Kollaboraattorit liikkeellä?

Se on sitten inarinsaamelaisilla yksi yhdistys lisää, kun syyskuussa perustettiin Aanaar sämmiliih rs, (suom. Inarin saamelaiset ry). Tiedotteensa mukaan perustajien tarkoituksena on luoda lisää kohtaamis- ja keskusteluareenoita inarinsaamelaisille, vaalia inarinsaamen kieltä ja kulttuuria sekä kehittää inarinsaamelaisten edustusta yhteisten asioiden hoidossa yhteistyössä muiden yhdistysten sekä julkishallinnollisten organisaatioiden ja päätäntäelinten kanssa.

"Haluamme myös edistää inarinsaamelaisten tietoisuutta omasta kulttuuristaan, yhteisöstään ja kielestään ja luoda yhteyksiä muualla asuvien inarinsaamelaisten välille", tiedottavat perustajat.

”Kutsumme kaikki inarinsaamelaiset liittymään yhdistykseen ja ideoimaan tulevaa toimintaa ensimmäisessä tapaamisessa! Ajankohta ilmoitetaan lähiaikoina”, ilmoittavat perustajat. Jään mielenkiinnolla seuraamaan kuinka vetovoimaiseksi yhdistys osoittautuu, ketkä jäseniksi hakevat ja ketkä sellaisiksi hyväksytään. Sen yhteistyön kanssa taitaa olla vähän niin ja näin, kun inarinsaamelaiset ja wannabe-inarinsaamelaiset mittailevat toistensa saamelaisuuden ja inarinsaamelaisuuden aitoutta. Saamelaiskäräjävaalien ja käräjien hallitusvaaleista muistamme, että vaalien äänikuningatar, vuosia toimineen inarinsaamelaisten Anarash-yhdistyksen puheenjohtaja Anu Avaskari oli muka jätettävä vaille hallituspaikkaa siksi että hän on "yhteistyökyvytön". Ihme kyllä, tämä samainen Anu Avaskari on menestyksekkäästi johtanut Inarin kunnanvaltuustoa. Yleisen käsityksen mukaan tämä tehtävä vaatii vähintäänkin kohtalaista yhteistyökykyä.

Uuden yhdistyksen puheenjohtajana toimii toistaiseksi Neeta Jääskö, joka, kuten hyvin muistamme, sortui uuden saamelaiskäräjien avauskokouksessa nurinnuttuiseen häväistykseen joka kohdistui kokouksen avaajaan, Inarinmaan lapinkyläyhdistyksen puheenjohtajaan Kari Kyröön. Kyrö oli muka niin "saamelaisvastainen" ja epäsaamelainen eli suomalainen, että loukkaava mielenilmaisu oli välttämätöntä ja oikeutettu. ”Yhteistyökyvytön” Kyrö muuten sattui saamaan käräjävaaleissa 189 ääntä, siinä missä Jääskö joutui tyytymään 89:ään. 

Uuden yhdistyksen tiedotteen mukaan perustajajäseniä ovat Neeta Jääskön lisäksi Jouni Aikio, Kirsti Kustula, Heikki Paltto ja Jan Saijets. Perustajajäsenet toimivat väliaikaisena hallituksena ennen ensimmäistä vuosikokousta.

Yhdistyksen puheenjohtajana toimii siis Neeta Jääskö, joka taisi aktiivisesti osallistua hankkeeseen jolla käräjävaaleissa 205 ääntä saanut Avaskari syrjäytettiin käräjien hallituksen ulkopuolelle. Jääskö, joka sai saamelaiskäräjien vaaleissa 89 ääntä, ei kuitenkaan pettymyksekseen mahtunut itsekään hallitukseen. Nyt kun hän on saanut tai perustanut itselleen "oman" inarilaisyhdistyksen, hänen ei enää tässäkään suhteessa tarvitse hävetä Anu Avaskaria jolla on jo kauan ollut "oma" yhdistyksensä Anarâšah rs – Inarinsaamelaiset ry. Lapsikin ymmärtää, että inarinsaamelainen ääniprinsessa on luonut oman yhdistyksensä kilpaillakseen inarinsaamelaisen äänikuningattaren kanssa.  Mitähän mahtaa peili vastata kun Jääskö katsoo siihen ja kysyy ken on Inarinmaassa poliittisesti kaunehin?

Uuden yhdistyksen puuhaajilla tosin sattui pieni työtapaturma, kun heidän yhdistyksensä suomenkielinen nimi inarinsaameksi käännettynä on sama kuin Avaskarin puheenjohtajuudella toimivan yhdistyksen nimi, vai miten päin se meni. Samalla he saattoivat noteerata, että yhdistyksen perustaminen niin että sen saamenkielinen nimi olisi ensisijainen ja ainoa virallinen nimi ei vielä onnistunut. Näyttäisi olevan niinkin, että yhdistyslaki on saamenkielisyyden osalta vielä hiukan vailinnainen; rekisteri-ilmoituksen tekeminen saameksi saattaa olla ajatus jota lain kirjoittaja ei ole tullut ajatelleeksi, samoin sääntöjen laatiminen saamenkielellä. Yhdistyslain 9 § mukaan yhdistyksen säännöissä voidaan määrätä, että yhdistys on sekä suomen- että ruotsinkielinen. Sen lisäksi kaikkien yhdistysten säännöissä voidaan määrätä, että yhdistyksellä on suomenkielinen, ruotsinkielinen ja saamenkielinen nimi taikka nimi kahdella mainituista kielistä, jolloin mitä tahansa asianomaisista nimistä voidaan käyttää yhdistyksen nimenä. Näiden määräysten valossa asia saattoi kiikastaa siitä, että ei olisi mahdollista perustaa yhdistystä, jonka nimi olisi pelkästään saamenkielinen, minkä lisäksi sillä olisi vain suomenkielinen käännös ”epävirallisena” nimimuotona. Itse laissa ei liene suoraan sanottu että yhdistyksen nimi ei voi olla sama kuin jo rekisteröidyn yhdistyksen nimi, mutta vaatimus on varsin luonnollinen ja kohtuullinen.

Panemme mielenkiinnolla merkille, että uuden inarinsaamelaisyhdistyksen sääntöjen mukaan jäseneksi hyväksyttävällä inarinsaamelaisella tarkoitetaan henkilöä, jonka äidinkieli on inarinsaame, tai jonka vanhemmista tai isovanhemmista tai isoisovanhemmista yksi on puhunut äidinkielenään inarinsaamea. Jos poliittista tahtoa riittää jäsenten hyväksymistä helpottaisi sen tosiasian tunnustaminen että kuten monikielisyystilanteissa yleensäkin saamelaisalueella ihmisellä voi olla useitta ”äidinkieliä” ja että hän voi oppia useita kieliä ”ensimmäisenä kielenään”.

Yhdistyksen jäsenkelpoisuusmääritelmä on siis puhtaasti kieliperusteinen, ja siten linjassa saamelaiskäräjien saamelaismääritelmän kanssa. Ainakaan yhdistyksen sääntöjen mukaan ei ole merkitystä sillä kuinka hyvin jäseneksi hakeva hallitsee äidinkieltään inarinsaamea, ja riittäähän että edes toisella hänen vanhemmistaan tai edes yhdellä hänen isovanhemmistaan on ollut inarinsaame äidinkielenään. Sen sijaan säännöissä ei ole määräystä jonka mukaan yhdistyksen kerran myöntämä jäsenyys periytyisi jäsenen lapsille ja aina seuraavalle polvelle, riippumatta sitä onko lapsen äidinkieli inarinsaame. Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan kerran myöntämä äänestyskelpoisuus, joka sekin on pääsääntöisesti kieliperusteinen, periytyy seuraaville sukupolville äidinkieleen katsomatta.

Mitä yhteistyöhön tulee lähtöasetelmat uuden ja vanhemman inarinsaamelaisyhdistyksen välillä eivät näytä suorastaan ruusuisilta. Oikeusministeriön, perustuslakivaliokunnan ja valtiovallan muiden elinten suuntaan uusi yhdistys tulee epäilemättä puhumaan inarinsaamelaisten edustajana. Siinä sillä onkin mielenkiintoinen tehtävä, nimittäin osoittaa että puheet inarinsaamelaisten oman julkishallinnollisen alkuperäiskansan itsehallintoelimen luomisen tarpeesta ovat perusteettomia. Jään mielenkiinnolla odottamaan uuden yhdistyksen kantoja inarinsaamelaisten laillisen aseman vahvistamiseen. Olisiko liian kyynistä ja suorastaan röyhkeää ajatella, että perustajien ehkä hyvinkin kauniista aikomuksista riippumatta uuden yhdistyksen rooliksi tulee objektiivisesti ottaen muodostumaan keppien lyöminen Avaskarin ajaman inarinsaamelaisten laillisen aseman vahvistamishankkeen rattaisiin, ja pohjoissaamelaisten dominoimien saamelaiskäräjien johdon suuntaan ennen kaikkea sen osoittaminen, että perustajat haluavat olla niin yhteistyökykyisiä kuin -haluisia hyviä yleissaamelaisia? Lyhyesti sanoen: kollaboraattorit liikkeellä? Jos näin on, tarina on surullinen, sillä Neeta Jääsköllä näyttäisi olevan sekä puhtia että kunnianhimoa, ja jos hän saisi hallintaansa sen harkitsemattomuuden ja röyhkeyden josta Kyröön kohdistunut mielenilmaisu oli surullinen todiste, hänellä voisi olla oma paikkansa inarinsaamelaisten aseman kohentamisessa, aivn kuten hänen mielenilmaisukumppanillaan Aslak Holmbergillä olisi tarjolla rakentava ja haastava rooli Tenon saamelaisten oikeuksien ajajana tilanteessa, jossa sikäläisten saamelaisten pään yli tehty Suomen ja Norjan kalastussopimus kerjää ja suorastaan huutaa järjestäytynyttä gandhilaista kansalaistottelemattomuutta.

