Kuokkasen PSS-torpedo

Osui ja upposi

Tohtori Rauna Kuokkasen blogikirjoitus, joka esiteltiin tänään YLE Sápmissa, löytyy englaninkielisenä täältä. Suosittelen ehdottomasti sen lukemista.

Kuokkanen näkyy mahdollisesti ylitulkitsevan sinänsä tärkeän Lappalaiskodicillin alkuperäistä merkitystä ja merkitystä nykyaikana, tai ainakin hän kertoo sopimuksesta englanniksi tavalla joka tuo asiaa tuntemattomalle lukijalle mieleen saamen kansan Magna Cartan. Tällä en siis missään nimessä vähättele kummankaan asiakirjan merkitystä.

Tekstistä voi tunnistaa muitakin heikkouksia, jossa paimentolaissaamelainen maannälkä ja lebensraum-ajattelu lyö läpi, kuten kohdassa jossa kirjoittaja tuo esille pettymyksensä siitä että sopimuksessa ei suoraan ja välittömästi tunnusteta saamelaisten oikeutta käyttämiinsä maihin, vaan jätetään se kunkin pohjoismaan kansallisen lain varaan ("Even more opaque, the following article provides the right to, access to and possibilities to use natural resources that the Sámi have traditionally used in the Sámi region. A limited right to use natural resources, never mind right to accessing these resources, does not constitute a real right to land or resources. The task of specifying the content of Sámi land rights has been left to the prospect of domestic law in each Nordic state.)

Kuten muistamme, ILO 169:n perusajatuksen mukaan tällaiset asiat nimenomaan ratkaistaan kansallisissa prosesseissa joko olemassa olevissa tuomioistuimissa tai asiaa varta vasten luotavissa, ja joko olemassa olevien lakien tai säädettävien lakien mukaan. Ongelmalliseksi jää tällöin, onko tehtävänä tällöin osoittaa ikivanhoja tai nuorempia, mutta kuitenkin olemassa olevia oikeuksia, vai tuleeko valtion luovuttaa, mieluiten omistusoikeudella, "valkoisen miehen oikeudenmukaan" lahjoittaa maata alkuperäiskansalle siksi että tämä jo omistaa sen kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden antamalla oikeudella, tai vielä mieluummin luovuttaa koko alue eli terrotorio alkuperäiskansan kollektiiviseen omistukseen ja itsehallinnolla hallittavaksi.

Joka tapauksessa Kuokkanen on aivan oikeilla jäljillä PSS:n toisaalta ja ILO 169:n ja muun alkuperäiskansaoikeuden toisaalta suhteesta. Hänen analyysinsä ja ilmaisunsa on niin sapekas, että jos PSS olisi höyrylaiva, Kuokkanen on ampunut torpedon suoraan sen konehuoneeseen. Ihmettelisin suuresti jos se voi pysyä pinnalla, varsinkin kun muutkin saamelaiset oikeudelliset asiantuntijat ovat sen kimpussa kun konsanaan sukellusveneiden susilauma.

 * * *

PSS:n epäselvyyksien vuoksi olisi kaikille armeliain ratkaisu että se uppoaisi mahdollisimman nopeasti. Pinnalle jäävät, pelastamisen arvoiset kauniit periaatteet ja ehdotukset voisi ehkä koota jonkinlaiseksi työmuistioksi. Romu saa painua pohjan ja pysyä siellä, pintavaahto jäädä tuulen ja aaltojen vietäviksi. Työryhmän jäsenet voi toki poimia talteen ja jakaa kunkin pohjoismaan sukellusveneisiin, sillä upottajien joukossa näkyy olevan kaikkien kolmen maan saamelaisia kärkiluokan juristeja. Ahtaassa kanttiinissa osuman saaneen aluksen talteen korjatulle väelle voi tarjota kuivaa ylle, huovat ympärille ja aimo mukillisen kuumaa kahvia ja rommia. Onhan heidän pakko olla sokissa tuollaisen torpedoinnin jälkeen.

* * *

PSS:n raukeamiseen tarvitaan vain että yksi hallitus tai parlamentti näkee että sopimus ei kerta kaikkiaan ole merikelpoinen kansainväliseksi sopimukseksi eikä saamelaisten asioiden kohentamiseen. Kuka ehtii ensimmäisenä? Nyt, Sipilä, vatuloinnit hiiteen. Kädet kahvoihin, silmä kovana, muista hengittää, sitten pidätä. Kolmen pohjoismaan kaikki kansat katsovat sinuun, saamelaiset etunenässä. Kuokkasen torpedo on osunut, upota romu lopullisesti… anna palaa!