Kirjoittaja Gunnar Pettersson on eläkkeellä oleva suomenruotsalainen toimittaja. Kirjoittaja pitää kiinni oikeudestaan muuttaa, korjata, kehitellä ja parantaa omia kirjoituksiaan uuden ja paremman tiedon ja kypsemmän näkemuksen mukaisiksi siitä erikseen mainitsematta.
Oikaisu- ja vastinepyynnöt pyydetään tekemään blogin kommenttitoiminnolla. Kommentit on moderoitu ja niitä julkaistaan toimitusaikataulun puitteissa.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Mummon asialla



Norjan Saamelaiskäräjien puheenjohtaja eli presidentti Aili Keskitalo kirjoitti 7.2.2014 kronikan norjankielisessä Nordlys-lehdessä. Otsikko oli "Frykten for samerne", suomeksi "Saamelaispelko". Norjan Saamelaiskäräjät julkaisi kronikan kokonaisuudessaan omilla verkkosivuillaan. 

Keskitalon mukaan jokainen järkevä keskustelu norjalaisten ja saamelaisten tulevaisuudesta menee pilalle kun siihen sotketaan salaliittoteorioita saamelaisesta separatismista ja valtionmuodostuksesta. Separatismi tarkoittaa valtiollista erilleen pyrkimistä, eli siis pyrkimystä erota jostain valtiosta ja muodostaa oma. 
Keskitalo ilmoittaa olevansa aika lailla väsynyt tällaiseen.

Esimerkkeinä kuumentuneista ja nopeasti raiteiltaan suistuneista keskusteluista Keskitalo mainitsee Tromssan kielikeskustelun ja Bodön kylttikeskustelun. Hän sanoo ihmetellen panneensa merkille senkin, että salaliittoteoriat saamelaisesta valtionmuodostuksesta ovat yleistynet myös julkisuudessa.

Norjan saamelaiskäräjien puheenjohtaja ilmoittaa olevansa huolissaan, ja korostaa ettei saamelaisyhteisössä ole poliittisia puolueita tai järjestöjä jotka olisivat ilmaisseet tällaisia valtionmuodostusajatuksia siitä lähtien kuin Saamelaiskäräjät perustettiin vuonna 1989, eikä sitä ennen.

Keskitalo katsoo, että saamelaisesta separatismista varoittavien ainoa tavoite voi olla leimata ja poltinmerkitä saamelaiset ja norjalainen saamelaispolitiikka norjalaisiin, norjalaiseen kulttuuriin ja norjan valtioon kohdistuvana uhkana.
* * *

"Todellisuus on erinäköinen", kirjoittaa Keskitalo. "Minun lapseni oikeus oppia saamea ei haasta sinun lapsesi oikeutta oppia norjaa. Se, että minun isoäitini saa kielellisesti sovitettua hoivaa hoivakodissa jossa hän asuu, ei aiheuta minkäänlaista haittaa sinun isoäidillesi hänen omassa hoivakodissaan. Minun oikeuteni itsemääräämisoikeuteen ei ole erilainen kuin sinun. Mutta määrätyissä asioissa minä valitsen toisin kuin mitä sinä ehkä haluaisit. Me kutsumme sellaista monimuotoisuudeksi ja tasa-arvoisuudeksi, katsoen sen paremmaksi kuin samanlaisuus asiassa kuin asiassa. Näin voimme käytännössä toteuttaa kahden kansamme, norjalaisten ja saamelasten. väliset suhteet."

Keskitalo muistuttaa, että Saamelaiskäräjien keskuudessa vallitsee laaja yhteismieli siitä että saamelaisten itsemääräämisoikeuden kasvattaminen on sekä välttämättömyys että oikeus joka kuuluu saamelaisille kansana ja alkuperäiskansana.