P.S. 25.1.2018: Kun yllä olevan kirjoitukseni julkaisemisesta on jo kulunut reippasti aikaa, kirjoitin uuden pitkän kirjoituksen otsikolla "Kurkistus faktalavvun liepeiden alle". Ruodin siinä yllä ruotimani ja suomimani Aanar sämmiliih rs:n perustajajäsenen Janne Saijetsin Lapin Kansassa julkaisemaa mielipidekirjoitusta. Saman päivänä saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelevea työryhmä piti kuulemistilaisuuden Inarissa. Tilaisuuden päätyttyä twitteriin putosi kultturiyhdistys Aanar sämmiliih rs:n lausunto tälle työryhmälle. Lausunnon oli allekirjoittanut yhdistyksen puheenjohtaja Neeta Jääskö.

Lausunnon jonkinasteinen loppupäätelmä oli kevyesti erikoinen. Korostan alla sen tekstin loppuosan sanoja, jotta kupletin juoni näkyisi selkeämmin: "Inarinsaamelaisten kohdalla pyydämme myös huomioimaan, että inarinsaamelaisten perinteisiin asuinalueisiin ja elinkeinoihin kohdistuu huomattavaa painetta myös tänä päivänä muun maankäytön lisääntyessä jatkuvasti, esimerkiksi Muddusjärven alueen hakkuiden ja muiden Metsähallituksen toimien sekä matkailun kautta ilmastonmuutoksen edetessä yhä kiihtyvää tahtia. Uudet elinkeinot, kuten matkailu, ovat sekä uhka että mahdollisuus, ja inarinsaamelaisten osallistumista saamelaiskäräjätyöskentelyn ja vapaaehtoisten Akwé: Kon -prosessien kautta perinnealueiden maankäyttöön liittyvien kysymysten ratkaisemiseen ei saa heikentää erottamalla inarinsaamelaiset muista."

Tekisi mieli kirjoittaa tähän että "Sanoinko mä mitä?". Aanar sämmiliih rs toimi juuri niin kuin olin yllä olevassa kannunvalannassani ennustanut. Tuollaisen venkuraesityksen avulla yhdistys todisteli, ettei inarinsaamelaisille pidä mennä järjestämään, tai heidän ei tule itse järjestää itselleen, omaa saamelaista itsehallintoa samaan tyyliin kuin koltilla on vanhastaan ja yhä tänäkin päivänä. Aanar sämmiliih rs tosin ilmaisee inarinsaamelaisten omaan itsehallintoon kielteisen kantansa, tai suoranaisenvaatimuksensa ministeriölle kauniilla ilmaisulla "inarinsaamelaisia ei saa erottaa muista".

Sopii sanoa että luen tätä kohtaa niin kuin piru raamattua, mutta minusta siinä on sellainen perusajatus, että lausunnon antanut inarinsaamelaisyhdistys ei halua että inarinsaamelaisten omaa itsehallintoa ei tulisi antaa samanlaista itsehallintolakia kuin mitä koltilla on. Kehitystä tuohon oman lakipohjaisen itsehallinnon suuntaan vain kutsutaan yhdistyksen kannanotossaan käyttämällä saamelaispoliittisellla kollaboraattorikoodilla "inarinsaamelaisten erottamiseksi muista". Onko koltat "erotettu muista" ja onko heidän osallistumista saamelaiskäräjätyöskentelyyn heikennetty sillä, että koltilla on oma kyläkokouksensa ja luottamusmiehensä?

Muuten muistelen, että pilottiprojektiksi tarkoitetussa Metsähallituksen, siis Suomen valtion edustajan, asettamassa Hammastunturin Akwé Kon -työryhmässä inarinsaamelaisilla ei ollut työryhmässä ainuttakaan heidän itsensä tai kenenkään muunkaan asettamaa edustajaa, joka aidosti olisi kuulunut tähän pieneen saamelaisyhteisöön. Näin, vaikka Hammastunturi kuuluu inarinsaamelaisten historiallisen Inarin lapinkylän alueeseen ja heidän nykyiseen elämän-, elinkeino- ja kulttuuripiiriinsä, tai niin kuin lausunnossa sanotaan, "perinnealueisiinsa". Saamelaiskäräjät ei nähnyt tässä minkään asteen ongelmaa, joten se siitä saamelaiskäräjien työskentelyyn osallistumisen autuudesta.