SaKä vs. KHO

Suomen saamelaispoliittisessa keskustelussa kuohuu juuri nyt päällimmäisenä kysymys saamelaiskäräjien hallituksen päätöksestä uusia vasta pidetyt saamelaiskäräjävaalit.
Mistä oikein on kysymys? Antakaa minun selittää.

Suomen perustuslain 17§ mukaan saamelaisilla  sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten osalta pykälässä todetaan vielä erikseen "Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla". Kyseinen laki on Saamen kielilaki. Saamelaisten itsehallinnosta säädetään perustuslaissa edelleen 121§ 4. kohdassa. Senkin mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Saamelaisalue koostuu Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnista sekä Sodankylä kunnan pohjoisimmista osista.

Itsehallinto-oikeus koskee siis vain saamelaisten kieltä ja kulttuuria, ei esimerkiksi yleistä hallintoa tai oikeudenkäyttöä. Perustuslain ilmaisu "kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään" taas tarkoitta, että kieltä ja kulttuuria koskevasta itsehallinnosta säädetään tarkemmin tavallisella lailla. Koska itsehallinno-oikeus on säädetty perustuslaissa, sitä ei voi ottaa pois tai supistaa kuin perustuslakia muuttamalla, mikä taas ei onnistu ihan tuosta vain. Mutta liioin saamelaisten itsehallinto-oikeutta ei voida perustuslakia muuttamatta laajentaa yli sen, millaiseksi se perustuslaissa rajataan. Tavallisen lain tasolla oikeutta voidaan kuitenkin, perustuslakia tulkiten, jossain määrin vaikuttaa itsehallinnon sisältöön ja laajuuteen, samoin hallinnollisella ja poliittisella käytännöllä ja oikeudellisilla tulkinnoilla. 

Saamelaisten itsehallinnon tämänhetkinen toteutumismuoto on saamelaiskäräjät, josta on säädetty tarkemmin saamelaiskäräjälaissa (17.7.1995/974). Tässä laissa on myös yksityiskohtaiset määräykset saamelaiskäräjävaalien toimittamisesta ja valitustiestä.

Saamelaiskäräjien korkeinta päätösvaltaa käyttää yleisillä vaaleilla valitun saamelaiskäräjien yleiskokous. Yleiskokousten välissä asioita hoitaa yleiskokouksen valitsema saamelaiskäräjien hallitus, joka myös valmistelee asiat yleiskokoukselle. Tavaksi on muodostunut että hallitus ja erityisesti sen puheenjohtaja, varapuheenjohtajien kanssa, toimii voimaperäisesti ja varsin itsenäisesti suhteessa yleiskokoukseen. Tätä toimintatyyliä edistää se, että puheenjohtaja tai hallitus eivät ole poliittisessa vastuussa yleiskokoukselle – kun hallitus ja sen puheenjohtaja kerran on valittu, he istuvat koko vaalikauden.

Saamelaiskäräjät saa varansa valtion budjetista. Puheenjohtaja nauttii tehtävässään täysipäiväistä palkkaa, mutta häntä, sen enempää kuin saamelaiskäräjien viranhaltijoita, ei koske virkavastuu. Tätä tarkoittava muutosehdotus liittyi edellisen hallituksen ehdotukseen saamelaiskäräjälain muuttamiseksi, mutta se kaatui esityksen mukana eduskunnassa.

Saamelaiskäräjien vaaleissa äänioikeus on vain niillä henkilöillä, jotka saamelaiskäräjien vaalilautakunta on hyväksynyt saamelaisiksi ottamalla henkilön vaaliluetteloon, jota yleisesti kutsutaan myös saamelaisrekisteriksi. Tämä nimitys on epävirallinen. Vaalilautakunnan päätöksistä saa pyytää oikaisua saamelaiskäräjien hallitukselta, ja hallituksen vaaleja koskevasta päätöksestä saa saamelaiskäräjälain mukaan valittaa suoraan Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka on ratkaistava asia kiireisenä.

