Saamelaiskäräjien palveluksessa
Filosofian tohtori, dosentti Tapani Matala-aho Oulun yliopiston Matemaattisten tieteiden laitokselta on laatinut Saamelaiskäräjien tilauksesta asiantuntijalausunnon mahdollisen saamelaismääritelmän muuttamisen vaikutuksista saamelaisten määrään Suomessa.
Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven toimeksianto professorille oli kahtalainen:
a) tehdä matemaattinen laskelma siitä, mikä olisi saamelaisväestöksi luetun populaation määrä jos saamelaismääritelmää muutettaisiin vastaamaan Norjan saamelaismääritelmää siten, että saamelaisiksi luettaisiin myös henkilöt, joiden yksi isovanhempien vanhempi (neljäs polvi) luettaisiin saamelaiseksi
b) tehdä arvio saamelaisväestöksi luetun populaation määrästä nk. verolappalaistietojen
perusteella Suomessa.
Tohtori on tehnyt työtä käskettyä. Hän on kehittänyt kaksi mallia, malli A ja malli B, josta ensimmäistä sovelletaan tehtävään a) ja toista tehtävään b). Näin pitkälle varsin loogista.
Malli A lähtee liikeelle siitä että vuonna 1880 Ylä-Lapin kokonaisväestö oli 1894 henkeä. Koska vain perheen päämies oli merkitty verolappalaiseksi, saamelaisväestön kokonaismäärä kerrotaan luvulla 5,5, joka edustaa lappalaisperheiden keskimääräistä henkilölukua. Näin laskien saadaan saamelaisten kokonaismääräksi 5067 henkeä, mikä oli 51 % kokonaisväestöstä.
Tästä tehdään rohkea johtopäätös, väestötieteellinen quantum leap: Tohtori Matala-aho olettaa, että väestöryhmien suhde olisi myös laskentavuonna 2011 sama kuin 1880 Kun Ylä-Lapin kokonaisväestö vuonna 2011 oli 9941, ja saamelaisten osuudeksi katsotaan 51 %. Näin päädytään siihen että saamelaisia olisi vuonna 2011 ollut Ylä-Lapissa 5067 henkeä. "Niinpä 1880 eläneiden saamelaisten jälkeläisiä vuonna 2011 olisi siten 5067", kirjoittaa tohtori.
Ei sanaakaan siitä onko väestöryhmien suhde säilynyt samana, ei sanaakaan siitä onko molempien vääestöryhmien syntyvyys ja kuolleisuus ollut sama ja onko näiden tekijöiden suuruus muuttunut yli sadassa vuodessa. Ei mitään muuttovoitoista ja -tappioista kummankaan väestöryhmän osalta. Etteikö kyseessä olisi vähemmän tyylipuhdas demograafislooginen saltomortaali sanan kahdessa merkityksessä: tulokset heittävät kuperkeikkaa ja demograafiksi ryhtynyt matemaatikko - - - no, päätelkää itse.
Matemaattinen operaatio jatkuu näin:"Tällä hetkellä näistä jälkeläisistä 3459 on jo saamelaisstatuksella. Siten potentiaalisia saamelaisiksi hakijoita Ylä-Lapissa olisi 5067-3459=1068 henkilöä eli 46.5% nykyisistä saamelaisista 3459." Tämä koskee siis Ylä-Lappia.
Puhtaan matematiikan korkeimmissa sfääreissä liikkuva professori Matala-aholla on kuitenkin kahdessa kohdassa lausuntoaan sattunut sama numerolipsahdus, tai sitten vähennyslaskutaito on päässyt unohtumaan: "5067-3459 =1068" olisi aiheuttanut punaisen ruksin koepaperiin. Oikea vastaus on 1608. Ilmeisesti kyseesä on kuitenkin vain lapsus numeri, sillä prosenttiosuus 46,5 on oikein laskettu, perustuen lukuun 1608 eikä väärän lukuuun 1068.
No, joka tapauksessa inferenssi vuoden 1880 tilanteesta vuoden 2011 tilanteeseen on vain ponnahduslauta seuraavalle inferenssille, nyt Suomen koko saamelaisväestöön: "Koko Suomessa nykyisiä saamelaisia on 9919-4=9915. Täten potentiaalisia saamelaisiksi hakijoita koko Suomessa olisi 46.5% määrästä 9915 eli 4610. Tohtori huomauttaa että tämä on vain alaraja.
* * *
Miksi ei saman tien vetää johtopäätös että kun Ylä-Lapin väestöstä vuonna 1880 saamelaisia oli 51 %, silloin ainakin potentiaalisia saamelaisia täytyy koko Suomen västöstä olla yhtä paljon, eli vuoden 2013 tasolla 51 % kokonaisväestömäärästä 5 434 734 henkeä, josta saadaan 2 771 714 potentiaalista saamelaista. Matematiikkaa on eksakti tiede, mutta puhdas matematiikka se vasta eksaktia onkin.
Vaikka turhaanpa tässä tarvitsee leikkisäksi heittäytyä. Siitä pitää huolen malli B, jossa päädytään lopputulokseen että Suomessa on yli puoli miljoonaa potentiaalista saamelaista, mikäli saamelaiseksi katsotaan jokainen jolla on yksikin lapinveroa maksanut esivanhempi. Matemaattisena idioottina en käy kiistämään etteikö näin voisi ollakin puhtaan matematiikan maailmassa. Täällä rupuliaisella maanpinnalla, jossa me tavalliset tallaajat kuljemme, elävä elämä tulee osoittamaan laskelman vääräksi.
Toisaalta nyt alkaa oma sarkastisuuskin tympäisemään: aika paljon riippuu siitä, puhutaanko menneisyyden jäljistä vaiko elävästä tai edes elvytettävissä olevasta kulttuurista, yhteisöistä ja identiteeteistä. Jos lähdettäisiin tutkimaan saamelaisuutta geenitesteillä, mitä en siis ehdota, koko Suomessa löytyisi sitä saamelaisuuden ydinkriteeriksi nostettua saamelaisverta tai saamelaisuutta markkeeraava mutaatiota huomattavasti isommalta joukolta kuin puolelta miljoonalta.
* * *
Jotenkin koko asetelma, jossa alkuperäiskansan määritelmää haetaan jos ei nyt ihan puhtaasta matematiikasta niin kuitenkin oudon historiattomasta universumista, tuo mieleen vanhan tarinan encyklopedisti Denis Diderot'ista (1713-1784). Tämä valistusajan filosofi ja taidearvostelija johti vuodesta 1751-1772 työn alla olleen suuren tietosanakirjan toimitustyötä. Uskon ja uskomusten korvaamista tiedolla edustanut teos oli vuoden 1789 Ranskan suuren vallankumouksen tärkeimpiä henkisiä liikkeelle sysääjiä - sen verisen vallankumouksen, jonka päätunnukset "Vapaus, veljeys ja tasa-arvo" ovat vieläkin eurooppalaisuuden johtavia arvoja. Samat valistusaatteet saivat Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen perustajat avaamaan vuonna 1776 Itsenäisyysjulistuksen sanoilla "Pidämme itsestään selvinä totuuksina, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, että Luoja on suonut heille tietyt luovuttamattomat oikeudet, joiden joukossa on oikeus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun."
Niin briljantti sanankäyttäjä kuin Diderot olikin, matematiikka ei kuitenkaan ollut hänen vahvimpia puoliaan. Diderot oli oleskellut jonkin aikaa Venäjän hovissa, missä hänen nopea sanailunsa viehätti aatelistoa. Vanholliset voimat pelkäsivät kuitenkin että Diderot, jolle jumalan olemassaolo oli samantekevää, saisi uskollisten alamaisten uskon horjumaan.
Niinpä paikalle värvättiin aikansa kunnioitetuin matemaatikko, sveitsiläinen, Venäjällä asuva Leonhard Euler, jonka oli määrä käydä julkiseen väittelyyn Diderotin kanssa. Tässä kerrottu tarina ei pyri asettamaan mitenkään kyseenalaiseksi monipuolisesti lahjakkaan matemaattisen neron kykyjä. Hänen moraalinsa ehkä joutuu outoon valoon, mutta luultavasti loistava tiedemies käsitti vain osallistuvansa hyvään kepposeen.
Diderotin tietoon saatettiin, että hänen vastustajansa oli luonut teroreeman joka todisti jumalan olemassaolon. Diderot sai kutsun tulla hoviin ilman että hän tiesi vastaväittelijänsä nimen. Kokoontuneen hovin edessä Euler kävi hyökkäykseen, heittäen filosofille haasteen, joka tietenkin lausuttiin kaikella asiaan kuuluvalla vakavuudella:
Diderot poistui hovista päätä pahkaa väittelyn yleisön naurunpurskahdusten saattelemana. Hän sulkeutui huoneisiinsa, vaati suojelupassin ja palasi yhtä soittoa matkustaen Ranskaan.
Tarina on yleensä tulkittu niin, että matematiikan kielessä lukutaidoton Diderot menetti täysin konseptinsa. Toinen mahdollinen tulkinta olisi, että hän näki kuinka alas aikansa asioitunein matemaatikko oli vajonnut, tai ainakin kuinka suuri pimeys Venäjällä vallitsi.
Niin suuri on matematiikan todistusvoima, kun sen oikein osaa, tai tarkemmin sanoen, kun sen oikein osaa valjastaa palvelemaan tarkoituksiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti