Tämä kirjoitus on kolmiosainen. Osa I käsittää maallisen pitkäperjantaisaarnan koronasta, Kristuksesta ja kasvonaamioista. Osa II muodostaa kitkeriä kevennyksiä.
Osa III muodostaa vaatimattoman ehdotuksen valtioneuvostolle sellaisen tutkinnan järjestämisestä joka voisi parantaa tasavallan poliittiseen järjestelmään kohdistuvan ja sitä jäytävän epäluottamuksen.
OSA I
Joka käsittää maallisen pitkäperjantaisaarnan
koronasta, Kristuksesta ja kasvonaamioista
On pitkäperjantai, käynnissä on hiljainen viikko. Kirjoitan tätä kotona ”karanteeninomaisissa olosuhteissa, koska kuulun yli 70-vuotiaiden riskiryhmään. Minun ikäiset muistavat lapsuuden pitkäperjantait synkkinä painostavina päivinä jolloin valtakunnassa vallitsi virallinen huvikielto, ja perinne vaati että ei saanut mennä ulos kävelylle. Ei mennyt kukaan meidänkään perheestä, vaikka ei meillä oltu "uskovaisia", mitä nyt valtionkirkon jäseniä. Tällaisissakin kodeissa tuonaikaisten lasten mieli oli yhtä synkkä kuin taivas opettajan luokan telineeseen ripustamassa opetustaulussa, jossa Jeesus riippui ristillä.
Tänä vuonna tunnelmat ovat jos mahdollista vielä
synkemmät. Ruotsissa koronavirukseen kuolleiden määrä enemmän kuin
kaksinkertaistui tällä viikolla. Edellisen viikon torstaina koronaviruksen
aiheuttamaan tautiin siihen mennessä kuolleiden määrä naapurimaassamme oli 333.
Sen kuin kaksinkertaistaisi, niin siinä olisi Pedon Luku. Mutta viikkoa myöhemmin määrä oli noussut jo noin 800:aan. Luku ei ole täsmällinen,
koska tilastointi ei pysynyt kuolemien vauhdissa.
Sikäläinen iltapäivälehti
Aftonbladet raportoi että koronapotilaiden sairaalahoitopaikkojen Tukholman
alueella oli laskettu täyttyvän kyseisellä viikolla, tarkemmin sanoen kiirastorstaina
7.4. Ennakoiva ajoitus perustui lehden käytössä olleeseen, maaliskuun lopussa
päivättyyn viranomaismuistioon. Epidemian huipun Tukholman alueella ennakoidaan
muistiossa ajoittuvan huhtikuun 29. päivään.
Tukholman alueen sairaaloiden kapasiteetin loppuessa
tartunnan saaneiden virta on muistion mukaan määrä ohjata terveyskeskuksiin.
Hoidon tasosta ja henkilökunnan määrästä potilaita kohti tingittäisiin.
Terveyskeskuslääkäreitä ja kotihoidon henkilökuntaa pikakoulutettaisiin saattohoidon
antamiseen.
Keskiviikkona 8.4. Aftonbladet raportoi että
viranomaiset ennakoivat levottomuuksia sairaaloiden luona kun sairaalapaikat ja
etenkin tehohoitopaikat loppuvat. Tämän varalta on perustettu erityinen 20
mellakkapoliisin valmiusyksikkö. Yksikön toimintavalmius alkoi torstaina 9.4.
ja jatkuu toistaiseksi. Eilen uutisointiin, että taudin leviämisen painopiste
on siirtymässä Tukholman seudulta koko maahan. 6–8 % kaikista – virallisesti
todetuista – tartunnoista on peräisin oireettomilta henkilöiltä. Ruotsin
hallitus ja viranomaiset ovat alusta lähtien vastanneet epidemiaan
vapaamielisellä strategialla. Nyt sielläkin harkitaan toimien tiukentamista,
mutta tämä on vasta lakialoiteasteella.
Meillä Suomessa hallitus on eduskunnan hyväksymänä
omaksunut tiukemman otteen kuin Ruotsi. Suomen strategiaksi on valittu
epidemian leviämisen hidastaminen tavoitteena että kulloinkin hoidettavien
määrä ei ylittäisi hoidon kapasiteettia. Hidastavien toimien seurauksena
tämänhetkinen tilanne meillä ei näytä yhtä pahalta kuin naapurissa.
