Vastaako Ylä-Lappia, Saamelaisten
kotiseutualuetta, saamelaisia ja Saamelaiskäräjiä koskevan journalismin
organisatorinen ja taloudellinen pohja niihin liittyvine toimittajien
henkilösuhteineen ja saamelaispoliittisine kytkentöineen kokonaisuutena ottaen
hyvää journalistista tapaa? Onko sananvapaus ja julkaisemisen vapaus
saamelaismediassa nykyisellään ennemminkin turvattu vaiko uhattu?
*) Otsikko selittyy sillä, että
kirjoituksen lopussa on sarja kysymyksiä, joihin ehdotan YLE Sápmin
toimittajien pohtivan vastauksia niin henkilökohtaisesti kuin työtiiminä.
Tähän kirjoitukseen olen lainannut
eräitä ajatuksia ja jopa kappaleita Jouni Kitin kirjoituksesta ”Saamelaisradion
puolueellisuudesta ja muusta sen toiminnasta” , joka julkaistiin 14.1.2014
osoitteessa
http://nra.fi/saamelaisradion-puolueellisuudesta-ja-muusta-sen-toimista/
Jouni Kitillä on pitkäaikaisena saamelaispoliitikkona ja saamenkielisen Sapmelas-lehden entisenä päätoimittajana harvinaisen pitkäaikainen kokemus saamelaispolitiikan ja saamelaismedian suhteesta.
http://nra.fi/saamelaisradion-puolueellisuudesta-ja-muusta-sen-toimista/
Jouni Kitillä on pitkäaikaisena saamelaispoliitikkona ja saamenkielisen Sapmelas-lehden entisenä päätoimittajana harvinaisen pitkäaikainen kokemus saamelaispolitiikan ja saamelaismedian suhteesta.
Korostan, että kirjoitukseni
kritiikin kohteen muodostavat YLE Sápmin journalistiset käytännöt. Kun
mainitsen saamelaiskäräjien jäseniä ja muita henkilöitä nimeltä, en tee sitä
kritisoidakseni heidän henkilöänsä, enkä edes kritisoidakseni heidän
politiikkaansa vaikka voinkin olla siitä eri mieltä, vaan ainoastaan koska YLE
Sápmi mainitsee heidät uutisoinnissaan. Yritin jopa välillä muotoilla tekstiäni
niin että käytin näistä henkilöistä pelkkiä nimikirjaimia, mutta tulos ei ollut
luonteva. Jos nämä henkilöt katsovat että ruodin heidän sanomisiaan ilman
aihetta, muistutan, että kysymys ei ole heidän esiintymisestään
yksityishenkilöinä vaan julkisessa tehtävässä, saamelaiskäräjien edustajina,
saamelaispoliitikkoina.
* * *
28.8.2015 erityisesti statuksettomia saamelaisia
edustava Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry. on kehottanut Yle Sápmia
siivoamaan arvolatautuneen vihapuheen tarjonnastaan. Aiheen kirjelmään antoi
erityisesti tämä 28.8.2015 julkaistu, Pirita ja Minna Näkkäläjärven toimittama
saamenkielinen verkkouutinen:
"Sáhttá leat ahte Sámedikkis leat
láddelaš olbmot, jus hui funet manná"
Suoma boazosámit -searvi lea fuolas das,
ahte bessetgo sámi boazoolbmot váikkuhit iežaset ealáhussii. Nuppe dáfus
searvvi ovddasteaddji Ristenrauna Magga eahpida Sámedikki dáiddu ovddastit
boazoolbmuid ja nuppe dáfus son ávžžuha olbmuid fuolahit, ahte Sámediggái
besset sápmelaš boazoolbmot.
Suoma boazosámit -searvi lea fuolas das,
ahte bessetgo sámi boazoolbmot riekta váikkuhit iežaset ealáhusa áššiide
boahtteáiggis.
– Ráđđádallan Sámedikkiin ii leat
doarvái. Dat sáhttá leat boahtteáiggis nu, ahte Sámedikkis ii leat oktat áidna
boazoolmmoš, ahte leat láddelaš olbmot doppe Sámedikkis, jus hui funet manná
dát ovddosguvlui, dadjá Ristenrauna Magga Suoma boazosámit -searvvis.
Suoma boazosámit hálida leat mielde
váikkuheamen
Suoma boazosámit -searvi hálida
beassat leat mielde váikkuheamen iežas ealáhussii.
– Iežas ealáhusa addit dakkáriid gihtii,
geat eai boazodoalus bargga. Geat vuostálastet boazodoalu. Dat ii leat doarvái.
Suoma boazosámit -searvvis leat goittotge álo mielde olbmot, geat barget
bohccuiguin. Doppe dihtet mii dat lea dat dárbu ja movt galggašii.
– Sámediggi ii leat gal dat rivttes
orgána dan sivas, ahte veadjá muhtin beaivve leat, ahte doppe ii leat oktat
áidna boazoolmmoš lahttun.
"Ii dábálaš boazoolbmo veahket ii
veháge"
Boazodoallo- ja luonddueáhusaid
ruhtadanlága POLURA ođastusa oktavuođas Suoma boazosámit -searvvis bivdojuvvui
fas cealkámuš ja sii leat beassán maŋimuš jagiid váljagottiid gullamiidda
boazodoalloáššin.
POLURA-láhkaevttohusas lea goittotge,
ahte boahtteáiggis ráđđádallan galgá leat Sámedikkiin.
– Iihan dat vaikke ráđđádalale beaivvis
beaivái Sámedikkiin, dat ii dábálaš boazoolbmo veahket ii veháge. Dat ferte
leat nu, ahte doarjjapolitihkas, dan ollašuhttimis ja doarjjameriin váldit
vuhtii, ahte movt doarjut sápmelaččaid, ii dušše beare Sámedikkiin fal
ráđđádallat.
"Dál ferte fuolahit, ahte
sámediggái besset sápmelaš boazoolbmot"
Ristenrauna Magga ávžžuha nuoraid bargat
áŋgirit iežaset ealáhusa ovdii.
– Dat lea nu, ahte jus ii maidege
bargga, nu ii dat ábut dalle gal njálbmutge. Gat dat ferte aktiivvalaččat ieš
bargat, jos áigu juoidá dán máilmmis ovddidit. Mun hástalan boazosáminuoraid,
ahte bargat daid áššiid ovdii. Gal dat ovdánit vehážiid mielde.
– Dál sápmelaš boazoolbmot, dál ferte
fuolahit, ahte dohko besset sápmelaš boazoolbmot. Muđuid dat manná endorii dat
systema. Juohke okta ferte jienastit, Magga loahpaha.
Vuonna
2012 perustetun Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:n jäseneksi pyrkivän
on tunnettava itsensä saamelaiseksi, hänen on oltava sidoksissa
saamelaiskulttuuriin ja pystyttävä todistamaan polveutumisensa saamelaisista.
Lainaan yhdistyksen yllä olevan uutisen johdosta YLE:lle osoittaman kannanoton
tähän kokonaisuudessaan:
Neutraalin kielen julkinen käyttö
saamelaisessa julkisuudessa
Yle Sápmin päällikkö Pirita Näkkäläjärvi
on uutisoinut sosiaalineuvos Risten-Rauna Maggan huolen siitä, että lantalaiset
valloittavat saamelaiskäräjät. Uutisessa on se ongelma, että siinä viitataan
statuksettomien saamelaisten hakeutumiseen saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.
Toiseksi uutisessa vihjataan, että nykyisessä ehdokaslistassa kaikki eivät
olisi saamelaisia tai ainakaan saamenkielisten poromiesten mieleen.
Millaiset käsitteet ja ilmapiiri
kuuluvat neutraaliin saamen kieleen? Onko saamen kielessä sanoja, jotka ovat
negatiivisesti latautuneita? Paljon keskustelua ovat herättäneet sanat riuku ja
lantalainen. Keskustelussa on esitetty väitteitä puolesta ja vastaan. On argumentoitu,
että riuku ja lantalainen sanat ovat yleissaamea ja saamen kielen perinteisiä
sanoja kuvaamaan ulkopuolisia ihmisiä. Toisaalta termejä on pidetty
loukkaavina.
Esimerkiksi Ylen
Aamu-tv:n keskustelussa vierailleen Kielitoimiston sanakirjan päätoimittajan
Eija-Riitta Grönrosin mukaan neekeri-sanaa ei pitäisi käyttää missään
yhteydessä (YLE Uutinen 26.5.2011). Grönrosin mukaan sanaa käyttävät
muistuttavat sen olevan osa suomen kieltä, mutta hän linjaa, että se ei oikeuta
käyttöä, “vaikka kuinka itse ajattelisi, ettei tarkoita pahaa. Se kuitenkin
loukkaa, ja se pitää ottaa huomioon.” (YLE Uutinen 26.5.2011) Lisäksi YLE on
poistanut halventavia nimityksiä käyttäneen poliitikon uutisoinnistaan:
“Kansanedustajaehdokkaan vaalitentti hyllytettiin, koska tämä nimitteli
halventavasti afrikkalaisia ja venäläisiä.” (Iltalehti 6.4.2015) Nämä
viittaukset kertovat siitä, kuinka YLE valtakunnan tasolla suhtautuu
negatiivisiin, arvolatautuneisiin sanoihin.
Uutisen
sävy on mielestämme loukkaava, joten siinä mielessä riuku ja lantalainen
termien käyttö statuksettomista saamelaisista on tuomittavaa ja halventavaa.
Jos saamelaiskulttuurissa on käytänteitä, joiden tarkoitus on loukata, niin ne
eivät kuulu 2015 keskustelukulttuuriin. Yle Sápmi ei voi myöskään roolinsa puolesta
tukea rasismia missään muodossa. Sen tehtäviin ei kuulu tuoda julkisuuteen
ääniä, jotka ovat vihapuhetta. Yle Saamen tarkoitus on sen sijaan tukea ja
palvella saamelaista yhteisöä positiivisessa hengessä. Kriittisen äänen
tuominen kuuluviin ei tarkoita sitä, että se voi sallia vihapuheen. Saamelainen
yhteisö on herkässä tilassa historian ja epäsuhteisen vallanjaon takia, joten
pyydämme asianmukaista käytöstä yhteisön valtaapitäviltä. Tähän kuuluvat
eittämättä esimerkiksi Yle Sápmi. VGD-Sámit kehottaa Yle Sápmia tekemään
itsearviontia siitä, kuinka sen edustamat arvot: luotettavuus, riippumattomuus
ja ihmisen kunnioittaminen toteutuvat uutisoinnissaan vaikkapa viimeisten 2
vuoden ajalta.
* * *
Suhtaudun hiukan epäillen siihen, että
YLE Sápmin johdossa tai toimituksen sisällä haluttaisiin tehdä
yhdistyksen peräänkuuluttama itsearviointii. Ilmeisesti toimituksen johtaja ja
toimitus kokonaisuudessaan on ymmärtänyt toimituksen erityisasemasta nousevan tehtävänsä niin, että YLE Sápmin ei tule
seurata saamelaispolitiikkaa kriittisesti, vaan edistää saamelaiskäräjien politiikkaa ja hiukan ilkeästi asia ilmaisten toimia sitä johtavien saamelaispoliitikkojen äänitorvena.
Suhtaudun epäilen siihenkin, että YLE:n uutistoiminnan johto olisi halukas puuttumaan
saamelaistoimituksen poliittisesti pahasti kallellaan olevaan puuhailuun.
Vähänkään terävämpi ulkopuolinen tarkkailija, kuten YLE:n uutistoiminnan
vastaava päätoimittaja, näkee ja ymmärtää että saamelaiskäräjät ja siihen
kytkeytynyt YLE Sápmi ovat ampiaispesä, jota ei kannata sohia. Asetelmaa voi
verrata myös siihen, että mies yrittää kusta vastatuuleen – kaikki lentää
takaisin silmille tai ainakin housuille.
YLE Sapmin uutisointiin
puuttuminen ei-saamelaisen toimesta johtaisi todennäköisesti syytösryöppyyn jossa
päällimäisenaä huudettaisiin saamelaisvastaisuudesta, rasisimista, vihapuheesta
ja alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta.
Jo pelkästään tästä syystä en
täysin luota siihen että YLE:n sisällä tehtäsiin jatkossa juuri mitään. Ei kovinkaan kauan sitten lähestyin itse YLE:n
uutistoiminnan vastaavaa päätoimittajaa YLE Sápmin uutisoiniin johdosta.
Tällöin oli kyse lähestyvien saamelaiskäräjävaalien ehdokkaiden esittelystä,
jonka eräästä silmiinpistävästä yksityiskohdasta huomautin heti tuoreeltaan
13.8.2015. Korostan, että en toiminut kyseisen ehdokkaan toimeksiannosta, enkä
edes kysynyt häneltä lupaa yhteydenottooni, mikä varmaankin olisi ollut
korrektia. Kopioin alle kokonaisuudessaan YLE:lle lähettämäni kaksi kirjelmää:
13.8.2015
Vastaanottaja:
Yleisradion vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen
Vastaanottaja:
Yleisradion vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen
ASIA: Asiaton maininta YLE Sápmin
ehdokasesittelyssä
Arvoisa vastaava päätoimittaja,
koska YLE Sápmin päätoimittaja on
sukuyhteisönsä ja ennen virkaansa astumista julkisesti esittämiensä
poliittisten mielipiteittensä kautta sitoutunut, mikä heijastuu selkeästi hänen
johtamansa toimituksen työssä, käännyn suoraan puoleenne. Tällä kertaa kyseessä
on asia, joka vaikutta ensituntumalta pieneltä, mutta jolla tarkemmin katsoen
on suurempi merkitys.
YLE Sápmin sivulla
http://yle.fi/uutiset/vuosttas_geahcastat_evttohaslistui_2015/8223162
http://yle.fi/uutiset/vuosttas_geahcastat_evttohaslistui_2015/8223162
on vaaliehdokas KK:n kohdalla(YLE:n
uutissivuilla ja viesteissäni KK:n nimi oli kirjoitettu ulos – GP.) seuraava
teksti:
"KK lea anárlaš váikkuheaddji, guhte lea mielde
earet eará valáštallandoaimmain Inarin Yritys -searvvi bokte ja
servodateallimis ja politihkas earet eará lapinkylä- ja Anarâšah-servviid ja
guolastanguovlluid ja -gottiid bokte. Alimus hálddahusriekti dohkkehii su
sápmelažžan jagis 2011. Ođđa evttohas."
Lause "Alimus hálddahusriekti dohkkehii
su sápmelažžan jagis 2011" on suomeksi vapaana käännöksenä "Korkein
hallinto-oikeus vahvisti hänen olevan saamelainen vuonna 2011".
Väite on sinänsä tosi, mutta saamelaisalueella
ja saamelaisten keskuudessa saamelaisuus, sen tausta ja aste ovat yksilöä
koskeva, hänen etnistä taustaansa koskeva arka asia. Vaikka tieto kyseisen
henkilön muodollisen saamelaisuuden vahvistamistavasta, vahvistajasta ja
vahvistamisen ajankohdasta olisi hyvinkin yleisessä tiedossa, sen esittäminen
YLE Sápmin ehdokaslistauksen yhteydessä ei ole asiaan kuuluvaa tai asiallista,
eikä sillä ole tässä vaiheessa uutisarvoa tai muutakaan journalistista
perustetta. Kun KHO on päättänyt asian, kaikkien asianosaisten on päätöstä
tunnetusti noudatettava, eikä sen tällainen ja tässä yhteydessä tapahtuva
jälkikommentointi henkilön nimi mainiten ole paikallaan, vaan on omiaan
leimaamaan henkilön saamelaisuudeltaan kyseenalaiseksi. Tämä on kyseistä
ehdokasta syrjivä menettely ehdokasesittelyssä, jonka tulisi olla neutraali,
erityisesti huomioiden YLE:n asema julkisen palvelun yleisradioyhtiönä.
Saamelaiskäräjävaaleja ei olisi olemassa,
ellei olisi kyse etnisestä vähemmistöryhmästä tai -ryhmistä, ja siksi
KHO-väitteen esittäminen ehdokasesittelyssä ei ole neutraali teko, vaan
toimituksen taholta tapahtuvaa politikointia. Väitettä ei esitettä siksi, että
se on tosiasia, vaan sen kautta ilmaistaan että ehdokkaan oikeus äänestää ja
olla ehdokas ei ole saamelaiskäräjiä ja YLE Sápmia hallitsevan
pohjoissaamelaisen etnisen alaryhmän poliittisen etujoukon hyväksymä.
En ole millään lailla saanut asian esille
tuomista toimeksiantona KK:lta, mutta tiedän että maininta loukkaa häntä
syvästi ja että hän näkee siinä poliittista syrjintää - näkemys, johon minä
yhdyn. Tarkoittamatta mitenkään loukata Teitä voin kertoa, että KK itse ei
vähänkään luota kykyynne tai tahtoonne ohjata YLE:n saamelaistoimitusta, josta
syystä hän tuskin tulee itse lähestymään Teitä. Tästä syystä pyydän itse Teitä
Yleisradion Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajana ja vastaavana
päätoimittajana vakavasti harkitsemaan, olisiko Teidän syytä pikaisesti
ohjeistaa toimitusta kyseisen ehdokaslistauksen korjaamiseksi yllä esille
tuomaltani osalta.
Jään odottamaan asiantilan korjausta tai
vastaustanne, jossa selitätte miksi asia ei mielestänne edellytä tai
mahdollista toimenpiteitänne. Varaan itselleni oikeuden harkintani mukaan
julkaista vastauksenne blogissani.
Kunniottaen
Gunnar Pettersson, Vantaa,
toimittaja (eläkkeellä)
Hirvasrumpu-blogin pitäjä
toimittaja (eläkkeellä)
Hirvasrumpu-blogin pitäjä
14.8.2015
Vastaanottaja:
Yleisradion vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen
Vastaanottaja:
Yleisradion vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen
ASIA: Asiaton maininta YLE Sápmin
ehdokasesittelyssä / nyt suomeksi
Arvoisa vastaava päätoimittaja,
viitaten eilen 13.8.2015 klo 2.39
lähettämääni sähköpostiviestiin saatan tietoonne, että viestissäni kommentoima
asiaton maininta yhdestä saamelaiskäräjävaalien ehdokkaasta on tänään julkaistu
YLE Sápmin verkkosivulla:
Lainaan tähän kyseisen kohdan
(alleviivaus G.P.):
"KK (alkuperäisessä uutisessa ja
kirjelmässäni nimi on kirjoitettu ulos –GP.) on inarinsaamelainen vaikuttaja,
joka tunnetaan muun muassa urheilupiireistä ja Inarin Yritys -yhdistyksen
toiminnasta. Hän vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja politiikassa muun muassa
Inarinmaan lapinkylät- ja Anarâšah-yhdistysten, kalastusalueiden ja
kalastuskuntien kautta. Korkein hallinto-oikeus hyväksyi KK:n saamelaiseksi
vuonna 2011. Hän on uusi ehdokas."
Edellisessä viestissäni
yksityiskohtaisesti esittämilläni perusteilla odotan edelleen maininnan
poistamista tai vastaustanne, jossa selitätte miksi tämä hyvästä lehtimiestavasta
poikkeava politikointia sellaisen uutisvälineen verkkosivuilla josta te
päätoimittajana vastaatte ei mielestänne edellytä tai mahdollista
toimenpiteitänne. Varaan itselleni oikeuden harkintani mukaan julkaista
vastauksenne blogissani.
Kunniottaen
Gunnar Pettersson, Vantaa,
toimittaja (eläkkeellä)
Hirvasrumpu-blogin pitäjä
toimittaja (eläkkeellä)
Hirvasrumpu-blogin pitäjä
* * *
Kun en saanut vastausta
tähän viestiini lähdin laatimaan tätä käsillä olevaa blogikirjopitustani. Tällöin tarkistin asian YLE:n arkistosta, ja uutinen ehdokkaan saamelaisuuden KHO-peräisyydestä oli
siellä edelleenkin täysin alkuperäisessä muodossaan. Ammattitoimittajana minun
on nostettava hattua niin päätoimittaja Atte Jääskeläiselle kuin YLE Sápmin
johtajalle Pirita Näkkäläjärvelle: ainakaan he eivät anna toimituksen
ulkopuolelta tulevien vaikuttamisyritysten vaikuttaa journalistisiin
sisältöihinsä. YLE Sápmin kohdalla ollaan ehkä herkempiä viesteille jotka tulevat saamelaiskäräjien johdon piiristä.