Keskitalon mukaan saamelainen itsemääräys – suomeksi pitänee sanoa itsemääräämisoikeus tai itsehallinto – on periaate siitä että saamelaiset mahdollisimman suuressa määrin saavat ratkaisevan päätösoikeuden heitä koskevissa ja koskettavissa asioissa("saker som angår dem"). "Yksilöllisessä itsemääräämisoikeudessa on kyse siitä, että yksilöllä tulee olla vapaus tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset, ilman että siihen puuttuvat viranomaiset tai muut. Norja harjoittaa pitkälti kulttuurista ja taiteellista itsemääräämisoikeutta, antaen kulttuuri- ja taideorganisaatioille useilla aloilla itse hallinnoida stipendi- ja määrärahavaroja. Kunnallinen ja alueellinen itsemääräämisoikeus ovat tärkeä periaate Norjassa", selvittää Keskiitalo kronikassaan.

Keskitalo toteaa edelleen, että niin yksilön, perheiden kuin kansanryhmien oikeus ja vapaus mahdollisimman suureen itsemääräämisoikeuteen ovat tärkeitä periaatteita joita kansallinen lainsäädäntö suojaa. "Tätä periaatetta sovellamme julkisten palveluiden käyttäjinä ja Norjan kansalaisina", toteaa Keskitalo ja jatkaa: "Mutta sekä yksilöiden että kansojen (saamelaisten) kollektiivinen itsemääräämisoikeus on tasapainotettava valtion, pääväestön ja muiden ryhmien etujen kanssa. Ja saamelasten itsemääräämisoikeuden lisäämisen tulee tapahtua Norjan kansallisvaltion lakien ja kehysten puitteissa".

Tämän jälkeen Keskitalo toteaa sen, minkä hän on oikeastaan sanonut jo edellä: että Norjassa asuu kaksi kansaa, norjalaiset ja saamelaiset. Tämä on tärkeä kannanotto, koska vaihtoehtona on ajatella, että Norjassa asuisi yksi kansa, norjalaiset, joista osalla olisi tämän identiteetin lisäksi toinenkin identiteetti, tässä tapauksessa saamelainen. Keskitalo ei siis jaa tällaista ajatusta, vaan katsoo että Norjassa asuu kaksi kansaa, norjalaiset ja saamelaiset, joiden molempien jäsenillä on yhtäläinen Norjan kansalaisuus.

* * *

Suomenruotsalaisena voin kertoa, että me näemme itse oman asemamme toisin. Katsomme olevamme erottamaton osa Suomen kansaa, halusivatpa suomenkieliset sen tai eivät. Poikkeamme ainoastaan kielemme ja jossain määrin kulttuurimme puolesta. Mutta ehkä tämä hyvin syvälle juurtunut periaatteellinen asenne on meille helppo siksi, että suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestöryhmän kulttuurierot ovat niin pienet kuin mitä ne ovat. Saamelaisten ja norjalaisten välinen kulttuuriero ja erilainen polveutumistausta luo epäilemättä paljon vahvemman asetelman kahdesta kansasta.

* * *

Annan Keskitalon jatkaa: "Ja vaikka me saamelaiset tulemme aina olemaan lukumääräisesti alakynnessä, se ei vähennä sitä että olemme kansa oikeudellisessa ja kansainvälisoikeudellisessa mielessä."

Näin siis Keskitalo. Olemme päässeet kohtaan, joka ensisijaisesti sai minut kommentoimaan Keskitalon kirjoitusta. Kun Suomen Yleisradion saamelaistoimitus julkaisi uutisen Keskitalon kronikasta, se oli otsikoitu rauhoittavasti "Aili Keskitalo: Kukaan ei halua saamelaisvaltiota". Myös Keskitalo kirjoittaa rauhoittavasti. Oma katseeni naulautui kuitenkin neljään sanaan lauseessa "- - - olemme kansa oikeudellisessa ja kansainvälisoikeudellisessa mielessä." Ne sanat olivat " olemme kansa kansainvälisoikeudellisessa mielessä".

