Ulkopuolisen näkökohtia

KHO on määrännyt 93 uutta henkilöä merkittäväksi saamelaiskäräjien vaaluluetteloon. YLE:n uutisissa YLE Sápmin sisältövastaava Aletta Lakkala selitti että Suomi polkee näin saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia ja saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio katsoo että kyse oli pakkoassimilaatiosta. YLE Sápmi on jälleen kerran marssitannut esille professori Martin Scheininin, joka näkee KHO:n päätöksessä runsaasti erilaatuisia virheitä ja muistuttaa, että asia ehkä vielä otetaan esille kansainvälillä foorumeilla. Tuoreessa muistissahan on vielä Tiina Sanila-Aikion ja Aslak Holmbergin puheet YK:n foorumilla. Siltä varalta että Scheininin arvonimet ja meriitit eivät vakuuttaisi - minulle ne kyllä riittävät - YLE Sápmi on taas kaivanut esille  vanhan kuvan jossa Scheinin puhuu taustananaan YK:n lippu. Kuvatekstin mukaan Scheinin on YK:n ihmisoikeus-erityisraportoija, vaikka pesti päättyi jo vuonna 2011. Käräjien eronnut puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on julkisesti ilmoittanut hakevansa eroa myös käräjien vaaliluetelosta. Hän joutunee kuitenkin odottamaan seuraaviin vaaleihin asti, niin kuin joku muodollisuudet tarkasti tunteva jo huomautti. Ellei sitten käynnissä olevien vaalien vuoksi edelleen toimiva vaalilautakunta poista häntä jo nyt vaaliluettelosta. Vaalilautakunnanhan ei tarvinne noudattaa Suomen pakkolakeja, vaan toimii suoraan saamelaisen alkuperäiskansan elimen, saamelaiskäräjien, mandaatilla, tai peräti YK:n mandaatilla. Niin tiukka vaaliluettelon portinvartija kuin Klemetti olikin puheenjohtajakaudellaan, omalta osaltaan hän näkyisi katsovan että käräjien vaaliluettelo on kuin nonstopleffoja näyttävä elokuvateatteri, johon tullaan ja josta lähdetään kun mieli tekee. Seuraavaksi saanemme odottaa Klemetin ilmoitusta siitä että hän eroaa RKP:stä.

Kaikki tietävät että olen asiassa täysin ulkopuolinen. Siskoni on innokas sukujuuriemme tutkija, ja hän etenee sekä arkisto- että geenitutkimuksen rintamilla. Sukujuurieni selvittäminen on käynnissä, mutta saamelaiskytkentää en ole vielä löytänyt. Tavoitteeni ei ole löytää minkään valtakunnan "puhdasverisyyttä", vaan konkretisoida oma "sekarotuisuuttani", josta olen iloinen ja vähän ylpeäkin. Geenirintamalla ehkä mielenkiintoisin löydös on kytkentä Botocudoihin, nomadiseen metsästäjä-keräilijäheimoon jonka kulttuuriin kuuluivat huulten ja korvien hurjanpuoleinen venyttäminen. Arkistorintamalla tälle voisi antaa selityksen vielä epävarma ja sellaiseksi ehkä jäävä löydös joka viittaa eräälle Karibian saarelle, joka oli aikoinaan Ruotsin valtakunnan siirtomaa. Parhaimman tarinan mukaan (jota ei kannata liioilla tarkistamisilla pilata) eräällä tämän siirtomaasaaren kuvernööreistä oli suhde taloudenhoitajaansa, joka oli puolittain afrikkalaista juurta ja puolittain Brasilian alkuperäisväestöä. Kuvernöörin ja rakastajattaren suhteesta syntyi poika, jonka poika puolestaan asui ja vaikutti nuoruusvuosinaan Värmlannissa, vain muutaman kilometrin päässä eräästä esi-äidistäni. Paikallishistorian mukaan tämä iloluonteinen ja pidetty urkuri-kanttori-opettaja jätti seudulle useita jälkeläisiä eri äideille... Olisinko vidoinkin saanut selityksen eräille nergroidisille piirteilleni? No, olen siis ulkopuolinen saamelaisasioissa enkä aio pyrkiä vaaliluetteloon ellei verisiteissä ilmene aivan uusia käänteitä. Sallittakoon kuitenkin ulkopuolisen taas kerran tuoda esille muutamia näkökohtia.