Virallisesti koronan aiheuttamiksi luokiteltujen kuolemien määrä Suomessa 8.4.
asti oli THL:n antamien tietojen mukaan yhteensä 42. Sairaalahoidossa oli 244
ihmistä, näistä tehohoidossa 82.
Ylenmääräiseen tyytyväisyyteen meillä ei silti ole
aihetta. Suomen strategiaa, joka on yleinen muuallakin maailmassa, on
havainnollistettu käyrämallilla, jossa sairaanhoidon huippukapasiteetin raja on
kuvattu suoralla viivalla. Tämä malli on luonnollisesti suorastaan lapsellisen
alkeellinen. Sairaanhoidon kapasiteettia voidaan lisätä kriisin ollessa jo
käynnissä. Se on normaali kriisireagointikaava. Hapuilevan, hitaan ja jäykän
lähdön jälkeen tämä ponnistus on nyt saatu liikkeelle. Ainakin nyt näyttää
siltä, että hallituksen linja on ollut oikea – ja toivottavasti kriisin mentyä
ohi voimme huokaista että linja oli todellakin oikea. Sen toteuttaminen on
kuitenkin vaativa tehtävä ja vaatii kansakunnan eri sektoreiden ja tasojen
aivan erityisiä, yhteen sovitettavia ponnistuksia. Tilanne on vaativa siksi,
että tämän luokan yhteiskunnallisille kriiseille on ominaista että niiden torjunta
vaatii lisäresursseja, samalla kun kriisi syö paljolti näitä samoja,
kriittisiksi käyviä resursseja sekä kotimaan kentällä kuin kansainvälisessä
voimakentässä ja kansainvälisillä resurssimarkkinoilla.
Suuret kamppailut voitetaan strategialla.
Strategialla voittaminen vaatii että valitaan oikea strategia, ja sitten sitä
toteutetaan joustavalla taktiikalla. Joustavuus ei kuitenkaan saa tarkoittaa strategiasta
luopumista – strategiasta ei saa koskaan luopua pelkän taktisen edun tavoittelemiseksi.
Hallituksen linjanvetely ei ole ollut merkki taktisesta joustavuudesta valitun
strategian puitteissa, vaan linjailu ja linjan pohjalta annetut ohjeet ovat olleet
horjuvia, yhtä horjuvia kuin niiden viranomaisten linjailut ja ohjeet joiden
arvioihin ja linjauksiin hallitus on luottanut ja joista se on ollut
riippuvainen, ja joiden olisi tullut toteuttaa hallituksen linjaukset, jotka
ensi ja viime kädessä ovat olleet samojen viranomaisten omia linjauksia.
Hallituksen ja asiantuntijaviranomaisten keskinäinen suhde on ollut niin
dialektinen ja symbioottinen, että on ollut mahdoton sanoa onko kyseessä
Eskokreetta vaiko Kreettaesko. Näin pitääkin olla, mutta käsillä olevassa
kriisissä tämä asiantuntijoiden, päättäjien ja toteuttajien kyberneettinen
piiri on ollut virhetilassa ja siinä on pyörinyt virheellistä tietoa.
□ □ □
Kokonaistilanteen johtamisen sekavuus on tiivistyneenä heijastunut hengityssuojaimia koskevien ohjeiden ja keskustelun sekavuutena. Erityyppiset, käyttötarkoituksesta ja -tilanteesta riippuen suun ja nenän tai lisäksi silmien edessä ja jopa koko pään ympärillä pidettävät suojukset ovat olennaisia epidemiastrategiamme toteuttamisessa. Silti suojaimista on ollut huutava pula, samoin kuin strategian kannalta yhtä lailla tärkeistä desinfiointiaineista. Näitä pulia on turha yrittää selittää vain kansalaisten hamstrausvimmalla. Jostain absoluuttisen käsittämättömästä syystä varautumissäännösten mukaan sairaanhoitopiirien olisi tullut ylläpitää varmuusvarastoja jotka kattaisivat 3–6 kk normaalitarpeen. Miten lakiin on kenenkään huomaamatta tai huomauttamatta voinut jäädä tällainen idioottimainen määritelmä? Kun on kyse pandemiasta eli maailmanlaajuisesta epidemiasta, jokaisen tarvikelogistiikan ja -markkinoiden päälle ymmärtävän luulisi tajuavan, että oikeampi määrä olisi ollut 3-6 kk käyttötarve, joka riehuvan taudin vuoksi on kasvanut rajusti yli normaalin.
