Pykälät kehiin

8.4.2013

Mikäli ILO-sopimuksen 169 ratifiointiprosessi jatkuu nykyiseltä pohjalta, käy välttämättömäksi ottaa tähänastiset tapahtumat ja esitysten valmistelu tarkastelun kohteeksi myös laki- ja sopimusmääräysten valossa. Valmistelijoiden, esittelijöiden, päättäjien ja Suomen valtion toimet tulevat tällöin punnittaviksi ainakin Perustuslain 6, 15, 116 ja 118 § valossa, Rikoslain 3 luvun 3 § 1 kohdan, 11 luvun 3 § 5 kohdan ja 11 § mukaan, sekä niiden kansainvälisten sopimusten mukaan joihin Suomi on liittynyt. Tarpeen vaatiessa asia on vietävä myös kansainväliseen tarkasteluun, huomioon ottaen siihen sisältyvät oikeuden loukkaukset joita vastaan Suomen valtio ei anna turvaa vaan joihin se itse osallistuu, ja erityisesti huomioon ottaen asiaan sisältyvät, alkuperäiskansaan kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset.

Tarkastelen seuraavassa yllä mainittuja määräyksiä yksityiskohtaisemmin.

Perustuslain 6 § mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Perustuslain 15 § mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Laki ei tunne omaisuuden pakkolunastamista yksityiseen tarpeeseen edes täyttä korvausta vastaan

Perustuslain 116 § mukaan valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi syyte, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.

Perustuslain 118 § mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Hän on myös vastuussa sellaisesta monijäsenisen toimielimen päätöksestä, jota hän on toimielimen jäsenenä kannattanut.

Esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettään.

Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään.

Rikoslain 3 luvun 3 § mukaan myös laiminlyönti on rangaistava, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. 1 kohdan mukaan tällainen velvollisuus voi perustua virkaan, toimeen tai asemaan.

Rikoslain 11 luvun 11 § mukaan se joka virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan muun muassa rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, kielen tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

 

YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus

1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan - - -.

2. artikla. Jokainen on oikeutettu kaikkiin julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta. - - -

7. artikla. Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

8. artikla. Jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia.

10. artikla. Jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä. Jos ILO-sopimuksen ratifioiminen sinänsä, taikka sen ratifioimisen johdosta säädettyt lait tai lakimuutokset, hallinnolliset määräykset tai oikeudelliset tulkinnat johtavat jonkun oikeuksien vähenemiseen tai velvollisuuksien lisääntymiseen tai muuttumiseen tavalla johon hän ei tyydy, jokaisella on tämän mukaan oikeus tulla julkisesti kuulluksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Tuomioistuimen julkisuus voidaan tässä tulkita niin, että se tarkoittaa kaikille avointa, suullista kuulemista.

17. artikla 2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.

30. artikla. Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.

YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia
koskeva kansainvälinen yleissopimus (8/1976)

2 artiklan mukaan jokainen sopimusvaltio sitoutuu kunnioittamaan ja takaamaan jokaiselle alueellaan olevalle ja oikeuspiiriinsä kuuluvalle yksilölle tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet ilman minkäänlaista rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.

26 artiklan mukaan kaikki ihmiset ovat oikeudellisesti yhdenvertaisia ja oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yhtäläiseen lain suojaan. Tässä suhteessa lain tulee kieltää kaikki syrjintä ja taata kaikille henkilöille yhtäläinen ja tehokas suojelu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää vastaan.

27 artikla edellyttää, että niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.

Euroopan Unionin asiakirjat

Euroopan Unioni perustuu ihmisarvon, vapauden, yhdenvertaisuuden ja yhteisvastuun jakamattomiin ja yleismaailmallisiin arvoihin. Se rakentuu kansan vallan ja oikeusvaltion periaatteille. se on julistanut asettavansa ihmisen toimintansa keskipisteeksi ja luovansa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen Unioni on sitoutunut edistämään näiden yhteisten arvojen vaalimista ja kehittämistä kunnioittaen Euroopan kansojen kulttuurien ja perinteiden monimuotoisuutta sekä jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä ja niiden tapaa järjestää hallintonsa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

EU:n perusoikeuskirja

Lissabonin sopimuksen myötä EU:n perusoikeuskirjasta tuli oikeudellisesti sitova 1.12.2009, EU:n perusoikeusasiakirja heijastaa pitkälti YK:n ihmisoikeusjulistusta.

21 artiklan 1 kohdassa kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan.

22 artiklan mukaan EU kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta.

Mikäli joku Lapissa asuvista väestöryhmistä vetoaa tähän perusoikeuteensa, monimuotoisuuden kunnioituksen tulisi heijastua myös mahdollisiin alueellisten itsehallintoelinten organisaatiomuodossa.

EU-direktiivi rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (2000/43/EY, 20.6.200)

Direktiivi on säädetty muun muassa sillä perusteella että rotuun tai etniseen alkuperään perustuva syrjintä voi haitata Euroopan yhteisön perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamista, etenkin korkean työllisyystason ja sosiaalisen suojelun tason saavuttamista, elintason ja elämänlaadun kohottamista sekä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja solidaarisuutta. Se voi myös haitata Euroopan unionin tavoitetta kehittyä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueena.

Johdannon mukaan on edelleen tärkeää suojella kaikkia luonnollisia henkilöitä rotuun tai etniseen alkuperään perustuvalta syrjinnältä. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa ja kansallisten perinteidensä ja käytäntönsä mukaisesti säädettävä myös oikeushenkilöiden suojelusta, jos niihin kohdistuu syrjintää niiden jäsenten rodun tai etnisen alkuperän vuoksi. Tämän voisi katsoa koskevan niin Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ulkopuolelle perusteettomasti jätettyjen henkilön syrjintäsuojaa kuin sen ulkopuolelle jätettyjen lappalaisten muodostamia yhdistyksiä oikeushenkilöinä.
Johdannossa todetaan, että syrjintäkiellolla ei pidä estää sellaisten toimenpiteiden säilyttämistä tai antamista, joiden tarkoituksena on ehkäistä tai hyvittää tiettyä rotua tai etnistä alkuperää oleville henkilöille aiheutunutta haittaa. Tällaisilla toimenpiteillä voidaan sallia tiettyä rotua tai etnistä alkuperää olevien henkilöiden järjestöt, jos niiden pääasiallisena tavoitteena on edistää kyseisten henkilöiden erityistarpeiden huomioon ottamista. Saamelaiskäräjät voidaan katsoa sallituksi, vaikka organisaatio edustaa erottelua etnisen alkuperän perusteella. Tämä ei kuitenkaan oikeuta sitä harjoittamaan syrjivää valikointia tai muita syrjiviä toimia.


2 artiklan mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteella tarkoitetaan, ettei minkäänlaista rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä. Välittömänä syrjintänä pidetään sitä, että henkilöä kohdellaan rodun tai etnisen alkuperän perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai voitaisiin kohdella vertailukelpoisessa tilanteessa. Ohjetta harjoittaa henkilöihin kohdistuvaa syrjintää näiden rodun tai etnisen alkuperän perusteella on pidettävä syrjintänä. Välillisenä syrjintänä pidetään sitä, jos näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa tiettyä rotua tai etnistä alkuperää olevat henkilöt erityisen epäedulliseen asemaan muihin henkilöihin nähden, jollei kyseisellä säännöksellä, perusteella tai käytännöllä ole puolueettomasti perusteltavissa olevaa oikeutettua tavoitetta, ja jolleivät tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ole asianmukaisia ja tarpeellisia.
Häirintää on pidettävä syrjintänä, kun rotuun tai etniseen alkuperään liittyvällä haitallisella käytöksellä tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön arvoa ja luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri. Häirinnän käsite voidaan tässä yhteydessä määritellä jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti. 


5 artikla sallii niin sanotut positiiviset erityistoimet. Täydellisen yhdenvertaisuuden 
toteuttamiseksi käytännössä, yhdenvertaisen kohtelun periaate ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä tai hyvittää henkilöiden rotuun tai etniseen alkuperään liittyviä haittoja. Tässä kohdin ei direktiivissä ole rajoituksia, mutta ottaen huomioon direktiivin tarkoituksen, tässä on sovellettava 2 artiklan määräystä, jonka mukaan kyseisellä säännöksellä, perusteella tai käytännöllä täytyy olla puolueettomasti perusteltavissa oleva oikeutettu tavoite, ja tavoitteen saavuttamiseksi käytettyjen keinojen tulee olla asianmukaisia ja tarpeellisia. Niin sanotulla positiivisella syrjinnällä eli erityisoikeuksilla voidaan kylläkin perustelluista syistä ja asianmukaisesti mitoitetuin keinoin ehkäistä tai hyvittää henkilöiden etniseen alkuperään liittyviä haittoja tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi, mutta haittojen on oltava todellisia eikä erityistoimilla voida nosta kenenkään oikeuksia yli tasa-arvoisen aseman.