Kurkistus faktalaavun liepeiden alle

Päivitetty korjauksin ja muutoksin 27.1.2018

Pitkän tauon jälkeen avaan hetkeksi blogini kommentoidakseni Janne Saijetsin mielipidekirjoituksia ja tarkastellakseni tuota kirjoitusta osana laajempaa saamelaispoliittista kokonaisuutta. Hyvä lukija, olitpa ystävä tai vihamies, otapa eteesi iso kuppi hyvää kahvia (engl. covfefe), sillä tämä kirjoitus on tapojeni mukaisesti aika lailla pitkä ja polveileva.

Lapin Kansa julkaisi tänään 25.1.2018 Janne Saijetsin puheenvuoron ”Kuka on inarinsaamelainen?”. Puheenvuoro on osa keskustelukierrosta, jonka hän itse avasi LK:n 20.1.2018 julkaisemalla mielipidekirjoituksella ”Inarinsaamelaiset" on oppositiopuolue. Tätä avausta kommentoi 23.1. keskustelupalstalla lehden pitkäaikainen, nyt eläkkeellä oleva Inarin aluetoimittaja Veikko Väänänen, jolla on pitkäaikainen kokemus saamelaispolitiikasta, ja kriittinen asenne siihen linjaan jota Saijetskin edustaa. Tämän päivän kirjoituksessa Saijets vuorostaan vastasi Väänäselle ja heitti avoimen haasteen, joka kuului näin: ”Haastan Väänäsen ja yhdistykset esittämään objektiiviset kriteerit inarinsaamelaisuudelle. Tämän jälkeen voidaan arvioida, kenen etuja he ovat ajamassa”.

Yhdistyksillä Saijets tarkoitti kirjoituksessaan mainitsemia Inarinsaamelaiset ry:tä ja Inarinmaan lapinkyläyhdistystä ry:tä. Huomautettakoon tässä kohdin että Janne Saijets on inarinsaamelaisten kannatuksesta kilpailevan Aanaar sämmiliih rs:n perustajajäsen. Tietoa Saijetsin yhdistyksen tämänpäiväisestä ahkeroinnista löytyy tämän kirjoitukseni häntäpäästä. Mutta malttia, malttia sanoi joulupukki. Siemaisepa, hyvä lukija, välillä sitä kahvia. Minähän sanoin että sitä tarvitaan.

Tämänpäiväisessä kirjoituksessaan Saijets huitaisee Väänäsen ja noiden kahden hänen yhdistyksensä kanssa kilpailevien yhdistyksen vastineet lähtölaukauskirjoitukseensa pöydältä toteamalla: ”Muutoin Väänäsen kirjoitus ja yhdistysten kannanotot sisältävät samaa totuudenjälkeisen ajan nurinkurista retoriikkaa, jota on totuttu näkemään jo 30 vuotta. Edes peruskäsitteistö ei ole hallussa (esimerkiksi alkuperäiskansa-sana).” Uskoisin Väänäsen ja yhdistysten hoitavan vastaamisen Saijetsin tämänpäiväiseen kirjoitukseen, jos lehti sallii keskustelun jatkuvan, mikä olisi toivottavaa. Onhan se mitä ajankohtaisin, ottaen huomioon että uusi yritys saamelaiskäräjälain uudistamiseksi on tekeillä, ja vieläpä kiireellisellä aikataululla.

Siitä edustavatko Saijetsin omat ja hänen hengenheimolaistensa ja Aanaar sämmiliih rs kannanotot totuudenjälkeisen vai totuuden aikaista oikeinpäin olevaa vai nurinkurista retoriikkaa, voidaan olla monta mieltä. Totuuden jälkeistä aikaa kun elämme, ainakin jos Saijetsiin ja eräisiin muihin lähteisiin on uskominen, mikään näistä arvioista ei ole sen totuudellisempi kuin toinenkaan, vaan kaikki edustavat "vaihtoehtoisia totuuksia". Hohoijja, vanhan on vaikea pysyä kärryillä ajan rajussa riennossa. Saako tässä totuudenjälkeisessä ajassa edes sanoa, että toiset arviot ovat vähemmän vaihtoehtoisia eli enemmän totuudellisia kuin toiset?

Vaikka en ajatellut ruotia Saijetsin tämänpäiväistä kirjoitusta, niin sen verran kuitenkin, että kommentoisin Saijetsin lausetta ”Edes peruskäsitteistö ei ole hallussa (esimerkiksi alkuperäiskansa-sana)”. 

Minulle tuli tuosta aika lähelle sellainen pikkulasten kiukkukohtaus jossa huudetaan ja poljetaan jalkaa, ja nyt puran sen ihan kiusalla niin että lankkulattia tietokoneen alla tömisee: "Alkuperäisväestö! Alkuperäisväestö! Alkuperäisväestö!" Niin kerta! Vedän niiskuttaen henkeä, rauhoitun ja jatkan poleemisella asialinjalla:

Jos joku keskustelun osapuoli käyttää käsitettä ”alkuperäisväestö” käsitteen ”alkuperäiskansa” sijasta, kysymyksessä voi olla sekä vahinko että harkittu ajatus. Inarinsaamelaisten kohdalla asia on kuitenkin tavallaan merkityksetön, koska he ovat sekä alueensa säilynyt alkuperäisväestö että alkuperäiskansa. Tämä alkuperäisväestö on alkuperäiskansa, koska se on alueensa alkuperäinen asuttaja, joka asuu yhä alueellaan. Sillä on oma kulttuurinsa, josta oma inarinsaamen kieli on osa. Inarinsaamelaiset jatkavat omia perinteisiä elinkeinojaan nykyisissä olosuhteissa ja muodoissaan, toiset pääelinkeinona, toiset sivuelinkeinona tai harrastuksena, ja he kokevat itsensä alkuperäiskansaksi. Siinä joitakin perusteita näin aluksi. Inarinsaamelaisten kohdalla käsitteet ”alkuperäiskansa” ja ”alkuperäisväestö” yhtyvät kauniisti. Kun on kyse muista saamelaisryhmistä jotka asuvat tällä hetkellä Inarin historiallisen lapinkylän alueella ja joita voidaan määrätyin perustein pitää alkuperäiskansana, heidän kohdallaan tilanne on toinen. Vaikka he olisivat kuinka alkuperäiskansaa yleisesti ottaen, he eivät ole inarinsaamelaisten historiallisen alueen ensimmäisten asuttajien perillisiä eivätkä siis tämän alueen alkuperäisväestöä. Kun puhun tässä perillisistä, tarkoitan väestöryhmän tasolla. Yksityisten henkilöiden, perheiden ja sukujen tasolla tilanne on toki paljon monimutkaisempi ja monimuotoisempi, niin kuin Saijetskin on aivan oikein todennut. Hän on siis nyt heittänyt haasteen ja vaatinut Veikko Väänästä ja kahta yhdistystä kertomaan objektiiviset kriteerit inarinsaamelaisuudelle. Jään jännityksellä odottamaan vastaavatko haastetut haasteeseen, ja mitä he vastaavat.