* * *

Suomessa asuviin saamelaisiin liittyvien poliittisten ja oikeudellisten kysymysten ymmärtäminen edellyttää saamelaisten sisäiseen jakautumiseen perehtymistä. Suomessa on useita saamelaisryhmiä, joiden rajat kylläkin ovat osin häälyvät etenkin avioliittojen seurauksena, ja joiden jäsenet ovat arkielämässä kosketuksissa keskenään ilman sen suurempia ongelmia. Saamelaispolitiikan puolella tilanne on sen sijaan tulehtunut ja kärjistynyt.

Nykyisen Suomen Lapin vanhinta väestökerros koostuu lappalaisten/saamelaisten jälkeläisistä. Lappalaisten esivanhemmat elivät metsä- ja kalastajalappalaisina, harjoittaen peuran ja muun riistan metsästystä, kalastusta ja keräilyä sekä näihin liittyen pienimuotoista poronhoitoa, jossa villipeuroista kesytettyjä poroja käytettiin ennen kaikkea veto- ja kantojuhtina sekä houkutuseläiminä ja hiivintäsuojana villipeuran metsästyksessä. Tänä päivänä metsä- ja kalastajasaamelaiset harjoittavat muun muassa laajamittaisempaakin poronhoitoa, ja kalastusta mm. Tenojoen ja Inarin vesistöissä, sekä – muiden luontaiselinkeinojen lisäksi – aivan samanlaisia elinkeinoja kuin muutkin suomalaiset. Suomen alkuperäisen saamelaisväestön keskuudessa huomattavin ryhmä on inarinsaamelaiset. He puhuvat omaa kieltään, inarinsaamea. Inarinsaamelaisia on valittu saamelaiskäräjille, jossa ainakin osa heistä on jonkinasteisessa oppositioasemassa.

Inarinsaamelaisten lisäksi Suomessa on muitakin henkilöitä, jotka katsovat että he ovat Suomen Lapin alkuperäisen metsä- ja kalastajasaamelaisväestön jälkeläisiä ja että heidän kulttuurinsa, sanan laajassa merkityksessä, edustaa heidän esivanhempiensa kulttuuria sen ajanmukaisessa muodossa, muun muassa poronhoidossa. Tärkein tällainen ryhmä löytyy Sallan suunnalla, Kuolajärven vanhan lapinkylän alueelta. Tämän suunnan lappalaiset/saamelaiset ovat menettäneet vanhan saamenkielensä, keminlapin. Kieli lienee ollut lähellä inarinsaamea. Kuolajärven (nyk. Sallajärven) suunnalla yritetään nykyään elvyttää saamelaisuutta ja saamenkieltä, jolloin kyseeseen tulevat niin inarinsaamen kuin pohjoissaamen opiskelu ja kuolleen keminlapin rekonstruointiyritykset.

Vuoden 1852 rajasulun seurauksena, pääosin 1864–1910 Suomeen siirtyi pysyvästi Norjasta ja Ruotsista porosaamelaisia, tuoden mukanaan monituhatpäisiä porotokkia. Vain pieni osa näiden saamelaisten jälkeläisistä harjoittaa tänään esivanhempiensa pääammattia. Porosaamelaiset toivat mukanaan oman pohjoissaamen kielensä, joka tänään on vallitseva saamenkieli Suomessa. He ovat myös vallitseva ryhmä saamelaiskäräjillä.