Vasta kun olin jo julkaissut tämän kirjoituksen, sainkin vastauksen YLE:ltä, YLE Sápmin johtajalta. Julkaisen senkin tässä sellaisenaan, ja sillä ainoalla kommentilla että vaikka KHO:sta saa pyytämällä kopion tuomiosta, KHO:n vuosikirjapäätöksissä ja tiedotteissa asianomaisten nimiä ei ole kirjoitettu ulos, vaan heistä käytetään yleensä kirjaintunnuksia. Olen kuitenkin sen verran ilahtunut saatuani ylipäätänsä vastauksen, että hyvän tahdon eleenä lievensin pari ilmaisua tästä omasta kirjoituksestani. Näin vastasi Pirita Näkkäläjärvi:
Vasta kun olin jo julkaissut tämän kirjoituksen, sainkin vastauksen YLE:ltä, YLE Sápmin johtajalta. Julkaisen senkin tässä sellaisenaan, ja sillä ainoalla kommentilla että vaikka KHO:sta saa pyytämällä kopion tuomiosta, KHO:n vuosikirjapäätöksissä ja tiedotteissa asianomaisten nimiä ei ole kirjoitettu ulos, vaan heistä käytetään yleensä kirjaintunnuksia. Olen kuitenkin sen verran ilahtunut saatuani ylipäätänsä vastauksen, että hyvän tahdon eleenä lievensin pari ilmaisua tästä omasta kirjoituksestani. Näin vastasi Pirita Näkkäläjärvi:
Hyvä Gunnar Pettersson,
Kiitos viestistänne.
Mainitsemanne
uutisjuttu on journalistisin keinoin koottu yhteenveto
Saamelaiskäräjävaalien 2015 ehdokkaista. Vaatimus poistaa maininta
siitä, että KHO on hyväksynyt KK (viestissä nimi kirjoitettu ulos -GP.) saamelaiseksi vuonna 2011 on
perusteeton, sillä KK:n asema saamelaisena on fakta. Kyseinen KHO:n
päätös on julkinen asiakirja, jonka saa pyytäessä KHO:sta. Tietoon KK:n saamelaisuudesta ei sisälly asiavirhettä, eikä sitä voida pitää
loukkaavana. Muun muassa näiden seikkojen vuoksi maininnan poistamiselle
ei ole perusteita.
Ystävällisin terveisin,
Pirita Näkkäläjärvi
Päällikkö
Yle Sápmi
* * *
VGD-Sámit on siis kehottanut Yle Sápmia tekemään
itsearviontia siitä, kuinka sen edustamat arvot: luotettavuus, riippumattomuus
ja ihmisen kunnioittaminen toteutuvat uutisoinnissaan vaikkapa viimeisten 2
vuoden ajalta. Vaikka en täysinluota siihen että toimituksen sisällä sen enempää kuin
ylen uutistoiminnan vastaavalla päätoimittajalla olisi isompia aikomuksia tällaiseen saamelaistoimituksen tiettyjen käytäntöjen kriittiseen tarkasteluun ja sen perusteella ehkä
tarpeelliseksi katsottavaan linjan korjaukseen, haluan silti haluan YLE Sápmin
tomittajien vanhempana kolleegana tarjota eväitä tähän työhön.
Tuon siksi tässä omalta osaltani
esille muutamia näkökohtia saamelaisasioiden uutisointiin liittyvistä
journalistisista käytännöistä ja kytkennöistä eräiden esimerkkien valossa.
Tarkasteluni ei kuitenkaan rajoitu esimerkkeihin, vaan käsittelen laajemminkin
määrätyn saamelaispoliittisen ryhmäkunnan tavoitteita ajavaa uutisointia, jota
ohjailemaan on rakennettu rahoitukseen ja tiettyihin sukulaisuussuhteisiin ja
muihin läheisiin ihmissuhteisiin perustuva kytkentäjärjestelmä, jonka
olemassaolo ja toiminta on ristiriidassa hyvän journalistisen tavan kanssa. Pelkkä saman sukunimen kantaminen ei tee kenestäkään automaattisesti lähisukulaisia edes saamelaisessa sukulaisverkostossa, mutta toisaalta juuri saamelaiskäräjien eronnut puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on ollut ensimmäisenä korostamassa kuinka keskeinen instituutio sukuyhteisö on saamelaisessa kulttuurissa.
Kokonaisuutena sukuyhteisöjen verkoston ja saamelaiskäräjien vaikutus saamelaistoimitukseen johtaa käsitykseni mukaan siihen, että terveet journalistiset periaatteet eivät kaikilta osiltaan toteudu saamelaisia koskevassa uutisoinnissa. Vaikutuksella en tarkoita ainoastaan toimituksen ulkopuolelta tulevia asiallisia tai asiattomia vaikutusvoimia, vaan myös toimittajien omia lojaliteetteja, joista osa voi olla tiedostamattomia. Kytkentäjärjestelmän kautta toimituksille kuuluva tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisuvalta siirtyy osin toimituksen ulkopuolelle. Asia ei sill paljon parane, että journalistiset päätökset tehdään toimituksen sisällä sillä perusteella että halutaan mahdollisimman hyvin palvella saamelaiskäräjien johtoa. Koska kyse on kulissien takana tapahtuvasta toiminnasta, ei ole mahdollista eikä tässä tarpeellista selvittää tai pohtia sitä, tapahtuuko tämä vaikuttaminen kulloinkin suoranaisena ohjauksena, toimittajien ja toimitusten ulkopuolisten henkilöiden välisenä, tiedonvälityksen sisältöä koskevana konsultointina, vaiko vain sen kautta että toimittajat suhtautuvat tietoisesti tai tiedottomasti erityisen huomaavaisesti kytkennän kautta erityisaseman saaviin henkilöihin ja tahoihin.
Kokonaisuutena sukuyhteisöjen verkoston ja saamelaiskäräjien vaikutus saamelaistoimitukseen johtaa käsitykseni mukaan siihen, että terveet journalistiset periaatteet eivät kaikilta osiltaan toteudu saamelaisia koskevassa uutisoinnissa. Vaikutuksella en tarkoita ainoastaan toimituksen ulkopuolelta tulevia asiallisia tai asiattomia vaikutusvoimia, vaan myös toimittajien omia lojaliteetteja, joista osa voi olla tiedostamattomia. Kytkentäjärjestelmän kautta toimituksille kuuluva tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisuvalta siirtyy osin toimituksen ulkopuolelle. Asia ei sill paljon parane, että journalistiset päätökset tehdään toimituksen sisällä sillä perusteella että halutaan mahdollisimman hyvin palvella saamelaiskäräjien johtoa. Koska kyse on kulissien takana tapahtuvasta toiminnasta, ei ole mahdollista eikä tässä tarpeellista selvittää tai pohtia sitä, tapahtuuko tämä vaikuttaminen kulloinkin suoranaisena ohjauksena, toimittajien ja toimitusten ulkopuolisten henkilöiden välisenä, tiedonvälityksen sisältöä koskevana konsultointina, vaiko vain sen kautta että toimittajat suhtautuvat tietoisesti tai tiedottomasti erityisen huomaavaisesti kytkennän kautta erityisaseman saaviin henkilöihin ja tahoihin.
Journalistin tulisi olla vastuussa
ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Näillä on oikeus
saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, ilman että uutisointi on
vääristävää. Kytkentäjärjestelmän johdosta journalistit ovat osin
vastuusuhteessa toimitusten ulkopuolisiin henkilöihin ja tahoihin tavalla, joka
jää yleisölle näkymättömäksi.
Tietoja kytkennöistä leviää
kuitenkin yleisön keskuuteen suusanallisesti, ja käsitykset sen vaikutuksista
syvenevät asteittain. Pelkkä kytkentäjärjestelmän olemassaolo herättää
yleisössä perustellun huolen siitä, että luonteeltaan saamelaispoliittisten
asioiden uutisointi ei ole puolueetonta.
Journalistilla on oikeus ja velvollisuus
torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa
tiedonvälitystä. Nyt näyttää siltä, että tätä velvollisuutta on rikottu pahan
kerran, ja nimenomaan niin että huono käytäntö on rakennettu pysyväksi
asetelmaksi.
* * *
Yksi esimerkki, joka tuskin on ehtinyt vanhentua, on YLE Sápmin verkkosivulla 11.5.2015 julkaisema uutinen, jonka mukaan YK-foorumi olisi kiinnittänyt kielteisen huomionsa Suomen valtion saamelaisiin kohdistamiin ihmisoikeusloukkauksiin:
http://yle.fi/uutiset/ykn_alkuperaiskansaelin_nostaa_esiin_suomen_ihmisoikeusloukkaukset_saamelaisia_vastaan/7984665?ref=leiki-uu
Uutisessa ei puhuttu saamelaisiin kohdistuneista väitetyistä raakuuksista (atrocities), mutta se perustui asiakirjaan, jossa puhuttiin alkuperäiskansoihin kohdistuneista julmuuksista ja ihmisoikeusloukkauksista myös Suomi mainiten:
- - - atrocities and human rights violations committed against the indigenous peoples concerned in Canada, Finland, Indonesia, Mexico, the United Republic of Tanzania and Western Australia in Australia - - -
Vaikka YLE Sápmi ei nostanut
uutisessaan esille saamelaisiin kohdistuneita julmuuksia, vaan ainoastaan
ihmisoikeusloukkaukset, uutisen yleisö sai sen käsityksen, että Suomi oli YK:n
foorumilla niputettu sellaisten maiden joukkoon joissa väitettiin tapahtuneen
sekä julmuuksia että ihmisoikeusloukkauksia. Uutisesta sai sen
käsityksen, että foorumi oli tuominnut Suomen valtion menettelyn, ja että YK:n
erityisraportoija Victoria Tauli-Corpuz oli Suomen tilanteesta syvästi
huolissaan.
19.5.2015 toimitus kuitenkin oikaisi uutisensa:
http://yle.fi/uutiset/vaitteet_suomen_ihmisoikeusloukkauksista_saamelaisia_vastaan_pyyhittiin_pois/8000376
Oikaisu oli otsikoitu ”Väitteet Suomen ihmisoikeusloukkauksista saamelaisia vastaan pyyhittiin pois”.
Artikkelia ei kuitenkaan ole merkitty oikaisuksi, eikä siinä puhuta oikaisusta. Ingressissä selitetään:
Kerroimme viime viikolla, että YK:n alkuperäiskansaelin moitti tämänvuotisessa loppuraportissaan Suomea ihmisoikeusrikkomuksista saamelaisia vastaan. Raporttiin on kuitenkin tehty muutoksia suullisen kuulemisen jälkeen eikä väitteitä Suomen ihmisoikeusloukkauksista mainita enää ollenkaan.
Toimituksen väite ”Raporttiin on
kuitenkin tehty muutoksia suullisen kuulemisen jälkeen” kaipaa selitystä.
Suullinen kuuleminen viittaa kokouksen suljetussa istunnossa vähän ennen
julkista loppuistuntoa tehtyyn kuulemiseen, jossa raporttia muokattiin. Kun
loppuraportti tuotiin foorumin loppuistunnon hyväksyttäväksi, raportti oli jo
lopullisessa muodossaan, ilman Suomen mainitsemista. Muotoilullaan ”Raporttiin
on kuitenkin tehty muutoksia suullisen kuulemisen jälkeen” toimitus peittää sen
tosiasian, että sen julkaiseman virheellisen uutisen julkaiseminen johtui toimituksen omasta varomattomuudesta ti kokemattomuudesta. Se että uutinen perustui vielä luonnosasteella olevaan
päätöslauselmaan ei ollut YK:n foorumin syy, vaan kertoo toimituksen kokemattomuudesta tuollaisen
kansainvälisen kokouksen raportoinnissa. Toimitus tarttui hanakasti sille järjestettyyn uutiseen ja innostui siitä siinä määrin että se sokeutui sille että päätöslauselma ei ollut lopullinen.
Huomioon ottaen että kyseessä
tuskin on ensimmäinen kerta kuin toimitus raportoi kansainvälisestä
alkuperäiskansakonferenssista tai vastaavasta, herää epäilys että virhe ei
johtunut pelkästä taitamattomuudesta, vaan että siihen on ollut
myötävaikuttamassa toimituksen poliittinen asennoituminen sen raportoimaan
asiaan. Uutisella oli myös ilmeinen "sosiaalinen tilaus" YLE Sápmin poliittisten taustapiirien puolelta: uutisointi sattui ajallisesti yhteen vaalien jälkeisten
hallitustunnusteluiden käynnistymisen kanssa. Samana päivänä alkuperäisen
”uutisen” kanssa eli 11.5.2015 YLE Sápmi julkaisi myös uutisen, jossa
saamelaiskäräjien puiheenjohtaja Tiina Saniola-Aikio totesi hallituspohjan
olevan haastavan saamelaisten näkökulmasta.
Kuviota laajemmin tarkastellen syntyy vahva vaikutelma siitä että YK:n forumin kannanoton
masinoinnilla suomalaisedustajien toimesta ja sen uutisoinnilla YLE´Sápmin
toimesta oli ilmeinen tarkoitus edistää saamelaiskäräjien ajamia asioita, kuten
saamelaiskäräjälain uudistamista, tämän lain osana olevan saamelaismääritelmän
supistamistamista (vrt. edempänä selostetut puheenvuorot foorumilla),
eduskunnassa lepäämässä olevaan ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifioimiseen
ja saamelaiskäräjien ajamiin maaoikeushankkeisiin. Tämä tarkoitushakuisuus saa
vahvistusta niistä puheenvuoroista, joita YLE Sápmi julkaisi foorumista
uutisoidessaan.
Asioiden kulku foorumissa
YK:n alkuperäiskansa-asioita koskevan pysyvän foorumin (UNPFII ) 14. kokous avattiin New Yorkissa maanantaina 20.4.2015. klo 11.
24.4.2015
ja 27.4.2015 päivätyissä loppuraporttiluonnoksissa ei vielä ole mainintaa
Suomesta ja saamelaisiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista.
Seuraavana maanantaina eli 27.4.2015 aamupäivällä puitiin YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen toteutumista erityisesti taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien osalta. Iltapäivällä oli vuorossa vuoropuhelu erikoistarkkailijan kanssa näistä samoista asioista.
Tiina Sanila-Aikion vetoomus
YLE:n 11.5. julkaisemassa uutisessa arveltiin:
”Suomen saamelaisten asia nousi loppudokumenttiin kaiketi siksi, että Suomen saamelaisten hätä tuotiin esille pysyvässä foorumissa jopa kahdessa erillisessä puheenvuorossa. Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio pyysi YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin apua Suomen saamelaisille. Toisessa puheenvuorossa Suomen ja Ruotsin saamelaisnuorten järjestöt ja yhteispohjoismainen Saamelaisneuvosto toistivat pyynnön.”
Jälkimmäisessä puheenvuoron piti
Suoma Sámi Nuorat- eli Suomen saamelaisnuoret -yhdistyksen UNPFII-edustaja
Aslak Holmberg sekä saamelaisneuvoston että Suomen ja Ruotsin saamelaisnuorten
puolesta.
YLE Sápmin 28.4. julkaiseman ja
17.5.2015 päivitetyn uutisen mukaan Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina
Sanila-Aikio painotti puheenvuorossaan että hän on erittäin pettynyt Suomen
valtion ja saamelaiskäräjien väliseen yhteistyöhön. Hän huomautti, että
neuvotellun uuden saamelaismääritelmän hylkäämisellä Suomen valtio rikkoi
kansainvälisiä sopimuksia:
”Saamelaiskäräjien ja Suomen hallituksen välisten kolme vuotta
kestäneiden neuvottelujen jälkeen eduskunta päätti hylätä jo neuvotellun
ehdotuksen saamelaiskäräjälain uudistamisesta ja saamelaismääritelmän
muuttamisesta. Lakiuudistus olisi parantanut saamelaisten
kulttuuri-itsehallintoa ja vahvistanut saamelaiskäräjien hallintoa.
Päätöksellään Suomen valtio toimi vastoin YK:n alkuperäiskansajulistusta
(UNDRIP) ja sen artiklaa 33, jonka mukaan alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä
omasta identiteetistään. Suomen valtio säilytti itsellään ja korkeimmalla
hallinto-oikeudella oikeuden määritellä, kuka on saamelainen. Meiltä on viety
oikeus määritellä oma identiteettimme ja oman yhteisömme jäsenyys”,
saamelaiskäräjien puheenjohtaja
sanoi jatkaen:
”Olemme
pettyneet myös eduskunnan päätökseen siirtää alkuperäiskansojen oikeuksia
koskevan ILO 169 -sopimuksen ratifiointi seuraavalle hallitukselle. Tilanne ei
näytä sen lupaavammalta nyt vaalien jälkeenkään. Valtapuolueiksi nousivat
ILO-sopimusta kaikkein äänekkäimmin vastustaneet puolueet”.
”Toivomme, että seuraava hallitus sitoutuu edistämään
saamelaisten oikeuksia. Jos niin ei tapahdu, emme kykene kantamaan täyttä
vastuutamme maidemme ja kulttuurimme suojelijoina. Seuraava askel olisikin
saada nämä asiat uuteen hallitusohjelmaan”,
tuore puheenjohtaja Sanila-Aikio
totesi YLE:n mukaan.
YLE Sápmi luonnehti
saamelaiskäräjien puheenvuoroa ”selkeäksi avunhuudoksi”:
”Me tarvitsemme kansainvälistä tukea, sekä YK:lta että
kansalaisjärjestöiltä, jotta saamme Suomen päättäjät ratifioimaan
ILO-sopimuksen ja kunnioittamaan alkuperäiskansoille YK:n
alkuperäiskansajulistuksessa annettuja oikeuksia. Pyydämme myös YK:n
alkuperäiskansaoikeuksien erityisraportoijaa seuraamaan tilannetta Suomessa”,
vetosi Sanila-Aikio.
Uutisen mukaan YK:n
erityisraportoija Victoria Tauli-Corpuz otti avunpyynnön vakavasti kommentoiden
sitä heti tuoreeltaan:
”Olemme pitäneet Suomea edistyksellisenä maana mitä
tulee alkuperäiskansaoikeuksien ajamiseen ja tukemiseen. Oli erittäin
huolestuttavaa kuulla Suomen saamelaisten tilanteesta ja toivonkin, että
keskustelu aiheesta jatkuu.”
Aslak Holmbergin vetoomus
YLE Sápmin 30.4.2015 klo 9:27
julkaiseman ja 10.5.2015 klo 22.20 päivittämän uutisen mukaan Suomen
saamelaisnuoret, sen Ruotsin sisarjärjestö ja saamelaisneuvosto moittivat
lausunnossaan Suomen eduskuntaa tämänkeväisistä päätöksistä lykätä
alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO 169 -sopimuksen ratifiointia ja
jättää ehdotus uudeksi saamelaiskäräjälaiksi – ja myös uudeksi
saamelaismääritelmäksi pöydälle:
”Päätöksillään Suomi ei vieläkään näytä tahtoa noudattaa YK:n
alkuperäiskansajulistusta (UNDRIP)”, organisaatiot tiedottivat jatkaen:
” Olemme pettyneitä siihen, että Suomen eduskunta on teoillaan näyttänyt, ettei
sillä ole tahtoa noudattaa Yhdistyneiden Kansakuntien
alkuperäiskansajulistusta. Suomen valtio rikkoo päätöksillään kansainvälisiä
sopimuksia”.
Suomen saamelaisnuorten,
Sáminuorran ja Saamelaisneuvoston mukaan saamelaisilla ei ole Suomessa
sellaista itsemääräämisoikeutta, mikä sillä alkuperäiskansana pitäisi olla.
Tällä organisaatiot viittasivat
YLE Sápmin mukaan eduskunnan maaliskuiseen päätökseen olla hyväksymättä
saamelaiskäräjien ja hallituksen neuvottelemaa ehdotusta uudeksi
saamelaismääritelmäksi ja päivitetyksi saamelaismääritelmäksi.
Uutisen mukaan organisaatiot
ihmettelivät puheenvuorossaan, miksi Suomen saamelaiset eivät itse saa
määritellä, kuka kuuluu alkuperäiskansaan:
”Suomen valtio perustelee tällaista toimintaa sillä, että on
epäselvää, kuka Suomessa on saamelainen. Valtio haluaa edelleen pitää itsellään
oikeuden päättää siitä. Me haluamme tietää, onko sellaista kansainvälistä
ihmisoikeuslakia, joka tukee Suomen näkemystä siitä, että suomalaiset voivat
laillisesti päättää, kuka kuuluu saamenkansaan, ilman saamelaisten vapaata ja ennakkotietoon
perustuvaa suostumusta”,
organisaatiot kysyivät YK:n
foorumin edessä.
Holmbergin esittämässä
puheenvuorossa ihmeteltiin myös eduskunnan päätöstä lykätä alkuperäiskansojen
oikeuksia koskeva ILO-sopimus seuraavalle hallituskaudelle.
”Eduskunta ei ratifioinut ILO-sopimusta, vaikka se oli yksi Suomen
hallituksen keskeisistä tavoitteista. Ratifioinnilla Suomen oli tarkoitus
päivittää alkuperäiskansapolitiikkaansa”,
huomauttivat organisaatiot New
Yorkissa, pyytäen apua YK:lta, jotta saamelaisten tilanne Suomessa paranisi:
”Me pyydämme apua ihmisoikeuselimiltä, Yhdistyneiltä Kansakunnilta
ja sen jäsenvaltioilta, jotta ne kehottaisivat Suomea hoitamaan tämän
huolestuttavan ihmisoikeustilanteen. Elämme nyt erityisen tärkeää aikaa, kun
Suomessa ollaan muodostamassa hallitusta ja hallitusohjelma tehdään
lähitulevaisuudessa”,
Suomen Saamelaisnuoret, Sáminuorra
ja Saamelaisneuvosto painottivat.
