinen kohta kuuluu englanniksi kokonaisuudessaan:

(j) Subject to its national legislation, respect, preserve and maintain knowledge, innovations and practices of indigenous and local communities embodying traditional lifestyles relevant for the conservation and sustainable use of biological diversity and promote their wider application with the approval and involvement of the holders of such knowledge, innovations and practices and encourage the equitable sharing of the benefits arising from the utilization of such knowledge, innovations and practices;

Tämän artiklan virallinen suomenkielinen käännös, sellaisena kuin se sisältyy asetukseen 78/1994 menee näin:

j) kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittaa, suojella ja ylläpitää alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen sellaista tietämystä, keksintöjä ja käytäntöä, joka sisältyy biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta merkityksellisiin perinteisiin elämänmuotoihin ja edistää ja laajentaa niiden soveltamista mainittujen yhteisöjen luvalla ja myötävaikutuksella sekä rohkaista tietämyksestä, keksinnöistä ja käytännöstä saadun hyödyn tasapuolista jakoa,

Alkuperäistekstin kohta "indigenous and local communities" (suom. sisäsyntyise/maassa kehittyneet ja paikalliset yhteisöt) on suomennoksessa muuttunut sisällöltään. "Indigenous communities" (suom. sisäsyntyiset yhteisöt) on muuttunut muotoon "alkuperäiskansat" (engl. indigenous peoples). Tällaisella suomennoksella sopimuskohta 8(j) on kytketty ILO 169-sopimukseen alkuperäiskansojen oikeudesta. Kytkeminen on kuitenkin tapahtunut suomennosta tehtäessä. Englanninkielisen alkuperäistekstin muotoilussa on tietoisesti vältetty muotoilua "indigenous peoples" ja käytetty ilmaisua "indigenous communities" (suom. sisäsyntyiset yhteisöt).

Muotoilu on Saamelaiskäräjille arka paikka, koska siitä voisi saada käsityksen että asioiden tarkastelussa olisi luotava osallistumismahdollisuudet muillekin paikallisyhteisöille kuin Saamelaiskäräjille. Käräjät toimiikin aktiivisesti ilmaisun muuttamiseksi niin, että artikla olisi tulkittavissa siten että se koskisi Suomessa yksiselitteisesti vain "rekisterisaamelaisia". Uskallan olettaa, että asiasisällön muuttumisessa suomentamisen yhteydessä on sopassa ollut sellainen lusikka jolla on usein hämmennelty porolientä. Omassa politiikassaan ja retoriikassaan Saamelaiskäräjät lähtevät jo nyt siitä, että asia on näin: Sopimus koskee vain saamelaisia.

Ympäristöministeriön 20.2.2013 asettaman CBD 8(j):tä ja sitä sivuavien asioiden järjestyksessä toisen työryhmän puheenjohtajana toimii Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi.

Ei siis ole suoranainen ihme, että esimerkiksi osoitteesta
http://www.cbd.int/doc/world/fi/fi-nbsap-v3-fi.pdf

löytyvästä, valtioneuvoston 20.12.2012 ympäristöministeriön esityksestä tekemässä päätöksessä Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi 2012-2020 todetaan Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 10. osapuolikokouksen hyväksymä strateginen suunnitelma, voimavarojen mobilisointistrategia, geneettisten luonnonvarojen saatavuutta ja niistä saatavien hyötyjen tasapuolista jakoa koskeva Nagoyan pöytäkirjan osalta: "Artikla täydentää biodiversiteettisopimuksen 8(j) artiklaa. Suomessa artikla koskee saamelaisia."

Kaikki Saamelaiskäräjien edustajat kansallisessa työryhmässä osallistuivat myös kansainvälisen artikla 8(j)-työryhmän viimeisimpään kokoukseen Montrealissa osana Suomen valtion delegaatiota. Kokouksen yhteydessä puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi totesi Saamelaiskäräjien nettisivujen mukaan: ”Olemme olleet mukana valmistelemassa Suomen kantoja kokoukseen jo kauan ennen varsinaista kokousta ja tuoneet esityksiämme mm. Suomen vastauksiin biodiversiteettisopimuksen sihteeristölle kokouksessa käsiteltävistä asioista.”