Saijets on jossain todennut, että inarinsaamelaisten rajaaminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Näin varmaan onkin, alueen väestöliikkeet, yksilöiden liikkuvuus ja etniset, kulttuuriset ja maantieteelliet rajat ylittävän ”poikkinaimisen” yleisyys huomioon ottaen, ja lisätään siihen vielä elävän elämän rikkaat ilmiöt, joista ei mitään pahaa. Kuten vaikkapa se, että kirkonkirjoihin ilmoitettu isä ei aina ole biologinen isä, hyvä jos om merkitty laisinkaan. Voisi sanoa, että yksittäinen henkilö, jonka inarinsaamelaisuus tulisi arvioida, ei ole mikään nanotason komponentti tai pinnoite, jonka ominaisuuksia voi tutkia vaikkapa säteilyttämällä sitä kontrolloiduissa olosuhteissa. Jos olen vähänkään ymmärtänyt minulle täysin vierasta alaa oikein, tekniikan tohtori Janne Saijets on nimenomaan tuon alan asiantuntija. Tämä, ja se, ettei hän ole – oman sanomansa mukaan – ainakaan ensisijaisesti inarinsaamelainen, ei tietenkään estä sitä, ettei hänellä olisi oikeutta puhua inarinsaamelaisten asiasta. Siitähän tässä keskustelussa puhuvat monet muutkin, jotka eivät ole inarinsaamelaisia edes ”osittain”. Joka tapauksessa Janne Saijets näkyy nyt aktivoituneen erityisesti tässä asiassa. Sanoisin että hän on vyöttänyt itsensä saamelaisaatteen soturiksi ja heittäytynyt saamelaispolitiikan tuimaan taistoon, rynnäten juuri nyt joukkonsa kärjessä kohti muurissa olevaa aukkoa. Tai ainakin aukkoa, jonka hän arvelee sinne syntyneen jahka porttimiinan eli petardin nostattama ruudinsavu- ja pölypilve on vähän hälvennyt. Vanhan ajan linnojen ja kaupunkien piirityksissä tämä vaati suurinta rohkeutta ja taitoa, ja onnistunutta urhoa odottivat kunnia, rahapalkkiot ja aatelisarvot. Koska mielipidekirjoituksilla käytävässä väittelyssä on lähes pääsääntönä panna vastapuolten kontolle sellaista mitä nämä eivät ole milloinkaan kirjoittaneet, tähdennän että puhuin tuossa juuri vanhoista ajoista. Ettei nyt kukaan keksisi väittää minun kirjoittaneen että Saijets kirjoittaisi rahan toivossa. Mutta soturinelämän kunnia ja kurjuus… joskus se on vain sisäistä, joskus ulkoista. Poliittisten kuvaannollisten porttimiinojen eli uutispommien räjäyttely on tietenkin poliittisten aktivistien ja valtiollista vehkeilyä harrastavien tiedusteluorganisaatioiden  yleismaailmallinen toiveuni. Joskus ne vain jäävät suutareiksi, joskus laukeavat omille silmille.

                                                     *  *  * 

 Vaikka joitakin ennakoivia merkkejä tulossa olevasta puhurista oli ainakin näin jälkikäteen tutkailemalla havaittavissa, Janne Saijets siis avasi tämänkertaisen keskustelukierroksen LK:n 20.1.2018 julkaisemalla mielipidekirjoituksella “Inarinsaamelaiset” on oppositiopuolue.

Hoidetaan ihan näin aluksi pois Janne Saijetsin kirjoituksessaan esittämät syytökset, joiden mukaan Inarinsaamelaiset ry:n puheenjohtaja eli Anu Avaskari muka vastustaa saamelaisten maaoikeuksia. Väite on siinä määrin tosiasioiden vastainen että se on häkellyttävä. Ilmaisuni ”siinä määrin tosiasioiden vastainen” tavoittelee diplomaattisuutta. Astetta tiukempi ilmaisu on että Saijetsin väite on absoluuttisesti tosiasioiden vastainen. Se muuttuu kuitenkin ymmärrettäväksi, jahka laittaa päähän suursaamelaiset lukulasit ja ottaa avuksi suursaamelaisten koodikirjan. Saijets ja saamelaiskäräjien poliittinen enemmistö johon hän kuuluu, näkee edelleen inarinsaamelaisten historiallisia alueita ominaan ja haluaa hallita niitä kollektiivisesti saamelaiskäräjäenemmistönsä kautta. Tämä punainen lanka on juossut heidän saamelaispolitiikkansa läpi vuosikymmeniä, eikä heillä näytä riittävän poliittista ja moraalista tajua päästää siitä irti. Anu Avaskari on yksi tämän hankkeen sitkeä vastustaja, kantona enemmistön kaskessa ja piikkinä sen lihassa. Vilkaistaanpa sitä suursaamelaisuuden koodikirjaa. Ahaa, suursaamelaisessa retoriikassa Inarin historiallisen lapinkylän alueeseen kohdistuvan ekspansiivisen valloitushankeen vastustamista nimitetään saamelaisten maaoikeuksien vastustajiksi. Katsotaan saman tien lisää… Saman lähteen mukaan inarinsaamelaisia kutsutaan suomalaisten uudistilallisten jälkeläisiksi ja inarinsaamelaisten identiteetin varastamisen arvostelijoita saamelaisvastaisiksi. Vaihtoehtoisesti identiteettiään puolustavia inarinsaamelaisia voi syyttää siitä, että nämä ovat itse asiassa itse identiteettivarkaita.

Esittämällä kirjoituksessaan perättömiä väitteitä Avaskarista muka saamelaisten maaoikeuksien vastustajana Saijets, joka samassa kirjoituksessaan kantaa niin syvää huolta inarinsaamelaisten identiteetin omimisesta ja edustamisen legitimiteetistä, toimii saamelaispoliittisen historiallisen Inarin lapinkylän maita himoavan ja hamuavan maanvalloitusmafian uskollisena soturina, tarkemmin ottaen sen propagandistina. Suosittelen propagandisteillekin totuudessa pysymistä, sillä valheella on lyhyet jäljet eli se ei kauas kanna.

 

                                                     *  *  * 

Palautetaan vielä aluksi mieliin Janne Saijetsin oma kommentti taustastaan, jonka hän esitti YLE:n Kulttuuricocktail-ohjelman kommenttiosiossa 19.05.2016 - 16:24:

Minun taustastani vielä tarkennukseksi, että vaikka suvussani on voimakas inarinsaamelainen vaikutus, olen enemmän pohjoissaamelainen.

Suomen saamelaisten keskuudessa lienee aika yleistä, että henkilöllä on sukujuuria enemmän kuin yhdessä saamelaisyhteisöissä. Siinä ei ole mitään vikaa. En ole rasisti, ja kaikkein viimeisimpänä olisin vaatimassa minkään asteen puhdasverisyyttä. Olen itse sukujuuriltani ja geeniperimältäni sekoitus kymmenistä ellei sadoista yhteisöistä ja kulttuureista, ja näiden kautta herra ties kuinka monesta. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että saamelaisasioissa kaikkein kiihkeimpien joukosta löytyy kovin monta henkilöä, jotka ovat vain yhden vanhemman puolelta  saamelaisia. Täysin epäammatilliselta pohjalta uumoilen, että he työstävät omia sisäisiä identitettiongelmiaan ja kriisejään ulkoistamalla ne ainakin osin saamelaisuuden ja sen eheyden ja ja puhtauden varjelemisen muotoon. 

Joka tapauksessa Janne Saijets, jonka suvussa on hänen oman määritelmänsä mukaan voimakas inarinsaamelainen ”vaikutus”, mutta joka kuitenkin on oman arvionsa mukaan ”enemmän” pohjoissaamelainen, jakaa kirjoituksessaan sapekkaita ja valheiden ryydittämiä näkemyksiään siitä kuka saa edustaa legitiimisti inarinsaamelaista saamelaisyhteisöä. Jostain syystä hän välttää Avaskarin mainitsemista nimellä, mutta puhuu kuitenkin Inarinsaamelaiset ry:n puheenjohtajasta, joten ei jää epäilyä siitä keneen hänen mielipideilmaisunsa kohdistuu.

Vaikka oman sukuni saamelaiset ”vaikutukset” ovat tähänastisen sukututkimuksen perusteella osoittautuneet perin olemattomiksi – joitain tähän suuntaan viittaavia jälkiä on seurailtu Ounasjoen ja Köngäksen ruukin suunnalla, mutta ne ovat osoittautuneet vääriksi tai umpikujiksi – rohkenen kuitenkin kommentoida Janne Saijetsin kirjoitusta, liittäen sen hiukan laajempiin yhteyksiin. Kuulenko Ylä-Lapin suunnalta, olisiko Sajoksesta outoa rapinaa, ja samanlaista pääkaupunkiseudun ja Tampereen suunnalta? Ettei jo noilla suunnilla kaiveta esille ällätikkuja sen tarkasteluun, joko Hirvasrummun äijän saisi nalkkiin vihapuheiden levittämisestä.

Täytyypä nimittäin tunnustaa, että pitkä taukoni ei ole johtunut vain muista kiireistä ja iän ja eräiden sairauksien ja niiden lääkityksen mukanaan tuomasta väsymyksestä. Oma osuutensa on ollut myös pelolla, että joku keksi vakavissaan syyttää minua vihapuheista. Näin vihapuhe-puhe on johtanut eläkkeellä olevan journalistin harjoittamaan itsesensuuria.