Maininta Suomesta ilmestyy…
29.4.2015 eli kaksi päivää
Sanila-Aikion ja Holmbergin avunpyyntöjen jälkeen päivättyyn
raporttiluonnokseen on ilmestynyt kohta 6, jonka mukaan
”Foorumi
tuo julki syvän huolestumisensa väitetyistä alkuperäiskansoihin kohdistetuista
julmuuksista ja ihmisoikeuksien loukkauksista - - (luettelo muista maista) - -
- Suomessa - - - - - -. Foorumi vaatii koko YK:n järjestelmää, mukaan lukien
niitä YK-elimiä joille asia kuuluu, ryhtymään tarvittaviin toimiin”.
…ja maininta Suomesta poistuu
Foorumi päätti istuntonsa
1.5.2015, jolloin viimeisenä varsinaisena asiana esityslistalla oli istunnon
loppuraportin luonnoksen (draft report) hyväksyminen.
Erittäin merkille pantavaa on,
että YLE Sápmi julkaisi virheellisen uutisensa vasta 11.5., kun Foorumin
loppuraporttiluonnos oli hyväksytty jo 1.5. Uutisoinnissa oli siis 10 päivän
viive laskettuna siitä kun foorumi hyväksyi loppuraporttiluonnoksen, ja vielä
vähän pidempi viive siitä, tuo uutisoinnin laukaissut kohta sisällytettiin
29.4. päivättyyn luonnokseen.
YLE Sápmi oikaisee
YLE Sápmi oikaisi uutisensa
19.5.2015 klo 6:33, 10 päivän viiveellä virheellisestä uutisesta ja 19 päivää
siitä kun foorumi hyväksyi korjatun luonnoksen loppuraportiksi, johon lausuma
saamelaisiin kohdistuneista julmuuksista ja ihmisoikeusrikkomuksista ei
tiettävästi sisältynyt
Oikaisussa on linkki korjailtuun
raporttiluonnokseen
http://undesadspd.org/Portals/0/UNPFII14_L8.pdf
http://undesadspd.org/Portals/0/UNPFII14_L8.pdf
josta näkyy sekä lausuntoon ensin
kirjattu teksti että lopulliseen versioon kirjattu teksti. Eli kyllä se Suomeen
kohdistunut tuomitseva lausuma siellä käväisi, kohdassa 6, mutta sitten
pyyhittiin
Pyyhitty kohta 6 kuului:
6. The Permanent Forum expresses its deep concern about the
alleged atrocities and human rights violations committed against the indigenous
peoples concerned in Canada, Finland, Indonesia, Mexico, the United Republic of
Tanzania and Western Australia in Australia and atrocities committed against
the indigenous peoples in other parts of the world. It urges the entire United
Nations system, including the relevant bodies, to take appropriate action
.
Kannattaa panna merkille muotoilu
"alleged atrocities and human rights violations", suomeksi
"väitetyt julmuudet ja ihmisoikeusrikkomukset". Sana
"väitetyt" korostaa että tiedot ovat vahvistamattomia.
Foorumin 14. kokouksen lopullinen
loppuraportti (Final report) suosituksineen on julkaistu. ja luettavissa YK:n
sivuilla. Raportti on tosin vielä palasina esityslistan temaattisten
asiakohtien mukaisesti jaoteltuna ja se julkaistaan yhtenäisenä YK-asiakirjana
vasta kaikkien virallisten kieliversioiden valmistuttua. Loppuraportin sisältö
säilyy kuitenkin muuttumattomana.
YLE:n Saamen uutisissa 11.5.
viitattiin loppuraportin ihmisoikeusasioita käsittelevän osion kappaleeseen,
jossa mainittiin muun muassa Suomi. Voi olla, että foorumin verkkosivuilta ei
vielä uutisoinnin aikaan käynyt ilmi, että verkkosivuille laitettu raportti
olikin foorumin työluonnos, joskin siellä mainitaan sana ”draft”, luonnos. Tämä
tuntuu sikäli oudolta, että foorumin kokous päättyi 1.5.2015 ja YLE Sápmi julkaisi
uutisensa 11.4.2015.
Joka tapauksessa foorumi (16
itsenäistä ja riippumatonta jäsentä) oli päätynyt muuttamaan näitä luonnoksia
suljetussa kokouksessaan ennen raportin hyväksymistä. Muutokset esitettiin
suullisesti istunnon viimeisessä kokouksessa perjantaina 1.5., mutta voi olla
että ne tulivat viiveellä YK:n verkkosivuille. Lopullisessa raportissa tuo
Suomeenkin viitannut kappale on poistettu ja korvattu seuraavalla yleisellä
muotoilulla:
The Permanent Forum is concerned that legal obligations and commitments
and indigenous peoples’ treaties, agreements and other constructive
arrangements with States are routinely denied and violated by States. With
respect to intervention by indigenous peoples on unresolved land rights,
including the Six Nations of the Grand River as well others on which the
Permanent Forum has made specific recommendations in the past. The Permanent
Forum calls on States to fairly and equitably redress the long standing
unresolved land rights issues through good faith negotiations consistent with
UN Declaration and without extinguishing indigenous peoples’ land rights.
YLE Sápmi julkaisi oikaisunsa
yhteydessä suomennoksen tästä korvaavasta tekstistä:
Pysyvä foorumi on huolissaan siitä, että valtiot rutiininomaisesti
kiistävät ja loukkaavat laillisia velvoitteita ja sitoumuksia sekä
alkuperäiskansojen sopimuksia sekä muita rakentavia järjestelyitä valtioiden
kanssa - - -.
Pysyvä foorumi kehottaa valtioita ratkaisemaan pitkäaikaiset
ratkaisemattomat maaoikeusasiat reilusti ja oikeudenmukaisesti neuvotteluiden
kautta. Neuvotteluiden tulisi noudattaa YK:n julistuksia eikä niiden pidä tehdä
tyhjäksi alkuperäiskansojen maaoikeuksia, kappaleessa kehotetaan.
Vaihtoehtoinen suomennos voisi
kuulua:
Pysyvä foorumi
on huolissaan siitä, että valtiot rutiininomaisesti kiistävät ja loukkaavat
laillisia velvoitteita ja sitoumuksia, alkuperäiskansojen sopimuksia sekä muita
rakentavia järjestelyitä valtioiden kanssa. Huomioiden alkuperäiskansojen
yhteydenotot ratkaisemattomista maaoikeuksista, mukaan lukien - - - kuten myös
muut tapaukset, joista pysyvä foorumi on antanut yksilöityjä susositukssia
aikaisemmin, pysyvä foorumi kehottaa valtioita ratkaisemaan pitkäaikaiset
ratkaisemattomat maaoikeusasiat tasapainoisesti ja oikeudenmukaisesti hyvässä hengessä
käytävien neuvotteluiden kautta noudattaen YK:n alkuperäiskansojen julistusta
ja tekemättä tyhjäksi alkuperäiskansojen maaoikeuksia.
20.5.2015 YLE Sápmi julkaisi
asiaan liittyvän saamenkielisen uutisen:
/holmberg_unpfii_loahpparaporta_livcce_sahttan_vaikkuhit_suoma_raehusraadallamiidda/8003302
Jutussa Aslak Holmberg ja
saamelaisneuvoston puheenjohtaja Áile Javo valittavat vielä jälkikäteen sitä,
että Suomea ei nimetty YK:n loppuraportissa, kuten luonnoksessa oli aluksi
kirjoitettu. Holmberg sanoo, että mikäli Suomi olisi ollut mainittuna
loppuraportissa, niin sillä olisi luultavasti ollut myönteistä vaikutusta myös
Sipilän hallitusneuvotteluihin; hallituksen muodostajat olisivat olleet
pakotettuja palaamaan edellisen hallituksen tekemiin linjauksiin ILOn
sopimuksen ratifioimisessa.
* * *
Otetaan toinen, vanhempi
esimerkki: Yleisradion saamelaistoimituksen saamenkielistissä TV-uutiissa ja
verkkouutissivuilla julkaistiin 18.11.2013 Saamelaiskäräjien 18.11.2013
pidettyä kokousta koskeva uutinen.
Tarkastelun lähtökohtana on tässä saamelaistoimituksen
tekstisivulla 20.12.2013 julkaistu uutinen joka on otsikoitu "Länsman ja
Paltto: Leago Avaskaris mandáhta hállat buot anáraččaid beales?" (suom.
"Länsman ja Paltto: Onko Avaskarilla valtuutus väittää, että Inarin
saamelaisia syrjitään saamelaispolitiikassa? Tarkastelen myös lyhyesti
saamenkielistä TV-uutislähetystä 20.12.2013 jossa on lyhyt uutinen samasta
aiheesta. Lapin Kansan kohdalla en pureudu mihinkään yksittäiseen uutiseen vaan
rajoittun tarkastelemaan perusasetelmaa.
Olennaisinta tässä kokonaisuudessa
ei ole ykisttäisiin uutisiin sisältyvät muotoilut, vaan edellä mainittu
kytkentäjärjestelmä, joka säätelee keitä henkilöitä nostetaan esille
myönteisessä hengessä ja ketä esitellään kielteisiss’ väreissä, jos ollenkaan.
Taustaa
Kokonaisuuden ja yksityiskohtien
ymmärtämiseksi arvion tekijän on ymmärrettävä sen takana oleva asetelma, joka
liittyy eri saamelaisryhmien välisiin epätasa-arvosiin suhteisiin. Alla oleva
selostus näistä asioista on lavea, mutta ilman tausta-asetelman ymmärtämistä on
vaikea tai peräti mahdotonta saada käsitys niistä journalistista kysymyksistä
jotka liittyvät saamelaisasioiden journalistiseen käsittelyyn.
Yksilön muodollinen tunnustaminen
saamelaiseksi Suomessa tapahtuu kun hänet otetaan Saamelaiskäräjien
vaaliluetteloon. Saamelaiskäräjälaissa on nimenomainen maininta, jonka mukaan
vaaliluetteloa ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin nimenomaan
vaaliluettelona, mutta tästä huolimatta vaaliluettelo toimii tosiasiallisesti
sinä virallisena asiakirjana jossa mukana oleminen antaa henkilölle
muodollisesti tunnustetun saamelaisstatuksen. Niinpä vaaliluetteloa
kutsutaankin yleisesti ja jatkuvasti "saamelaisrekisteriksi".
Sukujen maantieteellisten lähtö-
ja asuinseutujen, perinteisten toimeentulolähteiden, kielen ja osin uskonnon ja
vastaavien kulttuuristen tekijöiden perusteella saamelaiset jaotellaan useisiin
alaryhmiin. Näitä ovat tunturisaamelaisten – joita kutsutaan myös
porosaamelaisiksi ja pohjoissaamelaisiksi – metsä- ja kalastajasaamelaiset ja
kolttasaamelaiset. Suomeen pääosin vuoden 1852 jälkeen muuttaneiden
tunturisaamelaisten jälkeläiset, joita siis kutsutaan myös porosaamelaisiksi ja
pohjoissaamelaisiksi, muodostavat ylivoimaisesti suurimman ryhmän Suomen
muodollisesti tunnustettujen saamelaisten keskuudessa. Tämä ryhmä pitää
hallussaan vahvaa enemmistöä saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa varten
luodussa Saamelaiskäräjissä. Lisäksi Saamelaiskäräjissä on edustettuna kaksi
muuta saamelaisryhmää, kolttasaamelaiset ja inarinsaamelaiset, jotka luetaan
kulttuurinsa puolesta pohjoissaamelaisista eräissä suhteissa poikkeavaan
laajempaan ryhmään, metsä- ja kalastajasaamelaisiin.
Saamelaiskäräjien ja siten
virallisesti tunnustetun saamelaisuuden ulkopuolelle on jäänyt joukko
inarinsaamelaisia – myös sellaisia joiden lähisukulaiset, jopa sisarukset on
hyväksytty saamelaisiksi. Lisäksi Suomessa on olemassa metsäsaamelaisia, jotka
ovat toistaiseksi turhaan hakeneet virallista tunnustusta saamelaisuudelleen.
He ovat menettäneet katkeamattoman kosketuksensa saamenkieleen, mutta
polveutuvat saamelaisista ja heidän nykyinenkin elämäntapansa edustaa
metsäsaamelaisia perinteitä, joita ei kuitenkaan tähän asti ole osattu
tunnistaa. Erilaisia virallisen saamelaisuuden ulkopuolelle toistaiseksi
jätettyjä saamelaisia kutsutaan statuksettomiksi saamelaisiksi.
Ne Saamelaiskäräjälakiin
sisältyvät kriteerit, joilla henkilö otetaan vaaliluetteloon, muodostavat
muodollisen saamelaismääritelmän. Tämä määritelmä on saamelaiskäräjälakia alun
perin luotaessa räätälöity pohjoissaamelaisia vahvasti suosien
kieliperusteiseksi, vaikka kieli ei kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden
mukaan ole lainkaan keskeinen kriteeri alkuperäiskansaa ja sen jäsenyyttä
määriteltäessä – on ennemminkin sääntö kuin poikkeus että alkuperäiskansat ovat
menettäneet omat kielensä kosketuksissa dominoivaan valtaväestön kulttuuriin.
Alkuperäiskansan jäsenyyden määritelmää, joka perustuisi kieleen jonain
tiettynä ajankohtana, ei tiettävästi ole käytössä missään päin maailmaa –
paitsi Suomessa.
Tiettyä ryhmää perusteettomasti
suosivana ja muita syrjyvänä Suomen saamelaismääritelmä on siis alun perinkin
olemukseltaan poliittinen.
Saamelaismääritelmän yksipuolista kapeutta
korjattiin lakimuutoksella, jossa voimassa olevaan saamelaiskäräjälakiin
lisättiin niin sanottu lappalaisperuste. Lisäyksen mukaan henkilö on lain
tarkoittama saamelainen, mikäli hän pitää itseään saamelaisena ja hän on sen
lisäksi sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty maa-, veronkanto- tai
henkikirjassa tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi. Tämä lainkohta on
ollut tärkeä niille saamelaisille, joiden esivanhemmat ovat historiallisista
syistä menettäneet saamenkielen vaikka ovatkin muilta osin jatkaneet
saamelaista elämäntapaansa.
Lappalaisperusteineenkin
saamelaismääritelmä on ollut jatkuvasti kiistanalainen, ja ennen kaikkea
määritelmän soveltaminen on aiheuttanut kiistoja jotka ovat koskeneet yli
tuhatta saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakenutta, mutta hylättyä henkilöä.
Lain mukaan hakemukset
vaaliluetteloon ottamisesta ratkaisee Saamelaiskäräjien vaalilautakunta. Tämä
vaalilautakunta on miehitetty pelkästään pohjoissaamelaisten ryhmään kuuluvilla
henkilöillä, joille Saamelaiskäräjien pohjoissaamelainen enemmistö näin ollen
on antanut vallan ratkaista myös muihin saamelaisyhteisöihin kuuluvien
saamelaisten hakemusten hyväksyminen tai hylkääminen. Henkilön merkitsemisestä
saamelaiskäräjien vaaliluetteloon päättävät siis saamelaiskäräjille valitut
saamelaispoliitikot. Tämä tuo mieleen tilanteen jossa hallitus valitsee kansan.
Äänioikeutettujen pienestä
lukumäärästä johtuen valituksi tulemiseen ei tarvita suurtakaan äänimäärää.
Harkitsemalla uuden vaaliluetteloon hakijan kohdalla onko tämä potentiaalinen
hyväksyjäryhmänsä äänestäjä vai ei, vaalilautakunta voi vaikuttaa siihen,
tuleeko tietty henkilö valituksi saamelaiskäräjävaaleissa. Kun on ollut kyse
puheenjohtajan naapureiden ottamisesta vaaliluetteloon, Saamelaiskäräjien
hallitus on perustellut saamenkieltä taitamattomien henkilöiden hyväksymisen
opportunistisesti sillä että "saamelaismääritelmä ei ole enää ajanmukainen
koska se sulkee vaaliluettelosta henkilöitä, jotka ovat menettäneet kielen
vahvan suomalaistamisen seurauksena”.
Muutoin ratkaisuna muihin
saamelaisryhmiin kuin pohjoissaamelaisiin kuuluvien kohdalla on pääsääntöisesti
ollut hylkäys; vaalilautakunta on toiminut portinvartijana joka on estänyt
muilta kuin pohjoissaamelaisilta pääsy vaaliluetteloon, ja samalla on evätty
hakijoilta muodollinen saamelaisuusstatus. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on
jättänyt hyväksymättä yli tuhat hakemusta tulla otetuksi vaaliluetteloon.
Näiden "saamelaisrekisterin" ulkopuolelle jääneiden joukossa on sekä
inarinsaamelaisia että itseään metsäsaamelaisina pitäviä henkilöitä, jotka
usein ovat tulleet tietoisiksi saamelaisuudestaan suhteellisen vasta.
Pohjoissaamelaisten keskuudessa vastaava herääminen on tapahtunut aikaisemmin
ja on ollut luonteeltaan erilainen, eritoten kun pohjoissaamelaiset ovat usein
säilyttäneet saamenkielensä, kun taas metsäsaamelaiset ovat sen
historiallisista syistä menettäneet. Pohjoissaamelaiseen etnonationalistiseen
ideologiaan kuuluu käsitys, että vain pohjoissaamelaiset ovat todellisia ja
täysiä saamelaisia. Lisäksi he ovat joutuneet sulattamaan ajatuksen, että
koltat ja osa inarinsaamelaisista ovat saamelaisia. Sen sijaan
pohjoissaamelainen etnonationalistinen aatesuuntaus ei tunnusta metsäsaamelaisten
olemassaoloa. Tämän käsityksen mukaan metsäsaamelaisia ei ole koskaan ollut
olemassa ylipäätänsä missään , ja vielä vähemmän heitä on olemassa meidän
ajassamme.
Kaatunut lainmuutosehdotus
Asia on hyvin kiistanalainen
sikäli, että pohjoissaamelaiset ja heidän hallussaan pitämä Saamelaiskäräjät
kuten sanottua ei lainkaan tunnusta metsäsaamelaisten olemassaoloa, ja
Saamelaiskäräjien sittemmin eronnut puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi (RKP)
kiisti tuoreen tohtorinarvonsa voimalla että tieteellisesti asiaa katsoen
Suomessa olisi milloinkaan edes ollut metsäsaamelaisia.
Suomen edelleen voimaan
jääneeseen, vuonna 1995 säädettyyn saamelaiskäräjälakiin sisältyvä
saamelaismääritelmä, jota vaalilautakunta vielä on soveltanut omavaltaisesti,
on siis ollut ensisijaisesti kieliperusteinen. Niin kuin yllä on todettu, tämä
liittyi sen olemukseen poliittisena määritelmänä, jonka tehtävä oli
alunperinkin antaa muodollinen saamelaisstatus vain määrätyille saamelaisille
ja jättää toiset tämän aseman ulkopuolelle.
Avaskari-uutisoinnin ollessa
ajankohtainen saamelaiskäräjälaki oli uudistettavana ja hanke oli edennyt
vaiheeseen jossa lakia valmistellut työryhmä oli jättänyt mietintönsä
oikeusministeriölle.
Mietintöön sisältyi lakiehdotus
jossa saamelaismääritelmä olisi kavennettu entisestään niin, että laki ei
ehdotetussa muodossa enää olisi sisältänyt lainkaan mainittua
lappalaisperustetta. Olemukseltaan ja käyttötarkoitukseltaan alunperinkin
poliittista määritelmää oltiin siis rukkaamassa palvelemaan vieläkin paremmin alkuperäistä
käyttötarkoitustaan , sen jälkeen kun alkuperäisen määritelmän muotoilusta oli
seurannut tiettyjä ongelmia niille jotka sen olivat alun perin muotoilleet.
Tekeillä oleva muutos vastasi
Saamelaiskäräjien pohjoissaamelaisen enemmistön vahvaa pyrkimystä mitätöidä
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO:2011:81, jolla oikeus määräsi eräät
vaaliluetteloon hakeneita henkilöitä otettavaksi siihen vastoin
Saamelaiskäräjien kantaa. Kun Saamelaiskäräjät ei saanut KHO:n päätöstä
muutettua purkutietä, se vei asian YK:n elimiin, ainakin CERD:iin eli YK:n
rotusyrjinnän poistamista käsittelevään pysyvään komiteaan. CERDistä tuli
nopealla aikataululla suositus, jonka mukaan Suomen tulisi määriteltäessä
äänioikeutettuja saamelaiskäräjien vaaleissa antaa saamelaisille oikeus itse
päättää asemastaan ja saamelaisyhteisöön kuulumisesta. Saamelaiskäräjien
tulkinnassa tämä tarkoitti käytännössä, että KHO:n ei jatkossa tulisi toimia
ylimpänä valitusviranomaisena, ja laajentaen että lakiin otettavan
saamelaismääritelmän tulisi vastata Saamelaiskäräjien tahtoa.
