Altan konfliktin toisinto nousemassa

Puhuessaan Inarin Sajokessa 27.—29.11.2014 järjestetyssä kansainvälisessä seminaarissa Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi nosti esiin Norjassa ajankohtaisen kysymyksen porojen pakkoteurastuksista. Norjassa poronhoito on tosiasiallisesti saamelaisten yksinoikeus. Näkkäläjärven mukaan tilanne on esimerkki viranomaisten ja saamelaisten törmäyksestä ja teurastusvaatimukset suurin Norjan saamelaisuuskulttuurin kohdistuva uhka.

Väite että porojen pakkoteurastukset uhkaisivat koko saamelaiskulttuuria edustaa liioittelua, mutta epäilemättä on kyse isosta asiasta. On ilmeistä, että Näkkäläjärvi ennakoi jo kauan muhineen konfliktin kärjistymistä asetelmassa, jossa Norjan saamelaiset ovat uhrin roolissa ja viranomaiset roiston roolissa. 

Tosiasiallisesti Norjan poroluvun säätely on sinänsä välttämättömyys, koska laitumet eivät riitä ylisuurelle poromäärille. Elintarvikeviranomaiset ovat kuluneen vuoden aikana joutuneet kasvavassa määrin hylkäämään poronruhoja siksi että eläimet ovat olleet aliravittuja.

Norjan vuoden 2007 poronhoitolaki antoi saamelaisille laajat valtuudet laidunmaihinsa ja samalla laajemmat velvollisuudet harjoittaa porotaloutta kestävällä tavalla. Porolukujen säätely ei kuitenkaan ole onnistunut. Pahin tilanne on Länsi-Finnmarkenissa. Yksityisen poronomistajan porotulot ja valta paliskunnissa perustuvat omistajan porolukuun. Viranomaisten vaatimuksena on ollut porojen vähentäminen suhteellisuusperiaatteen mukaan. Tämä tarkoitta, että milloin paliskunnan alueen poroluku on laitumiin nähden kestämätön, on jokaisen poronomistajan teurastettava porojaan saman prosenttiluvun mukaan.

Norjan porotalouspäällikkönä toimi 2001–2011 Ellen Inga O. Hætta, joka on Kautokeinon saamelaisia. Hänen lähestymistapansa oli käydä vuorokeskustelua porotalouden harjoittajien kanssa ja päästä tämän kautta tavoiteltuun porolukujen vähentämiseen.

Maatalous- ja elintarvikeministeriö laski kuitenkin Länsi-Finnmarkenin ylimpiä sallittuja porolukuja tuntuvasti siitä mitä Hætta oli neuvotellut. Reaktiona tähän suurporonomistajat ovat ennakoidessaan viranomaisten asiaan puuttumista kasvattaneet porojensa päälukua, jotta poroja jäisi riittävästi tulevan pakkoteurastuksenkin jälkeen. Jotkut ovat kaksin- tai jopa kolminkertaistaneet oman porokarjansa pääluvun jättämällä poroja teurastamatta. Suuremmilla poronomistajilla on ollut tähän varaa. Vähemmän poroja omistavat sen sijaan ovat tuloja saadakseen joutuneet teurastamaan porojaan, ja näin paremmin seuranneet viranomaisten määräyksiä. Tällöin heidän poroelinkeinonsa uhkaa kuitenkin käydä kannattamattomaksi. Myös aloittelevien poromiesten siirtyminen elinkeinoon edellyttää tiettyä porojen vähimmäismäärä ollakseen kannattavaa. Jos porojen vähentäminen suhteellisuusperiaatteen mukaan nyt, useiden vuosien viiveen ja sen aikaisen kehityksen jälkeen, suurporonomistajat ovat onnistuneet siirtämään asemiaan tuntuvasti eteenpäin vähemmän poroja omistavien saamelaisten kustannuksella.

Kyse on monelta osin saamelaisten sisäisestä asetelmasta, ja siltä osin kuin on kyse porolaidunten kestävyydestä, ongelma on ekologinen. Se on myös taloudellinen viimeistään siinä vaiheessa kun osa poronruhoista ei enää kelpaa ihmisravinnoksi. Konfliktissa on kuitenkin vahvasti aineksia jotka mahdollistavat tilanteen ajamisen valtakulttuurin ja saamelaisten väliseksi kriisiksi. Porotalouspäällikkönä ollessaan Ellen Inga O. Hætta painotti saamelaisten alkuperäiskansa-asemaa ja totesi kirjelmässään omalle ministeriölleen, että viranomaisten asiana ei ole julkaista ukaaseja poroluvun vähentämiseksi. Kesäkuusta 2013 alkaen porotalouspäällikön virassa on Ola Chr. Rygh, joka ei liene saamelainen.