Montrealin kokouksessa käsiteltiin SK:n tiedotteen mukaan myös YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin suositusta ottaa käyttöön biodiversiteettisopimuksen toimeenpanossa termi alkuperäiskansa ja paikallisyhteisö nykyisen alkuperäis- ja paikallisyhteisön sijasta. Suomi tuki terminologian muuttamista pysyvän foorumin esityksen mukaisesti uusissa biodiversiteettisopimuksen päätöksissä. EU-jäsenmaat eivät olleet asiassa yksimielisiä. Kokous ei pysynyt tekemään asiassa ratkaisua vaan esitti YK:n tekevän terminologian mahdollisesta muuttamisesta laillisen analyysin ja osapuolikokousta tekemään asiassa päätökset.

”Kokouksen kyvyttömyys tehdä asiassa päätös oli alkuperäiskansoille suuri pettymys. Terminologian muuttaminen vastaisi voimassa olevaa ihmisoikeuskäytäntöä. Erikoista oli, että terminologian muuttamista vastusti myös muutamat sellaiset maat, jotka olivat hyväksyneet YK:n alkuperäiskansajulistuksen”, saamelaiskäräjien hallituksen jäsen Petra Magga-Vars kertoi SK:n sivuston mukaan.

Edelleen saman lähteen mukaan Klemetti Näkkäläjärvi painotti myös pohjoismaista ulottuvuutta. Kokoukseen osallistuvat edustajat Ruotsin, Norjan ja Suomen saamelaiskäräjiltä pitivät yhteisen kokouksen artikla 8(j):n toimeenpanosta kussakin valtiossa. Kokouksessa sovittiin että saamelaiskäräjät tiivistävät yhteistyötä artikla 8(j):n toimeenpanemiseksi.  Yhteinen esitys viedään saamelaisen parlamentaarisen neuvoston käsittelyyn. ”Olen iloinen, että saamme yhteispohjoismaisen yhteistyön käyntiin 8(j)-asioissa. Suomen saamelaiskäräjät on yrittänyt kehittää yhteistyötä asiassa jo aiemminkin, mutta aika ei ollut silloin siihen vielä valmis. Artikla 8(j) ja perinteisen tiedon suoja liittyy myös pohjoismaiseen saamelaissopimukseen ja saamelaisen parlamentaarisen neuvoston toiminnan kehittämiseen. Kansainvälinen artikla 8(j)-työryhmä esitti mm. sui generis (ainutlaatuisen)- järjestelemän luomista tilanteissa, joissa perinteistä tietoa omaava kansa asuu usean eri valtion alueella. Meidän tuleekin keskittyä SPN:ssä juuri sui generis- järjestelmän luomiseen”, Näkkäläjärvi kertoi. ”Työ ei jää tähän. Esittelemme kokouksen tulokset kansalliselle artikla 8(j)-työryhmälle, joka päättää mahdollisista jatkotoimenpiteistä."

Viimeinen lausuma antaa mielenkiintoisen kuvan siitä miten vipuvoiman hakeminen ulkomailta toimii, tällä kertaa Montrealin tietä kulkien: Saamelaiskäräjien dominoima kansallinen työryhmä, joka lisäksi pyrkii häätämään siitä pois mahdolliset kilpailijansa muuttamalla ilmaisun "indigenous communities" ilmaisuksi "indigenous peoples", syöttää Saamelaiskäräjien värittämän Suomen kannan kansainväliselle elimelle, ja tuo sitten kansainvälisen elimen kannan takaisin Suomen kansalliselle työryhmälle. Todellinen itsetehostava  kyberneettinen silmukka politiikanteon maailmassa.

Akwé Kon

Kansainvälisillä sopimuksilla joilla suojataan alakynnessä olevia ihmisiä ja ryhmiä on tarkoitus poistaa sorto, köyhyys  ja muita epäkohtia ja edistää tasa-arvoa. Tasa-arvoksi ei tällöin riitä muodollinen tasa-arvo eli että kaikki ovat samalla lähtöviivalla ja sitten kukin pärjätköön omillaan ja vahvempi voittakoon. Tukitoimia on usein jatkettava kauan, niin pitkään kuin tarvetta on.