Tämä nopeasti synnytetty CERD:in
kannanotto oli sikäli mielenkiintoinen ja erikoinen, että KHO oli mainitussa
päätöksessään korjannut omaa linjaustaan nimenomaan CERD:in aiemman, vielä
varsin tuoreen suosituksen mukaiseksi. Komitea oli peräti kahdesti huomauttanut
Suomea nimenomaan saamelaismääritelmän kapeudesta, ja kun asia nyt korjattiin,
tuli Saamelaiskäräjille ikään kuin tilaustyönä sorvattu huomautus
paluupostissa. Täysin selvittämättä on, kuka on evästänyt CERD:iä niin että se
pyörsi suhteellisen tuoreen kantansa Saamelaiskäräjien syrjintälinjalle
suosiolliseksi.
CERD:in uuden suosituksen turvin
Saamelaiskäräjät aikaansai sen, että lakiehdotukseen sisälletty
saamelaismääritelmä ei olllut laveampi, kuten CERD oli aikaisemmin suosittanut,
vaan entistäkin tiukemmin räätälöity vastaamaan nimenomaan pohjoissaamelaisten
etuja ja tahtoa. Tämän kautta KHO:n päätös 2011:81 vaaliluetteloon ottamisen
ohjaajana olisi mitätöitynyt.
Kysymys saamelaismääritelmästä,
tekeillä ollut lainuudistus joka olisi kaventanut tätä määritelmää entisestään
ja kysymys siitä, mitkä saamelaisryhmät olivat olleet edustettuina
lainuudistusta valmistelleessa oikeusministeriön työryhmässä, ovat elintärkeitä
eri saamelaisryhmille, sekä niille joilla on muodollinen status saamelaisina
että niille, joille sitä ei ole suotu.
Pohjoissaamelaisten poliittiset
johtajat haluavat luonnollisesti luoda ja ylläpitää kuvaa jonka mukaan kaikki
on kohdallaan ja menossa vain parempaan suuntaan. Muilla saamelaisryhmillä on
tarve ja heillä täytyy olla oikeus tuoda esille, että kyseessä on heidän
kannaltaan hyvin kielteinen kehitys, ja että heidän oikeuksiaan entisestään
kaventavan lakiehdotuksen valmisteluun olivat aaneet osallistua ainoastaan
pohjoissaamelaisten ja kolttien edustajat, kun taas inarinsaamelaiset ja
toistaiseksi täysin statuksettomat metsäsaamelaiset oli suljettu
lainvalmistelun ulkopuolelle. Ei ihme, että silloinen oikeusministeri Anna-Maja
Henriksson (RKP) saattoi tällaisella työryhmän kokoonpanolla olla erityisen
tyytyväinen siihen että lakityöryhmä päätyi yksimieliseen esitykseen.
Lakiesityksestä edelleen
Lain uudistamista valmistelleen
työryhmän mukaan saamelaisella olisi tarkoitettu vastaisuudessa henkilöä, joka
pitää itseään saamelaisena, edellyttäen että hän itse tai ainakin yksi hänen
vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on sukuyhteisössään oppinut saamen kielen
ensimmäisenä kielenään tai että hän on omaksunut sukuyhteisössään
saamelaiskulttuurin ja ylläpitänyt yhteyttä siihen tai että ainakin yksi hänen
vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu nyt ehdotettavan lain mukaan merkitä
äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.
Ehdotuksen mukaan siis ensinnäkin
olisi jatkettu kieliperusteen soveltamista keskeisenä saamelaisuuden perusteena.
Sen lisäksi kieleen liittyviä vaatimuksia olisi kiristetty siten, että kielen
oppimisen on tullut tapahtua "sukuyhteisössä" tai että henkilön on
tullut "omaksua sukuyhteisössään saamelaiskulttuurin ja ylläpitää
yhteyttään siihen”. Koska sukuyhteisö ja saamelaiskulttuuri ovat varsin venyviä
käsitteitä, nämä määritelmät olisivat avanneet lisämahdollisuuksia
samansuuntaisille mielivaltaisille ja syrjiville tulkinnoille joita Saamelaiskäräjien
vaalilautakunta on tähänkin asti tuottanut.
Sen sijaan esityksen mukaan
henkilöä ei enää olisi pidetty saamelaisena pelkästään sillä perustella, että
hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai
kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa. Tämä oli selvä
yritys kiertää eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja Korkeimman
hallinto-oikeuden tuoreimat kannat.
Ehdotuksessa olo toisaalta ainakin
sanallisella tasolla otettu huomioon saamelaisten alkuperäiskansana
harjoittaman kulttuurin moninaisuus, eri saamen kielet samoin kuin saamelaiskulttuurin
harjoittamisen erilaiset tavat ja muodot. Työryhmän kokoonpanon ja sen
pohjoissaamelaisten jäsenten retoriikan perusteella ei ollut millään lailla
odotettavissa, että tämä olisi tarkoittanut inarinsaamelaisten ja heidän
yhteisönsä erityislaadun kunnioittamista ja myönteistä avausta nykyisin
statusta vailla olevien saamelaisten suuntaan.
Esityksen mukaan Saamelaiskäräjien
asettama vaalilautakunta olisi vastedeskin päättänyt hakemuksesta saamelaisen
merkitsemisestä vaaliluetteloon. Työryhmän perustelujen mukaan "tämän
tehtävän suuren merkityksen vuoksi on tärkeää, että Suomessa puhuttavat eri
saamen kielet ja kulttuurimuodot tulevat vaalilautakunnassa edustetuiksi. Tästä
ehdotetaan lakiin otettavaksi nimenomainen maininta". Lisäksi sanottiin
kauniisti "Ehdotuksessa saamelaisen määritelmää koskevan sääntelyn
tarkistamiseksi on otettu huomioon saamelaisten alkuperäiskansana harjoittama
aineellisen ja henkisen kulttuurin moninaisuus."
Työryhmän mietintöön sisältyneen
lakiehdotuksen 20 § mukaan vaalilautakunnassa tulee olla jäsen ja varajäsen
jokaisesta saamelaisten kotiseutualueen kunnasta. Jäsenten ja varajäsenten
valinnassa tulee kiinnittää huomiota siihen, että eri saamen kielet ja
saamelaisten eri kulttuurimuodot tulevat vaalilautakunnassa edustetuiksi. Siitä
että ehdotettu lain sanamuoto ei takaa esimerkiksi inarinsaamelaisille
edustusta vaalilautakunnassa saatiin vahvasti esimakua juuri siinä
uutisoinnissa, joka on tämän tässä tarkasteltavana. Uutisointi
Saamelaiskäräjien kokouksessa 18.11.2013 käydystä keskustelusta koski
nimenomaan sitä, riittääkö inarinsaamelaisten yhteisön edustamiseksi se, että
heitä "edustaa" Inarin kunnassa asuva pohjoissaamelainen henkilö,
jota he eivät ole valinneet ja joka ei ole kysynyt inarinsaamelaisten kantoja
eikä ole heille mitenkään raportoinut. Kyseisessä käräjien kokouksessa
esitettiin jopa että inarinsaamelaisten edustus on hoidettu sillä, että heitä
"edustaa" Utsjoella asuva pohjoissaamelainen. Edustusmandaattia
perusteltiin sillä että "edustajan" isänäiti on inarinsaamelainen ja
että "edustaja" itse "tuntee inarilaisten asiat".
Vaikka lakiehdotuksen mukaan
vaalilautakunnan jäsenten ja varajäsenten valinnassa tuli kiinnittää huomiota
siihen, että saamelaisten eri kulttuurimuodot tulevat vaalilautakunnassa
edustetuiksi, saamelaismääritelmän suppeuden takia metsäsaamelaiset uhkasivat
jäädä jatkossakin vaalilautakunnan ja saamelaisuuden ulkopuolelle. Sanonnat
saamelaisten harjoittamasta moninaisesta kulttuurista olisi jatkossakin
tulkittu pohjoissaamelaisten taholta niin, että saamelaisilla tarkoitetaan vain
pohjoissaamelaisia, säädyllisyyden nimissä täydennettyinä pienellä joukolla
kolttasaamelaisia ja inarinsaamelaisia – joiden olemassaolon kiistäminen on
vaikeampaa. Sen sijaan missään nimessä mukaan ei olisi kelpuutettu
ensimmäistäkään metsäsaamelaista.
"Monimuotoisuus" ja
saamelaiskulttuuriin oppiminen olisi epäilemättä tulkittu jatkossa niin, että
sen avulla saadaan ongelmitta otettua virallisiksi saamelaiseksi kaikki
pohjoissaamelaisen saamelaispoliittisen leirin hyväksymät henkilöt, näiden
sukujuuriin, asuinpaikkaan ja nykyiseen elämänmuotoon katsomatta. Näin
saamelaiseksi olisi voitu hyväksyä vaikkapa Saamelaiskäräjiä palveleva, itsensä
saamelaiseksi tunteva, muualta saamelaisten kotiseutualueelle muuttanut tutkija
joilla ei ole juuria alueella, mutta hylätä vaikkapa Kuolajärvellä asuva
poromies, joka polveutuu metsäsaamelaisista ja ilmoittaa edelleenkin olevansa
sellainen.
Saamelaismääritelmään
sisällytettävät saamelaisuuden perusteet ovat tärkeitä etenkin
inarinsaamelaisten kannalta, jotka kaikki – myös rekisterissä olevat –
täyttävät voimassa olevan saamelaismääritelmän lappalaisperusteen. Tämän
perusteen kumoaminen olisi johtanut siihen, että eduskunta olisi hylännyt ILO:n
alkuperäiskansasopimuksen edellyttämän itseidentifikaation ja yhtäjaksoinen
polveutumisen periaatteet. Sellainen olisi antanut mielivallalle nykyistäkin
suuremman sijan ja olisi yleisten oikeusturvaperiaatteiden vastainen.
Hallituksen esitys, jonka
eduskunta loppujen lopuksi kaatoi murskaluvuin, oli kansainvälisen oikeuden,
ILOn alkuperäiskansayleissopimuksen ja rasismia koskevien säännösten vastainen.
Se luokitteli mielivaltaisesti alueen väestöä alkuperän mukaan eri ryhmiin
vailla hyväksyttävää oikeusperustetta ja vastoin tutkittua historiaa.
Ryhmäidentifikaatio ei ole
ensisijainen menettely määriteltäessä yksilön asema yhteisön suhteen. YK:n
rotusyrjinnän vastaisen yleissopimuksen pysyvän seurantakomitean CERD:in
arvovaltaisen suosituksen n:o 8 mukaan ensisijainen peruste tällaista kysymystä
ratkaistaessa on selkeästi ja yksiselitteisesti kyseisen yksilön
itseidentifikaatio.
Epäselvyyden välttämiseksi lainaan
tähän CERD:in yleispätevän suosituksen 8 sanasta sanaan:
General Recommendation No. 08: Identification with a particular
racial or ethnic group (Art.1, par.1 & 4) : . 08/22/1990.
racial or ethnic group (Art.1, par.1 & 4) : . 08/22/1990.
Gen. Rec. No. 08. (General Comments)
|
Convention Abbreviation: CERD
General Recommendation VIII
Identification with a particular racial or ethnic group (Art.1, par.1 & 4)
Identification with a particular racial or ethnic group (Art.1, par.1 & 4)
(Thirty-eighth session, 1990)
The Committee on the Elimination of Racial Discrimination,
Having considered reports from States parties concerning
information about the ways in which individuals are identified as being members
of a particular racial or ethnic groups or groups,
Is of the opinion that such identification shall, if no
justification exists to the contrary, be based upon self-identification by the
individual concerned.
Lakityöryhmä perusteli ehdotustaan
sillä, että se olisi antanyt alkuperäiskansalle itselleen sille kuuluvan
yksinoikeuden päättää, ketkä ovat sen jäseniä – sen lisäksi, että yksilön
tulisi esityksen mukaan pitää itseään saamelaisena (yksilön suorittama
itseidentifikaatio), yhteisön tulisi vastavuoroisesti identifioida hänet
jäsenekseen (yhteisön suorittama, sen jäseneen kohdistuva ryhmäidentifikaatio).
Ryhmäidentifikaatio ei kuitenkaan
saamelaiskäräjälakityöryhmän esittämässä muodossa olisi täyttänyt
kansainvälisen alkuperäiskansaoikeuden vaatimuksia perinteisestä
ryhmätunnistamisesta. Tällaisen vaatimuksen täyttäisi lähinnä perinteinen
paikallisen yhteisön tai sukuyhteisön taholta tapahtuva yksilön
identifikaatiota yhteisön jäseneksi.
Lakiehdotuksessa menettelytavaksi
esitettiin keskitettyä ryhmäidentifikaation mallia, jossa saamelaiseksi
identifioinnin suorittaisi Saamelaiskäräjien vaalilautakunta, aivan kuten se
tekee alkuperäisen Saamelaiskäräjälain mukaan. Riippumatta siitä, mihin
saamelaiseen yhteisöön tai saamelaiskulttuurin alamuotoon yksilö itse
identifioituisi, hänen "perinteisestä ryhmäidentifikaatiostaan"
vastaa Saamelaiskäräjien vaalilautakunta.
Tämä malli on erittäin syrjivä
niin inarinsaamelaisista polveutuvaa väestöä kohtaan, joiden saamelaisuus on
kiistaton, kuin myös niitä metsäsaamelaisia kohtaan, jotka vasta viime aikoina ovat
selvittäneet saamelaisen periytymisensä ja itseidentifioituneet saamelaiseksi. Mitä tulee henkilän elämäntapaan sekin voi olla saamelainen. Tässä kohdin kannattaa pitää mielessä, että voimassa olevan lain mukaan rekisterissä olevan saamelaisen lapset perivät virallisen saamelaisuutensa vanhemmaltaan täysin riippumatta siitä puhuvatko lapset itse sanaakaan saamea ja täysin riippumatta elämäntavastaan. Näin täysiverisestä citysaamelaisesta tulee virallisesti hyväksytty "rekisterisamelainen", mutta vaalilautakunta sulkee tien rekisteriin poromieheltä, jonka sukujuuret ovat saamelaiset ja jonka elämäntapa on sata kertaa saamelaisempi kuin tuon citysaamelaisen. Jotakin mätäähän tässä on oltava.
Lakiesityksen syrjivä luonne ja
saamelaistoimituksen välinpitämättömyys
saamelaistoimituksen välinpitämättömyys
Eduskunnan kaatama lakiesitys olisi toteutuessaan
ollut väline jolla alueen saamelaisväestö olisi nykyistäkin tehokkaammin
eroteltu ja luokiteltu mielivaltaisesti eriarvoisiin ryhmiin vailla
hyväksyttävää todellista oikeusperustetta ja vastoin tutkittua historiaa alueen
eri väestöryhmien muodostumisesta.
Lakiesitys ei näin ollen ollut
ristiriidassa ainoastaan ILO:n alkuperäiskansayleissopimuksen, vaan myös YK:n
rasismia koskevien säännösten kanssa
YK:n ihmisoikeuksien
yleismaailmallinen julistus vuodelta 1948 turvaa 2. artiklassaan jokaiselle
oikeudet julistuksessa esitettyihin vapauksiin oikeuksiin ilman minkäänlaista
rotuun, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, syntyperään tai muuhun
tekijään perustuvaa erottelua.
YK:n Kansalaisoikeuksia ja
poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimuksen 26. artiklan
mukaan lailla tulee kieltää kaikki syrjintä ja taata kaikille henkilöille
yhtäläinen ja tehokas suojelu muun muassa rotuun, kieleen, kansalliseen tai
yhteiskunnalliseen alkuperään, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa
syrjintää vastaan.
Suomi on 6.10.1966
allekirjoittanut ja 14.7.1970 ratifioinut YK:n Kaikkinaisen rotusyrjinnän
poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen.
Euroopan unionin perusoikeuskirjan
21 artiklassa kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu muun muassa
rotuun, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin
ominaisuuksiin, kieleen, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen tai syntyperään.
29.6.2000 hyväksytty EU:n
Rasismidirektiivi kieltää rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan välittömän
tai välillisen syrjinnän. Säädös sitoo Suomea tällä hetkellä sellaisena kuin
siihen viitaan 3.12.2004 säädetyllä säädöksellä 1076/2004 Suomen
säädöskokoelmassa.
Lakiesitys oli ristiriidassa Suomen perustuslain 2 luvun 6 § kanssa, jonka mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä: Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. alkuperän, kielen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella
Rikoslain 11 § mukaan se joka mm. ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, kielen, perhesuhteiden tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella syyllistyy syrjintään.
Jo alkuperäisessä muodossaan
saamelaiskäräjälaki on ollut syrjivä, ja lisäksi lakia on siis sovellettu
huomattavasti syrjivämmin kuin lakiteksti edellyttää. Hallituksen esittämä
lakimuutos olisi syventänyt syrjintää entisestään. Vaikka tämä kaikki täyttää
syrjinnän ja rotusorron määritelmän, YLE:n saamelaistoimitus ei ole ottanut
asiaa kriittisen tarkastelun tai edes minkäänlaisen huomion kohteeksi.
Saamelaistoimitus ei ole tuottanut aiheesta toimituksellisia ohjelmia tai edes
lyhyempiä uutisia, jossa asiassa olisi nähty minkään asteen ongelmaa. Tämä
toimituksellinen poisvalinta on saamelaispoliittinen kannanotto, joka ei vastaa
YLE:n saamelaistoimitukselle julkisen yleisradiotoiminnan osana asetettuja
velvollisuuksia, ja joka nähdäkseni rikkoo hyvää journalistista tapaa.
Radiolain kirjaimen ja hengen
toteuttaminen yhtä lailla kuin hyvä journalistinen tapa olisi tässä tapauksessa
edellyttänyt, että saamelaistoimitus olisi journalistin perusammattitaidolla ja
ammattimaisella lähestymistavalla analysoinut, tunnistanut ja uutisoinnissaan
tuonut esille saamelaismääritelmän poliittisuuden ja siihen liittyvät
ihmisoikeuskysymykset.
Asiassa olisi pitänyt huomioida
saamelaisuuteen liittyvät tutkimustiedot; saamelaistoimitus ei voi elää niin
kuin olisi olemassa vain se saamelaisia koskeva tutkimus, jonka on tuottanut
Saamelaiskäräjien lähellä olevat tutkijat, jotka ovat usein saaneet kyseiseltä
elimeltä taloudellista ja muuta tukea, ja joista osa otettu saamelaisiin
sukuyhteisöihin. Muukin tutkimus tulisi huomioida toimittajien oman tietämyksen
rikastuttajina eikä vain "saamelaisvastaisina hyökkäyksinä".
Radiolain kirjaimen ja hengen
toteuttaminen olisi lisäksi vaatinut, että saamelaistoimitus olisi laajemmin ja
ydinkohdiltaan tarkemmin eritellyt ja esitellyt Saamelaiskäräjien esityksen
samoin kuin Avaskarin esityksen olennaisen sisällön. Vain tällainen erittelevä,
asiapitoinen ja ymmärrettäväksi tekevä journalismi vastaa hyvää journalistista
käytäntöä. Muuten journalismin asuun pukeutunut ja sen nimellä esiintyvä
toimintaa jää epäanalyyttiseksi "tiedottamiseksi", tässä tapauksessa
Saamelaiskäräjien tiedotuskanavana toimimiseksi. Näin parhaassa tapauksessa.
Pahimmillaan epäjournalistinen tiedottaminen on propagandaa, jonka
tuottamisvaiheessa hyvinkin tarkoin analysoidaan mitä ja miten asioita
esitetään ja mistä ollaan hiljaa.
Parhaiten tällaisista tilanteista
selvitään, kun journalistisesti toimitetut tiedotusvälineet hoitavat oman
roolinsa demokraattisessa järjestelmässä eli välittävät kriittisesti
toimitettua tietoa. Kiistanalaisissa asioissa hyvä journalistinen tapa vaatii
analysoimaan ja esittelemään vastakkaiset näkemykset samoilla menetelmillä ja
keinoilla. Saamansa tiedon varassa valistunut yleisö osaa tehdä omat
johtopäätöksensä myös kiistanalaisissa asioissa.
Asian merkityksellisyys
Kysymyksessä oli siis ehdotetusta
lainmuutoksesta joka kosketti muun muassa saamelaismääritelmää. Laajemmin
ottaen oli kyse myös siitä, kenellä on oikeus edustaa mitäkin yhteisöä, ja
millä yhteisöillä on oikeus tulla edustetuiksi ja saada äänensä kuuluviin.
