YLE Sápmi ja oikeuskanslerin vastaus

YLE Sápmin uutinen joka suomeksi oli otsikoitu Oikeuskansleri vastasi lapinkylä-yhdistysten kanteluun – ”Biodiversiteettisopimus koskee vain saamelaisia” kaipaa lähempää tarkastelua, samoin kuin sen takana oleva oikeuskanslerin päätös.

 

Ellei oikeuskansleri Jaakko Jonkka erikseen ole sanonut ”Biodiversiteettisopimus koskee vain saamelaisia" YLE Sápmin haastattelussa tai jossakin muussa saamelaistoimituksen tietämässä yhteydessä tai käyttämässä muussa lähteessä kuin tässä tuoreessa päätöksessään, otsikossa esitetty sitaatti saattaa olla toimituksensa ilmasta ottama. Jos näin on, sitä voisi luonnehtia näennäis- tai valesitaatiksi. Tällaista Jonkan kannanottoa ei nimittäin sisälly hänen tuoreeseen päätökseensä, vaikka sellainen on siitä johdateltavissa. Jos oikeuskanslerin (OK) päätöstä kuitenkin lukee tarkasti ilman niitä tietyn värisiä silmälaseja jotka jatkuvasti tuottavat saamelaistoimitukselle vaikeuksia noudattaa hyvää lehtimiestapaa, huomaa että tuollaisen johtopäätöksen vetäminen OK:n lausunnosta ei välttämättä ole perusteltua. Poliittisten pyrkimysten leimaamalle saamelaistoimitukselle vähempikin näkyy riittävän lainausmerkkien väliseksi sisällöksi ja otsikon katteeksi.

Toimittaja Aletta Lakkalan kirjoittaman uutisen ingressissä sanotaan: ”Jonkka ei näe oikeudellisia syitä laajentaa biodiversiteettisopimusta koskemaan Suomessa muita kuin saamelaisia”.  Tämäkin toimituksen päätelmä edustanee toistaiseksi toiveunta. Kuten näemme alempana, Jonkka on ajankohtaisessa päätöksessään ottanut kantaa käännökseen ja siihen, aiheuttaako se epäselvyyttä sopimuksen soveltamisalassa. Hän ei ole ottanut kantaa siihen, ”onko syitä laajentaa biodiversiteettisopimusta koskemaan Suomessa muita kuin saamelaisia”. Saamelaistoimituksessa kuitenkin on katsottu, että hän olisi lausunut jotain sopimuksen soveltamisalaa koskevasta substanssikysymyksestä, vieläpä, myötäilen Saamelaiskäräjien ja sen äänenkannattajan YLE Sápmin kantaa. Näin käy helposti kun heittäydytään uutisten kirjoittamiseen poliittinen kylki edellä. Toki en sulje pois, että viranomaiset, myös hyvin korkeat ja arvovaltaisiksi sanotut, voivat jatkossa tuottaa lähes mitä tahansa Saamelaiskäräjien linjaa myötäilevää, sen verran paljon on tässä jo nähty.

Koska tässä ei ole tarkoitus lytätä toimittaja Lakkalaa, sanottakoon hänen puolustuksekseen että OK:n lausunto kylläkin sisältää lauseen joka on saattanut johdattaa OK:n päätöksen isolla kiireellä vilkaisseen toimittajan kirjoittamaan ”Biodiversiteettisopimus koskee vain saamelaisia”. Kyseinen ansa piilee OK:n päätöksen lauseessa ”Ympäristöministeriö toteaa myös, että perustuslain mukaan saamelaiset ovat Suomen ainoa alkuperäiskansa ja siten ainoa sopimuksen 8 artiklan j kohdan soveltamisalaan kuuluva alkuperäiskansa”. Aivan, saamelaiset ovat ainakin perustuslain mukaan Suomen ainoa alkuperäiskansa, ja tältä pohjalta saamelaiset ovat ainoa alkuperäiskansa joka sisältyy kohdan 8j soveltamisalaan.  Toimittajalta on kuitenkin mennyt ohi, että sopimuksen 8j-kohdassa puhutaan muistakin kuin alkuperäiskansoista (kuten asia on ilmaistu suomenkielisessä käännöksessä). Siellä mainitaan toinenkin ryhmä. Tähän palaamme pian.