Olisi voinut odottaa, että Keskitalo olisi ennemminkin kirjoittanut vaikkapa "me saamelaiset olemme alkuperäiskansa kansainvälisoikeudellisessa mielessä."

Keskitalon kronikka lähenee loppuaan: "Ei ole olemassa minkäänlaista toivomusta irtirepäisystä tai valtionmuodostuksesta. Tahdomme laajentaa meillä tänään oleva tilaa harjoittaaksemme vapauttamme päättä itse asioista joiden kohdalla on kohtuullista että me sen teemme."

"Suuri kysymys on tällöin: kuinka suuren tämän tilan tulee olla? Tämä on siis se asia, josta olemme yrittäneet neuvotella aina Altan tapahtumista asti, missä saamelaiskäräjät on ollut ratkaiseva rakenneosa. Se on projekti jolle ei ole vertaista maailmassa. Siksi siis kasvava määrä muiden valtioiden ja kansojen edustajia tulee vierailulle luoksemme. Oppiakseen meiltä."

"Norjalaisen saamelaispolitiikan ja saamelaisen itsemääräämisoikeuden ulkorajat ovat meillä vielä tutkimatta. Mutta me teemme sen demokraattisin keinoin ja me teemme sen ystävällismielisesti, poiketen monesta muusta paikasta maailmassa. Erimielisyyttä ei tarvitse pelätä, se on kaikesta huolimatta kaiken politiikan lähtökohta. Epäluuloisuudella ja vihollisuudella ei ole tässä mitään sijaa."

* * *

Selkeästi selitetty ja kauniisti sanottu. Jokin vaisto sanoo minulle, että minun ei tarvitse epäillä Aili Keskitalon vilpittömyyttä. Yritän välttää vainoharhaisuutta ja salaliittoteorioihin sortumista. Jossakin takaraivossa pyörii kuitenkin ruotsinkielinen sanonta "talar för sin gamla mormor". Sanomalla että joku puhuu vanhan äitinsä, isoäitinsä tai tätinsä puolesta ilmaistaan että hän vetoaa kauniin sanoin jonkin hellyttävän asian tai ihmisen puolesta, mutta ajaa itse asiassa vain omaa tai joka tapauksessa jotain muuta intressiä. Keskitalo puhui lapsensa ja isoäitinsä puolesta, joten minussa asuva pieni kyynikko on edelleen varuillaan. Toki kaikella kunnioituksella mainittuja Keskitalon läheisiä ihmisiä kohtaan.

Aili Keskitalon kronikka kannattaa lukea rinnan Uumajan julistuksen kanssa. Julistus hyväksyttiin saamelaisparlamentaarikkojen konferenssissa 14.2.2014. Poikkeuksellisesti Suomen Saamelaiskäräjät ei yhtynyt julistukseen, vaikka julistuksen levitetyn version johdannossa todetaan virheellisesti että hyväksyjänä olisi myös Suomen Saamelaiskäräjät. Toisen tiedon mukaan suomalaiset olisivat kyllä allekirjoittaneet julistuksen, mutta tehneet varauksia ainakin sen 4. artiklan osalta. Suomalaisten pois jättäytyminen julistuksesta tai varausten tekeminen ei kuitenkaan liittynyt nyt tässä esillä olevaan asiaan.

* * *

Norjan Saamelaiskäräjät siis hyväksyi Uumajan julistuksen. Allekirjoittajat vahvistavat pysyvänsä aikaisempien vuosien julistusten takana. Johdannon jälkeen julistus on entiseen tapaan jaettu artikloihin. En lähde nyt tässä tarkastelemaan onko mahdollista valtionmuodostamisintoa kuvastavien ilmaisujen muotoilussa vuosien mittaan tapahtunut jotain muutoksia. Joka tapauksessa 1. artikla alkaa Uumajan julistuksessa näin, omana vapaana käännöksenäni norjan kielestä (korostukset allekirjoittaneen):

Saamelaiset ovat itsenäinen kansa, jonka alue Sápmi on jaettu neljän valtion kesken. - - -

Toinen artikla kuuluu:

Saamelaisten itsemäärämisoikeus antaa meille oikeuden itse päättää omien poliittisten elintemme avulla miten haluamme yhteiskuntamme kehittyvän ja millä tavoin haluamme hallita ja käyttää alueemme luonnonvaroja, kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja saamelaisten oikeuksien perustalta (enligt internationell folkrätt och med samiska rättigheter som grund).