Lakiehdotus vastasi kylläkin
etenkin saamelaismääritelmän osalta Saamelaiskäräjien vahvan pohjoissaamelaisen
enemmistön kantaa, mutta syrjii saamelaisväestön sisäisiä vähemmistöryhmiä,
etenkin statuksettomiksi jätettyjä inarinsaamelaisia, mutta myös kaikkia muita
statuksettomia saamelaisia.
Inarinsaamelaisten ja
statuksettomien saamelaisten kohdalla on niin henkilö- kuin yhteisötasolla kyse
keskeisestä heidän identiteettiinsä ja oikeuksiinsa liittyvästä asiasta, ja
kansainvälisen ihmisoikeus- ja alkuperäiskansaoikeuden valossa vakavasta
ihmisoikeusrikkomuksesta.
Tarkastelun kohteena oleva
uutisointi liittyi Saamelaiskäräjien yleiskokouksen siihen kohtaan, jossa
käsiteltävänä oli lausunto jonka Saamelaiskäräjien oli määrä antaa tuolloin
tuoreesta lakiehdotuksesta. Saamelaistoimituksen uutisointi keskittyi
ensisijaisesti niihin käräjien yleiskokouksessa pidettyihin puheenvuoroihin
joissa oli kyse inarinsaamelaisten edustuksesta lakityöryhmässä. Tämäkin oli
olennainen asia, mutta saamelaistoimituksen uutisointi ei mitenkään avannut
itse substanssikysymystä, vaan oli omiaan sotkemaan sitä entisestäänkin. Kun
asia ei ole niin vaikea, etteikö tavallinen toimittaja tai päällikkötoimittaja
voisi käsittää, sotekmisen jatkaminen on poliittisesti motivoitu valinta.
Inarilaiset, Inarin saamelaiset ja
inarinsaamelaiset
Kuten alempana ilmenee,
uutisoinnin kohteena olevassa kokouksessa eräät puhujat sotkivat ilmaisuja
"inarilaiset", "Inarin saamelaiset" ja
"inarinsaamelaiset".
Puhujat, samoin kuin YLE:n
saamenkielinen toimitus, tietävät kaikki erinomaisen hyvin mikä erolla näillä
ilmaisuilla on.
"Inarin saamelaiset"
erilleen kirjoitettuna tarkoittaa kaikkia Inarin alueen saamelaisia, jolloin
ilmaisu kattaa alueella asuvat tai sieltä lähtöisin olevat, mutta nyt
saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuvat inarinsaamelaiset,
pohjoissaamelaiset ja kolttasaamelaiset.
"Inarinsaamelaiset"
yhteen kirjoitettuna tarkoittaa erityistä saamelaisyhteisöä, sitä
saamelaisväestöä joka muodostaa Inarin alueen todellisen alkuperäisväestön.
Tällä yhteisöllä on oma saamenkielensä, oma kulttuurinsa ja oma
identiteettinsä. Ennen vuotta 1852, jolloin Inarin alueella ei asunut muita
saamelaisia kuin inarinsaamelaisia, nämä käyttivät itsestään nimitystä
"inarilaiset", ja tekevät tänäkin päivänä usein niin. Meidän
aikanamme lyhytmuoto "inarilaiset" on kuitenkin ongelmallinen. Ensinnäkin
se voi vielä laajemmin viitata Inarin kunnan väestöön, tai vain Inarin taajaman
ja sen lähiseudun väestöön. Molemmissa tapauksissa mukaan voidaan lukea kaikki
väestöryhmät – myös suomalaisperäiset – tai vain erilaiset saamelaisryhmät.
Silloinkin kun puhutaan yksinomaan saamelaisista "inarilaiset" voi
puhujasta ja yhteydestä riippuen tarkoittaa joko Inarin alueen kaikkia
saamelaisia, koltat mukaan lukien, tai suppeammin vain inarinsaamelaista, siis
kyseiseen alaryhmään kuuluvaa, riippumatta hänen asuinpaikastaan.
Kun saamelaiskäräjäedustaja Anu
Avaskari puhui kokouksessa ja sen uutisoinnissa siitä että inarilaisilla ei ole
ollut edustusta saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelleessa työryhmässä,
hän tarkoitti inarinsaamelaista väestönosaa. Kun hän puhui siitä, että
inarinsaamelaisten edustuksessa Saamelaiskäräjien hallituksessa on ongelmia,
hän puhui inarinsaamelaisista, ei Inarin kaikista saamelaisista. Kun hän puhui
valtuutuksestaan, hän puhui siitä valtuutuksesta jonka hänelle on antanut hänen
takanaan oleva, uutistekstissä mainittu inarinsaamelaisten yhdistys
Anarâšah-searvi rs – Inarinsaamelaiset ry. Tämä yhdistys on se muoto, jossa
tällä hetkellä toteutuu inarinsaamelaisten tahdon muodostaminen ja sen ilmaisu
kun on kyse tämän saamelaisyhteisön yhteisistä asioista.
Inarinsaamelaiset
olivat ainakin uutisointii asti yleisesti pitäneet yhdistysmuotoa riittävänä.
Asiaa mutkistaa, että Anarâšah-searvi rs ei ole ainoa yhdistys joka katsoo
edustavan inarinsaamelaisia riittävän kattavasti voidakseen valvoa heidän
etujaan.
Aivan ulkopuolisilta ei voi vaatia
että he erottaisivat mikä ero on käsitteillä ”Inarin saamelaiset” ja
”inarinsaamelaiset”. Mutta jos joku saamelaispolitiikkassa mukana oleva puhuu
kokouksessa ja uutisessa inarinsaamelaisista ja ymmärtää sillä kaikkia Inarissa
asuvia saamelaisia, ja väittää että kuka tahansa Inarin saamelainen voi edustaa
inarinsaamelaisia, hän heittäytyi tietoisesti tyhmäksi.Kansanedustajia sitoo
totuuden vaatimus, mutta se ei sitone saamelaispoliitikkoja. YLE:n
saamelaistoimitus ei asemastaan johtuen kuitenkaan voi sallia itselleen
tällaista vapautta tosiasioihin nähden.
Yksi kokous, useita uutisia
Uutisoinnin lähtökohtana oli
keskiviikkona 18.12.2013 pidetty Saamelaiskäräjien yleiskokous, jossa
esityslistan 7 §:ssä oli käsiteltävänä Saamelaiskäräjien lausunto
saamelaiskäräjälakityöryhmän mietinnöstä.
Uutissivustossa julkaistiin
kokouksen johdosta kaksi uutista, 19.12.2013 klo 10:52 ja 20.12.2013 klo 7:36.
Ensimmäisen, toimittaja Susanna
Guttormin kirjoittaman uutisen pääsisältönä oli Saamelaiskäräjien jäsenen Anu Avaskarin esittämä näkökanta jonka mukaan inarinsaamelaiset eivät olleet edustettuina
saamelaiskäräjälain uudistamista työstäneessä lakityöryhmässä.
Seuraavana päivänä saman kokouksen
uutisointi jatkui uutisella, jonka pääsisältö oli kahden muun kokousedustajan
Avaskarin puheenvuoron johdosta kohdistama kritiikki. Näin kaksiosaiseksi venyneestä
uutisoinnista syntyi vaikutelma, että jatkouutisella haluttiin korjata
ensimmäisen uutisen synnyttämä mielikuva, jonka mukaan Anu Avaskarin esittämät huolet
voisivat olla perusteltuja. Kokouksessa ja ensimmäisessä uutisessa kriittisenä
esiintynyt Anu Avaskari oli ehkä jonkun mielestä päässyt tuomaan inarinsaamelaisten
näkökohtia esille liian vahvasti, mikä korjattiin uutisoimalla, tosin pienellä
viiveellä, että hänen puheenvuoroonsa olikin kohdistunut kokouksessa ankaraa
kritiikkiä. Herää kysymys, miksi tätä näkökohtaa ei uutisoitu alun perin, ja
mikä oli johtanut siihen, että asiasta piti laatia seuraavana päivänä uusi,
erillinen uutisensa, vaikka mitään uutta ulkoisesti havaittavaa ei ollut
asiassa tapahtunut.
Ensimmäinen uutinen ei näyttäisi
sisältävän mitään sellaista virhettä, joka synnyttäisi tarpeen sille että
toimitus korjaisi sitä oma-aloitteisesti. Liioin siinä ei näyttäisi olevan
mitään, mikä olisi luonut vastineoikeuden toisessa uutisessa esiintyville
kahdelle kokousedustajalle.
Uutisoitavan kokouksen kulku
Luotetusta lähteestä saadun
selonteon mukaan uutisoinnin pohjana ollut kokous ja siellä käytetyt
puheenvuorot menivät uutisen pääsisällöksi nostetun keskustelun osalta
kronologisesti suunnilleen seuraavasti:
Anu Avaskari käytti kokouksessa
puheenvuoron, jossa hän toi esille sen, että saamelaiskäräjälakityöryhmään ei
oltu valittu inarinsaamelaista edustajaa. Tämä puheenvuoro muodostaa pääsisällön
20.12.2013 klo 7:36 julkaistussa ensimmäisessä uutisessa. Avaskari toi esille
myös lakiehdotukseen sisältyvän, entisestään kavennetun saamelaismääritelmän
ongelmallisuuden siihen nähden, millainen inarinsaamelaisten historia on
kielen, ja kulttuurin katoamisen kannalta, ja miten se vaikuttaa
inarinsaamelaisten tulevaan kielen ja kulttuurin elvytystyöhön. Lisäksi Anu
Avaskari toi esille lakiehdotuksen kuntakiintiöistä aiheutuvan epädemokratian,
johon hän vaati ponnekkaasti perusteluja sellaista missään vaiheessa saamatta.
Avaskari korosti suvaitsemattomuuden ilmapiiriä jonka kohteena
inarinsaamelaiset ovat, muistuttaen, että inarinsaamelaisten hakemuksia tulla
otetuksi Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on toistuvasti jätetty hyväksymättä.
Anu Avaskarin jälkeen
puheenvuoroja käyttivät Nilla Tapio, Ilmari Tapio ja Asko Länsman,
mahdollisesti myös Heikki Paltto, kohdistaen Avaskariin sen kritiikin, joka
muodosti vasta 20.12.2013 klo 7:36 julkaistun toisen uutisen pääsisällön. Nilla
Tapio, Ilmari Tapio ja Asko Länsman puheenvuoroissaan tulleensa
inarinsaamelaisina (!) loukatuiksi, ja että heitä on näin paljon tässä nyt
inarinsaamelaisia, ja he luettelivat tosiaan itsensä ja toisensa (NT, IT, AL ja
HP) siinä inarinsaamelaisiksi. Toistuvasti he toivat myös puheenvuoroissaan
esille sen, että Avaskari ei voi laskea inarinsaamelaisiksi vain sellaisia,
jotka kuuluvat Anarâšah-yhdistykseen, ja kyseenalaistivat onko Anu Avaskarilla
lainkaan mandaattia puhua inarinsaamelaisten puolesta.
Edustaja Anna Morottaja toi omassa
puheenvuorossaan esille inarinsaamelaisten historiassa ihmisiä niittäneen
espanjantaudin, sekä sen, että kyllä inarinsaamelaisten itse pitää ryhmänä
saada määritellä, ketkä kuuluu inarinsaamelaiseen yhteisöön. Tämä oli
kannanotto lakityöryhmän ehdotukseen jossa saamelaiseksi hyväksymisen tehtävä
on säilytetty keskitetysti Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan tehtävänä.
Ennen lounasta puheenjohtaja
Klemetti Näkkäläjärvi teki puheenvuoroista yhteenvedon, jossa hän arvotti
kokousedustajat kuin pyhäkouluopettaja. Ensin hän kehui Suomen saamelaisnuoria
(heidän lausuntonsa oli inarinsaamelaisvastainen), sen jälkeen hän taputteli
päähän inarinsaamelaistuneita pohjoissaamelaisiaan. Edustaja Ilmari Tapiola
tosin sai pikkuisen nuhteita, mutta puheenjohtaja antoi hänelle kuitenkin
anteeksi sen yhden erimielisyyden. Sitten puheenjohtaja haukkui Avaskarin
sanoen että tämä syyttää milloin kolttia ja milloin ketäkin. Puheenjohtaja
käytti nimenomaan syyttää-sanaa, vaikka mistään sellaisesta ei Avaskarin
puheenvuorossa ollut kyse. Puheenjohtaja myös korosti, että Avaskari ei ollut
esittänyt ainoatakaan perustelua millekään asialle. Anna Morottajan
puheenvuoroa Näkkäläjärvi vähätteli vertaamalla Inarissa väkeä niittänyttä
espanjantautia 1960-luvun Ruotsiin suuntautuneeseen muuttoaaltoon.
Kokouksen uutisointi
Normaalin journalistisen käytännön
mukaan toimittaja ei yleensä selosta jonkin kokouksen kulkua kronologisesti,
vaan tunnistaa siitä lukijan näkökulmasta asioita tarkastellen relevantit
uutiset. Uutisten tunnistaminen ja valinta on toimituksen asia, eikä minkään
ulkopuolisen tahon saa antaa siihen vaikuttaa. YLE:n saamelaistoimitus hoitaa
julkisen yleisradiotoiminnan tehtäviä palvellen ensisijaisesti saamenkielisen
väestön tarpeita.
YLE:n saamenkielisen toiminnan
tehtävänä ei ole toimia Saamelaiskäräjien tiedotuslaitoksena tai sen
poliittisen johdon äänenkannattajana. Kyseessä ei ole Saamelaiskäräjäradio,
vaan Saamelaisradio. Julkisella rahoituksella ja mandaatilla toimivan
Yleisradion osana saamelaistoimituksen tehtävä on tarkastella Saamelaiskäräjiä
ja myös sen sisäisiä tapahtumia kriittisesti, eikä vain myötäillä enemmistön
tai johdon näkemyksiä.
Kokouksessa käsiteltiin
Saamelaiskäräjien lausuntoa Saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelleen,
oikeusministeriön asettaman työryhmän raportista ja siihen sisältyvästä
lakiehdotuksesta. Pyydän miettimään, täyttääkö uutisointi tästä kaikille
saamelaisille yhdessä ja kullekin saamelaisyhteisölle erikseen ensiarvoisen
tärkeästä asiasta esimerkiksi relevanttiuden uutiskriteerin. Onko uutisen
keskeisenä sisältönä tällaiset kysymykset, vai onko erityisesti jälkimmäisessä
uutisessa ennemminkin käyty mustamaalaamaan Saamelaiskäräjien oppositiota sen
osoittamiseksi, että enemmistön ja johdon politiikka on moitteetonta ja parasta
mahdollista, ja että minkäänlaista opposition osoittelemaa todellista ongelmaa
ei ole edes olemassa.
Ensimmäinen uutinen 19.12.2013 klo
10:52
19.12.2013 klo 10:52 julkaistu,
toimittaja Susanna Guttormin laatima uutinen oli otsikoitu
"Buot sámit eai beasa váikkuhit boahttevuođa sámepolitihka hábmemii"
Uutisen ingressi kuului:
Suoma bealde leat ođasmahttimin lága sámedikkis ja ná hápmemin boahttevaš sámepolitihkka. Sámedikki áirasa mielde buot sápmelaččat eai goittot leat ožžon vejolašvuođa oassálastit dán historjálaš áššái. Sámediggi celkkii ođđa sámediggeláhkahápmosis ja sápmelašmeroštallamis gaskavahku Anáris.
Uutisen teksti kuului 20.12.2013 klo 7:49 julkaistussa päivitetyssä muodossaan:
Sámediggelága ođasmahttin ja sápmelašmeroštallan leat ságastahttán
Suoma bealde maŋimuš áiggiid sakka. Suoma sámediggi gieđahalai dievasčoahkkimis
ođđa láhkahámusárvalusa gaskavahku Anáris. Dál leat linnjemin Suoma boahttevaš
sámepolitihkka ja sámevuođa. Buot sámejoavkkut eai goittot leat beassan mielde
dán dehálaš bargui oaivvilda Sámedikki anárašáirras Anu Avaskari.
- Dat lea váivves ášši, ahte anáraččat leat guđđon olggobeallái,
eaige leat dohkkehuvvon árvalusa válmmaštallamii. Dát heajuda anáraččaid
vuoigatvuođaid.
Guhkes, máŋgga diimmu ságastallama maŋŋá Sámediggi gárvii cealkámušas
ođđa láhkaárvalusas gaskavahku. Cealkámuša deháleamos čuoggát leat dat, ahte
árvalusa evttohusaid ii oaččo heajudit ja sápmelašmeroštallan lea mannamin
rivttes guvlui. Sámedikki ságadoalli Klemetti Näkkäläjärvi bealušta cealkámuša
ja oaivvilda, ahte dat lea buot sámejoavkkuid oaidnu.
- Mii váldit buot sápmelaččaid, ja dasa mielde lohkko maid
anáraččat, vuoigatvuođaid ovdan ja ovddidit maid sin áššiid. Dat lea min lágas
mearriduvvon bargu.
Ságastallan láhkaođasmahttima sisdoalus ja sápmelašmeroštallamis
joatkášuvvá Suomas Sámedikki čoahkkimage maŋŋá árvala Avaskari. Dán rádjái
ságastallan leamaš báikkuid garas ja dat lea oidnogoahtán su mielas juo
čoahkkinlanjaid olggobealdege.
- Ovdamearkan sosiála mediain oidnojit hui negatiivalaš
kommeanttat áššis. Ja olbmot leat ferten álgit áhkuid ja ádjáid govaiguin
duođaštit iežaset sápmelašmáttuid.
Uutisen yhteydessä on julkaistu
kuva, jossa esiintyvät Anu Avaskari ja Klemetti Näkkäläjärvi. Kuvateksti on
hyvä esimerkki uutisoinnin näennäistä puolueettomuudesta:
"Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Näkkäläjärvi ja Anu
Avaskari eivät olleet yhtä mieltä siitä, ovatko kaikki saamelaisryhmät olleet
mukana saamelaiskäräjälain valmistelutyössä."
Tästä syntyy mielikuva siitä että
vastakkain ovat erilaiset mielipiteet, asiasta josta kuvan henkilöt "eivät
olleet yhtä mieltä". Kyse ei kuitaekaan olllut mielipide-eroista. Se, että
lakityöryhmään ei kuulunut inarinsaamelaisten edustajaa, oli fakta. Väittämä,
jonka mukaan lakityöryhmässä oli inarinsaamelaisten edustaja, oli epätosi
väittämä. Todellisuudessa vastakkain olivat tosi ja epätosi väittämä samasta
asiaintilasta. Kyse ei ollut niin tulkinnanvaraisesta asiasta etteivät faktat
olisi olleet toimittajan tarkistettavissa.
Journalistin velvollisuus on
pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Yleisön on voitava erottaa
tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.
Jatkouutinen 20.12.2013 klo 7:36
Toisen uutisen otsikko:
Länsman ja Paltto:
Leago Avaskaris mandáhta hállat buot anáraččaid beales?
Toisen uutisen ingressi:
Sámedikki stivrra lahtut Asko Länsman ja Heikki Paltto cuiggodeigga garrasit dievasčoahkkimis áirras Anu Avaskari ságaid anáraččaid olggušteamis sámepolitihkas. Sudno mielde sámedikki stivrras leat njeallje anáračča iige Avaskari galggašii hállat gitta riikkadásis dakkáriid mii ii doala deaivása. Avaskari vástidii, ahte válggain válljejuvvon áirasin sus lea seammalágan mandáhta hállat go earáinge ja su Anarâšah-searvi addá vel sutnje roahkkatvuođa hállat áššiin.
Toisen uutisen teksti:
Sámedikki
stivrra lahtut Asko Länsman ja Heikki Paltto cuiggodeigga gaskavahku
dievasčoahkkimis garrasit áirras Anu Avaskari ságaid anáraččaid heajos
sajádagas ja juobe olggušteamis sámepolitihkas.
Avaskari
buvttii dievasčoahkkimis ovdan, ahte su mielas sámediggeláhkabargojoavkkus ii
leamašan anáraččaid ovddastus ja danin buot sámit eai leat su mielas beassán
váikkuhit boahttevuođa sámepolitihka hábmemii.
Länsman: Avaskari loavkášuhttá eará anáraččaid
Stivrra
lahttu Asko Länsman dajai sáttaságastallamis, ahte Avaskari loavkášuhttá sin
anáraččaid iige Avaskari galggašii hállat dakkáriid mii ii doala deaivása.
- Mii
anáraččat leat sámedikki stivrras jo njealjis: Ilmari Tapiola, mun, Heikki
Paltto ja Anna Morottaja. Eatgo mii leat doarvái doppe, galggašeimmetgo mii
velá eambbo? Dallehan báhcet eará jo vehá olggobeallái. Seamma logan, go
Avaskari logai eskke, ahte sámediggeláhkabargojoavkkus eai leamašan anáraččat.
Doppe leamašan Nilla Tapiola anárašsápmelaččain, Tiina Sanila-Aikio kolttáin
beal ja Klemetti Näkkäläjärvi dáid duottarsápmelaččaid beales, Länsman
logahalai.