 * * *

 Uutisen mukaan OK:n päätös on vastaus Kari Kyrön kolmen lapinkyläyhdistyksen ja neljän muun yhdistyksen puolesta tekemään kanteluun. OK:n päätöksestä selviää kantelijoiden esittäneen, että biodiversiteettisopimuksen suomenkielinen käännöksen yhteydessä tapahtunut virhe olisi muuttanut merkittävällä tavalla alkuperäisen sopimuksen tarkoitusta ja erityisesti sen soveltamisalaa Suomessa. Virhe liittyisi sopimuksen 8j-kohtaan, jossa suomenkielisessä sopimuksen käännöksessä käytetään ilmaisua ”alkuperäiskansat ja paikalliset yhteisöt”, kun taas englanninkielisessä versiossa käytetään vastaavassa kohdassa ilmaisua ”indigenous and local communities”. Kantelijoiden mielestä tämä olisi pitänyt kääntää ”alkuperäiset ja paikalliset yhteisöt”. Käsitettä kansat eli ”peoples” ei ole mainittu alkuperäisessä sopimuksessa.

Kiistelty käännös koskee vuonna 1992 solmittua sopimusta, jonka Suomen eduskunta hyväksyi 1994. Englanninkieliseen sopimukseen ei tosiaankaan sisälly käsitettä ”indigenous peoples”, suomeksi alkuperäiskansat, vaan siinä käytetään ilmaisua ”indigenous and local communities”. Puhtaasti sopimustekstin pohjalta asiaa tarkastellen kantelijat näyttäisivät siis olevan oikeassa. Johdannon yhdessä kohdassa käytetään tosin  ilmaisua ”indigenous people and members of local communities”. Yksikkömuodossa ”indigenous people” kääntyy ”alkuperäisväestöön kuuluvat ihmiset”. Varsinaisen sopimustekstin kohdassa 8j käytetty ilmaisu on ”- - - indigenous and local communities embodying traditional lifestyles relevant for the conservation and sustainable use of biological diversity - - -. ” Suomeksi kohdan alkukielen mukainen käännös olisi suunnilleen ”alkuperäiset (tai sisäsyntyiset) ja paikalliset yhteisöt, jotka edustavat biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle ja kestävälle käytölle merkityksellistä elämäntapaa (tai -tyyliä) - - -”.

 * * *

 YLE Sápmin uutisen mukaan Jonkka olisi vastauksessaan kirjoittanut: ”Sopimus tarkoittaa nimenomaan alkuperäiskansoja. Biodiversiteettisopimuksen hyväksymisen jälkeen alkuperäiskansojen käsite (indigenous peoples) on saanut YK:ssa laajan hyväksynnän ja sitä on nyttemmin käytetty ilmaisun ’indigenous communities’ sijasta. Myös biodiversiteettisopimuksen osapuolten välillä on käynnissä prosessi, jonka tarkoituksena on, että tulevissa sopimukseen liittyvissä päätöksissä käytettäisiin ilmaisua ”indigenous peoples and local communities”, vaikka alkuperäistä sanamuotoa ei olekaan tarkoitus muuttaa.”

Nuo lauseet kylläkin sisältyvät OK:n ratkaisuun, mutta sen siihen osaan, jossa hän vasta referoi mitä ympäristöministeriö on selitellyt kantelijoiden virheelliseksi näkemää käännöstä puolustavassa vastineessaan.

Pohdinnassaan OK kylläkin yhtyy hyvin pitkälti ministeriön lausuntoon. Suomessa on vahva perinne, jonka mukaan oikeuskansleri ei niinkään valvo kuin suojelee viranomaisia kansalaisten kanteluilta. OK venyy myöntämään ”- - - Suomen- ja englanninkieliset sopimustekstit eroavat sanamuodoltaan kantelijan väittämällä tavalla siten, että suomenkielisessä versiossa käytetään sanaa alkuperäiskansa, jota ei englanninkielisessä tekstissä ole”.  Asia ei kuitenkaan ole näin selvä, vaan ympäristöministeriön selityksen johdattamana Jonkka päätyy siihen, että käännös on ainakin lähestulkoon oikea, jos ei kirjaimessa niin hengessä kuitenkin, vastaten sopimuksen tarkoitusta. Voimme huokaista helpotuksesta, konsulit ovat valvoneet ja valtakunnassa kaikki on laillisella tolalla.

