Pikkulinnut ovat laulaneet, että pääministeri Juha
Sipilä saattaa haaveilla saavansa hattuunsa, tai paremminin Terrafame-pipoonsa poliittisen sulan kun ei ainoastaan Pohjoissaamelainen saamelaissopimus, vaan myös edellisen eduskunnan hylkäämä, mutta silti nykyisen eduskunnan huomassa hautuva ILO-sopimuksen ratifiointihanke vietäisiin läpi hänen pääministerikaudellaan. Sipilä näyttäisi miten homma hoidetaan kotiin ilman vatulointia, jota on noiden sopimusten kohdalla jatkunut jo vuosikymmeniä. Businessmiehet on eri miehiä. Ei kun mutkat ja putket suoriksi vähän trumpmaiseen tyyliin. Tarvitaan siis yksinkertainen malli, ja sitten ajetaan! Hupsistakeikkaa, ja sopimukset on ratifioitu lain voimaisiksi enenkuin arvostelijat ja vastustajat ehtivät tajuta juuri mitään.
Ehkäpä tuota yksinkertaistavaa ratkaisumallia hakien pääministerin tärkein poliittinen avustaja, valtiosihteeri Paula Lehtomäki vieraili seurueineen Inarisssa 8.12.2016. Inarin kunnan tiedotteen mukaan seurueeseen kuuluivat pääministerin erityisavustaja Janika Tikkala, oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeuksien yksikön johtaja Johanna Suurpää ja oikeusministerin erityisavustaja Leena Riekkola. Ohjelmassa oli ensisijaisesti keskusteluja ajankohtaisista saamelaisasioista. Seurue tapasi saamelaiskäräjien, kunnan ja järjestöjen edustajia.
Ehkäpä tuota yksinkertaistavaa ratkaisumallia hakien pääministerin tärkein poliittinen avustaja, valtiosihteeri Paula Lehtomäki vieraili seurueineen Inarisssa 8.12.2016. Inarin kunnan tiedotteen mukaan seurueeseen kuuluivat pääministerin erityisavustaja Janika Tikkala, oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeuksien yksikön johtaja Johanna Suurpää ja oikeusministerin erityisavustaja Leena Riekkola. Ohjelmassa oli ensisijaisesti keskusteluja ajankohtaisista saamelaisasioista. Seurue tapasi saamelaiskäräjien, kunnan ja järjestöjen edustajia.
Eräiden yleensä luotettavien lähteiden mukaan Lehtomäki olisi vierailunsa
aikana päästänyt ilmoille poliittisen koepallon, ehdotuksen saamelaisten
jakamisesta kahteen ryhmään vai pitäisikö sanoa kastiin: saamelaisiin jotka
ovat vaaliluettelossa ja saavat äänestää saamelaiskäräjävaaleissa, ja
saamelaisiin, jotka ovat saamelaisia, mutta eivät ole luettelossa, eivätkä voi
äänestää vaaleissa.
Ensin Lehtomäen ajatus tuntui niin mahdottomalta että se ei voinut olla totta. Eräs seurueeseen kuulunut henkilö kiisti, että Lehtomäki olisi
mitään tällaista sanonut. Olin jo valmis ampumaan tiedon alas karanneena
ankkana, mutta sitten pari samaten vierailun ohjelmaan osallistunutta henkilöä
vahvisti minulle toisistaan riippumatta, että kyllä tällaisia ajatuksia oli
esillä ollut. Kun en ollut
onnistunut saamaan tietooni Lehtomäen sanantarkkaa esitystä, pyysin häntä vahvistamaan tai kiistämään oliko hän sanonut jotain tällaista
tai edes tämän tapaista.
Olin jo julkaissut kirjoitukseni 13.12.2016 kun Lehtomäki vastasi tiedusteluuni 15.12. Ymmmärrän että pääministerin valtiosihteeri kuuluu, paitsi valtakunnan vaikutusvaltaisimpiin naisiin, myös sen kiireisimpiin.
Lehtomäki totesi johdantona, että saamelaisasiat kietoutuvat usein sen ympärille, kuka on saamelainen. Hänen mukaansa vaikuttaa siltä, että laajasti koetaan, että saamelainen on se (ja vain se), joka saamelaiskäräjälain mukaan voidaan merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.
Lehtomäki kertoi todenneensa Lapin Kansan haastattelussa (Lapin Kansa 9.12.2017) että hän ja oikeusministeriön virkamiehet ovat yhdessä pohtineet, että laissa määriteltäisiin nimenomaisesti vain kriteeristö vaaliluetteloon merkitsemiselle, mutta että "se, miten ihminen kokee oman identiteettinsä, ei olisi jatkossa lainsäädännön asia".