Länsman
dajai dovdat iežas hui anáražžan ja namuhii, ahte soaitá leat juobe eanet
anáraš go Avaskari. Son jearai vel ahte Avaskari Anarâšah-searvigo dat mearrida
gii lea anáraš.
– Mu
mielas jos Avaskari dakkáriid hállá ovdamearkka dihte
vuoigatvuohtaministeriijai, ahte mii eat váldde doarvái anárašsápmelaččaid
vuhtii, de mii dat lea dat mearri man ollu mii galggašeimmet leat doppe?
Paltto: Ii sáhte ovddastit eará go iežas searvvi
Stivrra
lahttu Heikki Paltto dávistii Länsmana ja dajai maid, ahte Avaskari loavkida
eará anársápmelaččaid.
– Gii
dat lea, gii sáhttá meroštallat gii leat anársápmelaš? Jos vel manná dohko riikkadássái
ja doppe buktá anársápmelaččaid beales maidnu, de leago son dakkár olmmoš, gii
sáhttá anársápmelaččaid ovddastit? Ii sáhte ovddastit eará go iežas searvvi. Ja
leago searvvis dakkár mandáhta, ahte dat bastá ovddastit anársápmelaččaid? Dien
ferte Avaskarige smiehttat ovdalgo manná ovddastit dohko, Paltto cuiggodii.
Avaskari: Hávski fuomášit, ahte dáppe leat dál ná olu anáraččat
Avaskari
vástidii, ahte son sálloša jos sámedikki lahtut oidnet, ahte son ovddasta
sámedikkis searvvi.
– Mun
ovddastan áibbas seammaláhkai go gii beare earáge dáppe – válggain
válljejuvvon, mus lea mandáhta hállat. Lea hávski fuomášit, ahte dáppe leat dál
ná olu anáraččat. Dis leat dalle sihkkarit návccat guottihit daid áššiid, mat
leat anáraččaide dehalaččat. Nuppe dáfus, dakkár searvvi bokte, masa min uhca
álbmogis lea stuorra oassi searvan, mus lea dađi stuorát mandáhta hállat. Dat
addá roahkkatvuođa, ahte hálan rivttes áššiin, Avaskari vástidii Länsmanii ja
Palttoi dievasčoahkkima sárdnestuolus gaskavahku.
– Ii
leat áibbas unna oassi anáraččain, geat leat organiseren iežaset. Min bargu lea
oaivvilduvvon kultuvrra gáhttemii. Searvvi doaibmaprinsihpa galggai leat
kultuvrra gárggiideapmi ja iežas kultuvrra gáhtten. Muhto min návccat mannet
ovdduid gohccimii ja vuoigatvuođaid bealušteapmái. Dange sáhttá smiehttat, ahte
leago dat áibbas riekta, Avaskari dajai.
Toinen uutinen suomennettuna:
Otsikko:
Länsman ja Paltto:
Onko Avaskarilla valtuutus väittää, että Inarin saamelaisia syrjitään saamelaispolitiikassa?
Onko Avaskarilla valtuutus väittää, että Inarin saamelaisia syrjitään saamelaispolitiikassa?
Ingressi:
Saamelaiskäräjien hallituksen jäsenet Asko Länsman ja Heikki Paltto onko Anu Avaskarilla valtuutus väittää että inarinsaamelaisia syrjitään saamelaispolitiikassa. Heidän molempien mukaan saamelaiskäräjien hallitukseen kuuluu neljä Inarin saamelaista, eikä Avaskarin pitäisi puhua sellaista aivan valtakunnan tasolla, mikä ei pidä paikkaansa. Avaskari vastasi, että vaaleilla valituilla jäsenillä on samanlainen valtuutus puhua kuin muillakin käräjien jäsenillä ja hänelle Anarâšah-searvi antaa rohkeutta puhua tässä tärkeässä asiassa.
Teksti:
Saamelaiskäräjien hallituksen jäsenet Asko Länsman ja Heikki
Paltto kysyivät, onko Anu Avaskarilla valtuutus väittää että inarilaisia
syrjitään saamelaispolitiikassa ja sanoivat, että Avaskarin ei pitäisi puhua
sellaista mikä ei ole totta.
Avaskari sanoi kokouksessa, että hänen mielestään inarilaisilla ei
ollut edustusta saamelaiskäräjälakityöryhmässä ja että kaikki saamelaisryhmät
eivät olleet päässeet vaikuttamaan tuleivaisuuden saamelaispolitiikkaan.
Länsman: Avaskari loukkaa muita inarilaisia
Hallituksen jäsen Asko Länsman väitti lähetekeskustelussa, että
Avaskari loukkaa esiintymisellään muita inarilaisia eikä Avaskarin pitäisi
puhua sellaista mikä ei pidä paikkaansa.
– Meitä inarilaisia on hallituksessa neljä; Ilmari Tapiola, minä,
Heikki Paltto ja Anna Morottaja. Kysynkin eikä meitä ole silloin riittävästi
täällä edustamassa Inarin saamelaisia, pitäisikö meitä olla vieläkin enemmän?
Työryhmässä oli mukana inarinsaamelaisista Nilla Tapiola, Tiina Aikio-Sanila
koltista ja Klemetti Näkkäläjärvi pohjoissaamelaisista, luetteli Länsman.
Länsman kertoi tuntevansa itsenä Inarin saamelaiseksi ja arveli
olevansa enemmän Inarin saamelainen kuin Avasakari. Hän kysyyi vielä että
Avaskarin johtama Inarinsaamelaisten yhdistyskö se määrää sen kuka on Inarin
saamelainen.
– Jos Avaskari kertoo sellaista oikeusministeriölle, että emme
käräjissä ota huomioon riittävästi Inarin saamelaisia, niin kysyn mikä on se
määrä miten paljon meitä Inarin saamelaisia tulisi olla?
Paltto: Avaskari ei voi edustaa muita kuin omaa yhdistystään
Hallituksen jäsen Heikki Paltto yhtyi Länsmanin mielipiteeseen ja
jatkoi että Avaskari loukkaa inarinsaamelaisia.
– Kuka on se, joka voi määritellä sen kuka on inarinsaamelainen?
Jos vielä mennään näitä näkemyksiä esittelemään valtakunnan
tasolla ja siellä tuo esille Inari saamelaisten puolesta jotakin, niin kysyn
voiko tällainen ihminen edustaa inarinsaamelaisia? Avaskari ei voi edustaa
muuta kuin omaa yhdistystään. Ja liekö yhdistyksellä sellaista valtuutusta,
että se voi edustaa inarinsaamelaisia? Sitä täytyy Avaskarinkin pohtia ennen
kuin menee edustamaan sinne, Paltto jatkoi.
Avaskari: Hauska huomata miten paljon täällä on inarilaisia
Avaskari vastasi, että hän valittaa sitä jos saamelaiskäräjien
jäsenet näkevät, että hän edustaa Saamelaiskäräjillä yhdistystä.
– Minä edustan täällä aivan samalla tavalla kuin kuka tahansa muu
– vaaleilla valittuna minulla on valtuutus puhua. On hauska huomata, että
täällä on niin paljon inarilaisia. Teillä on varmasti voimia kannattaa asioita,
jotka ovat tärkeitä inarilaisille. Toisaalta sellaisen yhdistyksen kautta johon
meidän pienestä väestöstä suuri osa on liittynyt, minulle lienee annettu
riittävästi valtuutusta puhua. Se antaa rohkeutta puhua oikean asian puolesta,
Avaskari vastasi Länsmanille ja Paltolle käräjien kokouksen puhujanpöntöstä.
– Ei ole aivan vähäinen osa inarilaisista jotka ovat
järjestäytyneet. Meidän työmme on tarkoitettu kulttuurimme varjelemiseen.
Yhdistyksemme pääasiallinen toimintaperiaate on kulttuurimme kehittäminen ja suojeleminen.
Mutta meidän voimamme kuluvat etujemme valvomisessa ja
oikeuksiemme puolustamisessa.
Sitäkin voi pohtia, onko se aivan oikein, Avaskari sanoi.
TV-uutisten lähetys 20.12.2013:
Toimittaja Kaisa Aikio (studiossa
uutistenlukijana):
"Saamelaiskäräjien hallituksen jäsenet eivät hyväksy
väitteitä inarinsaamelaisten jättämisestä saamelaiskäräjälain valmistelun
ulkopuolelle. Asko Länsman ja Heikki Paltto muistuttavat, että sekä
saamelaiskäräjien hallituksessa että lakityöryhmässä on mukana inarinsaamelaisia."
Asko Länsman (kuvassa pitämässä
puheenvuoroaan kokouksessa):
"Meitä inarinsaamelaisia on saamelaiskäräjien hallituksessa
neljä. Ilmari Tapiola, minä, Heikki Paltto ja Anna Morottaja. Eikö meitä ole
tarpeeksi? Kohtahan jäävät muut ulkopuolelle. Myös
saamelaiskäräjälakityöryhmässä on ollut inarinsaamelainen."
Uutislähetys ei mennyt tämän pidemmälle eikä syvemmälle, eikä
puuttunut millään tavoin siihen että väite inarinsaamelaisten edustuksessa
lakityöryhmässä, jonka Länsman esitti toimituksen lähetykseen ottamassa
puheenvuorossa, ei vastannut tosiasioita. Tämän tietäminen tai tarkistaminen
olisi ollut toimituksen journalistinen velvollisuus. Illan todellinen uutinen,
joka jäi toimitukselta aidosti tai tahallisesti huomaamatta, oli siinä että
Saamelaiskäräjien hallituksen jäsen esitti kokouksessa totuudenvastaisia
väitteitä joiden mukaan hän ja eräät muut jäsenet edustivat inarinsaamelaisia
vaikka eivät sitä tehneet.
Pohdintaa
Saamelaiskäräjien
jäsenen Anu Avaskarin kautta inarinsaamelaisia vastaan kohdistunutta hyökkäystä
ei siis voi selittää pois sillä, että kyseessä oli vain poliittinen polemiikki
jollaisessa kannanotot ajoittain esitetään hyvinkin kärkevästi. Jos poliitikko
tai muu debattiin osallistuja ajaa kantaansa vahvalla retoriikalla, se ei
oikeuta toimitusta lähtemään mukaan polemiikkiin yhtenä sen osallistujana
suosimalla yhtä osapuolta tai riistämällä yhdeltä osapuolelta näkyvyyden.
Tietenkin on olemassa joku raja,
mihin saakka politiikkaan mukaan lähteneen on rauhallisella mielellä kestettävä
jopa panettelua ja vääristelyä. Kun inarinsaamelaisilla ei ollut edustusta
lakityöryhmässä, kun tämä puute haluttiin selitellä pois sen kautta että heidän
yhteisönsä ulkopuoliset olivat ilmoittautuneet heidän edustajikseen, kun tätä
puutetta ei olisi saanut tuoda esille, ja kun Anu Avaskarin valtuutus edustaa
inarinsaamelaisia Saamelaiskäräjillä saatettiin epäilyksenalaisiksi, oli
kyseessä yritys kiistää koko inarinsaamelaisten omaperäinen identiteetti ja
oikeus sen vapaaseen ilmaisuun, ja yritys riistää inarinsaamelaisilta oikeus
edustaa itseään ja puhua puolestaan.
Anu Avaskari oli Saamelaiskäräjien
kokouksessa tuonut esille inarinsaamelaisten vakavan huolen siitä, että
esityksessä saamelaiskäräjälain muuttamiseksi oltiin entisestään kaventamassa
lakiin sisältyvää saamelaismääritelmää. Hän oli myös tuonut esille sen, että
saamelaislakityöryhmässä ei ole ollut inarinsaamelaisten edustajaa mukana,
josta syystä ei voitu sanoa että kaikki saamelaisryhmät olivat päässeet
työryhmässä mukaan vaikuttamaan tulevaisuuden saamelaispolitiikan muotoiluun.
Hän oli nähnyt ongelmallisena myös
sen, että inarinsaamelaiset oli jätetty myös käräjien lakiehdotusta koskevan
lausunnon valmistelutyön ulkopuolelle, ja korostanut, että myös
inarinsaamelaisilla on oikeus tulla kuulluiksi.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja
Klemetti Näkkäläjärvi oli torjunut tämän kritiikin sillä perustelulla, että
eräillä työryhmän jäsenillä oli sukulaisuussuhteittensa kautta
inarinsaamelaiset juuret, ja että he sen lisäksi "tuntevat inarilaisten
asiat". Tässä saamelaistoimitus ei nähnyt mitään uutisoinnin arvoista.
Länman ja Paltto olivat luetelleet
joukon saamelaisia, näiden joukossa he itse, väittäen että nämä olivat
inarinsaamelaisten edustajia. Länsmania sen enempää kuin Palttoa ei kuitenkaan
ollut nimetty Saamelaiskäräjien halitukseen inarinsaamelaisten sen enempää kuin
Inarin saamelaisten edustajana. Inarin saamelaisia edusti virallisesti Anna
Morottaja. Länsman oli valittu saamelaiskäräjäedustajaksi Utsjoen kunnasta.
Tapiola oli valittu käräjien
vaaleissa vuonna 2011 Utsjoelta. Käräjien kokous ei ollut valinnut Nilla
Tapiolaa erikseen inarinsaamelaisten edustajaksi lakityöryhmään. Ryhmätaustaltaan
hän edusti yhdessä Klemetti Näkkäläjärven kanssa pohjoissaamelaisia.
Saamelaisradion toimittajalta
täytyy voida odottaa että hän tietää, ja ellei tiedä, että hän tarkistaa kuka
todellisuudessa edustaa ketä. Kun väitetty "edustus" oli lisäksi
sellaista salaedustusta, jossa edustettavat eivät tienneet että heillä on
"edustaja", ja jossa edustaja ei ole sen enempää tiedottanut kuin
kysynyt mitään siltä yhteisöltä, jota hän muka "edusti",
toimituksella olisi ollut täysi syy lähteä tarkastelemaan aihetta kriittisesti
omasta aloitteestaan.
Mitä tulee puolusteluun, jonka
mukaan edustusvaltuutus voisi perustua sukulaisuussuhteisiin, on selvää, että
sukulaisuussuhteilla voidaan kyllä osoittaa jääviys jossain julkisluonteisessa
asiassa, mutta ne eivät luo edustusmandaattia julkiseen tehtävään asetetussa
elimessä, yhtä vähän kuin edustus syntyy sen kautta että joku
"tuntee" toisen ryhmän asiat. Tämä on sellainen perustason asia,
jonka jokaisen edes alkeistason toimittajaopintoja suorittaneen täytyy tietää,
täysin riippumatta siitä tietääkö Saamelaiskäräjien puheenjohtaja asian ja
siitä minkä kannan hän siitä ilmaisee.
Saamelaistoimittajan on osattava
erottaa Inarin saamelaiset ja inarinsaamelaiset. Viimeksi mainitut ovat
saamelainen yhteisö, jolla on oma kielensä ja oma kulttuurinsa, joka osin
poikkeaa muiden saamelaisten yhteisöjen kulttuurista. Kenelläkään, jota tämä
yhteisö ei ole itse valtuuttanut, ei ole oikeutta edustaa sitä tai esiintyä sen
edustajana. Anu Avaskarin edustusvaltuutus voitiin kyseenalaistaa, mutta vaikka
hänen takanaan ei seisonut kaikki inarinsaamelaiset, niin seisoin kuitenkin
merkitsevä osa.
Kun YLE Sápmin toimitus ei ole
voinut välttyä huomaamasta esimerkiksi inarinsaamelaisten todellisen edustuksen
puuttumista lakia uudistavassa työryhmässä, toimituksen journalistinen
velvollisuus vallanpitäjien toiminnan kriittisenä tarkastelijana olisi ollut
uutisoida tämä asia omasta aloitteestaan heti sen havaittuaan. Sama koskee
tilannetta, jossa Saamelaiskäräjien puheenjohtaja esittää vähintäänkin
omalaatuisia näkemyksiä edustussuhteen syntymisestä "sukuyhteisössä".
Yritystäkään tällaiseen kriittisen journalismin suuntaan ei nähty eikä kuultu.
Tällainen laiminlyöminen rikkoi jo sellaisenaan journalismin eettisiä
perussääntöjä ja hyvää ammattikäytäntöä.
Uutisissa referoidussa ja
lainatussa keskustelussa ei ollut kyse siitä että mielipide seisoi mielipidettä
vastassa, vaan toisten esittämät tosiasioiden vastaiset ja toimittajan
tarkistettavissa olevat väitteet seisoivat Anu Avaskarin esittämiä tosiasioita
vastaan.
YLE:n saamelaistoimitus ei tässä
tapauksessa reagoinut kriittisellä journalismilla lakiesityksen tai sen
valmistelun puutteisiin, esimerkiksi tähän edustusvajeeseen tai
saamelaismääritelmän kaventamiseen entisestään, vaan vasta näihin epäkohtiin
kohdistuvan oikeutettuun ja perusteltuun kritiikkiin, tavoitteenaan kritiikin
esittäjän esittäminen epäedullisessa valossa ja kritiikin vaientaminen.
Saamelaisradion uutisointi ei ollenkaan kertonut mistä koko saamelaiskäräjälain
muutosesityksessä oli kyse, eikä siinä esitelty minkälaisia muutoksia Avaskari
oli vaatinut kokouksessa käräjien esitystä koskevaan lausuntoon.
Saamelaisradio ei esitellyt uutta
lakiehdotusta vähänkään laajemmin, ei ruotinut sen merkityksiä ja seuraamuksia,
eikä esitellyt sitä koskevia erilaisia näkökantoja, ja varsinkaan ei
kriittisiä. Tältä osin saamelaistoimitus ei täyttänyt omaa osaansa YLE:n
tehtävistä julkisena yleisradiotoiminnan harjoittajana, sellaisina kun ne on
määritelty Yleisradiolaissa.
Saamenkieliset uutiset
hyökkäysalustana
hyökkäysalustana
Inarinsaamelaisia vastaan
hyökänneet Saamelaiskäräjien jäsenet, joille
saamelaistoimituksen verkkosivusto tarjosi foorumin nostaen heidän kantansa
jopa TV-uutistensa pääuutiseksi, eivät tyytyneet vastaamaan Anu Avaskarin
esittämiin argumentteihin, vaan kyseenalaistivat hänen oikeutensa edustaa
inarinsaamelaisia, ilmoittaen itse olevansa näiden edustajia. Vielä
vähäisemmäksi he näkivät Anu Avaskarin valtuutuksen edustaa inarinsaamelaisia,
mikäli hän levittää näkemyksiään, joita Avaskaria vastaan hyökkäävät käräjien jäsenet ja väittivät
epätosiksi. Sen lisäksi, että tämä tapahtui Saamelaiskäräjien kokouksessa,
YLE:n saamenkielisen toimituksen verkkouutissivuilla lähdettiin
jälkijättöisesti säestämään tätä inarinsaamelaisiin kohdistuvaa hyökkäystä.
Tällainen yksipuolinen hyökkäys
inarinsaamelaisia kohtaan oli sitäkin valitettavampi, kun huomioidaan että
inarinsaamelaiset ovat Suomen saamelaisväestön sisäinen vähemmistöyhteisö, joka
pienuudestaan johtuen on erityisen haavoittuvainen. Inarinsaamea puhuu tällä
hetkellä alle 400 henkilöä.
Inarinsaamelaisilla ei siis ollut
edustusta lakityöryhmässä. Heidän taholtaan tuotiin esille tämä fakta
Saamelaiskäräjien kokouksessa, ja se että he kokivat näin synnytettyyn
lakiehdotuksen sisältävän heidän tulevaisuuteen sisältyviä uhkia. Kokouksessa
toiset, jopa Saamelaiskäräjien puheenjohtaja, kertoivat edustaneensa heitä ja
voivansa tehdä sen vastedeskin sukulaissuhteittensa perusteella ja koska
tietävät inarilaisten asiat paremmin kuin nämä itse. Tapahtumasarja edusti
kokonaisuudessaan vertaansa hakevaa röyhkeyttä jonka kohteena oli kulttuurinen
vähemmistö, mutta YLE Sápmi ei sitä tällaiseksi tunnistanut tai ainakaan
uutisoinut.
Käräjien jäsenenä ja
inarinsaamelaisena Anu Avaskarilla oli oikeus puolustaa inarinsaamelaisia ja
esitellä käräjien kokouksessa käsityksiään avoimesti. Sitä ei voinut laillisin
perustein rajoittaa puheenjohtaja Näkkäläjärvi. Saamelaisradion johtajalla,
toisella Näkkäläjärvellä, oli radion tiedotuksesta vastaavana valta vaikuttaa
siihen, avautuvatko Anu Avaskarin mielipiteet oikeassa kontekstissa
kuulijoille, vai annettiinko niistä puutteellinen tai vääristelevä kuva sen
kautta, että hänen mielipiteensä esiteltiin hänen arvostelijoittensa
puheenvuorojen valossa, synnyttäen kuvan jonka mukaan Avaskari puhuu totuudesta
poiketen.