Etenkin taloudellisesti ja muutenkin kehittyneillä yhteiskunnilla on taloudellisesti ja henkisesti varaa antaa erityisasema pahasti alakynnessä oleville, ja niinpä tuemme muun muassa lapsia, vammaisia, vanhuksia ja useita erityisryhmiä. Myös niissä yhteiskunnissa, joiden taloutta ja arkea leimaa niukkuus, on tai on järjestettävissä järjestelmiä joissa sosiaalinen yhteisvastuu toteutuu. Osa näistä järjestelmistä on perinteisiä, osa uudempaa perua ja ehkä ulkopuolelta tuettuja.

Tukitoimien mitoituksessa joudutaan huomioimaan niiden kustannukset ja sosiaaliset seuraukset. Ulkopuolelta annettavaan tukeen liittyy sen taipumus aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia, kuten tuen saajapuolen ajautuminen klienttiasemaan, jolle on ominaista omanarvotunteen ja aloitekyvyn heikkeneminentuen. Mahdollisesti tarvittavan katastrofituen tai välittömän "sosiaalisen ensiavun" jälkeen tukitoimet pyritään suuntaamaan ja muotoilemaan niin, että tuen tarvetta voidaan aikaa myöten vähentää. Tämä riippuu luonnollisestikin tukitarpeen perussyyn tai -syiden luonteesta. Mikäli tuen tarve nousee tilanteesta jonka voidaan odottaa kohentuvan, tukitoimet suunnataan ja muotoillaan niin, että niillä edistetään tuen tarpeessa olevan yksilön, ryhmän, yhteisön tai maantieteellisen alueen väestön pyrkimyksiä kohentaa oma tilannettaan mahdollisimman omaehtoisesti, ja jos mahdollista, irtautua tuen tarpeesta.

Oikedellisella tasolla erilaisten tukitoimien perustelu on johdateltavissa tasa-arvon periaatteessa. Tuet ja erityiskohtelu saattavat näyttää tämän periaatteen vastaisilta, mutta ne ovat nimenomaan osa pyrkimystä kohti tasa-arvoa. Siksi on otettu käyttöön itsessään outo ilmaisu "positiivinen syrjintä". Tällä pyritään ilmaisemaan, että lainsäädäntö ja toimet, jotka mekaanisen oikeudellisen ajattelun valossa rikkovat tasa-arvon periaatetta ovat sallittuja, kun niillä on tarkoitus kompensoida alakynnessä  olevien puutetta, hätää, kärsimyksiä, toimintakunnon vajeita jne.

Mikäli tuen tarve nousee seikoista jotka eivät ole nopeasti tai lainkaan poistettavissa, tuen tarve voi olla pitkäaikainen tai jatkuva. Tasavertaisuuden periaate vaatii kuitenkin, että mikäli tuettavan heikompi asema johtuu syystä joka on poistettavissa, tukeminen lakkaa kun tasa-arvoa on saatu luotua riittävässä määrin, eli "positiivinen syrjintä" oikeutusperusteena hiipuu tai lakkaa kun ja siltä osin kuin epätasa-arvo on tukitoimilla kompensoitu.

Alkuperäiskansojen asema erityislainsäädännön ja erilaisten tukitoimien piirissä on siitä mielenkiintoinen, että siinä ei tiukkaan ottaen ole kyseessä tällaisesta määräaikaisesta tukemisesta eli "positiivisesta syrjinnästä" tosiasiallisen tasa-arvon toteuttamiseksi, vaan taattavista erityisoikeuksista, jotka periaatteessa ovat jatkuvia. Siksi niihin vetoaminen on houkuttelevaa silloinkin, kun siihen ei oikeastaan ole tarvetta, sanotaan jos siirtomaasortoa ei ole ollut, tai jos epäkohdat ovat jo korjautuneet. Alkuperäiskansoja koskevien sopimusten ja julistusten tarkoitus ei ole luoda etuoikeutettuja ryhmiä kestämättömillä perusteilla.

