Sylttytehtaasta kajahtaa

Tämän päivän (17.1.2017) Oððasat (saamenkieliset uutiset) oli lähes kokonaisuudessaan omistettu pohjoismaiselle saamelaissopimukselle. Norjan, Ruotsin ja Suomen yleisradioiden saamelaistoimitukset valottivat aihetta usean kenttäreportterin voimin. Kokonaisuutta piti NRK Sápmin uutisstudiossa rutinoidusti kasassa toimittaja Thor Thrane. Etteivät arvoisat kollegat pahastuisi, korostan heti aluksi, että en suinkaan, tai no, ainakaan tällä kertaa tarkoita sylttytehtaalla saamelaistoimituksia, vaan jossakin taustalla vaikuttavaa epävirallista, ehkä ääriviivoiltaan häilyvää saamelaispoliitikkojen ja heidän neuvonantajiensa ryhmää tai verkostoa. Tietoisena vainoharhan riskistä saanen märistä fiktiivisen Gollum/Klonkku-hahmon tyyliin: Rrrrryhmä, rrryyhmä, ryhmääää. Onko se ryhmä, eikö se ole ryhmä? Onko se saamelaisneuvoston oikeudellisen osaston suunnalla, vai eikö se ole?

No huh-huh, äkkiä takaisin asialliselle aallonpituudelle! Aloitan referoimalla saamelaissopimusta koskevan osuuden Oððasatin lähetyksestä mahdollisimman puoleettomasti, kääntäen kaiken suomeksi. Suluissa olevat lisäämäni sanat ja välihuomautukseni on tarkoitettu vain puhujien sanoman selventämiseksi.Tämä on yleinen käytäntö jonka tarve johtuu siitä että ihmiset, myös puheen ammattilaiset, puhuvat usein vaillinaisin lausein, minkä lisäksi eri kielet käyttävät omia rakenteitaan, ilmaisujaan ja sanojaan jotka eivät aina käänny helposti tai yksiselitteisti. Mutta aloitetaan:

* * *

Oððasatin lähetyksen aluksi toimittaja toteaa, että monet saamelaiset ovat tyytymättömiä sopimusehdotuksen sisältöön. Ehdotusta kommentoiva NRK Sapmin reportteri Piera Balto palauttaa mieliin että saamelaisneuvosto kehitti idean pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta 30 vuotta sitten.

YLE Sápmin reportteri Kaisa Aikio haastatelee Oððasatissa Suomen saamelaiskäräjien edustajaa sopimusneuvotteluissa, juristi Anne Nuorgamia. Aikion mukaan Nuorgam on tyytyväinen ehdotukseen. ”Neuvottelut olivat vaikeita, sillä saamelaisten ja valtioiden tavoitteet eivät aina käyneet yksiin. Neuvottelutulos on tässä suhteessa kompromissi. Nämä ovat ne oikeudet jotka valtiot ovat valmiit antamaan saamelaisille tällä hetkellä. ”

Toimittaja Kaisa Aikio toteaa, että tärkeimmät kysymykset Suomen puolella ovat saamelaismääritelmä ja elinkeinot. Suomessakin (saamen)kielen taito kolme sukupolvea taaksepäin otettaisiin saamelaismääritelmään. Näin kolmella pohjoismaalla olisi samat säännöt. Suomessa n.s. lappalaispykälä poistettaisiin. Määritelmän uudistaminen on hänen mielestään tärkeää, sanoo Aikio Nuorgamia tarkoittaen. Nuorgam: ”Olisi suuri askel saamelaiselle yhteiskunnalle Suomen puolella että sillä olisi yhteispohjoismainen määritelmä vaaliluetteloa varten. Se olisi parannus Suomen puoleiselle saamelaiselle yhteiskunnalle.

Seuraavaksi toimittaja Aikio sanoo, että sopimus ei ota kantaa maihin ja vesiin, joten siltä osin mikään ei muutu. Mutta jos sopimus hyväksytään, tuki saamelaiselinkeinolle Suomessa paranisi.

Nuorgam: ”Valtioiden tulee (sopimuksen mukaan) tukea saamelaisia elinkeinoja. Se tarkoittaa, että valtiot velvoitetaan tukemaan saamelaisia elinkeinoja taloudellisesti. (Saamelaiset) elinkeinot ovat tällöin kaikki perinteiset elinkeinot, ja duoddjihan (käsityötuotanto) on yksi sellainen”.