Pääministeri ja suojainten varmuusvarastoinnista ja
jakelusta toimenkuvansa mukaisesti suoraan vastaavat ministerit ovat
varmuusvarastojenvajeiden paljastuttua toistuvasti puolustautuneet sillä, että
varastoinnissa on kyllä ollut määräykset. Itse sain varusmiesaikana vain
lääkintäaliupseerin koulutuksen. Alimmankin tason sotilaallisen koulutuksen
saaneet tietävät, että ei riitä että määräykset on olemassa ja käskyt annettu.
Niiden toteutumista on valvottava tarkastus- ja raportointijärjestelmällä ja
viime kädessä itse havainnoimalla. Johtaminen ei ole pelkkää käskyttämistä,
vaan kyseessä on kyberneettinen informaatiojärjestelmä, jossa tehokkaan ja
terveen itseohjautuvuus- ja toimintakulttuurin luominen ja ylläpitäminen on
ratkaisevan tärkeä tekijä. Tämä on erityisen tärkeää turvallisuus- ja
kriisivarmuusjärjestelmissä. Klassinen oppikirjaesimerkki on vara-amiraali
Nelson, joka voitti Trafalgarin meritaistelun vaikka oli itse kuollut lähellä
taistelun loppua.
□ □ □
Todisteena yleisestä sekoilusta suojainohjeita ja -keskustelua ovat osaltaan sekoittaneet erilaisista suojamista käytettyjen nimikkeiden sekavuus. Tämä näkyi sekoittavan yleisän käsityksiä ja mielipiteitä erilaisten suojainten käyttämisen hyödystä. Osallistuin nimimerkkien takaa keskusteluun Iltasanomien uutiskommenttipalsoilla tavoitteena luoda selkeyttä käsitteistöön ja sen kautta laajan yleisön käsityksiin. Luonnollisesti en juuri laskenut sen varaan että päättäjät lukisivat tällaisia palstoja.
Sekavuus jatkui, vaikka työterveyslaitos TTL oli jo
ryhtynyt suosittelemaan että oireettomat kansalaiset liikkuessan muiden
oireettomien keskuudessa käyttäisivät epidemian leviämisen hillitsemiseksi
vaikkapa itse tehtyä kasvomaskia. Kun TTL painotti että maski ei suojele
kantajaansa, tämä uutisointiin ja käsitettiin niin että TTL varoittaa maskien
olevan tehottomia ja sellaisina vaarallisia.
Kun elinkeinoministeri toi keskusteluun uusia nimikkeitä
laitoin artikkeliin tämän kommentin nimimerkillä ”Lääk.kers. e.v.p.”:
"Olisi paikallaan vakiinnuttaa nimikeet.
"Hengityssuojaimet" tarkoittakoon vain ja ainoastaan normeja
vastaavaa suojainta, joka suojaa käyttäjäänsä, ja jollaisia käyttävät hoito- ja
hoiva-sektorin ammattilaiset. Mutta mikä olisi vakionimike kangassuojalle, joka
ei suojaa käyttäjäänsä minkään asteen varmuudella, mutta joka suojaa muita sen
varalta että suojan käyttäjällä on tietämättään koronatartunta joka saa hänet
levittämään tautia ennen oireiden alkamista? Työterveyslaitos on puhunut
"kasvomaskeista" vai oliko se "kasvonaamioista", mutta nyt
jutussa puhutaan "suu-nenäsuojaimista", mikä voi tarkoittaa mitä
tahansa. Koska eriasteisten suojainten välillä on aivan ratkaiseva ero sekä
käyttötarkoituksen (ketä suojain suojaa) ja suojaustehon kohdalla,
yksiselitteisyys kielenkäytössä olisi vallitsevassa kriisitilanteessa ehdoton
vaatimus. Kielitoimisto asialle yhteistyössä lääkintäviranomaisten kanssa, jos
ei muu auta. Ja heti."
Samana päivänä eli eilen
9.4. käännyin kielitoimiston eli kotimaisten kielten keskuksen puoleen
tähdentäen kuinka tärkeää olisi saada nimikkeet nopeasti selvitettyä yhdessä
alan asiantuntijoiden kanssa. Asia oli huomattu myös kielitoimistossa ja sieltä
luvattiin että asiaan käydään käsiksi heti pääsiäisen jälkeen. Olin
luonnollisesti tästä hyvin kiitollinen, vaikka tässä on sanottava että kriisi
ei kunnioita sen enempää tavallista viikonloppua kuin pääsiäispyhää.
