Outo koepallo Lapin taivaalla

Pikkulinnut ovat laulaneet, että pääministeri Juha Sipilä saattaa haaveilla saavansa hattuunsa, tai paremminin Terrafame-pipoonsa poliittisen sulan kun ei ainoastaan Pohjoissaamelainen saamelaissopimus, vaan myös edellisen eduskunnan hylkäämä, mutta silti nykyisen eduskunnan huomassa hautuva ILO-sopimuksen ratifiointihanke vietäisiin läpi hänen pääministerikaudellaan. Sipilä näyttäisi miten homma hoidetaan kotiin  ilman vatulointia, jota on noiden sopimusten kohdalla jatkunut jo vuosikymmeniä. Businessmiehet on eri miehiä. Ei kun mutkat ja putket suoriksi vähän trumpmaiseen tyyliin. Tarvitaan siis yksinkertainen malli, ja sitten ajetaan! Hupsistakeikkaa, ja sopimukset on ratifioitu lain voimaisiksi enenkuin arvostelijat ja vastustajat ehtivät tajuta juuri mitään.

Ehkäpä tuota yksinkertaistavaa ratkaisumallia hakien pääministerin tärkein poliittinen avustaja, valtiosihteeri Paula Lehtomäki vieraili seurueineen Inarisssa 8.12.2016. Inarin kunnan tiedotteen mukaan seurueeseen kuuluivat pääministerin erityisavustaja Janika Tikkala, oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeuksien yksikön johtaja Johanna Suurpää ja oikeusministerin erityisavustaja Leena Riekkola. Ohjelmassa oli ensisijaisesti keskusteluja ajankohtaisista saamelaisasioista. Seurue tapasi saamelaiskäräjien, kunnan ja järjestöjen edustajia.

Eräiden yleensä luotettavien lähteiden mukaan Lehtomäki olisi vierailunsa aikana päästänyt ilmoille poliittisen koepallon, ehdotuksen saamelaisten jakamisesta kahteen ryhmään vai pitäisikö sanoa kastiin: saamelaisiin jotka ovat vaaliluettelossa ja saavat äänestää saamelaiskäräjävaaleissa, ja saamelaisiin, jotka ovat saamelaisia, mutta eivät ole luettelossa, eivätkä voi äänestää vaaleissa.

Ensin Lehtomäen ajatus tuntui niin mahdottomalta että se ei voinut olla totta. Eräs seurueeseen kuulunut henkilö kiisti, että Lehtomäki olisi mitään tällaista sanonut. Olin jo valmis ampumaan tiedon alas karanneena ankkana, mutta sitten pari samaten vierailun ohjelmaan osallistunutta henkilöä vahvisti minulle toisistaan riippumatta, että kyllä tällaisia ajatuksia oli esillä ollut. Kun en ollut onnistunut saamaan tietooni Lehtomäen sanantarkkaa esitystä, pyysin häntä vahvistamaan tai kiistämään oliko hän sanonut jotain tällaista tai edes tämän tapaista.

Olin jo julkaissut kirjoitukseni 13.12.2016 kun Lehtomäki vastasi tiedusteluuni 15.12. Ymmmärrän että pääministerin valtiosihteeri kuuluu, paitsi valtakunnan vaikutusvaltaisimpiin naisiin, myös sen kiireisimpiin.

Lehtomäki totesi johdantona, että saamelaisasiat kietoutuvat usein sen ympärille, kuka on saamelainen. Hänen mukaansa vaikuttaa siltä, että laajasti koetaan, että saamelainen on se (ja vain se), joka saamelaiskäräjälain mukaan voidaan merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Lehtomäki kertoi todenneensa Lapin Kansan haastattelussa (Lapin Kansa 9.12.2017) että hän ja oikeusministeriön virkamiehet ovat yhdessä pohtineet, että laissa määriteltäisiin nimenomaisesti vain kriteeristö vaaliluetteloon merkitsemiselle, mutta että "se, miten ihminen kokee oman identiteettinsä, ei olisi jatkossa lainsäädännön asia".

Lehtomäki kiisti ehdottaneensa jakoa kahteen ryhmään; hän oli ainoastaan todennut pohdinnoista, jotka liittyvät lainsäädännössä kirjoitettuun määrittelyyn kriteereistä, joiden perusteella voidaan merkitä vaaliluetteloon.  Kysymykseeni edustaako ajatus pääministerin kantaa Lehtomäki vastasi, ettei hänen tiedossaan  ole, että pääministeri olisi ilmaissut tähän asiaan kantaansa, ja että asian valmistelu kuuluu valtioneuvostossa oikeusministeriön toimialaan. Lopuksi Lehtomäki totesi: "Keskustelemme saamelaisasioista useiden ministeriöiden yhteistyössä, ja myös taannoisella Inarin-matkallani seurueeseen kuului kaksi edustajaa OM:stä."