Mutta herranen aika, enhän minä vihapuheita levittele, vaan yritän juuri tässä kirjoituksessa, taas kerran, vastustaa. Stop, stop haloo! Pankaa pois se leimakirves: En ole saamelaisvastainen, koska en vastusta saamelaisia, olivatpa nämä mitä sorttia tahansa. Jos ei lukija ymmärrä että vastustamiseni kohde tässä kirjoituksessa ja kirjoitusteni muodostamassa kokonaisuudessa on vääryys, valhe ja kansanryhmien välinen syrjintä ja vihanlietsonta, vika on lukijan – todennäköisimmin tietoisessa – luetun ymmärtämisessä.

Elämme vihapuheiden suhteen sikäli dramaattisia aikoja, että valtioneuvosto on juuri hetki sitten päättänyt irtisanoa valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen, joka viime kuussa tuomittiin suhteellisen pieneen rangaistukseen virkarikoksesta.

Iltasanomien mukaan Nissisen irtisanomista esittänyt oikeusministeri Antti Häkkänen perusteli irtisanomista sillä että Nissisellä ei ole enää edellytyksiä jatkaa virassaan. Päätöksessä arvioitiin valtakunnansyyttäjä Nissisen toimintakykyä tehtävässään. Iltasanomien mukaan Häkkinen toteaa tiedotteessaan: "Valtakunnansyyttäjän tehtävä on virka, jonka hoitamisessa voidaan edellyttää erityistä moitteettomuutta. Valtakunnansyyttäjän nauttima luottamus ja uskottavuus ovat keskeinen osa hänen toimintakykyään. Esimiesasemassa ja virastopäällikkönä häneen voidaan kohdistaa korkeampia vaatimuksia kuin virkamieheen yleensä.

Vihapuheisiin tämä liittyy siten, että Nissinen on ollut yksi vahvimpia vihapuhe-rikoksen rikoslakiin ottamisen ja vihapuheista annettavien tuomioiden koventamisen puolestapuhujia. Jos ei Nissinen jatkaisikaan näitä vaatimuksia joltain toiselta virkapallilta tai muusta pulpetista, jatkajia toki tulee riittämään. En sinänsä vastusta absoluuttisesti tietyn rajan ylittävien julkisten puheenvuorojen rangaistavuutta, ja on tapauksia jossa raja on selvästi ylitetty, kuten tappo- ja väkivaltauhkaukset ja ilmaisut kuten "suvakkihuora". Sananvapauden intressi on kuitenkin sen verran tärkeä sekä yksilön että demokraattisen yhteiskunnan toimivuuden kannalta, että sitä on varjeltava kuin silmäterää. Ei todellakaan ole syytä sallia julkisia ja yleisiä asioita ja etuja koskevan keskustelun vaimentamista oikeusteitse vain siksi että joku sen osapuoli huutaa "vihapuhetta!" ja poliisia. 

                                                     *  *  * 

Vuoden 2015 loppupuolella Janne Saijets oli ensimmäisenä allekirjoittajana julkisessa vetoomuksessa, joka loppui ”Vaadimme, että vihapuheet lopetetaan välittömästi, ja että keskustelua jatketaan rakentavana dialogina”. Tätä omaa vaatimustaan Saijetsin olisi hyvä noudattaa. Tuolloisessa vetoomuksessa sanottiin että allekirjoittajat halusivat taata saamelaisten instituutioiden johtotehtävissä työskentelevien työrauha ja saada loppu heidän henkilöönsä kohdistuvalle asiattomalle nettikirjoittelulle – ajatus, johon vanhan koulun lehtimiehenä luonnollisesti yhdyn. Yhtä luonnollisesti asialliselle kirjoittelulle ja arvostelulle, joka kohdistuu heidän yhteiskunnalliseen toimintaansa eikä mene yksityisyyden piiriin tulee sananvapauden periaatteen mukaan olla tilaa. Näin vielä erityisesti, jos kirjoittelu koskee sellaista vallankäyttöä, joka on toimintaympäristön mittakaavassa tärkeä yleisen edun näkökulmasta, jolloin asiapohjainen ja yksityisyyden piiriin menemätön kommentointi ja poikkeavien näkökantojen ja mielipiteiden esittäminen on tärkeä osa demokraattista prosessia.

* * *

Edellä mainittu vetoomuksen allekirjoittajat, joista Janne Saijets oli ensimmäinen, ilmoittivat nimellä mainiten haluavansa osoittaa tukensa Yle Sápmin tuolloiselle aluepäällikölle Pirita Näkkäläjärvelle. Allekirjoittajien mukaan tämä oli joutunut systemaattisen ja jatkuvan, häirintää ja kiusaamista muistuttavan poliittisen painostuksen kohteeksi. Valitettavasti joudun tässä kirjoituksessani taas mainitsemaan Pirita Näkkäläjärven nimen. Näkkäläjärvellä on täysi tukeni siltä osin kun hän haluaa edistää poliittista uraansa tai ammatillista uraansa toimittajana – ala, josta tiedän jotain – mutta sillä pienellä varauksella että odotan ja toivon hänen kehittyvän ja löytävän rakentavan saamelaispoliittisen linjan julkista toimintaa edustavissa tehtävissä. Miksi joudun hänet taas mainitsemaan ja peräti arvostelemaan hänen julkisia kantojaan saamelaispoliitikkona, selviää hiukan alempana.

                                                     *  *  * 

Olisikohan jo aikaa että ottaisin puheeksi tämä Janne Saijetsin kirjoituksen otsikko “Inarinsaamelaiset” on oppositiopuolue. Kun ensin luin tuon otsikon toivoin Jannen itsensä takia, että otsikko ei vain olisi sanasta sanaan Jannen itsensä, vaan toimituksen laatima. Kun luin ensin kirjoituksen ja sitten uudestaan otsikon, otsikkokin aukesi; sen lainausmerkit eivät tuo esille ironista suhtautumista niillä merkittyyn sanaan. Muistaakseni Janne Saijets on painottanut että hän ei väheksy inarinsaamelaisia jo siitäkin syystä että hänen omassa suvussaan on inarinsaamelaisia vaikutuksia, hän vain pitää inarinsaamelaisuutta ongelmallisena siksi että inarinsaamelaisia sukuyhteyksiä on laajasti kaikissa saamelaisryhmissä. Tähän problematisointiin hänellä on luonnollisesti täysi oikeus enkä suinkaan ole itse sokea rajausasian ongelmallisuudelle. Hyvä että Saijets edustaa tällaista kantaa, suursaamelaisen enemmistön keskuudesta on kuultu kannanottoja joiden mukaan inarinsaamelaiset ovat laidasta lukien suomalaisperäisiä tai vähintäänkin täysin suomalaistuneitten uudistilallisten jälkipolvea.

Saijetsin otsikon ”Inarinsaamelaiset” ei siis tarkoita kansanryhmää, johon Janne Saijets siis itse omien sanojensa mukaan kuuluu ”vähemmän”, vaan Inarinsaamelaiset ry -yhdistystä, jonka puheenjohtaja on inarinsaamelainen Anu Avaskari.

