Älä unta näe!

5.4.2013


Saamelainen etninen nationalismi, joka lähti kehittymään 1800-luvulla Ruotsin kristillisissä kansankorkeakouluissa, voidaan nähdä reaktiona, jos halutaan, antiteesinä pääväestön kultturiselle päällepainamiselle. Aatevirtaus täytti myönteisen tehtävän ja sillä oli yksiselitteisesti moraalinen oikeutus, jos näin jälkikäteen halutaan asiaa tuomaroida. Synty-ympäristöstään johtuen aatteelle jäi perinnöksi jonkinasteinen alamainen kiltteys, hyvän kansallisvaltion kansalaisuuden ihanne, jota USA:n mustien radikaalien puheenparrella olisi kutsuttu setätuomolaisuudeksi.

Saamelaisliikkeen 1960-luvun lopun radikalisoituminen noudatti ajan henkeä, Zeitgeistia, ja lainasi muotoja kansainvälisestä protestiliikkeiden aallosta, ennen kaikkea USA:n alkuperäiskansaliikkeestä. malttia edustavat vanhat, viisaat miehet työnnettiin syrjään taistelunhaluisten nuorten soturien toimesta.  Radikaalisaamelaisuudellakin oli myönteisiä tehtäviä ja saavutuksia, joita ei tule vähätellä sen tietyistä ylilyönneistä huolimatta. Radikaalisuus, ylilyönnit ja nationalismi kuitenkin kehitti aatetta saamelaisvallan suuntaa, amerikkalaista käsitettä soveltaen voisimme sanoa "Saami Supremacy", saamelainen ylivalta. Sen rumin ilmentymä on ollut ja on edelleen "rekisterisaamelaisten" lappalaisiin kohdistama syrjintä.

Jos kansa ei ole saanut käydä läpi kansallisuusaatteen kukoistuksen vaihetta ja muodostaa kansallisaatteen valtiollista lihaksitulemista edustavaa kansallisvaltiota, nämä pyrkimykset kummittelevat vahvasti ja saavat ajoittain irvokkaitakin muotoja. Heimojen ja kansojen kohdalla se näkyy tapahtuvan kansallisen uneksimisen puitteissa. Tämän kansallisen sielunelämän ymmärtämiseen voi ottaa vertauskohdan psykoanalyyttisen koulukunnan puolelta, jossa katsotaan että tukahdetut seksuaaliset pyrkimykset ovat erilaisten sairaalloisten sielullisten ilmiöiden pohjimmainen syy.

Nationalismilla on historiassa paikkansa ja tehtävänsä, mutta viimeistään vanhetessaan se tapaa muuttua jotenkin rumaksi ja irvokkaaksi. Jos kyse on enemmistön vähemmistöön kohdistamasta nationalismista tai jos nationalistisin tunnuksin ajetaan sorto- tai sotapolitiikkaa, puhutaan kiihkoisänmaallisuudesta, sovinismista. Tämä eroaa heräävän kansakunnan nationalismista vähän samaan tapaa kuin vanhan miehen nuoreen naiseen kohdistuvat himokkaat pyrkimykset eroavat nuorten keskinäisestä intohimoisesta mutta puhtaasta rakkaudesta.

Saamelaisen kansallisvaltion muodostaminen on monesta syystä jäänyt toteutumattomaksi haaveeksi, ennen kaikkea ehkä siksi että lappalaisten asuma-alue on jo vuosisatoja sitten jaettu eri valtakuntien kesken. Lappalaisten lukumäärä ja elintavat eivät myöskään ole olleet omiaan edistämään valtiohankkeita, eikä sellaisille ole ollut niin sanotusti historiallista tilausta; lappalaisten omat poliittiset järjestelmät ovat pitkälle aivan riittävästi kattaneet heidän tarpeensa, ja nykyisen pääväestön valtiolaitokset ovat hyvässä ja pahassa ottaneet hoitaakseen ne tehtävät jotka olisivat voineet saamelaiselle valtiolaitokselle kuulua. Sivumennen voidaan todeta, että nämä valtiot eivät ymmärtääkseni luoneet lappalaisia varten erillisiä hallinnonhaaroja, vaan lappalaisten hallinto integroitiin varsin pitkälle kansallisvaltioiden aluehallintoon. Vaikka yhteisen lappalaisvaltion muodostaminen olisikin nationalistisen ajattelun logiikanmukaisesti äärimmäinen tavoite, jolle kannattaisi uhrata henki ja elämä, realismi lienee saanut useimmat luopumaan haaveesta. Toisaalta, näinhän opetettiin myös Suomelle ennen vuotta 1917: Suomen onni on olla Venäjän yhteydessä, sen ulkopuolelta se ei löydy. Suomi kuitenkin itsenäistyi, kävi läpi kriisinsä ja kiihkonationalistiset vaiheensa, ja on nykyään luopumassa kansallisesta itsemääräämisoikeudestaan EU:n hyväksi. Joku voisi sanoa että kallista on, mutta halvalla menee. Mutta, kuten sanottua, nationalismi pitänee nähdä välivaiheena, vasta tuon kansakunnan nuoruusvaiheeseen kuuluvan kiihkon läpikäymisen jälkeen ollaan valmiita laajempaan yhteistyöhön.

Nationalistiset tunteet ja ilmentymät kehittyvät ilmeisesti spontaanisti useimpien ryhmien sisällä, naaraan munasoujen tavoin ne ovat tavallaan kärkkymässä historiallista tilaisuutta lähteä kasvuun. Kaikkien ryhmien ei kuitenkaan ole suotu toteuttaa nationalistisia haaveitaan, ja se voi aiheuttaa pitkääkin tuskaa ellei pyrkimyksille saada annettua rakentavia ilmentymiä ilman separatismia. Syitä haaveiden ja pyrkimysten toteutumaatomuuteen voi olla monia, kuten sortopolitiikka, mutta myös toimivuuteen ja mittakaavaan liittyvät tekijät voivat estää kansallisvaltioprojektin toteuttamisen. Kansalla tai ryhmällä ei ole sellaista omaa aluetta, jossa sen resurssein olisi luotavissa kansallisesti puhdas valtio. Tai jos on, siellä asustaa paljon muitakin ihmisiä. Muistakaamme, että kaikki valtionmuodostushankkeet, joihin on liittynyt asukkaiden jakaminen ryhmiin ihonvärin, uskonnon tai alkuperän mukaan ja "väärän" ryhmän karkoittaminen maan rajojen ulkopuolelle tai reservaatteihin, ovat olleet suuren luokan tragedioita.

Yhteispohjoismaalaisen saamelaisen valtion luominen ei vaikuta ajankohtaiselta, ellei sellainen ajatus sitten elä omaa vellovaa elämäänsä epäämäisen ideologisen hahmon muodossa, joka imee energiansa toteutumattomista naionalistisista haaveista. Tällainen rajoiltaan ameebamaisen hahmoton saamelainen kansallisvaltio toteutuisi kansallisvaltioiden rajojen ylittävänä Saamenmaana,  joka osittain eläisi alueen muuhun väestöön nähden rinnakkaistodellisuudessa. Sen voimakenttä antaisi kuitenkin itsestään merkkejä koska tämä poliittinen "olento" vahvistaisi kansallisvaltioiden sisäisten saamelaisaktivistien painoarvoa.

On vaikea ennustaa, mitä tällainen kehitys toisi tullessaan. Ainakin Suomessa tuntuisi elävän vielä haave siitä, että saamelainen kansallisvaltio saataisiin toteutettua pienemmässä mittakaavassa, Suomen kansallisvaltion puitteissa. Suurempaa huolta ei tunnuta kannettavan siitä miten miten hanke vaikuttaisi alueen muuhun väestöön. Ajettaisiinko se pois vaikkapa passiivisin keinoin siten, että kun tämä muu väestö on tajunnut voimattomuutensa ja oikeudettomuutensa, se vetäisi omat johtopäätöksensä ja väistyisi? Epäkansallisen aineksen puhdistaminenhan on yleensä kuulunut kansallisvaltion rakentamis- ja laajennusprojekteihin, myös Suomen osalta.

Kun edellä oli puhe toteutumattomista nationalistista pyrkimyksistä on hyvä pitää mielessä vanha neuvo, jonka mukaan nationalististen puheiden takaa kannattaa aina yrittää etsiä tähän ja huomiseen päivään liittyvät edut. Saamelaiskäräjien kohdalla taloudellisten etujen ja poliittisen vallan tavoittelu vaatimalla alkuperäiskansastatus todellisen alkuperäiskansan kustannuksella on kuitenkin niin irvokasta, groteskia, röyhkeää ja moraalisesti rivoa, että sen ymmärtämistä auttaa edellä mainittu psykoanalyyttinen näkökulma, sovellettuna saamelaiseen kansallishenkeen. Jos Sigmund Freud eläisi, hän voisi kirjoittaa uuden teoksen "Psychologie und Psychopathologie des samischen Nationalgeistes", kolme nidettä ja täydennysnide.

Suomen valtion, jonka tehtävä on edustaa maan koko väestöä, ajaa kokonaisuuden etua ja sovitella väestöryhmien eturistiriitoja, tulee nyt toimia, edelleen freudilaisittain ilmaisten, yliminänä, joka tukahduttaa syväpsykologian mielessä alkukantaiset pyrkimykset ja sublimoi niistä kumpuavan energian salonkikelpoisiin valtiollisiin ilmentymämuotoihin.

Varmemmaksi vakuudeksi: sovittelu ei tässä tarkoita että lappalaiset luopuisivat yksityisistä maaoikeuksistaan. Niiden osalta voisi lainata sanontaa, jonka sattumalta kuulin ensimmäisen kerran Outakoskella, Unni-nimisen etelän tytön suusta: "Älä unta näe!"

Jos saamelaiset etnonationalistit aivan välttämättä haluavat siirtyä kollektiiviseen maan omistukseen ja hallintaan, niin mikäpä heitä siitä estää? Heillä on täysi oikeus yhdistää tällä hetkellä laillisesti omistamansa ykistyiset maansa yhteen yhteiseen maapooliin, vaikkapa Saamelaiskäräjien omistukseen ja hallintaan.Voisipa tuohon vähän lisämaatakin valtion puolelta liittää. Tässähän tuntee itsensä ihan Lisman ministeriksi. Tällaisesta olisi ehkä paras aloittaa, niin että saataisiin kokemusta kollektiivisesta maanomistuksesta, ja saataisiin rajoitettua vahingot tästä utopisesta kokeilusta mahdollisimman pieniksi.