Vielä artikla 3:

"Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jolla on oikeus perinteisiin maihinsa, vesiinsä ja luonnonvaroihinsa. - - -"

Norjankielinen sana "folkerett" on suoraan suomeksi käännettynä "kansanoikeus". Se voi viedä ajatuksen hiukan harhaan, niin että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana sekoittuvat helposti kysymykseen saamelaisten kansainvälisoikeudellisesta asemasta. Oikea nykyaikainen käännös norjankieliselle termille "folkerett" on nimittäin "kansainvälinen oikeus", englanniksi "international law". Wikipedian määritelmän mukaan Kansainvälinen oikeus on oikeudenala, joka kansainvälisen oikeuden subjektien toimintaa ja suhteita kansainvälisellä tasolla. Kansainvälisessä oikeudessa subjektit ovat pääsääntöisesti suvereeneja valtioita.
Poimin tähän pari ilmaisua korkealta saamelaispoliittiselta tasolta:

Keskitalo:
"Ja vaikka me saamelaiset tulemme aina olemaan lukumääräisesti alakynnessä, se ei vähennä sitä että olemme kansa oikeudellisessa ja kansainvälisoikeudellisessa mielessä."

Siis: "Me saamelaiset olemme kansa kansainvälisoikeudellisessa mielessä."

Uumajan julistus:
"Saamelaisten itsemääräämisoikeus antaa meille oikeuden itse päättää omien poliittisten elintemme avulla miten haluamme yhteiskuntamme kehittyvän ja millä tavoin haluamme hallita ja käyttää alueemme luonnonvaroja, kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja saamelaisten oikeuksien perustalta."

Siis: "Saamelaisten itsemääräämisoikeus kansainvälisen oikeuden mukaisesti."

Ilmaisut kuten "kansa kansainvälisen oikeuden mukaisesti" ja "itsemääräämisoikeus kansainvälisen oikeuden mukaisesti" viitaa kansan täyteen itsemääräämisoikeuteen kansainvälisen oikeuden mukaisesti eli suvereniteettiin. Tämä ilmaisee, että kansa katsoo että sillä on oikeus oman valtion tai ainakin autonomisen alueen perustamiseen. Oikeus ei vielä tarkoita aietta käyttää oikeutta, mutta se on kuitenkin julistus tästä oikeudesta, ja jo sellaisenaan askel valtion tai autonomisen alueen muodostukseen, vaikka ei lopullinen. Se on ilmoitus siitä, että kansa katsoo että sillä on oikeus omata päätösvalta joka kattaa määrätyn maantieteellisen alueen.

* * *

Koska saamelaiset julistavat olevansa yksi kansa neljän valtion alueella, kyse ei ole pelkästään Norjan saamelaisista, vaan kaikista niistä maista, joiden saamelaiskäräjät ovat yhtyneet Uumajan julistukseen ja sitä edeltäneisiin vastaaviin julistuksiin.

Oletan että Keskitalo puhuu Norjassa asuvien saamelaisten puolesta. Jos pitää paikkansa se, mitä Keskitalo vakuuttaa, ettei yksikään saamelaiselin tai saamelaisjärjestö Norjassa pyri saamelaisvaltion muodostamiseen, on kysyttävä miksi saamelaisparlamentaarikkojen konferenssin julistukset toistuvasti sisältävät edellä mainittuja ilmaisuja. Miksi Keskitalo ensin vakuuttelee, ettei sellaista pyrkimystä ole, ja lähes samaan hengenvetoon käyttää itse tällaista ilmaisua, joka karsittuna välisanoista on tiivistettävissä muotoon "Me saamelaiset olemme kansa kansainvälisoikeudellisessa mielessä."