Nyt varsinaiseen asiaan. Olen päätynyt käsitykseen, että Janne Saijetsin mielipidekirjoitus “Inarinsaamelaiset” on oppositiopuolue kannattaa ennen kaikkea nähdä hyökkäyksenä inarinsaamelaista Anu Avaskaria vastaan, joka keräsi saamelaiskäräjien vaaleissa suurimman äänimäärän, mutta ei silti mahtunut saamelaiskäräjien hallitukseen muka yhteistyökyvyttömänä. Tuo perustelu oli selvästikin puhdasta pötyä, koska Avaskari ei voisi selvitä tehtävästään Inarin kunnanvaltuuston puheenjohtajana jos hän olisi vähänkin suuremmassa määrin yhteiskyvytön.  Olennaista ei ole niinkään, tai lainkaan, ne asiaväitteet jotka Saijets esittää. Ne ovat osin mielettömiä, kuten että Avaskarin ja Inarinsaamelaiset ry:n päätavoite olisi saamelaisten ja vieläpä erityisesti inarinsaamelaisten oikeuksien vastustaminen. Mielipidekirjoituksen valheellisten väitteiden perusteella se on helposti tunnistettavissa ja luokiteltavissa propagandaksi. Oikeastaan kirjoituksesta puuttuu vain sellaisia väitteitä että Avaskari ja muu ”oppositio” puolue-yhdistyksineen haluaisi viedä inarinsaamelaisten porot ja syödä ne suihinsa jälkiruokana kaikkien saamelaisten, ja tietenkin eritoten inarinsaamelaisten oikeuksien ja maiden päälle. Jos Saijetsia on uskominen – ja miksi olisi – inarinsaamelaisoppositiohan se nimenomaan on este inarinsaamelaisten maiden ja oikeuksien palauttamiselle… kaikille, siis tuota kaikille muille... khmmm hkröm siis inarinsaamelaisille. Olkaamme onnellisia siitä että inarinsaamelaiset oppositiopuoluelaiset eivät Janne Saijetsin tarjoamissa mielikuvissa sentään kanna tikaria teräviksi viilatuissa hampaissaan ja että he eivät syö saamelaisia – ja tietenkin aivan erityisesti inarinsaamelaisia – lapsia. Huh helpotusta!

Siis mikä ”laajempi hyökkäys”, muka? No tällainen: Hyökkäyksessä Avaskaria vastaan oli nimittäin jotakin kovin tuttua, ja miksipä ei olisi, koska se ei ole ensimmäinen laatuaan. Piti tonkia arkistoja, ja sieltähän niitä alkoi löytyä:

20.12.2013 YLE Sápmi julkaisi verkkouutisen, jonka suomennettu otsikko oli "Länsman ja Paltto: Onko Avaskarilla valtuutus väittää, että Inarin saamelaisia syrjitään saamelaispolitiikassa?” Uutisen toinen kirjoittaja oli YLE Sápmin silloinen päällikkö Pirita Näkkäläjärvi.

 25.5.2015 Yle Sápmi julkaisi artikkelin jossa nostettiin esille Ilmari Mattuksen Anarâš-lehdessä julkaisema mielipidekirjoitus, jonka otsikko oli suomennettuna ”identiteettivarkaus”. YLE:n jutussa selitettiin että Mattus syytti identiteettivarkaudesta ”epäsuorasti” Inarinsaamelaiset- eli Anarâšah-yhdistystä, ja kerrottiin että sen puheenjohtaja on Anu Avaskari. YLE:n jutun toinen kirjoittaja oli YLE Sápmin silloinen päällikkö Pirita Näkkäläjärvi.

17.1. 2018 Mika Laiti julkaisi Fáktalávvussa -blogissa kirjoituksen, jossa hän todistelu tilastollisesti että “Avaskari puheet Inarin sortamisesta vaalijärjestelmässä eivät pidä paikkansa”. Pirita Näkkäläjärvi levitti Laitin jutun Twitterissä 19.1.2018.

Seuraavana päivänä, 20.1. , eli samana päivänä kun Lapin Kansa julkaisi Janne Saijetsin Avaskaria vastaan suunnatun jutun, Pirita Näkkäläjärvi jakoi Twitterissä edellä mainitun vanhan, 25.5.2015 julkaisemansa jutun, jonka kärki oli suunnattu Avaskaria vastaan.

Tänään, 25.1.2018, Pirita Näkkäläjärvi twiittasi linkin samaan vanhan juttunsa uudestaan, tällaisella saatteella:

”Tiesittehän, että vaikka Anarâšah-yhdistys esiintyy kaikkien inarinsaamelaisten edustajana, niin se ei pidä paikkansa. Tässä luettavaa aiheesta https://yle.fi/uutiset/3-8015192 … https://yle.fi/uutiset/3-7527741 … https://yle.fi/uutiset/osasto/sapmi/uudella_saamelaisyhdistyksella_oma_inarinsaamelaismaaritelma/9215967 … #oikeusministeriö #saamelaiset

Piritan twiitin alempi nettilinkki vie YLE Sápmin 7.10.2016 päivättyyn uutiseen ”Uudella saamelaisyhdistyksellä oma inarinsaamelaismääritelmä”. Jutussa uuden Aanaar sämmiliih -yhdistyksen puheenjohtaja Neeta Jääskö kertoo, että yhdistykseen voivat liittyä kaikki inarinsaamelaiset, ja että yhdistys haluaa myös osallistua keskusteluun siitä, että kuka on inarinsaamelainen. Neeta sanoo: ”Olemme kirjoittaneet oman inarinsaamelaismääritelmän. Toivottavasti voimme myös edistää sitä keskustelua jotenkin tätä kautta. Inarinsaamelainen on henkilö, jonka äidinkieli on inarinsaame, tai yksi hänen vanhemmistaan puhuu sitä äidinkielenään, tai yksi hänen mummoistaan tai ukeistaan puhuu sitä tai yksi hänen isomummoistaan tai isoukeistaan puhuu inarinsaamea äidinkielenään”.

Piritan twiitin osoitteena näkyy olevan myös oikeusministeriö-twittersivu, ja pitihän siellä minunkin pistäytyä. Siellähän tuo kirjoitus näkyy olevan, ja on siellä toinenkin Piritan kommentti, ja on siellä myös Petra Laitin twiitti, joka linkittää vuoden takaiseen Helsingin Sanomien julkaisemaan artikkeliin. Mikko-Pekka Heikkisen kirjoittaman artikkelin otsikko on "Tutkijaryhmä: Suomi rikkoo perustuslakia suhteessa saamelaisiin, ja korkein hallinto-oikeus on epälooginen päätöksissään siitä, kuka on saamelainen". Laiti perustelee artikkelin uusintalinkitystä sillä, että se on erittäin relevantti, kun Inarissa on taas kuuleminen saamelaiskäräjälain muuttamisesta. Niinpä.

                                                     *  *  *   

Äskeinen Neeta Jääskö -lainaus oli siis Pirita Näkkäläjärven tämänpäiväisestä twiitistä. Kaikki kunnia itsekunkin isomummoille ja isoukeille. Mutta olisiko siis liioiteltua päätellä, että Saijetsin kirjoitus LK:ssa on nähtävä ensisijaisesti osana laajempaa kampanjaa, jonka yksi toimija on ainakin Pirita Näkkäläjärvi? Palattuaan Lontoosta jossa hän suoritti jatko-opintoja, Pirita on osoittanut kiitettävää aktiivisuutta profiloidakseen itseään nuoremman polven saamelaisvaikuttajana. Tuloksena on ollut toistaiseksi valinta Vuoden saamelaiseksi, mikä ei ole huono saavutus. Olisiko tähtäimessä seuraavat saamelaiskäräjävaalit, olisiko peräti puheenjohtajaksi asti? Muistamme että Pirita oli ennen saamelaistoimituksen johtajaksi valitsemistaan saamelaiskäräjien jäsen ja aktiivinen silloisen käräjäpuheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven kritiikitön ihailija. Päätoimittajana hän ohjaisi toimitustaan saamelaiskäräjien enemmistön äänitorvena. Tehtävästään erottuaan hän jatkaa entisellä linjallaan mm. twitterissä ja Fáktalávvussa, jonka tekijät väittävät sen tarjoavan ”Tosiasiallista, luotettavaa ja ajankohtaista tietoa saamelaisista”. Siis tosiasiallista khhrrröm, kröh – peijakkaan yskä – luotettavaa krrrm kröh kröm – no mistä tämä yskä juuri nyt iski? Nopea lukaisu osoittaa, että siellä laavussa on tarjolla etupäässä vanhaa, tuttua ja kulunutta propagandaa. Mitäpä muuta Avaskariin kohdistuvat mustaamiskampanjat ovat olleet kuin propagandaa? Ja mitäpä muuta nyt ajankohtainen kampanja on kuin propagandaa, tutulla käsialalla. En tietenkään tarkoita, että Pirita Näkkäläjärvi olisi kirjoittanut Janne Saijetsin kirjoituksen, mutta innokkaasti hän antaa sille sivustatukea. Ja etteivät vain erilaiset esiintulot olisi peräisin samasta sylttytehtaasta? Jäljet näyttävät nimittäin sellaiselle johtavan.