Vaikka mekkala saamelaiskäräjien leirissä on melkoinen, 93 saamelaiseksi hyväksyttyä oli vähemmistö valittajista. Tarkasteltaessa KHO:n päätöksiä ahtaammassa oikeustieteellisestä näkökulmasta tähdäten käytännön tulosten tasolla ensi kierroksella siihen että mahdollisimman moni KHO:n nyt hylkäämä otettaisiin vaaliluetteloon (jos siihen on asialliset perusteet) on nyt analysoitava niin menestyneet kuin hylätyt valitukset. Näin voidaan löytää yksittäiset tekijät jotka erikseen ja kokonaisharkinnassa vaikuttivat loputulokseen.

Kun näkökulmaa laajennetaan edellisestä, tehtäväksi asettuu jatkettu historiantutkimus ja valistustyö eri väestöryhmien ja sukujen todellisista taustoista, ja jatkettu näin selvitettyihin tosiasioihin perustuva poliittien vaikuttaminen.

Vielä laajemmassa näkökulmassa on kuitenkin syytä edelleen pohtia, kuten Jouni Kitti on todennut, onko ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifioinnille Suomessa loppujen lopuksi edellytyksiä ja tarvetta. Yhtenä pohdinnan juonteena on siis syytä pitää vaihtoehtoisia skenarioita siitä miten tulehtunut tilanne on käännettävissä yhteiskuntarauhaksi. Porosaamelaiset eivät halua hyväksyä muunlaisia saamelaisia lainkaan saamelaisiksi, paitsi koltat, jotka ovat heidän poliittinen liittolaisensa ja kylliksi omanlaisiaan erottuakseen porosaamelaisista, mikä ilmeisesti luo turvallisuuden tunteen näissä. Porosaamelaisten ahdas saamelaisuusnäkemys voi perustua tietämättömyyteen tai omien klaanien etujen ajamiseen, mutta yhtä kaikki statuksettomien pakkomäärittely saamelaisiksi vastoin saamelaiskäräjien tahtoa ei näytä hyvältä. Ratkaisuna voisi olla vaihtoehto jossa muut alkuperäiskansayhteisöt järjestyvät elvytettävän lapinkyläjärjestelmän pohjalta täysin erillään porosaamelaisista, näiltä lupaa ja hyväksyntää pyytämättä. Saamelaiskäräjät vaalilautakuntineen voitaisiin jättää porosaamelaisten elimeksi, ja mahdollisesti lapinkylät voisivat muodostaa lapinkäräjät, tai mikä nimi mahdolliselle uudelle yhteiselimelle haluttaisiin antaa. Pitkän tähtäimen tavoitteena voisi olla että myös porosaamelaiset liittyisivät yhteiseen kattoelimeen. Tämä voisi tapahtua joko lapinkäräjien tai saamelaiskäräjien puitteissa.

Tässä hahmoteltu vaihtoehto siis edellyttäisi että lapinkylät järjestyvät, selvittävät itselleen ja muille päämääränsä ja lähtevät vaikuttamaan suoraan yleiseen kansalliseen ja kansainväliseen mielipiteeseen, YK:n elimiin ja Suomen valtioon. Aikaa olisi sopivasti nelisen vuotta. Nähtäväksi jäisi, pysyttelisikö tynkäsaamelaiskäräjät siilipuolustusasemissaan, ja jos, niin kuinka kauan. Tavallaan asetelma olisi kuitenkin nykyistä terveempi.

Uutta rakennetta suunniteltaessa ja mahdollisesti luotaessa olisi pohdittava missä laajuudessa ja syvyydessä tavoitellaan alkuperäiskansa-asemaa ja siihen liittyvää itsehallintoa. Tähän liittyy myös kysymykset maa-alueiden ja luonnonresurssien hallinnasta. Alueiden jakaminen eri alkuperäiskansaryhmien välillä ei ole helppoa, mutta ei myöskään mahdotonta, varsinkin kun hyvässä hengessä toimittaessa voidaan sopia myös yhteisalueista ja vastavuoroisuudesta.

Valtionmaiden omistusoikeuden selvittämistä on syytä jatkaa, mutta vaikka oikeudellinen kysymys olisi auki se ei estä hallintomallien sopimisesta.

Kaikessa toiminnassa on syytä pitää yhteyttä oman alueen ei-saamelaisen väestön kanssa korostaen tasa-arvoisuutta, oikeudenmukaisuutta ja väkivallattomuutta. Saamelaiskäräjien haaksirikko on varoittava esimerkki siitä mihin muuten voidaan joutua.