Saamelaisterveiset Etelä-Koreasta

Lapin Kansan saamenkielisellä verkkosivulla

http://www.lapinkansa.fi/Sagat/1194932723915/artikkeli/gibidit+rievdadit+artihkkala+8j+terminologiija.html

Etelä-Koreassa 06.10.-17.10.2014 järjestettyyn biodiversiteettisopimuksen 12. osapuolikonferenssiin osallistuneet Klemetti Näkkäläjärvi, Pertti Heikkuri ja Nilla Tapiola kertovat kuulumisiaan kokouksesta. Kolmikko edusti Suomen saamelaiskäräjiä, minkä lisäksi konferenssiin osallistui myös Áslat Holmberg edustaen Saamelaisneuvostoa. (Tämä saamelaisneuvosto on eräiden saamelaisjärjestöjen kattojärjestö, jota ei tule sotkea saamelaisten parlamentaariseen neuvostoon, joka on eri maiden saamelaiskäräjien yhteistoimintaelin). Suomen hallitus ei ollut edustettuna konferenssissa ministeritasolla.

Näkkäläjärvi, Tapiola ja Heikkuri osallistuivat konferenssissa biodiversiteettisopimuksen 8 ariklan j-kohdan käsitteistöä selvittelevään työryhmään. Sopimuksen sanamuoto keskustelun alaisessa kohdassa kuuluu "indigenous and local communities", suomeksi (perinteistä elämäntapaa edustavat) alkuperäiset ja paikalliset yhteisöt. Tämän sanamuodon täsmäystä kuulumaan "indigenous peoples and local communities" (suom. alkuperäiskansat ja paikalliset yhteisöt) oli ehdottanut alkuperäiskansojen foorumi.

Suomen saamelaiskäräjien linjana jo alkuperäiskansojen foorumissa oli, että kyseisessä sopimuskohdassa tulisi mainita ainoastaan alkuperäiskansat, eli sopimuksessa tulisi tällä kohdin lukea ainoastaan "indigenous peoples" (alkuperäiskansat). Tätä kantaansa Suomen saamelaiskäräjät (ja sitä tukeneet Suomen valtion edustajat) ei kuitenkaan saanut läpi alkuperäiskansojen foorumissa. Myös Etelä-Korean konferenssissa  kolmikko ajoi tätä kantaa ilman menestystä. Lapin Kansan artikkelissa he pitävät sitkeästi kiinni linjasta, jonka mukaan vain alkuperäiskansat, mikä tarkoittaisi Suomessa saamelaisia, tulee huomioida biodiversiteettiin liityvän perinteisen tiedon varmistamisessa tai milloin on kyse perinteiseen elämäntapaan liittyvien uskonnollisesti tai henkisesti merkitsevien kohteiden suojelusta.

Etelä-Korean konferenssin dokumentit löytyvät netistä. Osoite sopimuksen 8j-kohtaa ruotineen työryhmän raporttiin on:

http://www.cbd.int/doc/meetings/cop/cop-12/insession/cop-12-L-26-en.pdf

Suomen tai saamelaiskäräjien kanta ei ilmene dokumentista, Sen sijaan siitä ilmenee, että saamelaiskäräjien kanta ei menestynyt.

Dokumentti on hiukan vaikeasti luettava, mutta jos ymmärrän oikein,alkuperäiskansojen kenkä on siis puristanut siitä että biodiversitettiisopimuksen 8J-alkutekstissä käytetään termiä "indigenous and local communities" (suom. alkuperäiset/sisäsyntyiset ja paikalliset yhteisöt/yhdyskunnat), kun alkuperäiskansojen foorumi on halunnut sen kuuluvan "indigenous peoples and local communities" (alkuperäiskansat ja (perinteistä elämäntapaa edustavat( paikalliset yhteisöt), mihin nyt lienee tarkoitus siirtyä, kuitenkin niillä ehdoilla ja reunahuomautuksilla jotka dokumentissa mainitaan.


Olen itse aikaisemmin kiinnitänyt blogissani huomiota siihen eroon, joka vallitsi kansainvälisen sopimuksen ja sen suomenkielisen version välillä:

http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2013/10/akwe-kon.html

ja

http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2013/10/montrealin-tieta-kulkien.html

ja

http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2013/10/eduskunta-puhalluksen-kohteena.html

 
Kari Kyrö ja eräät muut henkilöt tekivät käännöstä koskevan kantelun oikeuskanslerille. Kommentoin itse oikeuskanslerin vastausta tuoreeltaan varsin myrkyllisin sanankääntein:

http://hirvasrumpu.blogspot.fi/2014/06/yle-sapmi-ja-oikeuskanslerin-vastaus.html


Nyt näyttää siltä, että Suomen asetusteksti olisi, hämmästyttävää kyllä, niinkin varhain kuin vuodesta 1994 (Asetus biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta (78/1994) ollut ennakoivasti oikeilla linjoilla, eli Saamelaiskäräjät ja K. Näkkäläjärvi ovat olleet oikeassa väittäessään että alkuperäiskansoja ja paikallisia yhteisöjä tässä kaikkien ja varsinkin alkuperäiskansojen mielestä tarkoitetaan.No hyvä. Ympäristöministeriön Akwe Kon -ohjeissa

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41525/OH1_2011_Akwe_Kon_-ohjeet.pdf?sequence=1 

on kyllä muistettu mainita myös "(perinteistä elämäntapaa noudattavat) paikalliset yhteisöt" kohdissa joissa puhutaan alkuperäiskansoista. Esipuheessaan Klemetti Näkkäläjärvi tosin toistaa useita kertoja, että ohjeet koskevat (vain) alkuperäiskansoja, Suomessa saamelaisten kotiseutualuetta ja saamelaisia, mikä on nähdäkseni liian suppea tulkinta. Sitä vastaava käytännön toteutushan on nähty Hammastunturi-suunnitelman yhteydessä, eikä vähiten sen laatineen työryhmän kokoonpanossa ja kokoamismenettelyssä. Ohjekirjan B-osassa annetaan ohjeita niiden alkuperäiskansa- ja paikallisyhteisöjen sekä osallisten tunnistamisesta, joihin ehdotettu hanke todennäköisesti vaikuttaa,  ja C-osassa ohjeita alkuperäiskansa- ja paikallisyhteisöjen osallistumisen mahdollistavista järjestelyistä.