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat epäilemättä tuiki tarpeellisia. Niitten toteuttamista varten luodut organiosaatiot toteavat raporteissaan usein tyytyväisinä kuinka kyseinen sopimus on antanut paikallistason ryhmille "vipuvoimaa" (engl. leverage) asiansa ajamiseen. Suomessa on pitkä kokemus siitä, että joku ryhmä yrittää ajaa omia vähemmänkin oikeutettuja etujaan ja tavoitteitaan hakemalla vipuvoimaa ulkomailta. Ruotsin vallan aikana eteenpäin pyrittiin Tukholman kautta koukkaamalla, tsaarinaikana Pietarista, puhuttiin "Pietarin tien kulkemisesta", aikoinaan joitakin asioita hoidettiin Moskovan kautta, sitten EU:n myötä tuli Brysselin tie.Tätä toimintaa ei juuri ole hyvällä katsottu. Se vastaisi tilannetta jossa olisi käynnissä vaikkapa jalkapallokuppi, ja sitten yksi joukkue vaatisi saada pelata eri säännöillä, tai saada tuoda kentälle oman lisätuomarinsa.


Nykyään oikeutta haetaan kauempaakin, kansainvälisistä tuomioistuimista. Tämä saattaa joskus olla tarpeen, mutta siihen liittyy riskinsä. Yksi näistä on, että näiden kansainvälisten järjestelmien oikeusperinteet, oikeuslähteet, ajattelutavat, prosessi jne. saattavat olla vieraita niille vastaaville seikoille joiden kautta ja avulla oma yhteiskuntamme om rakentunut.
 
Niin arvokkaita kuin kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja niiden kaltaiset sopimukset ovatkin, jokainen niistä on myös synnyttänyt ympärilleen organisaatiokoneiston. Kun jokaisella sopimuksella on oma koneistonsa, ne muodostavat yhdessä uskomattoman laajan, labyrinttimaisen rakennelman, josta tuhannet ja taas tuhannet ihmiset, jotka eivät välttämättä lainkaan kuulu erityissuojan tarpeessa oleviin ryhmiin, hyötyvät erilaisissa tehtävissä. Kun koneisto on kyllin monimutkainen, siellä suunnistaminen ja toimiminen vaatii jo sekin erityisasiantuntemusta. Suomen valtion edustajilla tämä saattaa joskus olla puutteellista.

Kun koneisto on kyllin raskas, se pyrkii jatkamaan omaa liikettään. Aivan kuten byrokratia kasvattaa itseään lähes luonnonvoimaisesti, niin tämäkin koneisto kasvattaa itseään. Historiallisista syistä YK:n alainen Kansainvälinen työjärjestö ILO, jonka juuret ulottuvat YK:n edeltäjään Kansainliittoon asti, hoitaa edelleen alkuperäiskansakysymyksiä, vaikka toiminnan sijoittuminen nimenomaan ILO:n alle voi tuntua oudolta. ILO ei kuitenkaan ole ainoa ihmisoikeuksia eikä ainoa alkuperäiskansojen asioita hoitava YK:n elin. Ja jos ei ole saatu aikaiseksi kansainvälistä sopimusta, niin ainhan voidaan synnyttää edes julistus, ja jos ei julistus, niin suositukset kuitenkin, vaikkapa vapaaehtoiset. Kyllä niidenkin ympärille saadaan komiteoita, sihteeristöjä, tarkkailijoita ja toimistoja, ja ennen kaikkea budjetti.

Voisi sanoa että kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ympärille syntynyt ja edelleen kasvava koneisto on kuin antiikin tarujen hydra, lohikäärme.jolla oli enemmän päitä kuin mitä maljakkomaalarit mahtuivat kuvaamaan. Jos hydralta hakkasi yhden pään, se kasvatti kaksi tilalle. Tämä on vain vertaus ja viittaa vain tuohon kasvuominaisuuteen. Lohikäärme sinänsä voi olla niin hyvän kuin pahan vetauskuva, eli en siis tarkoita että ihmisoikeussopimukset sinänsä ovat pahoja, päin vastoin. Tuolla niiden ympärille paisuvilla koneistoilla on kuitenkin myös ikävät piirteensä. Voisi puhua loismaisuudesta tai syövästä siinä mielessä, että ne tunkevat tai ne vedetään tavanomaiseen kansalaisyhteiskuntaan ja demokraattiseen prosesiin antamaan jollekin ryhmälle "vipuvoimaa". Kansallisella tasolla noiden voimakeskusten olemassaolon huomaa esimerkiksi silloin kun niiden tarkkailijat vierailevat Suomessa ja tekevät maamme asioita koskevia raporttejaan ja antavat suosituksiaan.