Jos ei separatistisia pyrkimyksiä ole, miksi nämä ilmaisut kulkevat vuodesta toiseen mukana julistuksissa? Miksi ei Norjan saamelaiskäräjien puheenjohtaja itse ensimmäisenä tee aloitetta siihen suuntaan että ne poistetaan? Tai onko ajatuksena vain autonomisen saamelaisalueen muodostaminen Norjan sisälle? Norjan osalta asia ei minulle kuulu, enkä halua puuttua siihen sen enemmälti, mutta en malta olla sanomatta että jos kerran halutaan hälventää epäluuloja, niin eikö olisi syytä selventää asiaa ja hahmotella minkälaisen valtion tai autonomisen alueen saamelaiset haluavat?

Jos taas tavoitteena ei ole valtion perustaminen, eikö silloin olisi mahdollista tyytyä Uumajan julistuksen kolmannessa artiklassa mainittuun alkuperäiskansastatukseen? Mikään ei estä muotoilemasta tätä artiklaa edelleen vastaamaan todellisia tavoitteita. Mitkä ovat ne tavoitteet, joita saamelaiset eivät katso saavuttavansa alkuperäiskansa-asemaan tyytyen? Onko se sittenkin nykyiset kansallisrajat ylittävä oma valtio? Vai autonominen alue? Kansallisvaltioiden puitteissa? Vai yksi yhteinen autonominen saamelaisalue valtionrajojen yli?

Seuraava saamelaisparlamentaarikkojen konferenssi järjestetään Trondheimissa, jossa ensimmäinen kansainvälinen saamelaiskonferenssi järjestettiin tasan sata vuotta aiemmin. Jos on tarkoitus julistaa Sápmi itsenäiseksi, niin paikka ja aika olisivat symbolisesti mitä sopivimmat.

Ehkä olisi olisi hyvä siihen mennessä pohtia avoimesti ja läpikotaisin minkälaiseen itsemääräämisoikeutensa toteutusmalliin saamelaiset pyrkivät, ja ilmaista se kohtalaisen konkreettisesti. Tällöin ei tulevassa Trondheimin julistuksessa tarvitsisi turhaan viljellä ilmaisuja, jotka jättävät epämääräisiä kuvia saamelaisvaltiosta roikkumaan ilmaan. Jos halutaan valtio, sen voi sanoa, jos jotain muuta, sen voi sanoa ja jättää valtioon viittaavat ilmaisut sikseen. Uskoisin että tämä ei edistäisi ainoastaan Aili Keskitalon lapsen ja isoäidin, vaan myös hänen Suomessa asuvien sukulaistensa ja ylipäätänsä saamelaisten oikeuksien toteutumista.

P.S. Kartta kohtalaisen laajsta Saamenmaasta löytyy kiirinalaisen matkailuyrityksen sivulta:http://www.terre-des-sames.com/la-laponie/

Norjan yleisradion saamelaistoimituksen NRK Sápmin sivuilta löytyy kartta, jossa on kuvattu "saamelaisten perinteinen asuinalue eli Sápmi":


2 kommenttia:

  1. Siksi, koska käsite kansaivälisestä oikeudesta on laajentunut sitten 1948 tunnistaen myös ne kansat, alkuperäiskansat joilla ei ole omaa valtiota. Alkuperäiskansojen julistus 2007 liittyy olennaisesti mainittuun kansaiväliseen oikeuteen, siksi.
    Katso myös YK:n sopimus taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista, Suomessa vuodesta 1976 asetuksella säädetty niin asia selviää.

    "1 artikla

    1. Kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen asennoitumisensa ja pyrkivät vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämiseen."

