Kaikki valta Tengilille?

25.4.2013

Olaus Magnuksen maailmankuulu Carta Marina, jonka ensimmäinen versio ilmestyi 1539, on kuvitettu kartta Pohjoismaista sen aikaisen tietämyksen mukaan. Kartta liittyi Olaus Magnuksen teokseen Historia de gentibus septentrionalis (1555; Pohjoisten kansojen historia).

Varsinkin lukemattomat pienet kuvat, joita on siroteltu eri maantieteellisiin kohteisiin kartassa, muodostavat kiehtovan ikkunan menneeseen maailmaan, joka kuitenkin on sijainnut samoilla mailla jossa itse nyt elämme ja kuljemme.

On mielenkiintoista verrata vanhaa karttaa nykyisiin ja pohtia, kuinka oikeassa tai väärässä vanhan kartan tekijä oli ja mistä hän sai tietonsa. Pienissä kuvissa silloisen todellisuuden ja silloisten myyttien maailmat nivoutuvat toisiinsa, kuitenkin niin, että mitä vähemmän jostain alueesta oli tietoa, sitä enemmän puuttuvan tiedon paikan täyttivät myytit. Sama ilmiöhän näkyy jo Tacituksella ja muilla vanhoilla maantieteilijöillä näiden selostaessa oloja pimeillä Pohjan perillä. Tacitus on jopa hyvin tietoinen tästä ilmiöstä, ja sanoo lopuksi että fennien takana alkaa alue joka on tarinoiden ainesta. Sellaisista, joita ei voitu todentaa, hän ei halunnut lausua mitään mielipidettä. Olaus Magnus tiesi jo paljon enemmän, mutta ainakin kuvissa hän antoi myös myyttisen aineksen näkyä ja mielikuvituksen puhua.

* * *

Itse saatan istua tuntikausia tutkailemassa Carta Marinaa, sen vanhoja kuvia ja vanhoja paikannimiä. Esimerkiksi Olsby, mahdollisesti Ounas- ja Kemijoen yhtymäkohdassa, voisi tunnistaa Rovaniemen edeltäjäksi, mutta missä ja mikä on tänään se Olsby, joka on kartassa merkitty jonnekin Kymijoen suun lähelle? Itse nimi Olsby voisi viitata kirkkoon tai kappeliin joka oli nimetty Olavi Pyhälle, joka oli suosituin pyhimys paitsi Norjassa ja Ruotsissa myös Suomessa, joka tuolloin tunnetusti oli osa Ruotsin valtakuntaa.

* * *

Pohjoiskalotilla, Scrifinian maassa, on painettu vinjettipiirros jossa kruunupäinen mies ratsastaa porolla. Scrifiniaa on pidetty Lappina, vaikka kartasa on kyllä erikseen Laponia, hiukan lännempänä. Porolla ratsastavan miehen kohdalla on latinankielinen teksti ”TENGILLUS REX SCRIFINORUM, suomeksi Tengillus Scrifinien kuningas. Tengilluksen kourassa on iso, puinen sotanuija, joka on tuttu Lapin ja Lappeenrannan vaakunoiden villimieshahmolta.

Vaakunoissa esiintyvä villimies on kuitenkin heraldista kierrätystavaraa, ja tulee vastaan vaikkapa hollantilaisen van Tuyll van Serooskerken vaakunan sivuhahmoina. Mielenkiintoista kyllä Tuyllin nimi on kirjoitettu myös Thule, ja tämä äärimmäisen Pohjolan paikka löytyy myös Carta Marinasta Tile-nimisenä saarena. Hirmuisten valaiden ympäröimä 30 000 asukaan saari lienee mielikuvituksen tuote, mutta tosiasia on vuorostaan se, että hollantilaiset harjoittivat 1600 öuvun alusta lähtien (siis Carta Marinan julkaisemista seuraavalla aikakaudella) laajaa valaiden pyyntiä mm. Huippuvuorilla.

Takaisin Scrifiniaan, lappalaisten maahan. Tengillin takana näkyy hänen sotavoimansa, sekä pororatsuväkeä että hiihtojoukkoja, aseina jouset ja nuolet.

Tengilluksen joukot ajavat takaa perääntyvää, haarniskoitua sotajoukkoa. Heitäkin johtaa kruunupäinen mies, AGRIMUS REX HELSINGORUM, Agrimus, Helsingien kuningas.Tämän joukon ratsumiehillä on tavalliset hevoset. Jalkamiehistä taimmainen on saanut nuolen käsivarteensa, ja lisää nuolia on tulossa. Haarniskoidut ratsumiehet perääntyvät järjestyneesti, mutta heidän hevosensa vilkoilevat jo vauhkoina takaa lähestyvää pororatsuväkeä. Olisivatko tottumattomia porojen hajuun ja niiden koparoiden napseeseen?

Ei, helsingien sotajoukko ei ole Stadista Lappiin lähtenyt sakilaisretkue, vaan oletettavasti Ruotsin pohjoisosista, lähinnä nykyisestä Etelä-Norrlannista liikkeelle lähtenyt Hälsinglandin väki. Heilläkin on ollut koviksen maine Ruotsissa, ja Ruotsin maakuntien miesten stereotyyppisissä luonnekuvissa juuri hälsingeillä on sanottu puukon istuneen tupessaan kaikkein löyhimmin ja sisun olleen hankalaa laatua. Olisiko joku puukkojunkkarikromosomi periytynyt lahden molemmin puolin? Hälsinglandin sanotaan nimittäin alun perin ulottuneen Merenkurkun yli nykyisen Suomen puolelle. Pähkinäsaaren rauhan latinalaisessa tekstissä vuodelta 1323 todetaan että raja päättyy lännesssä mereen jonka nimi on "Helsingh haff" eli Helsinginmeri, venäjänkielisessä tekstissä sama meri kulkee nimellä "Kajano more" eli Kainuunmeri. Ennen vuonna 1397 perustetun Kalmarin unionin aikoja Hälsingland-nimeä käytettiin koko Pohjanlahden länsirannikosta niin kauas kuin ruotsalaisaluetta riitti.

Olisiko kartan Helsingit tulossa Kalix- eli Kainuujoen varrelle sijoitetusta Helsingabystä, ja pakenemassa Helsingavaliin, joka on kartassa sijoitettu nykyisestä Rovaniemestä itään? Ihan ei paikoista saa selvää, joetkin yhtyvät toisiinsa poikkiväylillä. Kuvaisivatko nämä poikkiputaat reittejä vesisysteemistä toiseen? Saattaapa Olsby olla Torniojoen varrella ja Helsingaval vaikka Kemijoen länsipuolella. Carta Marinaa on luonnehdittu ensimmäiseksi kartaksi, joka esitti Pohjoismaat edes suunnilleen oikein. Saattaa näin olla, mutta kartan tekijällä oli vielä kalotti sekaisin kuin savutuvan kissalla. Moni nykynuori kysyy nyt tietenkin miksi Olaus Magnus ei katsonut netistä miten maa makaa, siellähän on Google Mapsissa satelliittikuvat.

* * *

Mielenkiintoista kyllä, Tengilluksen eli Tengillin nimi esiintyy, tosin lievästi muuntuneessa muodossa, ruotsalaisen kirjailijan Astrid Lindgrenin vuonna 1973 ilmestyneessä lastenkirjassa Veljeni Leijonamieli. Kirjassa Tengil elää Nangijalassa, tuonpuoleisessa satumaassa, jonne veljekset joutuvat saatuaan surmansa tulipalossa. Nangijalassa veljekset tulevat ensin lähes paratiisimaiseen vehreään laaksoon, mutta pian ilmenee, että idyllin yllä on raskas uhka. Tengil on paha tyranni, jonka vastaiseen vastarintaliikkeeseen veljekset päätyvät mukaan. Tengilin nihtijouko valikoivat ihmisiä pakkotyöhön vietäviksi, ja vastarintaliikkeen riveissä piilee myös ilmiantaja. Tengilin vahvin turva on tulta syöksevä Katla-lohikäärme, jonka avulla tyranni terrorisoi väestöä. Ollakseen lastenkirja ja Astrid Lindgrenin kirjoittama, tarina sisältää onnea kuvaavien pastellisävyjen lisäksi yllättävän tummia siveltimenvetoja; tauteja, kuolemaa, tyrannia, kapinaa, vastarintaa, ilmiantoja ja lapsen itsemurhan. Varsinkin viimeksi mainittu herätti keskustelun joka silloin tällöin leimahtelee uudelleen liekkiin.

* * *

En mene sen pitemmälle itse tarinaan. Monet vanhemmat aikuiset ovat lukeneet kirjan lapsina, ja nuoremmat aikuiset itse lapsuusiässä. Lindgrenin parhaat kirjat lukija kantaa mukanaan sydämessään koko elämänsä ajan.

Aikuinen lukija osaa panna merkille Tengilin ja hänen kannattajiensa iskulauseen: ”Kaikki valta Tengilille, meidän vapauttajallemme!” ”Kaikki valta” tuo heti mieleen Venäjän vallankumouksellisten ytimekkään ja sytyttävän iskulauseen ”Kaikki valta neuvostoille!”, ja tämä on tietenkin Lindgrenin tietoinen lainaus. Lindgrenin keksimä versio ”Kaikki valta Tengilille, meidän vapauttajallemme”, pitää kuitenkin sisällään hienon ironisen paradoksin. Jos kaikki valta annetaan yhdelle henkilölle, olkoonkin vapauttajalle, miten käy silloin vapauden? Lindgrenin Tengil-iskulause kuvaa oikeastaan erinomaisesti niin monen vallankumouksen kohtalon, jolta Venäjänkään vallankumous ei säästynyt: vallankumous syö paitsi lapsensa myös sen vapauden, jonka se on tuonut. Venäjän vallankumous oli tästä megaluokan esimerkki, joskaan ei ainoa.

* * *

Tukholmassa 1728 painetussa kirjassa Schwedische Bibliothec Tengil tosin esiintyy suomalaisten yhdentenätoista kuninkaana, Rex Finlandiaena, mutta ei anneta sen pilata hyvä tarinaa. Erityisesti lappalaisten ja saamelaisten kannattaa siis panna merkille, että Tengill on Carta Marinassa nimenomaan ”Rex Scrifinorum”, Scrifinnien kuningas. Kuvassa olisi siten lappalaisten kuningas. Kuten Carta Marina erinomaisesti osoittaa, Olaus Magnuksella todellinen tieto ja taru sekoittuvat villisti. Historiallista esikuvaa Tengilin hahmolla Olaus Magnuksen kartassa lienee tuskin ollut, vaikka lappalaisten kertomuksissa esiintyy muutamia myyttisiä sankareita, kuten Päiviö. Myös tällaiset Päiviöt ovat kuitenkin kansainvälisiä kulkulegendoja, jotka toistavat samoja tai samantapaisia sankaritekoja sovellettuina paikallisiin olosuhteisiin. Vaikka mene tiedä. Onhan Ylitorniossa Tengeliö-niminen kylä ja joki.

Tämänhetkisen tiedon valossa lappalaisilla ja saamelaisilla ei ole ollut omaa kuningasta, eivätkä he sellaista liene kaivanneetkaan. Tuskinpa kaipaavat nytkään, varsinkin kun kaikki valta tuntuu kertyvän saamelaisten vapauden tuojalle jo nyt, vaikka hän ei ole vielä kuin presidentti.