Lehtomäki kiisti ehdottaneensa jakoa kahteen ryhmään; hän oli ainoastaan todennut pohdinnoista, jotka liittyvät lainsäädännössä kirjoitettuun määrittelyyn kriteereistä, joiden perusteella voidaan merkitä vaaliluetteloon. Kysymykseeni edustaako ajatus pääministerin kantaa Lehtomäki vastasi, ettei hänen tiedossaan ole, että pääministeri olisi ilmaissut tähän asiaan kantaansa, ja että asian valmistelu kuuluu valtioneuvostossa oikeusministeriön toimialaan. Lopuksi Lehtomäki totesi: "Keskustelemme saamelaisasioista useiden ministeriöiden yhteistyössä, ja myös taannoisella Inarin-matkallani seurueeseen kuului kaksi edustajaa OM:stä."
Mitä enemmän katselen ja pyörittelen mielessäni näitä lauseita, sitä vakuuttuneemaksi tulen siitä, että tämän kaksijakoajatuksen jälkiä ei ehkä sittenkään tule etsiä pääministerin suunalsta, vaan ajatuksen jäljet johtavat saamelaisasioita ennenkin sotkeneeseen sylttytehtaaseen, oikeusministeriöön.
Olin jo julkaissut kirjoitukseni 13.12.2016 kun Lehtomäki vastasi tiedusteluuni 15.12. Ymmmärrän että pääministerin valtiosihteeri kuuluu, paitsi valtakunnan vaikutusvaltaisimpiin naisiin, myös sen kiireisimpiin.
Lehtomäki totesi johdantona, että saamelaisasiat kietoutuvat usein sen ympärille, kuka on saamelainen. Hänen mukaansa vaikuttaa siltä, että laajasti koetaan, että saamelainen on se (ja vain se), joka saamelaiskäräjälain mukaan voidaan merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.
Lehtomäki kertoi todenneensa Lapin Kansan haastattelussa (Lapin Kansa 9.12.2017) että hän ja oikeusministeriön virkamiehet ovat yhdessä pohtineet, että laissa määriteltäisiin nimenomaisesti vain kriteeristö vaaliluetteloon merkitsemiselle, mutta että "se, miten ihminen kokee oman identiteettinsä, ei olisi jatkossa lainsäädännön asia".
Lehtomäki kiisti ehdottaneensa jakoa kahteen ryhmään; hän oli ainoastaan todennut pohdinnoista, jotka liittyvät lainsäädännössä kirjoitettuun määrittelyyn kriteereistä, joiden perusteella voidaan merkitä vaaliluetteloon. Kysymykseeni edustaako ajatus pääministerin kantaa Lehtomäki vastasi, ettei hänen tiedossaan ole, että pääministeri olisi ilmaissut tähän asiaan kantaansa, ja että asian valmistelu kuuluu valtioneuvostossa oikeusministeriön toimialaan. Lopuksi Lehtomäki totesi: "Keskustelemme saamelaisasioista useiden ministeriöiden yhteistyössä, ja myös taannoisella Inarin-matkallani seurueeseen kuului kaksi edustajaa OM:stä."
Mitä enemmän katselen ja pyörittelen mielessäni näitä lauseita, sitä vakuuttuneemaksi tulen siitä, että tämän kaksijakoajatuksen jälkiä ei ehkä sittenkään tule etsiä pääministerin suunalsta, vaan ajatuksen jäljet johtavat saamelaisasioita ennenkin sotkeneeseen sylttytehtaaseen, oikeusministeriöön.
Ennen Lehtomäen vastauksen saapumista olin jo kirjoittanut tämän kirjoitukseni valmiiksi ja julkaissut sen. Kun ainakin Pohjolan Sanomat oli kirjoittanut asiasta, taivuin luottamaan vanhaan sanontaan ”ei savua ilman tulta”. Pohjolan Sanomat otsikoi 9.12.
”Lehtomäen sanat maistuvat
Sanila-Aikiolle – Saamelaiskäräjät tyytyväisiä oikeusministeriön (korostus GP 16.12.) pohdintoihin
saamelaismääritelmästä”. (GP:n huomautus: Kyse olisi siis oikeusministeriön virkamiesten pohdinoista, joista Lehtomäki ensisijaisesti vain kertoi. Minun tietoni asia kantautui siinä muodossa että kyseessä olisi ollut Lehtimäen ajatus). Pohjolan Sanomien mukaan valtiosihteeri Lehtomäki kertoi
vierailun aikana, että oikeusministeriössä pohditaan, ”tulisiko lainsäädäntöä
muuttaa siten, että laissa ei enää määriteltäisi saamelaista, vaan siinä
määriteltäisiinkin, ketkä saavat äänestää saamelaiskäräjävaaleissa”.