Porolukuihin liittyvät ekologiset näkökohdat ja siitä säteilevät seurannaisvaikutukset huomioon ottaen konflikti on hyvin valitettava. Sen kärjistäminen tarjoaisi kuitenkin mahdollisuuksia niille saamelaispoliitikoille jotka haluavat saamelaiskäräjien terävöittävän alkuperäiskansapolitiikkaansa. Samalla konflikti tarjoaisi mahdollisuuden näille poliitikoille nostaa omaa radikaalia profiiliaan.Lisäksi on ennakoitavissa, että kärjistyvä konflikti voi mobilisoida alkuperäiskansan tukijoukkoja jopa alueen ulkopuolelta, jolloin asian viimeistään nousisi myös valtakunnalliseen mediaan. Tällöin Norja saisi oman Kallakinsa, tai oikeammin uuden Altansa, sillä sieltähän saamelaisliikkeen silloisen uuden aallon nousi alkoi:

http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2013/06/altan-tapahtumia-muistellen.html

Norjan poropoliisitoiminnan v.t. johtaja, Altan nimismies Inger Antia Øvregård on isän puolelta saamelainen ja äidin puolelta suomalainen. Hänen asemansa puun ja kuoren välissä ei ole kadehdittava, sillä tapahtumat ovat hyvää vauhtia kehittymässä eräänlaiseksi Altan tapahtumien toisinnoksi, ja elleivät virkamiehet ja saamelaispoliitikot löydä tai halua löytää yhteistä ratkaisua, Øvregård kollegoineen tulee seisomaan leimahduspisteessä.


P.S. 26.1.2014:

YLE Sápmi ja NRK Sápmi raportoivat 26.2.2014 että saamelaisneuvosto harkitsee tukevansa Finnmarkenin poronomistajien kannetta Norjan valtiota vastaan. NRK:n jutussa asiaa kommentoi vuodesta 2002 Saamelaisneuvoston ihmisoikeusosaston puheenjohtajana toiminut Mattias Åhrén. Ryhmäkanteen taustalla toimii vasta perustettu Zorro-säätiö, joka kokoaa henkilöitä ja rahoitusta kanteeseen. Åhrénin mukaan saamelaisneuvostolla ei ole omaa kantaa siihen onko Finnmarkissa liikaa poroja. "Kantamme on, että sen arvioiminen onko poroja liikaa vaiko ei tulee kuulua poronomistajille. Kanteen tarkoitus on vain pysäyttää nyt käynnissä oleva prosessi jossa käytetään pakkokeinoja joita emme näe oikeudenmukaisiksi", sanoo Åhrén NRK:lle.

Lisää Åhrénin poliittisesta positiosta täältä.

Saamelaisneuvosto on vuonna 1956 perustettu saamelaisjärjestöjen kattoelin, joka ennen tunnettiin nimellä Pohjoismainen saamelaisneuvosto. Se järjestää vuosittain pohjoismaisen saamelaiskonferenssin johon osallistuu edustajia myös Venäjältä. Neuvoston jäsenjärjestöksi hyväksymisen edellytys on että järjestö hyväksyy saamelaiskonferenssien keskseiset poliittiset julistukset. Suomen saamelaiset olivat vuoteen 1996 edustettuina saamelaisneuvostossa Suomen saamelaiskäräjien edustajien kautta, mutta sanottuna vuonna edustaminen siirrettiin tarkoitusta varten perustetulle yhdistykselle, Suomen saamelaisten keskusjärjestölle. Tällä hetkellä suomalaista järjestöä edustavat saamelaisneuvostossa Niko Valkeapää (varalla Anttia Aikio), Anne Nuorgam (Outi Paadar), Jouni Lukkari (Tuomas Aslak Juuso) ja Ara Aikio (Anne-Maria Magga).

Saamelaisneuvostoa ei tule sekoittaa  Saamelaiseen parlamentaariseen neuvostoon (SPN), joka on Suomen, Norjan ja Ruotsin saamelaiskäräjien välinen parlamentaarinen yhteistyöelin, jonka työhön Venäjän saamelaisjärjestöt osallistuvat tarkkailijan asemassa.