Kaisa Aikio selostaa sopimusprosessia tästä eteenpäin: ”Pohjoismainen saamelaissopimus menee seuraavaksi kaikkien saamelaiskäräjien käsiteltäväksi. Kun (sopimuksen) sisältö lopultakin tuli yleisön tietoon, ilmeni heti siihen kohdistettua kritiikkiä. (Suomen) Saamelaiskäräjien puheenjohtaja on varovaisen optimistinen.”

Tiina Sanila-Aikio (SVT 2:n haastattelemana): ”Olen iloinen siitä, että saamelainen yhteiskunta saa käsitellä luonnosta kunnolla. Saamme kuulla mitä mieltä osapuolet ovat siitä ja (kaikkien) saamelaiskäräjien näkökohdat.

Seuraavaksi Oððasatissa esiintyy professori Mattias Åhrén NRK:n Tromssan studiosta käsin. NRK Sápmin toimittaja: ”Olet ollut mukana tässä työssä vuodesta 2003. Miksi teitä ei ole kuunneltu?”

Professori Åhren: ”Tuopa on tosi hyvä kysymys. Siinä (alkuperäisessä) ryhmässä istui sellaisia henkilöitä kuin Carsten Smith, Hans Danélius, Martin Scheinin, Jon-Bernard Henriksen. Voin itse olla sitä mieltä että on vaikea ymmärtää, että ei olla, erityisesti saamelaiset neuvottelijat eivät ole kuunnelleet suuremmassa määrin sen tyyppisiä henkilöitä.”

NRK Sápmin toimittaja: ” Mihin sopimuskohtiin olet eniten tyytymätön?”

Åhrén: ” Olen tyytymätön aika moneen määräykseen, itsemäärämisoikeuteen, oikeuten määritellä kuka on saamelainen… Eniten minua ehkä kuitenkin häiritsee määräys jossa sanotaan, että vaikka sopimus hyväksyykin että saamelaisilla on oikeus maihinsa ja vesiinsä joita he ovat perinteisesti käyttäneet, sopimus sanoo samassa lauseessa. että valtioilla on oikeus lunastaa tämä oikeus maksamalla niin paljon kuin valtiot itse päättävät. (GP: Sopimuksen 30. artiklan 2-kohdan mukaan korvaus määräytyy ”niin kuin kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin säädetään.”)

Toimittaja: ”Miksi neuvot saamelaiskäräjiä olemaan hyväksymättä sopimusta”

Åhrén: ”No…, yksinkertaisesti sen takia, että tämä sopimus… siis saamelaisilla alkuperäiskansana… on oikeuksia tällaisena alkuperäiskansana. Tämä sopimus asettaa tason niin paljon alemmaksi kuin ne oikeudet mitä meillä jo on kansainvälisen oikeuden mukaan. Jos saamelaiset allekirjoittavat tämän (sopimuksen), saamelaistenhan pitää allekirjoittaa tämä, siis konkreettisten saamelaiskäräjien, annamme pois oikeuksia joita meillä jo on.

Seuraavaksi NRK:n toimittaja esittelee ”yhteiskunnallisesti aktiivisen henkilön joka suuntaa ehdotukseen terävää kritiikkiä ehdotukseen pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi mitä tulee saamelaisten itsemääräämisoikeuteen. Hän vaatii että (kaikki) saamelaiskäräjät sanovat ei ehdotukselle.

Kuvassa näkyy artikla 4:n toinen kappale, jonka mukaan saamelaista itsemääräämisoikeutta harjoitetaan itsehallinnolla (ruots. ”självstyre” = suom. ”itsehallinto, itsemääräämisoikeus”) sisäisissä asioissa ja neuvotteluilla (ruots. ”konsultationer” = suom. neuvottelut, kuulluksi tuleminen) asioissa, jotka voivat tulla erityisen merkitseviksi saamelaisten kannalta.

SVT Sápmin reportteri Anna-Karin Niia: ”Tämä on yksi kappaleista ehdotuksessa pohjoismaiseksi saamelaissopimuksessa, joka sain hänet reagoiman. Saamelainen itsemäärääminen ei ole kuulluksi tulemista, sanoo Helena Omma.”

Tutkija Helena Omma (esiintyen skype-yhteyden kautta saameksi:) ”Koko kappaletta nimitetään itsemääräämisoikeudeksi, mutta eihän se sitä ole. Sehän on (ehdotuksen tekstissä) kuulluksi tulemista.”

Reportteri: ”On tehty paljon kompromisseja, pystytkö ymmärtämään sen?