* * *

Näin pitkälle siis 8j-kohdan käännöksestä ja eritoten siihen Suomessa sisälletystä sanasta ”alkuperäiskansa”. Mutta katsotaanpa kysymystä sovellusalasta. Sitä varten on irrotettava katse sanasta ”alkuperäiskansojen” ja huomattava lauseen toinen osio, ”ja paikallisten yhteisöjen”. Alkuperäisen englanninkielisen sopimustekstin ilmaisu "indigenous and local communities” kuuluu siis asetukseen otetussa virallisessa suomenkielisessä käännöksessä ”alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen”. Se ei siis kuulu esimerkiksi vain ”alkuperäiskansojen” tai ”alkuperäiskansayhteisöjen” tai ”alkuperäiskansojen paikallisten yhteisöjen”, vaan muotoilu sisältää todellakin kaksi komponenttia 1) alkuperäiskansat ja 2) paikalliset yhteisöt. Oikeuskansleri toteaa päätöksessään ”Paikallisyhteisöjen käsitettä tulisi ympäristöministeriön mukaan kansainvälisellä tasolla selventää, mutta tällä ei ole merkitystä suomenkielisen käännöksen oikeellisuuden suhteen. Ympäristöministeriön lausunnon mukaan sopimuksen käännös vastaa kantelussa tarkoitetulta osin sopimuksen tekstiä (!) ja sopimuksen tarkoitusta, eikä 8j kohdan soveltamisala olisi ainakaan sillä tavalla virheellinen tai sopimuksen soveltamisalasta epäselvyyttä aiheuttava, että se antaisi oikeudellisen perusteen toimenpiteisiini.”

YLE Sápmikin toteaa omassa uutistekstissään: ” - - - tulevissa sopimukseen liittyvissä päätöksissä käytettäisiin ilmaisua ”indigenous peoples and local communities”. Siis ”local communities”, suomeksi ”paikalliset yhteisöt” säilyisi jatkossakin.
Tämän todettuaan YLE Sápmi kuitenkin uutisoi oman tekstinsä kanssa ristiriitaan ajautuen OK:n päätöksen, niin kuin kohta ”ja paikallisten yhteisöjen” olisi poistunut sopimuksesta päätöksen myötä. Tämän toiveajattelua edustavan, poliittisesti kallellaan olevaa journalistisen otteensa mukaisesti YLE Sápmi otsikoi uutisen "Biodiversiteettisopimus koskee vain saamelaisia", asettaen väitteen lainausmerkkeihin niin kuin kyse olisi oikeuskanslerin kannasta, vaikka kyse on ympäristöministeriön kaventavasta sopimuksen tulkinnasta ja ministeriön soveltamasta sitä vastaavasta linjasta. Ottamatta kantaa tämän tulkinnan oikeellisuuteen OK toteaa päätöksessään että paikallisyhteisöjen käsitettä tulisi ympäristöministeriön mukaan selventää kansainvälisellä tasolla, vaikka tällä ei (OK:n siunaaman) ministeriön näkemyksen mukaan ole merkitystä suomenkielisen käännöksen oikeellisuuden suhteen. YLE Sápmin uutisen mukaan myös Inarin ja Enontekiön kunnat ovat pyytäneet ympäristöministeriötä selvittämään, mitkä ovat ne paikalliset yhteisöt, joiden perimätietoa Suomen valtio on biodiversiteettisopimuksella sitoutunut suojelemaan. Kunnat ovat ihmetelleet, miksi sopimusta on sovellettu koskemaan vain saamelaisia ja saamelaista poronhoitoa, kirjoittaa YLE Sápmi. Samaa ihmettelen minäkin.