Mitä enemmän katselen ja pyörittelen mielessäni näitä lauseita, sitä vakuuttuneemaksi tulen siitä, että tämän kaksijakoajatuksen jälkiä ei ehkä sittenkään tule etsiä pääministerin suunalsta, vaan ajatuksen jäljet johtavat saamelaisasioita ennenkin sotkeneeseen sylttytehtaaseen, oikeusministeriöön.

Ennen Lehtomäen vastauksen saapumista olin jo kirjoittanut tämän kirjoitukseni valmiiksi ja julkaissut sen. Kun ainakin Pohjolan Sanomat oli kirjoittanut asiasta, taivuin luottamaan vanhaan sanontaan ”ei savua ilman tulta”. Pohjolan Sanomat otsikoi 9.12. ”Lehtomäen sanat maistuvat Sanila-Aikiolle – Saamelaiskäräjät tyytyväisiä oikeusministeriön  (korostus GP 16.12.) pohdintoihin saamelaismääritelmästä”. (GP:n huomautus: Kyse olisi siis oikeusministeriön virkamiesten pohdinoista, joista Lehtomäki ensisijaisesti vain kertoi. Minun tietoni asia kantautui siinä muodossa että kyseessä olisi ollut Lehtimäen ajatus). Pohjolan Sanomien mukaan valtiosihteeri Lehtomäki kertoi vierailun aikana, että oikeusministeriössä pohditaan, ”tulisiko lainsäädäntöä muuttaa siten, että laissa ei enää määriteltäisi saamelaista, vaan siinä määriteltäisiinkin, ketkä saavat äänestää saamelaiskäräjävaaleissa”.

”Se, miten ihminen kokee oman identiteettinsä, ei olisi jatkossa lainsäädännön asia. Lainsäädännössä määriteltäisiin kriteerit, joiden perusteella ihminen merkitään vaaliluetteloon”, sanoi Lehtomäki Pohjolan Sanomien mukaan. Artikkelin mukaan Tiina Sanila-Aikio totesi tähän käräjien yrittäneen painottaa että näin on jo nyt. ”Saamelaiskäräjäthän on yrittänyt painottaa ja tuoda esille sitä, että tälläkin hetkellä kyse on juuri tästä asiasta. Näin on jo nyt: Saamelaismääritelmähän ei sano sitä, kuka kokee olevansa saamelainen, vaan sen, kuka voi äänestää saamelaiskäräjävaaleissa”.

Saatuani Lehtomäen vastauksen korjasin 16.12 kirjoitusta siltä osin, lisäten häneltä saamani selvityksen. Tästä eteenpäin kirjoitus jatkuu sellaisena kuin sen alunperin julkaisin.

Saamelaiskäräjien jäsenen, inarinsaamelaisen Kari Kyrön mukaan Lehtomäen esittämä ajatus nostaa esiin suuren joukon kysymyksiä, joihin tulee saada vastaukset:

1.     Kuuluvatko molempien ryhmien ihmiset Euroopan ainoaan alkuperäiskansaan saamelaisiin?

2.     Saavatko molempien ryhmien saamelaiset yhtäläiset alkuperäiskansalle kuuluvat oikeudet?

3.     Voivatko molempien ryhmien saamelaiset järjestäytyä haluamallaan tavalla ja valtiolta saatavalla tuella järjestää omat sisäiset vaalinsa ja hallintonsa?

4.     Saavatko molempien ryhmien saamelaiset yhtäläisesti yhteiskunnallista tukea kielensä ja kulttuurinsa kehittämiseen? (PL 6§)

5.     Saavatko molempien ryhmien saamelaiset yhtäläisesti yhteiskunnallista tukea saamelaiselinkeinotoimintaansa? (PL 6§)

6.     Saavatko molempien ryhmien saamelaiset yhtäläiset oikeudet käyttää saamelaiskulttuurikeskusta Sajosta ja muita saamelaisten toimitiloja?

7.     Saavatko molemmat ryhmät yhtäläiset oikeudet työjärjestö ILO:n alkuperäiskansa foorumeilla?

Tuollaisiin pitäisi alkajaisiksi saada vastaus. Omasta mielestäni kysyä voi tällaisiakin:

8.     Edustaako ajatus oikeusministerin kantaa?

9.     Edustaako ajatus pääministerin kantaa?

10.  Onko ajatus ollut esillä hallituskumppaneiden kesken, ja miten muut hallituspuolueet suhtautuvat siihen?

Suomessa sovellettava saamelaismääritelmä sisältyy saamelaiskäräjälain (17.7.1995/974 ) 3 §:ään. Lainkohdan mukaan saamelaisella tarkoitetaan kyseisessä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, mutta edellyttäen että hän täyttä lisäksi jonkin numeroiduista alakohdista 1‒3:

1)    että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai

2)    että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka

3)    että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

Saamelaiskäräjien juristivoimat ovat jo kauan olleet sitä mieltä, että lain numeroitua luetteloa edeltävä ”- - - joka pitää itseään saamelaisena” on kirjoitettu lakiin vain, jotta ketään ei voitaisi merkitä vaaliluetteloon vasten tahtoaan. Tämä tuntuu hiukan ontuvalta sikäli, että vaaliluetteloon merkitsemistä on haettava kirjallisesti henkilön omalla hakemuksella. Vielä ontuvammalta ti suorastaan ontolta tulkinta näyttäytyy ILO:n alkuperäiskansasopimuksen toteutumista valvovan YK:n Rotusyrjinnän eliminoimiseksi muodostetun komitean eli CERD:in suosituksen valossa. Komitean mukaan henkilön omaa käsitystä, että hän kuuluu alkuperäiskansaan, on pidettävä perustuvaa laatua olevana (fundamental) kun ratkaistavana on, onko hänet luettava alkuperäiskansaan ‒ ellei päinvastaiselle ole perusteluja. Varmemmaksi vakuudeksi otettakoon tämä CERD:in yleissuositus tähän kokonaisuudessaan ja sellaisenaan, ihan alkuperäiskielellä:

CERD General Recommendation VIII

Concerning the Interpretation and Application

of Article 1, Paragraphs 1 and 4 of the Convention

Identification with a Particular Racial or Ethnic Group

Adopted at the Thirty-eighth session of

the Committee on the Elimination of Racial Discrimination,
on 22 August 1990

(Contained in Document A/45/18)

The Committee on the Elimination of Racial Discrimination,

Having considered

reports from States parties concerning information about

the ways in which individuals are identified as being members of a particular racial or ethnic group or groups,

Is of the opinion

that such identification shall,

if no justification exists to the contrary,

be based upon self-identification
by the individual concerned.

Jos ja kun saamelaiskäräjät ajavat sellaista Suomen saamelaiskäräjälain 3 §:n alkulauseen tulkintaa, joka mukaan sillä on merkitys vain yksilön suojaamiseksi hänen tahtonsa vastaan tapahtuvalle saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemistä vastaan, ja että yksilön omalla käsityksellä omasta kuulumisestaan alkuperäiskansaan ei ole mitään merkitystä häntä koskevaa asiaa ratkaistessa, tämä tulkintalinja on täysin CERD:in yleissuosituksen vastainen. Saamelaiskäräjät, sen lakimiessihteeri ja sen piirissä tai taustalla vaikuttavat alkuperäiskansakysymyksiin erikoistuneet juristit (Anne Nuorgam, Mattias Åhrén) ja kansainväliseen ihmisoikeusoikeuteen erikoistuneet juristit (Martin Scheinin ja esim. Elina Pirjatanniemi) eivät yksinkertaisesti voi olla CERD:in yleissuosituksesta tietämättömiä. Jos saamelaiskäräjien johto ja sen oikeudelliset asiantuntijat olisivatkin hyväksyneet CERD:in yleissuosituksen linjauksen vaikutuksen Suomen saamelaismääritelmän soveltamiseen, mutta käyneet todistelemaan, että CERD:in suositukseen sisältyvä varaus ” if no justification exists to the contrary” estää erinäisten saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeneiden ottamisen siihen, asia olisi toinen. Mutta ei, he ovat halunneet siirtää laissa suppeasti määritellyn ja sitäkin tiukemmin tulkitun saamelaisuuden puolustuslinjat mahdollisimman eteen. Siksi he toimivat niin kuin CERD:in suositusta ei olisi olemassa, niin kuin se olisi pelkkää ilmaa, tai jotakin komitean jäsenten esittämää subjektiivista hyminää vailla minkään asteen painoarvoa.

Sama koskee Suomen valtion korkeita virkamiehiä, muun muassa saamelaisasioista vastaavassa oikeusministeriössä, ja vaikkapa vähemmistö. ja yhdenvertaisuusvaltuutettuja, jotka eivät ole vuosien aikana lopsauttaneet korvaansa saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon ottamisessa avoimesti rehottavalle syrjinnälle, ikään kuin se ei olisi kantautuneet heidän tietoonsa.

Valtiosihteeri Paula Lehtomäen Inarin vierailulla hänen seurueeseensa kuului vuosina 2007–2010 vähemmistövaltuutettuna toiminut, nykyinen oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikön johtaja Johanna Suurpää. Mahtoiko hän millään tavoin huomata että Lehtomäen koepalloon sisältyi demokratian ja yhdenvertaisuuden kannalta arveluttavia, miten sanoisin sen pehmeästi, vivahteita?

Vai pohditaan tuota asiaa paraikaa oikeusministeriössä? Yllä tulikin jo vähän eväitä tähän pohdintaan. Itse tosiaan arvelin jokin aikaa että tuo Lapin poliittiselle taivaalle päästetty koepallo oli pelkkä karannut ankka. Mutta ei se ollut, eikä ehkä myöskään pelkkä ‒ förlåt! ‒ aivopieru. Miten minusta tuntuu että se on kokeva saman kohtalon kuin tämä lentävä vehje.