EDL: "Norjan irtisanottava ILO 169"

Selvyyden vuoksi täytyy aluksi sanoa,
että tässä jutussa vain esittelen EDL:n
kannan ottamatta asiaan kantaa sen enempää
puolesta kuin vastaan. Jos itse kallistun
johonkin suuntaan, niin en mitenkään välttämättä siihen,
että Norjan pitäisi irtisanoa ILO-sopimus.


Norjalainen järjestö nimeltä Etnisk og demokratisk likeverd (suom. etninen ja demokraattinen samanarvoisuus), lyhennettynä EDL, on Norjan saamelaisradion verkkouutisten mukaan kirjeessä suurkäräjien erälle valiokunnalle ehdottanut, että Norja sanoisi irti ILO:n alkuperäiskansasopimuksen (ILO 169) vuonna 2021. Vuosiluku selittyy sillä, että sopimus on voimassa aina kymmenvuotiskauden kerrallaan, ellei sitä irtisanota, ja vuosi 2021 olisi seuraava mahdollisuus irtisanomiseen.

EDL perustelee ehdotustaan mm. sillä, että saamelaiskäräjät ja saamelaisjärjestöt esittävät aina vain uusia saamelaispoliittisia vaatimuksia vedoten sopimuksen Norjalle tuomiin velvoitteisiin. Järjestö pyysi viranomaisia käymään kaikilta osin läpi Norjan liittymistä sopimukseen, esittäen että sopimus on käännetty väärin norjaksi ja että saamelaiset eivät ole alkuperäiskansa eikä kansa ylipäätänsä, vaan että kyse on suuresta joukosta erilaisia ryhmiä jotka muodostavat osan tilkkutäkinomaisessa Finnmarkenin väestössä.

Järjestö esitti saman ehdotuksen vuonna 2011. EDL halua että saamelaiskäräjät puretaan ja Finnmarkin laki kumotaan samaan syssyyn. Ehdotusta on suurkäräjillä, siis Norjan parlamentissa, kannattanut ainoastaan Framstegspartiet (suom. edistyspuolue), lyhennettynä Frp. Puoluetta voidaan luonnehtia oikeistoliberalistiseksi ja sikäli konservatiivisesti, että se ilmoittaa perustavansa politiikkansa Norjan perustuslakiin ja kristilliseen maailmankatsomukseen. Populistiseksi puoluetta voi sanoa sillä perusteella, että se tapaa nosta politiikassaan esille teemoja joilla tiedetään olevan laajaa kannatusta. Puolue suhtautuu kielteisesti norjalaisen pääväestön kulttuurista poikkeaviin kulttuureihin.

EDL:n johtaja Turid Bjørnstrøm väitti vuonna 2011, että pieni poliittinen eliitti saamelaisten joukossa haaveilee omasta saamelaisvaltiosta. Tällöinkin Frp:n kansanedustaja tuki väitteitä. Bjørnstrømin mukaan suunnitelma olisi alun perin syntynyt jo vuonna 1945 Suomessa, Saami Litton, Lapin Sivistysseuran ja Sámi Čuveghussearvin piirissä. Bjørnstrømiltä on mennyt ohi, että Sámi Čuveghussearvi on yksinkertaisesti Lapin Sivistysseuran nimi saameksi. Tuntematta sivistysseuran historiaa sen tarkemmin uskaltaisin vakuuttaa Bjørnstrømille että seura keskittyi lappalaisten oloihin Suomen Lapissa, eikä elätellyt sen enempää suursuomalaisia kuin suursaamelaisia haaveita.

Saamelaiskäräjien edustaja on vuorostaan luonnehtinut väitteitä saamelaisten valtiohankkeesta salaliittoteoriaksi, saamelaisneuvoston edustaja ummehtuneiksi ja oikeistopuolueen kansanedustaja pötypuheiksi. EDL:n sanotaan myös väittäneen, ettei maan saamelaisiin ole kohdistettu norjalaistamistoimia, vaan että kyse on ollut saamelaisten omista valinnoista.

ILO 169:n irtisanomista ehdottanut EDL syntyi Finnmarkin lain vastustajien toimesta. Järjestö on ilmoittanut että sillä on noin 700 jäsentä. Järjestön tavoitteena on ilmentää vastarintaa sille että poliittista valtaa ja erityisoikeuksia jaetaan etnisin perustein. Tältä pohjalta järjestö vastustaa sitä, että Finnmarkenin laki antaa saamelaisille eräissä asioissa etusijan. Finnmarkenin valtionmaiden hallintoelimessä puolet paikoista kuuluu lääninneuvostolle ja puolet saamelaiskäräjille, äänioikeutta vailla olevan puheenjohtajan ollessa valtion virkamies. Äänten mennessä tasan, puheenjohtajan ääni kuitenkin ratkaisee. Luonnollisesti vain saamelaisilla on äänioikeus saamelaiskäräjien vaaleissa, mutta lisäksi saamelaisilla on alueen muiden asukkaiden tavoin äänioikeus Finnmarkenin lääninneuvostoa valittaessa. Järjestelmä antaa saamelaisille lievän etulyöntiaseman maanhallintaelimessä.

Useat Norjalaiset saamelaispoliitikot ovat julkisuudessa sanoneet, etteivät he lainkaan ymmärrä mistä EDL:n ja Frp:n edustajat ovat löytäneet ajatuksen että saamelaiset ottaisivat Norjan pohjoisosat hallintaansa, vaatien että tällaisten ilmasta temmattujen väitteiden esittäjät esittäisivät todisteita. Oltakoon EDL:n linjauksista muuten mitä mieltä tahansa, saamelaispoliitikkojen ymmärtämättömyys ei ole vilpitöntä, tai sitten he eivät ymmärrä hyväksymiensä asiakirjojen sisältöä. Kerta toisensa jälkeen saamelaiskonferenssit ovat hyväksyneet kokouspaikkakunnan nimeä kantavan julistuksen, esim. Honningsvågin julistuksen 2004. Julistuksen sanotaan että saamelaiset ovat kansa kansainvälisoikeudellisessa mielessä ja että he vaativat asemalleen kansainvälistä tunnustusta. Ilmaisu tarkoittaa, että saamelaisilla on oikeus oman valtion perustamiseen, ja että heillä on oikeus maa- ja vesialueisiinsa ja luonnonvaroihin, kuten julistuksessa vielä erikseen tähdennetään.

Rovaniemen julistuksessa 2008 todetaan kuitenkin ”Saamen kansana haluamme käyttää tätä oikeutta olemassa olevien valtionrajojen puitteissa”. Myös vuoden 2014 Uumajan julistuksen eräistä muotoilusta ilmenee, että vaikka korostetaan saamelaisten muodostavan yhden rajat ylittävän kansan, ajatuksena on kuitenkin saamelaisten oikeuksien toteuttaminen kansallisvaltioiden puitteissa. Yhtä kaikki ilmaisu jonka mukaan saamelaiset ovat kansa kansainvälisoikeudellisessa mielessä roikkuu sitkeästi mukana.