RKP. lohisoppaa ja poronkäristystä

22.4.2013

Motto:

Tiedon lähde on syvä,
mutta koussuni varsi on lyhyt.

                                   Johan Tuuri

Mielenkiintoiset kosketuskohdat Ruotsalaisen kansanpuolueen RKP:n, Suomen ruotsinkielisen yliopiston Åbo Akademin ja Saamelaiskäräjien välillä ovat jatkuneet ja syventyneet entisestään. Kyse on muusta kuin vain kahden vähemmistön yhteistyöstä. Jos kyse on suomenruotsalaisten poliitikkojen ja tutkijoiden vaistonvaraisesta ja periaatteellisesta asettumisesta vähemmistön puolelle, on ilmeinen vaara että heitä hyödynnetään niin sanottuina hyödyllisinä idiootteina. Käsite on politiikan historiasta tunnettu ja sen tutkimuksessa yleinen käsite, ei siis mikään henkilökohtainen loukkaus. Niin kuin yksi saamelaisliikkeen radikalisoitumisvaiheen vaikuttaja nyt jälkeenpäin sanoi eräistä senaikaisista tutkijoista: ”He olivat meille helppo nakki”.

* * *

Suomen valtion saamelaispolitiikka, etenkin Saamelaiskäräjien n.s. statuksettomia lappalaisia syrjivän linjan kritiikitön tukeminen, synnyttää ajatuksen että oikeusministeri Anna-Maj Henriksson (RKP) ja hänen edeltäjänsä ovat kuunnelleet liikaa Saamelaiskäräjien joikuja ja lumoutuneet niistä. Eräiden aikaisempien vaikuttajien kohdalla joiut ja lumoutuminen ovat olleet muutakin kuin kuvaannollisia. Jos nyt kaikkiin Lapissa kerrottuihin tarinoihin on uskominen, on näissä pian vuosikymmenten takaisissa kulttuurien kohtaamisissa tapahtunut myös jonkinlaista loveen lankeamista. Lumoutumisen lisäksi RKP:n ja saamelaisliikeen tämänhetkisen kihlauksen taustalla, pinnan alla, voi kummitella myös joitain poliittisia lehmänkauppoja, vaikkapa Itämeren lohiin liittyviä. Nämä kalathan ovat lähellä Pohjanlahden ja Merenkurkun kalastajien, ja siten RKP:n sydäntä.

* * *

Oikeusministerin lisäksi soppaan ovat lusikkansa pistäneet useat muutkin ruotsalaistahot, joista yksi on vähemmistövaltuutettu, jota korkeaa virkaa hoitaa oikeustieteen ylioppilas Eva Biaudet (RKP). Toinen padan ympärillä pyörinyt taho on Suomen ruotsinkielisen yliopiston Åbo Akademin Ihmisoikeuksien instituutti.

Åbo Akademin perusti vuonna 1918, kieliriidan aikana, ryhmä varakkaita Turkulaisia. Akatemia katsoo kuitenkin kantavansa vuonna 1640 perustetun Turun Akatemian perinteitä. Åbo Akademin kanslereina ovat toimineet muun muassa Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajat Jan-Magnus Jansson ja Christoffer Taxell. Akatemian hallituksessa istuu Ulla-Maj Wideroos (RKP), joka toimii RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Aikaisemmin hän on toiminut muun muassa Foktingetin puheenjohtaja. Folktinget eli Suomenruotsalaiset kansankäräjät on suomenruotsalaisten etuja ajava yhteistyöelin. 

* * *

Vuonna 1985 perustettu Ihmisoikeuksien instituutti on itsenäinen laitos, mutta toimii läheisessä yhteistyössä Åbo Akademin oikeustieteellisen tiedekunnan kanssa. Instituutin päätehtäviä ovat tutkimuksen edistäminen, opetuksen antaminen ja tiedon jakaminen ihmisoikeuksien suojaamisesta. Instituutin rahoitus tulee osittain Åbo Akademin kautta ja osin projektipohjaisen ulkoisen rahoituksen kautta.

Ihmisoikeusinstituuttia johtaa valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori, oikeustieteen tohtori Elina Pirjatanniemi, joka sattumoisin on Ruotsalaisen kansanpuolueen nykyisen puheenjohtajan Stefan Wallinin puoliso.

Instituutin puitteissa on tutkittu tai jaettu opetusta muun muassa seuraavista aiheista: kansainvälinen ihmisoikeuksien suojelu, oikeudellinen yhdenvertaisuus Keski-Aasiassa, rajavalvonta ja ihmisoikeudet. Tutkimusprojekteja on ollut muun muassa Malawissa ja Ugandassa. Mutta on ihmisoikeusinstituutti sentään ollut kiinnostunut myös saamelaisista, vaikka lappalaisten ongelmat eivät ole sen johdon ja tutkijoiden korviin kantautuneetkaan.

Eduskunnan Pikkuparlamentissa pidettiin 12.10.2011seminaari- ja kuulemistilaisuus Suomen ensimmäisen kansallisen ihmisoikeustoimintaohjelman valmistelusta. Tilaisuudessa pitämässään puheessa Ihmisoikeusinstituutin johtaja, professori Pirjatanniemi lausui muun muassa:

”Kuten tunnettua, valvontaelimet ovat antaneet toistuvasti suosituksia koskien saamelaisten oikeuksien toteutumista Suomessa. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansoja koske van yleissopimuksen nro 169 (1989) ratifiointia on odotettu ennätykselliset kaksikymmentä vuotta. Saamen kielen elvyttämisellä on kiire – me emme varmasti halua olla se sukupolvi, joka selittelee tuleville, että me kyllä tiesimme että saamen kielet ovat kuolemassa, mutta me emme tehneet asialle mitään. Pidetään huolta siitä, että päästään saamelaisten asioissa oikein kunnolla eteenpäin. Hallitusohjelmassa luvataan, että yleissopimus nro 169 ratifioidaan ja kielen elvytystoimetkin on jo itse asiassa aloitettu. Jatketaan tätä työtä. Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan tavoitteena on olla alkuperäiskansojen oikeuksien edelläkävijä. Tehdään tästä totta.

- - -

Tässä muutamia aiheita, joista voisimme aloittaa. Eli lähdetään liikkeelle kansainvälisten sopimusvalvontaelimien kannanotoista. Käydään läpi kaikki Suomea koskevat tuoreimmat raportit, suositukset, kannanotot ja katsotaan mitä sieltä löytyy. Ihmisoikeusselonteko ja siitä käyty keskustelu, eduskunnan oikeusasiamiehen vuosittaiset kertomukset, ihmisoikeusjärjestöjen näkemykset perus- ja ihmisoikeustutkimuksella höystettynä muodostavat oivallisen ’materiaalipankin’, johon on jo tiivistetty keskeiset ongelmat. En tietenkään väitä, että kaikki vastaukset löytyisivät edellä mainituista. Ongelmien ratkaisemiseksi vaadittavien toimenpiteiden konkretisointi tulee edellyttämään meiltä melkoisia ponnisteluja. Konkretisoinnista puheen ollen, yritetään olla mahdollisimman konkreettisia. Yritetään välttää ”pyritään selvittämään” - tyyliä.”

Professori Pirjatanniemi lopetti puheenvuoroonsa pienen peräkaneettiin:

”Ja nyt me haluamme ihmisoikeuskeskuksen, keskuksen joka maksaa kokonaista 400.000 euroa vuodessa. Me haluamme kuulemma paikan, jossa muutama suomalainen ihmisoikeusprofeetta voi viisastella ja antaa hyviä näkemyksiään ihmisoikeustilanteesta Suomessa. Ajatella, 400 000 euroa vuodessa.”

Professorin itsensä johtamalla Ihmisoikeusinstituutilla lienee silläkin jonkinlainen vuosibudjetti.

Vuonna 2011 Pirjatanniemi valittiin Oikeus-nimisen lehden toiseksi päätoimittajaksi. Lehteä julkaisee Oikeus- ja yhteiskuntatieteellinen yhdistys ry yhdessä Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry:n kanssa. Tehtävää hoitavat tällä hetkellä jo toiset henkilöt.

 * * *

Arvostettujen oikeustieteilijöiden ja kansalaiskunnoltaan koeteltujen henkilöiden käsissä ovat siis ihmisoikeudet Suomessa. Eduskunnan Oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä aloitti vuonna 2012 toimintansa Ihmisoikeuskeskus. Sen 40-jäsenisessä ihmisoikeusvaltuuskunnassa istuu professori Pirjatanniemen ohessa muun muassa Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi (RKP). vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet (RKP) ja Kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja Astrid Thors (RKP). Kun tämän kirjoituksen otsikossa mainittiin lohisoppa, voidaan todeta että Astrid Thors toimi 1998-2001 Uudenmaan kalastajaliiton puheenjohtajana.

Pohjoisen ihmisille tuttu nimi ihmisoikeusvaltuuskunnassa on myös Lapin yliopiston Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin johtaja, tutkimusprofessori Timo Koivurova. Joudun tuottamaan lukijalle pettymyksen. Koivurova ei ole RKP:n edustaja, ja hänet lienee Saamelaiskäräjien perspektiivistä asioita tarkastellen jo luokiteltava saamelaisvastaiseksi, koska hän on uskaltautunut esittämään muutaman kriittisen pohdinnan ILO:n alkuperäis- ja heimokansasopimuken numero 169 siunauksellisuudesta saamelaisille.

 

Blogin kommenttitoiminto on käytettävissä mahdollisia vastineita ja oikaisuvaatimuksia varten myös toimistoissa noudatetun työajan ulkopuolella.Blogin vastaavana päätoimittajana lupaan julkaista oikaisut ja vastineet kohtalaisen pitkälti hyvän lehtimiestavan mukaan.