                                                     *  *  *   

Nyt Pirita Näkkäläjärvi on ottanut täyden askelen täysimittaiseksi saamelaispoliitikoksi, twitterin maailmasta perinteisen lehdistön julkisuuteen. Eilen eli 24.1.2018 sanomalehti Kaleva julkaisi Pirita Näkkäläjärven ja Klemetti Näkkäläjärven yhteisen saamelaispoliittisen mielipideartikkelin otsikolla ”Saamelaismääritelmä on ratkaiseva Saamen kansalle”. Entinen johtava saamelaispoliitikko, saamelaiskäräjien jäsen 1996–2003 ja puheenjohtaja 2008–2015, nykyinen Lapin yliopiston tutkijatohtori Klemetti Näkkäläjärvi ja hänen silloinen poliittinen ihailijansa, saamelaiskäräjien jäsen Pirita Näkkäläjärvi ja sittemmin YLE:n saamelaistoimituksen johtaja ja nykyinen Vuoden saamelainen Pirita Näkkäläjärvi – nämä titteliritiramssut ihan hengästyttää – ovat siis löytäneet toisensa ja ratsastavat jälleen, satulalaukuissa jostain ylöskaivamansa aitosaamelaiset yhdistetyt sota-, leima- ja pilkkakirveet.

Ehkä sillä erotuksella entisaikain taistoihin nähden että entisestä saamelaispoliittisesta soturista Klemetti N:stä ja hänen uskollisesta oppilaastaan ja aseenkantajastaan Pirita N:stä on jälkimäisen karttuneen työ- ja elämänkokemuksen ja jatko-opintojen kautta tullut tasavertainen poliittinen taistelijapari. Peräti akateeminen taistelijapari. Kulttuuriantropologiaan suuntautunut Klemetti Näkkäläjärvi on filosofian tohtori ja Lapin yliopiston arktisten alkuperäiskansojen tutkimuksen tukijatohtori. Piritan akateemiset ja muut ansiot ilmenevät kirjoitukseni seuraavasta osiosta.

                                                     *  *  *    
Tähän kohtaan kirjoitustani sijoittuu selvitys Pirita Näkkäläjärven opinto- ja työansioista. Minusta se on paikallaan julkistaa jo siitäkin syystä, että hän on nyt hyvin aktiivinen saamelaispolitiikassa, ja hänestä voi tulevaisuudessa tulla vaikka mitä. Pelkästään ajankohtaisesta saamelaispolitiikasta kiinnostunut lukija voi harkita tämän osion yli hyppäämistä.

Alkuperäinen tarkoitukseni oli valottaa Pirita Näkkäläjärven opinto- ja työtaustaa, mutta ei kuitenkaan julkistaa hänen koko työhistoriaansa lukioiästä alkaen, varsinkin kun nykyään on olemassa Linkedin ja muita vastaavia lähteitä, joista asian voi tarkistaa. Kun en hoksannut turvautua tähän lähteeseen, kirjoitukseni alkuperäiseen versioon jäi puutteita ja ehkä virheitäkin. Oma aktiivinen journalistiurani sattui aikakauteen, jonka alussa tomitustalojen arkistot koostuivat pääosin lehtileikkeistä, jotka oli järjestetty kirjekuoriin ja kuoret arkistokaappien vetolaatikoihin. Jos ei henkilön meriittilista löytynyt hänen henkilökuorestaan, niin sitten ehkä Kuka-kukin-on -vuosikirjasta, tai eri alojen matrikkeleista, joita oli kertynyt arkiston kirjahyllyihin, tietenkin asianomaiseen kohtaan. Oli matrikkelit Suomen meripäällystöstä, meijeristeistä, eläinlääkäreistä jne, pääasiassa n.s. takavuosilta.

Opin sen, että kerran juttuun pujahtanut ja sen kautta arkistokuoressa uinuvaan leikkeeseen jäänyt virheellisellä tiedolla oli ikävä tapa putkahtaa uudestaan lehteen kun uusi toimittaja tukeutui uutta juttua tehdessään leikkeessä oleviin tietoihin. Siksi pyrin tässä alla etenkin nykyajan tiedonhankinnan helppouteen nähden liioiteltuun kattavuuteen ja tarkkuuteen. Piritan ei todellakaan tarvitse hävetä opiskelu- ja työuraansa, ja tuskin kukaan on niin väittänytkään.

Pirita opiskeli aluksi vuosina 1999-2005 Helsingin kauppakorkeakoulun englanninkielisessä ohjelmassa kansainvälistä liiketoimintaa. Vuonna 2016 hän osallistui USA:n ulkoministeriön järjestämään kolmiviikkoiseen, nuorille ja potentiaalisille johtajille suunattuun kansainväliseen IVLP-ohjelmaan. Opiskeluajan media-alaan suoraan liittyviä meriittejä oli toiminta ylioppilaskunnan tiedotuslehden Punakulman päätoimittajana 2001 ja saman julkaisijan Kylteri-aikakauslehden päätoimittajana 2002. Ura YLE:n saamelaistoimituksessa alkoi jo ennen Kauppakorkeakoulua kesätoimittajana vuonna 1998, ja jatkui opintojen aikana kesätoimittajana vuosina 1999 ja 2001. Vuonna 2002 oli hän oli vakituisena TV-toimittajana tiimissä joka aloitti pohjoismaiset TV-uutiset Ođđasat Suomen puolella. Tässä työssä hän toimi myös uutispäällikön sijaisena. Opinnot kauppakorkeakoulun englanninkielisessä ohjelmassa päätyivät Maste of Science in Economics eli kauppatieteiden maisterin arvoon.

Varsinainen työura alkoi Lontoossa, Bank of American omaisuudenhoito-osaston Merrill Lynchin analyytikkona ja jatkui Nokian yrityskauppapäällikkönä lähes neljän vuoden ajan. Seuraavaksi hän toimi puolisentoista vuotta strategiasektorilla PriceWaterCoopers -monialajättiläiseen (jonka toimialojen kirjo ja yritysrakenne ovat liian laajoja ja monimutkaisia tässä avattavaksi) kuuluvassa Booz & Companyssa. Täältä hän siirtyi suoraan Metso Paperin strategiaosaston päälliköksi, missä toimessa hän vaikuutti vähän yli puoli vuotta kevääseen 2012.

Pirita oli valittu saamelaiskäräjien jäseneksi loppuvuodella 2011 ja käräjien hallitukseen, mutta luopui näistä paikoistaan tultuaan valituksi YLE Sápmin johtajaksi syksyllä 2012.
Vuonna 2013 Pirita Näkkälärven johdollaan luotiin Yle Ođđasat -TV-uutiset, jolla on arkipäivisin 300 000 katsojaa.

Jos ei näitä vakuuttavia meriittejä sekä opinto- että työuralla tietäisi, Pirita Näkkäläjärven eteneminen media-alalla näyttäisi rakettimaiselta. Nyt se on ollut vain vakuuttava, vaikkakin oman arvioni mukaan eräin YLE Sápmin päätoimittajuuteen liittyvin kauneusvirhein.


                                                     *  *  *  

Tähän kohtaan kirjoitustani pujautan pitkän pätkän YLE:n saamelaistoimituksen journalistisia linjauksia koskevaa pohdintaa. Pelkästään ajankohtaisesta saamelaispolitiikasta kiinnostunut lukija voi surutta hypätä senkin yli.

Pirita Näkkäläjärvi selvisi ymmärtääkseni asemassaan YLE Sápmin johtajana hyvin ja kehitti yksikkönsä toimittaa kiitoksen ansaitsevalla tavalla. Hän sai kuitenkin osakseen krittiikiä tasapuolisuuden puutteellisuudesta. Asialliseen kritiikkiin liittyi sosialisessa mediassa viestejä jotka ylittivät sen rajan, mitä on pidettävä yleisesti hyväksyttynä silloinkin kun harjoitetaan sallittua, yleisen merkityksen omaavaan toimintaan kohdistuvaa arvostelua. Osa meni yksityisyyden alueelle, ja osa on arvatenkin ollut törkyä. Tällaista kukaan ei ansaitse. Edellä mainitsemani Janne Saijetsin ensimmäisenä allekirjoittama adressi YLE Sápmin johtajan ja saamelaiskäräjien silloisen ja entisten työrauhan puolesta oli epäilemättä vilpittömästi tarkoitettu häirinnäksi koetun viestinnän lopettamiseksi, mutta jäi sanomaltaan vaillinnaiseksi siinä, että se ei vetänyt rajaa sallitun julkisen kriittisyyden ja henkilöihin ja näiden yksityisyyden puolelle menevän julkisen rääpimisen ja yksityisinä viesteinä lähetetyn törkyilyn välillä.

Jos Pirita Näkkäläjärvi koki omat kannanottoni osaksi kiusaamista ja häneen kohdistuvaa painostusta olen siitä pahoillani, mutta se ei tarkoita että pitäisin hänen julkista merkitystä omaavaansa toimintaan kohdistamaani krittiikiä perusteettomana tai vääränä. On selvää, että YLE Sápmin johtajan paikka voi olla tuulinen ja että itsensä syrjityiksi kokevat saamelaiset seuraavat johtaja-päätoimittajan linjauksia ja omissa nimissään julkaisemia juttuja.

Kertaan toisin sanoin aikoinani esittämää kritiikkiä. Pirita Näkkäläjärven toimiessa YLE Sápmin johtajana kritisoin useamman kerran hänen juttujaan ja linjauksiaan yksikkönsä harjoittaman journalismin johtajana, koska näin, että hän oli kykenemätön tai haluton täysin sisäistämään ja toteuttamaan YLE:n ja oman asemansa vaatimaa journalistista puolueettomuutta, vaan ajoi sitkeästi sitä poliittista agendaa joka hänellä oli tullessaan YLE Sápmin johtajaksi. Minulla on tunne, että tähän on osaltaan vaikuttanut hänen opintojensa ja työkokemuksensa painottamineen kaupalliselle sektorille, jolloin journalismi ei ole hänellä niin veressä kuin mitä sen pitäisi olla YLE Sápmin päätoimittajalla. Aidossa klassisessa journalistisessa ammatti-identiteetissä toimittaja kokee ensisijaiseksi päämiehekseen yleisönsä, jolle journalisti on vastuussa siitä että hän tarjoaa puolueettomasti toimitettuja uutisia ja analyysejä. Lehden tai muun median omistaja ja julkaisija on klassiselle journalistille lähinnä hänen työnsä mahdollistaja ja suurten suuntaviivojen antaja, joka ennen kaikkea vaati journalistilta korkeatasoista, kriittistä journalismia. Piritan työura ja journalistiset saavutukset kertovat lahjakkuudetsa ja hyvästä organisaatiokyvystä, mutta viittaavat kriittisen journalismin sijasta ennemminkin tiedotuspuolelle. Tiedottaja tietää, että hänen päämiehensä, jolle hän vastaa, on hänen työantajansa, ja että hänen tehtävänsä on käyttää lahjakkuuttaan edistääkseen päämiehensä etuja. Olen itse toiminut sekä niin sanotusti vanhan ajan journalistina että journalistina lehdissä, joiden ainoa tarkoitus oli  edistää julkaisijan etuja levittämällä julkaisijansa sanomaa lukijoiden keskuuteen, pilkun tarkkudella sellaisena kuin julkaisija sen halusi. Tällaisessa julkaisutoiminnassa klassinen journalisti oli samassa asemassa kuin erään hyvin vanhan ammatin harjoittaja. Työn menetelmät soveltavat journalismin menetelmiä, ja lopputulos jäljittelee mahdollisimman tarkoin kriittistä journalismia, mutta sisimmältä olemukseltaan koko tuote on alusta loppuun jotain muuta.

Motiivini kritiikkini ei ollut yleinen huoli YLE Sápmin journalismin tasosta, vaan nimenomaan se, että YLE Sápmi mielestäni unohti tasapuolisen kriittisyyden nimenomaan saamelaispolitiikkaa koskevassa uutisoinnissaa. YLE Sápmi on ainutlaatuisessa asemassa, saamelaisessa mediamaailmassa ylivoimainen ykkönen resursseiltaan ja yleisöluvuilla laskien. Televisiopuolella se on käytännössä lähes monopoliasemassa, samoin radiopuolella, ja sen verkkosivusto on ylivoimaisesti laajin niin saamenkielinen kuin suomenkielinen saamelaisia koskevien uutisten ja muun aineiston mediakanava. Tämä alueellinen ja  kohderyhmäkattavuudeltaan johtava asema johtuu siitä, että sen takana on YLE:n resurssit. YLE taas ei ole mikä tahansa mediatoimija, vaan "YLE-maksuksi" nimitetyllä erityisverolla kustannettu, julkista yleisradiotoimintaa harjoittava, perusjuuriltaan ja kädessä eduskunnan vastuulla oleva journalistinen toimija. Siksi ei ole yhdentekevää noudattaako YLE Sápmi hyviä journalistisia käytäntöjä, vai heittäytyykö se politikointiin kun aihe koskettaa kuumia ja keskeisiä saamelaispoliittisa asioita. YLE Sápmin erikoistehtävä on nimenomaan paneutua saamelaisille tärkeisiin asioihin ja tuoda niitä esille laajasti eri elämänaloilta, eikä toki pelkästään saamelaispolitiikan saralta. Tässä saamelaistoimitus on onnistunut kauniisti. YLE Sápmin tehtävä niin sanotusti saamelaisessa toimintapiirissään ei kuitenkaan periaatteellisilta perusteiltaan ja yleisten journalististen periaatteiden puolesta poikkea YLE:n muusta toiminnasta, vaan sen tulee huomioida ne ja noudattaa niitä hyviä journalistisia käytäntöjä, joihin YLE on Julkisen sanan neuvoston (JSN) jäsenenä vapaaehtoisesti sitoutunut. JSN on media-alan ammattieettisen itsesäätelyn elin, joka omalta osaltaan on takaamassa että sananvapaus säilyy Suomessa ilman viranomaisten ennaltapuuttumista juttujen sisältöön eli sensuuria.

YLE Sápmi voi minun puolesta olla koko saamelaisväestön "äänenkannattaja", mutta edellä mainituilla perusteilla sen ei missään tapauksessa tule olla saamelaiskäräjien äänenkannattaja tai puhetorvi, eikä liioin vahvimman saamelaispoliittisen suuntauksen. Luonnollisesti saamelaistoimituksen tulee uutisoida saamelaiskäräjien toimia ja levittää sen tiedotteita ja kannanottoja, journalististen kriteereiden mukaan valiten. Saamelaistoimituksen tehtävä on kuitenkin harjoittaa korkeimpaan saamelaispoliittiseen elimeen ja kaikkeen muuhunkin saamelaispolitiikkaan ja yhteiskunnallisesti merkitseviin aiheisiin nähden kriittistä journalismia. Kriittinen ei tässä tarkoita kielteistä, vaan tarkkailevaa, pinnan alle menevää, erittelevää, analysoivaa, yhteyksiinsä asettavaa ja julkaisuvaiheessa kohderyhmilleen ymmärrettäväksi tekevää ohjelmatoimintaa. Asioissa, joissa on vahvasti eroavia tai vastakkaisia kantoja, näitä on kohdeltava tasapuolisesti, mutta edelleenkin kriittisesti. Pirita Näkkäläjärven johtajakauden lopulla tässä oli oma arvioni mukaan nähtävissä parannusta, mutta ryhdistäytymiselle olisi edelleen varaa.

Saamelaispoliittiset suuntaukset ja niitä edustavat henkilöt ja järjestöt kuuluvat luonnollisesti aiheisiin siinä missä saamelaiskäräjätkin, mutta kaikkia koskee sama vaatimus. Suuri kannatus ei välttämättä merkitse oikeassa olemista eikä suurimman mediatilan saamista, vaikka kohtuullista suhteuttamista voi olla. Sen tulisi kuitenkin etupässä tarkoittaa että mitä suurempi kannatus, sitä suurempi panos asiallista, kriittistä journalismia. "Kuumissa" saamelaispoliittisissa kysymyksissä toimituksen olisi edelleen harjoitettava itsetarkkailua jotta se ei suosisi määrättyjä suuntauksia jakaen näille ohjelma-aikaa ja palstatilaa jossa he voisivat leimata saamelaispoliittisen vastapuolensa ei ainoastaan väärässä oleviksi, vaan lisäksi kaikin puolin kehnoiksi ja vääriksi profeetoiksi saamelaispolitiikan alalla. Jos leimaamiselle annetaan tilaa, niin annettakoon tasapuolisesti. Jutuissa esiintyvät henkilöt saavat sitten itse päättää, mitä he sanovat ja käyvätkö he leimailemaan vai pysyvätkö he toista mieltä oleviin nähden asiallisemmalla linjalla. Hetkittäin räiskyvä ja kärjistyvä saamelaispoliittinen debatti on YLE Sápmin journalistisen elävyyden suola. Tuollaisten aiheiden karttaminen yhtä lailla kuin yksipuolisuus näivettää julkaisuvälineen äänenkannattajaksi, äänitorveksi ja pahimmillaan propagandamediaksi.


                                                     *  *  *   


Pirita Näkkäläjärvi irtisanoutui YLE Sápmin johtajan tehtävästään 2017. Suoritettuaan vuoden lisäopintoja London School of Economics and Political Sciencen Media and Communications (suom. tiedotusvälineet ja viestintä) -ohjelmassa, Pirita Näkkäläjärvi sai tämän arvostetun oppiahjon myöntämän Masters-arvon. Jos hän joskus palaa YLE Sápmin palvelukseen, toivon että lisäopinnot ja yleinen kypsyminen ovat edesauttaneet häntä sisäistämään journalistisen ammattietiikan ja ammattikäytännöt niin että hän huolehtisi paremmin uutisvälineensä tasapainosta ja periaatteellisesta tasapuolisuudest saamelaisasiaan liittyvissä kiistanalaisissakin aiheissa – olivatpa kiistat sitten yhteisön sisäisiä tai ulkoisia.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että hyvää tarkoittavat toiveeni valuvat hiekkaan. Piritan sinänsä kiitettävän aktiivisesta saamelaisaiheisesta viestinnästä sosiaalisessa mediassa päätellen  YLE:ä paremmin tulevaisuuden suuntana näyttäisi ennemminkin olevan saamelaiskäräjät. Jos ei puheenjohtajana, niin sitten tiedotuspäällikkönä, ties vaikka uudestaan puheenjohtajaksi nousevan Klemetti Näkkäläjärven esikunnan jäsenenä. Molempien Näkkälärvien selkeästi kirjoitettu yhteisartikkeli – jonka Pirita Näkkäläjärvi julkaisi myös twitterissä – muodostaa tiivistelmän samasta saamelaispoliittisesta ohjelmasta jota kaksikko ajoi Klemetti Näkkäläjärven ollessa saamelaiskäräjien puheenjohtaja ja Pirita Näkkäläjärven ollessa YLE:n saamelaistoimituksen johtaja. Käytyäni läpi Piritan ansioluettelon en sulkisi pois myöskään uran jatkumista vaikkapa Washingtonissa tai muussa kansainvälisessä asemapaikassa, jossa englanninkieliset opinnot ja työkokemus painavat valinnassa.

                                                      *  *  *

Mutta miksi Avaskaria pitää taas mustata, miksi juuri nyt, ja miksi suorastaan paniikinomaisen vimmatusti? Kun Pirita Näkkäläjärvi edellisen kerran suomi Anu Avaskaria, saamelaiskäräjälain uudistaminen oli vireillä – muutosta valmistellut työryhmä oli jättänyt mietintönsä oikeusministeriölle ja Avaskarin ehdotukseen ja sen syntyprosessiin kohdistuva kritiikki piti neutralisoida. Tämänhetkinen hyökkäily Avaskaria kohtaan selittyy sillä, että saamelaiskäräjälain uudistushanke on taas käynnissä, tällä kertaa kireällä aikataululla. Siksi myös Avaskarin saamelaispoliittisen laivan upottaminen pitää hoitaa nopeasti, jos tällaiset laivastopelivertaukset nyt tähän sopivat.

Sen upottamisen kanssa saattaa kyllä olla niin ja näin. On todennäköistä, että oikeusministeriössä tällä kertaa ymmärretään olla menemättä samaan ansaan kuin viime kerralla. Silloinhan Avaskarin ja eräiden muiden inarinsaamelaisten harjoittama valistustyö kaatoi lopulta koko lakiuudistushankkeen ja pani ILOn sopimuksen ratifiointihankkeen syväjäihin. Klemetti Näkkäläjärvi erosi protestina saamelaiskäräjien puheenjohtajan paikalta ja piti aikansa matalaa profiilia politiikan puolella. Toukokuussa 2015 Klemetti Näkkäläjärvi perusti eräiden muiden saamelaisten kanssa Sámi árvvut (suom. Saamelaiset arvot) -nimisen yhdistyksen, jonka puheenjohtajaksi tuli on Klemetti Näkkäläjärvi. Yhdistyi ilmoitti olevansa ”saamelaisten oma riippumaton yhdistys”. Itse luonnehdin sitä aitosaamelaiseksi yhdistykseksi. Sääntöjen mukaan varsinaisen jäsenen tulee olla saamelainen. Saamelaisen kriteerinä säännöissä on sama kieli- ja saamelaisyhteisöpohjainen määritelmä jota Klemetti Näkkäläjärvi oli ajanut saamelaiskäräjien puheenjohtajana neuvotellessaan oikeusministeriön kanssa sen Suomen hallituksen esityksen, jonka eduskunta kaatoi mm. Anu Avaskarin vastustavan aktiviteetin seurauksena, eli esitys jonka muuttumisen vuoksi Klemetti erosi puheenjohtajan paikalta. Ja aivan sama määritelmä, jonka Pirita ja Klemetti Näkkäläjärvi nyt ovat lanseeranneet heidän Kalevassa julkaistussa yhteisessä kirjoituksessaan. Ei ole vaikea arvata, että tämä on myös se poliittinen ohjelma, jota tämä dynaaminen voimakaksikko ja saamelaiskäräjät tulevat ajamaan nyt ajankohtaisessa saamelaiskäräjälain uudistuksessa.

                                                     *  *  * 

Jos ymmärtää miksi eduskunta kaatoi – tai suoraan sanoen torppasi kokonaan – edellisen esityksen saamelaiskäräjälain muuttamiseksi, saattaa myös oivaltaa miltä suunnalta rakentavia ja eteenpäin vieviä ratkaisuja voisi lähteä etsimään.

Tähän mainoskatko: ”Olisit käynyt Specsaversillä – Instrusta kolmet lasit yksien hinnalla”.

Eteenpäin vievän tien onnistunut etsiminen edellyttää nimittäin suomujen pudottamista omilta silmiltä, elikkä liian tihein saamelaisvärein värjättyjen silmälasien vaihtamista sellaisiin uusiin, että niiden läpi näkee muutakin kuin oman hurman haavekuvia. Voisi nähdä vaikkapa todellisen muutto- ja asutushistorian ja saamelaiskulttuurin muotojen erityispiirteet ja yhtäläisyydet. Sen ei suinkaan tarvitse tarkoittaa saamelaisten asioiden edistämisestä luopumista, vaan edistäisi sitä – moninaisuus on voimaa. Sopiva annos jäitä myssyyn – olipa tämä minkätyylinen arki- tai mahtilakki tahansa – ei ole sekään pahitteeksi. Vaihtoehtona uusajattelulle ja suunnantarkistukselle on jatkuva pään puskeminen samoihin mäntyihin. Molempien Näkkäläjärvien yhteisartikkeli viittaa vahvasti siihen, että he aikovat jatkaa samasta pisteestä mihin edellisellä kerralla jäätiin, ja pitää entisen suunnan. Inarin tiheäsyinen ja runsasoksainen mänty – josta on tehty villasukkieni alla tätä kirjoittaessani oleva lankkulattia – on lujaa ja sitkeää tekoa.

                                                     *  *  * 

Saamelaiskäräjälain uudistamisen kannalta kriittisintä on pohjimmiltaan inarinsaamelaisten identiteetin ja maaoikeuksien kunnioittaminen, heidän oikeusasemansa vahvistaminen sekä rakentavan ratkaisun löytäminen sille että eri saamelaisyhteisöt saavat ratkaista kysymyksen jäsenistään itse. Vastakkain on kaksi erilaista näkemystä siitä, miten alkuperäiskansa ylipäätänsä määritellään. Käräjien nykyinen enemmistö, johon Saijets lukeutuu, vaatii nykyisen saamelaismääritelmän kaventamisesta edelleen poistamalla sitä lappalaisperuste. Avaskarin edustaman vähemmistön vaatimus on taas lappalaisperusteen säilyttäminen nykyisellään ja sen täydentäminen itseidentifikaatiolla ja yhtäjaksoisella polveutumisella. Enemmistön ratkaisu ei poista ILOn sopimuksen tiellä olevia esteitä, vaan tuo niitä lisää. Saijetsin parjaaman vähemmistön linja taas poistaisi ILOn sopimuksen ratifioinnin tieltä yhden merkittävän esteen. Jospa saamelaiskäräjätyöskentelyyn jo ensimmäisenä kautenaan turhautunut Aslak Holmberg sittenkin tekisi käräjillä virallisen ehdotuksen esittämästään ajatuksesta (LK 13.1.2018), jonka mukaan saamelaista järjestäytymismallia kehitettäisiin siida/lapinkyläpohjaiseksi?

Ehkä tämänsuuntainen uudistus helpottaisi myös Janne Saijetsin ahdistusta inarinsaamelaisten oikeasta ja väärästä edustamisesta, ja sallisi Pirita Näkkäläjärven keskittyä oman pohjoissaamelaisen yhteisönsä asioiden hoitamiseen ja sen etujen ajamiseen pohjoissaamelaisen lipun alla, sen sijaan että hän ajaa pohjoissaamelaisten etua ”saamelaisyhteisön” nimissä. Miten olisi rooli oman todellisen saamelaisyhteisön äänikuningattarena – tai aluksi ääniprinsessana – ja edustajana, ja aikaa myöten matriarkkana, jos kannatus ja rahkeet riittävät. Ja saattaa ne riittääkin.

Itse ilahtuisin vilpittömästi uusien nuorten saamelaispoliitikkojen noususta, edellyttäen tietenkin että he viisastuisivat ja että heidän saamelaispoliittinen linjansa olisi sekä uusi että valtioviisas ja oikeudenmukainen. (Minun näkökulmastani vielä nelikymppinen on tai tuntuu nuorelta, aikuiseksi tullaan viidenkympin iässä.) Kilpailijoita nykyisen kaltaisen saamelaiskäräjien puheenjohtajapostille tosin on näköpiirissä useampia – mutta ketkä osaavat ja uskaltavat profiloida itsensä niin että heissä alkaa näkyä tulevaisuuden johtajat? Halukkaiden ja vahvaa pyrkyä omaavien nuorten kannattaa pitää varansa. Vanhatkin luuraavat vielä kulisseissa, ja saattavat hypätä niistä loppupelissä keskilavalle voittajana niin kuin Fortinbrasin hahmo Shakespearen Hamletissa. Klemetti Näkkäläjärven kausi Lapin yliopiston tutkijatohtorina päättyy näillä näkymin helmikuun lopussa 2019. Ihan tästä kaikesta irrallaan: Seuraavat saamelaiskäräjävaalit järjestetään muuten näillä näkymin saman vuoden syys- tai loppupuolella.


P.S. 23:39 Päivä oli aika  tapahtumarikas. Saamelaiskäräjälain muutosta valmisteleva työryhmä piti kuulemistilaisuuden Inarissa. Twitteriin putosi kultturiyhdistys Aanar sämmiliih rs:n lausunto tälle työryhmälle. Lausunnon on allekirjoittanut yhdistyksen puheenjohtaja Neeta Jääskö. En vielä arvaa linkittää lausuntoon, koska en tiedä missä päin nettimaailmaa se niin sanotusti majailee pysyväisluontoisesti.

Lausunnon jonkinasteinen loppupäätelmä oli kevyesti erikoinen. Korostan tekstistä sanoja, jotta kupletin juoni näkyisi selkeämmin: "Inarinsaamelaisten kohdalla pyydämme myös huomioimaan, että inarinsaamelaisten perinteisiin asuinalueisiin ja elinkeinoihin kohdistuu huomattavaa painetta myös tänä päivänä muun maankäytön lisääntyessä jatkuvasti, esimerkiksi Muddusjärven alueen hakkuiden ja muiden Metsähallituksen toimien sekä matkailun kautta ilmastonmuutoksen edetessä yhä kiihtyvää tahtia. Uudet elinkeinot, kuten matkailu, ovat sekä uhka että mahdollisuus, ja inarinsaamelaisten osallistumista saamelaiskäräjätyöskentelyn ja vapaaehtoisten Akwé: Kon -prosessien kautta perinnealueiden maankäyttöön liittyvien kysymysten ratkaisemiseen ei saa heikentää erottamalla inarinsaamelaiset muista."

Sopii sanoa että luen tätä kohtaa niin kuin piru raamattua, mutta minusta siinä on sellainen perusajatus, että lausunnon antanut inarinsaamelaisyhdistys ei halua että inarinsaamelaisille tulisi antaa samanlaista itsehallintolakia kuin mitä koltilla on. Askelia tuohon oman lakipohjaisen itsehallinnon suuntaan vain kutsutaan saamelaispoliittisellla kollaboraattorikoodilla "inarinsaamelaisten erottamiseksi muista". Onko koltat "erotettu muista" ja onko heidän osallistumista saamelaiskäräjätyöskentelyyn heikennetty sillä, että koltilla on oma lakinsa ja sen kautta kyläkokouksensa ja luottamusmiehensä? Jos näin olisi, kolttien tulisi kaikkien yhteen ääneen vaatia kolttalain pikaista kumoamista että he pääsisivät pois kolonialistisen itsehallintonsa ikeen alta? Sevettijärven ja Nellimin suunnalta vastaa hiljaisuus, ja hyvä niin. Miksi ihmeessä Neetan ja Jannen yhdistys vastustaa että inarinsaamelaiset saisivat oman itsehallintonsa omana saamelaisena alkuperäiskansaryhmänään?

Muuten muistelen, että pilottiprojektiksi tarkoitetussa Metsähallituksen, siis Suomen valtion edustajan, asettamassa Hammastunturin Akwé Kon -työryhmässä inarinsaamelaisilla ei ollut työryhmässä ainuttakaan heidän itsensä tai kenenkään muunkaan asettamaa edustajaa, joka aidosti olisi kuulunut tähän pieneen saamelaisyhteisöön. Näin, vaikka Hammastunturi kuuluu inarinsaamelaisten historiallisen Inarin lapinkylän alueeseen ja heidän nykyiseen elämän-, elinkeino- ja kulttuuripiiriinsä, tai niin kuin lausunnossa sanotaan, "perinnealueisiinsa". Saamelaiskäräjät ei nähnyt tässä minkään asteen ongelmaa, joten se siitä saamelaiskäräjien työskentelyyn osallistumisen autuudesta.

P.P.S.:  Näkyi twitteriin tipahtaneen myös linkki saamelaisnuorten lausuntoon.
Salamannopea twiittaja Pirita Näkkäläjärvi linkitti itsekin lausuntoon kommentoiden sitä näin: "Loistavaa työtä! –Vuodesta toiseen meidät #saamelaiset|aktiivit, -poliitikot, -kommentaattorit ja yhteiskunnan tuntijat kutsutaan toistamaan samat asiat uudelleen ja uudelleen, ja silti laissa on edelleen pykälä, joka rikkoo oikeuksiamme” #oikeusministeriö"

Vilkaisen kelloa ja huomaan että on aika sanoa niinkuin eräällä ruotsinkielisen lehden toimittajalla oli tapana sanoa meille muille kun kuuli jotain mitä hän piti, miten sen sanoisi nätisti, toivottomana: "Gonatt".  Eli Hyvää yötä. Och samma på samiska, kaikilla saamenkielillä ja kaikille tasapuolisesti.

P.P.S. 2 Nöyrän ja vilpittömän anteekspyynnön kera julkaisen vasta nyt, 5.12.2020, kommentin joka oli huomaamattani saapunut jo 25.1.2018! Niinkuin vanha sanonta kuuluu: "Parempi myöhään kuin ei silloinkaan".