Kun Petsamo liitettiin Suomeen 1920, Suomen kansalaisiksi tuli Petsamon alueella asuneet koltat eli kolttalappalaiset, ajanmukaisen ilmaisun mukaan kolttasaamelaiset. Sodan yhtenä lopputuloksena nämä kolttasaamelaiset siirtyivät Suomeen ja asutettiin inarinsaamelaisten entisen Inarin lapinkylän alueelle. Kolttasaamelaisilla on oma koltankielensä, ja heidän saamelaiskulttuurinsa on omapiirteinen. Uskonnon puolesta he ovat ortodokseja. Koltilla on vanhastaan oma kyläkokouksiin ja kylävanhimpaan perustuva sisäinen itsehallintonsa. Itsehallinto on vahvistettu Kolttalaissa (24.2.1995/253), mutta nykyään kyläkokoukset, niiden valitsemat kolttaneuvostot ja neuvostojen yhdessä valitsema luottamusmies ovat oikeudelliselta asemaltaan vain neuvoa-antavia. Koltat ovat edustettuina saamelaiskäräjillä, mm. saamelaiskäräjien nykyinen puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio on kolttasaamelainen. Hän nousi varapuheenjohtajan asemasta puheenjohtajaksi käräjien pohjoissaamelaisen puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven erottua tehtävistään vastalauseena sille, että edellinen eduskunta lähes viimeisenä työnään hylkäsi Suomen silloisen hallituksen esityksen saamelaiskäräjälain muuttamiseksi murskaluvuin. Kiistelty lakiesitys oli valmisteltu silloisen oikeusministerin Anna-Maja Henrikssonin (rkp) ja saamelaiskäräjien yhteistyönä. Lakiesityksen kiistanalaisin kohta liittyi saamelaismääritelmään eli siihen, millä perusteilla henkilö tulee katsoa saamelaiseksi ja kenen toimesta tämän tulee tapahtua. Kaatuneeseen lakiesitykseen liittyi myös rikoslain uusiminen siltä osin, että saamelaiskäräjät olisi liitetty niiden organisaatioiden luetteloon johon virkavastuusäädökset ulottuvat.

Statuksettomalla saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka on polveutumisensa puolesta saamelainen, joka on kasvanut toteuttamaan saamelaista kulttuuria sen nykymuodoissa ja joka kokee itsensä saamelaiseksi, mutta jota saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei ole silti henkilön tämän perustellusta pyynnöstä hyväksynyt saamelaiseksi.

Statuksettomat saamelaiset ovat siis statuksettomia koska saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei hyväksy heitä saamelaisiksi ja saamelaiskäräjien hallitus siunaa nämä päätökset.

* * *

Vuoden 2011 saamelaiskäräjävaalien edellä, ja samoin vuoden 2015 saamelaiskäräjävaalien edellä, Korkein hallinto-oikeus ratkaisi joukon sille tehtyjä valituksia päätöksistä, joissa ensin saamelaiskäräjien vaalilautakunta ja sitten saamelaiskäräjien hallitus oli hylännyt valittajan pyynnön tulla otetuksi saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon sillä perusteella, että nämä eivät ole saamelaisia. Osassa ratkaisujaan KHO pysytti voimassa saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen, mutta toisissa se asian tarkoin tutkittuaan ja punnittuaan päätyi siihen, että valittaja oli katsottava saamelaiskäräjälain tarkoittamaksi saamelaiseksi, ja että hänet oli otettava saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Menettely noudatti saamelaiskäräjälaissa määrättyä marssijärjestystä, mutta jo vuonna 2011 saamelaiskäräjien hallitus reagoi voimakkaasti tähän KHO:n päätökseen, väittäen sen loukkaavan saamelaisten oikeutta päättää siitä, kuka heihin kuuluu. Saamelaiskäräjät pyysi KHO:ta purkamaan päätöksensä, mihin KHO ei suostunut. Lisäksi saamelaiskäräjät vetosi erinäisiin kansainvälisiin elimiin ja foorumeihin, joilla saamelaiskäräjien edustajat väittivät Suomen valtion sortavan saamelaisia. Tässä vahvaa sivustatukea antoi saamelaisneuvosto, elin, johon palaamme tuonnemapana.

* * *

Vuoden 2015 vaalit ovat päättyneet, ja uusien edustajien on määrä astua tehtäväänsä vuoden 2016 alussa, jolloin heidän on myös määrä valita saamelaiskäräjille uusi puheenjohtaja ja uusi hallitus seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Saamelaiskäräjien hallitus on kuitenkin koventanut otteitaan Suomen oloissa poikkeuksellisella kuviolla. Kymmenen henkilöä teki vaalilautakunnan toiminnasta saamelaiskäräjälain mukaiset oikaisuvaatimukset saamelaiskäräjien hallitukselle. Tällä kertaa oikaisuvaatimukset tehtiin mitä todennäköisimmin sulassa sovussa saamelaiskäräjien hallituksen jäsenten kanssa. Oikaisuvaatimusten tekijät edustavat useita saamelaisia järjestöjä, joukossa on mm. saamelaisen nuorisojärjestön puheenjohtaja ja sihteeri, saamelaiskäräjien entinen puheenjohtaja, entinen vaalilautakunnan puheenjohtaja, kolme vaaleissa valituksi tullutta ehdokasta ja yksi joka ei tullut valituksi. Oikaisuvaatimukset poikkesivat hiukan toisistaan, mutta pääperustelu niissä oli että vaalilautakunta oli toiminut laittomasti noudattaessaan KHO:n päätöstä ja salliessaan näin äänestämisen joukolle henkilöitä, joita saamelaiskäräjien hallitus ei hyväksy saamelaisiksi.