Kun tänään 10.4. tarkistin
työterveyslaitoksen
sivun, sinne oli jo 9.4. päivitetty kohtuullisen selkeä, kuvin varustettu eri
suojaintyyppien, niiden käyttötarkoituksen, suojaustason esittely, johon
sisältyi myös kunkin suojaintyypin perustason käyttöohjeet varoituksineen. TTL
tarjoaa erillisellä sivulla myös kysymys-vastaus -muodossa esitettyä lisätietoa itse tehdyistä ja vastaavista kasvomaskeista.
□ □ □
Tämän pitkäperjantaisaarnan lopuksi voin mahdollisia säikähtämään taipuvaisia lukijoita varoittaakseni tunnustaa, etten ole uskovainen vaan ennemminkin minusta on jo vuosikymmeniä sitten tullut paatunut ateisti. Tämä ei ole estänyt minua olemasta syvästi kiinnostunut vaikkapa kirkkotaiteesta ja -arkkitehtuurista.
Vanhat kirkot herättävät
minussa lähes hurmionkaltaisia tuntemuksia, jossa en kuule enkelten siipien
suhinaa, mutta kylläkin historian huminaa. Rovaniemen kirkkoa koristavaa
Lennart Segerstrålen alttarifreskoa minulla oli kouluvuosinani tilaisuus
tutkailla kouluhartauksien aikana. Silloin harvoin, kun minulla on nykyään
ollut tilaisuus vierailla tuossa kirkossa, olen vaipunut ajatuksiin tuon
teoksen edetessä. Erityisesti muistelen freskon maalaukseen osallistunutta
edesmennyttä piirustuksen opettajaani ja valokuvauksen professoria Matti Saaniota. Freskomaalarin koulutuksen saanut Saanio ei toiminut ainoastaan
Segerstrålen assistenttina, vaan myös monumentaalifreskon keskushahmon mallina. Tätä taustaa vasten voi arvella että tietään etsivän nuoren taiteilijan tuska
on hetkittäin saattanut saada kristuskompleksin vivahteita. Kriisissä oleva
Saanio vaihtoi pensselistä kameraan, ja otti elämäntyökseen Lapin ja Ruijan
ihmisten kuvaamisen. Saaniolta lupaa kysymättä otin hänet oppi-isäkseni valokuvauksen tekniikassa ja ilmaisussa. Segerstråle on siis ikuistanut mestarini – ja nyt tarkoitan Matti Saaniota – Kristuksen
hahmossa., katsomassa seurakuntaa. Klyyvarista ei voi erehtyä.
Kunnioitan myös muiden
ihmisten uskonnollista vakaumusta, ja yritän olla loukkaamatta kenenkään
uskollisia tunteita. Aina se ei onnistu, ja niin pitkäperjantai kuin onkin,
lainaan tähän vapaamuotoisesti mielikirjailijani Hemingwayn – joka oli
katolinen – lausahdusta: ”En menisi vitsailemaan Kristukselle kun hän riippuu
ristillä, mutta Mestari tulisi vastaani Getsemanen tiellä, en voisi vastustaa
kiusausta heittää hänelle jonkin pienen herjan”.
Tällä ateistivarauksella lopettaisin tämän osan pitkäperjantaisaarnastani sanomalla, että jos olisin uskovainen, en menisi pitämään koronatautia Herran meille langettamana rangaistuksena kenenkään tai koko ihmiskunnan synneistä. Jos tauti on jonkun voimahahmon aikaansaannos, niin itsensä pääpirun. Jos se on Herran lähettämä, näkisin että se voisi korkeintaan olla koettelemus. Tällöin meillä on lupa luottaa armoon. Mutta jos meitä koetellaan, niin ei ehkä armoon luottamisen ohella olisi pahitteeksi, vaikkapa ihan kiitollisuudesta, yrittää osoittaa henkilökohtaistakin kelvollisuutta itse kunkin kykyjen ja voimien rajoissa – heikoilta Herra tuskin kummoisia tai ylipäätään mitään vaatii. Mutta kenellä voimia on, tulee auttaa lähimmäisiään mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla, lääketieteen nykytiedon antamin järkiperäisin keinoin.
