Erikseen ja yhdessä

31.3.2013

 ILO:n yleissopimuksen 169 ratifiointihanke on jo jonkin aikaa sitten tullut vaiheeseen jossa on ilmiselvää että Saamelaiskäräjillä ei ole sen enempää laillista mandaattia kuin poliittista legitimiteettiä toimia Lapin koko alkuperäisväestön edustajana. Kun Saamelaiskäräjät tämän tieten on kuitenkin sitkeästi toiminut ryhmäetujen ajajana syrjien merkitsevää osaa alkuperäisväestöstä ja polkien sen kansalaisoikeuksia, Saamelaiskäräjät on käyttänyt uskottavuusluottonsa loppuun. Kyse ei ole vain Saamelaiskäräjien nykyisestä puheenjohtajasta tai hallituksesta, vaan koko järjestelmän toimivuudesta.

Kuten muittenkin demokraattisten poliittisten järjestelmien, myös alkuperäiskansan poliittisen järjestelmän tulee täyttää monta vaativaa tehtävää, ja sen rakenteen tulee olla sellainen että se voi nämä tehtävät hoitaa. Alkuperäiskansan poliittisen järjestelmän on edustettava koko alkuperäiskansaa siinä mielessä, että kaikki alkuperäiskansan ryhmät, suuntaukset ja yksilöt saavat äänensä kuuluviin ja pääsevät vaikuttamaan asioihinsa, ja tuntevat tämän kautta järjestelmän omakseen. Järjestelmän on pystyttävä keräämään tietoja ja näkemyksiä, sen puitteissa on ratkaistava etu- ja mielipideristiriidat, ja niistä on luotava yhteinen politiikkaa, jonka myös eri mieltä olleet tunnustavat silti oikeita muotoja tehdyksi päätökseksi. Järjestelmän on kyettävä jakamaan rajalliset resurssit viisaasti ja oikeudenmukaisesti.

Suomen Lapin ja sen alkuperäisväestön monimuotoisuuden vuoksi nykyinen Saamelaiskäräjäjärjestelmä ei kykene heijastamaan ja muotoamaan koko alkuperäisväestön etuja ja tahtoa vaadittavalla tavalla. Nykyinen järjestelmä on kuitenkin korvattavissa paremmalla, ja vaihtoehdoille löytyy esikuvia muun muassa USA:n alkuperäiskansojen keskuudessa.

 On vaativa, mutta ei mahdoton tehtävä lähteä korvaamaan nykyinen järjestelmä uudella. Tehtävään olisi hyvä käydä käsiksi nyt. Tällainen radikaali ratkaisu voisi sekä tervehdyttää ilmapiirin että mahdollistaa viisaan ja yleisesti hyväksytyn lopputuloksen ILO-sopimuksen ratifioinnin suhteen, alkuperäiskansan ja alueen koko väestön hyväksi. Uutta järjestelmää luotaessa Saamelaiskäräjien nykyisen johdon olisi paras siirtyä syrjään varsinaisesta valta-asemastaan jatkaen korkeintaan "toimitusministeriönä" juoksevien asioiden hoitoa. Sen jäsenet voivat luonnollisesti niin halutessaan jatkaa henkilöinä muiden kanssa tasavertaisesti uuden edustusjärjestelmän valmistelua.

Miksi uudistus olisi tarpeellinen?

Saamelaiskäräjät on luotu kultturisen itsehallinnon elimeksi, mutta se on ottanut itselleen selkeästi laajemman roolin kuin mitä sitä koskeva laki edellyttää. Niinpä Saamelaiskäräjillä ei ole ainoastaan legitimiteettivaje vaan myös mandaattivaje ja legaalisuusvaje. Tilanne olisi ratkaistavissa ja saatettavissa kestävälle pohjalle luomalla kokonaan uusi alkuperäiskansaa edustava järjestelmä joka korvaisi nykyiset Saamelaiskäräjät, joka on palvellut aikansa täyteen.