Saamelaiskäräjien hallitus ei tunnetusti ole kärkäs hyväksymään oikaisupyyntöjä, mutta tällä kertaa se päätti 18.11.2015 hyväksyä oikaisuvaatimukset niin että kuvaannolliset riemunkiljahdukset kaikuivat kauas Sajoksen seinien ulkopuolelle, Sillä perusteella että väitetyt laittomuudet olivat vaikuttaneet vaalitulokseen tavalla joka ei ollut oikaistavissa, saamelaiskäräjien hallitus määräsi, että vuoden 2015 vaalit on toimitettava uudelleen ja vieläpä käyttäen vaaliluetteloa, jonka vaalilautakunta oli todennut lainvoimaiseksi 20.8.2015, ja johon ei vielä ole merkittynä KHO:n siihen juuri ennen vaalien päättymistä otettavaksi määräämät 93 henkilöä.

* * *

Kansainvälisen alkuperäiskansoja koskevan oikeuden mukaan alkuperäiskansalla on oikeus itse päättää siitä, ketään siihen kuuluu. Alkuperäiskansalla on myös oikeus päättää perusteista joilla tämä päätetään. Päätöksenteon tulee tapahtua perinteisillä tavoilla, jollaista saamelaiskäräjien vaalilautakunta tai hallitus eivät edusta. Vaalilautakunta ei kata kokoonpanoltaan kaikkia Suomessa olevia saamelaisryhmiä, eikä sillä ole kokoonpanonsa johdosta muutenkaan edellytyksiä tunnistaa itselleen vieraampiin saamelaisyhteisöihin kuuluvia hakijoita. Oireellista onkin, että niiden henkilöiden kohdalla, jotka KHO määräsi otettavaksi vaaliluetteloon, vaalilautakunta oli paitsi punninnut ja hylännyt hakijoiden edustamat perustelut, myös yksimielisesti todennut että vaalilautakunnan jäsenet eivät tunnista hakijaa saamelaiseksi.

Vaikka alkuperäiskansalla onkin oikeus päättää itse ketä siihen kuuluu, useat kansainväliset ihmisoikeudet kuitenkin vaativat, että tässäkään päätöksenteossa ei saa harjoitta syrjintää. Olennaisinta kuitenkin on, että saamelaisten itsehallinto on paitsi perustuslain takaamaa, myös järjestetty perustuslain puitteissa tapahtuvaksi, eli siitä on säädetty lailla, jota on noudatettava. Saamelaisten itsehallinto koskee kieltä ja kulttuuria, mutta saamelaisilla ei ole oikeudellista itsehallintoa, vaan sekä saamelaiset henkilöt että saamelaiskäräjät ja sen hallitus ovat Suomen lakien alaiset. Saamelaiskäräjälain mukaan Korkein hallinto-oikeus on korkein valitusaste saamelaiskäräjävaaleja koskevissa asioissa, ja KHO:n päätöksiä on kaikkien asianosaisten noudatettava. On ennenkuulumatonta, että jokin julkishallinnollinen elin, olkoonkin itsehallinnollinen, uhmaa avoimesti KHO:n päätöstä.