Tähän kuuluu myös kaikkien kanssaihmistemme – niin meille läheisten kuin tuntemattomien ja kaukaisten – suojeleminen tartunnoilta. Muistamme kertomuksen laupiaasta samarialaisesta joka otti hoivatakseen muiden hylkimän, tien varrella viruvan ryöstön uhrin. Auttajien ei kuitenkaan tule ehdoin tahdoin tai luterilaiselle uskonperinteellemme vieraassa kohtalonuskossa pyrkiä marttyyriksi tartuttamalla itseensä koronan. Käyttäkäämme siis tehtävään ja tilanteeseen sopivaa suojainta ja noudattakaamme sen lisäksi muita annettuja ohjeita suojataksemme niin muita kuin itseämme. Myös oman terveyden suojelu on tärkeää, olimmepa terveydenhoito- tai hoiva-alan ammattilaisia tai ihan ”vain tavallisia ihmisiä”. Herrallamme on kädet täynnä työtä, eikä varmasti pahastu siitä jos me kukin kohdallamme kevennämme hänen työtaakkaansa.
= = = = = = = =
OSA II
Joka sisältää kitkeriä kevennyksiä
Suomalaisen perinteen
mukaan pitkäperjantai on hitaasti matava vuoden synkin päivä jolloin lapsetkin
on suggeroitu eläytymään Kristuksen piinaan ja kuolemaan. Tänä armon vuonna
2020 piinaa ja kuolemaa on tarjolla ylenpalttisesti, mutta niin myös
piinallisuutta. Koronarintamalla valtakunnan politiikan ja hallinnon tapahtumat
lentävät nopeammin kuin pian Kyöpelinvuorelle huispailevat rullit ja muut
noita-akat. Hallituksen akk- - - korjaan
tytt- - - ei kun korjaan Fabulous Five
on tänään, pitkäperjantaista huolimatta, ehtinyt panna toimeksi enemmän kuin mitä
kaltaiseni yksinäinen kirjoittaja ehtii kommentoida. Työministeri Tuula Haatainen
(sd) erotti huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtajan Tomi Louneman sen jälkeen
kuin pääministeri Sanna Marin (sd) oli jo vetänyt maton miehen alta. Ministeri
Haatainen on kieltänyt vastuunsa huoltovarmuuskeskusken suojavälinesekoilusta vähintään
samalla intensiteetillä kuin Pietari hiilivalkealla Herransa (Matt 26:69). Hallituksen
pitkäperjantaisesta tiedotustilaisuudesta puuttui vain kolmesti laulava kukko.
Useimmat muistanevat
lasten ja nuorten leikin ”Rikkinäinen puhelin”, jolla on ruotsiksi vanhastaan poliittisesti
epäkorrekti nimi ”ryska posten”, suom. Venäjän posti. Nykyään sattuvampi nimi
tosin voisi olla Suomen Posti tai Itella, ja Ruotsissa vastaavasti Posten
Sverige. Leikissä lähetetään jokin sanoma kiertämään ringissä henkilöltä
toisella kuiskaamalla. Juju on siinä että sanoma kuullaan oikeesti tai tahallaan
väärin, ja sitten nauretaan sille miten hassuksi se on muuntunut matkalla. Tämä
on tullut mieleeni kun olen kuullut hallituksen tiedotustilaisuuksien äänitekniikka.
Ministereiden ja kulloistenkin virkamiesten ääni kyllä kuuluu selkeästi, vaikka
välillä totuutta yritetään väistellä. Mutta auta armias kun toimittajien
kysymysten pitäisi kuulua! Toiset kylläkin kuuluvat vähintään yhtä kirkkaasti
kuin ministerit, mutta toisten toimittajien ääni kaikuu kuin vuorenkuninkaan
luolassa tai ei kuulu lainkaan, tai niin kuin he soittaisivat Marsin pimeältä
puolelta. Olen itse – kaikkien muiden koulutusten ja opintojen ohella – saanut
äänittäjän alkeistason koulutuksen ja jopa ansainnut välillä osan elannostani
äänittäjänä, ja tämä oli vuosikymmeniä sitten. Uskallan sanoa, että tuollaisen
tiedotustilaisuuden ulkopuolelta tehtyjen kysymysten välittämisen toimivan
selkeinä ilman ylimääräisiä kaikuja, kohinoita ja äänen häipymisiä toisaalta
ministereille ja toisaalta television katsojille ei pitäisi olla ylivoimainen
haaste. Mutta ei, ei onnistu. Pitäisikö tässä vetää sellainen johtopäätös että
on syytä laskea odotusrimaa hallituksen kohdalla kun se ei saa edes omien
tiedotustilaisuuksiensa äänentoistoa pelittämään. Mussolinin hallituksesta
sanottiin aikoinaan että oltakoon fascisteista muuten mitä mieltä tahansa, niin
he tekivät mahdottoman: saivat Italian junat kulkemaan aikataulussa.