Omma: ”Kyllä, olen kuullut perustelut että tässä on kyseessä antamisesta ja ottamisesta. Mutta saamelaiset ovat antaneet. Olemme antaneet 400 vuoden ajan. Ja valtiot ovat ottaneet. Nyt heidän on aika alkaa antaa. Olemme jo antanet kielemme, maamme, uskontomme ja kulttuurimme”.

Reportteri Niia kertaa sopimuksen syntyhistoriaa: ”Vuonna 2005 käynnistyi työ joka tähtäsi pohjoismaiseen saamelaissopimukseen, jonka tavoite oli vahvistaa saamelaisten asemaa ja saamelaismääritelmää valtakunnasta riippumatta, yhteistyössä valtioiden kanssa. Ruotsin saamelaiskäräjien edustajan Lars-Anders Baerin mukaan sopimusteksti on kolmen valtion kompromissi. Omma on pettynyt ja vaatii nyt, että kaikki saamelaiskäräjät hylkäävät ehdotuksen. Myös saamelaisneuvosto ja nuorisojärjestö Sáminuorra vastusta ehdotusta. Oððasat on tuloksitta yrittänyt saada yhteyden (Ruotsin) saamelaiskäräjien hallitukseen.”

Reportteri oli tavoittanut vain Josefina Lundgren Skerkin, joka sanoi että hän ei voinut kommentoida asiaa sinä päivänä.

Omma: ”Odotan että he eivät allekirjoita, sillä se (sopimusehdotus) on sellainen, ettei sitä voi hyväksyä. Jos se nyt hyväksytään, valtiot voivat perustella että saamelaiset ovat itse hyväksyneet sopimuksen ja suostuneet siihen. Enkä minä kannata sitä. He eivät saa edustaa minua ja allekirjoittaa sitä.”

Seuraavaksi NRK:n toimittaja antaa puheenvuoron NRK:n kommentaattorille Magne Ove Varsille. Toimittaja: ”Ehdotus on juuri julkaistu. Ovatko saamelaiset tyytyväisiä ehdotukseen?”

Varsi: ”Saamelaissopimus on herättänyt pettymystä. Nämä kolme valtiothan ovat johtajia maailmassa kamppailussa ihmisoikeuksien puolesta. Ne ovat myös olleet johtavia kun on kyse alkuperäiskansojen oikeuksista. Saamelaissopimus ei edusta edes alkuperäiskansaoikeuksien kansainvälistä minimitasoa.”

Toimittaja: ”Itsemääräämisoikeutta koskeva luku tuntuu kohtaavan vastustusta. Miksi on näin?”

Baer: ”Sopimuksessa (sanotaan että) kansallisten edustuselinten (GP: parlamenttien; eduskunnan) enemmistö(väestön?) johtajien vallassa on päättää missä asioissa (eri maiden) saamelaiskäräjillä tulee olla itsemääräämisoikeus. Itsemäärääminen rajoitetaan kuulluksi tulemisiin ja neuvotteluihin, mikä on kaukana kansainvälisestä tasosta.”

Toimittaja: ”Onko muita kohtia jotka voivat olla vaikeita (eri) saamelaiskäräjille, kun niiden tulee hyväksyä sopimus ennen kuin maiden viranomaiset (GP: tarkoittanee parlamentteja) tekevät sen?”

Baer: ”Kysymykset maa- ja vesioikeuksista tulevat olemaan suuria haasteita. Jos sopimus hyväksytään tämänpäiväisessä asussaan, rikotaan myös tämän suhteen saamelaisten oikeuksia.

* * *

Näin pitkälle siis Oððasat. Kirjoitukseni otsikko lupailee vähemmän puolueettomia kommentteja, ja nyt on niiden aika. Puolueettomuusmoodi pois, kommentaattorin ilkeilymoodi päälle.

Kaisa Aikio sanoo lähetyksessä,  että ”sopimus ei ota kantaa maihin ja vesiin, joten siltä osin mikään ei muutu”. Hän mahtaa puhua vastoin parempaa tietoaan tai sitten ruotsinkielinen sopimusteksti tuottaa hänelle vaikeuksia. Se ei sinällään ole synti eikä häpeä, mutta asian vakavuus huomioiden hänen ammatillinen velvollisuutensa olisi ollut pyytää jotakuta auttamaan sopimustekstin ymmärtämisessä. Puhuvathan monet ohjelmakokonaisuudessa haastatelluista henkilöistä näistä saamelaisten maa- ja vesioikeuksista.