    VastaaPoista
  2. Alkuperäiskansojen tunnistaminen ja tunnustaminen sekä niiden itsemäärämisoikeuden tunnustaminen ei ole sama kuin niiden täydellisen itsemääräämisoikeuden eli suvereniteetin tunnustaminen kansainoikeudellisessa mielessä.

    Asiaa on omiaan hiukan sotkemaan se, että käsitettä "kansainoikeus" käytettään Suomessa harvemmin, sen sijaan puhutaan vain ”kansainvälisestä oikeudesta”. Nämä eivät kuitenkaan ole toistensa yksinkertaisia synonyymejä. Kansainoikeus, latinaksi Ius gentium, kansojen oikeus, on kansainvälisen oikeuden erityisosa. Suomessa paljon käytetty termi "kansainvälinen oikeus" pitää sisällään merkittävänä osa-alueenaan tämän "kansain välisen oikeuden" (huom. sanaväli). Näkisin että esim. kansainvälinen kauppaoikeus on osa kansainvälistä oikeutta, mutta se ei ole kansainoikeutta. Kansainoikeus käsittelee mm. valtioiden tunnusmerkkejä ja valtioiden välisiä suhteita. Siinä on kuitenkin myös ikään kuin sisälle päin meneviä ulottuvuuksia, jotka koskevat ihmisoikeuksia.

    Kumpaan ulottuvuuteen alkuperäiskansaoikeudet painottuvat on asia josta on esitetty erilaisia kantoja. Yritän palata aiheeseen. Jo tässä vaiheessa voin sanoa, että alkuperäiskansoilla katsotaan olevan oikeus sisäiseen itsemääräämisoikeuteen. Puhtaasti periaatteessa niillä on oikeus myös täyteen itsemääräämisoikeuteen, mutta monesta syystä ainakaan pääväestön dominoima valtio katso että tätä oikeutta olisi. Tämä edustaa myös kansainvälisen oikeuden ja sen tulkitsijoiden yleistä kantaa. Yksi syy on epäilemättä että toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa jossa alkuperäiskansojen oikeuksia alettiin vahvemmin peräänkuuluttaa, ei haluttu ottaa riskiä horjuttaa valtioiden välistä stabiliteettia pilkkomalla valtioita ja siirtelemällä rajoja yli sen, mitä rauhanteossa oli tehty - olivatpa nämä siirrot oikein tai ei. Toinen syy oli, että tuolloin vallitsevan katsantokannan mukaan häviämässä olevien alkuperäiskansojen edun mukaiseksi nähtiin niiden mahdollisimman kivuton integroituminen pääväestön kulttuuriin, kansalaisuuteen ja valtioon. Nähtiin tärkeäksi että nuo kansat "nostetaan" samalle tasolle muun väestön kanssa, ja että niitä ei enää sorreta eikä syrjitä. Kolmas ja yhä pätevä syy voi olla, että alkuperäiskansa on jo niin integroitunut pääväestöön maantieteellisesti, kulttuurisesti jne, että valtionmuodostus ei voi tulla kyseeseen ilman että rikottaisiin muitten kansainvälisten sopimusten suojaamia oikeushyviä. Tämä ei ole este sisäiselle itsemääräämisoikeudelle, mutta järjestelyt on hoidettava muulta pohjalta kuin turvautumalla täydelliseen valtiolliseen itsenäisyyteen. Tiedän että kuulostan näin sanoessani suurvallan pääväestön sovinistiselta edustajalta, mutta näin tämä menee.

    Kun olen yllä suhtautunut lähtökohtaisesti torjuvasti saamelaisvaltion perustamishankkeeseen, se ei johdu periaatteesta vaan näkemistäni vaikeuksista. Se ei tarkoita, että torjuisin saamelaisten oikeuden sisäisen itsemääräämisoikeuteen, mutta ei myöskään että allekirjoittaisin niin sanotun kahden kansakunnan periaatteen sen loppuun asti puhtaaksi viljellyssä muodossa. Yritän palata aihepiiriin tulevien kirjoitusten yhteydessä.

    VastaaPoista