Minusta näyttää, että näitä ohjeita ei ole noudatettu laadittaessa Hammastunturi-suunnitelmaa, jolla Suomi ja metsähallitus ylpeilevät pitkin kansainvälisiä foorumeilla:

http://yle.fi/uutiset/saamelaiskarajat_sai_tunnustusta_artikla_8jn_toimeenpanosta/6877045

Selitykseksi tälle näen sen strategisen kumppanuuden aseman, jossa Suomen valtio ja sen metsähallitus saavat pohjoissaamelaisia ja heidän hallitsemiaan saamelaiskäräjiä suosimalla pidettyä Lapissa olevat n.s. valtionmaat paremmin valtion omaisuutena jatkossakin. Tätä hypoteesiäni on vain vahvistanut valtioneuvoston saamelaiskäräjien hyväksyttäväksi painostamaa "selitysosaa" ehtona sille että Suomi ratifioi ILO:n alkuperäisansasopimuksen. "Selityksen" mukaan valtio ja saamelaiskäräjät olisivat yksimielisiä siitä, että valtionmaiden omistukseen ei ratifioinnin yhteydessä puututa. Valtio tosin lupautuu monimielisesti selvittämään maaoikeuksia jotka saamelaisille alkuperäiskansana kuuluu. Ei ole millään lailla yllättävää, että oikeuksien ulkopuolelle suljetaan muut saamelaiset/lappalaiset kuin ne, jotka saamelaiskäräjät on saamelaisiksi kelpuuttanut. Näin siitä huolimatta, että nämä edustavat pohjoissaamelaisia satoja ellei tuhansia vuosia vanhempaa alkuperäiskansakerrostumaa.

Valtion maaomaisuutensa säilyttämisstehtävää on siis helpottanut, että  saamelaiskäräjät ja sen puheenjohtaja ovat johdonmukaisesti ajaneet ja ajavat edelleen "vain alkuperäiskansa / Suomessa vain saamelaiset" -linjaa. Tämä linja on vahvistunut julkisuudessa Akwe Kon -ohjeiden käännöksessä ja varsinkin Klemetti Näkkäläjärven niihin kirjoittamassa esipuheessa.  Lapin Kansan tuoreesta artikkelista ilmenee, että saamelaiskäräjät ja Näkkäläjärvi pitävät itsepäisesti kiinni tästä linjastaan, vaikka se ei ole lyönyt läpi Etelä-Korean konferenssin asiaa käsitelleessä työryhmässä. Entisellä työpaikallani eräässä suomenruotsalaisessa paikallislehdessä jääräpäisesti kannastaan kiinni pitävää virkamiestä luonnehdittiin stobakoffiksi. Nimi lienee peräisin venäläisen maailmankirjallisuuden aarteistosta, mutta en valitettavasti osaa sanoa mistä teoksesta, mitkä olivat herra Stobakoffin ansiot ja mitkä hänen muut piirteensä. Olisiko hän ollut vaikkapa kollegioregistraattori?

Puutteellisella kokoonpanolla synnytettyä Hammastunturin alueen suunnitelmaraporttia Suomen ylpeät edustajat ovat esitelleet pioneerihankkeena kansainvälisillä foorumeilla, ja saamelaiskäräjät ovat suorastaan kehränneet sen edustajien päästyä prosessin osallisiksi, etenkin kun muut paikalliset yhteisöt, kuten inarinsaamelaiset, saatiin vikinästään huolimatta pidettyä sen ulkopuolella.

Asiassa ei taida olla edes kantelun aineksia. Saamelaiskäräjien virka- ja luottanushenkilöt eivät ole ainakaan toistaiseksi virkavastuun alaisia, ja Akwe Kon -ohjeet eivät edusta sitovaa lainsäädäntöä vaan ainoastaan suosituksia. Suosituksen järjestelmällinen vailinnainen soveltaminen niin, että se suosii yhtä kansanryhmää etnisin perustein ja sortaa yhtä tai useampaa muuta ryhmää, samoin etnisin tai niihin verrattavin perustein, saattaa kuitenkin täyttää syrjintärikoksen tunnusmerkit. 


Mitä tulee sopimuksen ja sovellusohjeitten suomennokseen, ne näyttävät tosiaankin olleen aikaansa edellä, niin että kansainvälinen järjestö näyttää nyt tulleen suomentajan linjoille. Ei mikään huono saavutus, vaikka saamelaiskäräjien ajama "vain alkuperäiskansoja / Suomessa vain saamelaisia" -linja ei mennytkään läpi. Yritystähän ei ole puuttunut. Tuon oman linjan tyrkyttämistä voi toki jatkaa vaikka maailman tappiin asti, josko se ottaisi tulta. Olisiko sitä odotellessa liikaa toivoa että saamelaiskäräjät ja sen puheenjohtaja sekä ympäristöministeriö, metsähallitus ja ehkä vielä ulkoministeriökin, tietenkin pitäen kiinni omasta periaatteellisesta eriävästä linjastaan, nyt kuitenkin tulisivat sopimuksen kansallisessa soveltamisessa kansainvälisesti hyväksytylle linjalle?