 * * *

Ingressiin sisältyvä lause ”Jonkka ei näe oikeudellisia syitä laajentaa biodiversiteettisopimusta koskemaan Suomessa muita kuin saamelaisia” edustaa sekin toimituksen tulkintaa, joka laajentaa Jonkan sanomisia toimituksen toivomaan suuntaan. Se, mille Jonkka ei näe oikeudellisia perusteita on kuitenkin että sopimustekstin käännös olisi ”ainakaan sillä tavalla” virheellinen tai sopimuksen soveltamisalasta epäselvyyttä aiheuttava, että se antaisi oikeudellisen perusteen hänen toimenpiteilleen, esimerkiksi huomautukseen tai kehotukseen käännöstekstin tarkistamiseen. Rautalangasta YLE: Sápmille vääntäen: Jonkka ei siis ole poistanut ilmaisua ”ja paikallisten yhteisöjen” sopimuksen suomennoksesta, eikä hän ole tiettävästi ainakaan vielä todennut, että se koskisi vain saamelaisia. Kuinka pitkälle ”paikalliset yhteisöt” ovat poistuneet kuvasta muualla kuin Suomessa jää nähtäväksi, ja ehkäpä ympäristöministeriön selityksessään puolittain lupaama selvennys (”Paikallisyhteisöjen käsitettä tulisi ympäristöministeriön mukaan kansainvälisellä tasolla selventää”)  luo asiaan lisävaloa. Täytyy tosin sanoa, että jos ympäristöministeriö itse tuottaa tuon selvityksen, siinä on pukki kaalimaan vartijana. Valitettavasti oikeusministeriöstä ei olisi asiassa yhtään apua, mutta löytyisikö ulkoministeriöstä käännös-. tulkinta- ja selvennysapua jolla olisi suoraselkäisyyttä mutta ei sinipunakeltaisia kilolaseja? Ei kovin hyvältä näytä silläkään suunnalla.

 * * *

 Vielä sopimuksen soveltamisalasta. Ottiko OK siis siihen kantaa? Nähdäkseni ei ottanut, vaan ainoastaan siihen, ettei käännös ole ”ainakaan sillä tavalla” virheellinen (vaikka siis virheellinen olisikin) että se aiheuttaa epäselvyyttä sopimuksen soveltamisalasta. Se, että Jonkka ei katsonut käännöstä virheelliseksi (tai siis ainakaan sillä tavoin jne virheelliseksi) vaikka se poikkesi alkutekstistä, perustui ennen kaikkea siihen, että hän yhtyi ympäristöministeriön periaatteelliseen kantaan koskien kansainvälisten sopimusten alkukielisen version, suomenkielisen käännöksen, muuttuneen kansainvälisen tarkoituksen ja Suomen näitä muutoksia koskevissa neuvotteluissa edustaman kannan välisistä mahdollisista ristiriidoista. Tämän sopimustulkinnallisen kannan mukaan kansainvälisen sopimuksen tarkoitus, ja myös mahdollisesti muuttunut näkemys tai yleistynyt kansainvälinen tulkinta sopimuksen tarkoituksesta näkyisi menevän alkukielisen sopimustekstin edelle. Alkutekstistä eroava suomenkielinen käännös menisi Suomessa tapahtuvassa kansallisessa soveltamisessa alkutekstin edelle, jos sitä voidaan perustella sillä, että kansainvälinen näkemys kansainvälisen sopimuksen tarkoituksesta on muuttunut, tai että Suomi ainakin pyrkii tällaiseen muuttamiseen.

Vaikka Jonkka ei päätöksessään käytäkään ilmaisua ”käännös ole ainakaan enää ainakaan sillä tavalla virheellinen”, Jonkan päätös sisältää myös periaatteen, että alkuperäistekstistä poikkeava käännös, joka ehkä syntyaikanaan vuonna 1994 on saattanut olla enemmänkin virheellinen, ei enää olekaan ”sillä tavalla virheellinen jne”, kiitos sen, että näkemykset sopimuksen tarkoituksesta ovat tällä väliä muuttuneet. Näin käännös on ajan myötä kaikessa hiljaisuudessa muuttunut oikeammaksi, mikä retroaktiivisesti luetaan kääntäjän jos ei nyt suorastaan ansioksi niin kuitenkin eduksi. Oikeuskanslerin laillisuusvalvonta ei ole luonteeltaan historiallinen, taaksepäin katsova, vaan tähän päivään katsova.

* * *

Sivumennen sanoen näyttäisi siltä, että OK ei ole tarjonnut kantelijoille mahdollisuutta antaa vastinettaan ministeriön selityksen johdosta, vaan ministeriön selitys on toimitettu kantelijoille vasta OK:n lopulliseen päätökseen oheistettuna.