Sopimuksen johdanto-osassa valtiot tunnustavat ”että saamelaisilla ‒ kuten muillakin ‒ ovat saattaneet luoda (ruots. ”upparbetat”, suom. suunnilleen ”luoda panoksellaan”, ”luoda työn kautta”) vakiintuneen käytön kautta niin kollektiivisella kuin yksilöllisellä pohjalla sekä omistus- että käyttöoikeuksia”. Seuraavassa johdannon lauseessa on toimittaja Aikion mahdollisesti ylitulkitsema toteamus, jonka mukaan sopimus varmistaa (ruots. ”säkerställer”, suom. varmistaa, vahvistaa) mutta ei muuta saamelaisilla alueilla luotuja (ruots. ”upparbetade”) oikeuksia. Aikiolta on saattanut mennä ohi tai hän jättää kertomatta uutisen: vakiintuneen käytön luomat oikeudet olisivat uusi ilmiö Suomen nykyaikaisessa oikeusjärjestelmässä. Tämä huomioiden väite, jonka mukaan ”mikään ei muutu” on objektiivisesti ottaen harhaanjohtava. Se edustaa kuitenkin riemastuttavaa jälleennäkemistä siltä ajalta kun Yle Sápmi toimi saamelaiskäräjien äänitorvena ILO-sopimuksen ratifiointikampanjassa, levittäen ”mikään ei muutu” -mantraa.

Siltä varalta että YLE Sápmin toimitukselta on mennyt ohi, kerrottakoon tässä että sopimuksessa on maa- ja vesioikeuksista oma lukunsa, luku IV eli neljä, johon sisältyy artiklat 27‒33. Näissä toistuu edellä mainittu periaate käytöllä luoduista oikeuksista. Oððasatin haastattelemat saamelaispoliitikot jotka pitivät sopimuksen maa- ja vesioikeusmääräyksiä riittämättöminä arvostelivat sitä, että sopimuksen mukaan valtioiden tulee taata että saamelaiset voivat tutkituttaa ja vahvistuttaa tuollaiset oikeutensa oikeudellisesti sitovassa menettelyssä. Ilmeisesti nämä kriitikot katsovat että hallitusten olisi pitänyt oitis tunnustaa nämä oikeudet suoraan itse sopimuksessa, vieläpä yleistäen koskemaan kaikkia saamelaisia ja kaikkia saamelaisten käyttämiä alueita, mitään sen enempiä tutkimatta.

* * *

 Hyvä on, saatan olla vainoharhainen eräiden saamelaispoliitikkojen manövrointien suhteen. Vaan onpa siihen syynsä. Jotkut ovat osoittaneet olevansa valmiit suoranaisiin poliittisiin saltomortaaleihin, hiuksia nostattaviin ja kuolemaa uhmaaviin leiskauksiin, jossa kyseiset henkilöt ovat valmiit laittamaan itsensä vaikka solmulle kunhan asiat menevät heidän ajamaansa suuntaan. Hyvässä muistissa on miten Suomen saamelaiskäräjät Klemetin hallituskauden lopussa harjoitteli poliittista toimintatyyliä jota tavataan kutsua brinkmanshipiksi eli jyrkänteen reunalla taiteiluksi. Vaadittiin ILO-sopimuksen ja saamelaiskäräjälain muuttamista, sitten taas vedettiin tuki pois ja vastustettiin olan takaa, Klemetti erosi protestina. Ja sitten käräjät yritti viime hetkellä ennen jyrkännettä kääntää kelkkansa. Ja kuka vetosikaan lähes itku silmissä suoraan oikeusministeriin sen puolesta, että tämä toimisi sen puolesta että eduskunta sittenkin ILO-sopimuksen? Anne Nuorgam.

Samalla tämä politikoiva saamelainen oikeusoppinut kuitenkin sitä itse tajuamatta tuli iskeneeksi ainakin siltä erää viimeisin naulan ILO-sopimuksen ratifioinnin ruumisarkkuun, kun hän luottamuksellisesta lähteestä saadun tiedon mukaan välitti sisäpiirille tiedon (Åhrénilta?) saamastaan neuvosta: ILO 169 pitää ensin saada ratifioitua hintaan mihin hyvänsä, vaikka se vaatisikin valtion siihen vaatiman maaoikeuksia koskevan lisäselityksen hyväksymistä. Ensimmäistä YK:lle tehtävää vuosiraporttia varten saamelaiskäräjät moittisi lisäselitystä, ja YK toteaisi että kyseessä on varaus, jollaisia tähän sopimukseen ei saa tehdä. Lisäselitys mitätöityisi, mutta itse ratifiointi ei. Se jäisi sitomaan Suomen valtiota vähintään seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

Aika kälmi suunnitelma, mutta se kaatui omaan näppäryytensä: suunnitelma vuoti julki aina eduskunnalle asti. Nopeat, toisiaan seuraavat suunnanuutokset olivat saaneet saamelaiskäräjien reen tai paremminkin ILO-pulkan heittelemään, niin että sen suunnan vaihtaminen viime hetkellä johti vain siihen että koko komeus lensi rakettina jyrkänteeltä ja rojahti mäkeen.