Sanomattakin on selvää, että saamelaiskäräjien hallituksen perustelu, jonka mukaan vaalilautakunnan toiminta on ollut laitonta koska lautakunta on noudattanut KHO:n päätöstä, edustaa päälaelleen käännettyä ellei suorastaan vinksahtanutta oikeudellista ajattelua. Sylttytehdas, jossa tämä Suomen oikeusjärjestelmälle vieras saamelaiskäräjien hallituksen päätös on keitetty kasaan, onkin luultavasti sijainnut maan rajojen ulkopuolella, tai ainakin yksi tai useampi kokki saattaa olla sieltä peräisin. Esimerkiksi ruotsalainen, tällä hetkellä Norjasta käsin toimiva juristi Mattias Åhrén on (pohjoismaisen) saamelaisneuvoston pääjuristina ja neuvoston ihmisoikeusyksikön johtajan ominaisuudessa etsinyt Suomesta sellaisia saamelaisten oikeuksiin liittyviä oikeusasioita, joita saamelaisneuvosto voisi viedä edelleen kansainvälisiin ihmisoikeuselimiin, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, YK:n syrjinnänvastaiseen komiteaan ja YK:n ihmisoikeusneuvostoon. Yksi tällainen tapaus on ollut Näkkälän paliskunnan jakamiskysymys, josta tässä ei sen enempää. Sen puolesta, että Suomen KHO:n uhmaaminen on saamelaisneuvoston piirissä synnytetty hanke, puhuu se, että saamelaisneuvosto käsitteli kokouksessaan lokakuun alussa KHO:n saamelaiskäräjien äänioikeutta koskevien päätösten Suomessa synnyttämää tilannetta. Samassa kokouksessa saamelaisneuvosto päätti ehdottaa YK:n Alkuperäiskansojen foorumin jäseneksi Anne Nuorgamia, joka toimi saamelaisneuvoston puheenjohtajana 2001–2002. Anne Nuorgam on koulutukseltaan juristi, ja hänet on tiettävästi valittu Mattias Åhrénin seuraajaksi saamelaisneuvoston ihmisoikeusyksikön johtajana. Nuorgam on yksi niistä kymmenestä henkilöstä, joiden oikaisupyyntöön nojautuen saamelaiskäräjien hallitus teki päätöksensä vaalien uusimisesta. Kannunvalannan tasolla voidaan uumoilla, että Nuorgamilla voi olla pyrkyä saamelaiskäräjien seuraavaksi puheenjohtajaksi. Epävirallisten tulosten mukaan hän sai nyt uusittavaksi määrätyissä vaaleissa 138 ääntä. Äänikuningatar, inarinsaamelainen Anu Avaskari sai 205 ääntä. Toiseksi eniten ääniä,  190, sai istuva puheenjohtaja, kolttasaamelainen Tiina Sanila-Aikio.

Mattias Åhrén on johtava saamelaisnationalistinen ideologi, jonka ehkä kuuluisin lausahdus, vuodelta 2014, kuuluu: ”On parempi tulla kutsutuksi lappalaispiruksi kuin ruotsalaiseksi”. Lausahdus liittyi mediamyrskyyn joka syntyi siitä että Ruotsidemokraatien puoluesihteeri Björn Söder oli sanonnut, että juutalaiset ja saamelaiset eivät ole ruotsalaisia. Yleisestä reaktiosta poiketen Åhrén totesi että saamelaisten kohdalla Söder on asiallisesti ottaen aivan oikeassa. Åhrénin keskeisiä opinkappaleita on nimittäin, että Ruotsin rajojen sisällä elää historian kulun seurauksena kaksi erillistä kansakuntaa, ruotsalainen ja saamelainen. Åhrénin mukaan molemmilla on tasavertainen suvereniteetti. Hän katsoo että saamelaiset muodostavat kansan sanan ansainvälisoikeudellisessa mielessä, ja että saamelaisilla tällä perusteella on oikeus suvereeniin itsehallintoon, myös yli rajojen.

YK:n työjärjestön ILO:n alkuperäiskansasopimuksessa todetaan kuitenkin nimenomaisesti, että sopimuksella ei muuteta valtioiden rajoja, ja että alkuperäiskansojen itsehallintomallit ratkaistaan kansallisella lainsäädännöllä eri maiden olosuhteet huomioiden.

* * *

Tätä kirjoitettaessa ollaan tilanteessa josta saamelaiskäräjien hallituksen vaalinuusintapäätöksestä on oletettavasti tehty useampikin valitus Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lisää valituksia saattaa olla vielä tekeillä, koska on hiukan tulkinnanvaraista milloin mahdollisen valittajan on katsottava saaneensa saamelaiskäräjien hallituksen päätös tietoonsa, mistä lukien alkaa 14 vuorokauden valitusaika; epäselvää voi esimerkiksi olla, onko päätöstä koskeva pöytäkirja päätöksen julkaisuhetkellä ollut tarkastettu. Saamelaiskäräjien hallitus on aikaisemmissa yhteyksissä joskus lykännyt oman päätöksensä laajempaa julkaisemista siihen että päätöksiä koskeva valitusaika on umpeutunut ja päätökset siten saavuttaneet lainvoiman.