Nuo oman demokraattisen järjestelmämme ulkopuoliset järjestelmät, joihin Suomi on kytkeytynyt sitoutumalla kansainvälisiin sopimuksiin tai hyväksymällä jonkin julistuksen, saavat huomattavan osan maatamme koskevasta informaatiosta joko erilaisilta kotoisilta kansalaisjärjestöiltä tai Suomen valtion edustajilta sopimusjärjestöissä. Puolittain leikkimielisesti nämä kansainväliset sopimukset, komiteat, pysyvät sihteeristöt, vuosittaiset kongressit, työryhmät jne voisi nähdä vanhojen shamanististen jumalien tai suojeluspyhimysten moderneina vastineina, ja näitä asioita ajavat kansainväliset ja kansalliset kansalaisjärjestöt niiden palvojina. Niillä on omat shamaaninsa joilla yksin on voima lentää niiden luokse hakemaan apua, milloin New Yorkiin, milloin Montrealiin, milloin minnekin puolelle maailmaa jossa joku kongressi pidetään. Niillä on pappinsa, jotka yksin osaavat selittää mitä nämä voimahamot oikeasti sanovat ja miten niiden sanoma on tulkittava. Ironisesti voidaan sanoa että onneksi nämä nykyajan voimatekijät yleensä julkaisevat nelivärioppaita näistä tulkinta-asioista, niin että emme ole ihan pelkästään kotoisten shamaaniemme "Vipusessakäyntien" varassa.

Aivan kuten vanhoina aikoina palvoskohteita ja pyhimyksiä oli paljon, niin on myös kansainvälsiä sopimuksia, joita kotimaiset tahot voivat manata avukseen saadakseen enemmän vipuvoimaa asiansa ja etujensa ajamisessa. Tuskin olimme jaksaneet kaivaa itsemme ILO 169 juurille ymmärtääksemme mitä kyseinen sopimus sanoo ja mitä se ei sano, mikä se on ja mikä se ei ole, ja tämä vei vuosia, niin eiköhän hydralla ala heilua uusi pää, eiköhän ala kuulua uusi mantra: "Akwé Kon". Näyttää siltä, että myös ympäristöasioita hoitavat YK:n elimet ovat nekin halunneet ikään kuin oman "intiaaniasioiden virastonsa", ja on odotettavissa että kotivihreämme ottavat tämän ilmiön siipiensä suojaan ja ympäristöministeriön huostaan. Eiköhän se siellä jo liene.

Kotoinen Metsähallituksemme on kuitenkin jo ehtinyt apajille ja napannut kiinni ja vieläpä ahneesti. Sillä on niin oikeudellinen kuin ideologinen tarve suojella omaa maanomistustaan ja -hallintaansa, jonka perustuminen lailliseen saantoon voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Nyt metsävaltion piirissä on ilmeisesti saatu äläynväläys, että solmimalla strategisen tai ainakin väliaikaisen taktisen liiton Saamelaiskäräjien ja sen edustaminen "rekisterisaamelaisten" kanssa muka "Akwé Kon"-suositusten hengessä voidaan, tosin kyseisten suositusten kanssa täysin ristiriidassa, näppärästi sivuuttaa kaikki muut paikalliset yhteisöt.

Akwé Kon-erikoisasiantuntemusta hoitaa, kuten ehkä jo arvasitte, kansainvälisen biodiversitettisopimuksen sihteeristö, Secretariat of the Convention on Biological Diversity. Asiaa koskeva neliväripainate löytyy PDF-muodossa ainakin osoitetteesta
http://sacrednaturalsites.org/wp-content/uploads/2011/10/akwe-brochure-en.pdf

Mowawkinkielinen ilmaisu Akwé Kon lausutaan suunnilleen agway-goo, suomlaisittain ehkä "agvey-guu", mutta jos "herrojen kee" tuottaa vaikeuksia voinee sanoa reilusti "akveekuu". Tuo on hyvä osata, sillä saanemme kuulla tämän vielä useinkin niiltä, jotka katsovat että heillä on hallussaan korkeampi tieto Voimasta. Käsite Akwé Kon on lainattu Montrealin lähellä vaikuttavalta Kahnawake-yhteisöltä, jonka pyhistä alueista neuvoteltaessa käsite nousi esille ja jossa yhteydessä suositukset muotoiltiin. Käsite liittyy kyseisen yhteisön maailmankäsitykseen jossa koko luomakunta on henkinen. "Akwé Kon" kääntyy suomeksi suunnilleen "koko luomakunta". Ihmisistä puhuttaessa oletan että se on sama kuin kaikki.

Nyt älkää käsittäkö minua väärin. Yhtä vähän kuin vähättelen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten merkitystä, yhtä kaukana on minusta että pilkkaisin alkuperäiskansan tai minkään muunkaan käsitystä pyhistä asioista, no, tietyissä rajoissa. Uskallan vain epäillä, että Metsähallituksen vaikuttimina sen innostuttua Akwé Kon-suosituksiin ei ole kovinkaan henkiset arvot, vaan tarve maksimoida sen omikseen katsomansa alueiden tuotto samalla kun minimoidaan sen metsäpolitiikkaan kohdistuva kritiiki. Metsäsertifiointiin vaikuttaa suotuisasti jos suhteet alkuperäiskansaan näyttävät olevan mallikelpoisella tolalla. Jos Akwé Kon auttaa metsävaltiota sivuuttamaan muun paikallisväestön kuulemisen neuvottelemalla vain maanälkäisen Saamelaiskäräjien kanssa, Akwé Kon on noille molemmille osapuolille kullan arvoinen löytö.

Silläkin uhalla että pilaan löytäjien lähes lapsenomaisen ilon muistutan, että Akwé Kon -suositukset koskevat ensisijaisesti pyhiä paikkoja ja sitten kyllä toissijaisesti alueitten muuta käyttöä alkuperäiskansojen ja muitten paikallisyhteisöjen toimesta. Sopii ruveta miettimään kenen pyhiä paikkoja Suomen Lapissa on missäkin, ja mitkä ihan aikuisen oikeesti ovat ne paikalliset yhteisöt jotka ovat mitäkin alueita perinteisesti käyttäneet.

Jos oikein pahasti ja kulttuurirasistisesti haluaisi heittää, voisi sanoa että Aké Kon vetäminen keskusteluun on yritys siirtää ajatustenvaihto pois rationaaliselta alueelta mumbojumbo-alueelle. Pois minusta kulttuurirasismi. On kuitenkin henkisyyttä ja henkisyyttä.  Mieleen tulee iltayö Rajavartioston pimeässä tuvassa. Porukat ovat palailleet lomalta. Yksi pieraisee äänekkäästi. Sitten toinen. Pimeydestä kuuluu ääni kuin haudasta: "Henget puhuvat meille, mutta me emme ymmärrä mitä ne sanovat".

Jotkut katsovat kuitenkin ymmärtävänsä mitä nykyajan sopimushenget sanovat ja tarkoittavat, ja meidän muitten raukkojen on vain tyydyttävä uskomaan heitä. Kun jonkin sopimuksen tai sen artiklan alakohdan suojelijoitten piiriin kuuluva päällikkö on puhunut ja sanonut Ugh! niin siinähän se on. Kukapa tohtii shamaania hänen tiedonhankintalennoilleen seurata.

Vähemmän henkisellä tasolla voisi sanoa että mitäpä se Akwe Kon -suositusten yli-innokas ja yksipuolinen "toteuttaminen" meillä on kuin yritys siepata biodiversiteettisopimuksen tulkintaetuoikeus ja ulottaa sen voimapiiri kauas sopimuksen ydinalueen ulkopuolelle. Lyhyesti: antamaan Metsähallitukselle ja Saamelaiskäräjille vipuvoimaa Ylä-Lapin maaoikeuskiistassa.