 ILO:n yleissopimuksen 169 ratifiointihankeessa tulisi ottaa vielä kerran aikalisä. Suomen hallituksen päätös voisi tässä vaiheessa kuulua vaikkapa näin:

"Hallitus katsoo, ettei Suomi voi vallitsevassa tilanteessa ratifioida ILO:n yleissopimusta 169 alkuperäiskansan määrittelyyn ja edustukseen liittyvien ongelmien vuoksi. Hallitus suhtautuu kuitenkin myönteisesti sopimukseen, mutta katsoo että sen soveltuvuutta Suomen olohin on pohdittava yhdessä Suomen alkuperäisväestön kanssa kun edellä mainitut ongelmat on ratkaistu. Ongelmien ratkaisua varten hallitus asettaa komitean valmistelemaan esitystä saamelaiskäräjälain muuttamiseksi siten, että Saamelaiskäräjät korvataan uudella organisaatiolla jonka tehtävänä on tuoda aidosti esille alkuperäisväestön kaikkien ryhmien mielipiteet ja suojella ja ajaa näiden etuja yhdenvertaiselta pohjalta. Uutta organisaatiota luotaessa tuodaan soveltuvin osin nykyaikaan alkuperäisväestön historialliset, perinteiset itsehallinnon mallit, mutta hyödynnetään myös kansainvälistä kokemusta, kuten USA:n alkuperäisasukkaiden erilaisia itsehallintomalleja. Komitea saa tehtäväkseen pohtia myös miten alkuperäisväestön uusi organisaatio vaikuttaa väestöryhmien tasapainoon ja vuorovaikutukseen paikallisella ja alueellisella tasolla, ja onko tätä varten syytä käynnistää laajempikin alueellinen kokeilu jonka kautta myös muut väestöryhmät saavat esille mielipiteensä ja voivat suojella ja ajaa etujaan yhdenvertaisuuden pohjalta Tässä yhteydessä uuden organisaation ja muutoksen alla muutenkin olevan kunnallisten elimien roolien keskinäiset suhteet voidaan ottaa tarkastelun kohteeksi."

Tämän uudistuksen tulisi lähteä liikkeelle laajana prosessina, jossa toisaalta toimisi valtiollinen asiantuntijaelin ja toisaalta puhtaalta pöydältä lähtevä alkuperäiskansan "väliaikainen hallitus", jonka tehtävän olisi yhdessä asiantuntijaelimen kanssa kaavailla miltä pohjalta ja minkälaisella järjestelmällä alkuperäisväestö voisi luoda ja valita itselleen legitiimin ja legaalisen edustuselimen jossa enemmistö ei pääsisi tukahduttamaan erilaisten alaryhmien äänen, niinkuin tällä hetkellä tapahtuu, ja joka siis pystyisi artikuloimaan koko alkuperäisväestön tahdon autenttisella tavalla.

Tässä uudessa mallissa saattaisi tulla kyseeseen kaksiportainen ja jopa kaksikamarinen järjestelmä. Kaksiportaisen järjestelmän alemman portaan muodostaisi hiukan eri nimikkeillä toimivat paikalliset tai ryhmäkohtaiset elimet, työnimenä vaikkapa siidakokoukset, esikuvana entiset kotakäräjät ja kolttien kyläkokous. Elimiä voitaisiin luoda niin maantieteelliseltä kuin muilta pohjilta, ja niiden nimi voisi vaihdella. Esikuvia ja kokemuksia löytyisi luultavasti USA:n alkuperäiskansojen nykyisistä käytännöistä.

Perustason elimet olisivat vuorostaan edustettuina parlamentinomaisessa keskuselimessä, työnimenä vaikkapa Lapinkäräjät. Jos järjestelmä olisi kaksikamarinen, alemman portaan elimet olisivat edustettuina toisessa kamarissa, työnimenä vaikkapa "siidain kokous", kun taas toinen kamari valittaisiin ylesillä ja yhtäläisillä vaaleilla kuten Saamelaiskäräjät tänään.. Harkittavaksi jäisi, voisiko sama henkilö toimia molemmissa kamareissa, oletettavasti se ei olisi luontevaa.

"Siidain kokouksen" ajatuksena olisi varmistaa kaikkien ryhmien äänen kuuluminen, kun taas toisen kamarin tehtävänä olisi tuoda päätöksentekoon yleisemmän tason parlamentaarinen voima. Hallituksen esitysten läpimeneminen edellyttäisi molempien kamareiden hyväksynnän.