Verkkouutisten lopussa Anu
Avaskarille annettiin mahdollisuus torjua hyökkäykset. Tämän kautta uutisointi
täytti näennäisesti tasapainoisuuden minimivaatimukset. Tämä ei kuitenkaan
korvannut sitä, että lukijalle ei kerrottu mistä Avaskarin omissa esityksissä
oli kysymys, eikä verrattu muiden edustajien puheenvuoroihin sisältyneitä
väittämiä inarinsaamelaisten edustuksesta lakityöryhmässä tosiasioihin.
Mielestäni tällainen saamelaispoliittisen
uutisraportoinnin yksipuolisuus ja tarkoitushakuisuus vie pohjan koko saamelaisradion poliittiselta
uutisoinnilta, jonka pitäisi olla asiallista ja tasapuolista. Huomautan, että
Yleisradion tehtävänä ei ole keskinäisen vihanpidon ylläpitäminen eri
väestöryhmien kesken. Korostan edelleen, ettei Yleisradion tehtävänä ole
minkään poliittisen eturyhmän suosiminen sen enempää saamelaispolitiikassa kuin
valtakunnanpolitiikassa.
Kyseinen tapaus oli puhuva
esimerkki siitä, miten kiihkomieliseen saamelaispoliittiseen suuntaukseen
perustuva uutisvalinta on korvannut ammattieettisen tarkastelun kestävät
uutiskriteerit ja neutraalin esitystavan.
Olen varma, että Avaskarin
kaltaista saamelaispolitiikassa kauan mukana ollutta henkilöä ei loppujen
lopuksi heiluttanut suurestikaan häneen kohdistuvat väärät selittelyt,
tietoiset vähättelyt ja panettelut, vaikka tällainen epäilemättä sattuu ja
jäytää. Avaskarin kritiikinkestävyys ei kuitenkaan oikeuta yksipuolista ja
poliittisesti kallellaan olevaa uutisointia, eikä se oikeuta inarinsaamelaisiin
kohdistuvaa vääristelyä. Avaskarin henkilöön kohdistuva hyökkäys ei ollut tässä
olennainen, niin äärimmäisen ikävä kuin se olikin. Olennaista oli
inarinsaamelaisten syrjiminen, YLE:n saamenkielisen toimituksen antautuminen
sen välineeksi ja laajemmin saamelaistoimituksen sallimattoman puutteellinen
tapa käsitellä tuolloin ajankohtaista saamelaiskäräjälain muutosehdotusta,
jolla läpi mennessään olisi saanut kauaskantoiset seuraamukset.
Ei ensimmäinen kerta
Valitettavasti tässä esille
nostettu uutisointiotteessa kyse ei ollut yksittäistapauksesta vaan selvästä
tendenssistä. Eräs toinen karkea esimerkki oli tohtori Erika Sarivaaraa koskeva
saamelaisradion uutisointi joka noudatti samaa rataa. Hänen toiminnastaan
annettiin sellainen kuva, että hänen tutkimuksensa ovat saamelaisvastaisia ja
että hän itse on ei-saamelainen suomalainen, jolla on saamelaisvastainen
agenda. Hänen saamenkielen taitonsa on nähty pelkästään negatiivisessa valossa,
vaikka hän todellisuudessa on kannustava esimerkki niille saamelaisille, jotka
horjuvat saamen ja suomenkielen rajamailla ja jotka eivät ole varmoja omasta
kielellisestä ja kulttuurisesta identiteetistään.
Syntyy vaikutelma, jonka mukaan
YLE:n saamelaistoimituksen johtaja puuttuisi uutisointiin erityisesti kuin kyse
on asiasta joka liittyy henkilöön tai tahoon joka liittyy tässä kantelussa
esille tuotuun journalismin ulkopuoliseen vaikutuskytkentään. Toinen esimerkki
tästä on uutinen joka koskee Enontekiön kunnan lausuntoa
saamelaiskäräjälakityöryhmän ehdotuksesta
http://yle.fi/uutiset/enontekio_metsasaamelaisten_lapinkylien_ja_inarinsaamelaisten_edustus_vaalilautakuntaan/7035508
Pirita Näkkäläjärven kirjoittama
Uutinen oli laadittu 16.1.2014 kello 14:22. Samana päivänä kello 16.20 hän
täydensi uutista niin että alkuperäisessä uutisessa mainittu tutkija sanoo,
että hän ei välttämättä ole samaa mieltä kunnan lausunnon sisällöstä ja siihen
sisältyvistä ehdotuksista. Tämä on lisätty uutisen ingressiin ja kuvatekstiin.
Menettely muistuttaa Saamelaiskäräjien 18.11.2013 pitämän kokouksen uutisoinnin
jälkikäteispaikkailua.
Erkki Tuomioja Inarissa
Otan vielä yhden esimerkin saamelaisasioiden
uutisoinnista. 21.1.2014 silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja vieraili
Inarissa paluumatkalla Tromssasta. Inarissa järjestettiin kuulemistilaisuus,
johon liittyi sinänsä täysin rauhallisesti sujunut välikohtaus.
Normaalien uutiskriteerien mukaan
tapauksesta olisi voinut laatia jutun, jonka otsikko olisi kuulunut vaikkapa
"Erkki Tuomioja Inarissa – Klemetti Näkkäläjärvi sulki Sajoksen ovet
inarinsaamelaisilta ministerikuulemisessa". Tällaista juttua ei
milloinkaan tehty.
Saamelaiskäräjät uutisoi Tuomiojan
tapaamisen omilla sivuillaan mainitsematta välikohtausta, mikä ei ollut
yllätys.
Tapaus oli seuraavanlainen:
Inarinsaamelaisten edustajilta
estettiin tiistaina 21.1. 2014 pääsy kulttuurikeskus Sajoksessa järjestettyyn
kuulemiseen, jossa Inarissa vierailut ulkoministeri Erkki Tuomioja tapasi
Saamelaiskäräjien puheenjohtajan ja eräitä muita saamelaisia.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja
Klemetti Näkkäläjärvi oli ohjeistanut kulttuurikeskuksen talonmiehen estämään
eräiden henkilöiden pääsyn kulttuurikeskuksen parlamenttisaliin, vaikka
ministeri oli tiettävästi kutsunut heidätkin tapaamiseen. YLE:n
saamelasistoimituksen TV-uutisten mukaan ovien ulkopuolelle jätettyjä
Anarašah-yhdistyksen edustajia ei ollut kutsuttu Saamelaiskäräjien toimesta viralliseen
tilaisuuteen.
Uutisoinnista ei käynyt ilmi,
millä perusteilla puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi oli valinnut virallisiksi
edustajiksi kutsutut henkilöt. Kutsuttuina paikalla olivat käräjien ensimmäinen
varapuheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio, toinen varapuheenjohtaja Heikki Paltto,
kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff, käräjien toimistosta määräaikainen
hallintopäällikkö Pia Ruotsala ja lakimiessihteeri Kalle Varis, käräjien jäsen
ja sen kulttuurijaoksen puheejohtaja, kolttasaamelainen Tauno Haltta ja Janne
Näkkäläjärvi. Enontekiöläinen Janne Näkkäläjärvi jäi saamelaiskäräjävaaleissa
täpärästi varasijalle. Hän oli uutisoinnin ollessa ajankohtainen nostanut
poliittista profiiliaan ja ollut esillä YLE Sápmin uutisissa. Tapaamiseen hän
lienee osallistunut saamelaisalueen koulutuskeskuksen vt rehtorin
ominaisuudessa.
Havaitessaan että osalta
eteistiloissa olleista oli evätty pääsy tapaamiseen, ministeri Tuomioja
erityisavustajineen jätti kokousväen odottelemaan ja meni oven taakse
jätettyjen luo pahoittelemaan tapahtunutta. Tuomioja tapasi näissä olosuhteissa
tohtori Erika Sarivaaran sekä inarinsaamelaisten edustajat Inka Laitin ja Anu
Avaskarin, jotka antoivat ministerille yhdistyksen kirjelmän.
Vasta tämän jälkeen ministeri
palasi sisälle päästettyjen joukkoon.
YLE:n saamelaistoimituksen tv-
uutiset raportoi rauhallisesti sujuneen välikohtauksen pääpiirteiltään, mutta
saamelaisuutisten verkkosivuilla kerrottiin ainoastaan ministerin ja
saamelaiskäräjien puheenjohtajan tapaamisesta. Verkkouutisen olivat laatineet
toimittaja Kaisa Aikio ja YLE Sápmin johtaja Pirita Näkkäläjärvi. Sanottakoon
tässä, että allekirjoittanut oli jo muutama viikko tätä ennen lähestynyt YLER
Sápmin johtajaa kirjeitse, huomauttaen saamelaisuutisten kallistumasta. Pirita
Näkkäläjärvi tiesi siten, että minä, monen muun tavoin, seurasin nyt
uutisoinnin tasapainoisuutta erityisen tarkalla silmällä. Hän otti
välikohtauksen esille uutisten tv-versiossa.
http://yle.fi/uutiset/tuomioja_galledii_anaris_maebargga/7043550
YLE Sápmin TV-uutisten ääneltään
ylen myönteisen uutistenlukijan mukaan ministeri puhui mielellään
ILO-sopimuksen edistämisestä. Tuomioja toteaa TV-uutisissa, että ratifiointi
edellyttää kompromisseja. Tuomioja totesi että ratifionnin mahdollistaminen
edellyttää joiltain osin kompromisseja, ja ettei yksikään osapuoli voi odottaa
ihan sataprosenttista tulosta, lisäten "Meillä on vahva tahtotila että
tämä täytyy nyt saada hoidettua". Epäselväksi jäi, tarkoittiko Tuomioja
sanalla "me" hallitusta vai SDP:tä.
Tapaamisessa Saamelaiskäräjät
jätti ministerille 16-sivuisen muistion. Muistiossa painotettiin muun ohella
että Suomen saamelaismääritelmä ja sen nk. lappalaiskriteeri on syntynyt Suomen
valtion päätöksellä saamelaisten vastuksesta huolimatta. Muistion mukaan
Saamelaiskäräjien näkemys oli, että nk lappalaiskriteerin ottamisella
saamelaismääritelmän osaksi Suomen valtio on paitsi puuttunut saamelaisten
itsemääräämisoikeuteen kansana, myös määrittänyt saamelaisten vastuksesta
huolimatta saamelaiskulttuuriin kuuluvan sellaista, mikä siihen ei kuulu.
Selväsanaisesti tämä tarkoitti niitä statuksettomia saamelaisia joita
Saamelaiskäräjät ei ole hyväksynyt saamelaisrekisteriksi kutsuttuun
vaaliluetteloonsa, ja joiden kanssa Tuomioja keskusteli hetken Sajoksen
eteistiloissa.
Muistion Tuomiojalle oli laatinut
Saamelaiskäräjien puolesta puheenjohtaja Näkkäläjärvi. Sen oli allekirjoittanut
myös Veikko Feodoroff kolttien luottamusmiehen ominaisuudessa. Muistiossa
painotettiin kolttien kulttuurikeskushankkeen etenemistä, minkä Feodoroff toi
esille myös suullisesti tapaamisessa ministeri Tuomiojan kanssa.
Verkkouutisen mukaan ministerin
poliittinen erityisavustaja Tarja Kantola kertoi ulkoministeri Tuomiojan
tavanneen Inarissa "SDP:n kunnallispoliitikon Erika Sarivaaran",
Saamelaiskäräjät ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen vt rehtorin. Uutisissa
"Tuomiojan paikalliseksi puoluetoveriksi" ja SDP:n
kunnallispoliitikoksi nimetty tohtori Erika Sarivaara on tunnettu
saamelaispoliitikko, joka on profiloitunut metsäsaamelaisten ja muiden statuksettomien
saamelaisten asioiden ajajana.
Saamelaistoimituksen päällikön
poliittiset mielipiteet vaikuttavat?
poliittiset mielipiteet vaikuttavat?
Silmiinpistävää on, että
ensimmäisen uutisen oli kirjoittanut toimittaja Susanna Guttorm, kun taas
toisen, "korjaavan uutisen" tekijöiksi on ilmoitettu toimittaja Kaisa
Aikio ja YLE Sápmin päällikkö Pirita Näkkäläjärvi.
Arvioitaessa tässä tarkasteltavana
olevaa uutisointia kannattaa kiinnittää huomio myös siihen, oliko 20.12.2013
klo 7:36 julkaistu uutinen, jonka toinen tekijä oli YLE Sápmin päällikkö Pirita
Näkkäläjärvi, verrattuna edellisen päivän uutiseen, saatettu saamelaistoimituksen
johtajan toimestanne vastaamaan paremmin Saamelaiskäräjien enemmistön
saamelaispoliittista linjaa tai saamelaistoimituksen johtajan omia
saamelaispoliittisia näkemyksiä, joihin tuntuisi kuuluneen myös hänen
sukulaisensa, Saamelaiskäräjien silloisen puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven
tukeminen.
Tätä punnintaa varten Pirita
Näkkäläjärven saamelaispoliittisten näkemysten tiivistettyjä ilmaisuja löytyy
hänen julkisilta Facebook-sivuiltaan ajalta juuri ennen hänen nimittämistään
YLE Sápmin päälliköksi.
On ensinnäkin selvä, että
saamelaistoimituksen päällikön Pirita Näkkäläjärven sympatiat ovat olleet
Klemetti Näkkäläjärven puolella ainakin niin kauan kuin tämä toimi
Saamelaiskäräjien puheenjohtajana.
Pirita Näkkäläjärven Facebooksivu
12.6.2012:
"Ihmettelen miksi saamelaispoliitikkoja on lupa haukkua niin
paljon julkisuudessa, mutta saamelaispolitiikkaa röyhkeästikin kommentoivat
ulkopuoliset saavat rauhassa räksyttää, vieläpä kehujen kera? Ihmettelen miten
esimerkiksi Klemetti jaksaa päivästä toiseen ja tekee vielä työnsä niin
loistavasti, tasaisesti ja ammattitaitoisesti, vaikka omat harvoin
kiittävät."
Myöskään Pirita Näkkäläjärven
mielipiteet inarinsaamelaisista eivät jää epäselväksi:
Pirita Näkkäläjärven Facebooksivu
25.4.2012:
"Mitä inarinsaamelaisuus on? Olkaa inarinsaamelaissiskot ja
-veljet tarkkana, ettei kukaan käytä inarinsaamenkielen vähemmistöasemaa
hyväkseen ja monopolisoi inarinsaamelaisuutta omiin poliittisiin
tarkoituksiinsa. Kun alkaa muistelemaan, niin on monia inarinsaamelaissukuja,
jotka puhuvat nykyään pohjoissaamea. Neljällä seitsemästä Saamelaiskäräjien
hallituksesta on inarinsaamelainen tausta (jopa äiti inarinsaamelainen). Aika
moninaista on inarinsaamelaisuuskin, en varmaan tiedäkään kaikkea."
Pirita Näkkäläjärvellä on selvä
käsitys myös maaoikeusasioista ja Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakijoista:
Pirita Näkkäläjärven Facebooksivu
26.3.2012.
"Olen hyvin huolissani oman rakkaan saamelaiskulttuurini ja
perinteisen tiedon suojasta, kun wannabe-saamelaiset, jotka ovat mahdollisten
maaoikeuksien perässä, hyökkäävät joka suunnasta."
Pirita Näkkäläjärven käsitykset
saamelaismääritelmän muuttamisesta ilmenee kommentista joka koskee lähetystöä
joka toi esille ajatuksen saamelaismääritelmän laajentamisesta:
Pirita Näkkäläjärven Facebooksivu
21.3.2012:
"Nyt liikutaan taas vaarallisilla vesillä. Kaikki tällaiset
toimet ovat omiaan heikentämään saamelaisten perustuslaillisia oikeuksia
alkuperäiskansana, saamelaisten kielen, kulttuurin ja perinnetiedon suojaa ja
edistämään sulautumista valtakulttuuriin."
Nämä ovat siis Pirita
Näkkäläjärven omia, vapaasti ja julkisesti esittämiä mielipiteitä sanasta
sanaan lainattuina. Nämä mielipiteet YLE:n saamelaistoimituksen johtaja on
esittänyt ennen valitsemistaan kyseiseen tehtävään, mutta näyttää siltä, että
hän ei ole hylännyt aikaisempia kantojaan vaan toiminut jatkuvasti niiden
mukaisesti. Oikeuttaako hänen ja hänen sukulaisensa ajama saamelaispoliittinen
kanta YLE:n saamelaistoimituksen johtajan alistamaan YLE:n saamenkieliset
julkaisukanavat sen välineeksi – vai onko hänellä ainoastaan ollut vaikeuksia
näiden asioiden erillään pitämisessä.
Olisikohan tällöin kuitenkin otettava
harkintaan, että JSN ja Yleisradio allekirjoittaisivat varauman, jonka mukaan
Journalistin ohjeet eivät sido saamelaistoimituksia, saamelaistoimittajia ja
saamenkielistä journalismia.
Kriittistä journalismia
vai kritiikitöntä ihailua?
vai kritiikitöntä ihailua?
Syksyllä 2011 pidetyissä
Saamelaiskäräjien vaaleissa valittiin Pirita Näkkäläjärvi saamelaiskäräjien
jäseneksi. Käräjien järjestäytyessä 2012 hänet valittiin nuoresta iästään huolimatta käräjien
hallitukseen, lähinnä puheenjohtajaksi valitun Klemetti Näkkäläjärven
aktiivisuuden ansioista. Sen jälkeen sukulaistyttö, jos näin uskaltaa sanoa, ryhtyi aktiivisesti ajamaan ILOn
sopimuksen ratifiointia ottamalla yhteyksiä johtaviin poliitikkoihin yhdessä
Klemetti Näkkäläjärven kanssa. Samoin Pirita otti yhteyttä johtaviin
tiedotusvälineisiin.
Hiukan ennen kuin Pirita
Näkkäläjärvi valittiin YLE:n saamelaistoimituksen johtoon, hän toi julkisella
facebooksivullaan esille ihailunsa Klemetti Näkkäläjärveä kohti.
Senkin jälkeen
kun Pirita valittiin saamelaisradion johtajaksi, Klemetti Näkkäläjärvi näytti
pysyvän hänelle kirkkaana majakkana joka osoitti saamelaisille suunnan
parempaan tulevaisuuteen. Ainakin Pirita Näkkäläjärvi jatkoi Klemetti
Näkkäläjärven ajaman saamelaispolitiikan tukemista.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvelle lähisukulaisen valinta YLE:n saamelaistoimituksen johtoon oli onnenpotku. Hänen kannaltaan on täytynyt tuntua siltä, että kaikki on nyt mahdollista. Kun tiedotus oli hänen hallussaan, hän saattoi terävöittää omaa saamelaispoliittista linjaansa uudelle tasolle. Kyse ei ollut vain entistä ronskimmasta toimintatyylistä vaan ennen kaikkea politiikan sisällöstä.
Yhdensuuntaistaminen
rohkaisee populismia
rohkaisee populismia
Vuonna 2012 Pirita Näkkäläjärvestä
tuli saamelaisradion johtaja Juhani Nousuniemen jäätyä eläkkeelle. Tällöin hän
sanoutui irti Saamelaiskäräjäedustajan tehtävästä perustellen sitä uudessa
asemassaan vaadittavalla puolueettomuudella.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvelle lähisukulaisen valinta YLE:n saamelaistoimituksen johtoon oli onnenpotku. Hänen kannaltaan on täytynyt tuntua siltä, että kaikki on nyt mahdollista. Kun tiedotus oli hänen hallussaan, hän saattoi terävöittää omaa saamelaispoliittista linjaansa uudelle tasolle. Kyse ei ollut vain entistä ronskimmasta toimintatyylistä vaan ennen kaikkea politiikan sisällöstä.
Tämä näkyi selvästi
saamelaiskäräjälain uusimista valmistelleen oikeusministeriön työryhmän
toiminnassa. Niin kuin edellä on laveasti selvitetty lakiehdotus, joka
valmistui ilman inarinsaamelaisten myötävaikutusta, olisi kaventanut
saamelaismääritelmää entisestään mitätöidäkseen Korkeimman hallinto-oikeuden
viimeisimmän päätöksen, joka ei ollut Saamelaiskäräjille mieleen. Hanke oli
rasistinen ja karkeasti syrjivä.
Jouni Kitti on kysynyt, olisiko
mahdollista, että Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Klemetti Näkäläjärven ja
saamelaisradion johtajan Pirita Näkkäläjärven sukulaisuus sittenkin heijastui
saamelaisradion ulosannissa, estäen sen ehkä tärkeimmän tehtävän: edistää
kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia myös saamelaisten oman
edustuselimen, Saamelaiskäräjien osalta?