”Se, miten ihminen kokee oman identiteettinsä, ei olisi jatkossa
lainsäädännön asia. Lainsäädännössä määriteltäisiin kriteerit, joiden
perusteella ihminen merkitään vaaliluetteloon”, sanoi Lehtomäki Pohjolan
Sanomien mukaan. Artikkelin mukaan Tiina Sanila-Aikio totesi tähän käräjien
yrittäneen painottaa että näin on jo nyt. ”Saamelaiskäräjäthän on yrittänyt
painottaa ja tuoda esille sitä, että tälläkin hetkellä kyse on juuri tästä
asiasta. Näin on jo nyt: Saamelaismääritelmähän ei sano sitä, kuka kokee olevansa saamelainen,
vaan sen, kuka voi äänestää saamelaiskäräjävaaleissa”.
Saatuani Lehtomäen vastauksen korjasin 16.12 kirjoitusta siltä osin, lisäten häneltä saamani selvityksen. Tästä eteenpäin kirjoitus jatkuu sellaisena kuin sen alunperin julkaisin.
Saatuani Lehtomäen vastauksen korjasin 16.12 kirjoitusta siltä osin, lisäten häneltä saamani selvityksen. Tästä eteenpäin kirjoitus jatkuu sellaisena kuin sen alunperin julkaisin.
Saamelaiskäräjien jäsenen, inarinsaamelaisen Kari Kyrön mukaan Lehtomäen
esittämä ajatus nostaa esiin suuren joukon kysymyksiä, joihin tulee saada
vastaukset:
1. Kuuluvatko molempien
ryhmien ihmiset Euroopan ainoaan alkuperäiskansaan saamelaisiin?
2. Saavatko molempien
ryhmien saamelaiset yhtäläiset alkuperäiskansalle kuuluvat oikeudet?
3. Voivatko molempien
ryhmien saamelaiset järjestäytyä haluamallaan tavalla ja valtiolta saatavalla
tuella järjestää omat sisäiset vaalinsa ja hallintonsa?
4. Saavatko molempien
ryhmien saamelaiset yhtäläisesti yhteiskunnallista tukea kielensä ja kulttuurinsa
kehittämiseen? (PL 6§)
5. Saavatko molempien
ryhmien saamelaiset yhtäläisesti yhteiskunnallista tukea
saamelaiselinkeinotoimintaansa? (PL 6§)
6. Saavatko molempien
ryhmien saamelaiset yhtäläiset oikeudet käyttää saamelaiskulttuurikeskusta
Sajosta ja muita saamelaisten toimitiloja?
7. Saavatko molemmat
ryhmät yhtäläiset oikeudet työjärjestö ILO:n alkuperäiskansa foorumeilla?
Tuollaisiin pitäisi alkajaisiksi saada vastaus. Omasta mielestäni kysyä voi tällaisiakin:
8. Edustaako ajatus
oikeusministerin kantaa?
9. Edustaako ajatus
pääministerin kantaa?
10. Onko ajatus ollut esillä hallituskumppaneiden
kesken, ja miten muut hallituspuolueet suhtautuvat siihen?
Suomessa sovellettava saamelaismääritelmä sisältyy saamelaiskäräjälain (17.7.1995/974
) 3 §:ään. Lainkohdan mukaan saamelaisella tarkoitetaan kyseisessä laissa
henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, mutta edellyttäen että hän täyttä
lisäksi jonkin numeroiduista alakohdista 1‒3:
1)
että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan
tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai
2)
että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on
merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai
henkikirjassa; taikka
3)
että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty
tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai
saamelaiskäräjien vaaleissa.
Saamelaiskäräjien juristivoimat ovat jo kauan olleet sitä mieltä, että lain
numeroitua luetteloa edeltävä ”- - - joka pitää itseään saamelaisena” on
kirjoitettu lakiin vain, jotta ketään ei voitaisi merkitä vaaliluetteloon
vasten tahtoaan. Tämä tuntuu hiukan ontuvalta sikäli, että vaaliluetteloon
merkitsemistä on haettava kirjallisesti henkilön omalla hakemuksella. Vielä
ontuvammalta ti suorastaan ontolta tulkinta näyttäytyy ILO:n
alkuperäiskansasopimuksen toteutumista valvovan YK:n Rotusyrjinnän eliminoimiseksi
muodostetun komitean eli CERD:in suosituksen valossa. Komitean mukaan henkilön
omaa käsitystä, että hän kuuluu alkuperäiskansaan, on pidettävä perustuvaa
laatua olevana (fundamental) kun ratkaistavana on, onko hänet luettava alkuperäiskansaan
‒ ellei päinvastaiselle ole perusteluja. Varmemmaksi vakuudeksi otettakoon tämä
CERD:in yleissuositus tähän kokonaisuudessaan ja sellaisenaan, ihan
alkuperäiskielellä:
CERD General Recommendation VIII
Concerning the Interpretation and Application
of Article 1, Paragraphs 1 and 4 of the
Convention
Identification with a Particular Racial or
Ethnic Group
Adopted at the Thirty-eighth session of
the Committee on the Elimination of Racial
Discrimination,
on 22 August 1990
on 22 August 1990
(Contained in Document A/45/18)
The Committee on the Elimination of Racial
Discrimination,
Having considered
reports from States parties concerning
information about
the ways in which individuals are identified
as being members of a particular racial or ethnic group or groups,
Is of the opinion
that such identification shall,
if no justification exists to the contrary,
be based upon self-identification
by the individual concerned.
by the individual concerned.