Seuraavassa on kehitelty edelleen kaksiportaista yksikamarista mallia:

1) Eri alaryhmät perustavat keskuudessan omat "käräjät/kotakäräjät/kyläkokouksen" (nimi saa vaihdella) käsittelemään heitä koskettavia asioita ja keskuselimestä tulevia esityksiä, Näillä käräjillä on aloiteoikeus keskuselimeen nähden. Alaryhmien omat käräjät päättäisivät rymän sisäisistä asioista keskuselimen jonkinlaisessa valvonnassa, jotta alaryhmän päätökset pysyisivät laillisissa puitteissa eivätkä syrjisi ketään ryhmän sisällä.Ryhmäkäräjät voisivat kutsua koolle oman ryhmän neuvottelevan yleiskokouksen kuullakseen mielipiteitä ja selostaakseen asioita. Ryhmäkäräjien koko ja toimintamalli voitaisiin soveltaa riippuen ryhmän koosta ja siitä kuinka hajallaan se toimii. Citysaamelaisilla voisi ehä olla omat ryhmänsä, kunhan varmistetaan etteivät he yhdessä pääse dominoimaan saamelaisalueella asuvia. Vaihtoehtoisessa mallissa citysaamelainen voisi kuulua omaan, saamelaisalueella toimivaan ryhmäänsä. Kukaan ei voisi kuulua enempän kuin yhteen ryhmään (USA:ssa, jonka malleja tulisi kartoittaa, toiset heimot pitävät kiinni tästä periaatteesta, kun taas toiset sallivat kuulumiseen useaan heimoon jos siihen on muuten perusteet).

2) Nuo ryhmien käräjät nimittävät keskuudestaan edustajansa yhteisille (työnimi) Lapinkäräjille, joka on parlamentti jossa on piirteitä USA:n edustajahuonesta sikäli, että niiden tehtävänä on tuoda keskusteluun ja päätöksentekoon alueellinen ja ryhmäkohtainen näkökulma.

3) Yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valitaan nykyistä Saamelaiskäräjien hallitusta vastaava elin, työnimi tässä hallitus, jonka laajuus sovitetaan sellaiseksi. että se pysyy toimintakykyisenä. Sen toimintatyyli vastaisi osin Suomen hallituksen iltakouluja, eli sen sisällä luotaisiin kompromissit ja synteesit eri ryhmien etujen välillä ilman ylenmääräistä julkista painetta. Hallitukseen valitaan yleispoliittisella pohjalla ja sen tehtävänä on sovittaa yhteen alaryhmien edut ja edustaa koko alkuperäisväestöä ulospäin. Jos halutaan korostaa parlamentarismia, hallitus voitaisiin asettaa lapinkäräjien toimesta. Hallituselimen jäsenen ei tarvitsisi olla Lapinkäräjien jäsen, ja jos Lapinkäräjien jäsen valittaisiin hallitukseen, hän ei toimisi hallitusaikanaan Lapinkäräjillä, vaan hänen tilalleen käräjien jäsenyyteen joko nousisi hänen ennalta valittu varamiehensä, tai hänen oman ryhmänsä käräjät valitsisivat hänellle sijaisen.

4) Hallitus tekee esitykset Lapinkäräjille, joiden on hyväksyttävä ne jotta niistä tulisi päteviä päätöksiä, aivan kuten maan hallitus ja eduskunta toimivat vuorovaikutuksessa. Rutiininomaiset asiat vois hyväksyä sähköisin menetelmin ilman yhteistä kokousta, milloin kukaan ei vaadi asian alistamista Lapinkäräjien kokoukselle.