Tätä kirjoitettaessa KHO ei ole ratkaissut yhtään vaalien uusintapäätöstä koskevaa valitusta, mutta päätökset tuskin antavat odottaa itseään kovinkaan kauan. Sen jälkeen saamelaisneuvoston voidaan odottaa vievän ne kansainvälisiin elimiin, mikä lienee alunperinkin ollut koko uhmaamishankkeen perusajatus.

* * *

Kymmenikön saamelaiskäräjille telemiin oikaisupyyntöihin, samoin kuin saamelaiskäräjien päätökseen uusia vaalit, ja sen vuorostaan synnyttämiin reaktioihin, näyttäisi sisältyvän jonkinlainen väärinkäsitys. Oikaisupyynnöissä samoin kuin saamelaiskäräjien päätökseen jossa ne hyväksytään, viitataan saamelaiskäräjälain 26c§:ään, jossa määrätään että vaalit on käytävä vaalilautakunnan vahvistaman, lainvoimaisen, muuttumattoman vaaliluettelon perusteella. Vaalilautakunta vahvisti vaaliluettelon ennen vaalitoimituksen aloittamista 20.8.2015, ja KHO määräsi 93 henkilöä otettavaksi siihen 93 uutta äänestäjää vasta 30.9.2015. Saamelaiskäräjien hallitus katsoi, että vaalilautakunta oli menetellyt lainvastaisesti, koska vaaleissa ei tämän seurauksena käytetty vaalilautakunnan hyväksymää, lainvoimaiseksi todettua vaaliluetteloa muuttumattomana.

KHO:n päätösten ja saamelaiskäräjälain sanamuodon välillä on kylläkin näennäinen ristiriita. KHO käyttää ratkaisussaan ilmaisua ”Tämän vuoksi saamelaiskäräjien hallituksen valituksenalainen päätös on kumottava ja A on määrättävä lisättäväksi saamelaiskäräjien vuoden 2015 vaalien vaaliluetteloon äänioikeutettuna.”

Saamelaiskäräjälain kohta, johon oikaisupyynnön tekijät ja saamelaiskäräjien hallitus nojaavat, taas sanoo: ”Lainvoimaista vaaliluetteloa on vaaleissa muuttumattomana noudatettava”. Asiaa on kuitenkin tarkasteltava laajemminkin kuin tähän lauseeseen lukkiutuen. Saamelaiskäräjälain 26c§ kuuluu kokonaisuudessaan:

26 c §

Vaaliluettelon lainvoimaisuus

Jos säädetyn ajan kuluessa ei ole tehty vaaliluettelon oikaisuvaatimusta, vaalilautakunta merkitsee vaaliluetteloon todistuksen siitä, että luettelo on lainvoimainen.

Jos oikaisua on vaadittu, vaalilautakunta merkitsee vaaliluetteloon päätöksestä mahdollisesti aiheutuvat oikaisut. Oikaisun kohdalla on mainittava päätös, johon merkintä perustuu.

Ennen vaalitoimituksen aloittamista vaalilautakunta merkitsee vaaliluetteloon todistuksen siitä, että vaaliluettelo on 2 momentissa tarkoitetulla tavalla oikaistuna lainvoimainen. Vaaliluetteloa pidetään lainvoimaisena sen estämättä, että lopullista päätöstä vaaliluettelon oikaisemista koskevaan vaatimukseen ei ole ennen vaalitoimituksen aloittamista annettu tai saatettu vaalilautakunnan tietoon. Lainvoimaista vaaliluetteloa on vaaleissa muuttumattomana noudatettava.