Mutta eipä auta saamelaispoliitikon jäädä tuleen makaamaan eikä jäädä kovin pitkäksi aikaa haavojaan nuolemaan. Nyt on revanssin aika. ILO-sopimus saa odottaa, nykyään salamapuheluitakin nopeammin eli sähköpostina leviävä Päivä Posti on epäilemättä tiedottanut saamelaispolitiikan kuvitteellisen keskuskomitean ohjeen nostaa tunnukseksi ”Pohjoismainen saamelaissopimus saatava!”.  Mutta ei suoraan, ei suinkaan suoraan, vaan ovelasti kuin ujo morsio kieltäytymisen kautta koukaten ja muutama mukka heittäen. Siitä se on tie paras mistä se kulkee. 

P.S. 19.1.2017
Sinänsä, yleisesti ottaen sopimuksia sorvattaessa ja solmittaessa rutiinia on että eri osalpuolten neuvottelijat hoitavat neuvottelut, mutta lopullisesta sopimuksesta päättävät niiden päättävät elimet. Aina päättävä elin ei hyväksy sopimusta. Näinhän kävi Suomessa kun edellinen hallitus ja saamelaiskäräjät olivt neuvotelleet ILO-sopimuksen ratifioinnista ja saamelaiskäräjlain muuttamisesta. Tapahtumien kulkuun liittyi useampi tanssivuoro piruetteineen, mutta lopputulos oli ettäneuvoteltu diili kaatui.

Ihan oikean, valtioiden välisen diplomatian puolella neuvottelijat on evästetty etukäteen ohjeilla siitä mitä valtio tavoittelee, mistä se voi luopua, mitä etua voi vaihtaa mihinkin yhteisymmärrystä haettessa, miten edut on priorisoitu, ja heille on annetu neuvotteluvaltuudet mennä tiettyyn pisteeseen asti myönnytyksissä. Neuvottelujen aikana diplomaatit ovat lisäksi yhteydessä omaan ulkoministeriöönsä, jossa voi olla takapiruryhmä seuraamassa neuvottelujen etenemistä ja tekemässä taktisia päätöksiä,

Neuvottelut pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta eivät ole olleet aivan perusmallin neuvotteluja. Valtiosopimuset neuotellaan ja solmitaan valtioiden välillä, mutta saamelaissopimuksesta solmittaessa vankkureilla on ollut ei vain yksi lisäpyörä, vaan peräti kolme, nimittäin kolmen maan saamelaiskäräjät. Olisiko mahdollista, että saamelaisedustajat on vanotettu niin kovsti nouattamaan täydellistä salassapitoa (mikä sinänsä ei ole ainakaan Suomen lain tai tällaisia sääntöjä koskevien neuottelujen kohdalla pakollista), että he eivät ole neuvottelujen kuluessa ja varsinkan niiden loppuvaiheessa lainkaan raportoineet omille saamelaiskäräjilleen tai niiden johdolle, eivätkä saaneet näiltä ohjeistuta? Tämä on hyvin vaikea uskoa, mutta oikeastaan vain se selittäisi miten saamelaiset ovat saamelaiskäräjiensä kautta olleet mukana sopimusneuvotteluissa, mutta sitten kun sovittu sopimusteksti julkaistaan, he sanoutuvatkin siitä irti, tai ainakin harkitsevat tekevänsä näin?

Nythän ollaan tilanteessa, jossa saamelaiskäräjät ovat ottamassa valmiiksi neuvotellun sopimuksen käsittelyynsä. Saamelaispuolella on käsitys että heillä on oikeus siihen, vasta sen jälkeen hallitukset voivat esittää sopimuksen ratifioitavaksi, kukin omalle parlamentilleen. Juuri tällä hetkellä sopimuksen hyväksyminen saamelaiskäräjillä näyttää synkältä, Norjan NRK:n kommentaattori on sanonut että sopimuksen allekirjoittaminen on saamelaisille kuolemaksi?

Ovatko siis pääväestöjä edustavat hallitukset menneet ja muuttaneet tekstiä, niin että se ei enää ole sama kuin se, joka lyötiin yksimielisesti lukkoon saamelaisedustajien ollessa vielä mukana neuvotteluissa?