5) Kysymys "presidentistä" eli yhteen henkilöön keskittyvästä keulakuvasta jää tässä auki. Sellainenkin olisi mahdollista, että hallitus ehdottaisi erilaatuisiin tehtäviin eri henkilöitä Lapinkäräjien valtuutettuina joko rajattua tehtäävää varten tai pitemmäksi aikaa, ja niin että Käräjillä olisi oikeus ilman liian suurta dramatiikkaa peruuttaa tällainen valtuutus. Tällöin eri tehtäviin saataisiin mahdollisimman sopiva henkilö; kulttuurikeskuksen voi avata kunniavanhus, seremoniallisen vieraan voi ottaa vastaan seremoniallinen edustaja, kun taas johonkin neuvotteluja sisältävään tapaamiseen voidaan tarvita nuorempi leijona. Tällä mallilla saataisiin tehtäviin myös tehokas kierto, jolla muun muassa vältettäisiin johtoaseman keskittyminen yhteen henkilöön tai vain yhden ryhmän edustajaan. Kunnioituksen kohteena ei olisi henkilö, vaan tavallaan henkilön kantama tehtävään liittyvä symbooli, joka voisi olla esimerkiksi sauva. Sauvaahan on käytettty arvovallan vertauskuvana, esimerkkinä vaikkapa roomalaisten virkamiesten fasces-vitsakimput, lyhyet marsalkansauvat ja maamarsalkan pitkä sauva, jollainen voidaan nähdä vaikkapa Porvoon valtiopäiviä esittävässä maalauksessa. Vertauskuvana voitaisiin myös käyttää vitjaa, vyötä ja niin edelleen.

6) Jälkikasvua ja "jäähdyttelyä" varten voitaisiin luoda nuorisoparlamentin ja "vanhain neuvoston" tyyppiset elimet, joilla olisi aloitteenteko- ja lausunto-oikeus. Näihin kuuluminen ei estäisi oman ryhmän käräjien jäsenyyttä. Näillä elimillä saataisiin artikuloitua kyseisten erityisryhmien näkemykset ja mielipiteet niin yleisistä asioista kuin heitä erityisesti koskettavaiin etuihin. Näille ryhmille voisi järjestää omat tapaamisensa ja kokouksensa sopivissa yhteyksissä.

Jollakin tämän tapaisella vuorovaikutteisella järjestelmällä saataisiin ehkä artikuloitua eri olosuhteissa elävien ja eri tarpeita omaavien ryhmien mielipiteet ja tahto, ilman että enemmistö pääsisi ne tukehduttamaan kokonaan. Toisaalta hallitus huolehtisi siitä, että politiikka ei jää keskenään riitelevien alaryhmien kinasteluksi vaan edustaa nykyaikaa ja realismia.

Hallitukseen tulisi parhaimmillaan valituksi hiukan erilaisia ihmisiä kuin ryhmien käräjille ka yhteisille Lapinkäräjille..Ryhmäkäräjät olisivat hyvä koulutuspaikka nuorille poliitikoille, ja niissä toimisivat myös vanhemmat, kokeneet ihmiset. Hallitus olisi oikea paikka riittävän kypsille, mutta edelleen hyvässä iskussa oleville voimakkaille mutta joustaville henkilöille.

Koska alkuperäisväestön mahdollisuudet tuoda esille ja käsitellä sitä koskettavia asioita parantuisivat huomattavasti uuden järjestelmän myötä verrattuna alueen muun väestön vastaaviin mahdollisuuksiin, olisi syytä harkita, pitäisikö myös tälle muulle väestölle tai heidän keskudestaan muodostuville alaryhmille tasa-arvoisuuden nimessä luoda ainakin jossain määrin vastaavanlaiset organisaatiot. Muuten seurauksena saattaisi olla paikallisen ja alueellisen demokratian epätasapaino, joka olisi omiaan vaikeuttamaan alkuperäisväestön oman järjestelmän hyväksymistä muun väestön keskuudessa. Viimeistään tällöin asettuu kysymys uuden organisaation ja kunnallisen itsehallinnon sekä valtion paikallisten ja alueellisten elinten suhteesta. Haastavalta mutta kiintoisalta ja lupaavalta tuntuisi järjestää asia laajana itsehallinnon kokeiluna, jossa nykyiset kunnalliset edustuselimet korvattaisiin uudella järjestelmällä, ja nykyiset toteuttavat kunnalliset elimet siirtyisivät uuden järjestelmän toteuttaviksi paikallisiksi ja alueellisiksi elimiksi. Kunta- ja palvelurakenteen muutoshan on muutenkin ajankohtainen ja luovia ratkaisuja tarvitaan.