Yhtä kaikki. Kansainväliseen sopimustekstiin jää ilmaisu ”local communities”, ja suomenkieliseen käännökseen jää ilmaisu ”paikalliset yhteisöt”. Suomen ympäristöministeriö soveltaa sopimusta niin kuin siellä ei tätä ilmaisua olisi, vaan ainoastaan ilmaisu ”alkuperäiskansat”, ja niin että sopimuksen 8j-kohta tarkoittaa ainoastaan Saamelaiskäräjien kautta edustettuja saamelaisia. Niinpä ministeriön julkaisemaan Akwe Kon -suosituksia koskevaan oppaan suomennokseen ilmaisu ”alkuperäiskansat” sisältyy yli 130 kertaa, vaikka se ei sisälly englanninkieliseen alkutekstiin kertaakaan. Tätä on turha ihmetellä. Alkupuheen suomenkieliseen oppaaseen on kirjoittanut Suomen biodiversiteettityöryhmän puheenjohtaja, joka tunnetaan paremmin Saamelaiskäräjien puheenjohtajana.

YLE Sápmi on siis tulkinnut, että oikeuskansleri on yhtynyt tähän ympäristöministeriön ”koskee vain saamelaisia” -tulkintaan.

Niinköhän on? Jos näin on, tai jos oikeuskansleri tai muu korkea laillisuuden valvoja myöhemmin toteaa tämän tulkinnan lailliseksi, ollaan siis tultu siihen, ettei Suomen solmimien kansainvälisten sopimusten tekstillä, sen enempää alkukielisellä kuin suomenkielisellä käännöksellä, ole välttämättä lainkaan sitä merkitystä, jonka voi lukea tekstistä. Jollakin kansainvälisellä forumilla onkin voitu sopia, ennen tai sen jälkeen kuin Suomi on sen hyväksynyt, että joku sopimuskohta tarkoittaakin muuta kuin mitä siinä sanotaan. Tai ehkä Suomen neuvottelijoilla on vain tällaiset tavoitteet. Toivottavasti hallitus tai ulkoministeriö, antaessaan eduskunnalle esityksen sopimuksiksi, muistaa perusteluissaan selvittää, mitä eduskunta oikeastaan on hyväksymässä.

Lisäksi perustuslain 2 § olisi ehkä syytä muuttaa. Nykyisellään otsikon ”Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate” lukee:

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Viimeiseen momenttiin ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”, tulisi ehkä lisätä kansainvälisiin sopimuksiin liittyvä kohta, jonka voisi muotoilla jotenkin tähän suuntaan:

Milloin julkisen vallan käytössä lakina noudatettavaksi tulee kansainvälinen sopimus, sen tulkinta ei perustu sopimustekstiin, vaan toimialaministeriön näkemykseen siitä mitä milläkin sopimuskohdalla sen sanamuodosta riippumatta tarkoitetaan. Milloin Suomen hallituksella on kansainvälisestä sopimuksesta kanta joka poikkeaa sopimustekstistä, noudatettakoon Suomen kantaa, vaikka sopimustekstiä ei ole kansainvälisissä neuvotteluissa päästy yksimielisyyteen, tai mikäli on päädytty siihen, että sopimusteksti jää ennalleen vaikka sen tulkinta sovitaan muuttuneeksi niin, ettei se se enää vastaa sopimustekstiä. Tällaista muutosta ei tarvitse tuoda Eduskunnan tietoon tai päätettäväksi. Milloin lain sanamuodon tarkoituksesta syntyy Suomessa kiista, asian ratkaisee Oikeuskansleri.

 * * *

 Lopuksi päättäjille ja valantehneille kielenkääntäjille pähkinä purtavaksi. Viimeksimainituthan toivottavasti vastaavat ministeriöiden käännöksistä? Osoitteesta

http://www.cbd.int/doc/meetings/tk/wg8j-08/information/wg8j-08-inf-10-add1-en.pdf

löytyy seuraava teksti, vaikkapa pientä käännösharjoitusta varten:

“Local community” is a very ambiguous term. It can refer to a group of people which have a legal personality and collective legal rights and this is considered a community in the strict sense. However, many States refuse to accept collective rights in general and some except is only in relation to the right of self-determination.

Alternatively, a "local community" can refer to a group of individuals with shared interests (but not collective rights) represented by an non- governmental organization (NGO).

Wherever collective rights exist, the collective should be given legal recognition. For example indigenous peoples who are often denied their right to collective identity are forced to act through NGOs, which are social rather than community organizations.

The issue of cultural identity remains multidimensional and complex issue. Self-identification is the most appropriate way to establish who may be indigenous and local and/or traditional communities. In international law, it is clear that a “definition” is not a pre-requisite for protection and that groups such as minorities have been guaranteed rights under international law without establishing a definition.