Jos ja kun saamelaiskäräjät ajavat sellaista Suomen saamelaiskäräjälain 3
§:n alkulauseen tulkintaa, joka mukaan sillä on merkitys vain yksilön
suojaamiseksi hänen tahtonsa vastaan tapahtuvalle saamelaiskäräjien
vaaliluetteloon merkitsemistä vastaan, ja että yksilön omalla käsityksellä omasta
kuulumisestaan alkuperäiskansaan ei ole mitään merkitystä häntä koskevaa asiaa
ratkaistessa, tämä tulkintalinja on täysin CERD:in yleissuosituksen vastainen.
Saamelaiskäräjät, sen lakimiessihteeri ja sen piirissä tai taustalla
vaikuttavat alkuperäiskansakysymyksiin erikoistuneet juristit (Anne Nuorgam, Mattias
Åhrén) ja kansainväliseen ihmisoikeusoikeuteen erikoistuneet juristit (Martin
Scheinin ja esim. Elina Pirjatanniemi) eivät yksinkertaisesti voi olla CERD:in
yleissuosituksesta tietämättömiä. Jos saamelaiskäräjien johto ja sen
oikeudelliset asiantuntijat olisivatkin hyväksyneet CERD:in yleissuosituksen
linjauksen vaikutuksen Suomen saamelaismääritelmän soveltamiseen, mutta käyneet
todistelemaan, että CERD:in suositukseen sisältyvä varaus ” if no justification
exists to the contrary” estää erinäisten saamelaiskäräjien vaaliluetteloon
hakeneiden ottamisen siihen, asia olisi toinen. Mutta ei, he ovat halunneet siirtää
laissa suppeasti määritellyn ja sitäkin tiukemmin tulkitun saamelaisuuden
puolustuslinjat mahdollisimman eteen. Siksi he toimivat niin kuin CERD:in
suositusta ei olisi olemassa, niin kuin se olisi pelkkää ilmaa, tai jotakin
komitean jäsenten esittämää subjektiivista hyminää vailla minkään asteen
painoarvoa.
Sama koskee Suomen valtion korkeita virkamiehiä, muun muassa
saamelaisasioista vastaavassa oikeusministeriössä, ja vaikkapa vähemmistö. ja
yhdenvertaisuusvaltuutettuja, jotka eivät ole vuosien aikana lopsauttaneet
korvaansa saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon ottamisessa avoimesti rehottavalle
syrjinnälle, ikään kuin se ei olisi kantautuneet heidän tietoonsa.
Valtiosihteeri Paula Lehtomäen Inarin vierailulla hänen seurueeseensa
kuului vuosina 2007–2010 vähemmistövaltuutettuna toiminut, nykyinen oikeusministeriön
demokratia- ja kieliasioiden yksikön johtaja Johanna Suurpää. Mahtoiko hän
millään tavoin huomata että Lehtomäen koepalloon sisältyi demokratian ja
yhdenvertaisuuden kannalta arveluttavia, miten sanoisin sen pehmeästi,
vivahteita?
Vai pohditaan tuota asiaa paraikaa oikeusministeriössä? Yllä tulikin jo
vähän eväitä tähän pohdintaan. Itse tosiaan arvelin jokin aikaa että tuo Lapin
poliittiselle taivaalle päästetty koepallo oli pelkkä karannut ankka. Mutta ei
se ollut, eikä ehkä myöskään pelkkä ‒ förlåt!
‒ aivopieru. Miten minusta tuntuu että se on kokeva saman kohtalon kuin tämä lentävä vehje.
niin, no saa nähä, saattahan siinä käräjien nykyjohdon niskat alkaa punottaa ja alkuinnostus laimeta aikalailla jos lähteekin tapahtumaan niin, että nämä Lehtomäen uudet alkuperäiskansaan kuuluvat saamelaiset järjestäytyvät halintoineen ja valtion tukineen tulevat jakamaan käräjien nykyistä määrärapottia. asettuvat vielä kulttuurikeskus sajokseenkin toiseksi isännäksi. No eipä se nyt niin kovin väärin olisi. taitaisi suurin osa olla inarinsaamelaisia ja heidän sukumaillaanhan sajos juutuanvuonon länsipäässä, juutuanjoen rannassa onkin.
VastaaPoista