Nykyhallituksemme tuskin toivoo että sitä muistellaan hallituksena joka pani Suomen
junaliikenteen lisäksi pysähtymään myös lento- ja bussiliikenteen, maan
talouselämän ja paljon, paljon muuta. Tiedän tiedän. Olen epäoikeudenmukainen,
mutta piti päästä heittämään tämä huuli. Ei koronapandemia ole tyttöviisikon
eikä muunkaan hallituksen vika, sen tietää jopa lapsi ja ymmärtää Sokea Reeta,
Pihtiputaan mummo ja jopa minä, yli 70-vuotias eläkkeelle jo aikoja sitten
pantu toimittajaraakki ja erinäisten muiden alojen sekatyömies.
= = = = = = = =
OSA III
Joka sisältää vaatimattoman
ehdotuksen valtioneuvostolle
Asiaan. Leikki leikkinä mutta pylly pois tyynyltä.
Tai pahempi: leikki sijansa saakoon, sano akka kun sika nenän söi. Niin hallituksen
kuin viranomaisten koronaviesteihin ja -ohjeisiin on sisältynyt pandemian
karkeaa vähättelyä ja valitun strategian vastaisia ohjeita, jotka ovat
vaarantaneet niin strategian toteutumisen kuin yksittäisten kansalaisten
terveyden ja hengen, ja näiden kautta koko väestön hyvinvoinnin, terveyden ja
hengen, ja siinä ohessa kansantalouden. Eikä kyse ole vain tästä hallituksesta,
vaan sen edeltäjistä ja niiden aikaisista laiminlyöneistä.
Jo 7.4. lähetin yksityisen kansalaisen
ominaisuudessa oikeuskanslerille seuraavanlaiseen kirjeen:
OIKEUSKANSLERILLE
Arvoisa oikeuskansleri,
kantelua tekemättä, ja
ilman että olen itse kokenut tässä asiassa vielä vahinkoa, syrjintää t.m.s.
kiinnitän huomionne seuraavaan kysymykseen, ja pyydän Teitä, mikäli näette
siihen olevan aihetta, ryhtymään asiassa korkean virkanne vaatimiin ja
oikeuttamiin toimenpiteisiin, esimerkiksi tiedustelemalla onko
Onnettomuustutkintakeskus ja/tai Valtioneuvosto ryhtynyt toimiin edempänä
peräänkuuluttamani tutkinnan käynnistämiseksi.
Käynnissä oleva koronapandemia,
Suomen mittakaavassa -epidemia leviää, ja kansalaisena en ole voinut olla
havaitsematta epidemian leviämisen rajoittamisesta ja tartunnan saaneiden
hoidon järjestämisestä ja toteuttamisesta vastuussa olevien eritasoisten
päättäjien, aina valtioneuvostosta ja erillisistä ministereistä ja näiden
alaisista ylemmistä viranomaisista lähtien, antamien määräysten ja ohjeiden
sekavuudesta ja johtamisen hapuilusta. Nämä eivät ole selitettävissä pelkästään
sillä, että taudin aiheuttava virus on uusi. Mahdollisiin pandemioihin on ollut
määrä varautua ennakkoon luomalla ja päivittämällä toimintastrategia,
koulutuksella ja yhteistoimintasuunnitelmilla. Järjestyneen
kriisireagointikyvyn pohjaa on luotu säännöllisesti järjestetyillä
korkean tason maanpuolustuskursseilla. Aineellista varautumista on ollut määrä
hoitaa velvoitevarastoinnilla niin että ajateltavissa olevissa ja etenkin
todennäköisissä kriisitilanteissa olisi olemassa kriittisten resurssien
puskurivarastot jotka riittäisivät siihen asti että kotimainen tuotanto saadaan
käynnistettyä.