Oikaisupyyntöjen tekijät eivät liene saamelaiskäräjien salaamissa oikaisupyynnöissään sanallakaan puuttuneet siihen, miten laki jatkuu. Ainkaan saamelaiskäräjien hallitus ei ota asiaa millään lailla esille vaalien uusimispäätöksessään. Tämä tarkoituksenhaluisesti vaiettu lainkohta on saamelaiskäräjälain 26d§, joka koskee äänestämistä tuomioistuimen (KHO:n) päätöksen perusteella. Lainkohta kuuluu kokonaisuudessaan:

26d§

Äänestäminen tuomioistuimen päätöksen perusteella

Henkilölle, joka ennen ääntenlaskennan aloittamista esittää vaalilautakunnalle tai vaalipäivänä vaalitoimikunnalle korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen äänioikeudestaan, varataan tilaisuus saada vaaliasiakirjat ja äänestää.

Henkilö on velvollinen luovuttamaan vaalilautakunnalle tai vastaavasti vaalitoimikunnalle päätöksen tai sen oikeaksi todistetun jäljennöksen vaaliluetteloon asiasta tehtävää merkintää varten.

Henkilön ottaminen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on pysyväisluontoinen toimi, jota ei toisteta joka vaalien edellä. KHO:n ratkaisun sanamuoto kuuluu siis”A on määrättävä lisättäväksi saamelaiskäräjien vuoden 2015 vaalien vaaliluetteloon äänioikeutettuna.” Muotoilua voidaan pitää lievästi epäonnistuneena, se olisi ehkä paremmin voinut kuulua esimerkiksi ”A:lle on järjestettävä mahdollisuus äänestää vuoden 2015 saamelaiskäräjävaaleissa saamelaiskäräjälain 26d§:n mukaisesti, ja hänet on lisättävä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kaikkia seuraavia vaaleja varten jo heti sen kokouksen päätteeksi, jossa vaalilautakunta vahvistaa vuoden 2015 vaalien tuloksen”.

Tai jotain sinne päin. KHO:n ratkaisun päätöslauseen tarkoitusta ei ole vaikea ymmärtää, ja sen sanamuotoon ripustautuminen on saivartelua. Oikeudellisen asiasisällön ja vaalien tuloksen kannalta ei ole ollut minkään valtakunnan merkitystä onko vaalilautakunta antanut KHO:n ratkaisuissa saamelaisiksi katsottavaksi määrättyjen henkilöiden äänestää tiukasti saamelaiskäräjälain 26d§:n mukaisesti esittämällä vaalilautakunnalle KHO:n itseään koskevan päätöksen ja jättämällä tämän päätöksen tai sen oikeaksi todistetun jäljennöksen vaalilautakunnalle tai vaalipäivänä vaalitoimikunnalle, vai onko vaalilautakunta lisäksi noudattanut KHO:n päätöksen tarkkaa sanamuotoa, lisäämällä henkilön saamelaiskäräjien vuoden 2015 vaalien vaaliluetteloon äänioikeutettuna. Vaalien lopputulos on sama, toinen menettely voidaan saivarrelleen katsoa muodollisesti oikeammaksi, mutta kumpikaan ei ole lainvastainen eikä kelpaa perusteluksi vaalien uusimiselle.

Eri asia on, että oikaisupyyntöjen tekijät ja saamelaiskäräjien hallitus vetoavat myös siihen, että KHO on määrännyt nämä 93 henkilöä katsottavaksi saamelaisiksi ”vastoin saamelaisten tahtoa ja loukaten saamelaisten itsemääräämisoikeutta”.

* * *

Jonkinlaisena kevennyksenä vakavan asian lopuksi palautan mieliin kaksi oikeudellista tilannetta, jotka tulivat mieleeni yllä olevaa asiaa pohtiessani.

Ensimmäisenä mieleen tuli isävainajan monesti kertomaa, yleisesti tunnettu entisen pastorin lausuma, jonka mukaan ryyppy otettakoon vain kalan kyytipoikana. Tämä liittyi jotenkin katolisen kirkon paastosääntöihin. Pienen todistelun jälkeen pastori päätyi pöytäpuheessaan kuitenkin siihen, että ”Kaikki ruoka on kalaa!” ^(*

^*) Nyttemmin on selvinnyt että kyse oli suomenruotsalaisen lehtimiehen, runoilijan ja näytelmäkirjailijan Hjalmar Procopén mahtipontiseen runomittaan kirjoittamasta leikkimielisestä runosta.