Kitti kirjoitti:
”Heittäisin tähän sen kerettiläisen kysymyksen, onko elävän, sukuyhteisössä omaksutun saamelaiskulttuurin puitteissa ylipäätänsä mahdollista saavuttaa sellainen henkilökohtaisen kansalaisryhdikkyyden aste, joka poistaisi epäilyt nepotismista eli sukulaisten suosimisesta, ja mieluiten jopa tällaisten epäilysten varjonkin? Koska sukuyhteisöllä on saamelaisille keskimäärin niin paljon suurempi merkitys kuin suomalaisille keskimäärin, sillä on mielenkiintoisia seurauksia. Yksi niistä on se, että sukulaisuussuhde, joka pääväestöön kuuluvista tuntuu ehkä jo vähän kaukaiselta, on saamelaisista kyseen ollen merkittävämpi, kaukaisemmatkin sukulaiset joutuvat ottamaan huomioon suvun muut jäsenet ja suvun edut, vaikka samanasteinen sukulaisuus ei valtaväestön keskuudessa merkitsisi juuri mitään. Toisaalta saamelaisten suhteellisesti ottaen pienessä yhteisössä, jossa hiukan liioitellen ilmaistuna kohta kaikkia ovat jotain sukua toistensa kanssa, syntyy helposti hankala lojaliteettien verkko, johon on pahimmillaan vaarana takertua.”
”Heittäisin tähän sen kerettiläisen kysymyksen, onko elävän, sukuyhteisössä omaksutun saamelaiskulttuurin puitteissa ylipäätänsä mahdollista saavuttaa sellainen henkilökohtaisen kansalaisryhdikkyyden aste, joka poistaisi epäilyt nepotismista eli sukulaisten suosimisesta, ja mieluiten jopa tällaisten epäilysten varjonkin? Koska sukuyhteisöllä on saamelaisille keskimäärin niin paljon suurempi merkitys kuin suomalaisille keskimäärin, sillä on mielenkiintoisia seurauksia. Yksi niistä on se, että sukulaisuussuhde, joka pääväestöön kuuluvista tuntuu ehkä jo vähän kaukaiselta, on saamelaisista kyseen ollen merkittävämpi, kaukaisemmatkin sukulaiset joutuvat ottamaan huomioon suvun muut jäsenet ja suvun edut, vaikka samanasteinen sukulaisuus ei valtaväestön keskuudessa merkitsisi juuri mitään. Toisaalta saamelaisten suhteellisesti ottaen pienessä yhteisössä, jossa hiukan liioitellen ilmaistuna kohta kaikkia ovat jotain sukua toistensa kanssa, syntyy helposti hankala lojaliteettien verkko, johon on pahimmillaan vaarana takertua.”
Kysyn edelleen Jouni Kitin sanoin:
Tai ehkäpä koko kysymys on väärä ja edustaa vain ’valtaväestön kolonialistisia
arvoja’? Entäpä jos saamelaiseen alkuperäiskansakulttuuriin, jota saamelaisilla
täytyy olla oikeus harjoittaa kenenkään ulkopuolisen siihen puuttumatta,
kuuluukin elimellisenä piirteenä että kaikki mikä edistää oman suvun ja ryhmän
etua on moraalista, hyvää ja oikein. Silloinhan kaikki on kohdallaan, ja YLE
Sápmin tekee hyvän työn tukemalla tätä alkuperäiskansaa sen
sivistyspyrkimyksissä.”
Mitä tapahtuu todella?
Sananvapauden hengessä on
uskallettava kysyä, onko saamelaisradio onnistunut tehtävässään seurata ja
raportoida saamelaisten elämään ja tulevaisuuteen vaikuttavia asioita siten
kuin yleisradiolaki ja yleisesti hyväksytyt journalistiset periaatteet
edellyttävät.
Yhtä olennaista kuin se, mitä YLE:n
saamelaisissa uutisvälineissä käsitellään, on se mistä vaietaan.
Saamelaispolitiikassa maanomistuksesta ja hallinnasta keskustellaan paljon,
eivätkä ratkaisut näihin asioihin ole helppoja ja yksinkertaisia.
Saamelaiskäräjien poliittinen johto ja sitä tukevat tutkijat ja poliitikot myös
pääväestön keskuudessa haluavat kuitenkin ajaa mutkat suoriksi, vedoten suureen
yleisöön tunteikkaasti ja yksinkertaistavilla iskulauseilla. Saamelaisradio on
tarjoutunut tässä alttiiksi äänitorveksi.
Yhteenveto
Tiedonvälityksen sisältöä koskevat
ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään
oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. Journalistilla on oikeus ja
velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai
rajoittaa tiedonvälitystä. Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen
ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen
mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden
tai ammattietiikan.
Vähän lain kirjainta
Haluan painottaa lehdistöeettisten kysymysten vakavuutta muistuttamalla, että pohjimmiltaan ei ole kyse pelkästään moraalisista, ammattieettisistä kysymyksistä ja hyvästä lehtimiestavasta. Tässä tarkoituksessa haluan muistuttaa siitä, mitä Rikoslaki (19.12.1889/39) sanoo asiasta:
10 § (13.5.2011/511)
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan
Joka
asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää
yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan,
panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää - - - syntyperän, kansallisen tai
etnisen alkuperän - - - perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla
perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon
tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
11 § (13.11.2009/885)
Syrjintä
Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa,
yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka
julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää
syytä
1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,
- - -
3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti
huonompaan asemaan
- - - kansallisen tai etnisen alkuperän, - - - kielen, - - -
yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen - - -toiminnan tai muun näihin
rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava - - - syrjinnästä
sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
12 § (11.4.2008/212)
Esimiehen vastuu
- - - muu esimies tuomitaan 1, 3–7 ja 13 §:ssä tarkoitetusta
teosta tai sen yrityksestä rangaistukseen kuin tekijä tai osallinen, jos
tosiasiallisesti esimiehen määräysvallassa ja valvonnassa olevat - - - alaiset
ovat syyllistyneet tekoon sen johdosta, että esimies on laiminlyönyt
velvollisuutensa asianmukaisesti valvoa - - - alaisten toimintaa, ja jos:
1) esimies tiesi tai hänen olisi olosuhteiden perusteella pitänyt
tietää, että - - - alaiset olivat tekemässä tai aikoivat tehdä kyseisiä rikoksia;
eikä
2) esimies ryhtynyt käytettävissään oleviin tarpeellisiin ja
häneltä kohtuudella vaadittaviin toimiin rikosten täyttymisen ehkäisemiseksi.
13 § (11.4.2008/212)
Alaisen rikoksen ilmoittamatta jättäminen
- - - muu esimies, joka jättää ryhtymättä tarpeellisiin ja häneltä
kohtuudella vaadittaviin toimiin saattaakseen viranomaisten tutkittavaksi
tosiasiallisesti hänen määräysvallassaan ja valvonnassaan olevan alaisen
tekemäksi epäillyn 1 tai 3–7 §:ssä taikka tässä pykälässä tarkoitetun rikoksen,
on tuomittava alaisen rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai
vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Alaisen rikoksen ilmoittamatta jättämisestä ei kuitenkaan tuomita
esimiestä, joka on osallinen alaisensa rikokseen taikka 12 §:ssä mainituin
edellytyksin alaisen rikoksen tekijä tai siihen osallinen.
15 § (13.5.2011/511)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan - - - sovelletaan, mitä
oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
Ylläolevat viittaukseni lainkohtiin
eivät sisällä väitettä, että tässä kirjoituksessani esille tuodut teot ja
laiminlyönnit täyttäisivät mainittujen rikosten tunnusmerkistön. Tämä ei poista
sitä, että niissä voi olla piirteitä jotka kallistavat asiaa siihen suuntaan.
Vähintäänkin näiden piirteiden yhtymäkohdat mainittuihin lainkohtiin pitäisi
herättää YLE:n saamelaistoimitus vakavasti pohtimaan kyseisten lainkohtien
asettamia velvoitteita työlleen.
On syytä muistuttaa myös mitä Laki Yleisradio Oy:stä (22.12.1993/1380) sanoo:
7 § (19.8.2005/635)
Julkinen palvelu
Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen
palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja
lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen
palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa
valtakunnallisesti ja alueellisesti. (10.8.2012/474)
Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:
1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia
tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä
vuorovaikutusmahdollisuuksia;
2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria,
taidetta ja virikkeellistä viihdettä; (10.8.2012/474)
3) ottaa ohjelmistossa huomioon - - - tasa-arvonäkökohdat, - - -
(10.8.2012/474)
4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja
ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä
sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;
5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta
myös vähemmistö- ja erityisryhmille;
6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille
suunnattua ohjelmatarjontaa;
Olisi
toivottavaa, että myös saamelaistoimitus noudattaisi journalismin
ammattieettistä säännöstöä, ja että myös saamelaistoimitus vastaa sitä tasoa
jota Yleisradion asema julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajana
edellyttää.
Näin muualla YLE:ssä
Muualla Yleisradiossa
tämänkaltainen sidos on johtanut toimittajan siirtymiseen sivuun varsin
nopsaan. 6.4.2010 STT tiedotti edelleen Helsingin Sanomien uutisen jonka mukaan
loikkauskohun keskelle joutuneen Marja Tiuran (kok.) puoliso Olli Ainola oli
irtisanoutunut toimestaan Ylen taloustoimituksen esimiehenä. Ylen uutisten
vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen oli vahvistanut asian STT:lle illalla.
Jääskeläisen mukaan Ainola oli
jättänyt tehtävänsä saman tien. Jääskeläinen ei halunnut muutoin kommentoida
asiaa.
STT kertoi edelleen, että Tiura
itse puolestaan erosi Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan paikalta.
Tiuran avopuoliso Ainola toimi aiemmin Ylen politiikan toimituksen päällikkönä,
mutta oli siirtynyt syksyllä taloustoimituksen päälliköksi, kun vaalirahasotkut
Tiuran ympärillä pahenivat.Yle Uutisten uutispäätoimittaja Jouni Kemppainen oli
kertonut verkkolehti Uudelle Suomelle jo aikaisemmin, että Ainolan kanssa
oltiin keskusteltu jo vuonna 2008 toimintasuunnitelmasta vaalirahakohun
suhteen.
Julkisen sanan neuvoston
puheenjohtaja Pekka Hyvärinen oli jo aiemmin sanonut, että Yleisradion pitäisi
arvioida uudelleen Ainolan asema vaalirahoitusuutisten välittäjänä ja
kommentoijana Tiura-yhteyden takia.
Näin siis STT. Uutistoimisto
painotti että Ainola oli sekä hyvin kokenut että ansioitunut journalisti. Ennen
Yleisradioon tuloaan Ainola oli työskennellyt ennen Yleisradiota Suomen
Kuvalehdessä, Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä. Hän tuli tunnetuksi
Yleisradion MOT-ohjelmasta, jossa selvitteli Stasi-listoja. Ainola on saanut
kaksi Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkintoa: vuonna 1995 Suomen
Kuvalehdessä julkaistuista pankkikriisiä käsittelevistä artikkeleista ja vuonna
1998 yhdessä Boris Salomonin kanssa MOT:n kaksiosaisesta ohjelmasta
Lääketieteen musta historia."
Näin kertoi siis STT siitä mihin
tilanteeseen erittäin ansioitunut toimittaja ja hänen julkaisijansa saattaa
joutua, jos toimittaja ei osaa pitää puuroja ja vellejä erillään.
* * *
Työkirja
Kysymyksiä YLE Sápmin toimituksen
itselleen vastattaviksi:
Kaikkeen edellä esille tuomaani
viitaten YLE:n saamelaistoimituksen olisi syytä pohtia ainakin seuraavia
kyysymyksiä, vaikkapa toimituksen sisäisessä seminaarissa:
1) Onko YLE:n saamelaistoimitus noudattanut hyvää journalistista tapaa julkaistessaan 28.8.2015 kaikkine ilmauksineen ja ilman toimituksen kommentteja ja Risten-Rauna Maggan puheenvuoron siitä, että lantalaiset valloittavat saamelaiskäräjät.
2) Onko
YLE:n saamelaistoimitus noudattanut hyvää journalistista tapaa huhtikuussa 2015
uutisoidessaa YK:n foorumin kannanoton ja oikaistessaan tämän uutisen. YLE
Sápmin virheellinen uutisointi näyttäisi olleen seuraus lähinnä kahdesta
tekijästä: YK:n foorumin työprosessin heikohkosta tuntemuksesta – raportin
luonnos tunnistettiin virheellisesti lopulliseksi loppuraportiksi – ja
toimituksen vakiintuneesta vahvasta ristiretkijournalistiikan perinteestä. Kun
kyseessä kuitenkin on nimenomaan Yleisradion toimitus, ja siten julkisen
palvelun uutistoimituksesta ja -työstä, toimituksen on syytä kysyä itseltään:
a) Onko
YLE Sápmi noudattanut alkuperäisessä uutisoinnissaan hyvää journalistista
tapaa, etenkin uutistyöhön liittyvää huolellisuuden ja tarkistamisen vaatimusta
(Journalistin ohjeet kohdat 8, 10, 12,),
b) Onko
YLE Sápmi noudattanut alkuperäisessä uutisoinnissaan hyvää journalistista tapaa
julkisen palvelun uutistyöltä edellytettävän neutraalisuuden osalta (JO 2, 3,
8, 11), vai onko kyseessä ennemminkin ollut tarkoitushakuinen, poliittisista
vaikutusperistä nouseva kantaa ottava tai peräti propagandistinen
julkaisutoiminta, mikä näkyy myös uutisen ajoittamisessa, ja
c) Onko
YLE Sápmi noudattanut alkuperäisessä uutisoinnissaan hyvää journalistista tapaa
asettaessaan Suomen valtion erittäin kielteiseen julkisuuteen varaamatta
valtion edustajalle tilaisuutta esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä
(JO 21), ja
d) Onko
YLE Sápmi noudattanut virheellisen uutisensa oikaisemista hyvää journalistista
tapaa (JO 20) jättäessään ilmaisematta että kyse on tiedotusvälineen
itseoikaisusta, sen sijaan antaen ymmärtää että virhe ei johtuisi toimituksen
epähuomiosta vaan YK:n foorumin ehkä jotenkin poikkeuksellisesta työtavasta
jossa loppuraportin luonnosta muutettiin ennen sen esittämistä foorumin
hyväksyttäväksi, ja vielä,
e) Onko
YLE Sápmi noudattanut hyvää journalistista tapaa jatkamalla aiheen uutisointia
jutulla jossa esiintyvät toimituksen virheellisen uutisen todennäköisimmät
tietolähteet, ja jossa toinen näistä toteaa, että olisi ollut hyvä, kun
virheellinen uutinen olisikin pitänyt paikkansa, sen sijaan että olisi
lopultakin varannut valtion edustajalle tilaisuutta esittää oma näkemyksensä
(JO 21).
f) Onko
YLE:n saamelaistoimitus noudattanut hyvää journalistista tapaa
Saamelaiskäräjien kokousta 18.11.2013 koskevassa uutisoinnissa siltä osin että
uutisoinnissa henkilön kokouksessa esittämä fakta inarinsaamelaisten edustuksen
puuttumisesta saamelaiskäräjälain uudistusta valmistelevassa työryhmässä on
jatkouutisoinnissa "tasapainotettu" tarjoamalla näkyvyyttä faktan
esittäneeseen henkilöön käyville hyökkäyksille, jotka sisälsivät vain
valheellisia väittämiä, joiden valheellisuuteen toimitus ei kiinnittänyt mitään
huomiota.
Journalistin velvollisuus on
pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Uutistapahtumia on pyrittävä
seuraamaan loppuun saakka. Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen
perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun
uutta tietoa on saatavissa. Faktan "tasapainottaminen" mielipiteillä
ei edusta uutisen täydentämistä uudella tiedolla. Yleisön on voitava erottaa
tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Tietolähteisiin on
suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa,
koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
g) Onko YLE:n saamelaistoimitus
noudattanut hyvää journalistista tapaa Saamelaiskäräjien kokousta 18.11.2013
koskevassa uutisoinnissa siltä osin että jatkouutisen tekemiseen osallistui
Saamelaiskäräjien silloisen puheenjohtajan sukulainen, vaikka puheenjohtaja oli
kokouksessa osoittanut selvää puolueellisuutta joka kohdistui vähättelynä
faktan esittäjään nähden ja tukena inarinsaamelaisten edustusta koskevien mitä
oudoimpien väitteiden esittäjiin nähden.
Miettiä kannattaa myös
3) Onko YLE:n saamelaistoimitus noudattanut
hyvää journalistista tapaa valitessaan saamelaisille – eikä vähiten
inarinsaamelaisille ja statuksettomille saamelaisille – tärkeästä saamelaiskäräjälain
uudistamista koskevat aiheet siltä osin, onko uutisointi ollut riittävää ja
olennaisuuksiin tähtäävää niin että se vastasi yleisön oikeutta saada tietää,
mitä yhteiskunnassa tapahtuu, siten että sananvapaus toimii, mikä on yksi
demokraattisen yhteiskunnan perustoista.
4) Onko Oy Yleisradio Ab
kokonaisuudessaan noudattanut hyvää journalistista tapaa valitessaan
saamelaistoimituksen johtoon henkilön, jonka tiedettiin olevan keskeisen ja
johtavan saamelaispoliitikon sukulainen, ja jolla tämän suhteen kautta tuli
olemaan läheinen ja ennalta julkisesti ilmoittama ihaileva suhde kyseiseen
saamelaispoliitikkoon, tämän edustamaan linjaan ja tämän johtamaan
Saamelaiskäräjiin. Onko Yleisradion johto noudattanut hyvää journalistista
tapaa kun se ei valinnassa ole ottanut huomioon sukulaisuuden ja sukuyhteisön
valtaväestön kulttuuriin suurempaa merkitystä saamelaisten keskuudessa, mitä
seikkaa kyseinen saamelaispoliitikko oli ensimmäisenä painottamassa.
5) Onko Oy Yleisradio Ab:n johto
noudattanut hyvää journalistista tapaa kun se ei ole reagoinut esimerkiksi
siihen, että johtotehtävään valittu toimittaja kirjoitti jatkuvasti uutisia
kyseisestä omasta sukulaisestaan, joka oli keskeinen ja johtavassa asemassa
oleva saamelaispoliitikko, tämän edustamasta saamelaispoliittisesta linjasta ja
tämän johtamasta Saamelaiskäräjistä.
* * *
Vaikka olenkin edellä pohtinut
lehdistöeetiisiä kysymyksiä ja ammattikäytöntöjä, en toki ole niissä mikään
tuomari tai edes auktoriteetti. Olenpahan vain tarkastellut niitä omasta näkökulmastani
nyt jo eläkkeellä olevana toimittajana, jolla on kokemusta kohtuullisen
laajalta lehdistön skaalalta sensaatiolehtdistöä myöten. ja myös sellaisesta
journalismia ulkoisesti jäljittelevästä lehdenteosta jota klassisen, kriittisen
journalismin mittapuuta käyttäen voi sanoa huoraamiseksi. Tällaiset tuotteet
jäljittelevät ja muistuttava ulkoisesti aitoa kriittistä journalismia, ja usein
niissä on ulkoista loistoa, kuin puuterin ja ties minkä tuoksuisessa
bordellissa.
Tällainen bordellijournalismi ajaa
usein kaupallisia päämääriä, mutta kannattaa muistaa, että tavoitteet voivat
olla myös poliittisia. Alkuperäiskansajournalismi ei tee tässä poikkeusta. Kyse
ei ole niinkään päämäärästä, vaan keinoista joilla niitä ajetaan. Journalismin
historia on täynnä esimerkkejä siitä, miten toimittaja on osannut
yhdistää päämärän, jonka ajamisen hän katsoo oikeaksi, hyvään, aitoon ja
kriittisen journalismiin. Avaimena on tinkimättömän tarkka raportointi ja
tosiasioissa pidättäytyminen. Toki ajettavalle asiallekin asettuu määrättyjä
vaatimuksia. Totuus palvelee hyvää asiaa ja on tuhoksi pahuudelle.
Propagandistiset valheet palvelevat pahuutta aikansa, mutta loppujen lopuksi
nekin edistävät vääryyden perikatoa.
Kuten sanottua, en ole mikän
lehdistöetiikan auktoriteetti. Sellaisista asioista antaa Suomessa lausumansa
Julkisen Sanan Neuvosto, jos asiat menevät niin pitkälle. Silti, tai
juuri siksi, näitä kannattaa pohtia siellä YLE Sápmin piirissä.
Näitä pohtiessaan rivitoimittajat
voivat miettiä asioita erityisesti oman roolinsa ja ammattietiikansa
näkökulmasta, joska käytännöissä olis pettraamisen varaa. Päällikkötoimittaja
voi roolikeikin omaisesti miettiä, minkälaisia vastineita ja selityksiä hän
olisit antanut Julkisen Sanan Neuvostolle, mikäli nämä tapaukset olisivat
tulleet kantelun kautta siellä punnittaviksi.
Antoisaa seminaria ja työn iloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti