Koronaepidemia: Turvallisuustutkinta "poikkeuksellisesta tapahtumasta" käynnistettävä heti.

Käsite "Poikkeuksellinen tapahtuma"
sisältyy Turvallisuustutkintalakiin.
Selvityksen tarve on täysin ilmeinen.
Lain mukaan tällaisen selvityksen
käynnistäminen kuuluu valtioneuvostolle.

Sovellettava lainkohta: Turvallisuustutkintalaki (20.5.2011/525) 5 luku.

Koronapandemia on paljastanut vakavia puutteita Suomen huoltovarmuuden todellisesta tilasta, sen toimivuudesta kriisin tullen. Hoivakodeissa tapahtuneet kuolemat, joiden joukossa on joukkokuolemiksi luokiteltavia tapahtumia, kaipaavat selvitystä. Niin hallituksen kuin viranomaisten koronaviesteihin ja -ohjeisiin on sisältynyt pandemian karkeaa vähättelyä ja valitun strategian vastaisia ohjeita, jotka ovat vaarantaneet niin strategian toteutumisen kuin yksittäisten kansalaisten terveyden ja hengen, ja näiden kautta koko väestön hyvinvoinnin, terveyden ja hengen, ja siinä ohessa kansantalouden. Eikä kyse ole vain tästä hallituksesta, vaan nyös sen edeltäjistä ja niiden aikaisista laiminlyöneistä.

Turvallisuustutkintalain 5 luvun tarkoittama "poikkeuksellinen tapahtuma" on esimerkinomaisesti luonnehdittu lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä HE 250 2018 vp näin:

"Poikkeuksellisella tapahtumalla tarkoitetaan sellaista erittäin vakavaa kuolemaan johtanutta taikka yhteiskunnan perustoimintoja uhannutta tai vakavasti vaurioittanutta tapahtumaa, joka ei ole onnettomuus."

On vaikea ellei peräti mahdotonta nähdä, miten olisi perusteltavissa että käsillä oleva koronakriisi ei olisi tällainen turvallisuustutkintalain 5. luvussa tarkoitettu poikkeuksellinen tapahtuma. Täyttäähän se lähes täydellisesti hallituksen esityksen HE 250 2018 vp esimerkin. Erityisen poikkeukselliseksi tapahtuma on osoittautunut, kun on ilmennyt että valtiolaitoksen, kuntien ja muiden yhteiskunnallisten vastuutahojen ja toimijoiden varautuminen ja reagointikyky on jäänyt kauas alle sen, mitä valtiovallan suojeluksessa olevien kansalaisten on oikeus näiltä kohtuullisesti odottaa, edellyttää ja vaatia.

Suomen kriisivalmiuskoneiston piti olla olla hyvin rasvattu ja vain odottaa käynnistys. Valmiutta koskevan lainsäädännön ja suunnitelmien piti olla hyvässä vireessä. Kriisireagointia ja erityisesti eri toimijoiden yhteistyötä oli harjoiteltu lukemattomilla yhteiskunnan ylätasoa ja siitä alaspäin työllistäneillä maanpuolustuskursseilla, jotka eivät suinkaan olleet ilmaisia kun niiden hinta lasketaan kursseihin sijoitetuissa työtunneissa ja kustannuksissa.

Kuitenkin tämä Suomen korkeatasoisuutensa vuoksi kansainvälisiäkin kehuja saanut kriisivalmius osoittautui todellisen kriisin tullessa kuplaksi. Ei täydelliseksi kuplaksi, mutta sallimattomassa näärin kuitenkin. Tämän seurauksena demokraattiselle poliittiselle järjestelmälle välttämätön laajojen kansalaisjoukkojen luottamus sai kolahduksen. Perinpohjainen tutkinta ja sen pohjalta tehdyt parannukset olisivat omiaan palauttamaan tämän luottamuksen. Tutkintaan verrattuna erilaiset vetoomukset, olipa niiden esittäjä kuka tahansa, työrauhan antamisesta hallitukselle, läheisten auttamisesta, yhteisöllisyydestä, yhteisvastuusta ja kansallisesta yhtenäisyydet ovat pelkkää propagandaa. Kuvaannollisesti ilmaisten: ruton lääkitsemistä poltettavien yrttien väkevällä savulla. Ei toimi.

Lain mukaan
”Poikkeuksellisen tapahtuman tutkinnan aloittamisesta päättää valtioneuvosto. Valtioneuvosto voi asettaa tapahtuman tutkintaa varten oikeusministeriön yhteyteen tutkintaryhmän. Tutkintaryhmä suorittaa tehtävänsä itsenäisesti ja riippumattomasti. Tutkintaryhmän työskentelyn käytännön edellytykset on järjestetty Onnettomuustutkintakeskuksen toimesta."

Lain mukaan valtioneuvosto tai sen jäsenet eivät siis itse suorita tutkintaa, vaan ainoastaan päättävät käynnistää tutkinnan, asettavat tutkintaryhmän ja vastaanottavat aikanaan sen raportin. Käynnistettävä tutkinta ei siis vähentäisi valtioneuvoston työtehoa kriisintorjunnan johtajana.
 
Tutkinta sekä tutkintaryhmän tulokset, analyysi ja suositukset ovat välttämättömiä, jotta valtio ja koko kansakunta on valmiina kohtaamaan seuraavan kriisin, olipa se laadultaan mitä tahansa lajia, paremmin varautuneena niin aineellisesti kuin reagoinnin organisaatiosuunnitelmien puolesta. Tämä on vähin minkä olemme velkaa niille nykyisen koronakriisin uhreille, joiden kuolema olisi ollut vältettävissä jos ei kriisiä edeltäviä ja sen alkuvaiheita leimaavia virheitä ei olisi tehty.

Jo 7.4. 2020 lähetin yksityisen kansalaisen ominaisuudessa oikeuskanslerille seuraavanlaiseen kirjeen:

OIKEUSKANSLERILLE

Arvoisa oikeuskansleri,

kantelua tekemättä, ja ilman että olen itse kokenut tässä asiassa vielä vahinkoa, syrjintää t.m.s. kiinnitän huomionne seuraavaan kysymykseen, ja pyydän Teitä, mikäli näette siihen olevan aihetta, ryhtymään asiassa korkean virkanne vaatimiin ja oikeuttamiin toimenpiteisiin, esimerkiksi tiedustelemalla onko Onnettomuustutkintakeskus ja/tai Valtioneuvosto ryhtynyt toimiin edempänä peräänkuuluttamani tutkinnan käynnistämiseksi.

Käynnissä oleva koronapandemia, Suomen mittakaavassa -epidemia leviää, ja kansalaisena en ole voinut olla havaitsematta epidemian leviämisen rajoittamisesta ja tartunnan saaneiden hoidon järjestämisestä ja toteuttamisesta vastuussa olevien eritasoisten päättäjien, aina valtioneuvostosta ja erillisistä ministereistä ja näiden alaisista ylemmistä viranomaisista lähtien, antamien määräysten ja ohjeiden sekavuudesta ja johtamisen hapuilusta. Nämä eivät ole selitettävissä pelkästään sillä, että taudin aiheuttava virus on uusi. Mahdollisiin pandemioihin on ollut määrä varautua ennakkoon luomalla ja päivittämällä toimintastrategia, koulutuksella ja yhteistoimintasuunnitelmilla. Järjestyneen kriisireagointikyvyn pohjaa on  luotu säännöllisesti järjestetyillä korkean tason maanpuolustuskursseilla. Aineellista varautumista on ollut määrä hoitaa velvoitevarastoinnilla niin että ajateltavissa olevissa ja etenkin todennäköisissä kriisitilanteissa olisi olemassa kriittisten resurssien puskurivarastot jotka riittäisivät siihen asti että kotimainen tuotanto saadaan käynnistettyä.

Nyt on m.m. ilmennyt, että hoito- ja hoivasektorin perustarvikkeista yhtä lailla kuin väestön itsesuojeluun ja epidemian leviämisen hidastamiseen ja itsesuojeluun tarvitsemista perustarvikkeista onkin huutava pula, esimerkkinä ammattitason hengityssuojaimet, jokamiestason kasvonaamiot ja desinfiontiaineet.

Asettaisin kysymyksen, olisiko, sen lisäksi ja sen ohella, että kaikki toimijat jatkavat mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman hyvin orkestroidusti toimiaan kansakunnan väestöä ja taloutta horjuttavan epidemian rajoittamiseksi, potilaiden hoitamiseksi, sosiaalisten ja taloudellisten vahinkojen rajoittamiseksi jne, paikoillaan ja tarpeen, jotta tehdyistä laiminlyönneistä ja virheistä voitaisiin oppia niiden toistumisen välttämiseksi, että Onnettomuustutkintakeskus, toimien sitä koskevan lain mukaan itsenäisesti ja riippumattomana, käynnistäisi käsillä olevasta kokonaisuudesta Turvallisuustutkintalain (20.5.2011/525) 2 §:n 2-kohdan perusteella onnettomuustutkinnan. Koronaepidemia on epäilemättä sellainen poikkeuksellinen tapahtuma, joka mainitaan hallituksen esityksessä

HE 250 2018 vp, ja erityisen poikkeukselliseksi se on osoittautunut kun on ilmennyt että valtiolaitoksen, kuntien ja muiden yhteiskunnallisten vastuutahojen ja toimijoiden varautuminen ja reagointikyky on jäänyt kauas alle sen, mitä valtiovallan suojeluksessa olevien kansalaisten on ollut oikeus näiltä kohtuullisesti odottaa, edellyttää ja vaatia.

Sanotussa hallituksen esityksessä todetaan edelleen: "Poikkeuksellisella tapahtumalla tarkoitetaan sellaista erittäin vakavaa kuolemaan johtanutta taikka yhteiskunnan perustoimintoja uhannutta tai vakavasti vaurioittanutta tapahtumaa, joka ei ole onnettomuus. Poikkeuksellisen tapahtuman tutkinnan aloittamisesta päättää valtioneuvosto. Valtioneuvosto voi asettaa tapahtuman tutkintaa varten oikeusministeriön yhteyteen tutkintaryhmän. Tutkintaryhmä suorittaa tehtävänsä itsenäisesti ja riippumattomasti. Tutkintaryhmän työskentelyn käytännön edellytykset on järjestetty Onnettomuustutkintakeskuksen toimesta."

Onnettomuustutkintalain tarkoittamaa onnettomuustutkintaa ei tehdä oikeudellisen vastuun kohdentamiseksi, herättäisin lisäksi kysymyksen, onko sen ohella tarpeen ja paikallaan aloittaa selvitykset myös oikeudellisten vastuukysymysten selvittämiseksi, mukaan lukien se mitä ministerivastuusta säädetään Laissa valtakunnanoikeudesta ja ministerivastuuasioiden käsittelystä (25.2.2000/196) sekä se mitä säädetään virkavelvollisuudesta Rikoslain (19.12.1889/39) 40 luvussa.

Kunnioittaen
Gunnar Pettersson
Toimittaja (eläkkeellä)
Vantaan kaupungista

Lähetin yllä olevan kirjelmän tiedoksi oikeusministeri Henrikssonille, esittäen lisäksi eräitä lisänäkökohtia:

Arvoisa Oikeusministeri,

olen aikaisemmin tänään kiinnittänyt huomionne oikeuskanslerille lähettämääni kirjelmään, joka on luettavissa myös tästä viestistä. Kiinnitän nyt erityisesti Teidän, arvoisa oikeusministeri, huomion kirjelmässäni mainitsemaan hallituksen esitykseen, jossa puhutaan siitä että valtioneuvosto voi onnettomuustutkintakeskuksen tuella käynnistää tutkmuksen ja perustaa tai antaa perustaa sitä varten tutkimusryhmän. On nykyisen hallituksen etujen mukaista, että se itse päättää viivyttelemättä tällaisen tutkinnnan käynnistämisestä. Koska tutkimusryyhmän kokoonpanossa ei sallita minkäänlaisia jääviyksiä, tutkintaryhmään ei sisällyttää henkilöitä jotka tällä hetkellä vastaavat koronaepidemian vastaisista ponnistuksista. Näin ollen tutkimuksen käynnistäminen rinnan operatiivisten toimien kanssa ei ole millään tavoin omiaan heikentämään epidemian torjuntatyötä. Sen sijaan se lujittaisia tässä työssä tarvittavaa luottamusta hallitukseen ja viranomaisiin -- luottamusta, joka on syystäkin horjahtanut.

Ajankohtaisen epidemian kohtaamiseen liittyvien toimien puutteellisuuden ja ristiriitaisuuksien dokumentoinnin ja analysoinnin lisäksi on ensiarvoisen tärkeää tehdä samat selvitykset ja analyysit edellisen pandemian/epidemian ja nykyisen pandemian alkamisen välisenä aikana tapahtuneista toimista ja laiminlyönneistä. Vain kaikenpuolisella totuus- ja faktapohjaisen asiantuntijoiden suorittaman analyysin kautta voidaan välttää virheiden toistuminen seuraavan pandemian tai muun kansainvälisen ja/tai kansallisen kriisin tullen. Tähän sisältyy myös kriisilainsäädäntömme uudelleenarviointi niin että se mahdollistaa selkeästi nopeamman tehokkaan reagoinnin kuin se, mikä on toteutunut koronakriisiin reagoitaessa.

Pandemiaan varautumisessa sellaisen nyt realisoituessa paljastuneet laiminlyönnyt ovat osin tapahtuneet jo edellisten hallitusten aikana, tutkintaryhmään ei voida nimetä myöskään näiden jäseniä eikä aikaisempia vastuuvirkamiehiä.

Hallituksella, ja Teillä, arvoisa oikeusministeri, on yhä mahdollisuus ottaa aloite käsiinne ja saada aikaiseksi se että valtioneuvosto päättää itse käynnistää tutkinnan. Ellette toimi näin, aloite siirtyy todennäköisesti muille toimijoille.

Kunnioittaen

Gunnar Pettersson

Toimittaja (eläkkeellä)

Vantaa

Toivoin, mutta en uskaltanut odottaa että kirjeeni oikeuskanslerille ja oikeusministerille saisivat aikaan mitään, tai että niiden nimetyt vastaanottajat tai edes joku näiden avustajista ylipäätänsä lukisivat viestini. Tänään on kulunut vajaat kolme päivä viestien lähettämisestä, ja uskon niiden olevan yhä lukematta. Olisi ehkä ollut syytä, ja syytä on edelleen. En usko enkä katso että hallituksen luottamus kansan keskuudessa korjaantuu pelkällä yhden virkamiehen pikaerottamisella. Ei ole kyse yhdestä virkamiehestä eikä yhdestä hallituksesta, vaan tämän hallituksen lisäksi sen edeltäjistä. Eikä sekään riitä, sillä luottamuksen horjuminen kohdistuu koko poliittiseen järjestelmään. Ei niin, että sitä uhkaisi romahtaminen. Mutta vaikka järjestelmää pysyy suurella varmuudella pystyssä, sitä vaivaa sitä nakertava ja jäytävä luottamuspula. Tämä poliittinen tauti ei parane sillä että pääministeri twiittaa etä kriisiaika ei ole se hetki, jolloin kyseenalaistetaan toimivaltaisten viranomaisten osaaminen ja kyky, tai uudistetaan johtamisen rakenteen. Eikä se liioin parane sillä että presidentti esittää syyttelyn lopettamista. Presidentti ei, kaikella kunnioituksella, ole poliittisen järjestelmän ylä- tai ulkopuolella, vaan osa sitä. Järjestelmän tarvitseman luottamuksen rapistuminen avaa tien voimille ja kehitykselle, joka pahimmassa tapauksessa nostaa tasavallan johtoon henkilöitä, jotka ehkä saavat junat ja postinkin kulkemaan, mutta pysäyttävät paljon muuta huomattavasti arvokkaampaa. Ilman puhdistaminen edellyttää, että 

Valtioneuvosto päättää viipymättä käynnistää sellaisen poikkeuksellisen tapahtuman tutkinnan, josta on säädetty turvallisuustutkintalain (20.5.2011/525) 5 luvussa. Tutkinnan perusteena olisi koronaviruksen maassamme aiheuttamat sairastumiset ja kuolemat, yhteiskunnan toimintojen vaarantuminen ja niin valtiontaloutta kuin kansantaloutta kohdanneet poikkeukselliset taloudelliset kulut ja vahingot. Tutkimuksen tavoitteena olisi selvittää ja analysoida huoltovarmuusvarastoinnin ja kriisivalmiuden ja -reagoinnin toimet ja laiminlyönnit vuodesta 2012 lähtien aina nykyisen pandemiakriisin loppuun ja jälkihoitoon asti, ja parannustoimien ehdottaminen edellisten perusteella.

 

Tarttuuko tähän hallitus? Mikä ministeri? Mikä hallituspuolue? Vai tekeekö aloitteen joku oppositiopuolue tai -poliitikko? Ymmärtääkö joku "neljänteen valtiomahtiin" lukeutuva tiedotusväline vastuunsa, vai joku sellaisen tiedotusvälineen yksittäinen toimittaja? Ihan sama, kunhan joku tarttuu ja asia lähtee rullaamaan. Minun ääneni ei kanna kyllin kauaksi tai kaikuu kuuroille korville. Olen vain "karanteenin omaisiin olosuhteisiin" määrätty eläkkeellä oleva toimittaja. Konsulit valvokoot, Suomi on demokraattinen tasavalta ja siihen tehtävään olemme heidät valinneet.