Toinen mieleen palautunut säädöstä oli isompien veneiden sisäseinälle ripustettavaksi tarkoitettu, oikein pronssiin valettu hupitaulu:
1§: Kapteeni on aina oikeassa.
2§: Jos kapteeni olisi joskus väärässä, astuu 1§ voimaan .

Saamelaiskäräjien hallitus toimii nyt samanrakenteisen logiikan mukaan:
1§: Saamelaiskäräjät on aina oikeassa.
2§: Jos KHO joskus katsoo, että saamelaiskäräjät on väärässä, astuu 1 § voimaan, ja sitä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Päätöksellään vaalien uusimisesta saamelaiskäräjien hallitus yrittää mahdollisesti pelata itselleen lisäaikaa, niin ettei sen tarvitse vielä ihan heti luovuttaa paikkaansa uudelle hallitukselle. Isommissa kuvioissa kyse olisi jo valtiokaappauksesta tai sen yrityksestä. Jo tiedossa olevan ensimmäisten vaalien tulosten perusteella on kylläkin vaikea nähdä, että saamelaiskäräjien tulevalta hallitukselta olisi odotettavissa ratkaisevasti toisenlaista politiikkaa – mutta jos kuitenkin hiukan vähemmän syrjintää, hiukan vähemmän tempoilevaa hölmöilyä ja vaikkapa edes hiukan yhteistyöhakuisempaa politiikkaa statuksettomien saamelaisten ja Suomen valtion suuntaan…?

Vaalinuusintavedollaan saamelaiskäräjien hallitus on saattanut, ehkä tahtomattaan, ehkä tarkoituksella, luoda oikeudellisen ikiliikkujan, koska vaaleista voidaan aina valittaa jos ei yhdestä suunnasta niin toisesta, ja vaalit joutuu määräämään uusittavaksi joko saamelaiskäräjät tai KHO. Voisi jopa sanoa että käsillä on alkuperäiskansaoikeudellinen perustuslaillinen kriisi. Helsingin Sanomien Karilla oli aikoinaan piirros, jossa ikkunan läpi näkyy tuvan pihalla lunta lapioiva mies. Lunta syytää koko ajan lisää. Sisällä tuvassa talon emäntä sanoo vieraana olevalle toiselle vaimolle: "Siin on kaks kovvaa vastakkain, mei Matti ja Jumala".

Asetelma Saamelaiskäräjät vastaan Korkein hallinto-oikeus on vähän samantapainen. Saamelaiskäräjien hallituksen luomaan vastakkainasetteluun lienee kuitenkin löydyttävä joku ratkaisu, ja ennustettavissa on, mutta vain yhtenä mahdollisuutena, että KHO kumoaa saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen ja määrää jo pidettyjen vaalien tuloksen voimaan. Silloin jää katsottavaksi, jatkaako saamelaiskäräjien nykyhallitus KHO:n uhmaamista olemalla alistumatta päätökseen ja järjestämällä uudet vaalit. Muitakin mahdollisuuksia voidaan ajatella.

* * *

Koko yllä olevalla, osin vuodatuksenomaisella kirjoituksellani en halua sanoa, että saamelaisilla ei olisi oikeus itse päättää, kuka on saamelainen. Epäilemättä tämä oikeus kuuluu heille ja vain heille. Kysymys on ensisijaisesti siitä, voiko se tapahtua ilman syrjintää, onko lupa rikkoa asiasta laadittuja lakeja, miten valitustie kulkee, kenellä on asiassa viimeinen sana, ja niin edelleen. Ulkopuolisena näkisin, että ratkaisu löytyy siitä suunnasta jossa eri saamelaisyhteisöt järjestyvät itsenäisesti hakien julkisoikeudellisen yhteisön statusta, noudattaen soveltaen kolttien itsehallinnon antamaa mallia, ja määrittelevät tältä pohjalta millä perusteilla joku katsotaan yhteisöön kuuluvaksi ja miten päätöksenteko tapahtuu niin että päätös olisi mahdollisimman oikea ja oikeudenmukainen.

P.S. 14.1.2015
Kuinka sitten kävikään? KHO:n päätös löytyy täältä.