Nyt on m.m. ilmennyt,
että hoito- ja hoivasektorin perustarvikkeista yhtä lailla kuin väestön
itsesuojeluun ja epidemian leviämisen hidastamiseen ja itsesuojeluun
tarvitsemista perustarvikkeista onkin huutava pula, esimerkkinä ammattitason
hengityssuojaimet, jokamiestason kasvonaamiot ja desinfiontiaineet.
Asettaisin kysymyksen,
olisiko, sen lisäksi ja sen ohella, että kaikki toimijat jatkavat
mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman hyvin orkestroidusti toimiaan
kansakunnan väestöä ja taloutta horjuttavan epidemian rajoittamiseksi,
potilaiden hoitamiseksi, sosiaalisten ja taloudellisten vahinkojen
rajoittamiseksi jne, paikoillaan ja tarpeen, jotta tehdyistä laiminlyönneistä
ja virheistä voitaisiin oppia niiden toistumisen välttämiseksi, että
Onnettomuustutkintakeskus, toimien sitä koskevan lain mukaan itsenäisesti ja
riippumattomana, käynnistäisi käsillä olevasta kokonaisuudesta
Turvallisuustutkintalain (20.5.2011/525) 2 §:n 2-kohdan perusteella onnettomuustutkinnan.
Koronaepidemia on epäilemättä sellainen poikkeuksellinen tapahtuma, joka
mainitaan hallituksen esityksessä
HE 250 2018 vp, ja
erityisen poikkeukselliseksi se on osoittautunut kun on ilmennyt että
valtiolaitoksen, kuntien ja muiden yhteiskunnallisten vastuutahojen ja
toimijoiden varautuminen ja reagointikyky on jäänyt kauas alle sen, mitä
valtiovallan suojeluksessa olevien kansalaisten on ollut oikeus näiltä
kohtuullisesti odottaa, edellyttää ja vaatia.
Sanotussa hallituksen
esityksessä todetaan edelleen: "Poikkeuksellisella tapahtumalla
tarkoitetaan sellaista erittäin vakavaa kuolemaan johtanutta taikka
yhteiskunnan perustoimintoja uhannutta tai vakavasti vaurioittanutta
tapahtumaa, joka ei ole onnettomuus. Poikkeuksellisen tapahtuman tutkinnan aloittamisesta
päättää valtioneuvosto. Valtioneuvosto voi asettaa tapahtuman tutkintaa varten
oikeusministeriön yhteyteen tutkintaryhmän. Tutkintaryhmä suorittaa tehtävänsä
itsenäisesti ja riippumattomasti. Tutkintaryhmän työskentelyn käytännön
edellytykset on järjestetty Onnettomuustutkintakeskuksen toimesta."
Onnettomuustutkintalain
tarkoittamaa onnettomuustutkintaa ei tehdä oikeudellisen vastuun
kohdentamiseksi, herättäisin lisäksi kysymyksen, onko sen ohella tarpeen ja
paikallaan aloittaa selvitykset myös oikeudellisten vastuukysymysten
selvittämiseksi, mukaan lukien se mitä ministerivastuusta säädetään Laissa
valtakunnanoikeudesta ja ministerivastuuasioiden käsittelystä (25.2.2000/196)
sekä se mitä säädetään virkavelvollisuudesta Rikoslain (19.12.1889/39) 40
luvussa.
Kunnioittaen
Gunnar Pettersson
Toimittaja (eläkkeellä)
Vantaan kaupungista
Gunnar Pettersson
Toimittaja (eläkkeellä)
Vantaan kaupungista
Lähetin yllä olevan kirjelmän tiedoksi
oikeusministeri Henrikssonille, esittäen lisäksi eräitä lisänäkökohtia:
Arvoisa
Oikeusministeri,
olen aikaisemmin tänään
kiinnittänyt huomionne oikeuskanslerille lähettämääni kirjelmään, joka on
luettavissa myös tästä viestistä. Kiinnitän nyt erityisesti Teidän, arvoisa
oikeusministeri, huomion kirjelmässäni mainitsemaan hallituksen esitykseen,
jossa puhutaan siitä että valtioneuvosto voi onnettomuustutkintakeskuksen
tuella käynnistää tutkmuksen ja perustaa tai antaa perustaa sitä varten
tutkimusryhmän. On nykyisen hallituksen etujen mukaista, että se itse päättää
viivyttelemättä tällaisen tutkinnnan käynnistämisestä. Koska tutkimusryyhmän
kokoonpanossa ei sallita minkäänlaisia jääviyksiä, tutkintaryhmään ei
sisällyttää henkilöitä jotka tällä hetkellä vastaavat koronaepidemian
vastaisista ponnistuksista. Näin ollen tutkimuksen käynnistäminen rinnan
operatiivisten toimien kanssa ei ole millään tavoin omiaan heikentämään
epidemian torjuntatyötä. Sen sijaan se lujittaisia tässä työssä tarvittavaa
luottamusta hallitukseen ja viranomaisiin -- luottamusta, joka on syystäkin
horjahtanut.
Ajankohtaisen epidemian
kohtaamiseen liittyvien toimien puutteellisuuden ja ristiriitaisuuksien
dokumentoinnin ja analysoinnin lisäksi on ensiarvoisen tärkeää tehdä samat
selvitykset ja analyysit edellisen pandemian/epidemian ja nykyisen pandemian
alkamisen välisenä aikana tapahtuneista toimista ja laiminlyönneistä. Vain
kaikenpuolisella totuus- ja faktapohjaisen asiantuntijoiden suorittaman
analyysin kautta voidaan välttää virheiden toistuminen seuraavan pandemian tai
muun kansainvälisen ja/tai kansallisen kriisin tullen. Tähän sisältyy myös
kriisilainsäädäntömme uudelleenarviointi niin että se mahdollistaa selkeästi
nopeamman tehokkaan reagoinnin kuin se, mikä on toteutunut koronakriisiin
reagoitaessa.
Pandemiaan
varautumisessa sellaisen nyt realisoituessa paljastuneet laiminlyönnyt ovat
osin tapahtuneet jo edellisten hallitusten aikana, tutkintaryhmään ei voida
nimetä myöskään näiden jäseniä eikä aikaisempia vastuuvirkamiehiä.
Hallituksella, ja
Teillä, arvoisa oikeusministeri, on yhä mahdollisuus ottaa aloite käsiinne ja
saada aikaiseksi se että valtioneuvosto päättää itse käynnistää tutkinnan.
Ellette toimi näin, aloite siirtyy todennäköisesti muille toimijoille.
Kunnioittaen
Gunnar Pettersson
Toimittaja (eläkkeellä)
Vantaa
Toivoin, mutta en uskaltanut odottaa että kirjeeni
oikeuskanslerille ja oikeusministerille saisivat aikaan mitään, tai että niiden
nimetyt vastaanottajat tai edes joku näiden avustajista ylipäätänsä lukisivat
viestini. Tänään on kulunut vajaat kolme päivä viestien lähettämisestä, ja
uskon niiden olevan yhä lukematta. Olisi ehkä ollut syytä, ja syytä on
edelleen. En usko enkä katso että hallituksen luottamus kansan keskuudessa
korjaantuu pelkällä yhden virkamiehen pikaerottamisella. Ei ole kyse yhdestä
virkamiehestä eikä yhdestä hallituksesta, vaan tämän hallituksen lisäksi sen
edeltäjistä. Eikä sekään riitä, sillä luottamuksen horjuminen kohdistuu koko
poliittiseen järjestelmään. Ei niin, että sitä uhkaisi romahtaminen. Mutta
vaikka järjestelmää pysyy suurella varmuudella pystyssä, sitä vaivaa sitä
nakertava ja jäytävä luottamuspula. Tämä poliittinen tauti ei parane sillä että
pääministeri twiittaa etä kriisiaika ei ole se hetki, jolloin kyseenalaistetaan
toimivaltaisten viranomaisten osaaminen ja kyky, tai uudistetaan johtamisen
rakenteen. Eikä se liioin parane sillä että presidentti esittää syyttelyn
lopettamista. Presidentti ei, kaikella kunnioituksella, ole poliittisen
järjestelmän ylä- tai ulkopuolella, vaan osa sitä. Järjestelmän tarvitseman
luottamuksen rapistuminen avaa tien voimille ja kehitykselle, joka pahimmassa
tapauksessa nostaa tasavallan johtoon henkilöitä, jotka ehkä saavat junat ja
postinkin kulkemaan, mutta pysäyttävät paljon muuta huomattavasti arvokkaampaa.
Ilman puhdistaminen edellyttää, että
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti